Esipuhe

Zacharias Topeliuksen historiallinen suurromaani Fältskärns berättelser (Välskärin kertomukset) sai alkunsa kokeilusta. Vuodesta 1842 alkaen hänen sekä historiallisia että omaan aikaansa sijoittuvia novellejaan ja lyhytproosaansa oli julkaistu Helsingfors Tidningarissa, jossa hän työskenteli toimittajana. Hänen siihen asti pisin kaunokirjallinen proosateoksensa, historiallinen novelli Hertiginnan af Finland (Suomen herttuatar), nousi lukijoiden suosioon vuonna 1850. Vuotta myöhemmin Topelius aloitti jatkokertomuksen Fältskärns berättelser aikomuksenaan luoda huomattavasti laajempi teos tinkimättä kuitenkaan tiiviistä novellimuodosta: jokainen kertomus oli voitava lukea sekä erillisenä teoksena että osana yhtenäistä sarjaa. Se oli Topeliukselle uutta.

Syksyllä 1851 Topelius tuskin aavistikaan, kuinka laaja teoksesta tulisi, puhumattakaan siitä että jatkokertomus jatkuisi lähes 15 vuotta. Hänen tavoitteensa oli kuitenkin alusta asti selvä. Hän halusi esittää pitkän ajanjakson Ruotsin ja Suomen yhteisestä historiasta suomalaisesta näkökulmasta. Tässä Topelius astui kutakuinkin koskemattomalle maaperälle, sillä siihen aikaan Suomen historiasta ei ollut vielä laadittu varsinaista yleiskatsausta – etenkään suurelle yleisölle. Välskärin kertomuksissa Topelius kuvaa Ruotsin 1600- ja 1700-lukujen suurvaltakautta ja vapauden aikaa voimakkaasti eläytyen ja todellisen kansanvalistajan innolla mutta tarkoaa myös seikkailuja, romanttisia käänteitä, jännittäviä taisteluja ja hovin salakähmäisiä juonitteluja. Isänmaallisen aiheen ja ehtymättömän kertomisen ilon vuoksi sukupolvi toisensa jälkeen on ottanut romaanin omakseen niin Suomessa kuin Ruotsissakin. Kaikki eivät kuitenkaan ole lukeneet Välskärin kertomuksia samassa muodossa. Elinaikanaan Topelius muokkasi teosta ennen uusien painosten julkaisemista, ja 1900-luvulla romaani on ilmestynyt tavallisesti lyhennetyssä muodossa. Monet ovat pitäneet sitä nuortenkirjana, vaikka Topelius ei sitä sellaiseksi kirjoittanutkaan.

Fältskärns berättelserin kriittisessä editiossa julkaistaan kertomusten ensimmäinen kirjana julkaistu laitos, joka ilmestyi vuosina 1853–1867 pian jatkokertomuksen jälkeen. Laitos julkaistaan sekä painettuna (neljänä niteenä) että digitaalisessa muodossa. Digitaalisen edition johdanto, tekstikriittinen selostus ja itse lukuteksti ovat samat kuin painetussa versiossa. Kirjan ensipainoksen, jatkokertomuksen ja eräiden 1800-luvulla julkaistujen painosten välisiä eroja voi tarkastella valitsemalla digitaalisen laitoksen näkymävaihtoehdoista Variantit. Eroavaisuudet on koodattu Leif-Jöran Olssonin tarkoitusta varten kehittämällä Text Collation for eXist-db -työkalun erikoisversiolla.

Tämä editio on syntynyt monien toimituksessa työskentelevien kollegoiden työn tuloksena (ks. Nimiölehti). Lämmin kiitos teille kaikille sekä ulkoisille asiantuntijoille, joilta toimituskunnalla on ollut etuoikeus kysyä neuvoja työn edetessä, erityisesti historioitsija Nils Erik Villstrandille ja kielentutkija Charlotta af Hällström-Reijoselle. Zacharias Topelius Skrifter -sarjan toimitusneuvosto on lukenut edition käsikirjoituksen ja esittänyt näkemyksiään, ja haluan erityisesti kiittää Barbro Ståhle Sjönelliä tekstin etabloinnin perusteellisesta tarkastuksesta ja ratkaisevan tärkeistä kommenteista. Edition käsikirjoituksen on tarkastanut kaksi Svenska litteratursällskapet i Finlandin julkaisulautakunnan nimittämää ulkopuolista asiantuntijaa. Arvostamme suuresti heidän oivaltavia kommenttejaan ja rakentavia ehdotuksiaan, jotka on huomioitu toimitustyössä.

Esipuheessa ja johdannossa käytetään suomenkielistä nimeä Välskärin kertomukset viitatessa teokseen yleisessä mielessä ja ruotsinkielistä nimeä Fältskärns berättelser viitatessa tähän editioon tai tiettyyn ruotsinkieliseen painokseen.

Sebastian Köhler