Johdanto

Zacharias Topelius / Finland framställdt i teckningar / Toimittaneet Jens Grandell ja Rainer Knapas

Teoksen edeltäjiä Suomessa

1 Finland framställdt i teckningarin kuva-aiheet ja niiden toteutus kumpuaa pääasiassa kahdesta vanhemmasta esitystavasta. Näistä varhaisempi on antikvaaris-topografinen, jonka historia juontuu jo 1600-luvulta ja myöhempi niin kutsuttu pittoreski-genre, joka kehittyi 1700-luvun jälkipuoliskolla yhdessä voyage pittoresque -kirjallisuuden henkilökohtaisemman ja taiteellisemman »maat ja kansat» -näkemyksen kanssa. Myöhäisen 1700-luvun esiromantiikka lisäsi kiinnostusta erilaisiin kansoihin ja näiden kulttuurillisiin erityispiirteisiin, historiaan ja kieleen. Pittoreski tai »maalauksellinen», usein idyllisoiva suuntaus eli maisemakuvissa 1800-luvun ensimmäisille vuosikymmenille. Vastakohtana 1700-luvun vapaasti valituille, maantieteellisille grand tour -nähtävyyksille (joista antiikin rauniot olivat arvostetuimpia, universaaleja pyhiinvaelluskohteita), laajeni 1800-luvun myötä kiinnostus kattamaan myös muita kansoja ja maita, joiden nähtävyydet kuvattiin asiaankuuluvin selittävin tekstein.

2 1700-luvun kansainvälisten tieteellisten tutkimusretkikuntien yhtenä kohteena oli Lappi ja kaukaisin Pohjola. Mukana seuranneet taiteilijat välittivät Pohjolan eksotiikan – keskiyön auringon ja Lapin luonnon ja kansan – kuvien muodossa oppineelle eurooppalaiselle lukijapiirille.1Pierre Louis Moreau de Maupertuis’n astemittausretkikunta vuonna 1736 ja siitä Pariisissa 1744 julkaistu Reginald Outhier’n kuvitettu Journal d’un voyage au Nord oli tunnetuin esimerkki. Myös Ruotsissa taiteilijat käänsivät jo Kustaa III:n aikana katseensa omaa maata kohtaan; Elias ja Johan Fredrik Martinin Svenska vuer, 48 etsauksen kokoelma, ilmestyi 1782. Näistä kuvista vain yksi, »Sveaborgin kaleeri-telakka», tuli Suomen puolelta. Johan Fredrik Martin palasi aihepiiriin vuonna 1805 kokoelmalla kansanpukukuvia tyypillisissä kohtauksissa eri puolilta maata. Kokoelma sisälsi kaikkiaan 10 etsaus-akvatintaa Pehr Hilleströmin piirrosten pohjalta. Näistä kaksi kuvaa, enemmän tai vähemmän autenttista, oli Suomesta ja kuvasi kansaa Savossa ja Karjalassa. Kansa ja kansanpuvustus eri maankolkissa (taalainmaalaiset ja vingåkerilaiset usein esiintyvinä ruotsalaisesimerkkeinä) oli tästä eteenpäin pysyvä osa pohjoismaita esitteleviä kuvateoksia. Huomionarvoista on, ettei Topelius Finland framställdt i teckningarissa käytä tätä hyvin tavanomaista kuvatyyppiä suomalaisin esimerkein.

3 Kustaa III halusi suosikkitaiteilijansa Louis Jean Desprez’n tekevän suuren voyage pittoresque -teoksen Ruotsista, samaan tapaan kuin tämä oli tehnyt vaikuttavan kuvateoksen Sisiliasta. Desprez matkusti Suomeen vuonna 1784 ja teki joitain piirroksia, mm. Turusta, mutta hanke ei toteutunut. Toinen kunnianhimoinen yritys oli vuonna 1798, kun ranskalaistaiteilija Louis Belanger ja kreivi Bourgevin Vialart de Saint-Morys matkustivat Pietarista Tukholmaan Suomen kautta. He esittelivät yli-intendentti C. F. Fredenheimille 25 maisemapiirrosta ja yhtiö perustettiin julkaisemaan Voyage pittorsque de la Suédeä. Ennen kuin yhtiö purettiin vuonna 1806, se oli ehtinyt julkaista kaksi vihkoa, joissa oli akvatintakuvia. Ne sisälsivät myös joitain näkymiä Suomesta: kaksi lehteä Kastelholman linnasta, yksi Hämeenlinnasta, yksi Nukarin sahamyllystä Nurmijärvellä sekä ääriviivaetsaukset Helsingistä ja Turusta. Vaikka keskiyön auringon ja Pohjantähden valtakuntaa Ruotsia oli hyödynnetty aiheistona poliittisiin tarkoituksiin jo 1600-luvulla, niin pohjoisuus herätti uudenlaisen mielenkiinnon »villinromanttiseen» 1700–1800-lukujen taitteessa. Upseeri ja taiteilija Anders Fredrik Skjöldebrand – sittemmin mitä aktiivisin Ruotsin politiikassa vuoden 1809 vallankaappauksessa ja Haminan rauhansopimusneuvotteluissa – julkaisi Voyage Pittoresque au Cap Nordin 1801–1802, jossa oli noin 60 suurikokoista akvatintaa. Hän oli tehnyt niistä yli puolet itse. Talvimaisemakuva pohjoisine erityispiirteineen syntyi tämän teoksen myötä. Skjöldebrand kuvasi mm. matkan yli Ahvenanmeren, Kastelholman ja Turun linnat, Kyröskosken, Kemijoen, Tornion kaupungin, Aavasaksan sekä varsinaisista Lappi-näkymistä Enontekiön ja Kittilän. Jo tässä vaiheessa voi tunnistaa tietyt nähtävyyksien vakiosuosikit: linnat, joet, Kyröskoski ja Aavasaksa, joista jälkimmäisessä viehätti mahdollisuus kesäyön auringon kokemiseen.

4 Vuonna 1799 julkaistiin yksittäinen kuparikaiverrus nimellä »Utsigt ifrån Wermasvuori åt sjöarne Jokijärvi och Ilmolanselkä uti Hauho Sockn i Nylands och Tavastehus Höfdingedöme [»Näkymä Wermasvuorelta Jokijärvelle ja Ilmolanselälle Hauhon pitäjässä Uudenmaan ja Hämeen läänissä»] Se levisi laajalle nimiösivuna vapaaherra S. G. Hermelinin karttateoksessa Suomesta. Tekijä oli Carl Petter Hällström. Tämä on ensimmäinen kuva, jossa on vehreä, tyyni suomalainen järvipanoraama korkealta nähtynä – kuvatyyppi, joka sittemmin esiintyy kymmeninä litografioina Finland framställdt i teckningarissa.

5 Maisemakuvista, maisema- ja kansantyypeistä koottu erillinen »Suomi» oli jo muodostumassa ennen vuotta 1809 Ruotsin valtakunnassa. Vuoden 1809 jälkeen uuden suuriruhtinaskunnan poliittinen painopiste siirtyi Pietariin ja Suomi, maineen ja kansoineen, liitettiin Venäjän valtakuntaan. Vuodesta 1721 eteenpäin (vuodesta 1743 vielä laajennettuna) oli myös Venäjällä ollut oma Suomensa, eli Viipurin kuvernementti tai »Vanha Suomi», joksi venäläistä Suomea alettiin kutsua »Uuden Suomen» tultua vallatuksi vuonna 1808. Tämä venäläinen Suomi oli hallinnollisesti määritelty erityisprovinssiksi Viron ja Liivinmaan tapaan. Provinssin maa ja kansa oli saanut erityisen hahmon muihin venäläisiin verrattuna jo Katariina Suuren aikaan matkakertomusten, tilastollis-maantieteellisten kuvausten, karttateosten ja vuosisadanvaihteen 1800 vaiheilla jopa runojen ja kuvaesitysten muodossa. Viipurin kaupunki, Imatrankoski, Punkaharju sekä Laatokka kaksine venäläisluostareineen (Valamo ja Konevitsa) olivat tunnettuja matkakohteita venäläisille säätyläisille jo ennen vuotta 1809.2Yleisesti vanhemmasta Suomi-aiheisesta maisemagrafiikasta: Rainer Knapas ja Pertti Koistinen, Historiallisia kuvia. Suomi vanhassa grafiikassa, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia (SKST) 552, Helsinki 1993.

6 Vuoden 1809 jälkeen voyage pittoresque -genre nähtiin »korkeimmalla taholla», itse keisari Aleksanteri I:n toimesta, tapana julkisesti esitellä valtakunnan laajenemista ja saavutettua asemaa eurooppalaisena suurvaltana. Jo vuonna 1811 dokumentoitiin Suomen suuriruhtinaskunnan eteläisiä osia, kaupunkeja ja pienempiä paikkakuntia Loviisasta Turkuun upseeri ja maisemamaalari Gavril Sergejevin toimesta sarjalla hyvin romanttisia akvarelleja.3Julkaistu Jouni Kuurneen toimesta nimellä Sergejevin Suomi, Helsinki: Museovirasto 1994, ruotsin-, englannin- ja venäjänkielisellä erillisellä tekstiviholla. Baltiansaksalaiselle Carl von Kügelgenille puolestaan annettiin kaksi keisarillista tilausta laveeratuista maisemakuvasarjoista, toinen Krimiltä ja toinen Suomesta. Kesällä 1818 von Kügelgen matkusti eteläisessä Suomessa ja teki 55 erilaista seepialaveerausta kahtena sarjana. Vuonna 1822 Pietarissa heräsi ajatus näiden julkaisemisesta litografioina kuvateoksessa. Suomen ministerivaltiosihteeri Robert Henrik Rehbinder, joka muutenkin oli taide- ja arkkitehtuuriasioiden harrastaja ja tunnettu kirjankerääjä, lähetti tilauslistoja Suomen maaherroille välitettäviksi eteenpäin teoksen mahdollisille tilaajille. Noin 200 sarjaa tilattiin, ja vuosina 1823–1824 julkaistiin Vues pittoresques de la Finlande, jossa oli 15 suurta litografiaa kolmena vihkona. Nämä oli valittu von Kügelgenin laveerauksista ja litografioitu Peter Friedrich Helmersenin toimesta Pietarissa. Aiheina olivat Loviisa, Porvoo, Hämeenlinna, Tampere, Tammerkoski, Kyröskoski, Maisema Kyröstä, Turku, Dalkarby Pohjan pitäjässä, Pohjan kirkko, Tammisaari, Raasepori, Fagervikin ruukki, Mustion ruukki ja Helsinki. Kuvissa näkyvät jo tyypilliseksi muodostuneet Turku tuomiokirkkoineen ja uusine akatemiataloineen, Tammerkoski ja Kyröskoski, Raaseporin keskiaikaiset rauniot sekä muut maisemat kartanoineen ja rautaruukkeineen. Näkymät eivät saaneet selittävää tekstiä. Vahvasti korostettu ja romantisoiva vehreys leimaa von Kügelgenin Suomi-näkymiä, joissa kuvataan harmoninen, ei-venäläinen maa ja kansa, jolla on oma luontonsa ja historiansa. Sisä-Suomea edustavat Kyröskoski sekä metsä- ja järvinäkymä samalta seudulta. Vues pittoresques de la Finlande oli eksklusiivinen kuvateos ja suunnattu sekä Suomen että koko valtakunnan johtavalle virkamieseliitille. Se muodostaa tärkeän perustan perinteelle, joka johtaa yksinkertaisemmin toteutettuun, vähemmän artistiseen ja kansanvalistuksellisempaan Finland framställdt i teckningariin 1840-luvulla.4Marta Hirn, Carl von Kügelgens resa i Finland 1818. En bildkrönika, Helsingfors: Frenckellska tryckeri ab 1965. Aiemmin julkaistu Suomen Museossa 1963.

7 Vues pittoresquesin jälkeen julkaistiin harvakseltaan teoksia, joissa oli litografianäkymiä eri puolilta Suomea.5Marta Hirnin, »Finland framställt i teckningar», Historiska och litteraturhistoriska studier (HLS) 26 1950 (uusi kuvitettu painos 1988) on perustavanlaatuinen tutkimus Suomessa julkaistuista graafisista teoksista 1700-luvun lopulta 1800-luvun puoliväliin ja käy läpi kaikki silloin tunnetut teokset ja niiden lähdemateriaalit. Ylellinen teos oli kuvaus Aleksanteri I:n matkasta Pohjois-Suomeen vuonna 1819. Se käsitti muutamia hienostuneita Pariisissa Chiflard & Arnoud’n ateljeen toteuttamia litografioita keisarista matkansa varrella. Suomen luonnon ja kansan erityispiirteet esitettiin myös nelikielisellä tekstillä; venäjäksi, ranskaksi, saksaksi ja ruotsiksi. Teoksen julkaisi vuonna 1828 Sebastian Gripenberg, joka oli kuulunut keisarin seurueeseen matkan aikana. Se kuuluu perinteeseen, jossa näyttävä kuvateos julkaistiin manifestoimaan Venäjän itsevaltiaan asemaa sekä hänen kohtaamisiaan alamaisten kanssa eri puolilla suurta valtakuntaa.6Nimi ruotsiksi: Berättelse om Kejsar Alexanders färd från Nissilä gästgifveri till staden Kajana under Hans Majestäts senaste resa uti Stor-Furstendömet Finland om sommarn år 1819, S:t Petersburg 1828. [»Kertomus Keisari Aleksanterin matkasta Nissilän kestikievarista Kajaanin kaupunkiin Hänen Majesteettinsa viimeisimmältä matkalta Suomen Suuriruhtinaskunnassa kesällä 1819»]

8 Pääkaupunki Pietari ja sen kuvauksellinen ympäristö, erityisesti keisarilliset palatsit ja puistot, tulivat 1800-luvun ensi vuosikymmenillä esitetyiksi suoranaisessa vyöryssä litografoita ja kuvateoksia. Yksi sivujuonne tässä kaupallistumisessa oli litografiasalkku vuodelta 1832. Sen julkaisi Valerian Platonovitsh Langer nimellä Six vues de Finlande, ja se käsitti paitsi turistinähtävyydet Imatrankosken ja Viipurin Monrepos’n puiston, myös venäläiselle silmälle tyhjiä ja autioita maisemia Karjalan kannakselta.

9 Suomessa alettiin valmistaa litografioita 1830-luvulla. Vuorimestari Fredrik Tengström, apulaisenaan nuori litografi Frans Oskar Liewendal Tukholmasta, perusti vuoden 1834 lopulla ensimmäinen litografiapainon Helsinkiin. Fredrik Tengström kuului 1830-luvun Helsingin johtavaan akateemiseen sukupiiriin, jonka keskushahmona oli vuonna 1832 kuollut arkkipiispa Jacob Tengström. Hän oli myös Fredrika Runebergin veli. Suomalaisaiheisten litografisten kuvitusten tarve oli tähän asti tyydytetty Pietarista tai Tukholmasta käsin. Suomen kansan koulutukselle kiihkeästi omistautunut C. A. Gottlund julkaisi kalenterinsa Otavan Tukholmassa vuosina 1828–1832. Mukana oli mm. kuvituksia suomalaisista talonpoikaispuvuista ja näkymä Kuusiston linnan raunioista, jonka A. Grafström litografioi Tukholmassa.

10 Finska vuer tecknade efter Naturen och lithographierade af P. A. Kruskopf julkaistiin Helsingissä 1837 ja oli ensimmäinen suomalainen litografiasalkku erikseen valituin »suomalaisin» aihein. Se painettiin Tengströmin painossa. P. A. Kruskopf oli yliopiston piirustuksenopettaja ja hän oli sittemmin 1840-luvulla piirtäjänä myös Finland framställdt i teckningarissa. Nimiösivun lisäksi sarja käsitti 13 foliolehteä seuraavin [suomeksi käännetyin] nimikkein: Orijärven kuparikaivos, Viipuri, Suomen pääkaupunki Helsinki, Hämeenlinna, Fiskars Pohjan pitäjässä, Korkeakoski, Tampere, Viikki ja Nokiankoski Pirkkalan pitäjässä, Åminne Pohjan pitäjässä, Haminanlahti Kuopion pitäjässä, Raasepori, Snappertunan kirkko, Dalsvik Espoon pitäjässä ja Maapaikka Degerön kartanon mailla Helsingin pitäjässä.

11 Finska vuerin aiheiden valinta ennakoi Finland framställdt i teckningaria. Poikkeavin on pimeä, dramaattinen sisäkuva kaivoksesta, joita esiintyy tyypillisesti ulkomaalaisissa kuvateoksissa, esimerkkeinä Falunin tai Dannemoran kaivokset Ruotsissa. Ylipäätään litografioissa on sama maalauksellinen sävy kuin Topeliuksen myöhemmässä kuvateoksessa, usein etualan puuston ja täytehahmojen viimeistelemänä. Ainoa historiallinen muistomerkki on Raaseporin linnanrauniot, 1800-luvun taiteessa usein esiintyvä pittoreski raunioaihe, joka on yksi varhaisimmista historiallisista nähtävyyskohteista Uudellamaalla. Helsingin, Viipurin, Tampereen ja Hämeenlinnan kaupungit on esitetty kaukaa nähtynä ympäristön ollessa pääasia. Hyvin hoidetut maatilat (Åminne, von Wrightien Haminanlahti, Dalsvik, Degerö Helsingin pitäjässä sekä Fiskarsin ruukki) kuuluvat samaan aihepiiriin kuin suuri joukko Finland framställdt i teckningarin kuvista. Koskista puuttuvat suurimmat tähdet Imatra ja Kyröskoski, Nokiankosken ja Kymijoen Korkeakosken edustaessa tätä suomalaisen maisema-aiheiston tyyppiä. Korkeakoski oli kätevästi kestikievarin vieressä Helsinki-Viipuri maantien varrella, ja esiintyy maisemanäkymänä jo vuoden 1790 paikkeilla (J. T. Schoultz). Kruskopfin Finska vuer-sarjaan ei kuulunut painettua tekstiosaa.

12 Tengströmin litografisen yrityksen seuraava julkaisu oli Vuer af Helsingfors vuonna 1838. Tämä teos käsitti 12 litografiaa, joista kaksi on Magnus von Wrightin signeeraamia. Kuvasarja uudesta Helsingistä on ensimmäinen laatuaan, ja se dokumentoi pääkaupungin nähtävyydet koko uusklassisessa loistossaan – monen rakennuksen itse asiassa ollessa todellisuudessa vielä kesken.7Helsinkiläisaiheista: Kerttuli Wessman, »Helsinki-aiheet vanhoissa grafiikansarjoissa», Marja-Liisa Rönkkö (toim.), Rakas vanha Helsinki. Kuvia kaupunginmuseon kokoelmista 1700-luvun lopulta 1900-luvun alkuun. Helsinki; Helsingin kaupunginmuseo 1986 s. 26–83.Finska vuerista ja Vuer af Helsingforsista tuli kuvaston luojina Finland framställdt i teckningarin välittömät edeltäjät.

13 Vuonna 1839 Helsinki sai toisen litografisen painonsa, jonka perustajana toimi yritteliäs kirjanpainaja, kustantaja ja kirjakauppias G. O. Wasenius. Litografi Liewendal vuokrasi vuonna 1841 Tengströmin litografiapainon ja lunasti sen itselleen kokonaan 1845, hankkien samoihin aikoihin myös Waseniuksen kivipainon. Tämän jälkeen Liewendalilla oli alallaan monopoliasema Helsingissä, seikka joka saattaa olla syynä toistaiseksi dokumentoimattomalle päätökselle tilata litografiat Finland framställdt i teckningariin Adler & Dietze -yritykseltä Dresdenistä. Adler & Dietze oli toiminimi sekä tukkukirjakaupalle ja kustantamolle että kirjapainolle. Omistajat Carl Adler ja Gustav Dietze olivat vuonna 1834 perustaneet kumppanuuden, ensin Eduard Pletsch & Comp. -yrityksessä, joka oli olemassa vuoteen 1844 asti. Adler & Dietze purettiin vuonna 1862, jolloin Adler jatkoi kirjakauppaa ja Dietze kustantamoa.8Holger Nohrström, »Litografins banbrytare i Finland», Strövtåg bland böcker, Helsingfors: Söderströms 1935, s. 178–195; Verzeichniss der in der Bibliothek des Börsenvereins der Deutschen Buchhändler vorhandenen Geschäftsrundschreiben über Gründung, Kauf, Verkauf usw. buchhändlerischer Geschäfte, Teil 2, Leipzig: Verlag des Börsenvereins der Deutschen Buchhändler 1897, s. 23–24, 446. Ks. myös Carl-Rudolf Gardberg, Boktrycket i Finland. Från Åbo brand till år 1918, Helsingfors: Helsingfors grafiska klubb 1973, s. 417–421.

14 »Suomi-näkymiä» sisältävien kuvateosten kysyntä vaikuttaa lisääntyneen 1830-luvun viimeisinä vuosina, ja Tukholmassa julkaistiin mm. Finsk national-kalender 1839, joka käsitteli Suomea ja sen historiaa. Siinä oli mukana 12 Adolf Hårdhin tekemää ja A. G. Hallstenin painamaa litografiaa. Kuvat oli kopioitu ja pienennetty von Kügelgenin Voyage pittoresquestä, Kruskopfin Finska vueristä ja Vuer af Helsingforsista. Mukana olivat mm. jo hyvin tunnetut Kyröskoski ja Raasepori, Turku ja uusi Helsinki.9Hirnin »Finland framställt i teckningarissa» esitellään myös joukko muita yksittäisiä litografioita suomalaisista aiheista.

15 Kansainväliselle yleisölle Suomen luontoa, kansaa ja nähtävyyksiä esiteltiin 30 suurikokoisessa litografiassa suuressa tieteellisessä kokoomateoksessa Paul Gaimardin tutkimusretkestä. Korvetti »La Recherche» matkasi aina Islantiin ja Huippuvuorille, mutta retkikunta eteni maitse Suomessa ja Ruotsissa. Suomessa matkustivat taiteilijat Barthélemy Lauvergne, Eugène Giraud ja Auguste Mayer loppusyksystä 1839, tehden piirroksia jotka sittemmin sisältyivät viiteen kuvaniteeseen. Ne ilmestyivät Pariisissa vuosina 1842–1855 nimellä Voyages de la Commission scientifique du Nord: en Scandinavie, en Laponie, au Spitzberg et aux Feroë, pendant les annés 1838, 1839 et 1840.

16 Gaimardin kallisarvoinen matkakirja ja sen sisältö eivät näytä herättäneen suurempaa huomiota Suomessa vielä 1840-luvulla, ainakaan mitään kommentteja tai arvioita ei esiinny aikalaislehdistössä. Ranskalaistaiteilijoiden suomalaisaiheistoa on mielenkiintoista verrata Topeliuksen 1840-luvun kotimaisiin näkemyksiin maasta ja kansasta. Näkymät on yleensä toteutettu dramaattisemmin ja laveammalla n.s. crayon-maneerilla kuin pienimuotoisemmat ja idyllisemmät Finland framställdt i teckningarin kuvat. Taiteilijaseurue matkusti pohjoisesta etelään ja eteenpäin idemmäksi Pietariin, ja näkymät seuraavat reittiä: Uusikaarlepyy, Kyröskoski, Koski Kurun pitäjässä, Tampere, Hämeenlinna, Helsinki, Suomenlinna, Porvoo – josta poikkeama Nordenskiöldien Frugårdissa Mäntsälässä – Loviisa, Korkeakoski, Hamina, Pyterlahden graniittilouhos, Viipuri ja Imatrankoski. Helsingistä mukana oli kolme näkymää, Porvoosta kaksi ja Viipurista ympäristöineen kolme. Historiallisista nähtävyyksistä huomioitiin ainoastaan Hämeen linna ja kaupunki sekä Viipurin linna. Erityisen kiinnostuksen kohteeksi näyttävät muodostuneen geologiset muodostumat ja ennen kaikkea Pyterlahden graniittilouhos Haminan itäpuolella. Lisäksi esiteltiin joukko merkkihenkilöitä: lääketieteilijä Carl von Haartman, fysiikan professori G. G. Hällström, hovioikeuden presidentti ja entomologi Carl Gustaf Mannerheim sekä J. L. Runeberg. Suomen kansaa esiteltiin kuvilla Frugårdin kartanon »vanhoista suomalaisista puvuista», nuoresta oululaisesta naisesta, sekä kreivitär Armfeltista venäläisessä puvussa.

Sverige framstäldt i teckningar

17 Esikuvanaan suunnitellulle kuvateokselle Topelius mainitsi vuonna 1843 G. H. Mellinin Sverige framstäldt i teckningarin, teoksen jota alettiin julkaista vuonna 1838 Lars Johan Hiertan kirjapainossa. Osa tekstivihkoista oli tuotettu jo aiemmin ja kuvia painettiin Gjöthström & Magnussonin ja Spong & Cardonin tunnetuissa litografiapainoissa. Monipuolisesti tuottelias Mellin, jolla oli suomalaiset sukujuuret, oli 1840-luvulla tärkeä Suomen asioiden ja suomalaisten esittelijä Tukholman kirjalliseen maailmaan. Topelius ei kuitenkaan näytä olleen omien kuvateossuunnitelmiensa suhteen suorassa yhteydessä Melliniin.

18 Sverige framstäldt i teckningarissa oli lopulta 224 litografiaa ja se painettiin kvarttokokoisena (yhdestä arkista kahdeksan sivua). Se oli siten selkeästi pienempi kuin suomalainen vastineensa; kuvien kuva-ala oli vain n. 10,5 × 15,5 cm. Teos alkaa Tukholmasta edetäkseen maakunnasta toiseen etelään Skooneen ja päättyy Lappiin – jotakuinkin samanlainen esitysmuoto kuin Topeliuksella. Tekstiosiot käsittävät tavallisesti kuvauksia maakunnan yleisistä oloista, topografiasta, historiasta ja tilastoista, samoin »luonteesta, elämänmuodosta, tavoista ja puvuista». Kuva-aiheet kaupunkien ulkopuolella sisältävät raunioita, kartanoita, ruukkeja ja myllyjä, vesiputouksia (pakollisina Trollhättan ja Tännforsen), näkymiä ja kirkkoja sekä kansankuvauksia, kansantyyppejä ja -pukuja. Sen sijaan katsauksia mytologiaan ja kansanrunoihin tai eri heimojen taruihin Topeliuksen tapaan ei ole, ja yleisvaikutelma sekä tekstistä ja kuvastosta on kuivakkaamman asiallinen. Merkittävä ero Sverige framstäldt i teckningarilla ja suomalaisella vastineellaan on myös se, että Topeliuksella ei esiinny kansatieteellistä aineistoa kansantyypeistä ja puvuista.

19 Paraatiesimerkki ajan kansatieteellisistä kuvateoksista Ruotsissa on Anders Abraham Grafströmin Ett år i Sverige. Taflor af svenska allmogens klädedrägt, lefnadssätt och hemseder samt de för landets historia märkvärdigaste orter vuodelta 1827. Se käsittää suurikokoisia väritettyjä gravyyrejä. Kansanpukualbumit olivat esineellisen kulttuurin vastineita aikakauden kansanrunoja ja -lauluja sisältäville teoksille. Ilmiö ei koskaan täydessä laajuudessaan levinnyt Suomeen.10Lena Johannesson, »Inledning», Lena Johannesson (red.), Konst och visuell kultur i Sverige 1810–2000, Stockholm: Signum 2007, s. 13–15; Tomas Björk, »1800-talet», ibid., s. 56–57.

20 Seuraava vastaavantapainen litografiateos Ruotsissa oli Johan August Bergin Sverige framstäldt i taflor, joka ilmestyi Göteborgissa Hedlund & Lindskogin julkaisemana vuosina 1850–1856. Teos käsitti 96 sävylitografiaa ja 198 tekstisivua poikittaisfoliona. Hienot litografiat painettiin Kööpenhaminassa Em. Baerentzenin toimesta, monien eri taiteilijoiden teosten pohjalta.11Tanskalaismaalari Frederik Christian Kiærskoun maalauksia tähän teokseen on myös julkaistu: Gustav Beijer (red.), Sverige framstäldt i taflor – om ett planschverk och dess förlagor, Malmö: Arena 2009. Berg oli lääninrovasti Göteborgin seudulta, ja teoksen kuvavalikoima on lähellä Sverige framstäldt i teckningaria. Itse perusratkaisu on myös lähellä Finland framställdt i teckningaria, jossa on historiallisia maisemia sekä kuvia »karakteerimaisemista». Ruotsalaiseen maisemakuvastoon vakiinnutettiin näiden kahden kuvateoksen kautta monia, sittemmin pysyviä kohteita: Kullen niemimaa Skoonessa, Trollhättan, Kinnekulle, Älvkarleby ja Rättvik, Storsjön Jämtlannissa sekä historiallis-maalaukselliset keskiajan ja renessanssikauden linnat: Gripsholm, Kalmar, Vadstena, Upsala, vanhat tuomiokirkot (Upsala, Lund, Västerås, Strängnäs, Skara) sekä Visbyn raunioituneet kaupunginmuurit ja kirkot. Myös Norjassa taiteilijat löysivät »kansallismaiseman» – vuonoineen, kansankohtauksineen ja sauvakirkkoineen – erityisesti sen kautta, että heillä oli yhteyksiä saksalaiseen taide-elämään, jonka vaikutus heijastui koko Eurooppaan 1830-luvulla. Edellisiä vastaavan suuren kuvateoksen Norge fremstillet i Teckninger med oplysende text julkaisi Chr. Tønsberg Kristianiassa vuosina 1846–1848. Siitä otettiin uusi painos 1853–1855.

Syntyvaiheet

21 Finland framställdt i teckningar mainitaan ensimmäisen kerran Topeliuksen 27.–28. huhtikuuta 1843 päiväämässä kirjeessä kihlatulleen Emilie Lindqvistille. Kirjeessä kerrotaan, että ollaan suunnittelemassa »pientä kuvateosta Suomesta, samankaltaista kuin Mellinin Sverige Framställdt i teckningar» ja että Topeliukselle on tarjottu toimittajan roolia.12Zacharias Topelius–Emilie Lindqvist 27–28/4 1843, Coll. 244.98, Topeliuskokoelma, Kansalliskirjasto. Yhdessä niin kutsutuista Leopoldin-kirjeistä Helsingfors Tidningarissa hän mainitsee kesäkuussa 1844 että »suurempi kuvateos» on työn alla ja että »taitava piirtäjä» on jo lähetetty matkaan toimeksiantonaan tehdä piirrokset teokseen suunniteltua 120 litografiaa varten.13»Från Helsingfors», Helsingfors Tidningar 29/6 1844. »Taitavalla piirtäjällä» tarkoitetaan todennäköisesti Johan Knutsonia, joka yhdessä August Mauritz Öhmanin (kustantaja Alexander Constantin Öhmanin veljen) kanssa lähti 13. heinäkuuta Porvoosta Turkuun »keräämään materiaaleja» Finland framställdt i teckningariin. Knutsonin piti »piirtää kauneimmat ja huomattavimmat paikat joiden kautta kuljimme» ja Öhman oli keräämässä »kaikenlaisia tietoja niistä». Matkan aikana he tutustuivat mm. Sjundbyhyn, Suitiaan, Siuntion kirkkoon, Ojamoon, Fagernäsiin ja Kuusistoon. Ks. Rese-Anteckningar, s. 97–140, Coll. 244.108, Topeliuskokoelma, Kansalliskirjasto.

22 Finland framställdt i teckningar -hankkeen käynnisti kirjakauppias ja kustantaja Alexander Constantin Öhman, joka perusti Öhmanin kirjakaupan Porvooseen vuonna 1839. Kirjakauppiaaksi (ja myöhemmin kustantajaksi) päätymisen yhtenä syynä oli hänen veljensä Johan Edvard Öhman, joka lehtorina ja kirjastonhoitajana peräänkuulutti kirjanostomahdollisuuksia Porvooseen. Ennen liikeyrityksensä perustamista Alexander Constantin oli työskennellyt lähemmäs yhdeksän vuotta kirjakauppias Gustaf Otto Waseniuksella Helsingissä. Perinteisesti kustannustoiminta oli ollut enemmän tai vähemmän sivutoimi kirjanpainajille tai -sitojille ja kirjakauppiaille. Öhman erosi muista siinä, että hänellä ei ollut omaa kirjapainoa. Tekstiosan Finland framställdt i teckningariin painoi August Wilhelm Gröndahl Helsingissä.14Stig-Björn Nyberg, »Den Öhmanska bokhandeln 1839–49. En studie i bokhandels- och förlagsförhållandena i Finland under 1840-talet», HLS57 1982, s. 89–91 ja 113.

23 Öhmanin kustannustoiminnalle tunnusomaista oli korostettu isänmaallisuus. Tärkein teos Suomen maantiedosta, historiasta ja kansasta, jonka hän sai aikaan, oli Finland framställdt i teckningar.15Ks. listaus Öhmanin julkaisemista teoksista: Nyberg, »Den Öhmanska bokhandeln 1839–49», s. 126–129. Öhman ei itse ehtinyt nähdä työn valmistumista – hän kuoli vuonna 1848, yli neljä vuotta ennen viimeisen vihkon ilmestymistä heinäkuussa 1852. Alexander Constantinin kuoleman jälkeen hänen liiketoimintaansa jatkoi hänen nuorempi veljensä August Mauritz Öhman yhdessä Paavo Tikkasen kanssa. Kun August Mauritz puolestaan kuoli vuonna 1849, Tikkanen jatkoi toimintaa Herman Kellgrenin kanssa. Tikkanen ja Kellgren eivät kuitenkaan viimeistelleet Finland framställdt i teckningaria, vaan sen saattoi lopulta valmiiksi kolmas Öhmanin veljeksistä, Johan Edvard Öhman.16Ks. esim. Borgå Tidning 20/4 1850.

24 Kustantaja Alexander Constantin Öhman ja kirjanpainaja A. W. Gröndahl ryhtyivät mainostamaan teosta loppukesästä 1845, mm. Borgå Tidningissä 30. elokuuta. Ilmoituksessa kerrottiin, että Finland framställdt i teckningar tulisi käsittämään 120 litografiaa ja 15–20 kvarttokokoista arkkia tekstiä. Tekstisivujen määrä olisi siis tämän suunnitelman mukaan enintään 160, mutta eri syistä Topeliuksen ja toisen toimittajan Henrik August Reinholmin tekstiä oli lopulta 258 sivua (32 ¼ arkkia). Viimeiset neljä sivua sisälsivät korjauksia ja lisäyksiä sekä loppusanat ja sisällysluettelon. Öhmanilla oli myös tarkoitus käännättää teos ulkomaisia markkinoita ajatellen muille kielille, mm. venäjäksi. Hän tiedusteli loppusyksystä 1843 venäjän kielen professori Jakov Grotilta olisiko tämä kiinnostunut käännöstyöstä.17Matti Klinge & Aimo Reitala (toim.), Maisemia Suomesta, Helsinki: Otava 1987, s. 7. Suunnitelma käännöksestä ei toteutunut, ja Topeliuksen ja Reinholmin teksti käännettiin vasta 150 vuotta myöhemmin ja silloin suomeksi.18Käännös julkaistiin 1998, Kai Linnilä (toim.), Maakuntien Suomi 1–3, Helsinki: Tammi 1998.

25 Teos julkaistiin vihkoittain, samoin kuin esikuvansa Sverige framstäldt i teckningar. Kustantajat katsoivat, että teoksen laajuus ja suuri painosmäärä, jotka »ylittivät selvästi kaiken mitä Suomessa on tähän asti julkaistu», tarkoitti sitä, että vihkojakelu oli ainoa mahdollinen julkaisutapa.19»Inrikes», Borgå Tidning 6/9 1845. Suunnitelman mukaan joka kuukausi ilmestyisi vihko, joka käsittäisi neljä litografiaa. Yhteensä vihkoja olisi 30. Joka vihkoa seuraisi kokonainen tai puoli arkkia tekstiä kansilehdellä varustettuna ja painetuin sisällysluetteloin. Tilaus tarkoittaisi sitä, että ostajan pitäisi maksaa koko teoksesta.20»Anmälan. Subscription emottages på: Finland, Framställdt i Teckningar», eli käännettynä: »Ilmoitus. Tilauksia vastaanotetaan: Finland, Framställdt i Teckningarista», Borgå Tidning 30/8 1845. Julkaisijoiden aikomus julkaista vihko kuukaudessa olisi tarkoittanut sitä, että koko teos olisi ollut valmis kahdessa ja puolessa vuodessa. Tilausilmoituksessa ilmaistiin kuitenkin pieni varauksellisuus siten, että »varovaisesti toivottiin» että vihkot ilmestyisivät ilman katkoja.21»Anmälan. Subscription emottages på: Finland, Framställdt i Teckningar», Borgå Tidning 30/8 1845.

26 J. E. Öhman kirjoitti Borgå Tidningissä, että Tukholmassa 1830-luvulla julkaistun Läse-bibliothekin verraten edullinen vihkohinta ja teoksen saavuttama myyntimenestys olisi »kuulema rohkaissut» A. C. Öhmania ja Gröndahlia aloittamaan Finland framställdt i teckningarin julkaisun.22»Inrikes», Borgå Tidning 6/9 1845. Kaksi koevedosta, jotka esittivät Raaseporin linnaa ja Vihdin kirkonrauniota, oli tuotettu herättämään mahdollisten ostajien kiinnostusta. Maaseudun asukkaat saattoivat käyttää vedoksia markkinointiin – heitä kehotettiin keräämään tilaajalistoja kierrätettäviksi pitäjissä. J. E. Öhman oli vakuuttunut siitä, että useimmissa pitäjissä saataisiin helposti ainakin kuusi tilaajaa hankittua, varsinkin kun henkilö, joka ottaisi keräämisen tehdäkseen, saisi vapaakappaleen valmiista teoksesta.23»Inrikes», Borgå Tidning 6/9 1845 Julkaisijoiden piirissä pidettiin ilmeisenä, että Finland framställdt i teckningarilla oli mahdollisuus muodostua kaupalliseksi menestykseksi.

27 Teoksen kokonaishinnaksi tulisi 13 ruplaa 50 kopeekkaa, jota voi verrata siihen, että kirjan keskihinta tuohon aikaan oli 40 kopeekkaa.24»Anmälan. Subscription emottages på: Finland, Framställdt i Teckningar», Borgå Tidning 30/8 1845; Nyberg, »Den Öhmanska bokhandeln 1839–49», s. 107. Tilaajien ei tarvinnut maksaa koko summaa kerralla, sillä maksaminen tapahtuisi vihkojen ilmestyessä. Kymmenen ensimmäistä vihkoa maksoivat jokainen 70 kopeekkaa, viimeiset seitsemän jaettiin ilmaiseksi.25»Anmälan. Subscription emottages på: Finland, Framställdt i Teckningar», Borgå Tidning 30/8 1845.

28 Ensimmäinen vihko ilmestyi suunnitelman mukaan jouluksi 1845. Litografiat vihkossa esittivät Björkbodan, Viurilan, Teijon ja Turun linnan ja teksti koostui Suomen yleisestä maantieteellisestä kuvauksesta.26Litografiat eivät ilmestyneet siinä järjestyksessä, joihin ne sijoittuvat sidotussa teoksessa. Viimeisen vihkon mukana seurasi sisällysluettelo koko teoksesta, jossa kustantajat ilmoittivat mihin järjestykseen vihko tuli sidottaa. Tämän jälkeen seuraavaa vihkoa sai odottaa kesään 1846 asti. Toinen vihko sisälsi kuvat Strömsholmista, Seilistä, Kuusiston raunioista ja Lohjan Paloniemestä. Teksti oli jatkoa maantieteelliselle yleiskatsaukselle. Kolmas vihko, joka ilmestyi syksyllä 1846, sisälsi litografiat Fiskarsista, Hankoniemestä, Sjundbystä ja Riilahdesta. Vihkon tekstiosassa Topelius käsitteli edelleen Suomen maantiedettä ja etnografiaa. Neljännessä vihkossa oli kuvat Degerö, Drägsby, Sammatin torppa ja Billnäs sekä tekstit »Bjarmien tarut», »Virolaisten taru», »Lappalaisten taru» ja »Karjalaisten taru», ja se ilmestyi joulukuussa 1846.27Helsingfors Tidningar 24/12 1845; Morgonbladet 8/1 1846; Helsingfors Tidningar 11/7 1846; Morgonbladet 28/9 1846; Morgonbladet 3/12 1846.

29 Viides vihko ilmestyi vuoden 1847 alussa. Tästä vihkosta eteenpäin tekstejä ja litografioita mainitaan hyvin vähän lehdistössä. Borgå Tidningin lukijat saivat tammikuussa 1847 tietää, että viides vihko sisälsi näkymät Savonlinnasta, Jalokoskesta, Nordenlundista sekä Fort Slavasta Ruotsinsalmessa.28Borgå Tidning 9/1 1847. Kuudes vihko julkistettiin maaliskuussa 1847, seitsemäs huhtikuussa, kahdeksas toukokuussa, yhdeksäs elokuussa, kymmenes lokakuussa ja yhdes- ja kahdestoista joulukuussa. Kolmas- ja neljästoista ilmoitettiin tammikuussa 1848, viidestoista helmikuussa, kuudes- ja seitsemästoista toukokuussa, kahdeksas- ja yhdeksästoista syyskuussa, kahdeskymmenes ja kahdeskymmenesensimmäinen lokakuussa, kahdeskymmenestoinen ja -kolmas tammikuussa 1849. Vihkot 24–27 julkistettiin elokuussa 1849 (nämä ja myöhemmät vihkot jaettiin suunnitelmien mukaan ilmaiseksi). Topeliuksen tekstiosuus oli ehtinyt nyt Turun linnan ja Tuomiokirkon kuvaukseen.29Ks. esim. Ilmarinen 12/7 1849.

30 Maaliskuussa 1850 Åbo Tidningarissa ilmoitettiin, että vihkot 28–30 olivat ilmestyneet. Tämän myötä litografiakokoelma oli kokonaan julkaistu, mutta teksti sen sijaan ei ollut ehtinyt pidemmälle kuin Ahvenanmaan muistoihin (s. 116 alkuperäisessä ja s. 125 tässä laitoksessa).30Åbo Tidningar 15/3 1850. Seuraava vihko, viimeinen, ilmestyi vasta 1. heinäkuuta 1852. Tässä vihkossa oli 17 arkkia eli 136 sivua.31Borgå Tidning 10/7 1852.

31 Julkaisuaikataulun viivästymistä käsiteltiin lehdistössä laajasti. Muun muassa Åbo Underrättelserissä epäiltiin, että kustantajat ehkä viivästyttivät viimeisten vihkojen julkaisemista, koska nämä jaettiin ilmaiseksi.32»Bref om subskriptioner och historiska handlingar», Åbo Underrättelser 17/2 1847. Yleisesti ilmaistu tyytymättömyys sai Topeliuksen julkaisemaan kesällä 1851 Helsingfors Tidningarissa julkisen anteeksipyynnön. Hän ilmoitti, että syy oli täysin hänen omansa, ei kustantajien. Hän lupasi myös perinpohjaisemman selvityksen myöhästymisen syistä teoksen jälkisanoissa (ks. »Till Allmänheten», s. 281).33»Till resp. Prenumeranter på Finland framställdt i teckningar», Helsingfors Tidningar 18/6 1851. Ilmoituksessa, joka julkaistiin viimeisen vihkon takakannessa, julkaisija J. E. Öhman esitti selityksensä myöhästymiselle, jonka hän sanoo johtuneen »tekstimäärän kasvamisesta, johon lukuisat tilaukset loivat mahdollisuuden».34»Inrikes», Åbo Tidningar 20/7 1852. Kustantaja Johan Edvard Öhmanin ilmoitusta ei ole tätä kriittistä laitosta varten tutkitussa kappaleessa. Tässä Åbo Tidningarissa julkaistu teksti suomeksi käännettynä: »Tekstimäärän kasvamisen myötä, johon lukuisat tilaukset loivat mahdollisuuden, yleisöllä on nyt teos, joka 32 tekstiarkilla (jotka tavallisessa painossa vastaisivat 40–50 arkkia) tarjoaa, ei ainoastaan sekä vanhemmille että nuoremmille henkilöille nautittavaa ja hyödyllistä isänmaallista lukemista, vaan myös täydennyksen tunnettuun puutteeseen Suomalaisesta Geografiasta. – Lopuksi saan ilmoittaa että, jos tilatuissa kappaleissa ilmenisi joitain puutteita joihin tilauspaikkakunnilla ei voi vaikuttaa, tulisi minulle tästä tiedottaa vuoden loppuun mennessä, jolloin puutteet pikaisesti korvataan; ja samoin pitäisi niiden herrojen tilaajien, jotka eivät tähän mennessä ole vielä vastaanottaneet osaa vihoistaan, samoin tämän vuoden loppuun kunnioittaa allekirjoitustaan, koska tämän ajan jälkeen katson vapautuvani sitoumuksestani toimittaa tilauspaikkoihin puuttuvaa.»

32 Topeliuksen pyynnöstä filosofian maisteri Henrik August Reinholm pestattiin kirjoittamaan luvut Karjalasta ja Hämeestä.35Ks. s. 281. Koska lähdemateriaalia julkaisuprosessista on vähän, ei voida varmasti sanoa koska Reinholmia tarkkaan ottaen lähestyttiin; Allan Tiitta on esittänyt tämän tapahtuneen 1850-luvun alussa, kun taas Eliel Vest on esittänyt tämän tapahtuneen jo niin varhain kuin vuonna 1845.36Allan Tiitta, »Topeliuksen Suomi», Maakuntien Suomi 3, s. 866; Eliel Vest, Zachris Topelius. En biografisk studie, Helsingfors: Söderströms 1905, s. 97. Topeliuksen ja Reinholmin vuosina 1850–1852 käymä kirjeenvaihto on kustantajan arkiston kateissa ollessa ainoa materiaali, josta voidaan konkreettisesti ajoittaa Reinholmin osallistuminen.37Kirjeet ovat H. A. Reinholmin arkistossa Museoviraston kirjastossa.

33 Kesällä 1851 Topelius ilmoitti Helsingfors Tidningarissa, että myös historian dosentti Karl Konstantin Tigerstedt oli luvannut auttaa tekstien mahdollisimman nopeassa valmiiksi saamisessa. On epäselvää mitä tämä itse asiassa tarkoitti, mutta ilmoituksesta voi päätellä Tigerstedtin myötävaikuttaneen Pohjanmaata, Savoa, Hämettä ja osittain Karjalaa käsitteleviin teksteihin.38»Till resp. Prenumeranter på Finland framställdt i teckningar», Helsingfors Tidningar 18/6 1851.

34 Sen lisäksi, että Reinholm kirjoitti luvut Karjalasta ja Hämeestä, on todennäköistä, että hän myös toimitti Topeliukselle tietoa muista maakunnista, erityisesti Savosta. Topelius kirjoitti mm. kirjeessä Reinholmille marraskuussa 1851, että tämä sai mielellään osallistua »yksityiskohdilla eteläsavolaisista pitäjistä».39Z. Topelius–H. A. Reinholm 26/11 1851, »Kirjeitä eri henkilöiltä, mappi 107», Henrik August Reinholmin arkisto, Museoviraston kirjasto. Kahdessa muussa kirjeessä Topelius pyysi tietoja savolaisista runoniekoista ja »lisätietoja Savosta, erityisesti topografiasta ja perinteistä».40Z. Topelius–H. A. Reinholm 14/12 1851, »Kirjeitä eri henkilöiltä, mappi 107», Henrik August Reinholmin arkisto, Museoviraston kirjasto. Reinholm oli kerännyt suomalaisia kansanrunoja paitsi Karjalasta myös Savosta, jossa hän Finska Läkaresällskapet -seuran toimesta oli ollut keräämässä tietoja iilimatojen leviämisestä Suomeen. Päätehtävänsä ohella hän oli kerännyt kansanrunoja ja kertomuksia alueen kansasta ja muinaismuistoista.41G. J. Nyman, H. A. Reinholm, Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1906, s. 28. Alaviitteet Finland framställdt i teckningarissa osoittavat, että Reinholm tuotti materiaalia myös Topeliuksen kirjoittamiin lukuihin.42Ks. esim. s. 142, 158 ja 209.

35 Topeliuksen lyhyet kirjeet Reinholmille osoittavat, miten painostavaksi nuori kirjoittaja koki Finland framställdt i teckningarin julkaisemisen.43Kirjeet ovat keskimäärin vain muutaman rivin pituisia. Niitä nähtävästi välitti juoksupoika Helsingissä asuvien kirjoittajien välillä. Tammikuussa 1852, jolloin työ oli jo useamman vuoden myöhässä ja Topelius oli edellisenä vuotena julkisesti vakuuttanut että se tulisi saman vuoden aikana valmiiksi, Topelius lähetti seuraavan kuvaavan pyynnön Reinholmille:

36 Olen nyt siinä pisteessä »Finlandin» kanssa että minulla ei ole päivääkään antaa pois. Kunniansanansa kanssa ei ole leikkiminen. Jos en saa käsikirj. tänään täytyy minun illalla istua taliter qualiter [jälleen] yötä päivää kirjoittamassa Hämeestä. Olisiko sinulla sydäntä siihen, enempää minulla ei ole lisättävää.44Z. Topelius–H. A. Reinholm 15/1 1852, »Kirjeitä eri henkilöiltä, mappi 107», Henrik August Reinholmin arkisto, Museoviraston kirjasto.

37 Taloudellisesti Finland framställdt i teckningar oli ainakin Topeliukselle tuottoisa. Hän sai 20 ruplaa arkilta ja kokonaispalkkio kasvoi 685 hopearuplaan (ml. postimaksujen hyvitys).45Kun alkuperäinen aikataulu ei pitänyt sopivat J. E. Öhman ja Topelius siitä että postimaksut korvattaisiin vain alun perin suunnitellulta ajalta. Ks. J. E. Öhman–Z. Topelius 11/5 1852, Coll. 244.61, Topeliuskokoelma, Kansalliskirjasto. Palkkiota voi verrata siihen, että Topeliuksen vuosipalkka Helsingfors Lyceumista oli 250 hopearuplaa.46Tiitta, »Topeliuksen Suomi», s. 866. Taloudellinen tuotto kustantajille on epäselvä, mutta mm. J. E. Öhman kirjoitti Topeliukselle, että teos on »viivästymisestä huolimatta myynyt hyvin».47J. E. Öhman–Z. Topelius 11/5 1852, Coll. 244.61, Topeliuskokoelma, Kansalliskirjasto.Åbo Tidningarista saattoi maaliskuussa 1853 lukea, että Finland framställdt i teckningar oli kerryttänyt kustantajille »merkittävän tuoton» huolimatta »enemmän tai vähemmän epäonnistuneista kuvista».48»Också några ord om ’Finskt biografiskt lexikon’», Åbo Tidningar 29/3 1853. Yrjö Jäntti on sen sijaan arvioinut historiikissaan Werner Söderström osakeyhtiöstä, että tällaisesta hyvin kalliista projektista olisi tuskin saatu merkittävää voittoa.49Yrjö Jäntti, Werner Söderström Osakeyhtiö. Viisikymmenvuotinen kustannustoiminta 1878–1928 I, Porvoo: WSOY 1928, s. 55.

38 Noin vuosi teoksen valmistumisen jälkeen sitä myytiin 10 ruplan hintaan, ja jos oli vain kiinnostunut »perusteellisesta Suomen Maantiedosta» saattoi pelkän tekstiosion ostaa 1 ruplalla 50 kopeekalla.50Finlands Allmänna Tidning 15/4 1853. Hinta oli siis yhdessä vuodessa laskenut peräti 3 ruplaa 50 kopeekkaa. Kustannusoikeudet Finland framställdt i teckningariin siirtyivät sittemmin Johan Wilhelm Lilljan yritykselle Turkuun ja vielä vuonna 1857 jäljellä oli pienempi erä täydellisiä niteitä teoksesta, joita edelleen myytiin 10 ruplan hintaan. Kokonaisteosten lisäksi jäljellä oli vielä 17 000 irtokuvalehteä, joita myytiin 10 kopeekalla kappale, sadan kappaleen erässä 5 ruplalla.51»Frenckellska Bokhandelns breflåda», Åbo Underrättelser 14/4 1857.

39 Koska julkaisijoiden arkisto on pääosin kateissa, ei ole tietoja painoksen suuruudesta ja myyntimäärästä. Yrjö Jäntti kirjoittaa, että teos »löi itsensä läpi» ja sai suuren tuen ja laajan levikin.52Jäntti, Werner Söderström Osakeyhtiö, s. 55. Konkreettisempaa tietoa jakelusta antaa Åbo Tidningarin maininta siitä, että Turun Tuomiokapituli oli päättänyt, että hiippakunnan kaikki kimnaasit ja ylä- ja ala-alkeiskoulut samoin kuin tyttökoulujen kirjastot piti varustaa yhdellä kappaleella teosta.53»Åbo», Åbo Underrättelser 25/1 1853. Lisäksi J. E. Öhmanin kirjeestä H. A. Reinholmille selviää, että Finland framställdt i teckningar sai myös kansainvälistä levikkiä sen myötä, että sitä vietiin kirjamyyntiin Ruotsiin. Esipuheessa suomenkieliseen julkaisuun Kuvia ja kuvaelmia Suomen maakunnista, jonka J. W. Lilljan kustannusyhtiö julkaisi vuosina 1863–1866 sanotaan, että myös Ruotsissa ja Tanskassa Finland framställdt i teckningar otettiin »suurella ihastuksella» vastaan ja että sieltäkin oltiin onnistuttu saamaan runsaasti tilaajia.54J. E. Öhman–H. A. Reinholm 19/10 1852, »Kirjeitä eri henkilöiltä, mappi 107», Henrik August Reinholmin arkisto, Museoviraston kirjasto. Johan Aulén, Pietari Hannikainen, A. W. Lindgren, A. W. Jahnsson, Jakob Schroderus, Kuvia ja kuvaelmia Suomen maakunnista, Turku: J. W. Lillja ja Kumpp. 1863–1866, s. III.

40 Henrik Christian Friis otti haltuunsa A. W. Gröndahlin kirjapainon vuonna 1852. Seuraavana vuonna hän julkaisi teoksen Das malerische Finland. La Finlande pittoresque, joka oli saksalais-ranskalainen versio Finland framställdt i teckningarista. Se käsitti 118 litografiaa alkuperäisteoksesta, mutta vain lyhyen johdannon saksaksi ja ranskaksi, ilman Topeliuksen ja Reinholmin tekstejä.

41 Kun J. W. Lilljan kirjapainon toimesta julkaistiin vuosina 1863–1866 Kuvia ja Kuvaelmia Suomen maakunnista, ei alkuperäistä tekstiä taaskaan käytetty. Uudet tekstit olivat Anton Wilhelm Lindgrenin, Petter Hanénin, Johan Aulenin, Jacob Schroderuksen ja A. W. Jahnssonin kirjoittamat. Marta Hirn arvelee, että syynä uuteen suomenkieliseen laitokseen oli tyytymättömyys Topeliuksen ylipitkään tekstiin. Esipuheessa kustantajat kirjoittavat, että heidän alkuperäinen ajatus oli antaa painattaa uuden ruotsinkielisen tekstin. Asiaa lähemmin pohdiskeltua he kuitenkin päätyivät suomenkieliseen tekstiin, koska se olisi »hyödyllisempi» ja olihan ruotsikielinen teksti jo olemassa.55Hirn, »Finland framställt i teckningar», 1950, s. 81; Aulén et al., Kuvia ja kuvaelmia Suomen maakunnista, s. III. Litografioita on tässä teoksessa 14 vähemmän kuin alkuperäisessä, mahdollisesti sen takia, että suosituimmat kuvat olivat jo loppuneet.

Aikalaiskritiikki

42 Ensimmäinen vihko, joka ilmestyi jouluksi 1845, otettiin pääasiassa myönteisesti vastaan lehdistössä. Yleiskatsauksessa kotimaiseen kirjallisuuteen Morgonbladetissa kuvailtiin Finland framställdt i teckningaria »suurena ja jos voi päätellä ensimmäisen vihkon perusteella onnistuneena yrityksenä […] jolla on merkittävä ansio herättää huomiota – joka aiemmin on kiinnitetty muihin maihin kuin omaan – rakasta isänmaatamme kohtaan, ja sen kautta kohottaa kiinnostusta mainittuun.» Morgonbladet katsoi, että teos tuki »kotimaisen piirustustaiteen» kehitystä.56»Finlands litteratur 1845», Morgonbladet 8/1 1846. Ensimmäistä vihkoa arvosti myös Åbo Tidningar, josta saattoi lukea tunnustavat arviot niin kuvista kuin tekstistä. Kirjoittajan henkilöllisyys oli kirjoittajan arvion mukaan paljastunut ilman nimeäkin »lämpimän isänmaallisten sanojen» kautta. Kuvien painolaatu sai myös kiitosta, huolimatta siitä, että näkymät eivät vastanneet todellisuutta riittävän tarkasti.57»Inrikes», Åbo Tidningar 10/1 1846. Alati kriittinen Johan Vilhelm Snellman huomioi lyhyesti Saima-lehdessään, että kuvat olivat korkeatasoisempia kuin alkuperäistä ilmoitusta saattaneet koevedokset.58Saima 22/1 1846 [»Af ’Finland framstäldt i Teckningar’ …», s. 1].

43 Ensimmäinen negatiivinen kritiikki Finland framställdt i teckningaria kohtaan osoitettiin suomenkielisessä Kanawa-lehdessä, jota toimitti suomenmielinen Pietari Hannikainen (ennen vuotta 1852 Petter Hanén). Arvostelija W. Kilpinen, myöskin suomenmielinen, arvosti teoksen tarkoitusperää, joksi hän näki maan tekemisen asukkailleen tutummaksi. Heikkous oli kielen valinta. Kilpinen (joka oli nimeltään Wolmar Schildt, mutta käytti W. Kilpistä kirjailijanimenään) oli innokas suomen kielen edistäjä, ja hän ei katsonut hyvällä sitä, että Suomea kuvattiin sen kansalle vieraalla kielellä. Kilpinen esitti kustantajille retorisen kysymyksen siitä, onko suomen kieli liian »rumaa ja kehnoa» heidän näkökulmastaan. Hän painotti toiveenaan, että teos pitäisi varustaa myös suomenkielisellä tekstillä, joka todistaisi sen, ettei tarkoituksena ollut vain taloudellisen voiton tekeminen, vaan todellinen isänmaanrakkaus.59»Taidetta ja kirjallisuutta», Kanawa. Sanansaattaja Wiipurista 1/7 1846. »Mutta on toimittajien työssä suurenkin moitteen sijaa: siitä puuttuu Suomenkielistä kertomusta! Mitä maasta, jopa Suomalaisille ja Suomalaisista kuvaillaan, sitä ei Suomeksi selitetä/ kerrota, vaan ainoastaan muukalaisella kielellä. […] Onko Suomenkieli ruma, kehno? Sekä kotimaassamme, että ulkomaillakin jo moni sivistynyt ihminen ihmetellen rakastaa Suomenkielen kauneutta ja ylevyyttä. Tulisiko kulunki suuremmaksi?». Kun Finland framställdt i teckningarista tehtiin suomenkielinen painos 1860-luvulla, oli Kanavan toimittaja Pietari Hannikainen yksi Topeliuksen ja Reinholmin korvaajista.

44 Samankaltainen näkemys Finland framställdt i teckningarista julkaistiin marraskuussa 1847 Suomettaressa, yhdessä harvoista muista suomenkielisistä lehdistä suuriruhtinaskunnassa. Alkuun nostettiin teoksen ansiot esiin; teos käsitteli isänmaata ja oli yleisesti ottaen kauniisti toteutettu. Topeliuksen tekstiä kuvattiin positiiviseen sävyyn älyllisenä ja henkevänä. Kompastuskivenä oli jälleen ruotsin kielen valinta. Suomettaren mukaan oli absurdia kirjoittaa Suomessa Suomesta suomalaisille ruotsiksi. Aihe ja yleisö huomioon ottaen tekstin olisi pitänyt olla myös suomeksi. Arvostelija tähdensi kuitenkin että myös ruotsinkielinen teksti oli tärkeä, sillä suuri osa Suomen asukkaista ei vielä hallinnut suomea.60»Muistutuksia», Suometar 30/11 1847. »Kieltämättä se on mieluinen työ, koska se koskee kotimaata, ja on muutenkin enemmiten soma-tekoinen 1). Mutta kuvauksia seuraava selitys on ainoastaan ruotsinkielinen. Tuo selitys kirjoitetaan Suomessa, Suomen maasta, kansasta: nimittäin sen elämän vaiheista ja muista suhteista, kirjoitetaan Suomalaisille 2), ja ei kuitenkaan Suomeksi!!! – Oisihan tuo kielemme saanut – sen oisi pitänytkin – olla tuossa ruotsinkielen rinnalla. Ainoaksi selitys-kieleksi se tosin ei olisi soveltunut, koska, paha kyllä, vielä moni Suomalainen on Suomea taitamaton.» Viitteet: »1) Kuvituksista ovat Forsténin, myös jotkut Knutsonin tekemät muita etevämmät. 2) Sillä harva ulkomaalainen niitä ottanee».

45 Kun kolmas vihko oli ilmestynyt syksyllä 1846, ilmaistiin Morgonbladetissa tyytymättömyys siihen, ettei teksti ollut ehtinyt vielä itse litografioiden kuvaamiseen, vaan sen sijaan »kiertelee laveasti yleisissä geograafisissa ja etnografisissa resonnementeissa».61»Inrikes Nyheter», Morgonbladet 28/9 1846. Topelius vastasi Helsingfors Tidningarissa, että tarkoitus nimenomaan ei ollut omistaa suurta tilaa litografioiden kuvaukseen, vaan pyrkimys oli pikemminkin yleisempään kuvaukseen koko maasta. Topelius viittasi teoksen esipuheeseen ja ilmoitti Morgonbladetin lukijoille, että teksti vielä neljänteen tai viidenteen vihkoon asti tulisi esittelemään Suomen kansaa.62»Inrikes: Helsingfors», Helsingfors Tidningar 30/9 1846.

46 Samalla kuin Morgonbladet ilmoitti neljännen vihkon ilmestymisestä joulukuussa 1846, ehdotettiin kuvatekstien rinnakkaista julkaisemista, jotta teos saisi laajemman suosion. Lehti vakuutti lukijoilleen, ettei haluttu »aliarvostaa» Topeliuksen »oppineen apparaatilla varustettua esitystä». Morgonbladetin kirjoittaja katsoi kuitenkin, että »yleisö voisi suuremmalla kiinnostuksella seurata Kirjoittajan värikästä kynää sellaisilla kuvauksilla luonnosta, tavoista, perinteistä, ym. joihin yksittäiset näkymät antavat aihetta».63»Inrikes Nyheter», Morgonbladet 3/12 1846.

47 Kun vihkot ajan myötä rupesivat ilmestymään harvemmin, väheni myös lehdistön kiinnostus. Jos teos huomioitiin ollenkaan, oli kyse vain uudesta vihkosta ilmoittamisesta. Mitään syvempiä analyysejä Finland framställdt i teckningarista ei esiintynyt lehdistössä ennen lopullisen teoksen pidempää arvostelua, jonka kirjoitti toimittaja ja Yliopiston kirjaston amanuenssi Sven Gabriel Elmgren Litteraturblad för allmän medborgerlig bildningin toukokuun 1852 numerossa.

48 Elmgrenin arvostelu on kauttaaltaan kiittävä. Heti alkuun hän toteaa, että Finland framställdt i teckningar »epäilemättä edistää tai tulee edistämään suuren yleisön tietoja ’Maastamme’ hyvän matkaa eteenpäin». Sen, että Topelius päätti poiketa alkuperäisestä suunnitelmasta kirjoittaa tekstit litografioihin ja luoda pikemminkin »Suomen Maantieto, kuvaus koko maasta ja sen kansasta» Elmgren näki teokselle etuna, sillä näin saatiin teos Suomen maantiedosta. Tämä toki tapahtui paikalliskuvausten kustannuksella, ja täten kuvat alennettiin »vain liitteiksi». Elmgrenin pääasiallinen kritiikki oli se, että teksti ei täyttänyt tarkoitustaan osana kuvateosta.64»Litteraturöfversigt», Litteraturblad för allmän medborgerlig bildning 1852:5.

49 Mitä tulee paljon puhuttuun Finland framställdt i teckningarin myöhästymiseen, puolusti Elmgren kustantajia ja tähdensi, että »kuusi ja puoli vuotta kuvateokseen ei ole kuitenkaan mikään kohtuuttoman pitkä aika». Ansiona oli myös se, että teos pystyi taloudellisesti kannattamaan itsensä. Elmgrenin arvio kuvista oli kaksinainen. Oli paljon kritisoitavaa, mutta hän löysi myös kuvien joukosta kiitettävää. Loppupäätelmänä hän saattoi sanoa, että teos oli antanut suomalaiselle piirustustaiteelle »lisää elämää, mikä eduksi vaikuttaa maalaustaiteen tarpeeseen ylipäätään».65»Litteraturöfversigt», Litteraturblad för allmän medborgerlig bildning 1852:5.

50 Topeliuksen johdantokatsauksesta maasta ja kansasta Elmgren kirjoitti, että »se ei tarkkaan ottaen kuulu kuvateoksen tekstiksi». Hän huomautti kuitenkin, että se puolusti paikkaansa kirjassa, koska se oli kirjoitettu »huomattavalla selkeydellä ja lahjakkuudella», olkoonkin, ettei se tuonut uutta tietoa Suomen historiasta. Kuvauksesta Suomen heimon leviämisestä hän löysi tietoa, joka »näyttää silmiimme sekä uudelta että todemmalta kuin historioitsijat ovat tavallisesti meille antaneet». Elmgren kiitti myös Topeliusta tämän kyvystä lähdemateriaalin pohjalta vetää johtopäätöksiä ja antaa sille »elämää, havainnollisuutta ja totuutta» – jotka hän näki hyvän historiankirjoituksen vaatimuksiksi.66»Litteraturöfversigt», Litteraturblad för allmän medborgerlig bildning 1852:5.

51 Reinholmin osiot saivat myös hyvää palautetta Elmgreniltä. Erityisesti hän nosti esiin suuren yksityiskohtien rikkauden sekä maasta että kansasta, jota aikaisemmin ei ollut saatavissa painettuna. Samankaltaisen informaation puutteen Topeliuksen osuuksissa Elmgren näki heikkoutena. Olisi tarvittu perusteellisia retkiä kaikille seuduille, joita olisi sitten esitelty »enimmäkseen yksityiskohtaisiin tietoihin perustuvasti, eri paikallisista nähtävyyksistä», jotta olisi saatu aikaan mitä ehkä oli ajateltukin. Reinholm täytti suurelta osin tämän vaateen, Topelius ei. Hän oli odottanut enemmän apua tiedonantojen muodossa eri puolilla maata asuvilta. Tämä oli Elmgrenin mielestä Topeliukselta virhearvio.67»Litteraturöfversigt», Litteraturblad för allmän medborgerlig bildning 1852:5.

52 Puutteista huolimatta Elmgrenin totesi seuraavaa:

53 »Arviomme Finland framställdt i teckningarin tekstistä täytyy kuitenkin perustua tämänhetkisesti saatavilla oleviin lähteisiin; tässä katsannossa täytyy tunnustaa, että Kirj. on ratkaissut ongelmansa hyvin. […] uskomme perustavanlaatuisella tasolla että yleisö, jolla saattaa olla vaihtelevia mielipiteitä kuvien toteuttamisesta, mitä tekstiin tulee yhtyy kokonaisvaltaisen kiittävään mielipiteeseen. Monessa muussakin suhteessa ansioituneen Kirj. lahjakkuus ei tässäkään ole pettänyt».

54 Myös arvostelun loppulauseesta voi lukea miten paljon Elmgren arvosti Finland framställdt i teckningaria: »Tiedot isänmaasta ovat välttämätön edellytys siihen kohdistuvalle elävälle ja vaikuttavalle tunteelle».68»Litteraturöfversigt», Litteraturblad för allmän medborgerlig bildning 1852:5.

Teksti ja kuva-aineisto

55 Topeliuksen teksti- ja kuvamateriaali Finland framställdt i teckningariin ei yhdisty kattavaksi teemaksi tai kertovaksi punaiseksi langaksi. Tämä voi johtua alituisista myöhästymisistä ja julkaisuprosessia seuranneesta kirjoittajan ahdistuksesta. Pitkäksi venyneelle julkaisuprosessille on ollut paras mahdollinen vaihtoehto se, että teksti on jäsennetty yleiseksi maata ja kansaa koskevaksi osaksi ja sitä seuranneet kertomukset, »muistot», historiallisten maisemaotsikoiden alle. Kertomuksilla on vain löyhä kronologinen yhteys. Sekä kuvien valinta, paino että levitys tuntuvat tapahtuneen ilman juuri minkäänlaista yhteyttä tekstiin. »Lokala detaljer» (Paikallisia yksityiskohtia) otsikon alla on alun perin numeroimattomat litografiat voitu asettaa järjestykseen eri maakunnittain, ilman kuitenkaan tarkempaa kronologista tai maantieteellistä järjestystä. Kun kuvat olivat joka tapauksessa käytettävissä, Topelius pystyi hetkittäin kommentoimaan ja kritisoimaan niitä, tai sitten selvittämään niiden sisältöä. Mutta tilaajille teos levitettiin vaikeasti hahmotettavaan tapaan. Esimerkiksi vihko, joka toimitettiin tilaajille neljäntenä, käsitti kuvat Uudeltamaalta yhdessä tekstin kanssa, joka taas käsitteli bjarmilaisten, virolaisten ja lappalaisten »taruja». Kuvien lopullinen järjestys, sellaisena kuin Topelius sen sisällysluettelossaan kirjasitojia varten esitti, ei myöskään seuraa mitään todellista tai edes fiktiivistä reittiä, »matkaa Suomessa».69Topeliuksesta, Finland framställdt i teckningarista ja suomalaisesta maisemasta: Maunu Häyrynen, Kuvitettu maa. Suomen kansallisten maisemakuvastojen rakentuminen, SKST 834, Helsinki 2005, s. 75–76, 141–143, 172–173; Maunu Häyrynen, »Maisemakuvasto kansallisen tilan määrittelijänä» teoksessa Inkeri Pitkäranta & Esko Rahikainen (toim.), Suomalainen maisema. Maisematutkimuksen näkökulmia, Helsingin Yliopiston kirjasto, näyttelyluettelo 2002, s. 34–41; Tiitta, »Topeliuksen Suomi», s. 842–927.

56 Tätä kriittistä editiota tehtäessä ja tutkittaessa on varsin suurella varmuudella selvinnyt mitkä tekstiosuudet ovat Topeliuksen kädestä ja mitkä pohjautuvat H. A. Reinholmin käsikirjoituskonseptiin, jota Topelius ennen latomista vielä työsti. Vielä lisääkin tekijöitä lienee ollut; esimerkiksi sivuilla 113–116 on tekstiosio, joka tyyliltään ja kielenkäytöltään vaikuttaa vieraalta Topeliuksen ilmaisutavalle. Tietyt tekstiosat on kopioitu tunnistettavista painetuista lähteistä, jotka tässä laitoksessa pitkin matkaa osoitetaan kommentaariviitteissä. Sitä vastoin esiin ei ole tullut lähdemateriaalia, joka valaisisi piirrosten valikoimis- tai teettämisprosessia, edes taiteilijoiden valintaa. Topelius luotti niihin kotimaisiin voimiin, jotka olivat tarjolla. Magnus von Wrightin julkaistuista päiväkirjoista saa hetkittäisiä väläyksiä työn etenemisestä taiteilijan näkökulmasta, erityisesti vuodelta 1846. Vain yksi »tutkimusmatka» tunnetaan Finland framställdt i teckningarin vaiheilta. Se suuntautui läntiselle Uudellemaalle ja matkalla olivat Porvoon lyseon piirustuksenopettaja J. Knutson yhdessä kustantaja A. C. Öhmanin veljen Mauritz Öhmanin kanssa kesällä 1844.70Heidän matkakertomuksestaan ks. viite 13. Ylipäätään taiteilijat näyttävät yhdistäneen kuvateokseen piirtämisen muihin matkoihinsa ja yksittäisiin tilaustöihinsä mm. eri kartanoista. Lähtökohtina kuville hyödynnettiin myös taiteilijoiden varhaisempia olemassa olevia maisemapiirroksia, ja samanaikaisesti tehtiin uusia, jotka sitten yhdenmukaistettiin litografiointia varten. Aiheiden valinnasta ja karsimisesta ei ole jäänyt kirjallista lähdemateriaalia. Täytyy kuitenkin päätellä, että tämä on tapahtunut yhdistelemällä »itsestään selviä» suomalaisia aiheita, jotka kuuluivat jo yleiseen kuvastoon, aiempien teosten ja kuvien pohjalta sekä ja ohjeistamalla uusia aiheita taiteilijoille. Toisinaan ne heijastavat huomattavissa määrin Topeliuksen omia kiinnostuksen aiheita ja 1840-luvun uutta kansallista kuvamaailmaa ja historiakäsitystä.

Pittoreski maisema

57 Taideperinteessä Finland framställdt i teckningarin litografiat kokoavat monta aiempaa kerrostumaa, mutta lähimmin ne pohjautuvat myöhäisen 1700-luvun ja varhaisen 1800-luvun käsitykseen pittoreskin ihanteesta maisemien esittämisessä. Maisemamaalaus oli ollut varhaisen romantiikan muuttuneen taidekäsityksen keskiössä. Siihen liittyi tunnelatautunut ja subjektiivinen pako luonnon symbolien täyttämään maailmaan, pois aiemmin maalausta hallinneesta klassismista ja akateemisuudesta. Historiallisia, herooisia tai mytologisia aiheita oli esitetty myös maisemakohtauksina, maalaustaiteen akateemisissa puitteissa toteutettuina. 1700-luvun jälkipuoliskolla romantiikan läpimurto oli tuonut mukaan uusia maisemakategorioita, jotka ilmaistiin kuvissa ja runoudessa. Kaksi tärkeää uutuutta oli idyllinen – ihannemaisema jonka lähtökohta oli antiikin pastoraalirunous – ja ylevä (subliimi), kohottunut luontokokemus. Pittoreskista tuli maisemaestetiikan oma kategoria, kauniin ja ylevän välimuoto. Ylevä saattoi saada hahmonsa »villinkauniissa»: vuorenhuipuissa, syöksyvissä vesiputouksissa tai dramaattisissa ilmiöissä, kuten tulivuorenpurkauksissa tai pohjoisissa lumi- tai jääkentissä.

58 Täysromantiikan maisemamaalaus – Caspar David Friedrich tunnetuimpana esimerkkinä – esitti maisemat panteistisesti käsitetyn luonnon kaikkeuden osana. Niissä oli myös »Blick nach Innen», sisäänpäin suuntautunut katse. Lisänä oli usein historiallisia visioita kansallisilta suuruudenkausilta. Saksalaisella kielialueella ja Pohjoismaissa arvostettiin suuresti keskiaikaa, kristittyjen kansakuntien syntymisen aikakautta.

59 Pittoreskin tai maalauksellisen maalaustaiteen ideaali pienemmässä mittakaavassa – akvarelleina, piirroksina ja grafiikkana – oli teoreettisesti määritelty Englannissa. William Gilpin oli vuonna 1794 teoksessaan Three Essays: on Picturesque Beauty; on Picturesque Travel; and on Sketching Landscape rakentanut esteettisen ohjelman luonnon tulkitsemiseksi pittoreskimpaan suuntaan. Ainoastaan kaunis ihannemaisema oli harmoninen ja klassinen. Ylevästi kauniin maiseman taas tuli herättää väristyksiä ja lumousta luonnon majesteettisuuden edessä, mutta pittoreski kauneus löytyi puiden vaihtelevassa vihreydessä, purojen mutkittelevassa juoksussa, valon ja varjon vaihtelussa. Gilpin ja Uvedale Price, joka julkaisi samana vuonna kuin Gilpin oman kirjoituksensa Essay on the Picturesque, as Compared with the Sublime and the Beautiful, saivat paljon seuraajia. Katsottiin, että taiteilijan ei tullut vain jäljitellä luontoa, vaan kuvata ja tulkita sitä, stimuloida katsojan silmää ja tunteita. Sen takia taiteilijalla oli vapaat kädet rikastuttaa ja täydentää yksityiskohtia, kuten monotonisia puurivejä ja yksitoikkoisia peltoja tai teitä. Vehreät puut, kivikot, lempeät kukkulat ja lisätyt täytehahmot, niin ihmiset kuin eläimetkin, saattoivat muuttaa todellisuutta pittoreskimpaan suuntaan. Vaihtelevuuden, variety, tuli yhdenmukaisuuden sijaan määrittää pittoreskia maisemaa.71Englantilainen taiteentutkimus käsittää suuren joukon tutkimuksia pittoreskista. Perustavanlaatuisia ovat seuraavat: Christopher Hussey, The Picturesque: Studies in a Point of View, London: Putnam’s 1927; Malcolm Andrews, The Search for the Picturesque, Aldershot: Scolar Press 1989 ja John Dixon Hunt, Gardens and the Picturesque, Cambridge (Mass.): The MIT Press 1992. Linnerhjelmistä erityisesti Eva Nordenson, Mitt förtjusta öga. J. C. Linnerhielms voyages pittoresques i Sverige 1787–1807, Malmö: Arena 2008, erit. s. 32–36.

60 Pittoreskista tuli yleinen esitystapa maisemamaalaukseen ja erityisesti litografiapainatteisiin 1820-luvulta eteenpäin. Voyage pittoresque -kuvateokset olivat lyöneet läpi 1700-luvulla, kallisarvoisina laitoksina korkeatasoisin graafisin tekniikoin, kuten kuparipiirros, sävyetsaus tai akvatinta. Ruotsissa Carl Linnerhielm julkaisi kolme topografista kuvateosta maan eri puolilta (1797–1816), tekstein ja pittoreskia tyyliä edustavin kuvin linnoista, kartanoista, ruukeista, kirkoista ja kaupungeista.72Bref under resor i Sverige, Stockholm 1797; Bref under nya resor i Sverige, Stockholm 1807 och Bref under senare resor i Sverige, Stockholm 1816. Ruotsissa romanttisen maisemamaalauksen kotimaisin aihein loi lähinnä Carl Johan Fahlcrantz, joka jo vuonna 1805 sai ensimmäisen matkastipendin kotimaiseen opintomatkaan. Pohjoinen maisemamaalaus kehittyi aina 1840-luvulle asti läheisessä kosketuksessa saksalaisiin taideakatemioihin (Dresdenissä ja Düsseldorfissa). Leimallisimmiksi muodostuivat Norjan vuonomaisemat ja kansanelämäaiheet. Hans Fredrik Gude maalasi yhdessä Adolph Tidemandin kanssa »Morsiusmatkan Hardangerilla» vuonna 1848 ja molemmat nousivat menestykseen 1840-luvulla niin Saksassa kuin Pohjoismaissa. Suomessa maisemamaalaus oli amatöörimäisempää, ja sitä harrastivat kutakuinkin vain ne taiteilijat, jotka pestattiin Finland framställdt i teckningariin tekijöiksi.73Jukka Ervamaa, »Taiteilijoiden Suomi», Maakuntien Suomi 3, s. 842–927; Elämäkertatietoja taiteilijoista tämän painoksen Kuvitusluettelon yhteydessä. Ks. myös Bertel Hintze, Robert Wilhelm Ekman. En konsthistorisk studie, Helsingfors: Schildts 1926 ja Aimo Reitala, »Matkustus Suomessa», Ars-Suomen taide 3, Helsinki: Otava 1989, s. 125. Ainoa akateemisesti koulutettu suomalaistaiteilija Robert Wilhelm Ekman oli palannut vuonna 1844 Suomeen ja työskenteli Turussa, mutta hän näyttää olleen kokonaan Topeliuksen kuvateoksen ulkopuolella. Werner Holmberg, Suomen taiteen suuri lupaus, opiskeli kotimaassa nuoruusvuosistaan lähtien – hän oli syntynyt vuonna 1830 – mutta hän oli nähtävästi Finland framställdt i teckningarin piirroksia tehtäessä liian nuori osallistumaan, vaikka Topeliuksen on Suomen taideyhdistyksen toimintansa kautta täytynyt tuntea Holmbergin lahjakkuus.74Holmbergin elämästä ja tuotannosta: Aimo Reitala, Werner Holmbergin taide, Helsinki: Otava 1986.

61 Litografiatekniikan keksiminen (1798) teki maisematöistä ajan myötä helpommin toteutettavia huokeammin, suurempina painoksina ja pienemmässä mittakaavassa. Massatuotetuilla kuvateoksilla oli myös muita kuin puhtaan taiteellisia päämääriä. Niiden tuli antaa kasvavalle porvarilliselle yleisölle ja julkisuudelle samanaikaisesti sekä ihanteellinen että todellinen kuva ajan valituista maisemista, joko alueellista tai kansallista identiteettiä rakentavasti. Vaikka piirrostyöt Finland framställdt i teckningariin olivatkin korkeintaan keskinkertaisia ja luonteeltaan piirustuskoulumaisia, yhdistyy niissä silti antikvaaris-topografinen näkemys kuivakan tarkkana rakennusten ja nähtävyyksien esittämisenä sekä vapaampi luonnon ja maiseman välittäminen kansainvälisen pittoreskin perinteen mukaisesti. Tämä koskee erityisesti koskia, vesiteitä, vuoria ja metsiä, jotka nähtiin aikanaan rakennuksiin verrattuna korostetun dramaattisina tai idyllisinä, mittasuhteita vielä korkeussuuntaan korostaen. Pilvimuodostumien toteuttaminen jätettiin tavallisesti Dresdenin litografeille, joiden katsottiin hallitsevan tämä romantiikan taiteelle tärkeä aihepiiri. Täysin pittoreski-genren sääntöjen mukaisesti litografit saattoivat myös lisätä puita, täyteläistää kasvustoa ja lisätä tai muuttaa täytehahmoja (ks. kommentit kuvitusluettelossa).

Maalaukselliset seudut Suomessa – 1840-luku

62 Näkymien ja aiheiden valikoimana Finland framställdt i teckningar edustaa myös ulottuvuutta, jota voidaan kutsua »turistiseksi». Sekä koti- että ulkomaiset matkaajat olivat 1840-luvun myötä alkaneet yhä laajemmin kiertää Suomea itse matkaamisen ja nähtävyyksien vuoksi. Helsinki kukoisti juuri tähän aikaan Venäjän ja Itämeren provinssien säätyläisperheiden kesäkylpyläkohteena. Tämä loi tarpeen matkaoppaille, matkamuistoille ja matkailijoille tarkoitetulle kuvamateriaalille. Liewendalin litografiasarja 1838 Vuer af Helsingforsin tärkeä kohderyhmä olivat kylpylävieraat. Varhaiset pienet matkakäsikirjat suosittelivat tavallisesti matkakohteita Helsingin ulkopuolelta ja tässä liikutaan samalla nähtävyyksien alueella kuin Finland framställdt i teckningarissa. Fredrik Berndtson julkaisi vuonna 1845 oppaan Notiser från Helsingfors, jossa matkalaisia kehotettiin vierailemaan Imatrankoskella ja »tekemään matka maan sisäosiin, Savoon ja Karjalaan, näkemään Punkaharjun, Hämeeseen, Suomen puutarhaan, katsomaan Kangasalan harjanteelta yli kauniiden järvien ja mantujen, vierailemaan Tampereella sekä nauttimaan Kyröskosken ihanasta näytelmästä».75Fredrik Berndtson, Notiser om Helsingfors, Helsingfors: Wasenius 1845, s. 25–26. Näkymä Kangasalan harjulta, jonka Topelius sittemmin teki kuolemattomaksi runomuodossa Sylvia-laulussaan (»Mä oksalla ylimmällä …») oli jo 1810-luvulla pidetty nähtävyys. Tampere ja sen uudet teollisuuslaitokset yhdistivät dynaamiseen kaupunkikuvaan liittyvän modernin edistyksen ja teollistumisen ajatuksen Suomen klassiseen luontoon, koskeen. Kyröskoski ja Imatra olivat sellaisia villin kauniita ja yleviä luonnonnähtävyyksiä, jotka olivat puhutelleet jo 1700-luvun valistusajan tunteikasta yleisöä.76Imatrankoski-kuvastoa käsitellään yksityiskohtaisesti teoksessa: Sven Hirn, Imatra som natursevärdhet till och med 1870. En reselitterär undersökning med lokal begränsning, Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk 102, Helsingfors: Finska Vetenskaps-Societeten 1958, s. 134–135, 229–233.

63 Alexander Wulffert, virkamies ja monipuolinen kirjoittaja ruotsiksi ja saksaksi, julkaisi vuonna 1845 saksankielisen Helsingfors-Souvenirin, jossa oli kartta ja litografiapanoraama Eteläsatamasta. Jälleen suositeltiin matkaa Suomen maalauksellisille seuduille: Hämeenlinnaan, Kangasalle, Tampereelle, Pirkkalaan, Nokian koskelle, Kyröskoskelle, Kokemäenjokilaaksoon, Poriin, Turun saaristoon, Naantaliin, Ahvenanmaalle Kastelholman raunioille, Åminnen kartanoon, Orijärven kaivokselle ja ruukkiin, Fiskarsiin, Tammisaareen ja Raaseporin raunioille, Fagervikin ruukille ja Heinolan virralle sekä Kymen Korkeakoskelle. Itä-Suomesta suositeltiin Saimaata Lappeenrannan, Savonlinnan ja Punkaharjun kohdalla, Kuopiota, Kajaania Ämmäkoskineen, Ruskealan marmorilouhosta Laatokalla, »die grotesken Felsenpartien» Sortavalan ulkopuolella, Jaakkimaa, Kurkijokea, Käkisalmea, Imatraa ja Viipuria, Monrepos’n kuuluisaa puistoa unohtamatta. Lopuksi Wulffert mainitsee keskiyön auringon, nähtynä Tornion Aavasaksan vuorelta, kohokohtana Suomen kiertomatkalle.77Alexander Wulffert, Helsingfors-Souvenir, Helsingfors: Simelius 1846, s. 67. Wulffertin listaus on hyvin samansuuntainen kuin Topeliuksen luettelemat paikalliset nähtävyydet. Vain kartanot, historialliset suomalaiset taistelukentät ja pienimuotoiset maisemaidyllit puuttuvat.

Historia ja mytologia

64 Topeliuksen muusta 1840-luvun kirjallisesta tuotannosta löytyy koko joukko aiheita, joita hän on käyttänyt Finland framställdt i teckningariin. Hänen – historiallisen itsekäsityksemme kannalta perustavanlaatuinen – esitelmänsä »Äger finska folket en historia» oli luettu Pohjalaisen osakunnan vuosijuhlassa 9. marraskuuta 1843 ja painettu osakunnan kalenteri Joukahainen 2:een vuonna 1845. Ensimmäisen puheen »Om Österbotten» (»Pohjanmaasta») hän oli pitänyt vastaavassa juhlassa jo vuonna 1841, ja filosofisen tiedekunnan promootiorunossa toukokuussa 1844 hän oli esittänyt painokkaan suomalaiskansallisen ohjelmajulistuksen Suomen kansan tulevaisuudesta ja opintiestä. Vuonna 1847 hän väitteli tohtorinarvoa varten väitöskirjalla De modo matrimonia jungendi apud Fennos quondom vigente, muinaissuomalaisten avioitumistavoista, joka pohjautui pääasiassa kansanrunoihin ja Kalevalaan. Kyseessä oli ensimmäinen akateeminen opinnäytetyö Suomessa, joka pohjautui kansanrunouteen. Topeliuksen ensimmäinen runokokoelma, Ljungblommor, oli ilmestynyt vuonna 1845, ja hänen ensimmäinen kokoelmansa Sagor vuonna 1847. Kaiken tämän lisäksi koko sen ajan, kun Finland framställdt i teckningar oli työn alla, jatkui Topeliuksen runsas sanomalehtityö Helsingfors Tidningarin toimittajana. Historiallisiin lähdetutkimuksiin pohjautuva Hertiginnan af Finland ilmestyi ensimmäisessä jatkokertomusmuodossaan Helsingfors Tidningarissa alkuvuoden 1850 aikana, ja Välskärin kertomukset alkoi samassa lehdessä syksyllä 1851. Kaiken huipuksi Topelius oli vuosina 1846–1850 historian- ja ruotsinopettajana Helsingfors Lyceumissa.

65 Tätä taustaa vasten on luonnollista, että samat kysymyksenasettelut, aiheet ja ainekset kiertävät eri kirjallisuuden lajeissa ja töissä, joita Topelius teki Finland framställdt i teckningarin valmistumisprosessin aikana. Ljungblommor alkaa runolla »Sången» (»Laulu»), joka käsittelee »jaloa Suomi-kansaa», sitten seuraa »Kantele», ylistys suomalaiselle kansanrunoudelle. Kolmas osa kokoelmassa käsittelee historiaa ja nykyaikaa: »Helsinki», »Tukholma», »Emanuel Svedenborg», »Lönnrot, Castrén». Ljungblommor II vuodelta 1850 käsittelee mm. runossa »Turun tuomiokirkko» suurta kysymystä »Suomen muinaisajasta, yöhön haudatusta» ja sen herättämisestä. Helsingfors Tidningarissa Topelius kirjoitti esimerkiksi Turun palosta (12/1 1843), »Pyhästä Henrikistä ja Naisesta» (15/3 1843), Lemminkäisen seikkailusta (1845) ja kuningatar Sofia Magdalenasta tammikuussa 1848. Samojen aiheiden kirjallis-tyylilliset esitystavat luonnollisesti vaihtelivat. Karkeana yleistyksenä voidaan puhua »lukemisista suomalaisille», »lukemisista julkisuudelle», »lukemisista naisille» ja »lukemisista lapsille». Ensimmäiseen ryhmään kuuluivat akateemiset, historialliset ja poliittisesti sävyttyneet kirjoitukset. Laajemmalle julkisuudelle Topelius kirjoitti Helsingfors Tidningarissa, neidoille runoissaan ja lapsille sekä heidän vanhemmilleen saduissaan, joissa myös hetkittäin on hyvin painokas historiallinen ja isänmaallinen sisältö.

66 Topeliuksen »kuva-arkiston» voi jossain määrin rekonstruoida aiempien kuvateosten suomalaisaiheista, hänen omilla täydennyksillään ja ideoillaan vahvistettuna. Myös hänen »tekstiarkistonsa» johdannon eri osiin ja »muistoihin» eri maakunnista voidaan hahmotella. Topeliuksen tekstit Finland framställdt i teckningarissa ovat koosteita ja välillä suoria lainoja eri painetuista teksteistä ja lähteistä. Tietyn yleisen vaikutuksen Geijerin Suomessa hyvin tunnetusta Svea rikes häfderistä (1825) voi aistia mytologian ja muinaisuskon painottamisessa – Geijerillä aasajumalat, Topeliuksella Kalevalan maailma – sekä kansanluonteen ja luonnon merkityksessä historialle. Akateemisesta näkökulmastaan, osa-aikaisena Yliopiston kirjaston ylimääräisenä amanuenssina (vuosina 1846–1851), Topelius tietysti seurasi uutta kirjallisuutta ja tutkimusta Suomen historiasta ja kansasta. Kotimaisista sanomalehdistä Helsingfors Morgonblad sisälsi koko 1840-luvun säännöllisesti kirjoituksia samoista kysymyksistä, joita Topelius käsitteli Finland framställdt i teckningarissa. Jo vuonna 1839 Morgonbladet käsitteli esimerkiksi kysymystä jäämeista suomalaisena kansanheimona, Bjarmiaa ja Pohjolaa, Lappia sekä Imatrankoskea. Vuosikerroissa 1840–1844 on runsaasti suomalaisten kansanrunojen käännöksiä ruotsiksi sekä kirjoituksia kansanrunoilija Paavo Korhosesta, Piispa Tuomaasta ja hänen ajastaan, Pohjolasta, Lapista ja Porrassalmen taistelusta 1789. Lisäksi puitiin Nuijasotaa, Kurjen aatelissukua, Pirkkalaista mytologiaa ja suomalaista mytologiaa ylipäätään. Nämä ovat kaikki teemoja, joita Topelius käsittelee johdannossaan. Topelius hyödyntää myös sujuvasti väitöskirjallisuutta, joka oli tänä aikana vielä latinankielistä. Hänen opettajansa, historian professori Gabriel Rein, oli kirjoittanut väitökset jäämeistä, sum-heimosta ja kveeneistä. Ylioppilasosakuntien painetut albumit ja muu albumituotanto, erityisesti Fosterländskt Album 1–3 (1845–1847) käsittelivät hyvin usein samoja isänmaallis-historiallisia aiheita kuin Topeliuskin johdannossaan Finland framställdt i teckningariin, samoin alueellisesti kiinnostavia historiallisia aiheita, niin essee- kuin runomuodossakin.

67 Historiallisia monografioita Suomea koskevista aiheista ei ollut 1850-luvulle asti montakaan, ja Topelius näyttää käyttäneen kaikkia käytettävissä olleita. Yleiskatsaukset maahan ja sen historiaan tarjosi Friedrich Rühsin Finland och dess invånare, jonka toinen, laajennettu ja korjattu painos ilmestyi A. I. Arwidssonin julkaisemana Tukholmassa 1827. Tuneldin Geographie öfver storfurstendömet Finland, jota aikanaan täydennettiin Porthanin huomautuksin, oli vielä vuonna 1826 saanut uuden painoksen. Gabriel Rein oli vuonna 1843 julkaissut ensimmäisen painoksen teoksestaan Statistisk teckning af Storfurstendömet Finland, joka oli alun perin ilmestynyt saksaksi vuonna 1839 ja venäjäksi 1840.

68 Siitä huolimatta, että suurin osa historiallisia käsikirjoituksia oli tuhoutunut Turun palossa vuonna 1827, aloitettiin myös julkaisuhankkeita historiallisista Suomea koskevista tutkimuksista, joita täydennettiin ruotsalaisista arkistoista. Näitä olivat mm. Jacob Tengströmin vuosina 1820–1827 julkaisema kirkkohistoriallinen sarja, jota W. G. Laguksen uusi sarja jatkoi vuosina 1836–1839. Edvard Grönblad julkaisi 1843–1846 sarjan käsikirjoituksia 1500-luvulta ja A. I. Arwidsson Tukholmassa 1846–1858 kymmenen osaa lähteitä »valaisemaan Suomen aikakirjoja». Topelius tukeutui myös aikanaan perustavanlaatuisiin J. J. Tengströmin elämäkertoihin Johannes Gezelius vanhemmasta ja nuoremmasta (1825, 1833), samoin hänen Chronologiska förteckningariinsa, joka oli laaja matrikkeli yliopiston henkilöhistoriasta Turussa. Matthias Akianderin tutkimukset Venäjän valtakunnan historiasta ja hänen perehtymisensä venäläisten kronikoiden todistusaineistoon Suomen vanhimmasta historiasta kuuluivat myös Topeliuksen lähdemateriaaliin. 1840-luvun kuluessa akateemisessa väitöskirjallisuudessa nousi esiin monta uutta kysymystä, joihin Topelius heti tarttui tekstissään. Dosentti K. K. Tigerstedt, jota oli myös ajateltu osallistujaksi Finland framställdt i teckningarin kirjoittamiseen, oli julkaissut tutkimuksia Pietari Brahen ajan Suomesta sekä teoksen Finland och Finnarne före landets underkufvande »Suomi ja suomalaiset ennen maan alistamista Ruotsin valtaan» (vuosina 1846 sekä 1849–1850).

69 Suomi – tidskrift i fosterländska ämnen alkoi ilmestyä vuonna 1841 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran julkaisemana. Se sisälsi laajoja vuosikirjoja, koostaen suuren joukon tutkimuksia historiallisista, topografisista, etnografisista ja filologisista aiheista, joihin Topelius luotti ja usein viittasi. Kolmessa ensimmäisessä numerossa ilmestyi Gabriel Reinin »Bidrag till Finska häfdeteckningens historia» (»Lisäyksiä Suomen historian kirjoitukseen»). Ylipäätään Reinin painettu tuotanto ja hänen historialuentonsa näyttävät vaikuttaneen voimakkaasti Topeliukseen, ainakin vielä 1840-luvulla. Sekä Rein että Topelius lähtivät siitä vielä vallinneesta käsityksestä, että eri kansojen historiallista aikaa edelsi mytologinen kausi, jonka saattoi tavoittaa luottamalla kansanrunouteen ja -lauluihin lähteinä, arkeologisten löytöjen tuella.

70 Edelleen olemassa olevasta painamattomasta lähdemateriaalista, joka sisältyy Kansalliskirjaston Topelius-kokoelmaan (Coll. 244.11, »Historialliset käsikirjoitukset»), voidaan mainita väestötaulukot syntyneistä ja kuolleista Suomessa 1800–1840, väestömäärästä Suomen lääneissä 1815–1840, »Syntyvyys, kuolleisuus ja siveellisyys» Suomessa 1751–1800, väestönkasvusta Suomessa 1795–1844 sekä otannat Suomen tilastoista 1751–1805, joilla on ollut merkitystä tilastollis-historiallisiin tietoihin Finland framställdt i teckningarissa.

71 Topeliuksen kokoava metodi johdantotekstien yhteensovittamisessa Finland framställdt i teckningarissa aiheuttaa sen, ettei tekstiosa muodosta selkeää yhtenäistä tai johdonmukaista kokonaisuutta. Sillä on tästä huolimatta lukuisia ansioita aikaansa nähden. Ensi kertaa esitetään ruotsiksi käännöksiä »saduista» ja »taruista» sekä suomalaisten ja suomensukuisten heimojen (bjarmien, virolaisten, lappalaisten, karjalaisten, kveenien ja hämäläisten) historiasta ja mytologiasta. Tämä tapahtui osana suomalaiskansallista heräämistä, joka vaikutti akateemisessa maailmassa 1840-luvun puolivälissä. Selvitys Kalevala-runoudesta »Karjalaisten tarussa» muodostui vahvaksi tueksi hiljakkoin (1841) julkaistulle ensimmäiselle Kalevala-ruotsinnokselle. Näistä syntyi erilainen, jopa vastakkainen maailma muinaisskandinaaviselle, »gööttiläiselle» pohjolan maailmalle, joka oli aiemmin hallinnut skandinaavisten kansojen historiakäsitystä. Topelius kirjoittaa korrektisti myös ruotsalaisista Suomessa, jopa lyhyesti venäläisistä myöhempinä aikoina, mutta hänen suomalainen historiallis-mytologinen herätyksensä hallitsee hänen johdantotekstiään kansasta. Tarut ja historialliset tarinat eri seuduilta kerätään yhteen ja nämä erilaisen »muistot» yksittäisistä maakunnista esittelevät ensimmäistä kertaa populaarigallerian Suomen kansasta ja historiallisista suurmiehistä Suomessa, sisältäen sekä kulttuuriheeroksia että sotasankareita, aina Suomen sotaan 1808–1809 asti. Tapaamme Henrik-piispan, Hemming-piispan ja Mikael Agricolan, Paul Juustenin, Pietari Brahen, Gezeliukset ja Jacob Tengströmin, sekä sotilaista Torsten Stålhandsken ja Arvid Wittenbergin. 1800-luvun tavan mukaan heidät nähdään usein »ensimmäisinä», jonkin uuden luojina ja perustajina maan historiassa. Näin historia henkilöitiin. Sotamuistoihin 1700-luvulta ja Suomen sodasta 1808–1809 viitataan usein eri maakuntien kohdalla, ja tunnetut taistelukentät Revonlahti, Lapua, Oravainen, Juuttaa ja Porrassalmi kuvataan litografioissa – tämä Topeliuksen on täytynyt erikseen antaa taiteilijoille tehtäväksi. Suomen sodan muistoja oli ruvettu 1840-luvun myötä käsittelemään sanoin ja kuvin, tunnettuna huipentumanaan Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden ensimmäinen osa vuodelta 1848.

72 »Muistoiksi» ei määritelty vain historiallisia asioita, vaan välillä viitataan aikalaistapahtumiin: Yliopiston riemujuhlaan 1840, Mustialan maamieskouluun tai ns. Wilcken kouluihin Viipurissa; Saimaan kanavakin oli vielä rakenteilla. Erityisen aikalais-hommagen Topelius osoittaa Elias Lönnrotille, jonka synnyintorppa Paikkari Sammatin pitäjässä kuvataan, nimiä mainitsematta, erilliskuvalla »Torppa Sammatissa». Kartanoiden, rautaruukkien, tehtaiden ja muiden nähtävyyksien valintakin kertoo usein aikalaiskiinnostuksesta 1840-luvulla. Vuosikymmenen historiografiaan kuuluu lisäksi keskiaikaisten linnojen ja niiden raunioiden systemaattinen antikvaarinen uudelleenlöytäminen, sekä mielenkiinto keskiaikaisiin kirkkoihin historiallisina muistomerkkeinä, Turun tuomiokirkosta ja sen muinaismuistoista alkaen. Ruotsissa tämä kiinnostus muinaisuuteen oli ilmennyt mm. Ulrik Thersnerin julkaisemassa kuvateoksessa Fordna och närvarande Sverige, joka ilmestyi useana osana vuodesta 1817 aina vuoteen 1867.Topelius liittyy näin vanhempaan perinteeseen, joka oli kehittynyt antiikin Kreikan ja Rooman muistomerkkien ympärille, tunnuksenaan ruina docent, »rauniot opettavat».

73 Topeliuksen esitystapa Finland framställdt i teckningarissa on journalistisen kertova ja iskevä, mutta »tekstivarasto» pysyy kasassa kaikesta huolimatta juuri välittömällä yhteydellään päivän kysymyksiin kirjallisuudessa, tieteessä ja ajattelussa. Vahva aikalaissidonnaisuus on toki johtanut siihen, että Finland framställdt i teckningarista ei ole tullut kirjallista klassikkoa, eikä sitä ole aiemmin julkaistu uusintapainoksena. Jälkimaailman kiinnostus on kohdistunut kuvavalikoimaan, joka muodostaa ensimmäisen suuremman, yhtenäisen kuvaston Suomesta 1800-luvulla. »Lokala Detaljerin» alla kuvaselityksenä kerrottu on käännetty suomeksi ja julkaistu kuvien kanssa vuonna 1978. Uusin uusintapainos kuvaosasta suomeksi on vuodelta 1995 ja se käsittää uudet, selittävät kuvatekstit ja lyhyemmän johdannon. Kokonaisuudessaan teksti on käännetty suomeksi ja kuvat julkaistu teoksessa Maakuntien Suomi 1–3 vuonna 1998.78Topelius, Zacharias, Vanha kaunis Suomi, Suomentanut Aarne Valpola, Hämeenlinna: Karisto 1978; Matti Klinge & Aimo Reitala (toim.), Maisemia Suomesta, Helsinki: Otava 1995; Kai Linnilä (toim.), Maakuntien Suomi 1–3.

74 Valfrid Vaseniuksen Zacharias Topelius -elämäkerran neljännessä osassa vuonna 1924 Finland framställdt i teckningar käsitellään luvussa »Förskola» (»Esikoulu»).79Valfrid Vasenius, Zacharias Topelius. Hans lif och skaldegärning IV, Helsingfors: Schildts, s. 347–350, 354–360. Vasenius pyrkii käsitteellistämään Topeliuksen kiinnostuksen suomalaiseen runonlaulantaan ja historiaan eräänlaisena »vesistöjärjestelmänä», jossa on eriäviä ja yhtyviä reittejä – käsite jonka Topelius loi Suomen sisävesistölle – ja joka lopulta kokoontuu »keskusjärveen», joka etsii tietään äärettömyyden mereen. Vasenius luonnehtii Topeliuksen luomistapaa fakkitiedolle ja systematiikalle, »suljetulle, rekisterimäiselle ja kuolleelle tiedolle» vieraaksi, ja korostaa sen sijaan monipuolisuutta, joka Finland framställdt i teckningarissa yhdistää maantiedon, historian, tilastotiedot ja kansantarut yhtenäiseksi kuvaukseksi. Tämä pyrkimys pysyä vapaana rajoituksista ja oppineista koukeroista ja kohdistaa kokoava katse äärettömyyttä kohti, muodostui Vaseniukselle avaimeksi Topeliuksen koko kirjailijuuteen. Myöhemmän ajan valossa voi Topeliuksessa nähdä mestarin yhdistämään ja uudelleen kirjoittamaan kaikkea mitä hän on lukenut, nähnyt ja kokenut, käsitelläkseen oman aikakautensa kysymyksiä historian ja kansanrunojen maailmojen kautta.

Katsaus tutkimukseen

75 Finland framställdt i teckningar kuvataan tutkimuksessa usein yhtenä Topeliuksen kirjallisen tuotannon tärkeimmistä isänmaallisista töistä. Seuraavassa esitellään lyhyesti keskeiset tutkimukset teoksen vaiheilta, käsittelemättä suurta joukkoa yleisteoksia, joissa viitataan Finland framställdt i teckningariin.

76 Historioitsija E. G. Palmén, joka kahdessa tutkimuksessa (1898 ja 1899) käsitteli Topeliusta kirjailijana ja historioitsijana, katsoi että Finland framställdt i teckningaria ei pitäisi lukea osaksi Topeliuksen muuta historiallista tuotantoa, mutta että sen sisältö tästä huolimatta luo siihen yhteyden. Palmén esittää, että teksti enemmän kuin muu Topeliuksen tuotanto rakentuu rikkaan ja monipuolisen lähdemateriaalin pohjalle – tätä mieltä on myös suuri osa myöhempää tutkimusta. Kuvateos jota »kerran arvostettiin» on jo kauan sitten vanhentunut, mutta teksti on kestänyt hyvin aikaa, toisin kuin litografiat, kirjoitti Palmén. Hän oli vakuuttunut, että Topeliuksen teksti tulisi olemaan »aarrekammio» myös tuleville paikallishistorioille. Jo Finland framställdt i teckningar sekä Topeliuksen historialuennot riittivät takaaman hänen kuolemattomuutensa, Palmén päätteli.80Ernst Gustaf Palmén, »Z. Topelius historioitsijana», Valvoja 1898:2, s. 18; Ernst Gustaf Palmén, Z. Topelius oman ajan arvostelussa, Helsinki: Otava 1899, s. 21.

77 Myöhemmälle tutkimukselle perustavanlaatuinen Finland framställdt i teckningarin käsittely löytyy Eliel Vestin Topelius-elämäkerrasta vuodelta 1905. Vest käsittelee mm. julkaisuprosessin taloudellisia ulottuvuuksia ja asettaa sen samalla historialliseen viitekehykseensä. Hän tulkitsee teoksen erityisen merkittäväksi kiihtyvälle fennomanialle 1800-luvun puolivälissä, jolloin yhteinen isänmaa ei ollut vielä vakiintunut käsite suurelle yleisölle. Vest kuvailee mm. Finland framställdt i teckningarin »isänmaallisen kiinnostuksen heräämisen» ilmaisuna, ja näkee tällaista »isänmaallista työtä» varten Topeliukselle oivallisiksi ominaisuuksiksi kyvyn popularisoida, kehittyneen proosatyylin, hyvän historiallisen vaiston sekä maantuntemuksen. Vest oli kiinnostunut myös aloitteentekijä A. C. Öhmanista sekä taiteilijoista ja litografioista, ja kommentoi mm. kuvien vaihtelevaa laatua.81Eliel Vest, Zachris Topelius. En biografisk studie, Helsingfors: Söderströms 1905, s. 97–100. Vestin tutkimus on ilmestynyt myös suomeksi O. A. Joutsenen kääntämänä: Sakari Topelius. Elämäkerrallinen kuvaus 1–2, Porvoo: WSOY, 1906.

78 Valfrid Vaseniuksen Topelius-elämäkerrassa (1912–1930) kiistetään historioitsija Oscar Ranckenin toteamus, että Topelius toimitti tekstin Finland framställdt i teckningariin »aineistoista joka oli erityisen helposti saatavilla».82Oscar Ranckenin lausunto liittynee siihen, että Topelius valittiin hänen edelleen Vasa Gymnasiumin historian lehtoriksi joulukuussa 1851. Samoin kuin E. G. Palmén, joka aiemmin oli todennut että teksti rakentui monipuoliseen lähdemateriaaliin, näki myös Vasenius, että Finland framställdt i teckningar »rakentui henkilökohtaisiin kokemuksiin matkoilta ja tiedonantoihin joita hankittiin eri puolilta».83Valfrid Vasenius, Zacharias Topelius. Hans lif och skaldegärning III, Helsingfors: Schildts 1918, s. 403.

79 Vasenius jatkoi Eliel Vestin ajatuksia teoksen merkityksestä siihen, että suuriruhtinaskunnan akateemisessa maailmassa kohdistettiin yhä suurempi huomio kansalliseen kulttuuriin, erityisesti kieleen ja kansanrunouteen. Hän mainitsee mm. Topeliuksen kuvauksen Elias Lönnrotin synnyinkodista Paikkarin torpasta, joka Vaseniuksen mukaan »heijastaa sekä hänen haltioitumistaan suomalaiseen kansanrunouteen että hänen eloisaa vaistoaan luonnon ja ihmisen sielunelämän yhteydestä». Vasenius summaa Finland framställdt i teckningarin koherentiksi kokonaisuudeksi pikemminkin kuin johdonmukaiseksi historialliseksi esitykseksi.84Vasenius, Zacharias Topelius. Hans lif och skaldegärning IV, s. 354–358.

80 Paul Nyberg korostaa vuonna 1949 ilmestyneessä Topelius-elämäkerrassaan erityisesti kustantaja A. C. Öhmanin keskeistä roolia julkaisemisessa, sekä Finland framställdt i teckningarin aatehistoriallista taustaa. Vaikka Nyberg erikseen mainitsee Topeliuksen kanssakirjoittaja Henrik August Reinholmin, on hänellä, niin kuin Eliel Vestilläkin, taipumus hieman aliarvioida Reinholmin merkitystä kirjoittajana. Arvokkaan lisän Nyberg tuo huomioimalla Topeliuksen kiinnostuksen ja kunnioituksen suomalaiseen kansanmagiaan.85Paul Nyberg, Zachris Topelius. En biografisk skildring, Helsingfors: Söderströms 1949, s. 160–162. Ilmestynyt myös Lauri Hirvelän suomentamana: Z. Topelius. Elämäkerrallinen kuvaus 1–2, Porvoo: WSOY 1950. Vest, Zachris Topelius, s. 99.

81 Ensimmäinen tutkimus, joka on kokonaan omistettu Finland framställdt i teckningarille, on Marta Hirnin pro gradu -työ vuodelta 1950. »Finland framställdt i teckningar»-tutkimus on muodostunut uraauurtavaksi Suomen graafisen kuvitustaiteen historiassa.86Tutkielma julkaistiin ensin artikkelina Historiska och litteraturhistoriska studierissä 1950 ja vuonna 1988 itsenäisenä teoksena samalla nimellä. Hirn aloittaa tutkimuksensa laajalla graafisten maisemakuvausten läpikäynnillä 1500-luvulta lähtien aina vuoteen 1845. Hän käsittelee myös ulkomaisia esikuvia perusteellisesti, mikä puolestaan on auttanut asettamaan Finland framställdt i teckningarin laajempaan kontekstiin.

82 Selkein ero Hirnin tutkimuksella aiempaan verrattuna on hänen keskittymisensä teoksen litografioihin. Hän siirtää katseen tekstistä kuvaan, minkä hän perustelee mm. Eliel Aspelinin näkemyksellä tämän elämäkerrassa Werner Holmbergista: »Taideyhdistyksen perustamisen ohella täytyy tätä isänmaallista hanketta pitää tärkeimpänä tapahtumana taiteemme aamunkoitossa».87Hirn, »Finland framställt i teckningar», 1950, s. 63; citatet i Eliel Aspelin, Werner Holmberg. Hans lefnad och verk, Helsingfors: Otava 1890, s. 9. Marta Hirn torjuu E. G. Palménin näkemyksen siitä, että kuvat olisivat menettäneet ajan myötä arvonsa. Päinvastoin, hän katsoo että kuvat, johtuen niiden nauttimasta suosiosta, ovat merkittävällä tavalla olleet kehittämässä suomalaista taide-elämää.88Hirn, »Finland framställt i teckningar», 1950, s. 86.

83 Olof Mustelin käsittelee teoksessaan Studier i finländsk historieforskning 1809–1865 (1957) lyhyesti myös Finland framställdt i teckningaria. Hänen mukaansa teos »välittää useita arvokkaita paikallishistoriallisia tietoja» ja Topeliuksen »vapaa kerrontatapa edesauttoi hänen teorioidensa leviämistä».89Olof Mustelin, Studier i finländsk historieforskning 1809–1865, SSLS 361, Helsingfors 1957, s. 156. Mustelin katsoo myös, että Finland framställdt i teckningar on todiste siitä, että Topelius ei tyystin kiistänyt Suoman kansan historiaa ennen vuotta 1809, kuten hän oli ilmaissut vuoden 1843 luennossaan »Äger finska folket en historie?».90Topelius piti luentonsa Pohjalaisen osakunnan vuosijuhlassa 9. marraskuuta 1843; se julkaistiin sittemmin osakunnan kirjasessa Joukahainen 1845. Topeliuksen pyrkimys luoda kirjoittamisellaan kokonaisuus maan historiasta ja kansasta nousee keskeiseksi Mustelininkin tutkimuksessa.91Mustelin, Studier i finländsk historieforskning 1809–1865, s. 270–271. Topelius haki Mustelinin mukaan synteesiä, usein romantiikan värittämää. Myös artikkelissa, jonka Jouko Tolvanen kirjoitti julkaisun satavuotisjuhlan kunniaksi, nähdään koko teos romantiikan sivistysihanteen kautta.92Jouko Tolvanen, »’Finland, framstäldt i teckningar’. Eräs suomalaisen kirjan historian satavuotismuisto», Kirjapainotaito 1952, s. 250–252.

84 Väritetyt litografiat Finland framställdt i teckningarista julkaistiin vuonna 1987 uusin kuvatekstein ja Matti Klingen ja Aimo Reitalan johdannolla. Klinge ja Reitala korostavat sitä miten Finland framställdt i teckningar yhdessä vasta sävelletyn »Maamme»-laulun kanssa ratkaisevalla tavalla vaikutti siihen, että Suomi ryhdyttiin näkemään erillisenä maana ja isänmaana.93»Maamme laulu» julkaistiin ensimmäistä kertaa ruotsiksi »Vårt land» -nimellä Fosterländskt albumissa vuonna 1847 ja sen sävelsi Fredrik Pacius vuonna 1848. Klinge ja Reitala valaisevat myös teoksen merkitystä maantieteellisenä tutkielmana. Topeliuksen hahmottelu Suomesta veden rajaamana maana idän ja lännen välissä – ennen kaikkea kuitenkin pohjoismaana – nostetaan keskeiseksi teemaksi. Topeliuksen suuren kiinnostuksen maantieteeseen totesi jo vuonna 1918 Bernhard Estlander, joka tutkielmassaan Topelius som historiker. Studier och reflexioner esitti, että tämä kiinnostus nimenomaan heräsi Finland framställdt i teckningarin tekemisen myötä.94Bernhard Estlander, Topelius som historiker. Studier och reflexioner, SSLS 137, Helsingfors 1918, s. 121. Klinge ja Reitala kokevat teoksen uraauurtavana Suomen esittelynä ja eräänlaisena esityönä Topeliuksen vieläkin laajemmin vaikuttaneelle Maamme-kirjalle (1875).95Klinge & Reitala, Maisemia Suomesta, s. 7–11.

85 Teoksessaan Idylli ja uhka Topeliuksen poliittisuudesta ja aatemaailmasta Matti Klinge huomauttaa, että Topeliuksen »historiallis-tilastollis-kansatieteellis-maantieteellinen panos» on suurilta osin unohtunut sen myötä, että Finland framställdt i teckningarin teksti on johdonmukaisesti jätetty pois myöhemmistä painoksista. Klinge tähdentää, että tekstillä on ollut pitkä vaikutushistoria, joka mm. näkyy siinä miten vesiteiden kuvaus, keskeinen osio teoksessa, eli edelleen »oppimisperinteenä, joka tavattoman tehokkaalla tavalla painettiin useiden sukupolvien mieleen».96Matti Klinge, Idyll och hot. Zacharias Topelius. Hans politik och idéer, Stockholm/Helsingfors: Atlantis/Söderströms 2000, s. 231. Tutkimus julkaistu myös suomeksi: Idylli ja uhka. Topeliuksen aatteita ja politiikkaa. Porvoo: WSOY 1998. Topeliuksen uutta henkivän tavan käsittää maa orgaanisena kokonaisuutena Klinge katsoo juontuvan suoraan tai epäsuoraan ranskalaishistorioitsija Jules Michelet’stä tai yleisemmin Ranskasta. Klinge näkee myös Topeliuksen historianopettajan yliopistossa, Gabriel Reinin – jolla oli palava kiinnostus tilastotieteeseen – julkaisuprojektin taustalla.97Klinge, Idyll och hot, s. 228–233.Finland framställdt i teckningarin esikuvat ja vaikutteet on ylipäätään seikka, jota puidaan useimmissa tutkimuksissa teoksesta. Näkemykset siitä mikä oli tärkein esikuva vaihtelevat yleensä Gustaf Henrik Mellinin Sverige framstäldt i teckningar (1840) ja Ulrik Thersnerin Fordna och närvarande Sverige (1817–1867) välillä.

86 Allan Tiitta on tutkinut Topeliusta maantieteilijänä väitöskirjassaan Harmaakiven maa. Zacharias Topelius ja Suomen maantiede (1994) ja esittelyssään »Finland framstäldt i teckningar» teoksessa Maakuntien Suomi (1998). Tiitta nostaa Topeliuksen keskushahmoksi maantieteen tieteellisen kehityksen alkuvaiheissa Suomessa. Hänen mielestään Topelius ei ainoastaan Finland framställdt i teckningarissa ensimmäistä kertaa koonnut asiantuntemustaan Suomen Maantiedosta kokonaisuudeksi, vaan kiinnitti suurta huomiota erilaisiin maantieteellisiin ilmiöihin tekstin maakuntakuvauksissa.98Allan Tiitta, Harmaakiven maa. Zacharias Topelius ja Suomen maantiede, Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk 147, diss. Helsinki: Suomen tiedeseura 1994, s. 79.

87 Tiitta kiinnittää huomiota myös Topeliuksen näkemykseen kaitselmuksesta. Tällä käsitteellä on suuri rooli Topeliuksen ajatusmaailmassa. Finland framställdt i teckningarissa painotetaan ajatusta siitä, että Jumala on sijoittamalla Suomen kansan pohjoisimmille leveysasteille antanut sille tehtävän auttaa muita, kurjuudessa eläviä suomensukuisia kansoja nousemaan korkeammille sivistysasteille. Tämän Tiitta näkee liittyvän siihen, että Topelius 1800-luvun puolivälistä oli tullut siihen käsitykseen, että Suomen kansan ainoa toivo tulevaisuuden suhteen piili maan kulttuurin kehityksessä. Finland framställdt i teckningar tulee nähdä tässä valossa.99Allan Tiitta, »Finland framstäldt i teckningar», Maakuntien Suomi 3, s. 863.

88 Artikkelissaan »Finland framstäldt i teckningar» Tiitta tarkastelee myös litografioita. Hän pohtii motiiveja teoksen kuvavalintojen takana ja jännitettä, joka on kuvien ja tekstin välillä. Hän katsoo, että konflikti johtuu etupäässä Topeliuksen ja taiteilijoiden näkemyseroista. Kun lähdemateriaali puuttuu, ei tiedetä minkälaiset ohjeet taiteilijat saivat, mutta erityisesti Johan Knutson näyttää Tiitan mukaan kulkeneen omia polkujaan.100Tiitta, »Finland framstäldt i teckningar», s. 878.

89 Allan Tiitalle, samoin Marta Hirnille, Finland framställdt i teckningar ei aloittanut mitään uutta aikakautta suomalaisen maisemamaalauksen tyylihistoriassa. Sen vaikutus eräänlaisena ihanteellisena inspiraationlähteenä on sitä vastoin merkittävä. Teos auttoi luomaan käsityksen kansallisesti arvokkaista maisemista, samanaikaisesti kun se loi perustan korkealta nähdylle järvimaisema-tyypille, joka muodostui kansallisen identifioitumisen kohteeksi ja turismin vetonaulaksi.101Tiitta, »Finland framstäldt i teckningar», s. 881.

90 Kirjassaan Kuvitettu maa. Suomen kansallisten maisemakuvastojen rakentuminen Maunu Häyrynen tutkii sitä, miten maisemakuvat ovat luoneet sen maisemallisen kokonaiskuvaston, joka mielletään kansalliseksi. Häyrynen kuvailee miten Topelius Finland framställdt i teckningarissa tietoisesti antoi aiemman kuvaston päätyä kansallisideologian palvelukseen. Finland framställdt i teckningarissa taottiin aiemmat kuvatraditiot yhteen – »ylevä» Lappi ja maan »sivilisoitunut» eteläinen osa esiteltiin kansallisen kokonaisuuden kahtena puolena. Häyrysen mukaan Topelius rakensi käsityksensä maisemasta historiallisen maiseman pohjalta, josta paikallisidentiteetit samoin kuin kansallinen identiteettikin juontuivat. Alueellinen tasapaino oli täten tärkeää. Häyrysen mukaan edustavuus toteutui Finland framställdt i teckningarissa paremmin kuin aiemmissa samankaltaisissa pyrkimyksissä.102Häyrynen, Kuvitettu maa, s. 41.

91 Populaari kansallinen käsitys maisemasta, jonka Finland framställdt i teckningar auttoi luomaan, säilytti luonteensa ja rakenteensa aina 1900-luvun alkuun asti. Kokonaisvaltaisen suomalaisen maisemakuvaston ensimmäinen vaihe voidaan siis täten luonnehtia »topeliaaniseksi». Häyrynen korostaa erikseen sitä Topeliukselle oleellista »uutta», uusia maisemia, joita ei aiemmin oltu taiteellisessa katsannossa huomioitu. Näitä ovat mm. Lönnrotin Paikkarin torppa, Pohjanmaan taistelukentät ja tietyssä katsannossa myös Kangasala. Näillä kaikilla oli erityinen merkitys Topeliukselle: hän yhdisti Paikkarin torpan suomalaiseen suurmieskulttiin, taistelukentät paikallisiin historiallisiin myytteihin ja Kangasalan isänmaallisen luonnonkulttiin, siinä missä Punkaharjunkin. Topelius nosti myös esiin keskiaikaiset linnat ja rauniot ja ne historialliset muistot, jotka niihin kytkeytyivät, enemmän kuin aiemmissa suomalaisen maiseman esityksissä oli tehty.103Häyrynen, Kuvitettu maa, s. 76.

92 Suomennos Petja Hovinheimo

Viitteet

1Pierre Louis Moreau de Maupertuis’n astemittausretkikunta vuonna 1736 ja siitä Pariisissa 1744 julkaistu Reginald Outhier’n kuvitettu Journal d’un voyage au Nord oli tunnetuin esimerkki.
2Yleisesti vanhemmasta Suomi-aiheisesta maisemagrafiikasta: Rainer Knapas ja Pertti Koistinen, Historiallisia kuvia. Suomi vanhassa grafiikassa, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia (SKST) 552, Helsinki 1993.
3Julkaistu Jouni Kuurneen toimesta nimellä Sergejevin Suomi, Helsinki: Museovirasto 1994, ruotsin-, englannin- ja venäjänkielisellä erillisellä tekstiviholla.
4Marta Hirn, Carl von Kügelgens resa i Finland 1818. En bildkrönika, Helsingfors: Frenckellska tryckeri ab 1965. Aiemmin julkaistu Suomen Museossa 1963.
5Marta Hirnin, »Finland framställt i teckningar», Historiska och litteraturhistoriska studier (HLS) 26 1950 (uusi kuvitettu painos 1988) on perustavanlaatuinen tutkimus Suomessa julkaistuista graafisista teoksista 1700-luvun lopulta 1800-luvun puoliväliin ja käy läpi kaikki silloin tunnetut teokset ja niiden lähdemateriaalit.
6Nimi ruotsiksi: Berättelse om Kejsar Alexanders färd från Nissilä gästgifveri till staden Kajana under Hans Majestäts senaste resa uti Stor-Furstendömet Finland om sommarn år 1819, S:t Petersburg 1828. [»Kertomus Keisari Aleksanterin matkasta Nissilän kestikievarista Kajaanin kaupunkiin Hänen Majesteettinsa viimeisimmältä matkalta Suomen Suuriruhtinaskunnassa kesällä 1819»]
7Helsinkiläisaiheista: Kerttuli Wessman, »Helsinki-aiheet vanhoissa grafiikansarjoissa», Marja-Liisa Rönkkö (toim.), Rakas vanha Helsinki. Kuvia kaupunginmuseon kokoelmista 1700-luvun lopulta 1900-luvun alkuun. Helsinki; Helsingin kaupunginmuseo 1986 s. 26–83.
8Holger Nohrström, »Litografins banbrytare i Finland», Strövtåg bland böcker, Helsingfors: Söderströms 1935, s. 178–195; Verzeichniss der in der Bibliothek des Börsenvereins der Deutschen Buchhändler vorhandenen Geschäftsrundschreiben über Gründung, Kauf, Verkauf usw. buchhändlerischer Geschäfte, Teil 2, Leipzig: Verlag des Börsenvereins der Deutschen Buchhändler 1897, s. 23–24, 446. Ks. myös Carl-Rudolf Gardberg, Boktrycket i Finland. Från Åbo brand till år 1918, Helsingfors: Helsingfors grafiska klubb 1973, s. 417–421.
9Hirnin »Finland framställt i teckningarissa» esitellään myös joukko muita yksittäisiä litografioita suomalaisista aiheista.
10Lena Johannesson, »Inledning», Lena Johannesson (red.), Konst och visuell kultur i Sverige 1810–2000, Stockholm: Signum 2007, s. 13–15; Tomas Björk, »1800-talet», ibid., s. 56–57.
11Tanskalaismaalari Frederik Christian Kiærskoun maalauksia tähän teokseen on myös julkaistu: Gustav Beijer (red.), Sverige framstäldt i taflor – om ett planschverk och dess förlagor, Malmö: Arena 2009.
12Zacharias Topelius–Emilie Lindqvist 27–28/4 1843, Coll. 244.98, Topeliuskokoelma, Kansalliskirjasto.
13»Från Helsingfors», Helsingfors Tidningar 29/6 1844. »Taitavalla piirtäjällä» tarkoitetaan todennäköisesti Johan Knutsonia, joka yhdessä August Mauritz Öhmanin (kustantaja Alexander Constantin Öhmanin veljen) kanssa lähti 13. heinäkuuta Porvoosta Turkuun »keräämään materiaaleja» Finland framställdt i teckningariin. Knutsonin piti »piirtää kauneimmat ja huomattavimmat paikat joiden kautta kuljimme» ja Öhman oli keräämässä »kaikenlaisia tietoja niistä». Matkan aikana he tutustuivat mm. Sjundbyhyn, Suitiaan, Siuntion kirkkoon, Ojamoon, Fagernäsiin ja Kuusistoon. Ks. Rese-Anteckningar, s. 97–140, Coll. 244.108, Topeliuskokoelma, Kansalliskirjasto.
14Stig-Björn Nyberg, »Den Öhmanska bokhandeln 1839–49. En studie i bokhandels- och förlagsförhållandena i Finland under 1840-talet», HLS57 1982, s. 89–91 ja 113.
15Ks. listaus Öhmanin julkaisemista teoksista: Nyberg, »Den Öhmanska bokhandeln 1839–49», s. 126–129.
16Ks. esim. Borgå Tidning 20/4 1850.
17Matti Klinge & Aimo Reitala (toim.), Maisemia Suomesta, Helsinki: Otava 1987, s. 7.
18Käännös julkaistiin 1998, Kai Linnilä (toim.), Maakuntien Suomi 1–3, Helsinki: Tammi 1998.
19»Inrikes», Borgå Tidning 6/9 1845.
20»Anmälan. Subscription emottages på: Finland, Framställdt i Teckningar», eli käännettynä: »Ilmoitus. Tilauksia vastaanotetaan: Finland, Framställdt i Teckningarista», Borgå Tidning 30/8 1845.
21»Anmälan. Subscription emottages på: Finland, Framställdt i Teckningar», Borgå Tidning 30/8 1845.
22»Inrikes», Borgå Tidning 6/9 1845.
23»Inrikes», Borgå Tidning 6/9 1845
24»Anmälan. Subscription emottages på: Finland, Framställdt i Teckningar», Borgå Tidning 30/8 1845; Nyberg, »Den Öhmanska bokhandeln 1839–49», s. 107.
25»Anmälan. Subscription emottages på: Finland, Framställdt i Teckningar», Borgå Tidning 30/8 1845.
26Litografiat eivät ilmestyneet siinä järjestyksessä, joihin ne sijoittuvat sidotussa teoksessa. Viimeisen vihkon mukana seurasi sisällysluettelo koko teoksesta, jossa kustantajat ilmoittivat mihin järjestykseen vihko tuli sidottaa.
27Helsingfors Tidningar 24/12 1845; Morgonbladet 8/1 1846; Helsingfors Tidningar 11/7 1846; Morgonbladet 28/9 1846; Morgonbladet 3/12 1846.
28Borgå Tidning 9/1 1847.
29Ks. esim. Ilmarinen 12/7 1849.
30Åbo Tidningar 15/3 1850.
31Borgå Tidning 10/7 1852.
32»Bref om subskriptioner och historiska handlingar», Åbo Underrättelser 17/2 1847.
33»Till resp. Prenumeranter på Finland framställdt i teckningar», Helsingfors Tidningar 18/6 1851.
34»Inrikes», Åbo Tidningar 20/7 1852. Kustantaja Johan Edvard Öhmanin ilmoitusta ei ole tätä kriittistä laitosta varten tutkitussa kappaleessa. Tässä Åbo Tidningarissa julkaistu teksti suomeksi käännettynä: »Tekstimäärän kasvamisen myötä, johon lukuisat tilaukset loivat mahdollisuuden, yleisöllä on nyt teos, joka 32 tekstiarkilla (jotka tavallisessa painossa vastaisivat 40–50 arkkia) tarjoaa, ei ainoastaan sekä vanhemmille että nuoremmille henkilöille nautittavaa ja hyödyllistä isänmaallista lukemista, vaan myös täydennyksen tunnettuun puutteeseen Suomalaisesta Geografiasta. – Lopuksi saan ilmoittaa että, jos tilatuissa kappaleissa ilmenisi joitain puutteita joihin tilauspaikkakunnilla ei voi vaikuttaa, tulisi minulle tästä tiedottaa vuoden loppuun mennessä, jolloin puutteet pikaisesti korvataan; ja samoin pitäisi niiden herrojen tilaajien, jotka eivät tähän mennessä ole vielä vastaanottaneet osaa vihoistaan, samoin tämän vuoden loppuun kunnioittaa allekirjoitustaan, koska tämän ajan jälkeen katson vapautuvani sitoumuksestani toimittaa tilauspaikkoihin puuttuvaa.»
35Ks. s. 281.
36Allan Tiitta, »Topeliuksen Suomi», Maakuntien Suomi 3, s. 866; Eliel Vest, Zachris Topelius. En biografisk studie, Helsingfors: Söderströms 1905, s. 97.
37Kirjeet ovat H. A. Reinholmin arkistossa Museoviraston kirjastossa.
38»Till resp. Prenumeranter på Finland framställdt i teckningar», Helsingfors Tidningar 18/6 1851.
39Z. Topelius–H. A. Reinholm 26/11 1851, »Kirjeitä eri henkilöiltä, mappi 107», Henrik August Reinholmin arkisto, Museoviraston kirjasto.
40Z. Topelius–H. A. Reinholm 14/12 1851, »Kirjeitä eri henkilöiltä, mappi 107», Henrik August Reinholmin arkisto, Museoviraston kirjasto.
41G. J. Nyman, H. A. Reinholm, Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1906, s. 28.
42Ks. esim. s. 142, 158 ja 209.
43Kirjeet ovat keskimäärin vain muutaman rivin pituisia. Niitä nähtävästi välitti juoksupoika Helsingissä asuvien kirjoittajien välillä.
44Z. Topelius–H. A. Reinholm 15/1 1852, »Kirjeitä eri henkilöiltä, mappi 107», Henrik August Reinholmin arkisto, Museoviraston kirjasto.
45Kun alkuperäinen aikataulu ei pitänyt sopivat J. E. Öhman ja Topelius siitä että postimaksut korvattaisiin vain alun perin suunnitellulta ajalta. Ks. J. E. Öhman–Z. Topelius 11/5 1852, Coll. 244.61, Topeliuskokoelma, Kansalliskirjasto.
46Tiitta, »Topeliuksen Suomi», s. 866.
47J. E. Öhman–Z. Topelius 11/5 1852, Coll. 244.61, Topeliuskokoelma, Kansalliskirjasto.
48»Också några ord om ’Finskt biografiskt lexikon’», Åbo Tidningar 29/3 1853.
49Yrjö Jäntti, Werner Söderström Osakeyhtiö. Viisikymmenvuotinen kustannustoiminta 1878–1928 I, Porvoo: WSOY 1928, s. 55.
50Finlands Allmänna Tidning 15/4 1853.
51»Frenckellska Bokhandelns breflåda», Åbo Underrättelser 14/4 1857.
52Jäntti, Werner Söderström Osakeyhtiö, s. 55.
53»Åbo», Åbo Underrättelser 25/1 1853.
54J. E. Öhman–H. A. Reinholm 19/10 1852, »Kirjeitä eri henkilöiltä, mappi 107», Henrik August Reinholmin arkisto, Museoviraston kirjasto. Johan Aulén, Pietari Hannikainen, A. W. Lindgren, A. W. Jahnsson, Jakob Schroderus, Kuvia ja kuvaelmia Suomen maakunnista, Turku: J. W. Lillja ja Kumpp. 1863–1866, s. III.
55Hirn, »Finland framställt i teckningar», 1950, s. 81; Aulén et al., Kuvia ja kuvaelmia Suomen maakunnista, s. III.
56»Finlands litteratur 1845», Morgonbladet 8/1 1846.
57»Inrikes», Åbo Tidningar 10/1 1846.
58Saima 22/1 1846 [»Af ’Finland framstäldt i Teckningar’ …», s. 1].
59»Taidetta ja kirjallisuutta», Kanawa. Sanansaattaja Wiipurista 1/7 1846. »Mutta on toimittajien työssä suurenkin moitteen sijaa: siitä puuttuu Suomenkielistä kertomusta! Mitä maasta, jopa Suomalaisille ja Suomalaisista kuvaillaan, sitä ei Suomeksi selitetä/ kerrota, vaan ainoastaan muukalaisella kielellä. […] Onko Suomenkieli ruma, kehno? Sekä kotimaassamme, että ulkomaillakin jo moni sivistynyt ihminen ihmetellen rakastaa Suomenkielen kauneutta ja ylevyyttä. Tulisiko kulunki suuremmaksi?».
60»Muistutuksia», Suometar 30/11 1847. »Kieltämättä se on mieluinen työ, koska se koskee kotimaata, ja on muutenkin enemmiten soma-tekoinen 1). Mutta kuvauksia seuraava selitys on ainoastaan ruotsinkielinen. Tuo selitys kirjoitetaan Suomessa, Suomen maasta, kansasta: nimittäin sen elämän vaiheista ja muista suhteista, kirjoitetaan Suomalaisille 2), ja ei kuitenkaan Suomeksi!!! – Oisihan tuo kielemme saanut – sen oisi pitänytkin – olla tuossa ruotsinkielen rinnalla. Ainoaksi selitys-kieleksi se tosin ei olisi soveltunut, koska, paha kyllä, vielä moni Suomalainen on Suomea taitamaton.» Viitteet: »1) Kuvituksista ovat Forsténin, myös jotkut Knutsonin tekemät muita etevämmät. 2) Sillä harva ulkomaalainen niitä ottanee».
61»Inrikes Nyheter», Morgonbladet 28/9 1846.
62»Inrikes: Helsingfors», Helsingfors Tidningar 30/9 1846.
63»Inrikes Nyheter», Morgonbladet 3/12 1846.
64»Litteraturöfversigt», Litteraturblad för allmän medborgerlig bildning 1852:5.
65»Litteraturöfversigt», Litteraturblad för allmän medborgerlig bildning 1852:5.
66»Litteraturöfversigt», Litteraturblad för allmän medborgerlig bildning 1852:5.
67»Litteraturöfversigt», Litteraturblad för allmän medborgerlig bildning 1852:5.
68»Litteraturöfversigt», Litteraturblad för allmän medborgerlig bildning 1852:5.
69Topeliuksesta, Finland framställdt i teckningarista ja suomalaisesta maisemasta: Maunu Häyrynen, Kuvitettu maa. Suomen kansallisten maisemakuvastojen rakentuminen, SKST 834, Helsinki 2005, s. 75–76, 141–143, 172–173; Maunu Häyrynen, »Maisemakuvasto kansallisen tilan määrittelijänä» teoksessa Inkeri Pitkäranta & Esko Rahikainen (toim.), Suomalainen maisema. Maisematutkimuksen näkökulmia, Helsingin Yliopiston kirjasto, näyttelyluettelo 2002, s. 34–41; Tiitta, »Topeliuksen Suomi», s. 842–927.
70Heidän matkakertomuksestaan ks. viite 13.
71Englantilainen taiteentutkimus käsittää suuren joukon tutkimuksia pittoreskista. Perustavanlaatuisia ovat seuraavat: Christopher Hussey, The Picturesque: Studies in a Point of View, London: Putnam’s 1927; Malcolm Andrews, The Search for the Picturesque, Aldershot: Scolar Press 1989 ja John Dixon Hunt, Gardens and the Picturesque, Cambridge (Mass.): The MIT Press 1992. Linnerhjelmistä erityisesti Eva Nordenson, Mitt förtjusta öga. J. C. Linnerhielms voyages pittoresques i Sverige 1787–1807, Malmö: Arena 2008, erit. s. 32–36.
72Bref under resor i Sverige, Stockholm 1797; Bref under nya resor i Sverige, Stockholm 1807 och Bref under senare resor i Sverige, Stockholm 1816.
73Jukka Ervamaa, »Taiteilijoiden Suomi», Maakuntien Suomi 3, s. 842–927; Elämäkertatietoja taiteilijoista tämän painoksen Kuvitusluettelon yhteydessä. Ks. myös Bertel Hintze, Robert Wilhelm Ekman. En konsthistorisk studie, Helsingfors: Schildts 1926 ja Aimo Reitala, »Matkustus Suomessa», Ars-Suomen taide 3, Helsinki: Otava 1989, s. 125.
74Holmbergin elämästä ja tuotannosta: Aimo Reitala, Werner Holmbergin taide, Helsinki: Otava 1986.
75Fredrik Berndtson, Notiser om Helsingfors, Helsingfors: Wasenius 1845, s. 25–26.
76Imatrankoski-kuvastoa käsitellään yksityiskohtaisesti teoksessa: Sven Hirn, Imatra som natursevärdhet till och med 1870. En reselitterär undersökning med lokal begränsning, Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk 102, Helsingfors: Finska Vetenskaps-Societeten 1958, s. 134–135, 229–233.
77Alexander Wulffert, Helsingfors-Souvenir, Helsingfors: Simelius 1846, s. 67.
78Topelius, Zacharias, Vanha kaunis Suomi, Suomentanut Aarne Valpola, Hämeenlinna: Karisto 1978; Matti Klinge & Aimo Reitala (toim.), Maisemia Suomesta, Helsinki: Otava 1995; Kai Linnilä (toim.), Maakuntien Suomi 1–3.
79Valfrid Vasenius, Zacharias Topelius. Hans lif och skaldegärning IV, Helsingfors: Schildts, s. 347–350, 354–360.
80Ernst Gustaf Palmén, »Z. Topelius historioitsijana», Valvoja 1898:2, s. 18; Ernst Gustaf Palmén, Z. Topelius oman ajan arvostelussa, Helsinki: Otava 1899, s. 21.
81Eliel Vest, Zachris Topelius. En biografisk studie, Helsingfors: Söderströms 1905, s. 97–100. Vestin tutkimus on ilmestynyt myös suomeksi O. A. Joutsenen kääntämänä: Sakari Topelius. Elämäkerrallinen kuvaus 1–2, Porvoo: WSOY, 1906.
82Oscar Ranckenin lausunto liittynee siihen, että Topelius valittiin hänen edelleen Vasa Gymnasiumin historian lehtoriksi joulukuussa 1851.
83Valfrid Vasenius, Zacharias Topelius. Hans lif och skaldegärning III, Helsingfors: Schildts 1918, s. 403.
84Vasenius, Zacharias Topelius. Hans lif och skaldegärning IV, s. 354–358.
85Paul Nyberg, Zachris Topelius. En biografisk skildring, Helsingfors: Söderströms 1949, s. 160–162. Ilmestynyt myös Lauri Hirvelän suomentamana: Z. Topelius. Elämäkerrallinen kuvaus 1–2, Porvoo: WSOY 1950. Vest, Zachris Topelius, s. 99.
86Tutkielma julkaistiin ensin artikkelina Historiska och litteraturhistoriska studierissä 1950 ja vuonna 1988 itsenäisenä teoksena samalla nimellä.
87Hirn, »Finland framställt i teckningar», 1950, s. 63; citatet i Eliel Aspelin, Werner Holmberg. Hans lefnad och verk, Helsingfors: Otava 1890, s. 9.
88Hirn, »Finland framställt i teckningar», 1950, s. 86.
89Olof Mustelin, Studier i finländsk historieforskning 1809–1865, SSLS 361, Helsingfors 1957, s. 156.
90Topelius piti luentonsa Pohjalaisen osakunnan vuosijuhlassa 9. marraskuuta 1843; se julkaistiin sittemmin osakunnan kirjasessa Joukahainen 1845.
91Mustelin, Studier i finländsk historieforskning 1809–1865, s. 270–271.
92Jouko Tolvanen, »’Finland, framstäldt i teckningar’. Eräs suomalaisen kirjan historian satavuotismuisto», Kirjapainotaito 1952, s. 250–252.
93»Maamme laulu» julkaistiin ensimmäistä kertaa ruotsiksi »Vårt land» -nimellä Fosterländskt albumissa vuonna 1847 ja sen sävelsi Fredrik Pacius vuonna 1848.
94Bernhard Estlander, Topelius som historiker. Studier och reflexioner, SSLS 137, Helsingfors 1918, s. 121.
95Klinge & Reitala, Maisemia Suomesta, s. 7–11.
96Matti Klinge, Idyll och hot. Zacharias Topelius. Hans politik och idéer, Stockholm/Helsingfors: Atlantis/Söderströms 2000, s. 231. Tutkimus julkaistu myös suomeksi: Idylli ja uhka. Topeliuksen aatteita ja politiikkaa. Porvoo: WSOY 1998.
97Klinge, Idyll och hot, s. 228–233.
98Allan Tiitta, Harmaakiven maa. Zacharias Topelius ja Suomen maantiede, Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk 147, diss. Helsinki: Suomen tiedeseura 1994, s. 79.
99Allan Tiitta, »Finland framstäldt i teckningar», Maakuntien Suomi 3, s. 863.
100Tiitta, »Finland framstäldt i teckningar», s. 878.
101Tiitta, »Finland framstäldt i teckningar», s. 881.
102Häyrynen, Kuvitettu maa, s. 41.
103Häyrynen, Kuvitettu maa, s. 76.

Tekstikriittinen johdanto

Perusteksti

93 Teksti on koostettu Svenska litteratursällskapetin kirjaston Jörgensenin kokoelmaan kuuluvasta teoksesta (Finland framställdt i teckningar, inventaarionumero Jörg. M25895). Kyseinen kappale teosta käsittää uusintapainoksen ensimmäisestä arkista (s. 1–8), jossa painovirheet on korjattu ja nimi muutettu Finland framstäldt i teckningaristaFinland framställdt i teckningariksi. Tieto sensuurin hyväksynnästä eli painoluvasta puuttuu ensimmäisestä painoksesta, mutta sisältyy uusintapainokseen. Tekstivihkot julkaistiin vuosina 1845–1852. Sensori oli Gabriel Rein.

94 Perustekstiä on verrattu kolmeen muuhun teoskappaleeseen, joista kaksi kuuluu Kansalliskirjastolle ja yksi Svenska litteratursällskapet i Finlandille. Ensimmäisenä julkaistun arkin uusintapainosta lukuun ottamatta muita eroja painoasussa ei ole havaittu.

95 Tekstiosa koostuu 32 ¼ poikittaisfolioarkista. Arkkeja ei ole numeroitu ja sen vuoksi arkkinumerovertailua ei ole voitu tehdä. Ensimmäinen arkki ja sen lisäksi yksi puoliarkki (s. 125–128) on painettu paperille, joka on tummunut paljon ruskeammaksi kuin muu osa painoksesta. Teksti on sijoitettu kahteen palstaan ja käsittää kaikkiaan 258 sivua. Perustekstin sivumitat ovat 22,1 × 29,6 cm (korkeus × leveys). 120 litografiaa on painettu nk. litografiapaperille, joka on selvästi paksumpaa kuin tekstiosan paperi. Litografiat kaikissa neljässä perustekstiä varten tutkitussa teoskappaleessa on sidottu tekstin mukaan, pääasiassa siinä järjestyksessä, joka ilmoitetaan teoksen sisällysluettelossa. Listausta teoksen tilaajista ei ole löydetty tutkituista kirjoista.

Käsikirjoitus

96 Topeliuksen omakätistä käsikirjoitusta ei ole löytynyt. Sitä vastoin osia Henrik August Reinholmin työkäsikirjoituksesta ja joistain korrehtuurisivuista eli oikovedoksista on säilynyt Reinholmin kokoelmassa Museovirastossa Helsingissä. Yhteensä näitä käsikirjoitussivuja on 36 ja niissä on Reinholmin käsialalla tehtyjä muutoksia ja poistoja. Osaan sivuista on vedetty pystyviiva tekstin päälle, mahdollisesti kertomaan siitä että käsikirjoitusta kirjoitettiin uudestaan.

97 Käsikirjoitussivuja on seuraavista osista: Mustiala lantbruksinstitut i Tavastland, Sjöslaget i Viborgska viken, Adam Wilke, Bojaren, Monrepos, Paul Juusten, Karjalan pitäjien kuvaus, familjen Blåfield, Palikais, Itis prästgård, Mieskomäki, Kronoborgs slott, Sommarnäs, Hiittis gård, Karstula, teksti kuviin Hämeenlinnasta ja Hämeen yleiskuvaus mukaan lukien Jokkis, Humppila, Haga fornborg, kihlakunnat ja topografinen yleiskatsaus. Teksti eroaa osittain huomattavasti painetusta versiosta.

98 Korrehtuurisivut on (ensipainoksen) sivuihin: 125, 126, puoleen sivusta 127 ja puoleen sivusta 128. Jotkut korjauksista on tehty Topeliuksen käsialalla, samoin kommentti: »Om Faktorn är god och har inseende öfver korrekturet, behöfs intet reviderark.» [»Jos kirjapainaja on hyvä ja valvoo muutokset, ei tarvita enää uutta korjausarkkia»].

Korjauksia ensipainoksen virhelistauksen mukaan 1Nämä korjaukset löytyvät ensipainoksen » Korjaukset ja Lisäykset » -listasta, s. 255. Lista käsittää myös Topeliuksen perustekstin alaviitteisiin tekemät korjaukset. Viitteitä ei ole sisällytetty etabloituun tekstiin.

99 Sivu, palsta, rivi

100
6v 21	nordligare ← nordligarn
9o 20	längd- och breddgrader ← breddgrader
10o 17	i de tre östra länen ← i Wiborgs län
12v 18	Ladoga och Saimen ← Ladoga
12o 24	Finlands åar ← Finlands öar
13o 35	sjöperspektiver ← sjöperspektivor
16v 8	Hiienväkit ← Hiienväkit,
40o 34	spegel ← spege
51v 16	Lieksa (Pielisjärvi), ← Liekfa,
51v 17	Kurkijoki (Kronoborg). ← Kurkijoki.
54o 35	hafvet år 1157, ← hafvet,
55v 27	större delen af Suomis ← hela Suomis
57v 25	Magnus II ← Magnus I
58v 36	1695 ← 1619
61v 24	Wiborgs stad ← Wiborgs län
65v 24	18 stadsläkare ← 12 stadsläkare
65o 7	Kronomagasiner ← Understödsmagasiner
71v 23	1680 till 1683 ← 1630 till 1683
72v 15	soknarna Piikkis, Sagu ← soknarna Sagu
91v 29	castesta ja ← castesta ita
99o 33	Lencqvist ← Lennqvist
99o 35	Lencqvist ← Lennqvist
100v 11	Lencqvist ← Lennqvist
103v 24	fyra och trettio ← fyra och tjugo
109v 23	arrenderad af familjen ← tillhörig familjen
121o 18	1714 i Juli ← 1744 i Juli
134v 30	(Messukylä, äfven Kivikirkko) ← (Metsäkylä)
134o 3	På Taivalkunta halfö Nokia gård (T.) och midtemot Wik (B.). ← på Taivalkunda halfö samt på ena sidan Nokia gård (T.) och Wik (B.)
136v 12	Tammerfors och Åbo ← Tammerfors och Tavastehus
136v 22	(Wääksy, Favorin) ← (Favorin)
136o 13	3 famnar ← 5 famnar
150ov23	Helsingar ← Helsinsingar
151v 33	Melko ← Melkö
176o 26	Louhivaara ← Lonhivaara
181v 4	Rouhiaiset ← Rouhaiset
181v 17	har i städerna bästa ← har bäst tillfälle
181o 4	för Äyrämöiset ← för denna drägt
181o 28	vokki ← vökki
181o 37	men dess inbyggare lefver ← men lefver
182v 20	(kaascha) ← (kaaska)
184o 18	Kojosen poika ← Kajosen poika
187v 26	Vuolle soknar ← Verolle socknar
187o 22	Ilmes och Tiurola ← Illmes och Tjurola
188v 22	(tjasovna) ← (tjusovna)
221v 3	Nujakangas (Suikkis) ← Suikkis
225v 15	Åren 1846, 1847 ← År 1843
225o 25	Tuhkaniemi ← Puhkaniemi
229v 24	hembyn Ritvala ← hembyn Ritvanen
230o 20	staden ← staden.
233o 9	Petäjävesi ← Pitäjävesi
234v 13	hos andra menniskor sett skjul ← hos andra menniskor sitt skjul
248o 28	Myllyranta ← Mytyranta
254o 33	läneregleringen ← löneregleringen
259o 8	enligt en obestyrkt ← en obestyrkt

Muutokset ensipainokseen

101 Tässä painoksessa ei ole sisennyksiä kappaleiden ja lukujen alussa. Puutteelliset välimerkit on täydennetty. Periaate on seuraava: tekstikatkelmassa »Herrgårdar finnas i stor mängd; Helsinge ensamt har åtminstone 40, bland hvilka här endast må nämnas de gamla och stora egendomarne Härtonäs (Stjernscantz), Domarby med sina 5 stenhus (Kavaleff) Degerö (Rokassovskij), Gumtäckt (von Bonsdorff), […]» on esimerkiksi lisätty pilkku (Kavaleff)-sanan jälkeen. Lainausmerkit ja välimerkit lainauksissa on vakiinnutettu nykykäytännön mukaisiksi, esimerkiksi »Derefter lade de under sig „svarta floden,„ foro längs den till „Wanaja,„ en befästad ort, […] on muutettu tähän asuun: Derefter lade de under sig »svarta floden», foro längs den till »Wanaja», en befästad ort, […]».

102 Kaksoislainausmerkit, jotka esiintyvät lainausten sisällä, on muutettu yksinkertaisiksi lainausmerkeiksi. Ennen välimerkkiä ei ole jätetty tyhjää tilaa. Perustekstin tapa ilmaista vuosisadat on johdonmukaistettu, eli esimerkiksi muodot 1600 talet ja 1600:talet on kaikissa tapauksissa muutettu muotoon 1600-talet. Numerosarjojen painoasu nelinumeroisissa tai suuremmissa luvuissa on myös johdonmukaistettu, esim. 2000 ja 2,000 muotoon 2 000. Harvennukset on korvattu kursiivilla ja perustekstin kursivointi yksittäisten vierasperäisten (ranskankielisten) sanojen osalta on säilytetty. Sähköisessä editiossa on mahdollista nähdä julkaisijan muutokset. Näköispainos perustekstiä varten käytetystä kirjasta sisältyy myös tähän editioon.

103 Maantieteelliset nimivariantit ja henkilönimet on normalisoitu kirjassa eniten käytetyn muodon mukaiseksi (83 muutosta). Kirjoitusmuotoa NyCarleby (esiintyy 31 kertaa tekstissä) on johdonmukaisesti käytetty, tekstissä vain neljä kertaa esiintyvän Ny-Carlebyn sijaan. Samaa periaatetta on sovellettu myös eräisiin perustekstin sanojen kirjoitusasuihin (75 muutosta). Useammin esiintyvä muoto Birkarlar on esimerkiksi korvannut muodon Birkkarlar. Kaikki nämä muutokset on huomioitu luettelossa julkaisijan muutostoimenpiteistä perustekstiin. Litografioita Finland framställdt i teckningaria varten ei julkaista tässä painoksessa faksimilena, vaan seuraavin ulkoasu- ja tekstimuutoksin:

104 -nimimuodot taiteilijoiden signeerauksista kuva-alan alla, vasemmalla puolella, on yhdenmukaistettu ja litografisen laitoksen nimi on jätetty pois

105 - painovirheet paikannimissä ja muu vastaava on korjattu samalla periaatteella kuin muukin teksti

106 - kuvien kehysviivat ja tekstien kirjasinleikkaus on uudistettu

107 Litografioiden kuvasisältö on muuttamaton. Luettelo kuvituksista sisältää kaikkien litografioiden painetut tekstit alkuperäispainoksen mukaisesti.

Perustekstiin tehdyt muutokset

108 Sivu, palsta, rivi:

109
5v 24	Qvenland ← Quenland
6o 8	Tanaelf ← Tana-elf
6o 10	Norge ← Norrige
6o 15	Norge ← Norrige
6o 28	parallela ← paralela
6o 35	landtryggen ← landtrygen
7v 12	parallela ← paralela
7v 23	Päjäne ← Päjänä
7o 25	Roine ← Roini
7o 27	Päjäne ← Päjänä
9v 12	millioner ← millioner,
10o 7	Ivalojokis ← Ivolajokis
10o 12	GamlaCarleby ← Gamla Carleby
10o 31	aldrig ← alldrig
10o 32	och ← oeh
11v 8	starka ← starka,
11v 36	ÖfverTorneå ← Öfver-Torneå
11o 37	tid. ← tid
13v 3	schakterna ← shakterna
13o 31	insjövyer ← insjövuer
13o 31–32	åter ← åtor
14v 22	genom ← gennom
15o 15	stränderna ← ständerna
15o 24	Czaren ← Tzaren
16v 8	Finnarnes ← Finnnarnes
17o 29	Tadiberne ← Tadibeerne
19o 24	Qvenerne ← Quænerne
21v 32	åker?» ← åker?
22v 1	slutligen ← slntligen
23o 8	en ← eu
27v 1	Pohjamön ← Pojamön
28o 17	icke ← cke
29o 26	berg ← herg
32v 3	Päjäne ← Päjänä
32o 2	söndrade sig. ← söndrade sig,
33o 24	Qvener ← Quener
33o 37	Qvenland ← Quenland
34v 32	halsstarriga ← hallstarriga
34o 1	ljudande ← ljudandande
34o 8	GamlaCarleby ← Gamla Carleby
36v 9	GamlaCarleby ← Gamla-Carleby
37o 32	halsstarrighet ← hallstarrighet
39v 28	inbyggare ← inbyyggare
40o 34	spegel ← spege
41o 31	ärter ← ärter-
42v 33	Orihvesi ← Ohrivesi
42v 10	uttrycker ← utrycker
42o 15	delvis ← delsvis
44v 13	nät, not ← nät not
44o 5	Pojo viken ← Pojoviken
46o 18	»Laukku-Ryssarna» ← »Laukku Ryssarna»
46o 36	uppfinning ← uppfinnig
48v 14	Hongatar ← Hongater
49v 25	förvisas ← förvisades
49o 7	mor» ← mor
51 v 16	Kides ← Kiides
52o 27	Finnen ← Finnen,
55v 29	Birkarlarne ← Birkkarlarne
56o 12	40-årigt ← 40 årigt
56o 16	och ← ooh
57v 7	Kuustö ← Kuusto
58o 8–9	dömdes ← dömdos
59o 9	GamlaCarleby ← Gamla Carleby
60v 1	Kuustö ← Kuusto
61o 20	1825, ← 1825.
65v 20	I Helsingfors ← 1 Helsingfors
65o 11	Tammerfors ← Tamerfors
65o 33	består af 22 ← består 22
66o 10	bränvinsarrenden ← bränvinsarenden
68v 9	NyCarleby ← Ny-Carleby
69o 31	öster ← Öster
75o 24	NyCarleby ← Ny-Carleby
76v 25	Piikkis ← Piikis
76v 37	också ← ochså
76o 8	Klostergatan ← Klöstergatan
77v 20	Åbos ← Abos
78v 31	ryktbara ← ryktkara
78o 19–20	värdshus ← värdhus
78o 35	mantal, ← mantal
78o 37	Lielaks ← Leilaks
79v 3	Saustila ← Saultila
79v 28	Kakskerta ← Kaxkerta
81o 9	vallfärdas ← valfärdas
84v 24	också ← ochså
84o 35	entreprenörer ← entrepenörer
86v 6	för öfrigt ← föröfrigt
91o 19	miecan ← meican
91o 24	hiovat ← hivovat
91o 32	Rothovius ← Rothovivus
94o 4	benämnd ← berämnd
96v 1	XII ← X1I
96v 35	GamlaCarleby ← Gamla Carleby
96o 19	Tengström ← Tengstöm
97o 16	Kimito ← Kimitto
98v 10–11	ängsligt ← änsligt
98v 23	Tutschkoff I ← Tutschkoff 1
98o 18	misslyckades ← mislyckades
100o 24	socken ← sockken
102o 35	Tynnelsö. ← Tynnelsö
105v 4	Pälkäne ← Pelkänä
105v 17	Ingen ← Jngen
105v 18	rådhuset ← rådhuste
105v 27	öfverborgmästare ← öfverborgmäsfare
107v 4	förfärdigade ← förfördigade
108o 10	Åbo ← Abo
109v 10	indelningsverkets ← indelningsverket
109v 12	Piikkis ← Piikis
110v 29	bli ← bli,
115o 15	Libelits ← Libelitz
116o 23	landsvägen ← landssvägen
116o 27	Wihiniemi ← Wihinimei
117v 7	Punasuo ← Punasao
117o 13	blåsmachin ← blåsmaschin
118o 24	verst ← virst
119v 4	riddaren ← riddaren,
120v 14	och ← ocb
120o 2	Vextriket ← Wextriket
120o 18	Sverige ← Sverge
120o 32	bortlämnas ← botlämnas
121v 4	Helsotillståndet ← Helsotillsåndet
121o 3	ryktbara ← rykbara
121o 20	till ← til!
122o 3	än ← än)
122o 4	uppgjorde ← uppjorde
123v 33	Pomponius ← Pomponins
123o 8	Finströms ← Finnströms
124o 20	sprungit ← sprnngit
126 h23	Grelsby ← Grälsby
127o 2	följd ← föijd
129v 25	Päjänes ← Päjänäs
129o 5	Tammerfors ← Tamerfors
129o 11	Wanajanvuori ← Wanjanwuori
129o 29	Murole ← Murola
129o 32	Tammerfors ← Tamerfors
130v 2	Roine ← Roini
130v 4	Kyrönkoski ← Kyronkoski
130v 20	Kjulo, ← Kjulo.
130o 2	Tammerfors ← Tamerfors
130o 11	Mag. ← Mag,
130o 26	Euraåminne ← Eura Åminne
131v 6	tavastländska ← tavastlänska
131v 18	knappar. ← knappar,
131v 35	ecklesiastikt ← ekklesiastikt
131o 7	kappeli), ← kappeli)
131o 32	Den ← Den,
133v 7	tillbaka ← tiillbaka
133v 10	Norregur». ← Norregur»
133v 12	urminnes ← urminne
133v34	och den ← ochden
133o 26	dess ← des
133o 35	också ← ochså
134o 9	famnars ← fammars
134o 20	vackraste ← vakraste
134o 22	sitt ← sit
134o 26	Tammerfors ← Tamerfors
135v 3	läderfabrik ← läderbabrik
135v 7	Än större ← An större
135v 35	machin ← maschin
135o 30	Kyrofall ← Kyro-fall
136v 10	Tammerfors ← Tamerfors
136v 31	utomordentligt ← utmordentligt
137o 27	hundra ← hnndra
138v 26	icke ← ieke
139v 28	kunna ← hunna
139o 9	Birkarlarne ← Birkkarlarne
140v 3	bösskott ← bössskott
141v 29	Pälkäne ← Pelkänä
141o 7	Roines ← Roinis
142o 6	Ketvelenlahti ← Kelvelenlahti
143o 22	Euraåminne ← Eura Åminne
145o 11	Kügelgen ← Kugelgren
145o 24	plötsligt ← plösligt
146o 17	öfversättas ← öfsättas
147v 31	Kymmene ← Kymene
147o 9	Päjänes ← Päjänäs
148v 3	föröddes ← förröddes
148v 20	Mäntsälä ← Mentsälä
148o 1	Helsinge, ← Helsinge.
148o 4	båda; ← båda
148o 4	aflägger ← aflaggar
148o 32	Mäntsälä ← Mentsälä
149v 6	Pohja), ← Pohja)
149v 15	Linder), ← Linder)
149v 15	äldsta ← älsta
149o 19	Sverige ← Sverge
150v 3	Wichtis ← W chtis
150v 17	Rotkirch ← Rotkirk
150v 21	Svedja ← Svidja
150v 22	»Svedje-Clas» ← »Svidje-Clas»
150v 28	Ojamo ← Ojam
150v 35	Mäntsälä ← Mentsälä
150v 36	Tuusula ← Tuusala
150o 7	Hertonäs ← Härtonäs
150o 8	(Kavaleff), ← (Kavaleff)
150o 13	Mäntsälä ← Mentsälä
150o 29	Nowgorods ← Novgorods
151v 6	Johan III ← Johan IIII
151v 10	Helsingfors; de ← Helsingfors; De
151v 23	örlogs-, ← örlogs,
151v 37	Helsingfors ← Helsingfors,
151o 19	Arkadien, ← Arkadien
152o 18	sjöekipagets ← sjöekipakets
153v 24	16°, ← 16°
154v 8	Öster-Svartö ← Öster-svartö
155v 31	GamlaCarleby ← Gamla Carleby
155o 17	bokhandel ← bokhanhandel
156v 16	befintlig ← defintlig
156v 17	de ← be
156v 19	Liljendahls ← Liljendahls
156v 19	kapell ← kapell
156v 19	Koskenkylä ← Kosenkylä
156v 24	Wahterpää ← Wahtenpää
156v 29	Malmgård, ← Malmgård
156o 22	Kymmenegårds län ← Kymmenegårdslän
159v 10	genmälte ← gemälte
160o 5	kronospanmål ← kronospannmål
161o 21	Kinttula ← Kinttala
162o 25	afbrände ← afbrända
168v 20	Ingå ← Ingo
168v 25	Skogby. ← Skogby
168o 17	qvarlemnar ← qvarlemmar
170v 26	Kaisaniemi ← Kajsaniemi
171o 30	verst ← virst [två ändringar]
172v 21	tie ← tieä
174o 15	Nowgorod ← Novgorod
175v 6	Pytterlaks ← Pyterlaks
175v 24	territorialrubbning, ← territorialrubbning.
175o 8	779 ← 779,
176v 19	poeterne ← poëterne
176o 15	Libelits ← Libelitz
177v 26	Nowgorods ← Novgorods
177v 31	silfvergrufvornas ← silfvergrnfvornas
177o 15	Sakkola ← Sakkula
179v 13	Libelits ← Libelitz
179v 29	Kuolemajärvi ← Kuolimajärvi
179v 37	Spanmålen ← Spannmålen
179o 3	spanmål ← spannmål
181v 33	Sakkola ← Sakkula
181o 30	Värttänä ← Vättänä
183v 19	det ← dett
183o 21	ställen ← sällen
184v 4	poetiskt ← poëtiskt
184v 7–8	Wiborgska ← Viborgska
185o 8	Wiborgsbon ← Viborgsbon
186o 8	Olsufieff ← Olsusieff
186o 10	längre ← ’längre
186o 23	Kuolemajärvi ← Kuolimajärvi
186o 32	Kuolemajärvi ← Kuolimajärvi
187v 4	(Suursaari), Biskopsö (Piisari eller Kykisaari), ← (Suursaari). Biskopsö (Piisaari eller Kykisaari)
187o 23	VI. ← V1.
187o 9	Kyyrölä ← Hyyrölä
187o 13	S:t Andreæ ← S:t Adreæ
187o 21	Pyhäjärvi ← Pykäjärvi
187o 23	VI. ← V1.
188v 33	Libelits ← Liebelits
188v 34	Polvijärvi ← Palvijärvi
189v 16	Mohla ← Moola
193o 1	Detaljer ← detaljer
194v 8	famnar ← fammar
195v 16	Nowgorods ← Novgorods
195o 7	1847 ← 1847,
197o 23	Stupischin ← Stupeschin
198v 12	Lafermières ← Latermierés
198o 23	Czar ← Zar
199v 31	blott ← bott
200o 10	Rouhialan ← Rouhealan
201v 17	labyrinther, ← labyrinther
204v 22	till ← tili
205v 2	(Tiurala, Laurola ← (Tiurala Laurola
205o 25	kyrka ← kyr a
206v 18	Ilomants ← Ilamants
208v 22	Haukivesi ← Haukavesi
208v 23	Pihlajavesi ← Pihlasvesi
208o 4	Päjänes ← Päjänäs
210o 19	blott ← hlott
211v 6	Kuolimojärvi ← Kuolimajärvi
212v 12	Louhivesi ← Louhuvesi
213v 5	nejders ← neiders
213v 12	Puruvesi ← Purovesi
213v 18	och ← ock
213v 32	(Hurus) fors ← (Hurus)fors
213v 34	man till ← man lemnar till
213o 30	Idensalmi ← Iidensalmi
213o 34	III ← II1
214v 20	silfver ← sifver
214v 33	Idensalmi ← Iidensalmi
214v 34	Idensalmi ← Iidensalmi
214o 2	Idensalmi ← Iidensalmi
214o 33	att finna ← af finna
215v 1	Idensalmi ← Iidensalmi
216o 10	Kuolimo ← Kuolima
216o 24	Kuolimo ← Kuolima
216o 25	Kuolimo ← Kuolima
217v 1	Kuolimo ← Kuolima
217v 18	Idensalmi ← Iidensalmi
217o 8	Idensalmi ← Iidensalmi
218v 15	Idensalmi ← Iidensalmi
218v 29	insjöstränder ← insjöstrander
219o 26	underhåll ← nnderhåll
220o 32	versts ← verts
222o 8	golfvet ← goifvet
224v 34	en ← eu
225v 20	färdas ← fårdas
227v 14	-kala), ← -kala)
227o 1	Tehinselkä ← Tähikselkä
227o 13	Ithis ← Iittis
228v 22	jemförelse ← jemnförelse
230v 34	Ithis ← Iittis
230o 1	Wuohijärvi ← Wuojärvi
230o 2	Ithis ← Iittis
230o 4	Ithis ← Iittis
230o 34	Ithis ← Iittis
231v 7	Anianpelto ← Anjanpelto
231v 11	Mukkula ← Mukkola
231v 17	Ithis ← Iittis
231v 18	Kimola ← Kimmola
231v 20	fors ← fors’
232o 1	III ← II1
235v 23	skulle ← skulie
238v 11	XII:s ← XI1:s
238v 27	Mervi ← Märve
238o 1	Detaljer ← detaljer
239v 22	Ithis ← Iittis
239v 28	Ithis ← Iittis
239v 30	Ithis ← Iittis
239o 6	Wuohijärvi ← Wuojärvi
239o 27	Ithis ← Iittis
240v 3	Ithis ← Iittis
240o 15	Kiikala ← Kiikkala
241o 16	Mervi ← Märve
243v 28	Hämeenmäki ← Häämeenmäki
244o 9	Kyynämöinen ← Kyymämöinen
244o 10	Kuhnama ← Kuhmama
246o 12	nejonögonen ← nejnögonen
247o 34	Nerpes ← Närpes
248o 26	Kiehimänjoki ← Kiehämenjoki
248o 27	Kiehimänsuu ← Kiehämensuu
249o 1	Muddusjärvi ← Muddusjäyri
249o 32	före ← för
250v 2	Juslenii ← Julenii
256v 34	Köklot ← Koklot
257o 16	Peräseinäjoki ← Peräsäinäjoki
258v 31	också ← ochså
258o 17	Lappojoki ← Lappoki
259o 9	härkomst. ← härkomst,
261v 14	GamlaCarleby ← G:Carleby
261v 18	GamlaCarleby ← G:Carleby
261v 29	GamlaCarlebyboer ← G:Carlebyboer
261v 30	Kallankari ← Kallankaari
261v 33	GamlaCarleby ← G:Carleby
261v 34	Kallankari ← Kallankaari
263v 25	högresta ← högesta
264v 23	NederTorneå ← Neder Torneå
264v 33	ÖfverTorneå ← Öfver Torneå
266v 2	GamlaCarleby ← G:Carleby
266v 29	ÖfverTorneå ← Öfver Torneå
266o 32	också ← ochså
267v 32	Ett enkelt ← En enkelt
268o 35	GamlaCarleby ← G.Carleby
272o 11	Detaljer ← detaljer
273o 24	NyCarleby ← Ny-Carleby
274o 19	September ← Septemtember
275o 12	också ← ochså
276v 2	grundläggning ← grundläggnlng
277o 4	general ← gegeral
277o 26	Kihimänsuu ← Kiehämensuu
281v 22	Forstén ← Forsten

110 Sana byggnad, joka perustekstissä on kirjoitettu niin yhdellä kuin kahdella g:llä (mukaan lukien taivutusmuotoja ja yhdyssanoja), on normalisoitu useammin esiintyvään muotoon kahdella g:llä. Muutoksia on tehty seuraavissa tekstikohdissa painetussa tekstissä:41v 32, 47o 1, 48o 1, 77v 9, 77v 26–27, 77o 3, 78v 18–19, 82v 4, 82v 31, 82o 15, 82o 19, 83o 34, 84o 15, 106v 21, 106o 6, 106o 11, 106o 21, 109v 17, 110o 3, 113v 29, 113v 30, 120v 7, 128v 31, 131v3, 131v 20, 135v 14–15, 137v 19, 137o 6, 137o 11, 137o 13, 143o 15–16, 144v 28, 152v 37, 152o 12, 152o 26, 153o 14, 155v 11, 158o 8, 158o 12, 168v 11, 169o 32, 170v 5,170o 7, 171v 9, 180o 14, 198v 1, 213v 25, 257v 35.

Kommentteja

Suomen hallinnollinen järjestelmä

111 Kun Finland framställdt i teckningar julkaistiin, Suomen suuriruhtinaskunta koostui kahdeksasta läänistä. Suomen asema osana Venäjän keisarikuntaa vuodesta 1809 lähtien oli johtanut muutoksiin maan alueellisissa järjestelyissä. Vuonna 1812 muodostettiin Viipurin lääni sen jälkeen, kun ns. Vanha Suomi (ne osat Suomesta, jotka oli liitetty Venäjään vuosien 1721 ja 1743 rauhanteoissa) yhdistettiin jälleen muuhun Suomeen. Kun Nikolai I uudisti Suomen aluehallinnon, jaettiin Uudenmaan ja Hämeen lääni vuonna 1831 kahdeksi erilliseksi lääniksi. Kymenkartanon lääni sai nimen Mikkelin lääni ja Savon ja Karjalan läänistä tuli Kuopion lääni. Muut läänit olivat Turun ja Porin lääni sekä Ahvenanmaan, Vaasan, Oulun ja Kajaanin läänit. Lääninhallintoa johti maaherra, jota kutsuttiin vuodesta 1837 lähtien kuvernööriksi.

112 Läänit oli jaettu kihlakuntiin, jotka olivat kruununvoutien, henkikirjoittajien ja kihlakunnantuomarien toimintapiiriä. Suomen kihlakunnat olivat niin suuria, että ne jaettiin hallintopitäjiin, joissa kruununnimismies oli korkein virkamies. Jo keskiajalta juontui jako kahteen erilliseen ja päällekkäiseen pitäjätyyppiin, kirkko- ja hallintopitäjiin. Veronkantoon ja käräjöintiin perustettujen hallintopitäjien merkitys tuli jäämään kirkkopitäjien varjoon. Tärkeämpiä olivat itsenäiset seurakunnat pitäjänkokouksineen. Hallintopitäjiin verrattuna kirkkopitäjien rajat noudattivat tarkemmin luonnollisia maantieteellisiä rajoja, ja niitä pidettiinkin varsinaisina pitäjänrajoina.

113 Kirkkopitäjiin, eli kirkkoherran johtamiin emäseurakuntiin, kuului tavallisesti myös kappeliseurakuntia. Paikallishallinnossa kaupungit ja maaseutu oli erotettu toisistaan, kihlakuntiin ja hallintopitäjiin kuuluivat vain pitäjät. Kaupungeilla oli oma hallintonsa. Kaupunkien korkein virkamies oli pormestari.

Tuomioistuinlaitos

114 Maan oikeuslaitos oli jaettu kolmeen hovioikeuspiiriin: Turun, Vaasan ja Viipurin. Hovioikeuksien alaisuudessa olivat tuomiopiirit, jotka koostuivat käräjäkunnista muodostuvista tuomiokunnista. Hovioikeuksien korkein virkamies oli hovioikeuden presidentti, tuomiopiiriä johti laamanni ja tuomiokuntaa kihlakunnantuomari.

Kirkollishallinto

115 Vuoteen 1850 asti Suomi oli jaettu kahteen hiippakuntaan, joita kumpaakin johti piispa ja tuomiokapituli. Turun hiippakuntaan kuului 21 ja Porvoon hiippakuntaan 16 rovastikuntaa. Rovastikunnat (lääninrovastin vastuualue) jaettiin seurakuntiin, joita johti kirkkoherra. Prebendan eli palkkapitäjäntulot muodostivat palkan toisaalla kirkossa tai koululaitoksessa työskentelevälle henkilölle. Vuonna 1850 perustettiin Kuopion hiippakunta, jonka toiminta alkoi seuraavana vuonna.

116 Kappeliseurakunnat olivat tavallisia kirkollisia yksiköitä suuremmissa kirkkopitäjissä (emäseurakunnissa). Ne syntyivät yleensä silloin, kun pitkät etäisyydet seurakuntakirkolle johtivat käytännön hankaluuksiin. Kappeliseurakunnilla oli oma kappelikirkko (kappeli) sekä oma pappi (kappalainen).

Koulut ja hyväntekeväisyyslaitokset

117 Julkiset alemmat oppilaitokset yleiseen koulutukseen olivat Turun ja Porvoon piispojen ja tuomiokapitulien alaisuudessa. Koululaitos oli uudelleenjärjestetty 21/6 1841 annetulla asetuksella. Tämän asetuksen mukaisesti Turun hiippakunnassa oli kimnaasit Turussa ja Vaasassa ja niiden lisäksi viisi yläalkeiskoulua Turussa, Hämeenlinnassa, Porissa, Vaasassa ja Oulussa, jotka oli perustettu aiempien triviaalikoulujen sijaan. Ala-alkeiskouluja oli lähemmäs 20 hiippakunnan kaupungeissa. »Kansan kouluhin» laskettiin 1840-luvulla myös Bell-Lancaster -koulut Turussa, Vaasassa ja Oripään ruukilla, ns. Ahlmanin pitäjäkoulut Pirkkalassa, Messukylässä ja Kangasalla sekä ne pedagogiot, joita oli läntisen Uudenmaan ruukkipaikkakunnilla. Tuomiokapitulin alaisuuteen kuuluivat myös sunnuntaikoulut Turussa, Uudessakaupungissa ja Kajaanissa.

118 Porvoon hiippakunnassa oli kolme kimnaasia (Porvoon, Viipurin ja Kuopion), viisi ylä- ja yksitoista ala-alkeiskoulua. Kansakoulut ja alempien kansanryhmien opetusjärjestelyt olivat Porvoon hiippakunnassa osittain erilaiset kuin Turun hiippakunnassa. Helsingissä oli vuoro-opetuskoulu, tyttökoulu ja pikkulastenkoulu, Porvoossa koulu suojattomille tytöille. Niin kutsuttuja pitäjänkouluja pitäjänkoulumestareineen oli suuri määrä. Tyttökouluja oli vanhastaan Viipurissa ja Haminassa ja uudet perustettiin Turkuun ja Helsinkiin.

119 Opetuskielenä kouluissa oli yleensä ruotsi. Vuoden 1841 asetuksen mukaan ruotsin kieli tuli saksan sijaan koulukieleksi myös Viipurin läänissä, siten että opetus tietyissä aineissa saattoi osittain tapahtua venäjäksi.

120 Pitäjillä oli vastuu köyhäinhuollosta, kaupungeissa taas oli erityisiä köyhäinhoito- ja työlaitoksia. Irtolaisille ja pahatapaisille oli myös tietyissä kaupungeissa pakkotyölaitoksia tai ns. työ- ja ojennustaloja. Köyhäinhuollon osaksi laskettiin myös köyhien poikien ja tyttöjen koulut, tietyt pikkulastenkoulut ja suuremmissa kaupungeissa olleet sunnuntaikoulut kisälleille. Eron saaneille virkamiehille oli määritelty eläkkeet palvelusajan pituuden perusteella. Sotilas- ja siviilivirkamiesten ja yliopiston henkilökunnan leskillä ja orvoilla oli erityisiä leski- ja oppilaskassoja toimeentulonsa turvaamiseksi. Papiston ja kirkollisen toimihenkilöstön eläkkeet oli osoitettu valtiollisella tuella omaan kassaansa.

Mittayksiköt

121 aln kyynärä. Vuoteen 1887 asti, jolloin siirryttiin metriseen järjestelmään, Suomessa käytettiin samanaikaisesti kahta pituusmittaa, joista toinen pohjautui ruotsalaiseen ja toinen venäläiseen kyynärään. Venäläinen kyynärä, arsina, oli 71,12 cm, ruotsalainen kyynärä 59,3 cm.

122 centner sentneri, kauppapainomitta joka oli 100 paunaa , 425 kg.

123 famn syli, ruotsalainen syli 1,78 m, venäläinen syli 2,134 m.

124 fjärding nelikko, kuivatavaralle kahdeksasosa tynnyriä (18,32 l), nesteelle ja mm. suolatulle kalalle neljäsosa tynnyriä (36,64 l).

125 fot jalka, 0,297 m.

126 kappe kappa, tilavuusmitta kuivatavaralle, n. 4,6 l.

127 kappland kapanala, 1⁄32 tynnyrinalaa, 154,3 m².

128 kubikfamn kuutiosyli, 5,65 m3.

129 lispund leiviskä, 1⁄20 kippuntaa = 20 paunaa = 8,502 kg.

130 lod luoti, elintarvikepainona 1⁄32 paunaa = 13,3 g, rahapainona 13,16 g.

131 läst lesti, yksikkömitta aluksen kantavuudelle = n. 2 448 kg.

132 mark markka, painoyksikkö 208–211 g.

133 pud puuta, venäläinen painoyksikkö 16,38 kg.

134 skeppund kippunta, noin 170 kg.

135 skålpund pauna, 425 g.

136 spann panni, paikallisesti vaihteleva tilavuusmitta kuivatavaralle, n. 73 l.

137 svensk mil ruotsalainen peninkulma, vuosina 1665–1889 vastasi 10 688,54 m.

138 tum tuuma, pituusmitta. Ruotsalainen tuuma on 2,474 cm (vuoden 1665 järjestelmän mukaan). Vuoden 1809 jälkeen otettiin Suomessa käyttöön myös venäläinen tuuma, joka on 2,54 cm.

139 tunna tynnyri, 146,6 l.

140 tunnland tynnyrinala, pinta-alamitta joka kuvaa alueen jonka saisi tynnyrillisellä siementä istutettua, 4 937 m².

141 verst virsta, pituusmitta joka Suomessa oli 1 069 m, venäläinen virsta oli 1 066 m.

Yleisiä lyhennyksiä

142
afl.	aflidne = edesmennyt
d:o	dito = sama, samanlainen
d.ä.	det är = se on
daler k:mt	daler kopparmynt = taalaria kuparirahaa
f.	fot = jalka
g. st.	gamla stilen = vanhaa tyyliä, »vanhaa lukua» juliaanisen kalenterin mukaan
k. s.	kopek silver = kopeekkaa hopeaa
k.	kapell, = kappeli, monikkomuoto kk.
k.	kopek = kopeekka
l. c.	latinan loco citato = [aiemmin] mainitussa paikassa
mtl.	mantal = manttaali
n. st.	nya stilen = uutta tyyliä, »uutta lukua» gregoriaanisen kalenterin mukaan
p.	pitäjä [suomen kielestä]
Rdr.	riksdaler = riikintaaleria
R. S.	rubel silver = ruplaa hopeaa
Rub. B.	rubel banco = bankoruplaa (setelirahaa)
Rub. B:co Ass.	rubel banco assignationer = ruplaa pankkiassignaatteja (setelirahaa)
Rub. s. m.	rubel silvermynt = ruplaa hoperahaa
Rub. S:r	rubel silver = ruplaa hopeaa
s. m.	samma månad = samassa kuussa
s.	socken= pitäjä
s:n	socken = pitäjä
st.	stilen = tyyliä, »lukua», viittaa joko juliaaniseen tai gregoriaaniseen kalenteriin
th.	tillhörande = kuuluva
tills.	tillsammans = yhdessä
t:land	tunnland = tynnyrinalaa
t:r	tunnor = tynnyriä
t:ri	tunturi [suomen kielestä]
v.	verst = virsta

143 Translitteroitaessa venäjänkielisiä sanoja on noudatettu 1800-luvun saksalais-ruotsalaista oikeinkirjoitusmuotoja, esim. tschuder ja kaascha.

144 Seuraavia muoto- ja oikeinkirjoitusvariantteja on käytetty nykyruotsin oikeinkirjoituksen sijaan. Näitä oikeinkirjoitusmuotoja ei ole sisällytetty sanaselityksiin: flottor – flottar, förkrympter – förkrympt, galar – gal, gångor – gånger, hafra – havre, humla – humle, långs – längs, mäster – master, nedgrafna – nedgrävda, råkor – råkar, saltpeter – salpeter, skrindar – skrindor, skara – skare, skjäl – säl, slotter – slåtter, stimmar – stim, ströming – strömming, tjäru – tjära, tälgsten – täljsten.

145 Suomennos Petja Hovinheimo

Kuvitusluettelo

146 Luettelo käsittää

147 – litografioiden painetut nimet ja tiedon taiteilijasta

148 – litografisen painon nimeä, joka esiintyy jokaisen kuva-alan alla oikealla (Lith. u. Druck v. Adler u. Dietze in Dresden) ei ole kirjattu

149 – teosnimet, signeeraukset ja muut merkinnät on kirjattu kursiivilla; kauttaviiva (/) osoittaa rivinvaihdon

150 – kaikki piirrokset on piirretty paperille

151 – litografioiden numerointi 1–120 ei esiinny litografioissa tai piirroksissa; numerointi on lisätty tukemaan luettelointia ja helpottamaan viittaamista.

Lyhennykset

152
fec.	fecit = teki
del.	delineavit = piirsi
pinx.	pinxit = maalasi/»loi»
o.	oikealla
v.	vasemmalla
y.	ylhäällä
a.	alhaalla
k.	keskellä
A	Ateneumin taidemuseo, Helsinki, jonka jälkeen inventaarionumero
FFiT	Finland framställdt i teckningar
KM	Kansallismuseo, Helsinki

153 Ateneumin inventaarionumero (yleensä piirrosten kääntöpuolella oikealla), ilmaistaan yksinkertaistetussa muodossa, kuvitusoriginaaleihin kursiivissa. Piirosten mitat senttimetreissä: lehti/kuva-ala, korkeus × leveys.

154 Suomenkieliset teosnimet on käännetty vastaamaan mahdollisimman pitkälle alkukielisen nimen kieliasua.

Ateneumin taidemuseon kokoelmissa, Helsingissä

155 Taiteilija Johan Knutsonin kuolinpesästä ostettiin 14/11 1899 52 piirroksen erä, joista 31 oli kuvitusoriginaaleja Finland framställdt i teckningariin, seuraavia litografioita varten: nrot 2, 4, 5, 6, 7, 8, 10, 11, 12, 18, 19, 20, 21, 22, 23, 25, 50, 51, 52, 53, 56, 74, 93, 102, 103, 105, 107, 108, 109, 110, 111. Näistä nro 93 on Magnus von Wrightin piirros.

156 Seuraava osto tapahtui 22/5 1908 pormestari E. Öhmanin kuolinpesästä Antellin valtuuskunnan varoin (A 838:1–31, 31 piirrosta Johan Knutsonilta, Magnus von Wrightiltä, P. A. Kruskopfilta, Lennart ja Torsten Forsténilta sekä Jacob Boströmiltä, yhteensä 800 markan hintaan. Antellin kokoelmat, ostopäätös nro 449): alkuperäispiirrokset seuraaviin litografioihin: nrot 16, 26, 27, 30, 36, 37, 46, 61, 62, 64, 66, 70, 71, 78, 85, 88, 90, 92, 94, 95, 96, 98, 100, 104, 112, 113, 114, 117, 118, 119, 120.

Museoviraston kokoelmissa, Helsingissä

157 »Museovirasto, kokoelma Tikkanen», viittaa kokoelmaan, joka ostettiin Antellin valtuuskunnan varoin 19/2 1943 kirjakauppias Eric Olsonin välityksellä arkkitehti Robert Tikkaselta: 62 näkymää ja maisemaa sekä joitain kansankuvauksia (59 piirrosta ja kolme litografiaa). Kokoelma on peräisin professorinrouva Emilia (Lilli) Tikkasen jäämistöstä, ja juontui ilmeisesti sukuperintönä joko vuorimestari, litografi Fredrik Tengströmiltä tai mm. toimittajana toimineelta Paavo Tikkaselta. Teokset vaikuttavat tehdyn Finland framställdt i teckningaria (tai vastaavaa teosta) varten, mutta piirroksia ei koskaan litografioitu.

158 Kriittisen edition kuvaluetteloa työstettäessä löytyi Museoviraston kuva-arkistosta provenienssitietoja vailla Johan Knutsonin piirros Laukko (kuva 28). Se on mitä ilmeisimmin originaalikuvitus litografiaa varten.

159 Kuvituksia Finland framställdt i teckningariin sekä siihen liittyvää kuvamateriaalia julkaistaan 2011 Petja Hovinheimon erillisessä teoksessa Finska vyer. 1840-talets storfurstendöme i bilder. Suomalaisia näkymiä. 1840-luvun suuriruhtinaskunta kuvissa, Svenska litteratursällskapet i Finland (SSLS 748). Kuvitusmateriaalia löytyy myös osoitteesta www.topelius.fi.

Kuvitusluettelo

1 ÅBO SLOTT. J. Knutson.
TURUN LINNA

160 Alkuperäispiirros kateissa.

161 Kuva ei ollut mukana suomenkielisessä 1863–1866 -laitoksessa.

162 Johan Knutsonin luonnoskirjassa (A I 637:3) on luonnos Turun linnasta – eri suunnasta mutta suurin piirtein samalta etäisyydeltä kuin FFiT-kuvituksessa.

163 Kansallismuseon Historian kuva-arkiston kokoelmassa on Knutsonin öljyvärimaalaus Turun linna (Inventaarionumero 93066, 17 × 29,5 cm), mutta sekin esittää linnan samasta suunnasta kuin luonnoskirjassa.2Satu Rinnemaa, »Iloa ja viihtyvyyttä suomalaisiin koteihin». Johan Knutson maisemankuvaajana 1840−1899, pro gradu-työ 1999, Taidehistorian laitos, Helsingin yliopisto, kuva 32 (alkuperäinen Museoviraston historiallisessa kuva-arkistossa).

2 ÅBO DOMKYRKA J. Knutson fec.
TURUN TUOMIOKIRKKO

164 Alkuperäispiirros, sign. v. a.: J. Knutson. Lyijykynäpiirros, 14 × 20,5 / 12,5 × 20 cm. Merk. k.a. tussilla: Åbo Domkyrka. Takana Suomen taideyhdistyksen leima.

165 A I 636:20.

166 Keskeiset erot litografiaan: piirroksessa taivasta ei juuri hahmoteltu.

167 Knutson oli tehnyt kaksi Turku-näkymää observatoriosta ja tuomiokirkosta, mutta aiheet on kuvattu lähempää ja kaupungista, jokirannan suunnasta. Kuvat julkaistiin vuonna 1841 turkulaisen G. O. Waseniuksen kivipinon litografioimina.3Rinnemaa, »Iloa ja viihtyvyyttä suomalaisiin koteihin», s. 26–27, kuvat 18 ja 19. Ruotsalainen Carl Johan Fahlcrantz vieraili Turussa 1841 ja maalasi tuolloin kaksi Turku-näkymää (yksityiskokoelmassa). Näiden pohjalta Joh. Cardon teki Tukholmassa 1844 suurikokoiset litografiat Åbo från södra sidan ja Åbo från norra sidan (kuva-ala á 38 × 49 cm, Museovirastossa T-52, näkymää pohjoisesta kolme kappaletta).

3 KUUSTÖ-RUINER J. Knutson.
KUUSISTON LINNAN RAUNIOT

168 Alkuperäispiirros kateissa.

169 Kuva ei ollut mukana suomenkielisessä 1863–1866 -laitoksessa.

4 BAGARLA / och en del af Runsala. J. Knutson fec.
PAAKARLA JA OSA RUISSALOA

170 Alkuperäispiirros sign. v. a.: J; Knutson. Lyijykynäpiirros, 22 × 28 / 12,5 × 20 cm. Merk. k.a. tussilla: Bagarla / och en del af Runsala. v.y.: [ylivedetty lyijyllä] Resa. Takana Suomen taideyhdistyksen leima, k.a.: Bagarla och en del af Runsala.

171 A I 636:40.

172 Keskeiset erot painokuvaan: piirroksen kolme lehmää eri asemissa; piirroksen laiva menossa eri suuntaan, ja taustalla häämöttää toinenkin pieni alus. Etualan hahmolla myös keppi vierellään. Piirroksessa taivasta ei ole hahmoteltu.

5 ARTUKAIS. J. Knutson fec.
ARTUKAINEN

173 Alkuperäispiirros sign. v. a.: J. Knutson. Lyijykynäpiirros, 22 × 28 / 12,5 × 20 cm. Merk. k.a. musteella: Artukais., [lyijyllä häämöttää poispyyhitty] Artukais. Takana Suomen taideyhdistyksen leima.

174 A I 636:32.

175 Eroja painokuvaan: painokuvan vene »täydempi», piirroksen kivistö viimeistelemättömämpää.

176 Helsingin kaupunginmuseon väritetystä 1853 -laitoksesta puuttuu tämä Artukais-kuva, vaikka sen kuvaluettelon mukaan pitäisi olla mukana.

6 KUKKAROKIVI. J. Knutson fec.

177 Alkuperäispiirros sign. v.a.: J. Knutson. Lyijykynäpiirros, 22 × 28 / 12,5 × 20 cm. Merk. k.a. musteella: Kukkarokivi. [ylivedetty lyijyllä] Kukkarkivi. Takana Suomen taideyhdistyksen leima.

178 A I 636:39.

7 NÅDENDAL. J. Knutson fec.
NAANTALI

179 Alkuperäispiirros sign. v.a.: J. Knutson. Lyijykynäpiirros 14 × 20,5 / 12,5 × 20 cm. Merk. k.a. tussilla: Nådendal. Takana Suomen taideyhdistyksen leima, k.a.: Nådendal.

180 A I 636:35.

181 Keskeiset erot painokuvaan: piirroksessa taivasta ei juuri hahmoteltu.

8 ZVIDJA. J. Knutson del.
KUITIA

182 Alkuperäispiirros sign. v.a.: J. Knutson. Lyijykynäpiirros, 22 × 28 cm / 12,5 × 20 cm. Merk. k.a. musteella: Zwidja., v.y.: [ylivedetty] Pargas. Takana Suomen taideyhdistyksen leima, k.a. tussilla: Zwidja.

183 A I 636:41.

184 Vuoden 1853 ranskan- ja saksankielisessä laitoksessa lukee Zwidja, mutta asia korjataan kuvatekstissä.

185 Keskeiset erot painokuvaan: piirroksen kivikko vasemmalla viitteellisempi. Taivas erilainen.

9 SKÄLÖ. J. Knutson.
SEILI

186 Alkuperäisteos kateissa.

187 Kuva ei ollut mukana suomenkielisessä 1863–1866 -laitoksessa.

10 KANKAS. J. Knutson del.
KANKAINEN

188 Alkuperäispiirros sign. v. a.: J. Knutson. Lyijykynäpiirros, 22 × 28 / 12,5 × 20 cm. Merk. k.a. musteella: Kankas. Takana Suomen taideyhdistyksen leima.

189 A I 636:36.

11 LEMSJÖHOLM. J. Knutson fec.
LEMPISAARI

190 Alkuperäispiirros sign. v. a.: J. Knutson. Lyijykynäpiirros 22 × 28 cm / 12,5 × 20 cm. Merk. k.y.: Taket rödh gaf gul. Röda, k.a. tussilla: Lemsjöholm. Takana Suomen taideyhdistyksen leima.

191 A I 636:34.

192 Keskeiset erot painokuvaan: piirroksessa taivasta ei ole hahmoteltu.

193 Johan Knutsonin öljyväritoteutus samasta aiheesta on yksityiskokoelmassa (63 × 77 cm).4Rinnemaa, »Iloa ja viihtyvyyttä suomalaisiin koteihin», kuva 36, kuvaluettelon nro 37.

12 WILLNÄS. J. Knutson del.
LOUHISAARI

194 Alkuperäispiirros sign. v.a.: J. Knutson. Lyijykynäpiirros, 14,5 × 20,5 / 12,5 × 20 cm. Merk. k.a. musteella: Willnäs. Takana Suomen taideyhdistyksen leima.

195 A I 636:22.

196 Keskeiset erot painokuvaan: painokuvan soutajien heijastukset vedessä selkeästi vähemmän erottuvat kuin piirroksessa. Taivaassa pieniä eroja.

13 STRÖMSHOLM. J. Knutson.

197 Alkuperäispiirros kateissa.

198 Kuva ei ollut mukana suomenkielisessä 1863–1866 -laitoksessa.

14 TYKÖ. J. Knutson.
TEIJO

199 Alkuperäispiirros kateissa.

200 Kuva ei ollut mukana suomenkielisessä 1863–1866 -laitoksessa.

15 BJÖRKBODA. J. Knutson.

201 Alkuperäispiirros kateissa.

202 Kuva ei ollut mukana suomenkielisessä 1863–1866 -laitoksessa.

16 JUVANKOSKI PAPPERSBRUK. M. von Wright del.
JUVANKOSKEN PAPERITEHDAS

203 Alkuperäispiirros sign. v.a.: 1846. / M. v. Wright. del. Lyijykynäpiirros, 22 × 14 / 20 × 12,5 cm. Merk. k.a. tussilla: Juvankoski Pappersbruk. Takana k.a.: (45) / Luult. v.lta 1846.

204 A II 838:19.

205 Tehty Magnus von Wrightin päiväkirjamerkinnän mukaan 31/7 1846 vuonna 1844 tehdyn maalauksen pohjalta5Magnus von Wright, Dagbok 1841–1849, Konstnärsbröderna von Wrights dagböcker 3, SSLS 600:3, Helsingfors 1999, s. 290. (teos voi olla sama kuin Aune Lindströmin 1932 Magnus von Wright –teosluettelon nro 20).6Aune Lindström, Taiteilijaveljekset von Wright, Helsinki: Otava 1932, teosluettelon nro 20.

17 WIURILA J. Knutson.

206 Alkuperäispiirros kateissa.

207 Kuva ei ollut mukana suomenkielisessä 1863–1866 -laitoksessa.

18 KASTELHOLMS RUINER. J. Knutson fec.
KASTELHOLMAN RAUNIOT

208 Alkuperäispiirros sign. v.a.: J. Knutson. Lyijykynäpiirros, paperi leikattu vasemmasta ja oikeasta alareunasta 19,5 × 25 / 12,5 × 20 cm. Merk. k.a. tussilla: Kastelholms Ruiner. Takana Suomen taideyhdistyksen leima.

209 A I 636:18.

210 Keskeiset erot painokuvaan: piirroksessa taivasta ei juuri hahmoteltu, vedestä vain viitteelliset heijastumat. Piirroksen purjeveneen mastonhuipussa viiri.

211 Knutsonin luonnoskirjassa Ateneumin taidemuseossa (A I 637:1) on useampia luonnoksia Kastelholmasta, eri suunnasta kuin julkaistu kuva. Knutson palasi aiheeseen vuonna 1871 öljyvärimaalauksella (yksityiskokoelmassa, 44 × 59 cm).7Rinnemaa, »Iloa ja viihtyvyyttä suomalaisiin koteihin», kuva 37, kuvaluettelon nro 34. Tämä näkymä on samaan yleissuuntaan mutta salmen toiselta puolelta.

212 Louis Belanger oli Suomen vierailullaan kuvannut myös Kastelholman rauniot, gravyyri julkaistiin teoksessa Voyages pittoresque de la Suède.8Louis Belanger, Voyage pittoresque de la Suède, Stockholm 1802. Belangerin näkymä raunioista on tiiviimpi ja eri suunnasta.9Myös planssi nro 7 Étienne Bourgevin Vialart de Saint-Morys’n teoksessa Voyage pittoresque de Scandinavie: cahier de vingtquatre vues, avec descriptions, Londres: Cox, fils & Baylis 1802. Vedoksia Museoviraston historiallisessa kuva-arkistossa.

213 A. F. Skjöldebrand kuvasi Kastelholman rauniot vuoden 1799 matkallaan. Akvatinta julkaistiin teoksessa Voyage pittoresque au Cap Nord.10Anders Fredrik Skjöldebrand, Voyage pittoresque au Cap Nord, Stockholm 1802, planssi nro II. Etäisyys on suurin piirtein sama mutta näkymä selkeästi lähempää siltaa (kuva-ala 26 × 42,5 cm).

19 SUNDS KYRKA. T. [!] Knutson fec.
SUNDIN KIRKKO

214 Alkuperäispiirros sign. v. a.: J. Knutson. Lyijykynäpiirros, 22 × 28 / 12,5 × 20 cm. Merk. k.a. musteella: Sunds Kyrka. [ylivedetty lyijyllä] Sunds Kyrka. Takana Suomen taideyhdistyksen leima.

215 A I 636:29.

216 Keskeiset erot painokuvaan: piirroksessa taivasta ei ole hahmoteltu.

20 BOMARSUNDS JEMTE SKARPANS / BEFÄSTADE KASERNER. J. Knutson fec.
BOMARSUNDIN JA SKARPANSIN LINNOITETUT KASARMIT

217 Alkuperäispiirros sign. v. a.: J. Knutson. Lyijykynäpiirros, 20,5 × 28 / 12,5 × 20 cm. Merk. k.a. tussilla: Bomarsund jemte Skarpans / befästade kaserner. [lyijyllä ylivedetty] Bomarsund. Takana Suomen taideyhdistyksen leima.

218 A I 636:33.

219 Keskeiset erot painokuvaan: piirroksen soutuveneessä kaksi soutajaa, taivasta ei ole juuri hahmoteltu.

21 MILITÄR HOSPITALET / på Prestö.
PRÄSTÖN SOTILASSAIRAALA

220 Alkuperäispiirros sign. v. a.: J. Knutson. Lyijykynäpiirros, 22 × 28 / 12,5 × 20 cm. Merk. k.a. tussilla: Militär hospitalet / på Prestö. Takana Suomen Taideyhdistyksen leima, k.a.: Militär hospitalet / på Prestö.

221 A I 636:30.

222 Keskeiset erot painokuvaan: lintu kannon päällä on piirroksessa toisin päin.

22 RAUMO. J. Knutson fec.
RAUMA

223 Alkuperäispiirros sign. v.a.: J. Knutson. Lyijykynäpiirros, paperi leikattu vasemmasta ja oikeasta alareunasta 14,5 × 20,5 cm / 12,5 × 20 cm. Merk. k.a. tussilla: Raumo. Takana suomen taideyhdistyksen leima.

224 A I 636:11.

225 Keskeiset erot painokuvaan: piirroksessa pilvet viitteellisemmät.

23 WUOJOKI. J. Knutson fec.

226 Alkuperäispiirros sign. v. a.: J. Knutson. Lyijykynäpiirros 22 × 28 cm / 12,5 × 20 cm. Merk. k.a. tussilla: Wuojoki. Takana Suomen taideyhdistyksen leima.

227 A I 636:31.

228 Keskeiset erot painokuvaan: piirroksessa soutuveneen keulan mies eri asennossa pidemmän sauvan kanssa. Piirroksessa ei pilviä.

24 KAUTTUA JERNBRUK. M. von Wrigt [!] del.
KAUTTUAN RUUKKI

229 Alkuperäispiirros kateissa.

230 Tehty Magnus von Wrightin päiväkirjamerkinnän mukaan 6/8 1846 »efter en 1842 gjord teckning» [»vuonna 1842 tehdyn piirroksen mukaan»].11von Wright, Dagbok 1841–1849, s. 291.

25 BJÖRNEBORG. J. Knutson fec
PORI

231 Alkuperäispiirros sign. v. a.: J. Knutson. Lyijykynäpiirros, paperi leikattu vasemmasta ja oikeasta alareunasta 14,5 × 21 / 13 × 20,5 cm. Merk. k.a. tussilla: Björneborg. Takana Suomen taideyhdistyksen leima.

232 A I 636:26.

233 Keskeiset erot painokuvaan: piirroksessa etualan lehmät eri lailla, lähellä olevassa soutuveneessä vain soutaja, piirroksen kaupungin rannan veneet kaikki tyhjiä ja taivasta ei hahmoteltu.

234 Kansallismuseon kokoelmissa on öljyvärein maalattu sermi, johon Knutsonin Pori-näkymä on runsaasti suurennettuna kopioitu (Inv. nro 41-1:1744).

26 KYRO FORS M. v. Wright del.
KYRÖSKOSKI

235 Alkuperäispiirros sign. o.a. musteella: M. v. Wright p. Lyijykynäpiirros, paperi leikattu vasemmasta alareunasta, 15 × 21 / 12,5 × 20,5 cm. Merk. k.a. musteella: Kyro fors. Takana k.a.: 41 / Luult. v.lta 1846.

236 A II 838:18.

237 Keskeiset erot painokuvaan: piirroksessa taivasta ei ole hahmoteltu ollenkaan.

238 Toteutettu Magnus von Wrightin päiväkirjan mukaan paikan päällä 8–9/9 1846 tehtyjen luonnosten pohjalta.12von Wright, Dagbok 1841–1849, s. 300.

239 Ateneumissa on von Wrightiltä lisäksi seuraavat luonnokset:

240 – A I 34:54, lyijykynäpiirros (27 × 34 cm). Merk. k.y.: Kyro Fors. Tavastkyro., o.y.: 46., a. v.: 8de Sept. 1846.

241 – A I 34:55 lyijykynäpiirros (27 × 34 cm). Merk. v.a.: 9de Sept. 1846, o.y.: 47, takana: Kyro fors – / Tavast Kyro Socken.

242 – A I 33:9 lyijykynäpiirros (27 × 37,5 cm). Merk. v.a.: 9de Sept. 1846., k.a.: Förgrund till Kyro Fors. Samalla lehdellä vuohiharjoitelmia, joita von Wright käytti Fagervik-kuvan etualalla.

243 A. F. Skjöldebrand teki keväällä 1799 Kyröskoskella ainakin kolme akvarellia.13Nationalmuseum, Tukholma. Kahdesta julkaistiin akvatinta (Voyage pittoresque au Cap Nord -teoksessa (kuva-ala 26 × 45 cm), kuva IV. Kyröskoski (alhaalta nähtynä) J.F. Martinin kaivertamana, sekä kuva V. Kyröskoski (vasemmalta partaalta), M.R. Helandin kaivertamana.

244 Voyage pittoresque de Scandinavie -teoksessa on kuvattu myös Kyröskoski (kuva-ala 13 × 18 cm), nähtynä vasemmalta rannalta, ei alajuoksulta.14Planssi nro 8 Saint-Morys’n Voyage pittoresque de Scandinavie’ssa. Kuvan tekijäksi on merkitty »L. Belanger pinxit», mutta kyseessä on todennäköisimmin Joseph Acerbin vapaa kopio Skjöldebrandin teoksesta.15Skjöldebrand, Voyage pittoresque au Cap Nord.

245 Carl von Kügelgen teki 1818 tussilaveerauksen, josta 1821 tehdyn seepialaveerauksen mukaan16Eremitaasi, Pietari julkaistiin litografia teoksessa Vues Pittoresques de la Finlande17Carl von Kügelgen, Vues pittoresques de la Finlande, St: Peterburg 1824. (Kuva-ala 30,5 × 40,5 cm, merk. o.a.: C. v. Kügelgen. 1823, mm. Museoviraston kokoelma 32100:338).

246 1820-luvulta tunnetaan Pariisissa tehty litografia Kyröskoskesta, merk. Villeneuve del. (14,5 × 21,5 cm).18Vedoksia Venäjän kansalliskirjastossa Pietarissa; Rainer Knapas & Pertti Koistinen, Historiallisia kuvia. Suomi vanhassa grafiikassa, SKST 552, Helsinki 1993, s. 154.

247 Marta ja Yrjö Hirn ovat teoksessa Runeberg och hans värld julkaisseet F. Davignonin litografian 1830-luvulta. Teosnimi on painettu saksan kielellä: Ansicht von Kyro in Finnland.19Marta och Yrjö Hirn, Runeberg och hans värld, Helsingfors: Schildts 1937, s. 78, kuva 138.

248 Barthélemy Lauvergne esitti Kyröskosken hieman ylempää vasemmalta litografiassa (kuva-ala 24,5 × 41,5 cm) joka julkaistiin Paul Gaimardin teoksessa Voyages de la Commission scientifique du Nord.20Paul Gaimard, Voyages de la Commission scientifique du Nord, en Scandinavie, en Laponie, au Spitzberg et aux Feröe, pendant les années 1838, 1839 et 1840 (Atlas historique et pittoresque, Tome deuxième), Paris 1842. Kirjassa tätä edeltänyt litografia oli Vue de Village de Kyrö (näkymä päivätty 22/10 1839), jossa koski tuntuisi siintävän taka-alalla.

249 Ateneumissa on myös P. A. Kruskopfin näkymä Kyröskoski (A I 472:10, akvarelli ja tussi 34,5 × 20 cm). Kruskopf teki kuvan mahdollisesti Finska vueriä varten, mutta se jäi käyttämättä kun sarjan painaminen jäi 12 kuvaan. Aimo Reitalan mukaan tämä Kyröskoski –näkymä olisi vasta 1840-luvun puolivälistä.21Aimo Reitala, Werner Holmbergin taide, Helsinki: Otava 1986, s. 47.

250 Johan Knutson maalasi vuosina 1848–1849 Kyröskoskesta öljyvärimaalauksen, ilmeisestikin ensimmäisen laatuaan (Yksityiskokoelmassa, öljyväri kankaalle 62 × 74,5 cm).22Rinnemaa, »Iloa ja viihtyvyyttä suomalaisiin koteihin», kuva nro 40. Kuva Aimo Reitalan Werner Holmberg –kirjassa 1986.23Reitala, Werner Holmbergin taide, teosluettelon nro 39. Tästä maalauksesta on myös toinen versio, (yksityiskokoelmassa, öljyväri kankaalle 44 × 59 cm).24Lindström, Taiteilijaveljekset von Wright, s. 186, teosluettelon nro 23. Tämä on Aimo Reitalan mukaan Knutsonin teos, vaikka se on aiemmin attribuoitu Magnus von Wrightille.25Reitala, Werner Holmbergin taide, s. 47.

251 Werner Holmbergin varhainen maalaus Kyröskoski vuodelta 1854 (öljy kankaalle, 110 × 102 cm, Ateneumin taidemuseon A I 90) toistaa samaa perussommitelmaa. Holmberg oli käynyt koskella mutta maalasi teoksensa Düsseldorfissa P. A. Kruskopfin edellä mainitun laveerauksen pohjalta.

27 UTSIGT IFRÅN KAUNIAIS. M. v. Wright del.
NÄKYMÄ KAUNIAISTEN KARTANOLTA

252 Alkuperäispiirros sign. v.a. musteella: M. v. Wright del. Lyijykynäpiirros, paperi leikattu vasemmasta ja oikeasta alareunasta 14 × 20,5 / 13 × 20,5 cm. Merk. k.a. musteella: Utsigt ifrån Kauniais. Takana a.k.: 37 / Luult. v.lta 1846.

253 A II 838:17.

254 Keskeiset erot painokuvaan: piirroksessa taivasta ei ole hahmoteltu ollenkaan.

255 Lopullinen piirros on Magnus von Wrightin päiväkirjan mukaan tehty syyskuussa 1847 Helsingissä, Kauniaisissa 14–15/9 1846 tehtyjen luonnosten pohjalta.26von Wright, Dagbok 1841–1849, s. 301, 353.

256 Ateneumin taidemuseossa myös seuraavat von Wrightin lyijykynäpiirrokset luonnoskirjoissa:

257 A I 34:62. Merk.: 14 Sept. 1846 Suoniemi Kll af Karkku Sn a tergo Utsigt från ett fönster på Kaunias. Suoniemi Sn. Mittaruudukointi, oikealla rakenuksen kulma joka retusoitu pois lopullisesta.

258 A I 34:63. Merk.: 15de Sept. 1846 Kauniais - Suoniemi Kll af Karkku Sn. ( takana myös hahmotelma maisematyöksi Kuljun kartanosta).

259 A I 34:64. Merk.: 15de Sept. Kauniais vid Kulovesi - Suoniemi Kll af Karkku Sn.

28 LAUKKO. J. Knutson fec.

260 Alkuperäispiirros sign. v.a.: J Knutson. Lyijykynäpiirros, paperi leikattu vasemmasta ja oikeasta alareunasta 22 × 13,5 cm / 20,5 × 13 cm, merk. k.a.: Laukko. Takana: k. 710 [alleviivattu] / Rönnqvist. / 23.12. / 34 aivan tummaa [?] / 225 :- / ruskea / 3 [epäselvä] marg. / pahvista / liimat. päälle.

261 Museovirasto, Helsinki, (Historiallinen kuva-arkisto, inventaarionumero 10000:3239). Provenienssi tuntematon, piirros löytyi tätä kuvaluetteloa koostettaessa.

29 KOIVOLA VIK AF NÄSIJÄRVI [ei signeerausta litografiassa]
KOIVULAN LAHTI NÄSIJÄRVELLÄ

262 Alkuperäispiirros kateissa.

263 Museovirastossa kokoelmassa on litografia KOIWOLA WIK / (af Näsijärvi), 19 × 29,5 / 13 × 20 cm, merk. v.a.: F. Liewendahl Lith:, o.a.: F. Tengström Impr:, v.y.: VHM o.y.: SHM. Litografia on painettu ennen vuotta 1845.

30 PYYNIKKÖ-WUORI. A. Lindeström fec.

264 Alkuperäispiirros sign. v.a. tussilla/musteella: af [ylivedetty] A. Lindeström. fec [lis. eri kädellä] Lyijykynäpiirros, paperi leikattu vasemmasta ja oikeasta alareunasta 16 × 20,5 / 14 × 20,5 cm. Merk. k.a. tussilla: Pyynikkö-wuori.

265 A II 838:30.

266 Originaalipiirroksen keskeiset erot litografiaan verrattuna: piirroksessa kaksi sorsaa vasemmalla. Piirroksessa vasemmalla rinteen päällä neljä lintua lentämässä parvessa. Seurue vuorella: piirroksessa nainen ei nosta innostuneesti päivänvarjoaan, piirroksen mies osoittaa kepillä, lapsi voisi olla pikemminkin tyttö kuin painokuvan poikamainen hahmo.

267 Magnus von Wrightiltä on Ateneumissa Termopylai Tampereen lähellä. Luonnoskirjan sivu, A I 34:53, lyijykynä paperille merk. v.y.: Sept. 1846, o.y.: 45. Kyseessä on dramaattinen näkymä järvelle päin.

268 Lauverge piirsi myös Pyynikkiä teokseen Voyages de la Commission scientifique du Nord: Les Thermopiles (Environ de Tammerfors) mutta itse kuva-aihe on eri.

31 TAMMERFORS. / (FABRIKERNA) Lennart Forstén fec.
TAMPERE (TEHTAAT)

269 Alkuperäispiirros kateissa.

270 Lauvergne teki 1839 piirroksen, jonka Sabatier litiografioi teokseen Voyages de la Commission scientifique du Nord nimellä Ville de Tammerfors (kuva-ala 26,5 × 41 cm). Kuva on suurin piirtein samasta yleissuunnasta mutta siinä on dramaattisesti suuri kivi etualalla ja rakennuskannassa on eroja.

271 Päiväkirjansa mukaan Magnus von Wright oli Tampereella 5/9–7/9, 9/9–10/9 sekä 15/9–16/9 ja luonnosteli myös Hatanpäätä ja Pyynikkiä.27von Wright, Dagbok 1841–1849, s. 299 ff.

272 von Wrightiltä on Ateneumissa lyijykynäpiirros A I 34:50 (27 × 34,5 cm), merk. v.a. MvW. 1846 – 5/9 -, o.y.: 42. Tämä piirros on liki-identtinen julkaistun kuvan kanssa. Ateneumissa on lisäksi luonnos A I 34:51, merk. v.y.: 6de Sept. 1846, o.y.: 43.

273 Magnus von Wright teki sittemmin, vuonna 1861, akvarelli- ja lyijykynätyön A I 36:2 (47 × 67 cm).

32 ETT FISKARSTORP VID RILAX. J. Knutson.
KALASTAJATORPPA RIILAHDESSA

274 Alkuperäispiirros kateissa.

33 HANGÖUDDS BÅK. J. Knutson.
HANKONIEMEN MAJAKKA

275 Alkuperäispiirros kateissa.

34 FISKARS. P. A. Kruskopf.

276 Alkuperäispiirros kateissa, tehty Kruskopfin oman litografian pohjalta, joka julkaistiin Finska vuerissä vuonna 1837.

277 Ateneumissa on Kruskopfin akvarelli-lyijykynätyö (21 × 34,5 cm) A I 472:153, merk. k.a.: Fiskars ifrån Stallsbacken.28Erik Kruskopf, Pehr Adolf Kruskopf. Teckningslärare och litograf, pro gradu-avhandling 1953, Konsthistoriska institutionen, Helsingfors universitet, teosluettelon nro 83. Kuvakulma on sama, apuruudukoitu, etualalle hahmoteltu neiti valjakossa. Luonnos liittynee vuoden Finska vueriin. FFiT-litografian erot vuoden 1837 litografiaan: vasemmalla kaksi herraa tiellä, oikealla kaksi mamsellia valjakossa tiellä.

35 BILLNÄS. J. Knutson.

278 Alkuperäispiirros kateissa.

36 FAGERVIK. M. v. Wright del.

279 Alkuperäispiirros sign. v.a. musteella: M. v. Wright del. Lyijykynäpiirros 14 × 21,5 / 12,5 × 21 cm. Merk. k.a. musteella: Fagervik. Takana k.o.: 43. / Luult. v.lta 1846.

280 A II 838:16.

281 Keskeiset erot painokuvaan: piirroksessa ei taivasta ole hahmoteltu ollenkaan.

282 Magnus von Wrightin päiväkirjan mukaan originaalipiirros on toteutettu Helsingissä 27–28/9 1846 paikan päällä 11/8 1846 tehtyjen luonnosten mukaan.29von Wright, Dagbok 1841–1849, s. 293.

283 Ateneumissa on lyijykynäluonnos A I 33:9, jossa on harjoitelmia etualan vuohista, kts. Kyröskoski, A I 34:2. Lisäksi luonnoskirjassa A I 34:16 on luonnos Fagervikistä, merk.: 11. aug. 1846, ja luonnoskirjassa A I 34:15, merk.: 11 aug 1846 Kalt Berg, takana: Fagerviks Bruk. / Ingo Sn.

37 EKENÄS. M. v. Wright del.
TAMMISAARI

284 Alkuperäispiirros sign. v.a. musteella: M. von Wright del. Lyijykynäpiirros, 15 × 21 / 12,5 × 20,5 cm. Merk. k.a. musteella: [Ek[lisätty korjausmerkinnällä e-kirjain]näs.], takana k.a.: 44 / musteella Ekenäs., o.a.: Luult. v.lta 1846.

285 A II 838:11.

286 Keskeiset erot painokuvaan: piirroksessa taivasta ei ole hahmoteltu ollenkaan.

287 Magnus von Wrightin päiväkirjan mukaan originaalipiirros toteutettu Helsingissä syyskuussa 1846 [huom!] paikan päällä 11/8 tehdyn luonnoksen mukaan.30von Wright, Dagbok 1841–1849, s. 293, 304.

288 Ateneumissa on Magnus von Wrightin luonnoskirjassa (A I 34:17) luonnos Tammisaaresta, merk. v.y.: 11. aug 1846. om aftonen.

289 Carl von Kügelgen oli myös kuvannut Tammisaaren Vues Pittoresques de la Finlande-teoksessa, mutta aivan eri suunnasta.

38 ETT TORP VID WALKIJÄRVI I SAMMATI KAPELL. J. Knutson.
TORPPA VALKARVEN RANNALLA SAMMATIN KAPPELISEURAKUNNASSA.

290 Alkuperäispiirros kateissa.

291 Knutson teki aiheesta myös kaksi öljyväritoteutusta.31Rinnemaa, »Iloa ja viihtyvyyttä suomalaisiin koteihin», kuvat 34 ja 35, teosluettelon nrot 35 ja 36. Molemmat maalaukset ovat öljyvärejä kankaalle ja merkitty v.a.: J. Knutson (mitoiltaan 18 × 26 cm ja 33,5 × 53,5 cm). Tunnistuskuvien perusteella maalaukset ovat pitkälti identtisiä niin keskenään kuin julkaistun litografiankin kanssa.

292 Mauritz Öhmanin matkakertomuksen mukaan hän vieraili Knutsonin kanssa Walkjärvellä 20/7 1844 vaiheilla: »Det är Walkjärvi sjö – det är Paikari torp – det är Lönroths födelseort. – Torpet besittes nu af L:s svägerska emot 26 Rbr årlig ränta och lyder under Paikari boställe. När L. besöker sin hembygd, så samlas folket fr. kringliggande trakter, för att se honom och fråga råd af honom. Fadren, modren och en bror bo i Kajana.» [»Siinä on Walkjärvi – siinä on Paikkarin torppa – se on Lönnrothin syntymäpaikka. – Torppaa asuu nyt L:n vävy 26 ruplan vuosivuokralla ja se kuuluu Paikkarin puustellille. Kun L. vierailee kotiseudullaan, kerääntyy kansaa ympäristöstä nähdäkseen hänet ja kysyäkseen häneltä neuvoja. Isä, äiti ja yksi veli asuvat Kajaanissa»].32Rese-Anteckningar, s. 97–140, Coll. 244.108, Topelius-kokoelma, Kansalliskirjasto

39 EN UTSIGT FRÅN PALONIEMI I LOJO. J. Knutson.
NÄKÖALA LOHJAN PALONIEMESTÄ.

293 Alkuperäispiirros kateissa.

294 Mauritz Öhmanin matkakertomuksen mukaan hän vieraili Fagernäsissä (Paloniemessä) Knutsonin kanssa 19/7 1844.

40 SJUNDBY. J. Knutson

295 Alkuperäispiirros kateissa.

296 Mauritz Öhmanin matkakertomuksen mukaan hän yöpyi Sjundbyssa Knutsonin kanssa 14/7 1844. »Den 15 på morgonqvisten aftog K:n hufvudbyggnaden med des omgifning ifrån en mindre höjd på andra sidan af den ’göl’ som den här löpande ån bildar. För min del begynte jag genomskåda de gamla documenter, som der öfverkommos.» [»15. päivän aamuna piirsi K päärakennuksen ympäristöineen pieneltä mäeltä, joen toiselta puolelta. Minä puolestani yritin läpikäydä kartanon vanhoja asiapapereita.»].

41 HELSINGFORS / från N.W. M. v. Wright del.
HELSINKI LUOTEESTA

297 Alkuperäispiirros kateissa.

298 Lauvergne oli esittänyt vuoden 1839 piirroksissaan Helsingin eri suunnista, myös pohjoisesta, mutta eri näköpisteestä.

42 ULRIKASBORGS BRUNSPARK. M. v. Wright del.
ULLANLINNAN KAIVOPUISTO

299 Alkuperäispiirros kateissa.

300 Julkaistu kuva on sommitelmaltaan hyvin lähellä kahta aiemmin julkaistua litografiaa: Johan Knutsonin litografioimaa Vladimir Schwertskoffin piirrosta vuodelta 1841 ja Andrei Kusminin vapaata sovellelmaa tästä, joka julkaistiin G. O. Waseniuksen Helsinki-kuvakokoelmassa 1841.33Kerttuli Wessman, »Magnus von Wrights målningar med Helsingforsmotiv» och »Helsingfors-motiver i gamla grafikserier» i Rakas Helsinki – Vårt Helsingfors – Dear Old Helsinki, Helsingfors stadsmuseum 1986, s. 26−35 och 35−84. von Wrightin näkymä on hieman lähempää merta, edellä mainittuja lähempänä portin tuntumassa.

301 Magnus von Wrightin päiväkirjan mukaan hän toteutti piirroksen 29–30/7 1846.34von Wright, Dagbok 1841–1849, s. 290.

302 Ateneumissa on A I 34:3, viimeistelty lyijykynäpiirros (26,5 × 34 cm), jossa näkymä länteen (ei etelään, etäisyys muuten samankaltainen), merk. M. v. Wright fecit 1848. Merk. takana k.y.: [Helsingfors Brunshus från Viks Villa]. Tästä Liewendal teki litografian 1850-luvulta (mm. Helsingin kaupunginmuseon kokoelmassa XXVII: 58, 16 × 44,5 cm).

303 Museoviraston Tikkanen-kokoelman nro. 2. oli Ulrikasborg’s brunnshus. Blyerts sign. M. von Wright del 1846. (13,2 × 25,7). Inventaariokirjassa tämän vieressä lukee haalistuneella Ei löydetty 1973. Edelleen kateissa.

43 UTSIGT VID HOOPLAKS GÅRD. M. v. Wright del.
HUOPALAHDEN KARTANO

304 Alkuperäispiirros kateissa.

305 Päiväkirjamerkintänsä mukaan Magnus von Wright teki piirroksen 1/8 1846 »efter en 1843 tagen teckning».35von Wright, Dagbok 1841–1849, s. 290. von Wrightin luonnosteli Huopalahden kartanoa kesällä 1843. Helsingin kaupunginmuseon kokoelmassa on Huopalahden kartano (inv. nro XXVII:112, lyijykynäpiirros 23 × 29 cm) jossa suunta on sama mutta näkymä hieman etäämpää. Seuraavatkin kolme Helsingin kaupunginmuseon Huopalahti-aihetta lienevät samalta kesältä:

306 – Akvarelli Huopalahden kartano (Inv.nro XXVII:413, 27 × 36,5 cm), näkymä eri suunnasta.

307 – Lyijykynäluonnos tähän Huopalahden kartano (XXVII:110 lyijykynäpiirros, 27,5 × 38 cm) merk. o.y.: 25 juni 1844. Tässä lienee virhe: 25/6 1844 von Wright oli Uskelassa, mutta 23–24/6 1843 hän oli ollut Huopalahden kartanossa.36von Wright, Dagbok 1841–1849, s. 128, 177.

308 – Huopalahden kartano (Inv. nro XXVII:111, lyijykynäpiirros 20 × 30,5 cm), jossa näkymä on kartanon pihan puolelta.

309 Aune Lindströmin teosluettelossa (nro 16.) on vuonna 1932 yksityiskokoelmassa ollut vuodelle 1844 merkitty akvarelli Huopalahden kartanosta. Magnus von Wright maalasi tämän päiväkirjamerkintöjensä mukaan maaliskuussa 1844.37von Wright, Dagbok 1841–1849, s. 162. Tässä kartano nähdään kuitenkin kuvauksesta päätellen aivan eri suunnasta kuin julkaistussa kuvituksessa.38Lindström, Taiteilijaveljekset von Wright, s. 186.

44 MUNKSNÄS. M. v. Wright del.
MUNKKINIEMI

310 Alkuperäispiirros kateissa.

311 Tehty Magnus von Wrightin päiväkirjamerkinnän mukaan 7/8 1846 »efter förut gjord teckning» [»aiemmin tehdyn piirroksen mukaan»].39von Wright, Dagbok 1841–1849, s. 291. Helsingin kaupunginmuseon kokoelmassa on luonnos, joka muodostaa lähtökohdan piirrokselle: Munkkiniemen kartano (Inv. nro XXVII:109, tussi- ja lyijykynäpiirros 24,5 × 31 cm), merk. o.y.: 5te Juni 1842. Perusratkaisu on huomattavan samankaltainen, muutamaa yksityiskohtaa myöten. Samaan luonnosteluretkeen liittynee hyvin viitteellinen luonnos Munkkiniemi (inv. nro XXVII-108, lyijykynäpiirros 24,5 × 31 cm).

45 DEGERÖ E. V. Westerling.
LAAJASALO

312 Alkuperäispiirros kateissa.

313 P. A. Kruskopf oli kuvannut Degerön lahtea vuonna 1837 Finska vuerissä (mm. Ateneum C IV 1142). Museovirastossa on lisäksi kaksi Magnus von Wrightin lyijypiirrosta Degerön kartanosta: (Nuori Ferdinand von Wright piirsi lisäksi yhden)

314 - Lyijykynäpiirros (19 × 28 cm), merk. v.y.: 21 aug / 1841 Merk. o.y.: 9.

315 - Lyijykynäpiirros (19 × 28 cm), merk. o.y.: 5.12.14 / 22 Aug. 1841. / 11. Molempien inventaarionumero 5.12.14.

316 Magnus von Wrightin päiväkirjan mukaan hän piirsi näkymän Degeröstä myös 18/6 1846.40von Wright, Dagbok 1841–1849, s. 286. Kuva ei ollut mukana suomenkielisessä 1863–1866 -laitoksessa.

46 TURHOLM. M. v. Wright del.
TUURHOLMA (TULLISAARI)

317 Alkuperäispiirros sign. v.a. tussilla: 1846 / M. von Wright del. Lyijykynäpiirros, 14 × 21 / 12,5 × 20 cm. Merk. k.a. tussilla: Turholm. Takana a.k. [(40)].

318 A II 838:12.

319 Keskeiset erot painokuvaan: piirroksessa taivaan ja veden kuvaus viitteellisempää. Tehty Magnus von Wrightin päiväkirjamerkinnän mukaan 3–5/8 1846 »efter den om Söndag tagna teckningen» [»Sunnuntaina tehdyn piirroksen mukaan»].41von Wright, Dagbok 1841–1849, s. 291.

320 Ateneumissa luonnoskirjassa viimeistelty luonnos lopulliseen kuvitusoriginaaliin:

321 A I 34:1 (ensimmäinen lehti, ei numeroitu) lyijykynäpiirros (26,5 × 34 cm). Merk. 2nde Aug. 1846 Turholm, mittakaavoitettu.

322 Museoviraston Tikkanen-kokoelman numero 3. on Thurholm den 27 Juni 1847. Lyijykynä-piirros (17 × 26,5 cm), merk. v.y.: Thurholm den 27 Juni 1847, takana o.a.: 25/II -43. Kuva on huomattavan erilainen kuin FFiT:n kuvituksiin tarkoitetut, eikä kuulune tähän yhteyteen. Liewendalin 1859 julkaisemassa Helsinki-sarjassa on C. A. Hårdhin litografia Turholm - samasta suunnasta mutta kauempaa esitettynä; vasemmalla näkyy suuri laituri rakennuksineen ja etualalla on kaksimastoinen purjevene.

47 ERIKSNÄS. A. W. Lindeström fec.

323 Alkuperäispiirros kateissa.

48 BORGÅ
PORVOO

324 Alkuperäispiirros kateissa. Kyseessä on Johan Knutsonin kopio ranskalais-venäläisen Joseph Desarnod’n litografiasta. Desarnod toimi Porvoossa vuodesta 1842 daguerrotypistinä, litografina, maalarina ja kieltenopettajana. (Kansallismuseon kok. Borgå sign. D 1844.).42Hirn, Runeberg och hans värld, s. 108.

325 Johan Knutson maalasi ainakin seuraavat Porvoo-näkymät , joista mikään ei kuitenkaan esitä kaupunkia samasta näkökulmasta kuin FFiT:n litografia:43Rinnemaa, »Iloa ja viihtyvyyttä suomalaisiin koteihin», teosluettelo.

326 - Öljyvärimaalaus (63 × 88 cm), 1872, Porvoon museo.44Rinnemaa, »Iloa ja viihtyvyyttä suomalaisiin koteihin», bild 71.

327 - Maalaus jonka pohjalta tehtiin teräspiirros En resa i Finland -teokseen vuonna 1872.45Rinnemaa, »Iloa ja viihtyvyyttä suomalaisiin koteihin», bild 72.

328 - Panoraama-tussilaveeraus (26 × 84 cm).46Rinnemaa, »Iloa ja viihtyvyyttä suomalaisiin koteihin», bild 75.

329 - Öljyvärimaalaus (24 × 60 cm), Svenska litteratursällskapet, »1840-luvulta»,47Agneta Rahikainen, Johan Ludvig och Fredrika Runeberg. En bildbiografi, SSLS 655, Helsingfors 2003, s. 76, kuva myös kannessa. näkymä enemmän vasemmalta.48Rinnemaa, »Iloa ja viihtyvyyttä suomalaisiin koteihin», bild 76.

330 - Öljyvärimaalaus (32 × 56 cm), Suomen Kansallismuseo (näkymä samasta kohtaa kuin edellinen).49Rinnemaa, »Iloa ja viihtyvyyttä suomalaisiin koteihin», bild 77.

49 DREGSBY. J. Knutson.

331 Alkuperäispiirros kateissa.

50 PYTTIS KYRKA. J. Knutson fec.
PYHTÄÄN KIRKKO

332 Alkuperäispiirros sign. v.a.: J Knutson. Lyijykynäpiirros, paperi leikattu vasemmasta ja oikeasta alareunasta 14 × 21 / 13 × 20,5 cm. Merk. k.a. musteella: Pyttis Kyrka. Takana Suomen taideyhdistyksen leima, k.a.: Pyttis Kyrka.

333 A I 636:15.

334 Keskeiset erot painokuvaan: piirroksessa taivas hyvin viitteellinen, ei lentäviä lintuja.

335 Knutson teki tästä myös öljyvärimaalauksen levylle (25 × 17,5 cm) merk. v.a.: J. Knutson, takana k.y. ylösalaisin: Pyttis, o.y.: 24. Yksityiskokoelmassa, Helsingissä.

51 MÖRSKOM KYRKA. J. Knutson fec.
MYRSKYLÄN KIRKKO

336 Alkuperäispiirros sign. v. a.: J. Knutson. Lyijykynäpiirros 14,5 × 18,5 / 13 × 18 cm. Merk. k.a. musteella: Mörskom Kyrka. Takana Suomen taideyhdistyksen leima, merk. k.a.: Pyttis Kyrka [!].

337 A I 636:10.

338 Keskeiset erot painokuvaan: piirroksessa mies veneessä eri asennossa, rantapenger vasemmalla yksityiskohdiltaan erilainen. Piirroksessa ei etualalla vasemmalla kaisloja. Piirroksessa ei taivasta.

52 ANJALA. J. Knutson fec.

339 Alkuperäispiirros sign. lyijyllä v.a.: J. Knutson.

340 Lyijykynäpiirros, paperi leikattu vasemmasta ja oikeasta alareunasta 16 × 20,5 / 14 × 20 cm Merk. k.a. musteella: Anjala. Takana Suomen taideyhdistyksen leima [joka kajastaa pahasti tavallista ohuemman paperin läpi], k.a.: Anjala.

341 A I 636:37.

342 Keskeiset erot painokuvaan: piirroksessa purjehtija ei käsittele purjetta, taivaalla ei ole lintua. Piirroksen kosken pauhut onnistuneemmin kuvattu.

343 Ateneumissa on P. A. Kruskopfin luonnos Anjalan kartanosta ja koskesta, nähtynä kauempaa mutta samasta suunnasta, lyijykynäpiirros (15 × 21 cm) A I 472:165.

344 P. A. Kruskopf teki myös piirros-tussilaveerauksen Anjalasta,50Kruskopf, Pehr Adolf Kruskopf, teosluettelon nro 119. joka on Museoviraston Tikkas-kokoelman nro 14. »Anjala gård» Lyijykynä ja tussi 17 × 21 / 15 × 20,5 cm Merk. v.a. P. A. Kruskopf del. / Omkr. 1844. Merk. k.a.: Anjala gård., takana o.a.: 25/II – 43. 55 ).

345 Saman kokoelman nro 55 on vielä piirros Anjalan kartanosta, todennäköisesti Torsten Forsténin tekemä. Lyijykynäpiirros (19 × 26,5 cm), merk. v.a. T.F. / 13/18 juni [mai?] 1846.

53 RATULA. J. Knutson fec.

346 Alkuperäispiirros sign. v.a.: J; Knutson. Lyijykynäpiirros, paperi, leikattu vasemmasta ja oikeasta alareunasta sekä vasemmasta reunasta 15,5 × 22,5 / 13 × 20,5 cm. Merk. k.a. musteella: Ratula. k. v. lyijyllä: Acker. Takana Suomen taideyhdistyksen leima.

347 A I 636:12.

54 HÖGFORS. P .A Kruskopf fec.
KORKEAKOSKI

348 Alkuperäispiirros kateissa.

349 Kruskopfin Finska vuer-teoksessa vuodelta 1837 on samansuuntainen näkymä, mutta näköpiste on ylhäältä harjanteelta, jossa on myös promeneeraajia tiellä.51Kruskopf, Pehr Adolf Kruskopf, teosluettelon nro 10.

350 Lauvergne kuvasi 1839 Korkeakosken lähempää, ikään kuin lahdenpohjasta oikealta, P. Gaimardin teoksessa Voyages de la Commission scientifique du Nord (kuva-ala 26,5 × 42,5 cm).

351 Museovirastossa on lisäksi vanhempi, A. A. Thesleffin maalaama akvarelli Korkeakoskesta, todennäköisesti ajalta ennen Suomen sotaa 1808–1809 (Antellin kokoelma, ostopäätös 22.10.1966).

55 SVENSKSUND MED FORT SLAVA. P. A Kruskopf fec.
RUOTSINSALMI JA FORT SLAVA

352 Alkuperäispiirros kateissa.

353 Tästä kuvasta on myös Tukholmassa A. J. Salmsonin painossa litografioitu toisinto, jossa eroina on mm. se, että näkymä on hieman laajempi, yksityiskohdat eroavat ja tornin juurella on kaksi täytehenkilöä.52Kuvattu teoksessa Kai Linnilä (toim.), Zachris Topelius. Maakuntien Suomi 3, Helsinki: Tammi 1998, s. 875.

56 KYMMENE-GÅRD. J. Knutson del.
KYMINKARTANO

354 Alkuperäispiirros sign. lyijyllä v.a.: J. Knutson. Lyijykynä- ja mustaliitupiirros, 15 × 21 / 14 × 20,5 cm. Merk. k.a. musteella: Kymmene-Gård / [lyijykynällä] Kymmene-Gård. Takana Suomen taideyhdistyksen leima.

355 A I 636:24.

356 Taivaassa pieniä eroja piirroksen ja painokuvan välillä.

57 GRANITBROTT I PYTTERLAKS. P. A Kruskopf fec.
PYTERLAHDEN GRANIITTILOUHOS

357 Alkuperäispiirros kateissa.

358 Museovirastossa on värilitografia Pyterlahdesta (20 × 30 cm, inv. nro 51005), merkitty »Galamin 1826». Tekijä on luultavimmin Valerian Emeljanovits Galjamin, sotilasinsinööri, joka karkoitettiin Suomen dekabristikapinan jälkeen 1825. Galjamin päätyi sittemmin Keisarillisen posliinitehtaan johtajaksi. Hän teki kolme maalausta Helsingistä vuonna 1827 (Helsingin kaupunginmuseon kokoelmissa).53Kerttuli Wessman, Helsingfors i ramar. Konst ur Helsingfors stadsmuseums samlingar, Helsingfors: Helsingfors stadsmuseum 2005, s. 48–51.

359 Museovirastossa on myös litografia Pyterlahdesta (24,5 cm × 34,5 cm), merk. P.A. Sverts…, vuodelta 1829.

360 Lauvergne kuvasi 1839 Pyterlahden louhoksen kahteen otteeseen, mutta eri suunnasta, teokseen Voyages de la Commission scientifique du Nord.

58 PUHOIS. P. A Kruskopf fec.
PUHOS

361 Alkuperäispiirros kateissa.

362 Luonnos originaaliin Ateneumin taidemuseon A I 472:104, lyijykynäpiirros 17 × 21 / 15 × 20,5 cm. merk. takana v.y.: Puhois / ifk.54Kruskopf, Pehr Adolf Kruskopf, teosluettelon nro 35.

59 SUORLAX ELLER SOPHIELUND. P. A Kruskopf fec.
SUORLAHTI, SOPHIELUNDIN KARTANO

363 Alkuperäispiirros kateissa.

60 WIBORG. G. [!] A. Kruskopf fec.
VIIPURI

364 Alkuperäispiirros kateissa.

365 Ateneumissa on Kruskopfin lyijykynäluonnos Viipurista (A I 472:135, 19,5 × 34,5 cm).55Kruskopf, Pehr Adolf Kruskopf, teosluettelon nro 66. Kuvakulma on muuten sama, etualan kivetkin suurin piirtein samat, mutta linnan tornin kupoli lippuineen puuttuu kokonaan. Apuruudukoitu punaliidulla. Lyijykynällä värimerkintöjä pitkin kuvapintaa.

61 WIBORGS SLOTT. T. Forstén fec.
VIIPURIN LINNA

366 Alkuperäispiirros sign. v.a.: T. Forstén. Teos on pitkään ollut väärin attribuoitu Lennart Forsténille. Lyijykynäpiirros 19,5 × 26,5 cm. Suurta osaa kuva-alaa peittää haalea apuruudukko - numerointi vasemmalle oikealle n. vasemman tornin korkeudella 1, 2, 3, 4, 5, 7, 8, 9, 10, 11. Ruudukko on saattanut toimia apuna jo piirrosta piirrettäessä, tai sitten sen on ollut tarkoitus helpottaa isomman maalauksen toteuttamista samasta kuva-aiheesta. Merk. takana: Wiborgs Slott.

367 A II 838:2.

368 Originaalipiirroksen keskeiset erot litografiaan verrattuna: piirroksessa viisi lintua, pilvet erilaiset.

369 Valerian Langerin 1832 Six Vues de Finlande -sarjassa on myös litografia (kuva-ala 12 × 16,5 cm) Viipurin linnasta. Tämä näkymä on Forsténin kuvaan verrattuna kutakuinkin samalta etäisyydeltä, mutta enemmän vasemmalta, kivisillalta.56Valerian Platonovitsh Langer, Six vues de Finlande, julkaistu 1832 Tioulewin (Tjulevin) toimesta Pietarissa.

62 MONREPOS. P. A. Kruskopf fec.

370 Alkuperäispiirros sign. v.a.: PAKpf. Lyijykynäpiirros, 17,5 × 22 / 14,5 × 20,5 cm. Merk. k.a. muste: Monrepos.

371 A II 838:24.

372 Originaalipiirroksen keskeiset erot litografiaan verrattuna: piirroksessa kävelemässä herra kahden daamin kanssa, piirroksen kolme venettä laiturissa vailla ihmisiä. Pilvet erilaiset.

373 Kuva on käytännöllisesti katsoen kopio litografiasta, joka ilmestyi kuvana nro II L. H. von Nicolayn teoksen Das Landgut Monrepos in Finnland vuoden 1840 painoksessa. Vain muutama yksityiskohta eroaa ja Kruskopfin työhön on lisätty etualan staffaasifiguurit.57Kruskopf, Pehr Adolf Kruskopf, s. 36–37, teosluettelon nro 113. Vuonna 1840 julkaistun litografian teki Pariisissa Louis-Julien Jacottet, luultavimmin tanskalaisen lavastaja ja taidemaalari C. F. Christensenin Monrepos’ssa 1830 maalaaman akvarellin mukaan.

63 RAJAJOKI. P. A. Kruskopf fec.

374 Alkuperäispiirros kateissa.

64 IMATRA. Kruskopf del

375 Alkuperäispiirros sign. v.a.: Kruskopf 44. Lyijykynä ja peitevärilaveeraus, paperin vasen ja oikea alareuna leikattu pois 16,5 × 21 / 14,5 × 20,5 cm. Merk. k.a. lyijykynä ja muste: Imatra. Takana o.a.: Imatra.

376 A II 838:26.

377 Originaalipiirroksen keskeiset erot litografiaan verrattuna: pilvet erilaiset, piirroksessa synkemmät.

378 Ateneumissa on Kruskopfin suuri, kaksipuoleinen yleisluonnos koskesta ja paviljongista A I 472:110/A I 472:116; iso lehti 33 × 43 cm, sekä

379 Ateneumissa on myös öljyvärimaalaus Imatra (A I 23, 46 × 57 cm) vuodelta 1847.58Kruskopf, Pehr Adolf Kruskopf, teosluettelon nro 2. Maalaus oli vuoden 1847 taideyhdistyksen näyttelyssä esillä, ja lahjoitettiin vuonna 1871 Taideyhdistykselle professorinleski Josefina Pippingin toimesta.

380 Kruskopf maalasi myös toisen öljyvärimaalauksen Imatrasta, alajuoksulta ja laajemmalla näkymällä, merk. v. P A Kruskopf 1847 (Lauri ja Lasse Reitzin säätiö, Helsinki).

381 Kruskopf oli tehnyt myös pastellityön Imatrasta, (32,5 × 39 cm),59Kruskopf, Pehr Adolf Kruskopf, teosluettelon nro 7. ei merkintää mutta »noin vuodelta 1840». Tämä teos oli yksityiskokoelmassa 1953.

382 Muita varhaisia maalauksia Imatrankoskesta:

383 - Guassimaalaus, sign. B. De la Traverse 1787 (39 × 64 cm), Lauri ja Lasse Reitzin säätiö, Helsinki.

384 - C. F. Christensenin 1830 öljyvärimaalaus (22 × 33 cm) Kansallismuseon kokoelmissa.

385 Ensimmäinen painokuvan Imatrankoskesta, joskin hyvin fantastinen sellaisen oli julkaissut Daniel Schäffer 1812 Berliinissä.60Vedoksia Kungliga biblioteketissä, Tukholmassa. Imatrasta julkaistiin litografia (kuva-ala 12 × 16,5 cm) vuonna 1832 pietarilaisen Tioulewin firman toimesta osana Valerian Langerin kuvasarjaa nimeltään Six Vues de Finlande. C. P. Mazer teki tukholmalaisen Cardonin litografioiman näkymän Imatrasta, joka ilmestyi n. 1838. (39 × 52 cm).61Vedoksia Kansalliskirjastossa, Helsingissä.

386 K. J. M. Nymanderin 1830-luvun alkupuolen piirroksesta pietarilainen W. Pape teki litografian (32 × 51 cm), joka julkaistiin Parrot'n Recherchs physiques sur les pierres d'Imatra -kirjassa 1840.62Georg Friedrich Parrot, Recherches physiques sur les pierres d´Imatra, St. Petersburg 1840. Lauvergne kuvasi 1839 Imatran talvella, samasta yleissuunnasta, ja kuva julkaistiin Voyage en Scandinavie (Kuva-ala 25 × 42 cm).63Imatrasta taiteessa ks. Sven Hirn, Imatra som natursevärdhet till och med 1870. En reselitterär undersökning med lokalhistorisk begränsning, Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk 102, Helsingfors 1958.

65 KIVINIEMI. P. A. Kruskopf fec

387 Alkuperäispiirros kateissa.

388 Ateneumissa luonnos originaaliin A I 472:161 A. Lyijykynäpiirros (kokoon taitettu lehti 34,5 × 21). Piirros on viitteellisempi ja mm. ilman valjakkoa. Merk. takana k.y.: Kiviniemi 7 (E.K.).

66 KAUKOLA. P. A. Kruskopf fec.

389 Alkuperäispiirros sign. o.a.: Kruskopf. Lyijykynäpiirros ja peiteväri 17 × 21,5 / 15 × 20,5 cm. Merk. k.a. musteella: Kaukola. / [ylivedetty lyijykynällä] Kaukola.

390 A II 838:21.

391 Originaalipiirroksen keskeiset erot litografiaan verrattuna: piirroksessa etualan seisova mies nojaa lapioon, selällä on vene soutajineen ja taivas on erilainen.

392 Ateneumissa lyijykynäluonnos, A I 472:99 (18 × 22 cm). Siinä talon kulma ja taustamaisema on vain alustavasti hahmoteltu.

67 KEEHOLM P. A. Kruskopf fec.
KÄKISALMI

393 Alkuperäispiirros kateissa.

68 PÄRNÄ-BRO. P. A. Kruskopf fec.
PÄRNÄN SILTA

394 Alkuperäispiirros kateissa.

395 Luonnos originaaliin on Ateneumin A I 472:105, lyijykynäpiirros 17 × 21,5 cm, takana merk. v.y.: Pärnä-bro 7 (ek).

69 PUKINNIEMI P. A. Kruskopf fec.

396 Alkuperäispiirros kateissa.

70 KRONOBORG ELLER RUUNULINNA.
KRONOBORG ELI RUUNULINNA

397 Alkuperäispiirros sign. v.a.: P A Kruskopf / 1844. Lyijykynäpiirros, 17,5 × 21,5 / 15 × 20,5 cm. Merk. k.a. musteella: Kronoborg / eller / Ruunulinna. [lyijyllä tämän alla] Kronoborg / eller / Runulinna. v.a.: lyijyllä: NB. Bei genauer Betrachtung / findet man, dass die Molnen einem / Adler ähnlich zehn. o.a. lyijy: titta på Örnen / [epäselvä].

398 A II 838:22.

399 Originaalipiirroksen keskeiset erot litografiaan verrattuna: litografiaa rajattu oikealta niin, että piirroksen toisen ikkunan reuna jää pois. Pilvet vasemmalla hieman erilaiset.

400 Ateneumissa on Kruskopfin lyijykynäharjoitelma originaaliin A I 472:89 (kuva-ala 15 × 20,5 cm) – ilman merkintöjä tai pilvistä muodostuvaa kotkaa.

401 Kruskopfin ensimmäinen tunnettu öljyvärimaalaus, vuoden 1840 paikkeilta, oli nimeltään Kurkijoki. Maisema Laatokalta (36 × 46 cm).64Kruskopf, Pehr Adolf Kruskopf, teosluettelon nro 1. Maalaus oli vuonna 1953 yksityiskokoelmassa Helsingissä.

71 UTSIGT ÅT LADOGA IFRÅN JACHIMVAARA / PRESTGÅRD. P. A. Kruskopf fec.
NÄKYMÄ JAAKKIMAN PAPPILASTA

402 Alkuperäispiirros sign. o.a.: Kruskopf fecit. / 1844. Lyijykynäpiirros, 17,5 × 22 / 14,5 × 20,5 cm. Merk. k.a. musteella: Utsigt från Jachimvaara / [lyijyllä]: Prestgård, o.a.: [epäselvä].

403 A II 838:23.

404 Originaalipiirroksen keskeiset erot litografiaan verrattuna: taivas hieman erilainen.

72 RUSKIALA P. A. Kruskopf fec.
RUSKEALA

405 Alkuperäispiirros kateissa.

406 Ateneumissa luonnos originaaliin A I 472: 88, lyijykynä paperille 17 × 21,5 cm. Merk.a tergo v.y.: Ruskiala / (E.K. ant.). H. A. Reinholmin viimeistelemättömän matkakertomuksen mukaan, vuodelta 1844, Kruskopf oli maalannut vanhempiensa Mälkölän kartanoon Muolaalla Karjalankannaksella kartanoon seinämaalaukset sekä Punkaharjusta että Ruskialan kirkosta. Kartanossa Kruskopf myös vietti viimeiset elinvuotensa jäätyään eläkkeelle virastaan vuonna 1849.65Kruskopf, Pehr Adolf Kruskopf, s. 7–8, viite34.

73 WALAMO P. A. Kruskopf del.

407 Alkuperäispiirros kateissa.

74 LAURITSALA. J. Knutson fec.

408 Alkuperäispiirros sign. lyijyllä v.a.: J. Knutson. Lyijykynä- ja mustaliitupiirros, 16,5 × 21 / 14 × 20 cm. Merk. k.a. tussilla: Lauritsala, lyijykynällä: Lauritsala, takana Suomen taideyhdistyksen leima, merk. k.a.: Lauritsala.

409 A I 636:19.

410 Litografiaan verrattuna piirroksen pieni vene ja seisova mies ovat lähempänä rantaa.

75 SAVITAIPAL. P. A. Kruskopf fec.
SAVITAIPALE

411 Alkuperäispiirros kateissa.

412 Ateneumissa on luonnos originaaliin. Kyseessä on inventaarionumero A I 472: 84, lyijykynäpiirros kahdelle yhteen limittäin liitetylle paperille (á 18 × 22,5, kokonaismitta 18 × 40 cm). Maisema on varustettu apuruudukolla. Takana merk. v.y.: Savitaipal.

76 POROSALMI. P. A. Kruskopf fec.
PORRASSALMI

413 Alkuperäispiirros kateissa.

414 Ateneumin taidemuseossa on taitettu luonnoskirjan lehti A I 472:155, jossa on lyijykynäluonnos mm. Porrassalmesta (koko lehti 34,5 × 20,5 cm). Toinen lehden kuvista, Paaso, (kestikievari Heinolan lähellä) voisi olla saman matkan varrella tehty luonnos. Ateneumissa on luonnos kuvitusoriginaaliin A I 472:106, joka on toteutettu paksulla lyijykynällä/mustaliidulla (17 × 21,5 / 15 × 20,5 cm). Tässä piirroksessa sillalla on mies kulkemassa.

415 Ateneumissa on lisäksi kaksi merkitsemätöntä, P. A. Kruskopfin nimiin kirjattua työtä, jotka lienevät Werner Holmbergin kopioita Kruskopfin originaalista.66Eliel Aspelin on jo 1890 esittänyt tämän mahdollisuuden Holmberg-elämäkerrassaan: Werner Holmberg. Hans lefnad och verk, Helsingfors: Otava 1890, s. 20; Kruskopf, Pehr Adolf Kruskopf, s. 71. Kruskopf oli Holmbergin ensimmäinen taideopettaja ja jätti ilmeisesti eläkkeelle jäädessään vuonna 1849 oppilaalleen laajan, toista sataa piirrosta käsittäneen erän luonnoksiaan.

416 A II 472:81 seepialaveeraus 21,5 × 26,5 / 15 × 20,5 cm.

417 A I 472:93 lyijykynäpiirros (kuva-ala 15 × 20,5 cm). Tässä taustamaisema viitteellinen, ilman rakennuksia.

418 R. W. Ekman maalasi vuonna 1871 öljyvärimaalauksen (41,5 × 51 cm) Porrassalmen taistelu. Sen maiseman hän kopioi Kruskopfin Finland framställdt i teckningar –kuvituksesta. Ekman lisäsi kuvaan taistelevat joukko-osastot. Teos oli merkitty Porosalmi, den 13 Juni 1789.67Bertel Hintze, Robert Wilhelm Ekman, 1808−1873. En konsthistorisk studie, Helsingfors: Schildts 1926, teosluettelon nro 366, oli tuolloin yksityisomistuksessa Turussa.

77 PARKUMÄKI P. A. Kruskopf fec.

419 Alkuperäispiirros kateissa.

420 Ateneumissa luonnos originaaliin A I 472:161 B (alempi kahdesta kuvasta, koko lehti 34,5 × 20,5 cm).

78 UTSIGT VID MEHTÄLAMPI SJÖ. (I HIRVENSALMI.) Lennart Forstén del.
NÄKYMÄ METSÄLAMMELTA HIRVENSALMELTA

421 Alkuperäispiirros sign. v.a.: Lennart Forstén. Lyijykynäpiirros 14,5 × 21 / 12,5 × 20,5 cm. Merk. k.a.: Utsigt vid Mehtälampi sjö. / (I Hirvensalmi.).

422 A II 838:7.

423 Originaalipiirroksen keskeiset erot litografiaan verrattuna: pilvet erilaiset.

79 PUNGAHARJU. P. A. Kruskopf fec.
PUNKAHARJU

424 Alkuperäispiirros kateissa.

425 H. A. Reinholmin vuoden 1844 matkakertomuksen mukaan Kruskopf oli maalannut vanhempiensa Mälkölän kartanoon Punkaharju-aiheisen seinämaalauksen. Ks. nro 72.

80 NYSLOTT. P. A. Kruskopf.
SAVONLINNA

426 Alkuperäispiirros kateissa.

81 SAWONLINNA. P. A. Kruskopf fec.

427 Alkuperäispiirros kateissa.

428 Ateneumissa on Kruskopfin lyijykynäluonnos A I 472:101 (17,5 × 21,5 cm). Siinä perussommitelma on julkaistun kaltainen, linna viimeistellympi mutta laiva vain hahmoteltu.

429 Ateneumissa on myös Kruskopfin lyijykynäpiirros Olavinlinnasta A I 472:96 (17,5 × 22,5 / 14,5 × 20,5 cm), jossa linna nähty lännestä ja lähempää.

82 WARKAUS. P. A. Kruskopf fec.

430 Alkuperäispiirros kateissa.

431 Ateneumissa luonnos originaaliin A I 472:102. Ei ihmishahmoja. Lyijykynäpiirros, 17,5 × 21,5 cm. Merk. v.y.: E.K. anm.

83 STRÖMSDAL. P. A. Kruskopf.
JUANKOSKI

432 Alkuperäispiirros kateissa.

433 Ateneumissa luonnos originaaliin A I 472:86, lyijykynäpiirros (17 × 21 cm), takana merk. v.y.: Strömsdal (E.K.).

84 KUOPIO. P. A. Kruskopf fec.

434 Alkuperäispiirros kateissa.

85 UTSIGT ÅT FARLEDEN INVID KUOPIO STAD. Lennart Forstén del.
LAIVAVÄYLÄ KUOPION EDUSTALLA

435 Alkuperäispiirros sign. v. a.: Lennart Forstén. Lyijykynäpiirros, 14,5 × 20,5 / 12,5 × 20 cm. Merk. k.a.: Utsigt åt farleden invid Kuopio Stad.

436 A II 838:9.

437 Originaalipiirroksen keskeiset erot litografiaan verrattuna: valonsäteiden kajastus pilvien lomasta vasemmalla voimallisempaa piirroksessa.

438 Magnus von Wrightin päiväkirjamerkinnän 30/11 1846 mukaan Forstén oli tullut kotiin Helsinkiin – oli lähtenyt kesäkuussa Kuopioon – ja että von Wright oli ollut katsomassa tämän kesän aikana tekemiä piirroksia. von Wright kirjoitti 14/12 1846: »Derefter ritade jag Tärnor och Måsar på en af Lennarts Vuér[…]».68von Wright, Dagbok 1841–1849, s. 314, 317. Tämä tarkoittanee Näkymä Laivaväylältä Kuopion edustalla -kuvaa, jota näin ollen voi pitää taiteilijoiden yhteistyönä.

86 PIRUN-PESÄ / (I Maaninga S:n) Lennart Forstén
PIRUNPESÄ Maaningan pitäjässä

439 Alkuperäispiirros kateissa.

87 TUOVILANLAKS. Lennart Forstén
TUOVILANLAHTI

440 Alkuperäispiirros kateissa.

88 TAWASTEHUS. M. v. Wright del.
HÄMEENLINNA

441 Alkuperäispiirros sign. v.a. musteella: M. v. Wright del. Lyijykynäpiirros, paperi leikattu vasemmasta ja oikeasta alareunasta 14,5 × 21 / 12,5 × 20 cm. Merk. v.a.: 1846. k.a. musteella: Tawastehus., takana o.a.: 47.

442 A II 838:13.

443 Piirretty Magnus von Wrightin päiväkirjan mukaan syyskuussa 1847 Helsingissä paikan päällä 27/8–28/8 1846 tehtyjen luonnosten pohjalta.69von Wright, Dagbok 1841–1849, s. 298.

444 Ateneumissa on lisäksi von Wrightiltä seuraavat Hämeenlinna-aiheet:

445 Pitkälle viimeistelty luonnoskirjan sivu A I 34:35, akvarelli-lyijykynätyö 27 × 34,5 cm, merk. v.y.: 27de, 28de Aug. 1846, o.y.: 27. Alhaalla mittakaava lyijykynällä: 1, 2, 3. Takana k.y.: Tavastehus från Böfvelsbacken - / Wänä sn., v.y.: Wänä.

446 A I 34:36 Hämeen linna, luonnoskirjan sivu (28). Lyijykynäpiirros (27 × 34,5 cm), merk. 14 [?] Aug. 1846, näkymä eri suunnasta.

447 Yleisnäkymä kaupungista kaukaa A I 34:7. Lyijykynäpiirros, merk. v.a. 8 juli 1848 sekä »Maisemapiirustuksia, 1848» jossa näkymä yli kaupungin huvimaja etualalla.

448 Carl von Kügelgen teki vuonna 1819 seepialaveerauksen (Eremitaasin kokoelmissa),70Eremitaasi, Pietari. jonka mukaan painettiin litografia 1822 teokseen Vues Pittoresques de la Finlande.71Carl von Kügelgen, Vues pittoresques de la Finlande, S:t Petersburg 1823. Näkymä on samasta yleissuunnasta. Kuva-ala 31 × 41 cm, merk. o.a.: C. v. Kügelgen. 1822. (Esimerkiksi Museovirasto kokoelman inv. nro 32100:338).

449 Lauvergne piirsi vuonna 1839 kuvan jonka Tirpenne litografioi teokseen Voyages de la Commission scientifique du Nord (kuva-ala 24 × 40,5 cm). Se esittää kaupungin likimain samasta kohtaa.

450 Johan Knutsonilta tunnetaan kaksi öljyvärimaalausta Hämeenlinnasta; ajoittamaton (14 × 32,5 cm) Hämeenlinnan kaupunginmuseon kokoelmissa esittää linnan järveltä kaupunki taustanaan ja yksityiskokoelmassa oleva samasta suunnasta mutta rannalta, etualalla paviljonki. Tämä jälkimmäinen on suurikokoinen työ (65,5 × 94,5 cm) ja merkitty J. Knutson 1845.72Rinnemaa, »Iloa ja viihtyvyyttä suomalaisiin koteihin», kuvat 33 ja 41.

89 KRONOBORGS SLOTT. A. Lindeström del.
HÄMEEN LINNA

451 Alkuperäispiirros kateissa.

452 Museoviraston Tikkanen-kokoelmassa on Lindeströmin piirros, näkymä kaukaa lahden toiselta puolelta. »Kronoborgs Slott», lyijykynäpiirros 19 × 25,5 / 14,5 × 20,5 cm. Merk. v.a.: af A. Lindeström, k.a.: Kronoborgs Slott. 1, takana 25/II -43.

90 JTHIS PRESTGÅRD. J. Knutson del.
IITIN PAPPILA

453 Alkuperäispiirros sign. v.a. musteella: J; Knutson. Lyijykynäpiirros 14,5 × 21 / 14 × 20 cm. Merk. k.a. musteella: Jthis Prestgård.

454 A II 838:27.

455 Keskeiset erot painokuvaan: piirroksessa taivasta ei ole hahmoteltu ollenkaan.

91 SOMMARNÄS. J. Knutson fec.

456 Alkuperäispiirros kateissa.

92 HAKOISTEN LINNA. M. v. Wright del.

457 Alkuperäispiirros sign. musteella v.a.: M. v. Wright del. Lyijykynäpiirros, paperi leikattu vasemmasta ja oikeasta alareunasta 14 × 20,5 / 12,5 × 20 cm. Merk. k.a. musteella: Hakoisten Linna. Takana k.a.: 38 / Luult. v.lta 1846.

458 A II 838:14.

459 Keskeiset erot painokuvaan: piirroksessa ei lintuja, eikä taivasta hahmoteltu ollenkaan. Piirretty Magnus von Wrightin päiväkirjan mukaan syyskuussa 1847 Helsingissä paikan päällä 25–26/8 1846 tehtyjen luonnosten pohjalta.73von Wright, Dagbok 1841–1849, s. 297 f.

460 Ateneumissa on lisäksi kaksi von Wrightin lyijykynäluonnosta:

461 – A I 34:32, merk.: 25 aug. 1846 Haga gård från Hakoisten linna.

462 – luonnos originaaliin A I 34:34, merk.: 26. aug: 1846, takana: Hakoisten linna / Janakkala sn.

463 Museoviraston Tikkanen-kokoelman nro 15 on kuutamoaiheinen piirros: 15. Haga. Tussilaveeraus paperille 12,5 × 20 cm, kiinnitetty ruskealle paperille (16,5 × 24,5 cm), merkitty tälle paperille v.a.: M. v. Wright del., k.a.: Haga, takana 25/II – 43.

93 HÜTTIS. M. v. Wright del.
HIIDEN KARTANO

464 Alkuperäispiirros sign. musteella v.a.: M. v. Wright del. Lyijykynäpiirros, paperi leikattu vasemmasta ja oikeasta alareunasta 15 × 21 / 12,5 × 20 cm. Merk. k.a. musteella: Hiittis. [painokuvassa virheellisesti Hüttis]. Takana Suomen taideyhdistyksen leima, o.a.: 39 / Luult. v.lta 1846.

465 A I 636:21.

466 Keskeiset erot painokuvaan: piirroksessa ei ihmisiä sillalla, taivasta ei ole hahmoteltu ollenkaan. Piirretty Magnus von Wrightin päiväkirjan mukaan syyskuussa 1847 Helsingissä paikan päällä 18/9 1846 tehtyjen luonnosten pohjalta.74von Wright, Dagbok 1841–1849, s. 302.

467 Ateneumissa on von Wrightiltä lisäksi kaksi luonnosta:

468 – Hyvin luonnosmainen harjoitelma A I 34:66, merk.: 18 Sept. Janakkala Sn.

469 – A I 34:67, merk.: 20 Sept. 1846, takana: Hiittis. / Janakkala Sn.

94 PALIKAIS. M. v. Wright del.
PALIKAINEN

470 Alkuperäispiirros sign. v.a. musteella: M. v. Wright del. Lyijykynäpiirros, paperi leikattu vasemmasta ja oikeasta alareunasta 14,5 × 21 / 12,5 × 20 cm. Merk. k.a. musteella: Palikais. Takana o. keskellä: 40 / Luult. v.lta 1846.

471 A II 838:15.

472 Keskeiset erot painokuvaan: piirroksessa ei ihmistä sillalla eikä pariskuntaa pellolla, taivasta ei ole hahmoteltu ollenkaan. Piirretty Magnus von Wrightin päiväkirjan mukaan syyskuussa 1847 Helsingissä paikan päällä 19/8 1846 tehtyjen luonnosten pohjalta.75von Wright, Dagbok 1841–1849, s. 296.

473 Ateneumissa on kaksi von Wrightin luonnosta von Wrightin Palikaisista, eri suunnasta nähtynä julkaistuun verrattuna: A I 32:21, merk.: 19 aug. 1846 / Palikais, sekä A I 34:22, merk.: 19 aug.1846 / Palikais.

95 YOKKIS GÅRD. A. Lindeström fec.
JOKIOISTEN KARTANO

474 Alkuperäispiirros sign. v.a. tussilla/musteella: af A. Lindeström. fec. [eri kädellä lyijyllä] ca 1843. ?. Lyijykynäpiirros, 18 × 24,5 / 14 × 20,5 cm. Merk. k.a. tussilla: Jokkis Gård [Alkukirjaimen voi lukea myös Y:nä], takana v.y. punainen leima: LINDSTEDTS / Antikvariatiska / BOKHANDEL,/ Helsingfors, Skillnaden 2., v.a. pienempi punainen leima: LINDSTEDS / ANTIKVARIATISKA / BOKHANDEL / HELSINGFORS.

475 A II 838:31.

476 Originaalipiirroksen keskeiset erot litografiaan verrattuna: painokuvan pellolla, vasemmalla, kävelevä hahmo vaikuttaa naiselta, piirroksen hahmo on selkeästi herra kävelykeppeineen. Painokuvan puutarhan kävelevää pariskuntaa ei ole piirroksessa.

477 Magnus von Wrightiltä on lisäksi Ateneumissa luonnos A I 34:24, merk.: 20 aug. 1846, takana: Jockis Gård / i Jockis kl, sekä Museovirastossa Tikkanen-kokoelman nr 17: Jockis (Tavastland), lyijykynä paperille 13 × 20,5 / 12,5 × 20 cm, takana merk. o.y.: Jockis. (Tavastland) / M. v. Wright del., o.a.: 25/II – 43. Paviljonki piirretty kahdesti, lisäksi haalistuneita epäselviä merkintöjä, mm. katon vaiheilla.

96 EN SKOGSTRAKT I HUMPILA KAPELL. A. Lindeström fec.
METSÄSEUTU HUMPPILASSA

478 Alkuperäispiirros sign. v.a. tussilla: af [ylivedetty] A. Lindeström. fec [lisätty]. Lyijykynäpiirros, paperi leikattu vasemmasta ja oikeasta alareunasta 17,5 × 21 / 14,5 × 20,5 cm. Merk. k.a. tussilla: En skogstrakt i Humpila kapell, o.a. lyijykynällä: obs. verte, v.y.: ausgedehnt, um mehr Himmel zu bekommen. Takana: v.y.: Der Litograf setzt an die markierte Stellen einige / Kühe in weidender Stellung [vieressä vinoruutu].

479 A II 838:29.

480 Originaalipiirroksen keskeiset erot litografiaan verrattuna: originaalissa ei yhtään lehmää tai paimenta. Suurin piirtein niille sijoille, joihin näitä litografien toimesta lisättiin, piirrokseen on hahmoteltu vinoruudut. Painokuvasta lievennetty kuusien ja koivujen teräväpiirtoista heijastumista vedestä.

97 STJERNSUND. M. v. Wright del.
LEPAA

481 Alkuperäispiirros kateissa.

482 Piirretty Magnus von Wrightin päiväkirjan mukaan syyskuussa 1847 Helsingissä paikan päällä 31/8 1846 tehdyn luonnoksen pohjalta.76von Wright, Dagbok 1841–1849, s. 298. Päiväkirjansa mukaan hän maalasi myös vuosina 1849–1850 kaksi näkymää Stjernsundista, toisen päivänvalossa, toisen kuutamossa.77von Wright, Dagbok 1841–1849, ks. esim. s. 413; Magnus von Wright, Dagbok 1850–1862, Konstnärsbröderna von Wrights dagböcker 4, SSLS 600:4, 2001, ks. esim. s. 23.

483 Ateneumissa luonnoskirjan lehti A I 34:39, merk.: 31 aug. tillhör Brukspatron Heimbürger - alodial Säteri (Lepaa). Takana: Stjernsund / Lepås / Tyrvändö kpll af Hattula S:n.

98 SÄÄKSMÄKI KYRKA. M. v. Wright del.
SÄÄKSMÄEN KIRKKO

484 Alkuperäispiirros sign. v.a. musteella: M. v. Wright del. Lyijykynäpiirros, paperi leikattu vasemmasta ja oikeasta alareunasta 14 × 21 / 12,5 × 20 cm. Merk. k.a. musteella: Sääksmäki Kyrka. Takana k.a.: 42 / Luult. v.lta 1846.

485 A I 838:20.

486 Keskeiset erot painokuvaan: piirroksessa ei alusta vesillä, eikä taivasta hahmoteltu ollenkaan.

487 Piirretty Magnus von Wrightin päiväkirjan mukaan syyskuussa 1847 Helsingissä paikan päällä 2/9 1846 tehdyn luonnoksen pohjalta.78von Wright, Dagbok 1841–1849, s. 299, 353.

488 Viimeistelty luonnos originaaliin luonnoskirjassa Ateneumissa (27,5 × 34,5 cm), merk. v.y.: 2de Sept. 1846, o.y.: 37. k.a.: Sääksmäki Kyrka. A I 34:45.

99 NORDENLUND. P. A. Kruskopf fec.

489 Alkuperäispiirros kateissa, Ateneumissa luonnos originaaliin, lyijykynäpiirros 18 × 22 cm, epäselviä merkintöjä kartanon päärakennuksen vieressä. Takana v.y.: NORDENLUND / (E.K.).

490 A I 472:97.

491 Tämä kuva puuttuu vuoden 1853 ranskalais-saksalaisesta laitoksesta, ja siitä ei ole tavattu väritettyjä versioita. Se ei myöskään ole mukana suomenkielisessä FFiT-laitoksessa 1863–1866.

100 MIESKOMÄKI. P. A. Kruskopf fec.

492 Alkuperäispiirros sign. o.a.: PAKpf 1844. Lyijykynäpiirros 18 × 22 / 14,5 × 20,5 cm. Merk. k.a.: Mieskomäki, v.a.: [epäselvää kirjoitusta], o.a. lyijyllä: Mieskomäki.

493 A II 838:25.

494 Originaalipiirroksen keskeiset erot litografiaan verrattuna: piirroksessa lehmä valkoinen ja katsoo kohti. Pilvet erilaiset.

101 PRESTGÅRD, LASSILA OCH KLOCKARE BOLSTAD. P. A. Kruskopf fec.
PAPPILA, LASSILA SEKÄ KELLONSOITTAJAN TALO RAUTALAMMILLA.

495 Alkuperäispiirros kateissa.

496 Rautalampi-aiheinen litografia puuttuu vuoden 1853 ranskalais-saksalaisesta laitoksesta, väritetystä versiosta on kuitenkin julkaistu vuonna 1987 kuva. Sitä ei myöskään ollut mukana suomenkielisessä FFiT-laitoksessa 1863–1866.

102 KARSTULA. J. Knutson fec.

497 Alkuperäispiirros sign. lyijyllä v.a.: J Knutson. Lyijykynäpiirros, paperi leikattu vasemmasta ja oikeasta alareunasta 14 × 21 / 13 × 20,5 cm. Merk. k.a. musteella: [Karstula.]. Takana Suomen taideyhdistyksen leima.

498 A I 636:15.

103 STORKYRO. / 5 verst från kyrkan. J. Knutson fec.
ISOKYRÖ 5 virstaa kirkolta

499 Alkuperäispiirros sign. lyijyllä v.a.: JKnutson. Lyijykynäpiirros, paperi leikattu vasemmasta ja oikeasta alareunasta 15 × 21 / 13 × 20,5 cm. Merk. k.a. musteella: Storkyro. Takana Suomen taideyhdistyksen leima.

500 A I 636:16.

104 REVOLAKS. Lennart Forstén fec.
REVONLAHTI

501 Alkuperäispiirros sign. v.a.: Lennart Forstén. Lyijykynäpiirros 14 × 20,5 / 12,5 × 20,5 cm. Merk. k.a.: Revolaks.

502 A II 838:4.

503 Originaalipiirroksen keskeiset erot litografiaan verrattuna: soutajassa erilainen, pilvet erilaiset mutta itse valaistusilme samanlainen, painokuvassa kuvan keskialalla enemmän selkeästi erottuvia kiviä.

105 LAPPO. J. Knutson fec.
LAPUA

504 Alkuperäispiirros sign. lyijyllä v.a.: J. Knutson. Lyijykynäpiirros, paperi leikattu vasemmasta ja oikeasta alareunasta 14,5 × 21 / 13 × 20,5 cm. Merk. k.a. musteella: Lappo. Takana Suomen taideyhdistyksen leima.

505 A I 636:14.

506 Keskeiset erot painokuvaan: piirroksessa kuskilla piiska kädessä, taivasta ei hahmoteltu.

507 Knutson teki aiheesta myös maalauksen: öljy kartongille 11,5 × 15,5 cm. Sign. o.a.: J. Knutson. Merkintä takana: Lappo/ N = 1 / [Kustaa Hiekan Säätiön leima] / Kustaa Hiekan säätiö, Hiekan taidemuseo, Tampere, inventaarionumero 93. Osto 4/3 1935 tuntemattomalta yhteishintaan 1350 mk, samalla kuin kaksi seuraavaa maalausta.

106 JUUTAS. J. Knutson fec.
JUUTTAA

508 Alkuperäispiirros kateissa.

509 Knutson teki aiheesta myös maalauksen: öljy kartongille 11,5 × 15,5 cm. Sign. o.a.: J. Knutson. Kustaa Hiekan säätiö, Hiekan taidemuseo, Tampere, inventaarionumero 95. Osto 4/3 1935 samalla kuin edellä mainittu.

510 Tästä kuvasta on myös Tukholmassa A. J. Salmsonin painossa litografioitu toisinto, jossa eroina on mm. se, että tiellä on kahdet vaunut ja lisäksi yksinäinen kävelijä.79Julkaistu teoksessa: Kai Linnilä (toim.), Zachris Topelius. Maakuntien Suomi 3, s. 873.

107 ORAVAIS. J. Knutson fec.
ORAVAINEN

511 Alkuperäispiirros sign. lyijyllä v.a.: J Knutson. Lyijykynäpiirros, paperi leikattu vasemmasta ja oikeasta alareunasta 15 × 21 / 13 × 20,5 cm. Merk. k.a. musteella: Oravais. Takana Suomen taideyhdistyksen leima.

512 A I 636:27.

513 Knutson teki aiheesta myös maalauksen: öljy kartongille 11,5 × 15,5 cm. Sign. o.a.: J. Kson. Merkintä takana: Oravais / [Kustaa Hiekan Säätiön leima] / »det var när / Oravais…» Kustaa Hiekan säätiö, Hiekan taidemuseo, Tampere, inventaarionumero 94. Osto 4/3 1935 samalla kuin edellä mainitut.

108 ÖSTERMYRA. J. Knutson fec.

514 Alkuperäispiirros sign. lyijyllä v.a.: J Knutson. Lyijykynäpiirros, paperi leikattu vasemmasta ja oikeasta alareunasta 22 × 13 / 20 × 12,5 cm. Merk. k.a. musteella: [Östermyra.]. Takana Suomen taideyhdistyksen leima.

515 A I 636:13.

109 WASA. / Från Norr. J. Knutson fec.
VAASA Pohjoisesta

516 Alkuperäispiirros sign. lyijyllä v.a.: J Knutson. Lyijykynäpiirros, paperi leikattu vasemmasta ja oikeasta alareunasta 14,5 × 21 / 13 × 20,5 cm. Merk. k.a. musteella: [Wasa. / Från Norr.]. Sininen väritahra keskellä kuvapintaa. Takana Suomen taideyhdistyksen leima.

517 A I 636:23.

518 Keskeiset erot painokuvaan: Piirroksessa ei koiraa, eikä pilviä.

519 Pohjanmaan historiallisessa museossa on piirustuksenopettaja J. G. Hedmanin piirros Vasa före branden, siis myöskin ennen vuoden 1852 suurta paloa. Se esittää kaupungin hieman etäämpää ja suurin piirtein suoraan vastakkaisesta suunnasta.

110 NY-CARLEBY. J. Knutson fec.
UUSIKAARLEPYY

520 Alkuperäispiirros sign. lyijyllä v.a.: J Knutson. Lyijykynäpiirros, paperi leikattu vasemmasta ja oikeasta alareunasta 15 × 21 / 12,5 × 20,5 cm. Merk. k.a. musteella: Ny-Carleby. Takana Suomen taideyhdistyksen leima.

521 A I 636:25.

522 Keskeiset erot painokuvaan: painokuvaan lisätty pieni kivi etualan lahdenpohjukkaan. Piirroksessa taivasta ei ole hahmoteltu.

523 Lauvergne oli esittänyt Uudenkaarlepyyn teoksessa Voyages de la Commission scientifique du Nord samasta yleissuunnasta mutta laveammlla näkymällä (kuva-ala 24 × 41 cm).

524 Topeliuksen kirjeenvaihdon mukaan puoliso Emilie Topelius oli piirtänyt kaksi luonnosta Uusikaarlepyy-aiheeseen vuonna 1848, ja »wrightin» piti tehdä näistä lopullinen kuvitus. Lopullinen työ on kuitenkin merkitty Knutsonille, joka lienee jo käynyt paikkakunnalla pari vuotta aiemmin. Topeliuksen sanankäyttö viittaisi siihen, että Emilien kuvat sijoittuvat eri vuodenaikaan. Niitä ei ilmeisesti lopulta päädytty käyttämään, vaikka Nybergin Topelius-elämäkerrassa vielä kerrotaan sukumuistona Emilien luonnoksen toimineen pohjana lopulliselle kuvalle.80Marta Hirn, Finland framställt i teckningar, SSLS 551, 1988, s. 77.

111 JAKOBSSTAD. J. Knutson fec.
PIETARSAARI

525 Alkuperäispiirros sign. lyijyllä v.a.: J Knutson. Lyijykynäpiirros, paperi leikattu vasemmasta ja oikeasta alareunasta 14,5 × 21 / 13 × 20,5 cm. Merk. k.a. musteella: Jakobstad. [lisätty s-kirjain]. Takana Suomen taideyhdistyksen leima, k.a.: Jakobsstad.

526 A I 636:38.

527 Keskeiset erot painokuvaan: piirroksessa maantiellä henkilöt ja hahmot erilaisia, painokuvassa kauempana enemmän yksityiskohtia ja hahmoja.

528 Kuva ei ollut mukana suomenkielisessä 1863–1866 -laitoksessa.

112 ULEÅBORG. J. Boström fec.
OULU

529 Alkuperäispiirros sign. v.a.: J. Boström. Lyijykynä- ja tussipiirros, paperi leikelty vasemmasta alakulmasta ja oikeista kulmista, mitat suurimmillaan 15 × 21 cm Merk. k.a.: ULEÅBORG.

530 A II 838:28.

531 Originaalipiirroksen keskeiset erot litografiaan verrattuna: kolme taivaalla lentävää lintua puuttuu, pilvet erilaiset.

532 Marta Hirnin mukaan Boströmin sukulaisilla oli vielä vuonna 1950 luonnos alkuperäispiirrokseen, joka joissain suhteissa eroaa lopullisesta työstä. Tätä teosta ei ole pystytty jäljittämään.81Hirn, Finland framställt i teckningar, s. 80.

113 TORNEÅ. Lennart Forstén fec
TORNIO

533 Alkuperäispiirros sign. v.a.: Lennart Forstén p. Lyijykynäpiirros, paperi leikattu vasemmasta ja oikeasta alareunasta 14 × 20,5 / 12,5 × 20,5 cm. Merk. k.a.: Torneå.

534 A II 838:5.

535 Originaalipiirroksen keskeiset erot litografiaan verrattuna: ensimmäinen laiturilla istuva mies vasemmalta ei polta piippua piirroksessa ja on suoraan selin; kolmessa seisovassa herrassa myös eroavuuksia, esim. kepeissä – piirroksen keskimmäisellä seisovalla miehellä kädessä vitsa tai lyhyt ongenvapa. Piirroksessa taustan soutuveneessä vain soutaja, ei keulan toista hahmoa. Linnut lentävät painokuvassa matalammalla ja pilvet erilaiset.

536 A. F. Skjöldebrand julkaisi teoksessa Voyage pittoresque au Cap Nord myös kuvan Torniosta. Se on korkeampaa nähty ja esittää näkymän dramaattisesti keskiyön auringon valaisemana.

114 ÄMMÄKOSKI VID KAJANA. L. Forstén fec.
ÄMMÄKOSKI KAJAANISSA

537 Alkuperäispiirros sign. v.a. tussilla: L. Forstén. / 1844. Lyijykynäpiirros 18,5 × 22 cm (koko paperi kuva-alaa). Merk. k.a. tussilla: Der Fall [ylivedetty] ÄMMÄKOSKI bei [ylivedetty] vid Kajana. o.a.: nach [ylivedetty].

538 A II 838:2.

539 Originaalipiirroksen keskeiset erot litografiaan verrattuna: kolme taivaalla lentävää lintua puuttuu, pilvet erilaiset, soutajien hahmoja täyteläistetty.

540 Museoviraston kokoelmissa on C. Akrelin etsaus Carl Petter Hällströmin (joka sittemmin toimi kartografina Ruotsissa) piirroksesta: Rudera af Kajaneborgs Slott (C II B:39, 13 × 20 cm) joka esittää saman näkymän lähempää ja eri kuvakulmasta.

541 Ämmäkoski myös J. H. Bolmsin litografiana Sebastian Gripenbergin kuvauksessa Aleksanteri I:en matkasta Suomessa 1819.82Ruotsinkielinen nimike: Berättelse om Kejsar Alexanders färd från Nissilä gästgifveri till staden Kajana [...] om sommarn år 1819, S:t Petersburg 1828.

542 Kuva ei ollut mukana suomenkielisessä 1863–1866 -laitoksessa.

115 AITTOKOSKI. Lennart Forstén fec.

543 Alkuperäispiirros kateissa.

544 Kuva ei ollut mukana suomenkielisessä 1863–1866 -laitoksessa.

116 JALOKOSKI. Lennart Forstén fec.

545 Alkuperäispiirros kateissa.

546 Kuva ei ollut mukana suomenkielisessä 1863–1866 -laitoksessa.

117 ÄMMÄ JERNBRUK. Lennart Forstén del.
ÄMMÄN RAUTARUUKKI

547 Alkuperäispiirros sign. v.a.: Lennart Forstén. Lyijykynäpiirros 14,5 × 20,5 / 12,5 × 20 cm. Merk. k.a.: Ämmä Jernbruk. Kolme viivoittimella vedettyä ääriviivaa, n. 12,5 × yli 19 cm, oikeaa laitaa ei ole.

548 A II 838:1.

549 Originaalipiirroksen keskeiset erot litografiaan verrattuna: etualan koivuista oikeanpuoleisen oksisto harvempi piirroksessa.

550 Kuva ei ollut mukana suomenkielisessä 1863–1866 -laitoksessa.

118 LUPPIOVAARA. / vid Torneå Elf. Lennart Forstén del.
LUPPIOVAARA TORNIONJOEN VARRELLA

551 Alkuperäispiirros sign. v.a.: Lennart Forstén del-. Lyijykynäpiirros, paperi leikattu vasemmasta ja oikeasta alareunasta 14,5 × 20,5 / 12,5 × 20,5 cm. Merk. takana k.a.: Luppiovaara. / vid Torneå Elf.

552 A II 838:10.

553 Originaalipiirroksen keskeiset erot litografiaan verrattuna: kolmen herran ryhmä eri lailla kuvattu erilaisin asuin ja esinein, painokuvan ryhmä on dynaamisempi. Taustan purjevene on piirroksessa soutuvene. Lisäksi neljä taivaalla lentävää lintua puuttuu.

119 KATTILA-KOSKI./ inunder Polar-Cirkeln. Lennart Forstén del.
KATTILAKOSKI NAPAPIIRILLÄ

554 Alkuperäispiirros Lennart Forstén A. F. Skjöldebrandin mukaan. Sign. v.a. tussilla: Lennart Forstén [lyijykynällä] fec. Lyijykynäpiirros, paperi leikattu vasemmasta ja oikeasta alareunasta, 14,5 × 20,5 / 12,5 × 20 cm. Merk. k.a.: Kattila-koski / inunder Polar-Cirkeln.

555 A II 838:8.

556 Originaalipiirroksen keskeiset erot litografiaan verrattuna: pilvet, etualalla vasemmalla rannan puusto viimeistelty lehtipuumaisemmaksi, neljä lentävää lintua puuttuu. Kuva on kopio A. F. Skjöldebrandin teoksessa Voyage pittoresque au Cap Nord julkaistusta, C. Akrelin litografioimasta kuvasta, kuva-ala 25 × 42,5 cm.

557 Teoksessaan Voyage pittoresque de la Scandinavie on myös kuva Kattilakoskesta, merkittynä »l. Belangerin» tekemäksi, mutta hän itse tuskin oli käynyt paikalla. Näkymä on tiiviimpi ja eri suunnasta nähty.

120 AVASAKSA OCH ÖFVER-TORNEÅ KYRKA. Lennart Forstén del.
AAVASAKSA JA YLI-TORNION KIRKKO

558 Alkuperäispiirros sign. v. a.: Lennart Forstén. Lyijykynäpiirros, paperi leikattu vasemmasta ja oikeasta alareunasta 14 × 20,5 / 12,5 × 20,5 cm. Merk: k.a.: Öfver-Torneå Kyrka och Avasaksa rivi ylempänä tussilla oikolukukorjausnumerointi 3. 2. 1.

559 A II 838:6.

560 Originaalipiirroksen keskeiset erot litografiaan verrattuna: pilvet erilaiset, etualan puusto viimeistelty lehtipuumaisemmaksi ja erottuvammaksi.

561 A. F. Skjöldebrand kuvasi myös Aavasaksaa teoksessa Voyage pittoresque au Cap Nord, mutta eri näköpisteestä.

Finland framställdt i teckningarin taiteilijat

562 Johan Knutson (1816–1899) oli syntyjään eteläruotsalainen ja aloitti taideopintonsa Kööpenhaminassa 1838. Historiamaalarina tunnetun J. G. Sandbergin oppilaana hän oli Tukholmassa 1839–1840 ja päätyi Suomeen kesällä 1840. Knutson oleskeli ensin Helsingissä, kunnes sai 1844 Borgå Gymnasiumin piirustuksenopettajan paikan. Tässä työssä hän oli aina vuoteen 1890 asti. Knutsonin piirrosmateriaali Finland framställdt i teckningar -teokseen on valitettavasti päiväämätöntä.

563 Knutson teki ensimmäisen matkansa teoksen tiimoilta heinäkuussa 1844. Hän teki kaikkiaan 49 kuvaa lopulliseen teokseen (joista yksi, Porvoo, on signeeramaton kopio toisen työstä). Kuvitukset esittelevät Varsinais-Suomea, Ahvenanmaata, Satakuntaa, Läntistä ja Itäistä Uuttamaata ja Pohjanmaan rannikkoa. Knutson jäi yleisessä tietoisuudessa porvoolaiseksi paikallistaiteilijaksi; parhaiten hänet muistetaan Finland framställdt i teckningarin lisäksi muutamasta burleskista kansankuvauksesta. Hän teki kuitenkin paljon maisemamaalauksia myös uransa myöhempinä vuosikymmeninä, ja maalasi mm. Porvoossa vierailleen ruotsalaisen Marcus Larssonin vaikutuksesta värikylläisiä romanttisia maisemia 1860-luvulta eteenpäin.

564 Per Adolf Kruskopf (1805–1852) teki toiseksi eniten, 31 kappaletta, kuvia teokseen. Hänen sukunsa oli Vanhasta Suomesta ja Kruskopf itse syntyi ja kasvoi Pietarissa. Hän tuli 1823 Turkuun opiskelemaan. Kruskopf suoritti oikeustutkinnon ja toimi hovioikeuden- ja valtion virkamiehenä mutta aloitti jo 1830 Helsingin yliopiston piirustuksenopettajana, ja oli mm. järjestämässä Suomen ensimmäistä taidenäyttelyä 1845. 1840-luvun lopulla Kruskopf vetäytyi sukukartanoonsa Muolaan pitäjässä Karjalassa heikkenevän terveytensä johdosta. Kruskopf oli ensimmäinen suomalaistaiteilija, joka julkaisi kuvasarjan suomalaisista maisemista; hänen Finska vuer –teoksensa ilmestyi 1836–1837 ja käsitti 12 kivipiirrosnäkymää taiteilijan itsensä litografioimina. Muutaman näistä kuvista hän jatkojalosti myös Finland framställdt i teckningariin. Kruskopf on dateerannut muutaman teoksensa jo 1844 ja on mahdollista, että ainoan varsinaisen retkensä teoksen tiimoilta hän teki tuolloin. Ilmeisesti itäsuomalaisen perhetaustansa johdosta Kruskopf päätyi käsittelemään teoksen karjalaiset ja savolaiset maisemat.

565 Magnus von Wright (1805–1868) oli kolmesta taitelijaveljeksestä vanhin. Hän oli Haminanlahdelta Kuopion läheltä kotoisin, ja käytyään lukiota Turussa 1820-luvulla asui Tukholmassa vuosina 1826–1829. Tuolta ajalta olivat myös hänen varhaiset, hajanaiset taideopintonsa. von Wright toimi koko elämänsä kuvittajana, ollen tunnetuin lintuaiheistaan, mutta hän teki kaikenlaisia piirrostöitä kartoista vaakunoihin. Vuodesta 1831 von Wright asui Helsingissä, ja toimittuaan jo aiemmin Kruskopfin sijaisena hänet nimitettiin vuonna 1849 yliopiston piirustuksenopettajaksi. von Wright oli merkittävä taidevaikuttaja pienessä Helsingissä, ja opettaja mm. Ferdinand-veljelleen ja nuorelle Werner Holmbergille. Magnus von Wright teki (ilmeisesti) 17 kuvitusta Finland framställdt i teckningariin. Aiheet hajoavat maantieteellisesti Satakunnan, Läntisen Uudenmaan, Helsingin ja Hämeen alueille. von Wrightin Ateneumissa säilyneestä ja päivätystä luonnosmateriaalista seurata hänen matkustamistaan teoksen johdosta. Hän teki syyskesällä 1846 matkan kiertäen Tammisaaren, Tenholan, Someron ja Hämeenlinnan kautta Tampereelle, sieltä mm. Kyröskoskelle, sitten Hämeenlinnaan ja takaisin Helsinkiin. Muutamia aiempia luonnoksia (vuosilta 1842 ja 1844) päätyi myös toteutettujen kuvien pohjaksi. Sittemmin hän kiersi maata laajemminkin ja muodostui vanhoilla päivillään mm. tärkeäksi varhaisen Helsingin kuvaajaksi.

566 Lennart Forstén (1817–1886) oli Kuopiosta kotoisin. Taiteilijana häntä voi nykynäkökulmasta pitää lähinnä lahjakkaana harrastajana. Forstén kävi Haminan kadettikoulun ja päätyi sotilasurallaan everstiluutnantin arvoon. Sittemmin hän toimi myös tie- ja vesikulkulaitoksen yli-insinöörinä. Vielä varttuneemmalla iällä, 1870-luvulla, Forstén kävi opiskelemassa Taideyhdistyksen piirustuskoulussa ja toimi myös taide-elämän luottamustehtävissä. Hän julkaisi myös nuoruudessaan runoja. Forstén teki 14 piirrostaan Finland framställdt i teckningariin nuorena luutnanttina. Yksi kuvista on Tampereelta, mutta suuremmat kokonaisuudet esittävät Savoa, Kainuuta ja Lappia. Forstén on signeerannut yhden Tornio-teoksensa vuonna 1844, ja muutkin pohjoisen teokset ovat arvatenkin samalta retkeltä. Vuonna 1847 Forsténilta oli taideyhdistyksen näyttelyssä esillä pari koskiaihetta, joiden voi arvata olleen maalaustoteutuksia näistä FFIT:nkin teemoista. Jo aikalaiskritiikeissä Forsténin on laskettu tehneen 15 piirrosta kirjaan, samoin Ateneumin inventaariokirjassa Viipurin linna on ollut attribuoituna Lennart Forsténille. Silti sekä litografiassa että originaalissa signeeraus on selvästi T. Forstén, ja jo Marta Hirn on identifioinut tekijäksi Lennartin kaksoisveljen Torsten Forsténin. Torsten Forstén (1817–1861) oli upseeri ja vuodesta 1845 Haminan kadettikoulun piirustuksen ja kaunokirjoituksen opettaja. Hän oli myös julkaissut muutamia runoja ja jäi eläkkeelle everstiluutnanttina. Forsténin veljesten taustasta voi lisäksi mainita sen, että heidän äitinsä oli piispa Johan Molanderin tytär Maria Charlotta; he olivat täten Järnefeltien lahjakkaan sisarusparven isän Alexander Järnefeltin serkkuja. He olivat myös Haminanlahden von wrightien pikkuserkkuja, ja Lennart läheinen ystävä Magnus von Wrightin kanssa.

567 Marta Hirn identifioi aikanaan myös suurteoksen kolmen vähän tunnettua kontribuuttoria Finland framställdt i teckningariin. Adolf Wilhelm Lindeström (1819–1884) teki viisi kuvaa kirjaan. Tämä satakuntalais- ja hämäläisaiheiden tekijä tavataan ensimmäisen kerran Valtiokalenterissa vuonna 1848 Hauholla toimitusvoutina ja hänen uransa jatkui kruununvoutina ja lopulta Vaasan läänin »lääninräntmestarina» (lääninrahastonhoitajana). Vuonna 1861 hän oli julkaissut myös Hämeen läänin kartan. Marta Hirn sai lisäksi selvitettyä, että »J. Boström» oli oululainen nahkuri ja raatimies Jacob Boström (1812–1881 ), joka suvussa säilyneen muiston mukaan oli innokas piirtäjä. Erik Westerling tullee jäämään arvoitukseksi. Hänen tiedetään toimineen akvarellistina Helsingin seudulla ainakin vuosien 1842–45 tienoolla, ja Kansallismuseoon häneltä 1894 lahjoitetun 1845 maalatun akvarellin mukana kulkeutui tieto professori J. M. af Tengströmin perhepiiristä, jonka mukaan Westerling oli »yksityinen piirustuksenopettaja, joka muutamaa vuotta myöhemmin kuului kuolleen Tukholmassa». Ainoatuntemattoman tekemäksi jäävä kuva, Koivola vik av Näsijärvi on kopio sävylitografiasta, jonka sisarteokseksi Marta Hirn laskee hyvin samanlaisen sävylitografian Ett Landställe i Savolaks (i Kuopio socken), joka oli Magnus von Wrightin piirtämä, Lennart Forsténin litografioima ja Tengströmin painon painama. Toinen erikoisuus on Tammerkoski-kuvan kohdalla: von Wrightin luonnoskirjassa on luonnos, joka on liki-identtinen julkaistun, Forsténille kirjatun kuvan kanssa.

Viitteet

1Nämä korjaukset löytyvät ensipainoksen » Korjaukset ja Lisäykset » -listasta, s. 255. Lista käsittää myös Topeliuksen perustekstin alaviitteisiin tekemät korjaukset. Viitteitä ei ole sisällytetty etabloituun tekstiin.
2Satu Rinnemaa, »Iloa ja viihtyvyyttä suomalaisiin koteihin». Johan Knutson maisemankuvaajana 1840−1899, pro gradu-työ 1999, Taidehistorian laitos, Helsingin yliopisto, kuva 32 (alkuperäinen Museoviraston historiallisessa kuva-arkistossa).
3Rinnemaa, »Iloa ja viihtyvyyttä suomalaisiin koteihin», s. 26–27, kuvat 18 ja 19.
4Rinnemaa, »Iloa ja viihtyvyyttä suomalaisiin koteihin», kuva 36, kuvaluettelon nro 37.
5Magnus von Wright, Dagbok 1841–1849, Konstnärsbröderna von Wrights dagböcker 3, SSLS 600:3, Helsingfors 1999, s. 290.
6Aune Lindström, Taiteilijaveljekset von Wright, Helsinki: Otava 1932, teosluettelon nro 20.
7Rinnemaa, »Iloa ja viihtyvyyttä suomalaisiin koteihin», kuva 37, kuvaluettelon nro 34.
8Louis Belanger, Voyage pittoresque de la Suède, Stockholm 1802.
9Myös planssi nro 7 Étienne Bourgevin Vialart de Saint-Morys’n teoksessa Voyage pittoresque de Scandinavie: cahier de vingtquatre vues, avec descriptions, Londres: Cox, fils & Baylis 1802. Vedoksia Museoviraston historiallisessa kuva-arkistossa.
10Anders Fredrik Skjöldebrand, Voyage pittoresque au Cap Nord, Stockholm 1802, planssi nro II.
11von Wright, Dagbok 1841–1849, s. 291.
12von Wright, Dagbok 1841–1849, s. 300.
13Nationalmuseum, Tukholma.
14Planssi nro 8 Saint-Morys’n Voyage pittoresque de Scandinavie’ssa.
15Skjöldebrand, Voyage pittoresque au Cap Nord.
16Eremitaasi, Pietari
17Carl von Kügelgen, Vues pittoresques de la Finlande, St: Peterburg 1824.
18Vedoksia Venäjän kansalliskirjastossa Pietarissa; Rainer Knapas & Pertti Koistinen, Historiallisia kuvia. Suomi vanhassa grafiikassa, SKST 552, Helsinki 1993, s. 154.
19Marta och Yrjö Hirn, Runeberg och hans värld, Helsingfors: Schildts 1937, s. 78, kuva 138.
20Paul Gaimard, Voyages de la Commission scientifique du Nord, en Scandinavie, en Laponie, au Spitzberg et aux Feröe, pendant les années 1838, 1839 et 1840 (Atlas historique et pittoresque, Tome deuxième), Paris 1842.
21Aimo Reitala, Werner Holmbergin taide, Helsinki: Otava 1986, s. 47.
22Rinnemaa, »Iloa ja viihtyvyyttä suomalaisiin koteihin», kuva nro 40.
23Reitala, Werner Holmbergin taide, teosluettelon nro 39.
24Lindström, Taiteilijaveljekset von Wright, s. 186, teosluettelon nro 23.
25Reitala, Werner Holmbergin taide, s. 47.
26von Wright, Dagbok 1841–1849, s. 301, 353.
27von Wright, Dagbok 1841–1849, s. 299 ff.
28Erik Kruskopf, Pehr Adolf Kruskopf. Teckningslärare och litograf, pro gradu-avhandling 1953, Konsthistoriska institutionen, Helsingfors universitet, teosluettelon nro 83.
29von Wright, Dagbok 1841–1849, s. 293.
30von Wright, Dagbok 1841–1849, s. 293, 304.
31Rinnemaa, »Iloa ja viihtyvyyttä suomalaisiin koteihin», kuvat 34 ja 35, teosluettelon nrot 35 ja 36.
32Rese-Anteckningar, s. 97–140, Coll. 244.108, Topelius-kokoelma, Kansalliskirjasto
33Kerttuli Wessman, »Magnus von Wrights målningar med Helsingforsmotiv» och »Helsingfors-motiver i gamla grafikserier» i Rakas Helsinki – Vårt Helsingfors – Dear Old Helsinki, Helsingfors stadsmuseum 1986, s. 26−35 och 35−84.
34von Wright, Dagbok 1841–1849, s. 290.
35von Wright, Dagbok 1841–1849, s. 290.
36von Wright, Dagbok 1841–1849, s. 128, 177.
37von Wright, Dagbok 1841–1849, s. 162.
38Lindström, Taiteilijaveljekset von Wright, s. 186.
39von Wright, Dagbok 1841–1849, s. 291.
40von Wright, Dagbok 1841–1849, s. 286.
41von Wright, Dagbok 1841–1849, s. 291.
42Hirn, Runeberg och hans värld, s. 108.
43Rinnemaa, »Iloa ja viihtyvyyttä suomalaisiin koteihin», teosluettelo.
44Rinnemaa, »Iloa ja viihtyvyyttä suomalaisiin koteihin», bild 71.
45Rinnemaa, »Iloa ja viihtyvyyttä suomalaisiin koteihin», bild 72.
46Rinnemaa, »Iloa ja viihtyvyyttä suomalaisiin koteihin», bild 75.
47Agneta Rahikainen, Johan Ludvig och Fredrika Runeberg. En bildbiografi, SSLS 655, Helsingfors 2003, s. 76, kuva myös kannessa.
48Rinnemaa, »Iloa ja viihtyvyyttä suomalaisiin koteihin», bild 76.
49Rinnemaa, »Iloa ja viihtyvyyttä suomalaisiin koteihin», bild 77.
50Kruskopf, Pehr Adolf Kruskopf, teosluettelon nro 119.
51Kruskopf, Pehr Adolf Kruskopf, teosluettelon nro 10.
52Kuvattu teoksessa Kai Linnilä (toim.), Zachris Topelius. Maakuntien Suomi 3, Helsinki: Tammi 1998, s. 875.
53Kerttuli Wessman, Helsingfors i ramar. Konst ur Helsingfors stadsmuseums samlingar, Helsingfors: Helsingfors stadsmuseum 2005, s. 48–51.
54Kruskopf, Pehr Adolf Kruskopf, teosluettelon nro 35.
55Kruskopf, Pehr Adolf Kruskopf, teosluettelon nro 66.
56Valerian Platonovitsh Langer, Six vues de Finlande, julkaistu 1832 Tioulewin (Tjulevin) toimesta Pietarissa.
57Kruskopf, Pehr Adolf Kruskopf, s. 36–37, teosluettelon nro 113.
58Kruskopf, Pehr Adolf Kruskopf, teosluettelon nro 2.
59Kruskopf, Pehr Adolf Kruskopf, teosluettelon nro 7.
60Vedoksia Kungliga biblioteketissä, Tukholmassa.
61Vedoksia Kansalliskirjastossa, Helsingissä.
62Georg Friedrich Parrot, Recherches physiques sur les pierres d´Imatra, St. Petersburg 1840.
63Imatrasta taiteessa ks. Sven Hirn, Imatra som natursevärdhet till och med 1870. En reselitterär undersökning med lokalhistorisk begränsning, Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk 102, Helsingfors 1958.
64Kruskopf, Pehr Adolf Kruskopf, teosluettelon nro 1.
65Kruskopf, Pehr Adolf Kruskopf, s. 7–8, viite34.
66Eliel Aspelin on jo 1890 esittänyt tämän mahdollisuuden Holmberg-elämäkerrassaan: Werner Holmberg. Hans lefnad och verk, Helsingfors: Otava 1890, s. 20; Kruskopf, Pehr Adolf Kruskopf, s. 71.
67Bertel Hintze, Robert Wilhelm Ekman, 1808−1873. En konsthistorisk studie, Helsingfors: Schildts 1926, teosluettelon nro 366, oli tuolloin yksityisomistuksessa Turussa.
68von Wright, Dagbok 1841–1849, s. 314, 317.
69von Wright, Dagbok 1841–1849, s. 298.
70Eremitaasi, Pietari.
71Carl von Kügelgen, Vues pittoresques de la Finlande, S:t Petersburg 1823.
72Rinnemaa, »Iloa ja viihtyvyyttä suomalaisiin koteihin», kuvat 33 ja 41.
73von Wright, Dagbok 1841–1849, s. 297 f.
74von Wright, Dagbok 1841–1849, s. 302.
75von Wright, Dagbok 1841–1849, s. 296.
76von Wright, Dagbok 1841–1849, s. 298.
77von Wright, Dagbok 1841–1849, ks. esim. s. 413; Magnus von Wright, Dagbok 1850–1862, Konstnärsbröderna von Wrights dagböcker 4, SSLS 600:4, 2001, ks. esim. s. 23.
78von Wright, Dagbok 1841–1849, s. 299, 353.
79Julkaistu teoksessa: Kai Linnilä (toim.), Zachris Topelius. Maakuntien Suomi 3, s. 873.
80Marta Hirn, Finland framställt i teckningar, SSLS 551, 1988, s. 77.
81Hirn, Finland framställt i teckningar, s. 80.
82Ruotsinkielinen nimike: Berättelse om Kejsar Alexanders färd från Nissilä gästgifveri till staden Kajana [...] om sommarn år 1819, S:t Petersburg 1828.

Lähteet ja kirjallisuus

Painamattomat lähteet

Museovirasto, Helsinki

Kirjasto

H. A. Reinholmin arkisto

Bref från åtskilliga personer, arkistokotelo 107

Kansalliskirjasto, Helsinki

Topeliuskokoelma (Coll. 244)

244.61 Brev till Zacharias Topelius: från okända (»X») – Östman samt barnbrev

244.98 Brev från Zacharias Topelius till Emilie Lindqvist

244.108 Föredrag, tal m.m.

Verkkoaineistot (2010)

Helsingin yliopiston ylioppilasmatrikkeli 1640–1852, koonnut Yrjö Kotivuori, http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/

Kansalliskirjasto, Historiallinen sanomalehtikirjasto, http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/ main.html?language=sv

Anders Fredrik Dalin, Ordbok öfver svenska språket I–II, Stockholm 1850–1853, https://spraakbanken.gu.se/karp/

Tietokanta Diplomatarium Fennicum, http://193.184.161.234/DF/index.htm

Kansallisbiografia, http://www.kansallisbiografia.fi

Nationalencyklopedin, http://www.ne.se

Nordisk familjebok, första och andra upplagan, http://runeberg.org/nf/

Svenska Akademiens ordbok, https://www.saob.se/

Uppslagsverket Finland, http://www.uvf.fi

Zacharias Topelius Skrifter, http://topelius.sls.fi

Painettu aineisto

Sanomalehdet

Borgå Tidning

11/9 1839 »Om kyrkklockorna i Borgnäs»; 20/11 1839 »En tradition i Borgnäs»; 30/8 1845 »Anmälan. Subscription emottages på: Finland, Framställdt i Teckningar»; 6/9 1845 »Inrikes»; 9/1 1847 »Bokhandels-Annoncer»; 20/4 1850 »I Öhmanska Bokhandeln i Borgå och Helsingfors»; 10/7 1852 »Inrikes. Helsingfors»

Finlands Allmänna Tidning

16/4 1850 »Bidrag till Kuopio sockens och stads historia» av Wilhelm Gabriel Lagus; 24/1 1851 »Anteckningar om Finland 1850 och nästföregående år»; 30/1–3/2, 24/2– 27/2 och 3/3 1851 »Arvid Wittenberg», »Arvid Forbus», »Torsten Stålhandske» och »Karl Ruuth» av Wilhelm Gabriel Lagus; 15/4 1853 »Till salu»

Helsingfors Morgonblad

7/5 1832 »Flickans klagan» av Erik Ticklén (översatt av J. L. Runeberg); 1/6–4/6 1832 »Ridvala Helka» av Elias Lönnrot; 6–16/7 1832 »Några ord om nejderna, folklynnet och lefnadssättet i Saarijärvi socken» av J. L. Runeberg; 11/8 1834 »Reseminnen» av Elias Lönnrot; 14/9 1832 »Kyrönkoski»; 7/8 1835 »Rese-anteckningar» av Elias Lönnrot; 16/10 1835 »Ett drag af sjuttonde århundradets vältalighet»; 23/11 1835 »Nionde runon i Kalavala» av J. L. Runeberg; 13/3 1843 »Kallan-Kaari»; 29/2 1844 »Kurckeslägtens ursprung och Birkarlarna»; 23/5–6/6 1844 »Rese-Anteckningar af M. A. Castrén»

Helsingfors Tidningar

18/2 1829 »Mäster Anders i Sibbo, eller tillgifwenhet och uppoffring»; 3/2, 6/2, 9/4 och 13/4 1836 »Biografier»; 12/1 1842 »Ett minne af Åbo brand» av Z. Topelius; 29/6 1844 »Från Helsingfors» av Z. Topelius; 8/1, 15/1, 25/1 och 1/2 1845 »Den Finska Trolldomen» av Z. Topelius; 1/3 1845 »Afskeds Ord till Hrr Lönnrot, Castrén och Bergstadi den 25 Febr. 1845» av Z. Topelius; 30/9 1846 »Inrikes: Helsingfors»; 17/9 1847 »Sääksmäki kyrka» av Z. Topelius; 22/1, 1/2, 8/2 och 12/2 1851 »Toriseva»; 17/5–23/7 1851 »Jättesagorna»; 18/6 1851 »Till resp. Prenumeranter på Finland framställdt i teckningar» av Z. Topelius; 2/8– 9/8 1851 »Bref om Saima Kanal och dess omgifningar» av Z. Topelius

Ilmarinen

11/2 1852 »Ännu något litet om Muhos socken»

Kanawa. Sanansaattaja Wiipurista

1/7 1846 »Taidetta ja kirjallisuutta»; 1/2–29/3 1845 »Silmänkääntäjä» av Pietari Hannikainen

Maamiehen ystävä

12/4 1851 »Strömsdalin Rauta-ruukki»

Morgonbladet

8/1 1846 »Finlands litteratur 1845»; 28/9 1846 »Inrikes Nyheter»; 3/12 1846, »Inrikes Nyheter»

Saima

22/1 1846 [»Af ’Finland framstäldt i Teckningar’ …», s. 1]

Sanan Saattaja Wiipurista

17/8 1833 »Saiman Höyry-Laiwalle Ilmariselle»

Suometar

30/11 1847 »Muistutuksia»; 3/3 1848 »Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Wiipurissa Wuosikertomus»; 9/11 1849 »Parikkalasta 30 p. Lokak.»

Tidningar Utgifne af et Sällskap i Åbo

15/4 1775 »Utdrag af ett Bref dateradt den 24 Martii 1775»; 30/4, 16/5, 31/5, 15/10, 31/10, 1776 »Anmärkningar om Keuru Sockens fordna och nu warande tillstånd» av Anders Indrenius; 15/5 1777 »Anmärkningar om Wiitasaari socken»; 27/1, 3/2 1785 »Kort beskrifning öfwer Lætala Socken och Kyrka»; 26/5 1785 »Utdrag af ett gammalt manuscript på pergament, i Salo kyrka i Österbotten, angående det landets öden»

Åbo Tidningar

6/6 1791 »Utdrag ur Consistorii Acad. Aboensis Protocoll för år 1661»; 21/5, 6/8, 1792, 18/3, 1/7, 1793 »Strödde Anteckningar ur Consistorii Ecclesiastici Aboënsis äldre Protocoller»; 23/2 1795 »Ransakning och Dom i Kongl. Åbo Håf-Rätt öfwer en förment gammal Trollkarl Erich Johansson, med det tillnamnet PuuJumala»; 18/5 1795 »Förhör anstäldt i K. Åbo Hof-Rätt d. 17 Nov. 1649 med den därstädes till rätta ställde Trollkonan ifrån Tyrwis Walborg Kyni»; 26/5 1795 »Bref ifrån K. Åbo HofRätt til Consistorium Ecclesiasticum i Åbo, dat. d. 19 Juni 1641»; 24/8 och 31/8 1795 »Ransakning i Kongl. Åbo Håf Rätt öfwer en Rysk Präst Joachim Terentioff, anklagad för Trulldom och andra brått»; 12/8 1799 »Afsked af Runsala» av Michael Choraeus; 30/9 1799 »Åskan» av Michael Choraeus

Åbo Tidningar

10/1 1846 »Inrikes»; 14/9 1849 »Landstigningen wid Lemo udde»; 15/3 1850 »Inrikes. Helsingfors»; 20/7 1852 »Inrikes. Åbo»; 29/3 1853 »Också några ord om ’Finskt biografiskt lexikon’»

Åbo Underrättelser

17/2 1847 »Bref om subskriptioner och historiska handlingar»; 25/1 1853 »Åbo»; 14/4 1857 »Frenckellska Bokhandelns breflåda»

Muu painettu aineisto

Akiander, Matthias, »Utdrag ur ryska annaler», Suomi, Tidskrift i fosterländska ämnen, 1848, s. 1–284

Alcenius, Elias Robert, Genealogia Sursilliana, Helsingfors 1850

Andrews, Malcolm, The Search for the Picturesque, Aldershot: Scolar Press 1989

Anttonen, Pertti & Matti Kuusi, Kalevalalipas, SKST 740, Helsinki 1999

Aspegren, Hans Henrik (resp.), Försök til en historisk, geometrisk och physico-oeconomisk beskrifning öfwer Pedersöre sokn i Österbotn. Andra eller historiska delen, Åbo 1766

Aspelin, Eliel, Werner Holmberg. Hans lefnad och verk, Helsingfors: Otava 1890

Aulén, Johan, Pietari Hannikainen, A. W. Lindgren, A. W. Jahnsson, Jakob Schroderus, Kuwia ja kuwaelmia Suomen maakunnista, Turku: J. W. Lillja ja Kumpp. 1863–1866

Backman, Henrik, En historisk beskrifning öfver stapel staden Lovisa, pr. Johan Bilmark, Åbo 1776

Becker, Reinhold von, Finsk grammatik, Åbo 1824

Beijer, Gustav (red.), Sverige framstäldt i taflor – om ett planschverk och dess förlagor, Malmö: Arena 2009

Belanger, Louis, Voyage pittoresque de la Suède, Stockholm 1802

Bergman, Carl, Historisk och oeconomisk beskrifning öfwer sjöstaden Ekenaes, pr. Pehr Kalm, Åbo 1760

Berndtson, Fredrik, Notiser om Helsingfors, Helsingfors: Wasenius 1845

Biblia, Se on Coco Pyhä Raamattu Suomexi, Stockholmis 1642

Biblia, thet är all then heliga skrift på swensko, Stockholm 1711– 1728

Bilmark, Johan (pr.), Historia Regiæ Academiæ Aboensis I–VII, Aboæ 1770–1776

Bilmark, Johan (pr.), Dissertatio historica, solennem inscrinationis actum b. episcopi Aboensis Hemmingi exhibitura I–II, Aboæ 1775

Björk, Tomas, »1800-talet», Konst och visuell kultur i Sverige 1810–2000, red. Lena Johannesson, Stockholm: Signum 2007, s. 56–57

Borenius, Henrik Gustaf, »Finlands areala innehåll», Suomi, Tidskrift i fosterländska ämnen, 1841:2, s. 50–55

Bremer, Fredrika, Midsommar-resan. En vall-fart, Stockholm: C. A. Bagge 1848

Bremer, Fredrika, Nya teckningar utur hvardagslifvet. Del 6, En dagbok, Stockholm: L. J. Hierta 1843

Bremer, Robert, Grunderne till luft och tid jemte deras skiften och fördelning för året 1823, Åbo 1822

Bremer, Robert, Testamentet, eller wisheten efter närwarande naturförhållande, Åbo 1824

Bremer, Robert, Grunderne till luft och tid, Åbo 1829

Bång, Petrus, Priscorum Sveo-Gothorum ecclesia, Aboæ 1675

Cajan, Johan Fredrik, Suomen historia. Osa 1, Pakanuuden ja paawinuskon ajat, SKST 7, Helsinki 1846

Cajanus, Eric, Historisk och oeconomisk beskrifning öfwer Cronoby sokn uti Österbotn, pr. Pehr Kalm, Åbo 1755

Castrén, Matthias Alexander, »Anteckningar under en resa genom Finska och Ryska Lappmarken 1842», Suomi, Tidskrift i fosterländska ämnen, 1842:4, s. 3–35

Castrén, Matthias Alexander, »Anteckningar om Savolotschesskaja Tschud», Suomi, Tidskrift i fosterländska ämnen, 1844, s. 1–22

Choraeus, Michael, Michaël Choræi samlade skaldestycken, Örebro: Lindh 1826 (andra uppl.)

Corander, Axel Gabriel, Kertoelma Suur-Sawosta eli Mikkelistä, Mikkelissä 1848

Cygnæus, Fredrik, Höstispiggarna. Ströskrift, Stockholm 1841

[Elmgren, Sven Gabriel], »Litteraturöfversigt», Litteraturblad för allmän medborgerlig bildning 1852:5, s. 129–134

Estlander, Bernhard, »Topelius som historiker. Studier och reflexioner», Zacharias Topelius hundraårsminne. Festskrift den 14 januari 1918, SSLS 137, Helsingfors 1918, s. 115–147

»Estniska folksagor, upptecknade af Dr. Fählmann», Suomi, Tidskrift i fosterländska ämnen 1842:3, s. 44–51

Finlands Stats-Calender för skott-året 1840, Helsingfors 1839

»Finlands Vatten-area och Ägovidder», Suomi, Tidskrift i fosterländska ämnen 1842:6, s. 19–20

Forsius, Sigfrid Aronus, Minerographia, thet är, mineralers, åthskillighe jordeslags, metallers eller malmars och edle steenars beskrifwelse, Stockholm 1643

Forssell, Carl af, Statistik öfver Sverige, grundad på offentliga handlingar, Stockholm 1831

Fosterländskt album III, utg. H. Kellgren, R. Tengström och K. Tigerstedt, Helsingfors: Öhman 1847

Franzén, Frans Michael, Handelsmannen i Gamla Carleby Henrik Rahms minne. Vid des graf den 20 october 1799. För slägt och vänner, Åbo 1800

Franzén, Frans Michael, Skaldestycken. Första bandet, Åbo 1810

Franzén, Frans Michael, Skaldestycken. Fjerde bandet, Örebro: Lindh 1832

Frondin, Elia (pr.), De Alandia, Maris Baltici insula, Upsaliæ 1739

Gadd, Pehr Adrian (pr.), Inledning til Björneborgs läns mine-ral-historia I–III, Åbo 1789–1792

Gadd, Pehr Adrian (pr.), Undersökning om Nyland och Tavastehus Län I–III, Åbo 1789

Gaimard, Paul, Voyages de la Commission scientifique du Nord en Scandinavie en Laponie, au Spitzberg et aux Feröe, pendant les années 1838–40 […], Paris 1842–1855

Ganander, Christfrid, Mythologia fennica, Åbo 1789

Gardberg, Carl-Rudolf, Boktrycket i Finland. Från Åbo brand till år 1918, Helsingfors: Helsingfors grafiska klubb 1973

Gottlund, Carl Axel, Otawa eli suomalaisia huvituksia I–II, Tukhulmissa 1828–1832

Gripenberg, Sebastian, Berättelse om Kejsar Alexanders färd från Nissilä gästgifveri till staden Kajana, S:t Petersburg 1828

Grot, Jakob, Calender till minne af Kejserliga Alexanders-Universitetets andra secularfest, Helsingfors 1842

Grönblad, Edward, Urkunder upplysande Finlands öden och tillstånd i slutet af 16de och början av 17de århundradet. Första häftet, Helsingfors 1843

Grönblad, Edward, De comitiis, quae dicuntur Arctopoli celebrata fuisse anno 1602, Helsingforsiæ 1843–1847

Grönblad, Edward, Handlingar rörande klubbekriget, Helsingfors 1843–1856

Grönblad, Edward, »Konung Carl IX:s plan att förbinda Saimen med Finska viken. Ett historiskt utkast», Suomi, Tidskrift i fosterländska ämnen 1845, s. 240–292

Grönblad, Edward, »Om gränsorna mellan Tavastland och Savolax. Ett urkundligt bidrag», Suomi, Tidskrift i fosterländska ämnen 1846, s. 183–201

Haartman, Carl von, »Försök att bestämma den genuina racen af de i Finland boende folk, som tala Finska», Acta Societatis Scientiarum Fennicæ Tom. II. 2. 1847, s. 845–860

Hallborg, Lars, De Alandia, pr. Algot Scarin, Aboæ 1730

Handlingar rörande Skandinaviens Historia. Del 31, Stockholm: Kungl. Samfundet för utgivande av handskrifter rörande Skandinaviens historia 1850

Hedberg, Fredrik Gabriel, Uskon oppi autuuteen, Turussa 1843

Heikkilä, Tuomas, Sankt Henrikslegenden, övers. Rainer Knapas, SSLS 720, Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland och Stockholm: Atlantis 2009

Hintze, Bertel, Robert Wilhelm Ekman. En konsthistorisk studie, Helsingfors: Schildts 1926

Hipping, Anders Johan, »Om svenska språkdialekten i Nyland», Acta Societatis Scientiarum Fennicæ Tom. II. 2. 1848, s. 1077–1176

Hirn, Marta och Yrjö, Runeberg och hans värld, Helsingfors: Schildts 1937

Hirn, Marta, »Finland framställt i teckningar», HLS 26, SSLS 330, Helsingfors 1950, s. 5–86

Hirn, Marta, Carl von Kügelgens resa i Finland 1818. En bildkrönika, Helsingfors: Frenckellska tryckeri ab 1965

Hirn, Marta, Finland framställt i teckningar, SSLS 551, Helsingfors 1988

Hirn, Sven, Imatra som natursevärdhet till och med 1870. En reselitterär undersökning med lokal begränsning, Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk 102, Helsingfors: Finska Vetenskaps-Societeten 1958

Hjärne, Gustafva Sophia, Tavastehus slott. En romans från Birger Jarls af Bjelbo tidehvarf, Helsingfors 1831

Hunt, John Dixon, Gardens and the Picturesque, Cambridge (Mass.): The MIT Press 1992

Hussey, Christopher, The Picturesque: Studies in a Point of View, London: Putnam’s 1927

Hällström, Gustaf Gabriel, »Ny mätning af Åbo slotts höjd öfver hafs-ytan, jemte slutsatser om Södra Finlands höjning öfver hafvet», Acta Societatis Scientiarum Fennicæ, Tom. I. 3. 1842, s. 519–525

Hällström, Gustaf Gabriel, »Specimina mutati currente saeculo temporis, quo glacies fluminum annuae dissolutae sunt», Acta Societatis Scientiarum Fennicæ, T. I. 1. 1842, s. 519–525

Häyrynen, Maunu, »Hur landskapsbildspråket definierar det nationella rummet», Det finländska landskapet. Olika synvinklar inom landskapsforskningen, red. Inkeri Pitkäranta & Esko Rahikainen, Helsingfors: Helsingfors universitetsbibliotek, utst. katalog 2002, s. 34–41

Häyrynen, Maunu, Kuvitettu maa. Suomen kansallisten maisemakuvastojen rakentuminen, SKST 834, Helsinki 2005

Högström, Pehr, Beskrifning öfwer de til Sweriges krona lydande lapmarker, Stockholm 1746

Högström, Pehr, Bättrings-röst til det ifrån Jacobs Gud til otro och afguderi förfalna Jacobs hus, Stockholm 1746

Johan Jakob Nervander, Jephthas bok, en minnes-sång i Israel, Helsingfors 1840

Johannesson, Lena, »Inledning», Konst och visuell kultur i Sverige 1810–2000, red. Lena Johannesson, Stockholm: Signum 2007, s. 13–15

Juslén, Daniel, »Åbo förr och nu», Suomi, Tidskrift i fosterländska ämnen 1841:2, s. 17–49, 1841:3, s. 3–51

Jäntti, Yrjö, Werner Söderström Osakeyhtiö. Viisikymmenvuotinen kustannustoiminta 1878–1928 I, Porvoo: WSOY 1928

Jörgensen, Arne (toim./red.), Kuninkaalliset ja Kanslerin kirjeet 1640–1713. Kongliga och Cancellers Bref 1640–1713, Helsingfors 1940

Kalevala. Öfversatt af M. A. Castrén, Helsingfors 1841

Kalevala. Översatt av Lars Huldén och Mats Huldén, Stockholm: Atlantis 2002

Klinge, Matti & Aimo Reitala (toim.), Maisemia Suomesta, Helsinki: Otava 1987

Klinge, Matti, Idyll och hot. Zacharias Topelius. Hans politik och idéer, Stockholm: Atlantis och Helsingfors: Söderströms 2000

Klinge, Matti, Suomalainen ja eurooppalainen menneisyys. Historiankirjoitus ja historiakulttuuri keisariaikana, SKST 1 285, Helsinki 2010.

Knapas, Rainer & Pertti Koistinen, Historiallisia kuvia. Suomi vanhassa grafiikassa, SKST 552, Helsinki 1993

Knorring, Frans Petter von, Gamla Finland, eller Det fordna Wiborgska Gouvernementet, Åbo 1833

Kruskopf, Erik, Pehr Adolf Kruskopf. Teckningslärare och litograf, pro gradu-avhandling 1953, Konsthistoriska institutionen, Helsingfors universitet

Kuurne, Jouni (toim.), Sergejevin Suomi. Kuvia Suomesta 1811, Helsinki: Museovirasto 1994

Kügelgen, Carl von, Vues pittoresques de la Finlande, S:t Petersburg 1823–1824

Læstadius, Petrus, Forsättning af journalen öfver missions-resor i Lappmarken innefattande åren 1828–1832, Stockholm: Nordströms 1833

Lagus, Wilhelm Gabriel, Handlingar till upplysning i Finlands Kyrko-Historia, Ny följd, Åbo: Christ. Ludv. Hjelt 1836

Langer, Valerian Platonovitj, Six vues de Finlande, S:t Petersburg 1832

Lencqvist, Erik, »Historisk Afhandling om Åbo Slott», Mnemosyne 1/12 1822, 1/2, 1/6 och 1/8 1823

Liljegren, Johan Gustaf (utg.), Svenskt diplomatarium Bd 1, Stockholm 1829

Lindström, Aune, Taiteilijaveljekset von Wright, Helsinki: Otava 1932

Lindström, Gustaf Israel, »Beskrifning öfver Eura socken», Suomi, Tidskrift i fosterländska ämnen, 1849, s. 93–188

Linnerhielm, Jonas Carl, Bref under resor i Sverige, Stockholm 1797

Linnerhielm, Jonas Carl, Bref under nya resor i Sverige, Stockholm 1807

Linnerhielm, Jonas Carl, Bref under senare resor i Sverige, Stockholm 1816

Linnilä, Kai (toim.), Maakuntien Suomi 1–3, Helsinki: Tammi 1998

Loenbom, Samuel, Lefwernes beskrifning, öfwer professoren och kyrko-herden Sigfridus Aronus Forsius, Stockholm 1772

Lukemisia Suomen kansan hyödyksi. Sawo-karjalaisten oppiwaisten toimittamia 2, Helsinki 1846

Lönnrot, Elias, Dissertatio Academica de Väinämöine priscorum Fennorum numine, Aboæ 1827

Lönnrot, Elias (julk.), Kanteletar taikka Suomen kansan wanhoja lauluja ja wirsiä, SKST 3, Helsinki 1840

Lönnrot, Elias (julk.), Kalewala taikka Wanhoja Karjalan runoja Suomen kansan muinosista ajoista, SKST 2, Helsinki 1835

Lönnrot, Elias (toim.), Suomen kansan sananlaskuja, SKST 4, Helsinki 1842

Lönnrot, Elias (toim.), Paawo Korhosen wiisikymmentä runoa ja kuusi laulua, SKST 10, Helsinki 1848

Lönnrot, Elias, Afhandling om finnarnes magiska medicin, Helsingfors 1832

Lönnroth, Harry & Martti Linna, Johannes Messenius. Suomen Riimikronikka, SKST 913, Helsinki 2004

Mathesius, Per Niklas, »Geografisk Beskrifning om Österbotten», Suomi, Tidskrift i fosterländska ämnen, 1843:2–3, 1843:5, s. 61–84, 121–163, 253–290

Mellin, Gustaf Henrik, Sverige framstäldt i teckningar, Stockholm 1837–1840

Messenius, Johannes, Joh. Messenii Berättelse om några gamla och märkwärdiga Finlands handlingar, hwilken innehåller en krönika om inbyggarenas härkomst, bedrifter, gudstjenst, konungar, regenter och biskopar, med swenska rim beskrefwen, utg. av Johan Bilmark i Åbo 1774

Messenius, Johannes, Scondia illustrata, ug. av Johan Peringsköld i Stockholm 1700–1705

Montferrand, Auguste Ricard de, Plans et détails du monument consacre à la mémoire de l’empereur Alexandre, Paris 1836

Montgomery, Gustaf, Historia öfver kriget emellan Sverige och Ryssland åren 1808 och 1809, Örebro 1842

Mustelin, Olof, Studier i finländsk historieforskning 1809–1865, SSLS 316, Helsingfors 1957

Nicolay, Ludwig Heinrich von, Das Landgut Monrepos in Finnland, Paris 1840

Nohrström, Holger, Strövtåg bland böcker, Helsingfors: Söderströms 1935

Nordenson, Eva, Mitt förtjusta öga. J. C. Linnerhielms voyages pittoresques i Sverige 1787–1807, Malmö: Arena 2008

Nordström, Johan Jakob, Bidrag till den svenska Samhälls-författningens historia, efter de äldre lagarne till sednare hälften af sjuttonde seklet, Helsingfors 1839–1840

»Notiser» [Traditionen om Aksborg], Litteraturblad för allmän medborgerlig bildning 1/9 1851

Nyberg, Paul, Zachris Topelius. En biografisk skildring, Helsingfors: Söderströms 1949

Nyberg, Stig-Björn, »Den Öhmanska bokhandeln 1839–49. En studie i bokhandels- och förlagsförhållandena i Finland under 1840-talet», HLS 57, SSLS 500, Helsingfors 1982, s. 81–136

Nyman, G. J., H. A. Reinholm, Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1906

»Om Reso kyrkas byggnad. Folksaga», Mnemosyne 1/2 1821, s. 57–64

Outhier, Réginald, Journal d’un voyage au Nord en 1736 & 1737, Paris 1744

Palmblad, Wilhelm Fredrik, Lärobok i den äldre och nyare physiska och politiska Geographien, Örebro 1854

Palmén, E. G., »Z. Topelius historioitsijana», Valvoja 18, 1898:2, s. 15–23

Palmén, E. G., Z. Topelius oman ajan arvostelussa, Helsinki: Otava 1899

Parrot, Friedrich, Vorläufiger Bericht an die Kaiserliche Akademie der Wissenschaften über die Reise des Akademikers Parrot nach dem Wasserfall Imatra, S:t Petersburg 1838

Pontin, Magnus af, Anteckningar öfver natur, konst och vetenskap, på en resa genom Berlin och Harz till Naturforskande sällskapets möte i Hamburg, år 1830, samt återresa genom Köpenhamn, Stockholm 1831

Porthan, Henrik Gabriel (pr.), Sylloge Monumentorum ad illustrandam historiam fennicam pertinentium I–XI, Aboæ 1802– 1804

Radloff, Fredric Wilhelm, Beskrifning öfver Åland, Åbo 1795

Rahikainen, Agneta, Johan Ludvig och Fredrika Runeberg. En bildbiografi, SSLS 655, Helsingfors 2003

Rein, Gabriel, Biskop Thomas och Finland i hans tid, Helsingfors 1838

Rein, Gabriel, »Bidrag till Finska Häfdeteckningens historia», Suomi, Tidskrift i fosterländska ämnen, 1841:1, s. 3–58, 1842:1, s. 3–36, 1843:1, s. 3–33, 1843:6, s. 321–354

Rein, Gabriel, Statistisk teckning af storfurstendömet Finland, Helsingfors: Wasenius 1843

Rein, Gabriel, »Försök till utredande af Fornfinnarnes mythologie» Suomi, Tidskrift i fosterländska ämnen, 1844, s. 225–239

Rein, Gabriel, »Geographiska och statistiska notiser om Kuopio län», Suomi, Tidskrift i fosterländska ämnen, 1845, s. 187–239

Reitala, Aimo, Werner Holmbergin taide, Helsinki: Otava 1986

Renvall, Gustaf, Finsk språklära, enligt den rena vest-finska, i bokspråk vanliga dialecten, Åbo 1840

Reuter, Ernst Odert, Flickan på Inderskär, Åbo: J. W. Lillja 1848

Rhyzelius, Andreas Olavi, Episcoposcopia Sviogothica, eller en sveagöthisk sticht- och biskopschrönika, Linköping 1752

Rinnemaa, Satu, »Iloa ja viihtyvyyttä suomalaisiin koteihin». Johan Knutson maisemankuvaajana 1840−1899, pro graduavhandling 1999, Konsthistoriska institutionen, Helsingfors universitet

Runeberg, Johan Ludvig, Elgskyttarne, Helsingfors 1832

Runeberg, Johan Ludvig, Dikter, andra häftet, Helsingfors 1833

Runeberg, Johan Ludvig, Fänrik Ståls sägner, Borgå: A. M. Öhman 1848

[Runeberg, Johan Ludvig], Samlade skrifter av Johan Ludvig Runeberg I–XX, Helsingfors: Svenska litteratursällskapet och Stockholm: Svenska Vitterhetssamfundet

I, Dikter I–III, utg. av Sven Rinman SFSV XVI, SSLS 234, 1933

VIII:2, Uppsatser och avhandlingar på svenska. Journalistik, utg. av Pia Forssell SFSV XVI, SSLS 433:2, 2003

Rühs, Friedrich, Finland och dess invånare (översatt och omarbetad av A. I. Arwidsson), Stockholm 1827

Saint-Morys, Étienne Bourgevin Vialart de, Voyage pittoresque de Scandinavie: cahier de vingt-quatre vues, avec descriptions, Londres: Cox, fils & Baylis 1802

Saxa, Carl, Koottuja suomalaisia lauluja, Oulu 1828

Saxa, Carl, Muutamia suomalaisia lauluja, Oulu 1830

Sefström, Nils Gabriel, »Undersökning af de räfflor, hvaraf Skandinaviens berg äro med bestämd riktning fårade, samt om deras sannolika uppkomst», Kongl. Vetenskapsacademiens Handlingar 1836, s. [141]–227

Strang, Jan & Erkki-Sakari Harju (toim.), Suomen karttakirja 1799. C. P. Hällströmin Suomi-kartasto, Vantaa: Genimap 2005

Sjögren, Anders Johan, Anteckningar om församlingarne i Kemi-Lappmark, Helsingfors 1828

Sjögren, Anders Johan, Ueber die Finnische Bevölkerung des St. Petersburgischen Gouvernements und ueber den Ursprung des Namens Ingermannland, St. Petersburg 1833

Skjöldebrand, Anders Fredrik, Voyage pittoresque au Cap Nord, Stockholm 1801–1802

Stenbäck, Lars, Dikter I–II, Helsingfors 1840

Suchtelen, Paul von, Kriget emellan Sverige och Ryssland åren 1808 och 1809, Stockholm 1835

Tegnér, Esaias, »Svea», Svenska Akademiens handlingar ifrån 1796 del 6, Stockholm 1817

Tegnér, Esaias, Frithiofs saga, Stockholm 1825

Tengström, Jacob, Tidsfördrif för mina barn, Åbo 1799

Tiitta, Allan, Harmaakiven maa, Bidrag till kännedom av Fin-lands natur och folk 147, Helsinki: Suomen tiedeseura 1994

Tolvanen, Jouko, »’Finland, framstäldt i teckningar’. Eräs suomalaisen kirjan historian satavuotismuisto», Kirjapainotaito 1952, s. 250–252

Toppelius, Gustaf, Oulun kaupunnin palosta 23:tena päiwänä Touko-kuusa 1822, Oulu 1832

Topelius, Zacharias d.ä., Suomen kansan wanhoja runoja ynnä nykyisempiä lauluja, Åbo/Helsingfors 1822–1831

Topelius, Zacharias, »Äger finska folket en historie?», Joukahainen. Ströskrift utgifven af Österbottniska afdelningen 1845, s. 189–217

Topelius, Zacharias, Hertiginnan af Finland. Romantiserad berättelse, jemte en historisk skildring af Finska Kriget åren 1741–1743, Helsingfors: Wasenius 1850

Topelius, Zacharias, Ljungblommor. Andra samlingen, Helsingfors 1850

Topelius, Zacharias, Fältskärns berättelser, Helsingfors: Öhmans och Stockholm: Bonniers 1853–1867

Topelius, Zacharias, »Finlands öde», Joukahainen. Ströskrift, utgifven af Österbottniska Afdelningen 1860, s. 147–150

Topelius, Zacharias, Sånger I. Ljungblommor, Stockholm: Bonniers 1860

Topelius, Zacharias, Boken om vårt land, Helsingfors: Edlunds 1875

Topelius, Zacharias, Planeternas skyddslingar, Delarna I–III, Helsingfors: Weilin & Göös 1886–1888.

Topelius, Zacharias, Vanha kaunis Suomi, Suomentanut Aarne Valpola, Hämeenlinna: Karisto 1978

Topelius, Zacharias, Ljungblommor, utg. Carola Herberts och Clas Zilliacus, Zacharias Topelius Skrifter I, SSLS 742, Helsingfors 2010

Tuneld, Eric, Geographie öfver Konungariket Swerige samt därunder hörande länder Bd. 3, 7:e uppl., Stockholm 1794

Wacklin, Sara, Hundrade minnen från Österbotten, Stockholm: Looström 1844–1845

Wagner, Andreas, Geschichte der Urwelt, mit besonderer Berücksichtigung der Menschenrassen und des mosaischen Schöpfungsberichtes, Leipzig 1845

Warelius, Anders, »Bidrag till Finlands kännedom i ethnographiskt hänseende», Suomi, Tidskrift i fosterländska ämnen, 1847, s. 47–130

Wargius, Martinus Andreae, Brevis et succincta commendatio Bothniæ orientalis, Aboæ 1643

Vasenius, Valfrid, Zacharias Topelius. Hans lif och skaldegärning III, IV, Helsingfors: Schildts 1918, 1924

Verelius, Olof, Hervarar saga på gammal götska, Upsalæ 1672

Vest, Eliel, Zachris Topelius. En biografisk studie, Helsingfors: Söderströms 1905

Verzeichniss der in der Bibliothek des Börsenvereins der Deutschen Buchhändler vorhandenen Geschäftsrundschreiben über Gründung, Kauf, Verkauf usw. buchhändlerischer Geschäfte, Teil 2, Leipzig: Verlag des Börsenvereins der Deutschen Buchhändler 1897

Wessman, Kerttuli, »Helsingforsmotiv i gamla grafikserier» och »Magnus von Wrights målningar med Helsingforsmotiv», Vårt Helsingfors. Bilder ur stadsmuseets samlingar från 1700-talets slut till 1900-talets början, red. Marja-Liisa Rönkkö, Helsingfors: Helsingfors stadsmuseum 1986, s. 26–83 och 35–84

Wessman, Kerttuli, Helsingfors i ramar. Konst ur Helsingfors stadsmuseums samlingar, Helsingfors: Helsingfors stadsmuseum 2005

Willigerod, J. C. Ph., Geschichte Ehstlands, vom ersten Bekanntwerden desselben bis auf unsere Zeiten, Reval 1814

Wright, Magnus von, Dagbok 1841–1849, Konstnärsbröderna von Wrights dagböcker 3, utg. av Anto Leikola et al., SSLS 600:3, Helsingfors 1999

Wright, Magnus von, Dagbok 1850–1862, Konstnärsbröderna von Wrights dagböcker 4, utg. av Anto Leikola et al., SSLS 600:4, Helsingfors 2001

Wulffert, Alexander, Helsingfors-Souvenir, Helsingfors: Simelius 1846

Zschokke, Heinrich, Das Goldmacherdorf, Aarau 1817

Zschokke, Heinrich, Kultala. Hyödyllinen ja huwittawa historia, översatt av Carl Niklas Keckman, SKST 1, Helsinki 1834

Lyhennykset

568
HLS	Historiska och litteraturhistoriska studier
SFSV	Svenska författare utgivna av Svenska Vitterhetssamfundet
SKST	Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia
SSLS	Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet i Finland
pr.	preses (vanhemmissa dissertaatioissa)
resp	respondent (vanhemmissa dissertaatioissa)

Luetteloon ei ole otettu mukaan klassisia teoksia tai vanhempien skandinaavisten kirjailijoiden tuotantoa, koska joissakin tapauksissa on mahdotonta varmistaa, mitä laitosta Topelius on käyttänyt.