Runous

Topelius julkaisi viisi runokokoelmaa: Ljungblommor I–III (1845–1854), Nya Blad (1870) ja Ljung (1889). Kokoelmista otettiin suuri määrä painoksia, ja Topelius muokkasi monia runoja jälkeenpäin. Eräät tunnetuimmista kuuluvat »Sylvian lauluihin», ja ne ovat levinneet laajalle sävellettyinä. Topelius kirjoitti lisäksi tilapäisrunoja, virsiä ja lastenlauluja. Hänen lyriikkansa syntyi 60 vuoden aikana; ensimmäiset tunnetut runonsa hän kirjoitti 15-vuotiaana 1833. Hänen tärkeimpiä inspiraatiolähteitään olivat J.L. Runeberg, C.J.L. Almqvist ja F.M. Franzén.

Topeliuksen runokokoelmat ovat sekä muodoltaan että sisällöltään hyvin vaihtelevia, ja runot kattavat laajan alueen myös aihepiiriltään: joukosta löytyy luontokuvauksia, elegistä rakkausrunoutta, uskonnollista runoutta, historiallisia aiheita ja onnittelurunoja. Kokoelmassa Ljungblommor haaveellinen luonnonrunous on etusijalla, ja suomalaisesta kansanrunoudesta saadut vaikutteet näkyvät selvästi, kuten myös yllä olevassa kalevalamittaisessa runossa. Kokoelmissa Nya Blad ja Ljung tilapäisrunot hallitsevat. Niiden joukossa on useita marsseja (»Vaasan marssi», »Turun marssi» ym.), ja niissä ilmenee poliittisia ja uskonnollisia tendenssejä. Viimeksi mainitut kokoelmat saivat paljon viileämmän vastaanoton kuin Ljungblommor, koska Topeliuksen lyyrinen idiomi edusti ohimennyttä ihannetta.

Topeliuksen kirjallisia teoksia leimaa erityisesti kaksi aatesuuntaa: romantiikka ja kristinusko, jotka hän ilman suurempia vaikeuksia yhdistää runoudessaan. Romantiikka näkyy hänen tavassaan kuvata luontoa, ihmistä ja maailmankaikkeutta elimellisenä kokonaisuutena. Romantiikkaa edustavat myös kansanrunoudesta saadut vaikutteet, kuten luonnon lumoihin joutuminen sekä luonnon personointi, inhimillistäminen. Kaiken läpi virtaa kristillinen elämänkatsomus. Jumala on kaiken luoja ja kaikkivaltias, joka ilmenee valona, totuutena, rakkautena ja puhtautena. Myöhemmät runot saivat vähitellen yhä uskonnollisemman sävyn.

Runosuomennoksia on kokoelmassa Runoja, 1898 ja 1890, Kootuissa teoksissa, 1931 ja Valituissa teoksissa, 1950.

Topeliuksen runoutta esitellään edition kolmessa osassa, Ljungblommor, Nya blad och Ljung sekä Övrig lyrik.