Lastenkirjallisuus

Topeliuksen katsotaan luoneen itsenäisen ruotsinkielisen lastenkirjallisuuden, jonka esikuvana hän oli koko 1800-luvun. Hänen lastenkirjallisuutensa sisälsi ajalle moderneja ajatuksia lapsuudesta ja lastenkasvatuksesta, ja hänen kirjoitustyylinsä oli uudenaikaista ruotsinkielisessä kulttuuripiirissä. Vuodesta 1840 kuolemaansa 1898 asti hän kirjoitti noin 230 satua, runoa, laulua ja satunäytelmää. Topelius edusti myös innovatiivista ajattelua lapsille kirjoitettujen näytelmien alalla. Lapset eivät olleet pelkkiä katselijoita, vaan myös näyttelijöitä, ja perusajatuksena oli, ettei näytelmiä pitänyt näytellä vaan leikkiä. Useimpia näytelmäkappaleita sanotaankin »leikeiksi», ja ne jaetaan »seikkailuihin» näytöksien asemesta.

Sadut

Topelius julkaisi vuosina 1847–1852 neljä pientä satukokoelmaa nimeltä Sagor. Sadut olivat sekä runomuodossa että suorasanaisia. Niitä ei ollut kirjoitettu ensisijaisesti lapsille, pikemminkin ne olivat henkilökohtaisen kirjoittamistarpeen ilmauksia, ja satu tarjosi sopivan muodon. Jo lapsena Topelius oli kirjoittanut kertomuksia ja satuja sisarelleen ja uusikaarlepyyläisille ystävilleen. Häntä kiinnostivat kansansadut, varmaankin hänen isänsä harrastuksen ansiosta, mutta myös uusromanttinen taidesatu. Topeliuksen tärkein esikuva oli H.C. Andersen, joka kirjoitti satuja sekä lapsille että aikuisille.

Ensimmäiset sadut ovat hyvin epätasaisia, ja niissä on Andersenin tai muiden kirjoittamien satujen selviä jäljitelmiä. Kaikkia ei ole myöhemmin julkaistu uudelleen, osittain niiden kirjallisten puutteiden takia, osittain siksi, ettei niiden ole katsottu sopivan lapsille. Vähitellen Topelius kehitti näkemystään sadun opettavaisesta tarkoituksesta.

Lastenlehti Eos

Kun Suomen ensimmäinen lastenlehti Eos alkoi ilmestyä vuonna 1854, Topelius laati lastenkirjallisuusohjelmansa, joka julkaistiin artikkeleina Helsingfors Tidningarissa ja tiivistetyssä muodossa myös Läsning för barn -kokoelmasarjan ensimmäisessä osassa (1865) ja myöhemmin postuumisti julkaistun teoksen Blad ur min tänkebok (1898) luvussa »Barnet».

Eos ilmestyi vuoteen 1866 saakka, ja siitä julkaistiin 24 numeroa vuodessa. Topelius kirjoitti alkuvuosina lähes jokaiseen numeroon. Myöhemmin kirjoituksia oli vähemmän, mutta niitä on lehden joka vuosikerrassa. Moni tunnettu satu, kuten »Hallonmasken» ja »Walters äfventyr» julkaistiin ensimmäiseksi Eosissa. Topelius kirjoitti ahkerasti myös Trollsländan- (1868–1873), Nya Trollsländan- (1885–1892) ja Sländan-lastenlehtiin (1895–1899). Niillä kaikilla oli yhteys perheeseen myös hänen tyttärensä Toini Topeliuksen kautta, joka oli lehden toimittaja. Eos oli esikuvana kaikille pohjoismaisille lastenlehdille, muun muassa Onkel Adamin Linnealle. Alli Trygg-Helenius, joka toimitti vuodesta 1893 raittiusliiton alaisuudessa julkaistua uutta Eos-lehteä, totesi kirjailijalle lähettämässään kirjeessä imartelevaan sävyyn, että »lastenlehti ilman ZT:ta on kuin kirkko ilman pappia!»

Lukemisia lapsille

Topelius kirjoitti lapsille viidenkymmenen vuoden ajan. Laajin hänen kokoelmistaan on Läsning för barn 1–8 (1865–1896, suom. Lukemisia lapsille), joka on kuulunut useimpien suomalaisten ja monien ruotsalaisten kotien kirjahyllyyn. Viidestä ensimmäisestä osasta otettiin Topeliuksen elinaikana useita painoksia. Suurin osa kokoelman teoksista oli aluksi julkaistu jossakin lastenlehdessä. Yli puolet neljän Sagor-kokoelman saduista sisältyvät myös kokoelmaan Läsning för barn. Topelius muokkasi monia aiemmin julkaistuja teoksiaan ennen kokoelman Läsning för barn julkaisemista mutta kirjoitti myös seitsemisenkymmentä uutta. Kaiken kaikkiaan kokoelmassa on lähes 270 satua, runoa ja näytelmää. Läsning för barn -kokoelmasta julkaistiin pitkään useita valikoimia koulujen käyttöön niin Suomessa kuin Ruotsissakin, ja se vaikutti olennaisesti siihen, että Topelius vakiinnutti maineensa lastenkirjailijana.

Käännöksiä, muokkauksia ja kuvateoksia

Tunnettujen vieraskielisten kertomusten saattaminen suomalaisyleisön saataville oli suuri kulttuuriteko. Topelius ruotsinsi valikoiman Grimmin satuja kokoelmaan Barnträdgården. Små Berättelser och dikter för den första ungdomsåldern (1853). Han käänsi ja muokkasi myös Oskar Pletschin kuvakirjat Barndomsbilder (1862) ja Smått folk (1868). Laadukkain, valopainotekniikalla toteutetuin kuvin koristeltu kuvakirja Ein tag aus dem Kinderleben (1877) ilmestyi Topeliuksen kuvatekstein ruotsinkielisenä versiona nimellä *En barndomsdag (*1879).

Painotekniikan kehittyessä kuvakirjoja ryhdyttiin 1800-luvun jälkipuoliskolla tuottamaan myös Suomessa. Barnens sommar på landet I–II (1878, 1879) sisälsi Alexandra Frosterus-Såltinin kuvituksia Topeliuksen kuvatekstein. Annas sommar. Annan kesä (1895) on kaksikielinen portfoliopainos, jossa on kahdeksan taiteilija Hanna Frosterus-Segerstrålen (1867–1946) akvarellia ja arkki, jossa on Topeliuksen tekstit, kahdeksanrivinen säkeistö joka kuvasta.

Editioon sisältyvät osat Läsning för barn ja Övrig barnlitteratur.