Näytelmät

Zacharias Topelius oli yksi Suomen näyttämötaiteen uranuurtajista. Hän oli innokas ja omistautunut teatterissakävijä, arvioi useita esityksiä ja esitti lukuisissa artikkeleissa näkemyksiään siitä, kuinka kansallisen teatterin luominen olisi mahdollista. Hän puhui lämpimästi Helsingin Erottajalle rakennetun uuden teatteritalon puolesta ja toimi monta vuotta teatterin johtokunnassa. Mutta hän oli myös yksi ensimmäisistä suomalaiskirjailijoista, jotka kirjoittivat tekstejä näyttämölle. Monista hänen näytelmistään tuli suosittuja, ja niitä esitettiin ahkerasti niin Suomen kuin Ruotsinkin teattereissa, kun taas osan näytelmistään hän kirjoitti harrastelijoiden esitettäväksi pienemmissä piireissä.

Historialliset näytelmät

Topeliuksen ensimmäinen näyttämöteos, Efter femtio år, on näytelmäversio novellista »Gamla Baron på Rautakylä» joka oli ilmestynyt Helsingfors Tidningarissa vuonna 1849. Näytelmän prologi sijoittuu Hagan linnaan Tukholmaan vuonna 1788, ja itse juoni Suomeen Näsijärven rannalla sijaitsevalle Rautakylän säteritilalle viisikymmentä vuotta myöhemmin. Romanttinen näytelmä kertoo kilpailusta, rikotuista lupauksista, kohtalon oikuista ja oikeuden voitosta keskushenkilöinään Drakenhjelmin veljekset ja taloudenhoitaja Lisette. Näytelmä on myös tilinteko Topeliuksen pinnallisiksi ja kevytmielisiksi kokemien 1700-luvun ja valistuksen kanssa.

Seuraavana vuonna Topelius kirjoitti Regina von Emmeritzin. Sen juoni sijoittuu Emmeritzin linnaan kolmekymmenvuotisen sodan aikaiseen Frankeniin. Päähenkilö, katolisessa uskossaan palavan kiihkomielinen nuori ruhtinatar on yksi Välskärin kertomusten hahmoista, ja näytelmä kertoo hänen dramaattisesta kohtaamisestaan arkkivihollisensa ja »sankarikuninkaan» Kustaa II Aadolfin kanssa. Rippi-isänsä, jesuiittapappi Hieronymuksen ja imettäjänsä Dorthen kiihottamana nuori ruhtinatar päättää murhata kuninkaan, joka on vallannut hänen isänsä linnan, mutta sen sijaan hän rakastuukin tähän. Näytelmästä tuli yksi Suomen kansallisteatterin esitetyimmistä 1800-luvulla.

Librettot ja laulunäytelmät

Topelius kirjoitti kaksi oopperalibrettoa, jotka hän aloitti samaan aikaan, keväällä 1851. Toisen hän kirjoitti säveltäjä Fredrik Paciuksen tilauksesta, toisen säveltäjä Conrad Grevelle. Ensimmäisestä tuli Paciuksen säveltämänä Suomen ensimmäinen ooppera Kung Carls jagt (Kaarle kuninkaan metsästys), joka sai ensi-iltansa Helsingissä 24. maaliskuuta 1852. Topeliuksen aiheena on nuoren Kaarle XI:n Ahvenanmaalle vuonna 1671 tekemä metsästysmatka. Dramaattisen jännitteen synnyttävät toisaalta muutamien aatelismiesten salajuoni kuningasta vastaan ja toisaalta salametsästys. Jännityselementit yhdistyvät puhtaaseen romantiikkaan. Oopperalle on ominaista topeliaaninen isänmaallisuus, joka korostaa toisaalta kansan ja maan ja toisaalta kansan ja hallitsijan välistä sidettä. – Koska Pacius jatkoi oopperan työstämistä, eikä se koskaan saanut lopullista muotoa, librettoa ei painettu Topeliuksen elinaikana kokonaan, vaan ainoastaan lauluosuudet.

Kuvitettu nimiölehti, jossa kaksi naista ja kaksi miestä 1700-luvun asusteissa. Taustalla näkyy ihmisiä ja laiva.
Nuottijulkaisun Sångstycken ur Kung Carls jagt (1853) nimilehti, kuvittanut R.W. Ekman. Nationalbibliotekets notsamling.
Fanny Clopatt (s. Granberg) (1869–1919) Kaarle XI:n roolissa oopperassa Kaarle kuninkaan metsästys, J.L. Runebergin syntymäpäivän johdosta 5. helmikuuta 1895 järjestetyssä juhlaesityksessä. Kuva: Karl Emil Ståhlberg. SLSA 1270, Svenska litteratursällskapet i Finland.

Toinen libretto on keskeneräinen teos, Sancta Maria. Sen aiheena on kristinuskon tulo Suomeen ja muinaissuomalaisuuden ja kristinuskon kohtaaminen. Päähenkilö on pakanallisten suomalaisten viimeinen kuningas. Conrad Greve sävelsi ensimmäisen näytöksen mutta kuoli heinäkuussa 1851. Sen jälkeen ruotsalainen säveltäjä J. A. Josephson yritti säveltää teoksen mutta totesi tehtävän liian vaikeaksi. Topelius jatkoi muokkaamalla librettoa huomattavasti, mutta ei saanut sitä lopulliseen muotoon. Viimeinen versio on päivätty vuodelle 1891.

Helsingin uuden teatteritalon vuonna 1860 pidettyihin avajaisiin Topelius kirjoitti satunäytelmän Prinsessan af Cypern, johon Pacius sävelsi yhdeksän laulua. Näytelmässä Prinsessan af Cypern Topelius yhdistää antiikin Kreikan Kalevalan muinaissuomalaiseen maailmaan. Satunäytelmä tarjosi lajityyppinä Topeliukselle mahdollisuuden luoda leikillisen mielikuvitusmaailman, jossa saattoi sekoittaa rohkeasti toisiinsa yhteensopimattomia aineksia. Aikalaisarvostelijat eivät arvostaneet tällaista hybridisointia, jota myöhemmät tutkijat ovat kuitenkin kiitelleet.

Topeliuksen kaikki draamateokset esitellään edition osassa Dramatik.