Johdanto - Academica - Zacharias Topelius Skrifter

Zacharias Topelius / Academica / Toimittanut Katarina Pihlflyckt

Johdanto Rainer Knapas

Topelius ja yliopisto

1 Topeliuksen yhteys Helsingin Keisarilliseen Aleksanterin yliopistoon kesti vuodesta 1833 hänen kuolemaansa vuoteen 1898 saakka eli yli kuusikymmentäviisi vuotta. Yliopiston kanslerille, kruununperijä Aleksander Aleksandrovitšille vuonna 1878 laatimansa eroanomuksen luonnoksessa hän tiivistää itse suhteensa yliopistoon, omat tehtävänsä ja virkansa alkaen ylioppilaasta ja edeten sitten professoriksi ja viimein rehtoriksi.

2 Ylioppilas 5. kesäkuuta 1833, filosofian kandidaatti 12. toukokuuta ja promovoitu filosofian maisteri 20. heinäkuuta 1840. Filosofian lisensiaatti 6. marraskuuta 1844 ja promovoitu filosofian tohtori 22. kesäkuuta 1847.

3 Yliopiston kirjaston ylimääräinen amanuenssi 18. huhtikuuta 1846 – 26. huhtikuuta 1851. – Lisäksi Helsingfors Lyceum (Helsingin Lyseon) historian, tilastotieteen ja ruotsin kielen opettaja 1846–1850 ja nimitetty Vasa gymnasiumin (Vaasan kymnaasin) historian lehtoriksi 18. elokuuta 1852 ottamatta kuitenkaan virkaa vastaan.

4 Nimitetty 15. maaliskuuta 1854 ilman hakemusta Suomen historian ylimääräiseksi professoriksi, jolla on luentovelvollisuus ja jolle maksetaan nuoremman professorin palkka kanslerin käytössä olevista varoista, nimitetty 7. toukokuuta 1863 ilman hakemusta Suomen, Venäjän ja Pohjoismaiden historian ensimmäiseksi vakinaiseksi professoriksi; virka on vaihdettu keisarin luvalla yleisen historian professuuriksi 2. tammikuuta 1876. Konsistorin ehdotuksesta nimitetty yliopiston vararehtoriksi seuraavaksi kolmivuotiskaudeksi 22. toukokuuta 1872 ja rehtoriksi yhtä pitkäksi kaudeksi 3. kesäkuuta 1875.

5 Topelius ilmoittaa lisäksi akateemisiksi ansioikseen olleensa Akademiska läseföreningenin (Akateemisen lukuyhdistyksen) johtokunnan jäsen vuosina 1846–1849 ja 1863–1866 sekä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja sen tarkastuskomitean jäsen vuodesta 1839. Erityisistä »Tehtävistä Yliopiston palveluksessa» luetellaan:

6 Pohjoispohjalaisen osakunnan vt. kuraattori syyslukukaudesta 1843 syyslukukauteen 1844 ja yhdistyneen Pohjalaisen osakunnan kuraattori kevätlukukaudesta 1845 syyslukukauteen 1847, Länsisuomalaisen osakunnan inspehtori 1. syyskuuta 1868 – 1. syyskuuta 1871. Yliopiston edustaja Lundin yliopiston riemujuhlassa vuonna 1868, ministerivaltiosihteerin, kreivi Alexander Armfeltin 80-vuotispäivillä Pietarissa ja Upsalan yliopiston riemujuhlassa vuonna 1877. Promootiorunoilija 1844, 1853 ja 1860, promoottori 1877; tohtorinkysymyksen esittäjä 1857. Juhlapuhuja 1865, 1877.

7 Lukuisista tehtävistään Topelius ei mainitse pitkäaikaista ja Suomen journalismin historiassa uraauurtavaa toimintaansa Helsingfors Tidningarin toimittajana vuodesta 1841 vuoteen 1860. Nuorena filosofian lisensiaattina hän toimi 1840-luvulla lehtimiehenä mutta halusi säilyttää yhä mahdollisuuden luoda uraa Helsingin yliopistossa. Siksi hän haki vuoden 1846 alussa yliopiston konsistoriamanuenssin virkaa – samaa tointa joka oli aikoinaan kuulunut Runebergille – mutta häntä ei valittu. Saman vuoden huhtikuusta alkaen hän toimi viisi vuotta yliopiston kirjaston ylimääräisenä amanuenssina samaan aikaan kun hänellä oli opettajan virka Helsingfors Lyceumissa.1 Vasenius, Zacharias Topelius III 1918, s. 10. Ylimääräisen amanuenssin virasta ei maksettu palkkaa, mutta nuorille akateemisesti koulutetuille »ekspektanssilla oleville» eli virkaa odottaville henkilöille se oli ansioksi luettava toimi, eräänlainen stipendi uran jatkamista varten. Työtehtävät vaihtelivat suuresti, ja vuosittain työstä saatettiin maksaa pieni palkkio, mikäli varsinaisesta menosäännöstä oli säästynyt rahaa. Ennen kaikkea virka tarjosi mahdollisuuden käyttää vapaasti kirjaston kokoelmia ja perehtyä niihin.2 Knapas Kunskapens rike 2012, s. 108 ff. (suomeksi Tiedon valtakunnassa. Helsingin yliopiston kirjasto - Kansalliskirjasto 1640–2010 2012). Topeliuksen varsinaisista aikaansaannoksista kirjastossa ei ole tarkempia tietoja, eikä hän itse kerro tästä toimestaan sen tarkemmin muistellessaan akateemista uraansa.

8 Topelius ei myöskään mainitse toimineensa aktiivisesti sen puolesta, että naiset saisivat oikeuden opiskella ja suorittaa tutkintoja samoilla ehdoilla kuin miehet. Hänen määrätietoinen toimintansa käy ilmi konsistorin pöytäkirjoista ja hänen kokouksia edeltäneistä yksityisistä asiakirjaluonnoksistaan.3 Ks. »Consist. Protkoll för d. 19 Jan.» (koskien Maria Tschetschulinia 1870), »Till Consistorium den 10 April 1878» (koskien naisten opinto-oikeutta). Ks. myös liitettä, jossa on eri arkistoista koottu luettelo Topeliuksen toiminnasta. Konsistori esitti 12/9 1878 naisille oikeutta päästä yliopistoon samoilla ehdoilla kuin miehet, mutta kansleri (tuleva keisari Aleksanteri III) määräsi, että lupa tulee myöntää jokaisessa tapauksessa erikseen. Naisille myönnettiin lopulta oikeus suorittaa oikeus suorittaa ylioppilastutkinto ilman erillistä anomusta 11/7 1901.

9 Topelius sai Pyhän Annan ritarikunnan 3. luokan kunniamerkin 29. huhtikuuta 1862, Pyhän Stanislauksen 2. luokan kunniamerkin 10. maaliskuuta 1866, Ruotsin kuninkaallisen Pohjantähden ritarikunnan kunniamerkin 18. huhtikuuta 1865 ja Pyhän Annan ritarikunnan 2. luokan kunniamerkin 29. huhtikuuta 1877. Kun hän erosi yliopiston palveluksesta 17. elokuuta 1878, hänelle myönnettiin valtioneuvoksen arvonimi.

10 Ansioluettelossaan Topelius erottaa toisistaan tehtävät yliopistossa ja muut »tehtävät yhteiskunnan palveluksessa». Hän toimi sihteerinä Sällskapet pro Fauna et Flora Fennica -yhdistyksessä 1842–1846, Helsingin Fruntimmersföreningenissä 1853–1866, Suomen taideyhdistyksessä 1847–1868 ja niiden johtokuntien jäsenenä vuosina 1847–1878. Hän oli ruotsinkielistä uutta virsikirjaehdotusta laatineen komitean jäsen vuosina 1867–1869, Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtaja 1864–1878, Helsingfors fruntimmersskolan kouluneuvoston puheenjohtaja 1870–1878, Suomen kustannusyhdistyksen johtokunnan jäsen 1857–1867, Suomen Muinaismuistoyhdistyksen puheenjohtaja 1870–1875 sekä Helsingin kansankirjaston johtokunnan jäsen ja puheenjohtaja 1865–1875.

11 Myös emeritusprofessorina hänellä oli yhteyksiä yliopistoon monellakin tasolla vuoteen 1898 saakka. Erityisen aktiivisesti Topelius osallistui erilaisiin akateemisiin juhlallisuuksiin ja filosofisen tiedekunnan promootioihin: vuosina 1890 ja 1894 uudelleen promootiorunoilijana ja vielä vuonna 1897 riemutohtorina.

12 Keisarillinen Aleksanterin yliopisto oli Topeliuksen aikoihin korporatiivinen instituutio, jolle oli suotu erityisiä etuoikeuksia. Sillä oli sisäinen itsehallinto, jota johtivat konsistori ja rehtori. Vuosina 1828 ja 1852 uusittujen statuuttiensa mukaisesti yliopiston tehtävänä oli »edistää Tieteiden ja vapaiden Taiteiden tutkimusta Suomessa sekä samalla kouluttaa sen nuorisosta eteviä Keisarin ja Isänmaan palvelijoita.» Sen ylin valvoja oli yliopiston kansleri, tavallisesti Venäjän kruununperillinen ja käytännössä usein vt. kansleriksi nimitetty Suomen asiain Pietarissa toiminut ministerivaltiosihteeri. Ylimmän valtiovallan edustajana Helsingissä toimi varakansleri.4 Ks. liite yliopiston organisaatiosta ja korkeimmista viranhaltijoista.

13 Ylioppilaskunta oli yliopiston sisällä toimiva korporaatio, aivan kuten osakunnatkin – perinteiset osakunnat, jotka toimivat rehtorin alaisuudessa inspehtorinaan tehtävään asetettu professori. Vanhat osakunnat lakkautettiin virallisesti vuonna 1852. Ylioppilaskunta ja uudet osakunnat perustettiin vuonna 1868, mutta pian ylioppilaskunta taas lakkautettiin vuonna 1871 kurinpidollisista syistä. Muun muassa vuosina 1875–1878 rehtorina toimineen Topeliuksen aktiivisen toiminnan ansiosta ylioppilaskunta voitiin perustaa uudelleen vuonna 1880.5 Heikel, Helsingfors universitet 1640–1940 1940, s. 477, 483 ff., 498. Ks. myös esim. »Anmärkningar vid Komitens Utkast till ordnande af studentkorpsens angelägenheter» (1876), »Till ViceKansler 12 Juni 1877» ja »Till t.f. Vice Kansler» (1878). Kurinpitoasioissa yliopistolla ja osakunnilla oli vanhastaan muusta poliisi- ja oikeuslaitoksesta erillinen tuomiovalta jäseniinsä erillisen kurinpitosäännöstön nojalla. Yliopistoon luettiin myös ylioppilaiden ja yliopiston jäsenten tieteelliset yhdistykset, jotka toimivat rehtorin luvalla – niistä varhaisimpia olivat Sällskapet pro Fauna et Flora Fennica ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.6 Perustettu 1821 ja 1831.

14 Yliopisto ja Helsingin akateeminen elämä ovat olleet yksi merkittävimpiä elementtejä Topeliuksen koko tuotannossa sekä aineiston ja aiheiden lähteenä että viitekehyksenä. Tämä koskee niin hänen kirjeitään, päiväkirjojaan ja erilaisia kronikoita, osakuntien pöytäkirjoja ja painettuja tekstejä sekä hänen akateemisia tilapäärunojaan, luentojaan, esitelmiään ja juhlapuheitaan kuin hänen artikkeleitaan ja uutisiaan, joita julkaistiin Helsingfors Tidningarissa, Morgonbladetissa tai muissa lehdissä. Kirjassaan Självbiografiska anteckningar (Elämäkerrallisia muistiinpanoja) hän muistelee tuon tuostakin yliopistoon liittyviä kysymyksiä ja akateemista maailmaa.7 Saneltu tai kirjoitettu muistiin 1876–1895, toimittanut Paul Nyberg 1922 (suomennos Elämäkerrallisia muistiinpanoja 1923). Rehtorina hän sai myös tilaisuuden pohjustaa jälkimainettaan painetussa muodossa hyvin perinpohjaisessa rehtorikaudeltaan 1875–1878 laatimassaan selvityksessä, jonka rinnakkaisteoksena hän kirjoitti yksityisen diaarin »Rectors enskilda Diarium» jossa kerrottiin erityisistä tapahtumista ja kurinpitokysymyksistä.

Lähdeaineisto ja tutkimustilanne

15 Topeliuksen elämää ja työtä ei ole aiemmin tutkittu problematisoimalla hänen suhdettaan yliopistoon – sanan laajimmassa merkityksessä – ja aikansa akateemiseen aatemaailmaan. Hänen eri roolejaan akateemisessa maailmassa ja varsin laajaa yliopistoon liittynyttä jälkeenjäänyttä tekstiaineistoaan ei ole liioin tarkasteltu kovin kattavasti yliopistohistorian näkökulmasta. Topeliuksen itse laatima lähdeaineisto, hänen tieteelliseen tai populaaritieteelliseen käyttöön kirjoittamansa tekstit ja kaunokirjalliset runo- ja proosateokset ovat ohjanneet tutkimusta enimmäkseen vahvistamaan hänen omia käsityksiään akateemisista ansioistaan. Lukuisissa muistelmissaan ja kirjassaan Elämäkerrallisia muistiinpanoja jo iäkäs Topelius on tuonut julki oman näkemyksensä itsestään ja vuosikymmeniä kestäneestä urastaan yliopistolla. Tutkimuksessa tähän omakohtaiseen käsitykseen on usein viitattu sellaisenaan tapahtumahistorian ja silloisten henkilösuhteiden ja akateemisissa piireissä käytyjen kiistojen rinnalla.

16 Topelius siirtyi vuosikymmeniä kestäneellä akateemisella urallaan toimintaympäristöstä toiseen. Niistä varhaisin oli ylioppilaan ja maisterin maailma Pohjalaisessa osakunnassa. Osakunta oli myös hänen kirjallinen ja tieteellinen julkaisukanavansa hänen toimiessaan siinä eri tehtävissä, kunnes hän erosi vt. kuraattorin toimesta 11. huhtikuuta 1848. Euroopan vallankumouskevään jälkimainingit Suomessa muodostivat samalla aatteellisen vedenjakajan »nuoremman» ja »vanhemman» Topeliuksen välillä. Vuoden 1842 alusta Topelius työskenteli Helsingfors Tidningarin toimittajana ja raportoi lehdessä säännöllisesti yliopiston tapahtumista kirjoittamalla uutisia, tiedonantoja ja kommenttiartikkeleita etenkin yliopiston monista juhlallisuuksista ja tapahtumista.

17 Kun Topelius nimitettiin vuonna 1854 ylimääräiseksi professoriksi, hänen akateeminen asemansa muuttui. Hän esiintyi julkisuudessa luennoitsijana ja vaikutti professorien muodostamassa pienemmässä piirissä, jonka keskipisteenä olivat yliopiston suurempi ja pienempi konsistori. Vararehtorina vuodesta 1872 ja rehtorina vuodesta 1875 hän johti yliopistoa laitoksena sen statuuteissa määrätyn itsehallinnon rajoissa ja varakanslerin, kanslerin ja keisarin valvonnassa. Näinä vuosina hän esiintyi rehtorin kateederissa. Täältä käsin hän piti joka lukukausi avajaispuheen ja retorisen juhlapuheen yliopiston näyttävästi toteutetuissa muistojuhlissa.

18 Topelius osallistui elinaikanaan jokaiseen promootioon alkaen omasta maisteripromootiostaan vuonna 1840, ja neljään filosofisen tiedekunnan promootioista (1844, 1853, 1860 ja 1894) hän osallistui promootiorunoilijana. Laajat promootiorunot heijastelevat Topeliuksen näkemyksiä yliopistosta ja tieteestä, ja toistuvana teemana niissä nousevat esiin isänmaan ja Suomen kulttuurin historia.

19 Osakuntalaitoksen ja professuurin erillisten maailmojen rinnalla Topelius osallistui uutterasti monien yliopiston läheisyydessä vaikuttaneiden yhdistysten toimintaan – näitä olivat muun muassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Suomen Taideyhdistys, Suomen Taiteilijaseura ja Suomen Muinaismuistoyhdistys. Yhdistystoiminta synnytti runsaasti kirjallisia tuotoksia ja tilapäärunoja. Topelius esiintyi vakituisesti monissa yliopistopiireihin liittyvissä tilaisuuksissa, kuten merkkipäivillä, juhlapäivällisillä tai hautajaisissa puhujana tai runoilijana varsinaisen professorin roolinsa lisäksi.

20 Topeliuksen academicaan, eli yliopistoon eri tavoin liittyviin kirjoituksiin ei ole kiinnitetty huomiota erillisenä tutkimuskohteena. Valfrid Vaseniuksen (1912–1930) ja Paul Nybergin (1949) kahdessa suuressa elämäkertateoksessa yliopisto on jatkuvasti ja itsestään selvästi läsnä, toisinaan etualalla Topeliuksen julkisena foorumina, toisinaan enemmän taustalla. Vaseniuksen elämäkerrassa tämäntyyppiset kirjalliset tuotteet, runot ja puheet ovat hajallaan osana muuta, myös monelta muultakin osin hajanaista esitystä Topeliuksen »elämästä ja runoilijantyöstä». Nybergin elämäkerrassa Topeliukseen ja yliopistoon liittyneitä ongelmia ja tapahtumia käsitellään korostetummin ja hänen virkakauttaan rehtorina kuvataan seikkaperäisesti omassa luvussaan.

21 Topeliusta historioitsijana käsittelevistä historiografisista tutkielmista mainittakoon Olof Mustelinin Studier i finländsk historieforskning 1809–1865 (1969) ja Matti Klingen Suomalainen ja eurooppalainen menneisyys. Historiankirjoitus ja historiakulttuuri keisariaikana (2010), jossa Topelius sijoitetaan historiallisena kirjailijana laajempaan kotimaiseen ja kansainväliseen viitekehykseen. Teoksessaan Idylli ja uhka. Topeliuksen aatteita ja politiikkaa (1998)8 Ruotsinnos Idyll och hot. Zacharias Topelius – hans politik och idéer, 2000. Klinge pyrkii arvioimaan uudelleen Topeliusta ja hänen aatemaailmaansa myös akateemisessa mielessä suhteessa omaan aikaansa. Topeliusta ylioppilaana, varhaisena ylioppilaspoliitikkona ja yliopiston puolestapuhujana tarkastellaan lähemmin myös Klingen Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan satavuotisjuhlaan 1967–1968 kirjoittamassa historiikissa Ylioppilaskunnan historia 1–4.

22 Topeliuksen kaksi viimeisintä juhlavuotta eli 1998, jolloin hänen kuolemastaan tuli kuluneeksi sata vuotta, ja 2018, jolloin hänen syntymästään oli kaksisataa vuotta, eivät tuoneet tullessaan uusia tutkielmia, joissa olisi tarkasteltu erityisesti hänen akateemista uraansa tai siihen liittyvää kirjallista tuotantoa. Svenska litteratursällskapetin parhaillaan julkaistavaan Zacharias Topelius Skrifter-sarjaan sisältyvät ne hänen lyhyemmistä akateemisista runoistaan, jotka on julkaistu kokoelmissa Ljungblommor (ZTS I, 2010) Nya blad och Ljung (ZTS II, 2019), asiaankuuluvine kommentteineen. Topeliuksen opiskeluvuosinaan 1832–1840 pitämät päiväkirjat ovat Suomen oloissa ainutkertainen yliopistohistoriallinen lähdeteos, jossa kuvataan ja kommentoidaan seikkaperäisesti 1830-luvun opiskelijaelämää päivä kerrallaan (ZTS XXI, 2018). Hänen näkökulmansa professorina ja historioitsijana tulee valaisevasti esiin niin ikään julkaistussa luentokokoelmassa Föreläsningarna i geografi och historia (ZTS XV, 2017 ja 2020). Teosten Finland framställdt i teckningar (ZTS XII, 2011) ja Boken om Vårt Land (ZTS XVII, 2017) iuusissa laitoksissa on useita Topeliuksen suurelle yleisölle ja kansakoulun tarpeisiin laatimia jaksoja, joissa kerrotaan yliopiston ja oppineiden suurmiesten merkityksestä Suomen kulttuurihistorialle Zacharias Topelius Skrifter-sarjassa julkaistava kokoelma Topeliuksen journalistisista teksteistä (ZTS XVIII, 2021) sisältää valikoiman yliopistoa käsitteleviä lehtiartikkeleita.

23 Teoksessaan Elämäkerrallisia muistiinpanoja Topelius esittää emeritusprofessorina oman näkemyksensä työstään yliopiston hyväksi ja välittää useita tuokiokuvia akateemisesta elämästä. Hänen päiväkirjamaisessa kronikassaan Finlands krönika 1860–1878, jonka Rainer Knapas julkaisi vuonna 2004, on lyhyitä juoksevia merkintöjä päivänpolttavista kysymyksistä ja yliopiston tapahtumista hänen virkakaudellaan professorina ja rehtorina.

24 Nyt julkaistaviin Academica-teksteihin on koottu laaja valikoima runoja, kirjoituksia ja puheita yliopistosta, Pohjalaisesta osakunnasta tai niistä yhdistyksistä, joissa Topelius toimi yliopiston professorina tai johtohahmona monissa uusissa vapaissa yhteenliittymissä, joita Suomessa 1800-luvulla perustettiin.

Pohjalainen osakunta

25 Pohjalaisena Topelius liittyi Pohjalaiseen osakuntaan sekä koulukaupunkinsa että isänsä aiemman osakunnan perusteella.9 Ks. liite Ylioppilaskunnan jakautumisesta. Hän piti Pohjalaista osakuntaa kasvattavana ja siveellisenä osana ylioppilaselämää, jolle hänen mielestään oli muutoin luonteenomaista laiskuus, eriasteinen hillittömyys ja yliopiston ja rehtorin arvovallan vastustaminen kurinpitoasioissa. Kirjassaan Elämäkerrallisia muistiinpanoja hän välittää hyvin myönteisen kuvan osakunnastaan, jonka johtavia nimiä 1830-luvulla olivat Runeberg, Nervander, Snellman ja Cygnæus:

26 Minut ja monen muun on Pohjalainen osakunta kasvattanut kansalaiseksi. Se oli demokraattinen tasavalta, joka yhtenä päivänä kantoi suurmiehiään riemusaatossa ja toisena kapinoi heitä vastaan; oikullista, helposti kiihtyvää, kiittämätöntä nuorta väkeä mutta vastaanottavaista suurille ajatuksille. Cygnæus kutsui pohjalaisia Suomen ateenalaisiksi. Toisinaan tärkeät yleiset kysymykset naulattiin mustalle taululle illan keskustelua varten, ja niiden lisäksi puheenaiheeksi nousivat usein sääntöjä ja kuria koskevat kysymykset sekä protestit akateemisia viranomaisia vastaan, jolloin keskustelu yltyi varsin kiivaaksi. Snellman sai osakseen vastaväitteitä; Nervander irtisanoutui raivoissaan kuraattorin virasta; Hällström ja konsistori jakoivat osakunnan vuonna 1837 pohjois- ja eteläpohjalaisiin, mutta niin heikolla menestyksellä, että erotetut osat pitivät sitäkin tiiviimmin yhtä ja konsistori yhdisti ne uudelleen vuonna 1844.10 Topelius, Självbiografiska anteckningar 1922, s. 61.

27 Pohjalainen osakunta ryhtyi vuodesta 1839 viettämään Henrik Gabriel Porthanin syntymäpäivänä 9. marraskuuta vuotuista akateemista juhlaa, josta kehittyi ajan oloon suuri isänmaallinen mielenilmaus. Topelius esiintyi omine teksteineen puhujana, runoilijana tai esitelmöitsijänä lukuisissa osakunnan järjestämissä tilaisuuksissa ja juhlissa. Hänen suhteensa osakuntaan näkyy monissa hänen tilapäärunoissaan sekä muutamissa pitemmissä, hänen omaa ja ylioppilaiden ajatusmaailmaa heijastavissa puheissa: »Om Österbotten» (Pohjanmaasta, 1841), »Äger finska folket en historie?» (Onko Suomen kansalla historiaa, 1843), »Om betydelsen af Nations-Indelningen wid Universitetet samt Studentens werksamhet inom sin Afdelning» (Yliopiston osakuntajaon merkityksestä ja ylioppilaiden toiminnasta osakunnassaan, 1844) ja »Är Österbottningarnas Stjerna i nedgående» (Onko Pohjalaisten Tähti laskussa, 1845).

28 Topelius toimi osakunnassa aktiivisesti viisitoista vuotta ja osallistui sen kokouksiin, kiistoihin ja juhliin ja toimi lopuksi ensin pohjoispohjalaisten vt. kuraattorina vuodesta 1844 ja yhdistyneen osakunnan vt. kuraattorina keväällä 1848. Silloin hän joutui eroamaan, virallisesti siksi, ettei hän ollut liittynyt osakunnan järjestämään varakansleri J. M. Nordenstamia vastustavaan, ajankohtaista kurinpitokysymystä koskevaan mielenilmaisuun, jolloin hänen katsottiin menettäneen osakunnan luottamuksen. Myös muutoin hän oli herättänyt tyytymättömyyttä osakuntatovereissaan ja ylioppilaissa yleensäkin syytettyään heitä Helsingfors Tidningarissa passiivisuudesta ja saamattomuudesta suurten yhteiskunnallisten kysymysten ja aatteiden edessä, jotka nousivat pintaan vallankumouskeväänä 1848.11 Ibid., s. 60–62; Nyberg, Zachris Topelius 1949, s. 217 f.; »Till Österbottniska Afdelningen» 1848, ZTS XVI 2020.

Pohjanmaasta

29 Pohjalaisten osakuntien yhteisessä Porthan-juhlassa 9. marraskuuta 1841 pitämässään puheessa »Om Österbotten» (»Pohjanmaasta») Topelius – joka tuolloin toimi Pohjoispohjalaisen osakunnan sihteerinä – nosti ensimmäistä kertaa esiin teeman, jota hän sittemmin kehitteli koko loppuikänsä: maantieteen, historian ja kansanluonteen välisen suhteen, ja käytti lähtökohtanaan keskeistä kysymystä Suomen suomalaisuudesta ja ruotsalaisuudesta historiassa ja nykyaikana. Suomen kansa oli vielä nuorukainen, joka oli vasta käynyt läpi ruotsalaiset oppivuotensa:

30 Kun nuorukainen, saatuaan alkeiskurssinsa päätökseen, lähtee maailmalle luomaan itsenäisesti tulevaisuuttaan, hän muistelee usein nuoruuden voimiensa tunnossa halveksuvasti siteitään kouluunsa eikä osaa kunnolla arvostaa vanhan opettajansa vaivannäköä. Suomen kansa on tällä hetkellä tällainen nuorukainen, ja on käynyt niin, että sen vasta herännyt kansallistietoisuus on nostattanut monen Suomalaisen mielessä reaktion Ruotsalaista sivistystä vastaan, ja se pyrkii kieltämään kuusi ja puoli vuosisataa kestäneen koulun ansiot. On unohdettu, että

31 »sivistyksemme on kaikki lainaa muilta,

32 oma isänmaakin alkuun pelkkää barbariaa,»

33 unohtanut, käsi sydämellä, kysyä itseltään Ruotsin ajoista Suomessa:

34 »Missä olisimme ilman niitä?»

35 Osakunnan pöytäkirjassa Topelius viittaa Suomessa »viime aikoina» virinneisiin reaktioihin ruotsalaista sivistystä vastaan.12 Pöytäkirja 9/11 1841, PohjO Ba:2, Österbottniska avdelningens arkiv. Ks. liite Österbottniska avdelningens arkiv. Puheellaan hän halusi nimenomaisesti tarjota esimerkkejä siitä, kuinka suomalaiset ja ruotsalaiset »kansanosat» ovat Pohjanmaalla ja sen eri osissa kautta aikojen vaikuttaneet toistensa kansanluonteeseen ja tapoihin. Tästä on monenlaisia esimerkkejä, ja ajoittain puhe yltyy perinteiseen tapaan ylistämään juhlan osanottajien yhteistä akateemista patriaa, kotiseutua ja sen kunniakasta historiaa.

Onko Suomen kansalla historiaa?

36 Topeliuksen ensiesiintyminen historioitsijana – tai pikemminkin kansallishistoriallisena ideologina – pohjalaisten osakuntien Porthan-juhlassa 9. marraskuuta 1843 pitämällään esitelmällä, joka oli otsikoitu provosoivasti »Äger det finska folket en historie?» (»Onko Suomen kansalla historiaa?»), herätti suurta huomiota. Fredrik Cygnæuksen poissa ollessa Topelius toimi pohjoispohjalaisten vt. kuraattorina, ja koska siltä vuodelta ei ollut muita palkintokirjoituksia, hän esiintyi itse nyttemmin perinteeksi muodostuneessa vuosijuhlassa. Hän vastasi kysymykseen kieltävästi, mikäli kysymys koski poliittista historiaa. Hänen lähestymistavassaan näkyi voimakkaita vaikutteita omista filosofian opinnoista ja Suomessa 1840-luvulla vallinneesta hegeliläisyydestä, jonka kiisteltynä johtohahmona toimi J. V. Snellman. Suomen kansalla ei voisi olla poliittista historiaa, ennen kuin se heräisi »itsetietoiseen ja myönteisissä muodoissa ilmenevään kansallisuuteen, jonka kiteytymänä pidetään valtiota». Oma poliittinen yhteiskuntahistoria edellyttää kansan heräämistä kansalliseen tietoisuuteen. Tämän uuden kansallisen tietoisuuden alkupisteeksi Topelius asetti vuoden 1809 ja eron Ruotsista, jolloin Suomen kansa sai ensimmäistä kertaa Venäjän keisarin tunnustaman valtiomuodon.13 Nyberg, Zachris Topelius 1949, s. 155 f.

37 Esitelmä julkaistiin muokattuna Pohjalaisen osakunnan julkaiseman Joukahaisen toisessa numerossa keväällä 1845. Topeliuksen näkemys suuriruhtinaskunnan ajasta Suomen kansan oman historian perusedellytyksenä nostatti totuttuun tapaan Ruotsissa Venäjän vastaista kritiikkiä. Aftonbladet totesi heinäkuussa 1845, ettei Suomi ollut vuoden 1809 jälkeen venäläistä kuvernementtiä kummempi, eikä sillä näin ollen ollut edellytyksiä omaan historiaan.14 »Finsk Literatur», Aftonbladet 29/7 1845. Dagligt Allehandassa G. L. Silverstolpe torjuu Topeliuksen väitteen siitä, että Suomi olisi Venäjän alaisuudessa itsenäisempi kuin osana Ruotsia, »kammottavana esimerkkinä fennomanian nimellä kulkevasta itsepetoksesta» ja lisää, että kaikki puheet suomalaisesta kansallisuudesta ovat harhakuvitelma, minkä todistaa jo keisarin »lupa antaa lasten leikitellä sillä». Silverstolpen mielestä Suomen ja Ruotsin yhteinen historia merkitsi enemmän kuin Suomen kansan historia 1800-luvulla, jolloin suomalaiset Venäjän uskollisina palvelijoina olivat rientäneet kukistamaan Puolan vuoden 1830 kapinaa tai taistelemaan Kaukasuksen vuoristokansoja vastaan Ruotsin lahjoittaman valtiosääntönsä turvaamina.15 G. L. Silverstolpe, »Det moderna Suomi», Dagligt Allehanda 11/11 1845. Silverstolpen näkemykset saivat vastakaikua Post- och Inrikes Tidningarissa.16 »Tidnings-öfversigt», Post- och Inrikes Tidningar 11/11 1845. Ruotsissa Topeliusta puolusti vain hänen vanha ystävänsä Johan August von Essen Vinterbladetissa. 17 Nyberg, Zachris Topelius 1949, s. 157. Kotimaassa artikkeli jäi vähemmälle huomiolle. Helsingfors Tidningarissa Topelius itse kommentoi ruotsalaisten kritiikkiä hieman ironiseen sävyyn »syvämietteisiksi ja mystisiksi pohdinnoiksi», Suomessa ne saivat lehden mukaan osakseen sydämellistä naurua.18 »Misceller», Helsingfors Tidningar 22/11 1845.

38 Kirjeessään morsiamelleen Emilie Lindqvistille 11. marraskuuta 1843 Topelius kuvaili pohjalaisten juhlassa pitämäänsä puhetta Suomen kansan oman historian edellytyksistä »taivaita syleilevän näsäviisaaksi».19 ZT–Emilie Lindqvist 11/11 1843. Topelius katsoi sitten myöhemmin eri yhteyksissä tarpeelliseksi muokata näkemystään Suomen kansan historiasta ennen vuotta 1809 ja sen jälkeen. Hänen näkemyksensä Suomesta Ruotsin provinssina, jolle vasta Venäjän vallan aikana tarjoutui mahdollisuus kansalliseen herätykseen ja kukoistukseen, omaksuivat 1850-luvulta alkaen myöhemmät radikaalifennomaanit G. Z. Forsmanin (vuodesta 1884 Yrjö-Koskisen) johdolla. Vielä vuonna 1843 Topelius puhui »ruotsalaismiehityksen ajasta». Ylioppilaspiireissä 1840-luvulla levinnyt ensimmäinen akateeminen herätys piili Topeliuksenkin silloisen retorisen kielenkäytön ja historiakäsityksen taustalla, mutta myöhemmin hän piti itse tarkkaan huolen siitä, ettei häntä yhdistetty liiaksi fennomaanien kielipoliittiseen ajatusmaailmaan.

39 Puheessaan »Onko Suomen kansalla historiaa?» Topelius ei varmuuden vuoksi viittaa avoimesti aikalaistutkimukseen eikä yksittäisiin henkilöihin, vaikka hän käyttääkin monilta osin samaa ruotsinkielistä kansallisfilosofista sanastoa kuin J. V. Snellman tuolloin jo varsin monilukuisissa kirjoituksissaan. Snellmanin Läran om staten (Valtio-oppi) oli ilmestynyt vuonna 1842, ja hänen Saima-lehtensä alkoi ilmestyä vuonna 1844. Yhden ainoan kerran Topelius viittaa »Hegelin terävään silmään» puhuessaan historiallisten tapahtumien ja historiankirjoituksen suhteesta.

40 Suomen historiaa käsittelevän akateemisen tutkimuksen tilaa ei vuonna 1843 ollut juuri määritelty. Maan tai kansan historiasta ennen vuotta 1809 tai sen jälkeen ei ollut vielä julkaistu yleistä käsikirjaa. Topelius ei mainitse Snellmania eikä Cygnæusta, joka oli juuri kesällä 1843 ryhtynyt tarkastelemaan erityistä »suomalaisnäkökulmaa» Ruotsin sotahistoriassa ja yleisessä historiassa tutkielmassaan, joka käsitteli Suomessa vuosina 1741–1742 käytyä niin sanottua hattujen sotaa. Topeliuksen oma opettaja, historian professori Gabriel Rein, oli julkaissut vuonna 1831 teoksensa Finlands forntid i Chronologisk öfversigt åtföljd af de förnämsta händelser ur Rysslands och Sveriges historia, luonteeltaan luettelomaisen tapahtumahistorian, joka ulottui aina kirjoittamisajankohtaan saakka. 1830- ja 1840-luvuilla yliopistojen historiantutkimus käsitteli usein antiikkia, Kreikkaa ja Roomaa, tutkijoiden kohteina saattoivat olla myös keskiaika ja uudempi aika yleensä, Ruotsin tai Suomen historian ulkopuolelta. Cygnæus oli nimitetty vuonna 1839 historian dosentiksi Hannibalia käsittelevän tutkielmansa nojalla. Vuonna 1843 nimitettiin kolme uutta historian dosenttia, C. W. Törnegren, Fabian Collan ja Edvard Grönblad. Törnegrenistä tuli oppihistorian dosentti, ja hän julkaisi vuonna 1844 tutkielman, joka käsitteli Afrikkaa käsittelevää kirjallisuutta antiikin kirjailijoista nykyaikaan. Collanin ja Grönbladin dosenttitöiden aiheet liittyivät vanhempaan kotimaiseen historiaan.20 Klinge, Suomalainen ja eurooppalainen menneisyys 2010, s. 94 f.

41 Kansallishistoriallisia aiheita käsitelleistä kirjoittajista vuosina 1843–1845 julkisuudessa olivat eniten esillä Snellman ja Cygnæus. Topelius seurasi heidän jalanjäljissään korostaessaan erityistä suomalaisnäkökulmaa tai Suomen kansan merkitystä historiassa. Snellman mainitsi yhdeksi »kansallisen olemassaolon» kulttuurisista edellytyksistä kansalliskirjallisuuden. Kansallinen kirjallinen herätys olikin kokenut jo 1830-luvulla voimakkaan nousukauden, jolloin J. L. Runeberg julkaisi ruotsiksi useita teoksia, etenkin Elgskyttarne (Hirvenhiihtäjät, 1832), ja Lönnrot julkaisi suomenkielisen Kalevalan (1835). Suomen kansallista historiaa sen sijaan ei ollut kirjattu samalla tavoin siinä vaiheessa, kun Topelius esitti vuonna 1843 kysymyksensä, oliko Suomen kansalla historiaa. Topelius ei myöskään määrittele »kansaa» mahdolliseksi historialliseksi subjektiksi.

Osakuntajaon merkityksestä Yliopistolle sekä Ylioppilaan toiminnasta Osakunnassaan

42 Topeliuksen Pohjalaisen osakunnan kokouksessa 30. lokakuuta 1844 pitämä puhe »Om Betydelsen af Nations-Indelningen wid Universitetet samt Studentens werksamhet inom sin Afdelning» (»Osakuntajaon merkityksestä Yliopistolle sekä Ylioppilaan toiminnasta Osakunnassaan»)on yhteenveto hänen silloisista osakuntia koskevista näkemyksistään. Hän piti niitä siveellisyyttä edistävänä instituutiona, joka kaikessa kansallishengessään »pelastaa» ylioppilaat yhteiselle asialle ja liittää heidät valtioon. Osakuntien tuli luoda »kansallinen vaikutuspiiri» ja toimia jäsenilleen vapaana yhteisönä, joka voisi harjoittaa pienoiskoossa kaikkia valtion tehtäviä, niin lainsäädäntö-, tuomio- kuin toimeenpanovaltaakin. Tämän hegeliläisen perusajatuksen oli lausunut jo 1830-luvulla J. V. Snellman, joka oli toiminut Pohjoispohjalaisen osakunnan kuraattorina vuosina 1837–1839, ja se oli esitetty lopullisessa muodossaan hänen tunnetussa ja hyvin laajalle levinneessä kirjoituksessaan Om det akademiska studium 1840. Topelius asettuu koko sydämestään tukemaan tätä idealistista, vahvasti valtiokeskeistä näkemystä, joka hallitsi käsitystä ylioppilaiden ja yliopistoälymystön tehtävästä Suomessa vuosikymmenien ajan.21 Nyberg, Zachris Topelius 1949, s. 106 f.

43 Kaiken kasvatuksen lähtökohtana on johdattaa yksilö siveelliseen vapauteen. Tämän vapauden perimmäinen inhimillinen päämäärä on valtio, joka on tietoinen ja toteutunut oikeus. Näin ollen valtio on kaiken kasvatuksen jatkuva, alati läsnä oleva päämäärä. Tämä seikka tulee kuitenkin näkyviin vasta nuorukaisiällä, kun yksilö saavuttaa järjen vapauden, jolla hän kykenee päättämään teoistaan. Näinä vuosina, jolloin yksilöllisyys muotoutuu kaikkein voimakkaimmin, valtio nousee esiin taustalta ja vaatii yksilöllistä asettumaan yleisen alaisuuteen. »Sillä», Snellman sanoo, »valtio merkitsee siveellisyyttä kansallishenkenä.» Kaiken siveellisen edistymisen lähtökohtana onkin vastedes se, että yksilön vapaudesta luopumatta pyritään järjestämään hänen toimintansa yleisen hyvän puolesta.

Onko Pohjalaisten Tähti laskussa?

44 Topelius esitti puheensa »Är Österbottningarnas Stjerna i nedgående?» (»Onko Pohjalaisten Tähti laskussa?») Flooranpäivänä 13. toukokuuta 1845 Pohjalaisen osakunnan vt. kuraattorina vastaukseksi eteläpohjalaisten aiemmalle kuraattorille Rudolf Israel Holstille. Topelius tarkastelee pohjalaisten ylioppilaiden tilannetta koko maan ruotsalaisuuden, suomalaisuuden ja venäläisyyden valossa ja esittää ennusteen kieliryhmien välisistä suhteista tulevaisuudessa, kun roolit vaihtuvat:

45 Mutta tällä hetkellä ruotsalaisuus on yhä paljon voimakkaampi ja vaikutusvaltaisempi osapuoli; siksi sitä vastaan on taisteltava, sitä on murrettava ja lyötävä juuri sen verran, että suomalaisuus saa ilmaa, saa tilaa herätä eloon, tunnustaa itsensä ja tulla muiden tunnustamaksi täysin oikeutettuna yksilöllisyytenä. Olemme nyt näytelmän tässä näytöksessä ja, huomatkaa, se on kaikkein helpoin. Sillä nyt alus ajelehtii alavirtaan; joka kerta kun kansallistunne nousee vastustamaan ruotsalaisuuden otetta, idästä huudetaan: lyö lujaa! – Ja suomalainenhan lyö ja hänen ystävänsä, venäläinen, hymyilee.

46 Pohjanmaan ja pohjalaisten tehtävänä tulisi olla kaikin tavoin tukea suomalaisia »kansanaineksia», sillä muussa tapauksessa Pohjanmaan ruotsalaisuus on mennyttä. Pohjalaisten tähti on nousussa, jos ja kun ruotsalaisuus ja suomalaisuus liittoutuvat keskenään. Topelius puhuu pohjalais-pohjoissuomalaisen suuntauksen puolesta tuolloin ajankohtaisessa keskustelussa, jota käytiin suomen kielen ja Suomen kirjallisen kulttuurin tulevista kielinormeista. Kysymys koski valintaa läntisten ja itäisten, savokarjalaisten murremuotojen välillä:

47 Olkoon Pohjanmaa näin ollen mittapuuna tärkeässä kysymyksessä suomen kehittämisessä eurooppalaisen sivistyksen monipuoliseksi välittäjäksi puhtaine, vaikkakin kovan pohjoissuomalaisine murteineen.

1840-luvun käännekohtia

48 Topeliuksen oma radikaali kausi ajoittuu Euroopassa vuonna 1848 levinnyttä maaliskuun vallankumousta edeltäneisiin vuosiin. Hänen silloisilla runoillaan onkin suora yhteys Euroopassa vallinneisiin Vormärz-liikkeisiin, jotka yhdessä vaativat kansojen vapautta ja Euroopan laitamilla elävien unohdettujen kansojen kansallista heräämistä. Topeliuksen vuonna 1844 laatimat ruotsinkieliset sanat lauluun »Ylioppilasmarseljeesiin» 1844 (»Det går ett rop») jossa vaadittiin vapautta »Suomen kansalle» synnyttivät ylioppilaissa valtaisan innostuksen, ja tätä ’ylioppilasmarseljeesia’ laulettiin mielenosoituksellisesti Helsingin kaduilla, kunnes se kiellettiin. Se oli Topeliuksen »Suomi»-vuosi, jona hän oli aiemmin keväällä esittämässään promootiorunossa vaatinut suomalaisten sukulaiskansojen kansallista heräämistä eurooppalaisen esikuvan mukaan. »Marseljeesiin» kirjoittamissaan uusissa sanoissa hän otti kantaa myös Suomen ja Venäjän suhteeseen:

49Två makter Suomis ande döma

till träldom smädefull:

om Sveriges bildning vi förglömma,

så sker det ej för Rysslands skull.22 »Det går ett rop», Övrig lyrik, ZTS III 2019.

50 Topeliuksen »Ylioppilasmarseljeesiä» laulettiin vielä helmikuussa 1848 professori J. J. Tengströmin läksiäisjuhlissa. Se oli osoitus siitä, millaisen vallankumouksellisen käänteen Suomen ylioppilasliike olisi voinut saada, elleivät yliopiston johtohahmot olisi rauhoitelleet sitä ohjaamalla liikettä määrätietoisesti idealismin sekä luontoon ja kansaan kohdistuvan isänmaallisuuden suuntaan, mitä kuvasti Flooranpäivän juhlassa vuonna 1848 esitetty Runebergin uusi kansallislaulu »Maamme».23 Klinge, Kejserliga Alexanders-Universitetet 1808–1917 1989, s. 154–193, luvut »Studentlivets politisering» ja »Vicekanslern och revolutionen»; Klinge, Suomalainen ja eurooppalainen menneisyys, s. 107–117.

51 Topeliuksen »kansallinen herääminen» 1840-luvulla yliopiston ja Pohjalaisen osakunnan suojeluksessa näkyy hänen proosassaan ja runoudessaan sekä Suomen historiaa käsittelevissä puheenvuoroissaan. Hän puki akateemisessa yhteydessä sanoiksi 1830-luvulla heränneet ajankohtaiset isänmaalliset kysymykset ja käsitteli historiallisia aiheita myös kirjallisessa tuotannossaan, kuten teoksissa Finland framställdt i teckningar (1845–1852) tai i Hertiginnan av Finland (1850) joilla hän loi pohjaa 1850-luvulla aloittamilleen Välskärin kertomuksille.

52 Länsi-Euroopan vuoden 1848 vallankumouksellisten tapahtumien jälkeen myös yhteiskunnan järjestysperiaatteita sekä yliopiston ja ylioppilaiden poliittista valvontaa kiristettiin Nikolai I:n Venäjällä. Topelius seurasi yleistä suuntausta ja luopui aiemmasta kansainvälisestä suuntautumisestaan pragmaattisemman isänmaallisuuden hyväksi. Hän suuntasi tuotantonsa omalle maalleen ja kansalleen tietoisen uskollisena keisarin henkilölle suhtautuen kuitenkin paikoittain hyvin kriittisesti virkamieskunnan mielivaltaan maan ylimmässä hallinnossa ja lehdistösensuuriin, joka kosketti Topeliusta aina syvästi Helsingfors Tidningarin toimittajana.

53 Topeliuksen uskollisuus ja pragmaattisuus joutuivat koetukselle Krimin sodan syttyessä, jolloin hän kommentoi Helsingfors Tidningarissa 24. toukokuuta 1854 julkaistussa runossaan »Den första blodsdroppen» englantilaisen laivasto-osaston ensimmäistä taistelua Tammisaaren edustalla. Hänen poliittinen viestinsä oli suunnattu tiukasti Englantia vastaan ja oli näin ollen venäläismyönteinen, mikä herätti suurta kohua siinä vaiheessa, kun runo käännettiin muillekin kielille. Topelius sai useita vastustajia, jotka tulkitsivat hänen runonsa imartelevaksi kiitokseksi keisarille odottamattomasta nimityksestä ylimääräiseksi professoriksi saman vuoden maaliskuussa. Runon »Den första blodsdroppen» nostattamat reaktiot ja lukuisat herjaukset venäläismielisyydestä, joita Topeliuksen yleinen suhtautuminen sotaan oli herättänyt, vaikuttivat suuresti hänen professorinuransa alkuun. Ylioppilaat jättivät mielenosoituksellisesti tulematta paikalle, ja aluksi hänellä olikin vain kourallinen kuulijoita.24 »Den första blodsdroppen», Övrig lyrik, ZTS III 2019.

Yliopisto-opinnot

54 Ylioppilaana Topelius opiskeli yleisen opinto-ohjelman mukaan, jossa klassiset kielet ja etenkin latina, johon hän oli perehtynyt koulussa, teettivät hänellä paljon työtä. Latinanopintoja hän harjoitti »eniten ja sitkeimmin» kaikista tutkintoon sisältyvistä aineista.25 Vasenius, Zacharias Topelius II 1914, s. 29–34, Topeliuksen »oppineisuustiedoista» ylioppilaana, joita käsitellään usein myös päiväkirjoissa, ZTS XXI 2018. Hän harjoitteli ainekirjoitusta latinaksi ensin Runebergin, sitten kymnasiinopettaja N. A. Gyldénin sekä puhetaidon ja runouden professorin J. G. Linsénin ohjauksella. Hän osallistui Linsénin ja A. G. Sjöströmin pitämiin latinan väittelyharjoituksiin sekä latinan ja kreikan kollegioihin. Homeros, latina ja kreikka työllistivät häntä usein kesälomien aikana. Opintoihin sisältyivät myös heprean perusteet.

55 Pro gradu -kirjoituskokeessa tutkittiin ylioppilaiden latinantaitoa ja perehtyneisyyttä tieteisiin filosofian kandidaatin tutkinnon alla. Topeliuksen pro gradu, joka on päivätty 30. toukokuuta 1839, on tyypillinen lyhyt latinankielinen ainekirjoitus, loppukoe latinan kirjoitusharjoituksista, jollaisia hän oli tehnyt vuosien ajan ja josta puhetaidon professori antoi arvosanan. Kaikki professorit antoivat kirjoitusaiheet, ja tutkinnon suorittaja sai valita kahdestatoista aiheesta. Topeliuksen aine »De causis quae ad promovendam et augendam potestatem paparum maxime conduxerunt» (»Syistä jotka ovat eniten edistäneet ja lisänneet paavien valtaa» – ruotsinnos »Om de orsaker som har bidragit mest till att befordra och öka påvarnas makt»), käsittelee lähinnä keskiaikaa ja pysyttelee yleisellä tasolla, ja siinä näkyy pyrkimys kieliopillisesti ja retorisesti virheettömään esitykseen.

56 Maisterin oppiarvoon vaadittiin tiedekunnan omissa aineissa suoritettujen tutkintojen lisäksi myös teologian tutkinto (ns. pieni teologian tutkinto), latinankielinen kirjoituskoe pro exercitio tiedekunnan määräämästä aiheesta sekä pro gradu -kirjoituskoe. Topelius oli suorittanut pro exercitio -kokeensa 7. toukokuuta 1836 ja 16. toukokuuta 1838 puolustamalla osia professori C. R. Sahlbergin laajasta väitöskirjasarjasta Insecta fennica. Topelius suoritti kandidaatin tutkinnon 12. toukokuuta 1840, mitä ennen hän oli tenttinyt 11 ainetta 75 päivän aikana. Hänet promovoitiin filosofian maisteriksi 20. heinäkuuta 1840.26 Klinge, Kejserliga Alexanders Universitetet 1808-1917 1989, s. 395; Nyberg, Zachris Topelius 1949, s. 114 f.; Topelius, Dagböcker, ZTS XXI 2018, toukokuu 1836, toukokuu 1838, toukokuu, kesäkuu 1839, toukokuu, heinäkuu 1840; Vasenius, Zacharias Topelius II 1914, s. 174.

57 Topeliuksen seuraava latinankielinen kirjoitus »Theses» (»Teesit» – ruotsinnos »Teser»), jolla hän haki historian lehtorin virkaa Vaasan kymnaasista, painettiin Turussa ja sitä käsiteltiin tuomiokapitulissa hakuprosessin pakollisena osana 29. syyskuuta 1845. Topelius kokosi yhdeksään teesiinsä yleisiä, henkilökohtaisia ja ajankohtaisia näkemyksiään historiatieteistä käsiteltäväksi väittelymuodossa, jossa esitettiin perusteita puolesta ja vastaan. Teesit käsittelevät muun muassa ideoiden, tekojen ja lainalaisuuksien välistä yhteyttä historiassa, historian ja maantieteen välistä suhdetta, ihmisoikeuksia ja perhettä yhteiskunnan perustana sekä kuninkaanvaltaa ja Ranskan vallankumoukseen johtanutta kehitystä. Tuomiokapitulia varten muotoiltiin teesit Jumalan merkityksestä historiassa, kirkon vaikutuksesta persoonallisuuden ideaan ja Lutherin merkityksestä. Viimeisessä teesissä Topelius käsittelee »viime aikoja», 1840-luvulla ajankohtaiseksi noussutta kysymystä köyhyydestä ja vallankumouksellisista liikkeistä, jotka ovat johtaneet »kielletyn kommunistisen yhteenliittymän» syntyyn. Sen jälkeen on syntynyt myös poliittisia puolueita, jotka työskentelevät »uupumatta kaataakseen yleisen järjestyksen». Tässä näkyy heijastus 1840-luvun suurista kiistakysymyksistä, jotka askarruttivat Topeliusta suuresti vuoden 1848 vallankumousta edeltäneinä vuosina.

58 Vaasan lehtorin virkaan nimitettiin ansioituneempi Torsten Thure Renvall. Asiasta päätettiin virallisesti konsistorin kokouksessa 15. lokakuuta. Topelius haki lehtorin virkaa Turun kymnaasista vuonna 1850, mutta silloinkin virka meni Renvallille. Tällöin Vaasan lehorin virka vapautui uudelleen, ja tällä kertaa Topelius nimitettiin siihen. Hän ei kuitenkaan koskaan ottanut virkaa vastaan, koska hänet nimitettiin yliopiston Suomen historian ylimääräiseksi professoriksi vuonna 1854.

59 Topeliuksen julkaistu tohtorinväitöskirja »De modo matrimonia jungendi apud Fennos quondam vigente» (»Suomessa aikoinaan vallinneista tavoista solmia avioliitto» – ruotsinnos »Om det sätt att ingå äktenskap som en gång var i bruk hos finnarna») on jaettu kahteentoista alalukuun, ja yliopiston voimassa olleiden sääntöjen mukaisesti se on kirjoitettu latinaksi. Tohtorin oppiarvoon vaadittiin lisensiaatintutkinto, jonka Topelius oli suorittanut 8. marraskuuta 1844 pääaineenaan historia, ja sen lisäksi opinnäytetyö.

60 Filosofian tohtorin oppiarvo säädettiin vuonna 1828, ja pitkään sitä tavoittelivat vain harvat.27 Heikel, Helsingfors universitet 1640–1940 1940, s. 358 Topeliuksen väitöskirja julkaistiin 17. kesäkuuta 1847, viime hetkellä ennen tulevaa promootiota. Tutkielma on varsin suppea mutta käsittelee tuohon aikaan historiantutkimuksessa hyvin ajankohtaista aihetta: avioliittoa, perhettä ja niiden alkuperää yhteiskunnallisena instituutiona suomalaisten keskuudessa ja samalla Suomessa. Kysymyksellä oli suuri periaatteellinen merkitys käsityksille kansojen vanhimmasta historiasta ja eri yhteiskuntamuotojen oikeudellisista perusteista. Germaanisten ja skandinaavisten kansojen muinaisajasta ennen keskiajan kirjallisia maakuntalakeja, roomalaista oikeutta ja katolisen kirkon kanonista oikeutta oli Suomen ulkopuolella laadittu useita tutkielmia.28 Topelius viittaa J. J. Nordströmin laajaan työhön Bidrag till den svenska samhällförfattningens historia efter de äldre lagarna till sednare hälften af sjuttonde seklet, joka oli ilmestynyt 1839–1840; myös J. V. Snellman käsitteli kirjoituksissaan avioliittoa ja perhettä yhteiskunnan perustana. Yhteiskunnallisten säädösten varhaisimpiin kerrostumiin kuuluivat tapaoikeus ja kansan perinnäistavat ja -käytännöt (Sitte und Brauchtum).

61 Topelius pyrkii lyhyesti valaisemaan tätä kysymystä muinaissuomalaisessa yhteiskunnassa käyttämällä tukenaan muun muassa Kalevalaa, jota tuohon aikaan pidettiin suuntaa-antavana historiallisena lähdetekstinä. Muuten Topelius tukeutuu samantyyppiseen lähdeaineistoon, jota muista kansoista laadituissa vastaavanlaisissa tutkielmissa oli käytetty: antiikin kirjailijoihin, kronikoihin, vanhoihin matkakuvauksiin ja muistiin merkittyyn kansanperinteeseen. Suomen osalta suomensukuisten kansanheimojen historiasta ja muinaisajasta saatiin uusia vertailevia tietoja tutkielmista, joita M. A. Castrén oli julkaissut 1840-luvulla. Topelius onnistuu jokseenkin tyydyttävästi selvittämään, esiintyikö muinaissuomalaisilla morsiamenryöstöjä tai -ostoja, ja hänen väitöskirjaansa on tavallisesti pidetty ensimmäisenä yrityksenä soveltaa Kalevalan runotekstejä todellisiin historiallisiin oloihin.

62 Topeliuksen vuosina 1848–1852 pitämät puheet ja esitelmät, »Om Finska Folkets och Stammens betydelse i Historien» (»Suomen Kansan ja Heimon merkitys Historiassa»), »Om Qvinnan hos de skandinaviska och finska folken i forntiden» (»Naisesta Skandinavian ja Suomen muinaiskansojen keskuudessa») ja »Om det religiösa momentet i finska folkbildningen» (»Suomen kansansivistyksen uskonnollisesta ulottuvuudesta») ovat jatkoa hänen 1840-luvulla aloittamalleen Suomen ja Skandinavian kansojen vanhimman historian tutkimukselle, jossa suomalaista kansanrunoutta ja Kalevalaa käytetään keskeisenä historiallisena lähteenä. Tutkielman osia on julkaistu myös muun muassa teoksessa Finland framställdt i teckningar 1845–1852.

63 Esitelmä Suomen kansan ja heimon merkityksestä historiassa pidettiin Akateemisessa Lukuyhdistyksessä 29 Topelius oli itse yksi Akateemisessa Lukuyhdistyksen perustajista vuonna 1846. Yhdistyksen tärkein tehtävä oli ylläpitää opiskelijoille tarkoitettua lukusalia ja huolehtia siitä, samalla kun ylioppilaat saattoivat myös kokoontua sen tiloihin keskustelemaan yhteisistä kysymyksistä. 7. huhtikuuta 1848, ja siinä Topelius kehittelee perusajatuksiaan kansan, historian ja maantieteen välisistä yhteyksistä. Toinen esitelmä naisesta Skandinavian ja Suomen muinaiskansojen historiassa kuului yliopiston juhlasalissa järjestettyjen suurta huomiota herättäneiden kirjallisten iltojen sarjaan (Litterära soireer). Suomalaisen kansansivistyksen uskonnollista ulottuvuutta käsittelevä luento pidettiin Suomen Pipliaseuran vuosijuhlassa yliopiston juhlasalissa 21. huhtikuuta 1852. Topelius kehitti siinä edelleen näkemystään Suomen kansan ja Suomen historiasta yhdistykselle, jossa hän ei näytä muuten toimineen aktiivisesti. Tässä hän tuo esiin koko kristillisen kirkon historian, juutalaisuuden merkityksen, kristinuskon leviämisen pohjoiseen sekä taistelun skandinaavista ja suomalaista jumaloppia vastaan. Esitelmän otsikossa käytetty sana »kansansivistys» ei vastaa »kansansivistystä» sen myöhemmässä merkityksessä vaan pikemminkin kansan kehittymistä kirkon helmassa.

Akateemiset tilapäärunot

64 Topeliuksen lyhyet tilapäärunot voidaan jakaa kahteen selvästi erottuvaan pääryhmään: toisaalta yksittäisille oppineille kirjoitettuihin runoihin heidän syntymäpäivinään, heidän hautajaisiinsa tai erilaisia juhlia ja tapahtumia varten ja toisaalta runoihin, jotka on kirjoitettu itse yliopistolle tai Topeliukselle läheisimmille eli Pohjalaiselle ja Länsisuomalaiselle osakunnalle. Eräät runot (»Calonius» ja »Porthan» 1873, »Per Brahe» 1880, »Frans Michael Franzén» 1880) kertovat yliopiston historian merkkihenkilöistä. Ruotsin yliopistojen riemujuhlia Lundissa 1868 ja Uppsalassa 1877 on muistettu myös runon muodossa. Runolla »Till Emma Irene Åström» vuodelta 1882 kunnioitetaan ensimmäistä maisteriksi promovoitua suomalaisnaista.

65 Suuri osa runoista oli otsikoista päätellen tarkoitettu laulettaviksi (»Studentsång» ja »Ord till musiken») ja toiset oli ilmeisesti tarkoitus lausua. Yliopisto sellaisenaan on pääosassa runoissa »Wåra Julidagar» vuodelta 1840 ja »Vår enda arfvelott» vuodelta 1852. Vuonna 1845 julkaistu runo »Den resande studenten» on ainoa vahvasti henkilökohtainen runo. Siinä Topelius on työstänyt muistoja omilta opiskeluajoiltaan, matkoista Pohjanmaan ja Helsingin välillä ja hänen ensimmäisestä suuresta synnillisestä ihastuksestaan, Kahran Gretasta vuodelta 1838.

66 Useimmat pienemmistä akateemisista runoista käsittelevät henkilöitä ja erityisiä tapahtumia. Niistä muodostuu käyttörunoutta edustava sarja, joka omalla tavallaan kuvastaa yliopistopiirien merkitystä pääkaupungin julkisessa elämässä. Usein niissä ylistetään hyvin sovinnaiseen tapaan aikalaisia ja historiallisia henkilöitä.

67 Topelius esiintyi »hovirunoilijana» ja puhujana osassa juhlista, joita yliopisto järjesti Venäjän keisarihuoneen merkkipäivien johdosta. Vapaamielisistä suomalaiskansallisista ihanteistaan huolimatta hän oli julkaissut jo vuonna 1843 Nikolai I:n Venäjää ylistävän runon »Thronen utan like», jolla esiintyvät kuuluisat rivit »Från Ålands skär till Sitkas – blott ett rike, / En thron kring jordens niondel sig sträcker».30 (»On Oolannista Sitkaan yhtä maata / yks’ kruunu vain, yks’ kansa, valta vakaa») »Thronen utan like», Ljungblommor, ZTS I 2010. Hän esitti myös ylistyksen Helsingissä vierailleelle kruununperilliselle Aleksanteri Nikolajevitšille runossaan »Den 14 mars 1851».31 Nyberg, Zachris Topelius 1949, s. 231. Topelius suhtautui aina uskollisesti keisarihuoneeseen, mutta sen sijaan hän korosti painokkaasti yliopiston ja ylioppilaiden erioikeuksia Helsingin ylimpiin paikallisiin viranomaisiin, varakansleriin ja kenraalikuvernööriin nähden.32 Tunnettu esimerkki on hänen riitansa varakansleri Casimir von Kothenin kanssa vuonna 1871 liittyen professori A. Nordqvistiin ja ylioppilaiden mielenosoituksiin tätä vastaan poliittisesti herkässä kysymyksissä vuosien 1808–09 sodan muistoista. von Kothen ei hyväksynyt Topeliusta uudelle kaudelle Länsisuomalaisen osakunnan inspehtoriksi, ja hänen kerrotaan sanoneen: »Topelius on hyvä lapsille ja pikkulinnuille, mutta ylioppilaille hän ei kelpaa».Självbiografiska anteckningar 1922, s. 256.

68 Hänen alamaisimpiin ylistysrunoihinsa kuuluvat muistosanat, jotka hän esitti yliopiston surujuhlassa 24. toukokuuta 1865 kruununperijän ja kanslerin kuoltua Nizzassa 23. huhtikuuta samana vuonna. Pitkää ja ylitsevuotavaista muistorunoa kutsuttiin lehdistössä »runomuotoiseksi luennoksi», ja siihen oli koottu tavanomaiseen tapaan nuoren suuriruhtinaan saavutukset ja ansiot yleisesti ja suhteessa yliopistoon.33 Helsingfors Dagblad 26/5 1865; Suometar 26/5 1865. Juhlaohjelman aluksi esitettiin F. von Schantzin säveltämä surumarssi ja kuoro-osuus Cherubinin Requiemista, sitten Topelius piti puheensa, jota seurasi kuoro-osuus »Lacrymosa» samasta Requiemista. Dosentti ja maisteri Julius Krohn piti muistopuheen suomeksi ja juhlan lopuksi kuoro esitti laulun »Pie Jesu» Cherubinin Requiemista. Rehtori A. E. Arppe oli laatinut kutsukirjeen, joka julkaistiin Topeliuksen runon ja Krohnin puheen kanssa erityisenä muistojulkaisuna.

69 Runon – ja koko juhlan – yhteys todellisuuteen jäi varsin hataraksi. Vuonna 1843 syntynyt kruununperillinen Nikolai Aleksandrovitš oli nimitetty yliopiston kansleriksi hyvin nuorella iällä vuonna 1855. Virkaa hoiti ministerivaltiosihteeri Alexander Armfelt virallisesti virkaa tekevänä kanslerina. Nikolai Aleksandrovitš kävi yliopistolla yhden ainoan kerran, kun hän teki 13-vuotiaana lyhyen vierailun Helsinkiin.34 Helsingfors Tidningar 27/6 1857. Hänen yhteytensä Helsingin yliopistoon jäivät hyvin muodollisiksi, eikä hän koskaan ehtinyt kehittää akateemista harrastuneisuuttaan. Topelius liitti runoonsa kuusisäkeisen epilogin, joka oli omistettu suuriruhtinaan kihlatulle, Tanskan prinsessalle Dagmarille. Tämä osa runokokonaisuudesta jätettiin pois, kun runo myöhemmin julkaistiin (nimellä »Nikolai Alexandrovitsch») kokoelmassa Ljung vuonna 1889.35 »Nikolai Alexandrovtisch», Nya blad och Ljung, ZTS II 2019.

70 Joulukuun 10. päivänä 1866 yliopisto järjesti jälleen uudet juhlat »ylhäisen Kanslerinsa, H.K.K. Suuriruhtinaan, Kruununperillisen Tsesarevitš Aleksander Aleksandrovitšin ja H.K.K. Suuriruhtinatar Tsesarevna Maria Fjodorovnan avioliiton» johdosta. Yliopiston kanslerin virka oli siirtynyt suuriruhtinas Nikolai Aleksandrovitšin nuoremmalle veljelle, tulevalle Aleksanteri III:lle, joka seurasi veljeään myös prinsessa Dagmarin puolisona. Topelius kirjoitti ruhtinasparin ominaisuuksista ja maailmojasyleilevästä onnesta punotun juhlakantaatin skandinaavis-venäläisin viittauksin. Aikoinaan kantaatin loppuosa Aleksander Aleksandrovitšille omistettuine ylistyksineen – joka oli parafraasi Venäjän keisarihymnistä eli »kansanlaulusta» – herätti suurta tuohtumusta. Topeliuksesta laatimassaan muistokirjoituksessa Jac Ahrenberg kirjoittaa: »Kantaatin viime säkeet herättivät laulajissa tulenpalavaa närkästystä, ja he olivat vähällä ryhtyä lakkoon.»36 Ahrenberg, Människor som jag känt 1921, s. 194. Topelius oli noina vuosina hyvin aktiivinen laatiessaan uskollisuudenvakuutuksia keisarihuoneelle. Kun Aleksanteri II pelastui attentaatista huhtikuussa 1866, Suomesta saapui hänelle onnitteluadresseja. Topelius oli kirjoittanut niistä kaksi, yliopiston ja Helsingin naisten adressin.37 Nyberg, Zachris Topelius 1949, s. 378.

Promootiorunot

71 Topeliuksen promootiorunot ovat sisällöltään selvästi edellisiä painavampia, ja ne on viimeistelty huolellisemmin seremonialliseen käyttöön ja jälkipolville. Vihkosina julkaistujen juhlarunojen perinne filosofisen tiedekunnan promootioissa oli syntynyt jo Turun yliopiston aikaan. Maisteriksi promovoitavat tilasivat runot yhdessä erityisenä kunnianosoituksena arvostetulta aikalaisrunoilijalta, jolla oli yhteyksiä yliopistoon. Runojen otsikot on siksi kirjoitettu tavallisesti promovoitaville maistereille suunnatun tervehdyksen muotoon, ja maisterien nimet myös julkaistiin runovihkossa. Temaattisesti promootiorunoissa pyrittiin yleensä esittämään aatteellinen yhteenveto akateemisen elämän ja tieteen ehdoista, ja toistuvana elementtinä esiintyi lisäksi isänmaallisuus eri muodoissaan. Turun promootiorunoilijoiden joukossa on tunnettuja nimiä, kuten Henrik Gabriel Porthan, Jacob Tengström, Alexander Ingman, Frans Michael Franzén ja Michael Choraeus.38 Promootiorunojen perinteestä: Huldén, »Den akademiska dikten och mitt Universitet» 1992, s. 260–270.

72 Helsingissä filosofisen tiedekunnan ensimmäinen promootio järjestettiin vuonna 1832, ja promootiorunoilijana toimi Johan Jakob Nervander.39 Vuoden 1832 promootiosta: Knapas, »Det akademiska ögonblicket. Aura besöker Helsingfors 1832» 2001, s. 57–66. Hän oli runoilijana myös seuraavassa promootiossa vuonna 1836. Helsingissä muodostui perinteeksi jakaa painetut promootiorunot juhlasaliin kokoontuneelle yleisölle itse tapahtuman aikana.

73 Nelinkertaisena promootiorunoilijana 1844, 1853, 1860 ja 1894 Topelius vuorotteli lähinnä Fredrik Cygnæuksen kanssa (1840, 1850 ja 1864). Fredrik Berndtson oli promootiorunoilijana vuonna 1847 ja yliopiston kirjastonhoitaja C. W. Törnegren vuonna 1857. Ensimmäisen suomenkielisen promootiorunon kirjoitti vuonna 1869 A. Oksanen (professori August Ahlqvist) korostaen voimakkaasti suomen asemaa akateemisena kielenä (»Käy sisään vaan, sä Suomen runotarkin ...»). Sen jälkeen promootiorunoilijan valinta nostatti aina kielikiistoja: vuonna 1873 jatkettiin suomeksi runoilijana Julius Krohn, vuosina 1877 ja 1882 runot kirjoitettiin ruotsiksi, tekijöinä Gabriel Lagus ja Theodor Lindh. Vuonna 1890 Paavo Cajander teki ensiesiintymisensä promootiorunoilijana suomeksi.40 Promootioista ja kieliriidan ryhmittymistä: Klinge, Kejserliga Alexanders-Universitetet 1808–1917 1989, s. 609–611, 662–667. Topelius sai promootiorunoistaan maistereilta palkkioksi vuonna 1844 50 hopearuplaa, vuonna 1853 hopeiset kirjoitusvälineet soittokelloineen, vuonna 1860 Magnus von Wrightin maisemamaalauksen (»Koljattarenmäki») ja vuonna 1894 hopeisen laakeriseppeleen.41 Topelius, Självbiografiska anteckningar 1922, s. 99.

1844: Suomi-romantiikka

74 Topeliuksen runo 21. kesäkuuta 1844 järjestettyyn promootioon oli tunnusomainen ajankuva suomalaiskansallisen ylioppilasliikkeen läpimurtovuosilta 1840-luvun puolivälistä.42 Nyberg, Zachris Topelius 1949, s. 210; yleisesti 1840-luvun ylioppilasliikkeestä: Klinge, Ylioppilaskunnan historia. Ensimmäinen osa 1828–1852 1967, erityisesti s. 70–118; Klinge, »Omvälvningens decennium», Kejserliga Alexanders-Universitetet 1808–1917 1989, s. 154–179. Isänmaa – josta ruotsinkielisessä runossa käytetään johdonmukaisesti nimitystä »Suomi» – suomen kieli ja juuri löydettyjen suomalais-ugrilaisten sukulaiskansojen yhteistö ovat runossa hallitsevassa asemassa. Suomen kansan viisauden puhemiehenä esiintyy Wäinö, Kalevalan suuri laulaja Väinämöinen. Runosta välittyy ennen kaikkea M. A. Castrénin tuolloin esittämä näkemys suomensukuisten kansanheimojen vaelluksesta Altai-vuorilla sijainneesta alkukodistaan. Runon panfennismi yhdistää kaikki »Suomen heimoon» kuuluvat siirryttäessä uuteen aikaan, joka koittaa nuorille kansallisuusliikkeille »Irlannin virroilla, Böömin ja Unkarin vuorilla». Euroopassa »käy kutsu; kansat sielunsa voimin nouskoot / ja kaiken lainatun kiillon heittäkööt yltään! / Nyt huuto Suomen vaarain yllä soi» (»Går högt de rop, att folken må varda unga / Af egen lifskraft och kasta från sig den lånta; / det ropet har ekat starkt i Suomis fjäll»).

75 Erityisen julistuksellisessa säkeistössä Suomen yhdestä kansasta ja kielestä – suomesta – tuli suomalaiskansallisen liikkeen ja sen radikaalin siiven fennomaanien pitkäaikainen johtoteema seuraaviksi vuosikymmeniksi.

76Ett folk! ett land! ett språk! en sång och en visdom!

Från sjö till sjö och från barm till barm gå orden.

Ur egna källor Suomis floder rinna;

Ur egna källor rinne dess framtid opp!

Hvi Lönnrot gick att slocknande sånger samla,

Hvi gick Castrén att teckna förvridna dragen

Af fjerran hedars sorgsna Suomi-fränder,

Om ej för ljudande ord: ett folk! en stam!

77 Vuodet 1844–1845 merkitsivätkin Topeliuksen suomalaiskansallisen herätyksen ensimmäistä radikaalia huipentumaa, joka näkyi monissa yhteyksissä. Tammikuussa 1845 hän julkaisi artikkelin »Till Finlands Mödrar» (»Suomen äideille»), jossa hän kehotti heitä antamaan lastensa opetella suomea.43 »Till Finlands Mödrar», Helsingfors Tidningar 4/1 1845. Muun muassa Siperiaan suuntaavalle M. A. Castrénille järjestettyyn läksiäisjuhlaan Topelius kirjoitti samana talvena runon, joka oli teemoiltaan edellisen kevään promootiorunon jatkoa. Hän käsitteli uudelleen suurta ajatusta siitä, kuinka henki on herännyt Suomen sydämessä toteuttamaan omaa kutsumustaan ja luomaan oman viisautensa:

78Men han är ung, – han måste gå tillbaka

I ödemarken, att sig sjelf der finna;

Germaniskt slagg han måste af sig skaka;

Sig sjelf med strid han måste återvinna.

79 Topelius muutti sittemmin kiistellyn ilmauksen »germaaninen kuona» muotoon »kaikki ulkomainen kuona».44»Lönnrot, Castrén», Ljungblommor, ZTS I 2010. »Germaanisuus» tai muinaissaksalaisuus (Altdeutsch) koettiin 1840-luvulla hyvin houkuttelevaksi akateemisissa piireissä, ja Burschenschaft-ylioppilaiden pitkiä hiuksia, piippuja ja epäsovinnaisen historisoivaa pukeutumista pidettiin vallankumouksellisina Pohjoismaissa ja saksalaisella kielialueella.

80 Vuoden 1844 promootiorunoa kommentoidaan Helsingfors Morgonbladissa (kirjoittajana todennäköisesti S. G. Elmgren).45 Helsingfors Morgonblad 27/6 1844. Aloitusta luonnehditaan »allegoriseksi ja kauniisti ajatelluksi, joskin kenties hieman hämäräksi ja fraasien täyttämäksi kuvaukseksi». Jatkoa, jossa suomalaisten heimo – henkilöitynä kuvaan »villien tuntureiden vahvasta Wäinöstä» (Väinämöisestä) – joka selittämättömän kaipuun ajamana on vaeltanut Altailta, »maan sydämestä, Kansojen kultaisesta kehdosta», aina »Nevan tulevaisuuden aalloille», Laatokalle, Saimaalle ja Päijänteelle ja oppii Suomessa laulun ja viisauden, herätti suurempaa innostusta ja yhdeksän loppusäkeistöä julkaistiin lehdessä kokonaisuudessaan. Paljon myöhemmin Topelius kuvailee vuonna 1844 kirjoittamiaan säkeitä: »Ne olivat varsin keskinkertaisia, mutta niissä puhalsi uuden ajan tuulahdus, vielä viaton fennomanian henkäys, joka ei jäänyt keneltäkään huomaamatta.»46 Topelius, Självbiografiska anteckningar 1922, s. 99.

1853: Onko tieteellä isänmaata?

81 Topeliuksen vuonna 1853 kirjoittama promootioruno »Har vetenskapen ett fädernesland» (»Onko tieteellä isänmaata») on kirjoitettu toisenlaisessa tilanteessa kuin hänen vastaava runonsa vuodelta 1844. Ylioppilasfennomanian ja 1840-luvun radikalismin ensimmäinen aalto oli hiipunut ja yliopistoelämässä näkyi hallitsevana paluu poliittiseen järjestyksen periaatteeseen. Yliopiston uudet vuonna 1852 annetut säädökset vahvistivat entisestään järjestyksen periaatetta ja ylhäältä tapahtuvaa ohjausta, kun muun muassa osakunnat lakkautettiin. Topelius kiiruhti puolustamaan yliopistoa runollaan »Vår enda arfvelott» (»Ainoa perintöosamme»), jossa yliopistoa ylistettiin Suomen kansan turvana kautta aikojen. 30. toukokuuta 1853 järjestetyssä promootiossa hän jatkoi osittain saman aiheen käsittelyä mutta korosti ennen kaikkea vaatimustaan, että tieteen ja sen edustajien tuli asettua isänmaan palvelukseen eikä heittäytyä juurettoman epäilyn valtaan kansainvälistyneessä ympäristössä. Nyt mukaan otettiin myös Jumala alati läsnä olevana taustavoimana:

82Ty Vetenskapen utan Gud,

Det är en vår i vinterskrud,

Det är en blomma utan ljus,

Förglömd i natt och grus.

Men Vetenskapen utan hand

Och hjerta för sitt fosterland,

Är blomman utan rot och grus,

Förbränd af idel ljus.

83 Promovoitavia puhuteltiin yliopiston kansallisen perinteen mukaisesti: Agricolasta Castréniin on ollut »viisaan velvollisuus valvoa maansa etua» ja »Suomen jaloimmat edustajat olivat yhdistäneet akateemiset laakerit ja kansalaiskruunun». Näissä sanoissa näkyy tiedemies, joka on samalla ansioitunut kansalainen – ei alamainen.47 Promootiota kuvattiin Helsingfors Tidningarissa 1/6 1853 ja Morgonbladetissa 2/6 1853, ilman kommentteja Topeliuksen runosta.

84 Topeliuksen vastaus kysymykseen, onko tieteellä isänmaata, on ehdoton kyllä. Isänmaa on menestyksekkään työn edellytys niin tieteessä kuin taiteessakin. »Suomea» tai yliopistoa ei mainita suoraan, ei myöskään Suomen kansaa tieteen kasvupohjana tai hyödyntäjänä. Runo pysyy poliittisesti neutraalina mutta sävyltään isänmaallisen ihanteellisena. Samoina päivinä ilmestyneessä Helsingfors Tidningarissa Topelius kuvaa promootioita kansallisina juhlatilaisuuksina, joihin saapuu virtanaan osallistujia. Niissä isänmaa osoittaa ennen kaikkea »rakkauttaan, luottamustaan ja kunnioitustaan itse sivistykselle, jota edustavat kaikille suomalaissydämille helmen ja silmäterän lailla kallisarvoiset yliopisto ja sen ylioppilaat».48 Helsingfors Tidningar 1/6 1853.

1860: Taistelu valosta

85 Vuoden 1860 promootiossa etualalla oli sukupolvi, joka nousi hyvin merkittäväksi Suomelle seuraavien sukupolvien aikana. Sen aatehistoriallinen tausta liittyi Suomessa 1850-luvulla tapahtuneeseen mobilisointiin ensin suomen- ja lähes samanaikaisesti ruotsinkielisessä kieli- ja kansallisuusliikkeessä.49 Knapas, »Striden om ljuset. Topelius promotionsdikt 1860 och dess tidssammanhang», Författaren Topelius 2019, s. 227–264. Artikkelissa käsitellään perinpohjaisesti promootiota, tapahtumaa, puheita ja ilmestyneitä julkaisuja. Suomenmielinen kirjastonhoitaja S. G. Elmgren toteaa päiväkirjassaan tyytyväisenä, että siitä tuli »oikea fennomaanitohtorien promootio» kun tohtorien joukkoon lukeutuivat August Ahlqvist, Fredrik Polén, Paavo Tikkanen, Georg Zachris Forsman ja Johan Gabriel Geitlin.50 [Elmgren], S. G. Elmgrenin muistiinpanot 1939, s. 379 f. Ruotsalaismielisiä tai maltillisempia tohtoreita olivat Carl August Bomansson, Carl Gustaf Estlander ja Wilhelm Gabriel Lagus. Käänne suomalaiskansalliseen suuntaan näkyi vuonna 1860 selvästi, kun J. V. Snellman, Elias Lönnrot ja Elmgren itse olivat kunniatohtorien joukossa. Kunniatohtoreista »internationalisteja» eli Venäjän valtakunnan kokonaisuutta suuntauksen edustajia olivat Matthias Akiander, Stepan Baranowski ja Fredrik Cygnæus.

86 Topeliuksen promootioruno »Striden om ljuset» (»Taistelu valosta») oli yksi puheenvuoro promootion lukuisien painettujen ja lausuttujen tekstien joukossa. Valo – tiede ja valistus – ja sen voitto pimeydestä oli yksi akateemis-idealistisen runouden klassisista perusteemoista, jonka tukena voitiin käyttää myös Raamatun sanaa valovertauksineen. Runon aloituksessa Topelius lainaa valittuja kohtia Kalevalan runoista 47, 48 ja 49. Pahantahtoinen Louhi, »pimeyden äiti» vie sekä auringon että kuun mukaansa pimeyden valtakuntaan Pohjolaan. Ilmarinen takoo uuden auringon ja uuden kuun, mutta niistä puuttuu valo. Väinämöinen yrittää vapauttaa valon vankeudesta mutta epäonnistuu. Lopuksi Louhi, joka muuttuu ensin haukaksi ja sitten kyyhkyseksi, julistaa valon voittaneen:

87Och det vackraste i verlden

Uppenbart för alla låg.

Öfverallt var fågelsång,

Blomsterdoft och vattensprång,

Ungdom, kärlek och försoning,

88 Yliopiston tulee työskennellä Ilmarisen pajan tavoin Väinämöisen – laulajan ja runoilijan – valvonnassa. Toiminnan ja taistelun, ei yksin sanojen, tulee näyttää tietä, kun tulevaisuutta muovataan »menneisyyden punaisesta ahjosta». Yliopisto on kansalle valon tyyssija, jossa yön haukka muuttuu kyyhkyseksi niille, jotka kantavat kuuta ja aurinkoa tohtorinmiekan pyhitetyllä terällä.

89 Kolmannessa osassa esiin astuu Jumalan sana ja suojelus, joka kestää ikuisesti Suomen kansan tulevaisuuden takaajana. Kansa puhuu suoraan Jumalalle:

90O, lyft mig! Lär mig! Lys min natt!

Att jag må framgå fritt och gladt

Till stora mål och ljusets skatt. –

Det är den friska fläkt, som går

I dag igenom verldens vår.

91 Taistelu pimeyttä vastaan, valon voitto ja Suomen kansaa odottava esiinnousu Topeliuksen promootiorunon aiheena on helppo yhdistää vuosien 1858–1860 ajankohtaisiin tapahtumiin, ja etenkin myöhemmin on korostettu runon poliittista ulottuvuutta. Valfrid Vasenius toteaa runon heijastelevan sitä, kuinka ensi alkuun yliopiston helmassa juurtunut »julkinen henki» oli nyt levinnyt laajempiin piireihin. Alun perin yksinomaan akateemiseksi ja kulttuuriseksi leimautuneena se alkoi Krimin sodan jälkeen ilmetä myös taloudellisena yritteliäisyytenä ja yhteiskunnallisina uudistusvaatimuksina, »yhteisenä kansalaishenkenä» ja julkisessa toiminnassa.51 Vasenius, Zacharias Topelius IV 1924, s. 128–133. Kansalaishengen, esprit public, vahvana puolestapuhujana toimi Topelius itse, toisaalta yliopiston professorina, toisaalta julkisuudessa toimivana lehtimiehenä ja nyt myös tilapäärunoilijana.

92 Vasenius vertaa runon »sortajatarta» kenraalikuvernööri F. W. R. Bergin johtamaan Suomen venäläishallintoon. Hänen mielestään taistelukehotukset olivat suoraa jatkoa »porilaismielialalle», jonka vuosien 1808–1809 sodan muistojen ja veteraanien juhlistaminen edellisinä vuosina oli nostattanut. Runebergin kirjoittamat sanat »Porilaisten marssiin» olivat tulleet julkisuuteen ennen toukokuussa 1860 järjestettyä promootiota, ja saman vuoden jouluksi ilmestyi Vänrikki Stoolin tarinoiden toinen osa.52 Ibid., s. 134–137. Paul Nyberg puhuu vielä suoremmin korostaessaan, kuinka runon »aihe liikkui kansan mielessä»: »Mitä muuta kenraalikuvernööri Bergin vastainen taistelu oli kuin taistelua valosta. Mikä muu olisi ollut nuorison pyrkimys ja päämäärä kuin maan vapauttaminen venäläisten vainosta. Sanat saavat tuskin mitään aikaan. Vaaditaan toimintaa.»53 Nyberg, Zachris Topelius 1949, s. 322 ff.

93 Topelius pyrki ruotsinkielisellä Kalevala-runoudellaan hillitsemään yliopistolle syntyneiden suomen- ja ruotsinmielisten ryhmittymien vastakkainasettelua. Kalevalan maailmasta tulisi tehdä yhteinen koko kansalle ja kansakunnalle sen molemmilla kielillä. Kalevala-taide oli muutenkin näkyvässä asemassa vielä vuonna 1860, ja maalaustaiteessa se henkilöityi R. W. Ekmaniin ja kuvanveistotaiteessa C. E. Sjöstrandiin. Topeliuksen näytelmä »Kypron prinsessa», joka esitettiin Nya Teaternin avajaisissa samana vuonna, marraskuussa 1860, oli niin ikään yksi kokeilu Kalevalan hengessä. Satunäytelmässä, jossa »Suomen Don Juan» Lemminkäinen seikkaili Kyproksella, leikiteltiin antiikin ja Suomen muinaistarujen välisillä yhteyksillä.

1890: Vuoden 1840 maisterien tervehdys vuoden 1890 maistereille

94 Vuoden 1890 promootioon Topelius kirjoitti runon »Helsning till de den 30 maj 1890 promoverade filosofie magistrarne från 1840 års magistrar» (»Tervehdys 30. toukokuuta 1890 promovoiduille Filosofian maistereille vuoden 1840 maistereilta»), jossa hän käsittelee samalla tavoin kuin varsinaisissa promootiorunoissa yliopiston, tieteen ja isänmaan välistä suhdetta sekä akateemisen eliitin historiallista tehtävää Suomessa. Runo on jaettu kolmeen osaan, jotka on otsikoitu 1840, 1890 ja 1940, ja siinä luodaan katsaus viidenkymmenen vuoden aikana tapahtuneisiin muutoksiin ja esitetään visio viidenkymmenen vuoden päässä häämöttävästä tulevaisuudesta. Topelius puhuu siitä, kuinka vuoden 1840 sukupolven palavat toiveet uudesta aamunkoitosta (»der brann en eld i den djupa grunden / […] / Natt skulle vika och dagen randas») ja sen vaatimukset vapaasta ilmasta ja uroteoista ovat toteutuneet. Kielikysymystä ei voitu sivuuttaa, ja Topelius ilmaisee taas kerran voimakkaan tukensa suomen tulevaisuudelle ja jakamattomalle Suomelle. Ne jotka olivat ottaneet vastaan ensimmäisen Kalevalan saattoivat nyt muistella: »vi lemna eder en ny tankeverld / i drägten af ett nytt, jungfruligt språk». He olivat ottaneet vastaan rakkaan kotiseudun, »vi lämna eder, klart förstådt, Vårt Land / – Helt, icke klufvet!»

95 Vuonna 1890 esille nousseet kiistat Suomen asemasta ja perustuslaillisista erioikeuksista Venäjän keisarikuntaan kuuluvana suuriruhtinaskuntana jäävät Topeliuksen kaiken muun yläpuolelle asettamien ihanteiden varjoon: »Rätt framför makt, men framför rätten pligt, / och mer än pligt, den kärlek, som försakar, / den starka tro, som öfvervinner verlden».

1894: Totuus eilen, tänään ja huomenna

96 Topeliuksen valinta filosofisen tiedekunnan promootiorunoilijaksi vuonna 1894 ei vastannut ajan henkeä eikä akateemisen nuorison ajatusmaailmaa. Sitä voi pikemminkin pitää kunnianosoituksena viimeiselle elossa olevalle kansallisen heräämisen suurmiehelle. Muuten uusi aikakausi oli promootiossa vahvasti läsnä. Promoottori, professori C. G. Estlander käsitteli painetussa kutsussaan taiteen ja moraalin suhdetta käyttäen Juhani Ahon tuotannosta valikoituja esimerkkejä. Juhlakantaatin oli säveltänyt Jean Sibelius Kasimir Leinon suomenkielisiin sanoihin. Kantaatti esitettiin Sibeliuksen johdolla, ja laulusolisteina toimivat aikakauden suuret taiteilijat Aino Achté ja Abraham Ojanperä. »Kummallista mutta paikoin kaunista», Topelius kommentoi esitystä kirjeessä tyttärelleen Evalle. Hänen oma runonsa »Sanningen i går, i dag och i morgon» (»Totuus eilen, tänään ja huomenna») on – Paul Nybergin sanoin – »syvämietteinen ja komea hymni ikuiselle elämälle», ja siitä kuvastuu elämänkatsomus ja viisausoppi, jotka Topelius oli vuosikymmenten mittaan muokannut omakseen.54 Nyberg, Zachris Topelius 1949, s. 557 f. Runossa toistuu osin sama viesti, jonka Topelius pukee sanoiksi samaan aikaan kirjoittamassaan kirjassa Blad ur min tänkebok (julkaistu postuumisti 1898) – ikuinen elämä on ainoa mitä jää jäljelle, eilisen, tämän päivän tai huomisen totuudet katoavat.

97 Koristeellisen kvarttokoossa julkaistun runon alussa on viiden sivun mittainen dramatisoitu väitöskohtaus Turun akatemiasta. Preeseksenä kuvatetulle Porthanille omistetaan ylistys hänen taistelustaan 1700-luvun totuuden sekä isänmaan ja sen tulevaisuuden puolesta:

98Han var den morgondag

Ur hvilkens rot en Lönnrot vuxit upp,

Ur hvilkens frö ett Kalevala grott,

Ur hvilkens aska uppstått Fänrik Stål

Och på hvars graf ett folk förstått sig sjelf.

99 Topelius käyttää myös tilaisuutta hyväkseen asettaakseen terävästi 1700-luvun iskusanat ja avainkäsitteet, kuten vapauden, tasa-arvon, veljeyden, valistuksen, järjen, hyveen ja ihmisoikeuden suhteelliseen valoon. Nykyaikaa kohtaan ei juuri armoa tunneta: »Än är ej Cagliostro död. / Spencer och Darwin sämjas med fantomer / Af Buddha, Home, Blavatsky, Esperance ...» Flammarion, 1800-luvun lopun suuri tähtitieteen popularisoija, on rakentanut hengettömän avaruuden, jossa ei ole Jumalaa. Runon toinen ja kolmas pääjakso ovat pohdiskelevaa ajatusrunoutta totuuden ongelmasta ilman konkreettisia tai historiallisia esimerkkejä. Runon päättää ylistys »tälle ikuiselle, syvästi kätketylle», jossa tieteen elämä virtaa.

Muistopuheet ja vuosijuhlat

100 1800-luvun jälkipuoliskolla yliopiston ympärille kehittyi erityinen juhlakulttuuri. Se oli suunnattu ennen kaikkea ulospäin suuremmalle yleisölle ja levisi sanomalehtien välityksellä koko maahan, ja siitä raportoitiin Pietariin saakka. Juhlia järjestettiin erilaisten juhlavuosien ja Venäjän keisarihuoneen merkkipäivien kunniaksi ja edesmenneiden kotimaisten suurmiesten muistoksi. Tapahtumapaikkana oli yliopiston juhlasali tai ylioppilastalon sali, jotka oli koristeltu taiteellisesti ja monipuolisesti; runsaan koristelun lisäksi juhliin kuului musiikkinumeroita, runoja ja juhlapuheita. Juhlia saatettiin järjestää myös eurooppalaisen kulttuurin suurhahmojen kunniaksi – Helsingissä juhlittiin esimerkiksi Friedrich von Schillerin, Beethovenin ja Shakespearen muistopäivää.

101 Juhlarunoilijan tai muistojuhlien juhlapuhujan rooli oli vuosikymmenien ajan yksi Topeliuksen näkyvimmistä ja arvostetuimmista. Hänen retoriset kykynsä pääsivät silloin oikeuksiinsa, ja kirjalliselta kannalta aikalaiset arvostivat puheita suuresti. Juhlat olivat perinteinen tapa lujittaa entisaikojen suurmiesten kunniaa ja muistoa tai nostaa esiin uusia kansallisia suurhahmoja. Juhlapuheet ja -runot tavallisesti painettiin, ja tapahtumista kirjoitettiin seikkaperäisesti sanomalehdissä. Painetut versiot paikkasivat jossain määrin Topeliuksen vaatimatonta olemusta lavalla tai puhujankorokkeella. Aikalaiskuulijat mainitsivat usein hänen hiljaisen äänensä ja suurten kuulijajoukkojen edessä puutteellisen karisman.

102 Parhaat Topeliuksen muisto- ja juhlapuheista ovat taidokkaasti laadittuja retorisia esityksiä, klassisen laudatio-lajityypin ylistyssanoja. Niihin on sisällytetty henkilökohtaista ainesta, esimerkillisiä kohtauksia kyseisten ihmisten elämästä ja työstä, tapauksia ja omakohtaisia muistoja sekä aikalaisille ja jälkimaailmalle esitetty arvio siitä, kuinka heidän erityinen kunniansa ja muistonsa jäävät elämään. Näihin puheisiin verrattavissa ovat monessakin mielessä painetut kutsukirjoitukset, joita Topelius julkaisi promoottorin tai rehtorin ominaisuudessa yliopiston omien juhlien alla55 Topeliuksen tunnetuimmat muistopuheet ja kutsukirjoitukset julkaistiin teoksessa Samlade skrifter, osassa Smärre skrifter 1904: Seurahuoneella 24. syyskuuta 1864 taiteilija Werner Holmbergin muistojuhlassa pidetty puhe, »Året 1827», kutsukirje filosofian maisteri- ja tohtoripromootioon 31. toukokuuta 1877; kutsu yliopiston Aleksanteri I:n syntymän satavuotispäivän kunniaksi järjestämään juhlaan 24. joulukuuta 1877; kutsu ja puhe yliopiston järjestämään J. L. Runebergin muistojuhlaan 6. toukokuuta 1878 (»Runebergs uppfattning av skaldekonsten», »Runebergs betydelse för fosterlandet»); Puhe J. V. Snellmanin hautajaisissa 7. heinäkuuta 1884; Elias Lönnrotin 80-vuotispäivänä 9. huhtikuuta 1889 (»Ett folks kärlek», »Paikkari torp», »Till Elias Lönnrot på hans 80:de födelsedag»); puhe »Bidrag till en karakteristik af Fredrik Cygnæus och hans historiska arbeten», joka pidettiin Finska Historiska Samfundetin kokouksessa 9. marraskuuta 1883; muistopuhe Fredrik Paciukselle Taiteilijakillan vuosijuhlassa 5. helmikuuta 1891.

103 Samaan laudatio-tyylilajiin voidaan lukea myös ruotsiksi ja suomeksi suurena painoksena julkaistu muistokirjoitus Aleksanteri II:n patsaan paljastustilaisuudesta 29. huhtikuuta 1894. Topelius oli osallistunut alusta asti aktiivisesti patsashankkeeseen ja sen kilpailuvaiheisiin ja toiminut senaatin tarkoitusta vasten asettaman erityiskomitean puheenjohtajana. Tämä vuonna 1881 kuolleelle keisarille ja suuriruhtinaalle omistettu muistokirjoitus ei syntynyt akateemisessa asiayhteydessä, mutta siinä esiintyvät samat perusainekset kuin Topeliuksen muissa muistokirjoituksissa. Hän käsittelee keisarin elämää ja toimintaa Suomen kansan ja Suomen hyvinvoinnin ja kukoistuksen puolesta käyttäen lähtökohtanaan yleistä historianäkemystään Jumalasta ja kaitselmuksesta kansojen kohtaloiden elävänä taustatekijänä. Keisariin kohdistuvan uskollisuuden manifestina Topeliuksen muistokirjoitus vaikutti merkittävästi yleiseen mielikuvaan Aleksanteri II:sta hyvänä keisarina ja suuriruhtinaana. Siinä ei viitata lainkaan Venäjän ja Suomen välisiin poliittisiin kiistakysymyksiin, joita oli virinnyt Aleksanteri III:n aikana ennen patsaan paljastamista vuonna 1894.

104 Useimmissa ajan suurmiehille pidetyissä muisto- ja ylistyspuheissa luodaan laaja katsaus heidän persoonaansa sekä hahmotetaan taustoja ja tehdään synteesejä heidän aikakaudestaan Suomessa. Lönnrotille pidetyssä puheessa kerrataan lyhyesti koko Suomen kansallisen sivistyksen historia ja kirjataan historian lehdille legenda Lönnrotin omasta koulutiestä köyhästä torpasta kansakunnan huipulle. Topelius kertoi Paikkarin torpasta sanoin ja kuvin jo 1840-luvun lopulla teoksessa Finland framställdt i teckningar i slutet av 1840-talet.56 Nyland, Lokala detaljer 38. Torp i Sammatti, Finland framställdt i teckningar, ZTS XII 2011.

105 Werner Holmbergin muistojuhlassa pitämässään puheessa syyskuussa 1864 Topelius esittää näkemyksensä Suomen taiteen tilasta 1860-luvulla. Tulevaisuuden toiveet olivat henkilöityneet vuonna 1830 syntyneeseen nuoreen Holmbergiin. Hänelle oli ensimmäisenä suomalaisena tarjoutunut mahdollisuus opiskella taidetta järjestelmällisesti Manner-Euroopassa Düsseldorfin akatemiassa, mutta sairaus katkaisi hänen lupaavan maalarinuransa, ja hän menehtyi vuonna 1860. Topelius käy perinpohjaisesti läpi Holmbergin taiteilijanuran kouluvuosista alkaen ja esittää hänen tuotantonsa ja kotimaiset maisemamaalaukset monumentaalisessa valossa uuden suomalaisen neron luomuksina. Holmbergin taide merkitsi askelta kohti ideaalista realismia, jota voi verrata biedermeiermaalarien, von Wrightin veljesten ja R. W. Ekmanin idylliseen 1840-luvun maailmaan. Topeliuksen muistopuhe vakiinnuttaa meidän päiviimme asti eläneen käsityksen Holmbergistä suomalaisen taiteen suurena nuorena lupauksena. Parhaat hänen töistään, joista suuri valikoima oli esillä muistojuhlassa, ja etenkin hänen Suomen maisemia esittävät maalauksensa osoittivat, kuinka hän oli täyttänyt suuret odotukset ja suuren kansallisen tehtävänsä.57 Yleisesti muistojuhlasta: Tikkanen, Finska konstföreningen 1846–1896 1896, s. 114 f.

106 Retorisesti viimeistellyimpiin Topeliuksen puheista kuuluu hänen J. V. Snellmanin hautajaisissa 7. heinäkuuta 1881pitämänsä lyhyt puhe. Siinä hän kunnioittaa ylevään sävyyn entisen kiistakumppaninsa muistoa, joka samalla oli hänen aseveljensä taistelussa kansan ja isänmaan puolesta. Myös tässä hän lausuu julki ajatuksen kaitselmuksen merkityksestä maan historiassa. »Jumala lähetti Suomelle tämän terävän ajattelijan ja tämän taipumattoman tahdon aikana, jolloin elämän ihanteelliset tavoitteet jäivät käytännön kysymysten varjoon ja jolloin, sen seurauksena, monien vakaumus petti ja tahdosta katosi karkaistu teräs.» Muisto ja jälkimaailman tuomio tekisivät Topeliuksen mukaan oikeutta Snellmanin työlle yhtenä Suomen 1800-luvun suurmiehistä.

Vuosi 1827 Suomen historiassa

107 Topelius toimi promoottorina filosofisen tiedekunnan promootiossa 31. toukokuuta 1877. Tilaisuutta ennen jaetussa kutsussa, jonka laatiminen oli osa kunniatehtävää, Topelius oli päättänyt riemumaisterien kunniaksi tarkastella viidenkymmenen vuoden takaista Suomea lähtökohtanaan heidän promootiovuotensa 1827. Turussa vuonna 1827 promovoiduista maistereista paikalla oli Elias Lönnrot, ja hänen tunnetuimmista promootiotovereistaan Runeberg oli menehtynyt hiljattain samana vuonna ja J. J. Nervander paljon aiemmin. Kutsukirjoitus julkaistiin sellaisenaan Helsingfors Dagbladissa.58 Helsingfors Dagblad 31/5 1877, jatkui 2/6 1877. I Hufvudstadsbladetissa sitä kommentoidaan arvostavaan sävyyn; kirjoittaja palauttaa mieleen viidenkymmenen vuoden takaisen ajan, »ei kuvatakseen raunioita vaan pikemminkin etsiäkseen sirpaleiden seasta suurta kokonaisuutta, joka ei katoa, – tapahtumien taustalla piilevää ajatusta, jota ei tuli tuhoa, tykki surmaa eivätkä haudat niele sisuksiinsa ja joka ei sammu hauraan ihmiselon mukana».59Hufvudstadsbladet 31/5 1877. Lehti toteaa paikkansapitävästi, että Topelius piirtää levein vedoin kuvan Euroopan poliittisesta, sosiaalisesta ja tieteellisestä elämästä vuonna 1827 ja välittää sen rinnalla kuvaavan näkymän Suomen sisäisestä tilasta.

108 Kutsukirjoitus perustuu yksityiskohdiltaan tarkkaan perehtymiseen vuoden 1827 tapahtumiin ja henkilöihin, ja siinä mainitaan useita tuolloin ajankohtaisia henkilöitä, taiteilijoita ja muusikkoja. Kokonaisuuden tarkoituksena on jälleen kerran yhdistää toisiinsa yliopiston, maan ja kansan historia Jumalan korkeimmassa suojeluksessa. Topelius tuo esiin, kuinka Turun perintö saattoi 1827 tulipalon hävityksestä huolimatta – tai sen ansiosta – vasta Helsingissä kasvaa ja puhjeta täyteen kukkaansa. Topelius pitää »vanhan Turun häviämistä kaitselmuksen tekona, jonka tarkoitus oli vihkiä maamme uudelle kehitysuralle. […] Suomen uusi aika on kasvanut esiin verestä ja tuhkasta. Sen, mikä alkoi vuoden 1808 taistelukentillä, on vuosi 1827 saattanut päätökseen.»60Topeliuksen kaitselmuksellisen historianäkymyksen perusteista: Mauri Noro, Kaitselmusaate Topeliuksen historianfilosofiassa 1968.

Aleksanteri I:n syntymän 100-vuotisjuhla

109 Aleksanteri I:n syntymän satavuotispäivä sattui suomalaisen kalenterin mukaan jouluaatoksi 1877. Esivallan määräyksen mukaan päivää tuli juhlistaa, ja rehtorina Topelius laati kutsun, johon sisältyi ohjelmakirjoitus Aleksanteri I:n merkityksestä Suomelle. Teoksessaan Elämäkerrallisia muistiinpanoja hän kirjoittaa lyhyesti: »Rehtori kuvaili ohjelmassaan tätä päivää kaitselmuksen lahjaksi Suomelle.» Hallitsevalle keisarille Aleksanteri II:lle lähetettiin sähke, ei valtuuskuntaa, niin kuin kenraalikuvernööri Adlerberg oli ehdottanut. Topelius toteaa tyytyväisenä, että juhlasalissa oli 18 plusastetta, »kokonaisuus onnistunut, ja daamit saivat joulukonvehteja, 6 naulaa.»61 Topelius, Självbiografiska anteckningar 1922, s. 303.

110 Kutsukirjoituksessaan hän esittelee kaitselmuksellista, ellei peräti determinististä näkemystään Suomen historiasta, joka noudatti »vuosisatojen logiikkaa». »Suomen yhdistyminen Venäjän valtakuntaan oli ennalta määrätty siitä päivästä, kun varjaagi Rurik perusti valtakunnan Ilmajärven rannalle, siitä päivästä kun Iivana III Vasiljevitš vapautti Venäjän ja kokosi yhteen sen mahdin ja siitä päivästä kun Pietari I saavutti Itämeren. Sen ennakkoaavistus läpäisi koko maan ja kansan isovihan päivinä. ’Ecce, Fennia, tridentem!’» Latinankielinen sitaatti on peräisin mitalista, jossa Pietari Suuri on kuvattuna voitokkaan Neptunuksen hahmossa heristäen atraintaan uhkaavasti Suomeen päin. Mitali lyötiin juhlistamaan Venäjän laivaston menestystä ruotsalaisia vastaan käydyssä suuressa Pohjan sodassa. Topeliuksen vuonna 1877 laatimassa kirjoituksessa perinteinen uskollisuus keisarille yhdistyy tällä kertaa painokkaasti julki lausuttuun geopoliittiseen realismiin, kun hän tarkastelee Suomen historiaa ajallisesti ja paikallisesti Ruotsin ja Venäjän välissä. Hän antaa Aleksanteri I:lle kaiken tunnustuksen siitä, että tämä valitsi vuonna 1809 Suomen kannalta onnekkaimman vaihtoehdon Venäjän »vapaana ja luotettavana rajavartijana» eikä täydellistä liittämistä osaksi Venäjän valtakuntaa. Topelius puhuu Suomesta vieläpä »perustuslaillisena valtiona» joka voi rakentaa Aleksanteri I:n aikakautena annettujen lupausten pohjalle.

J. L. Runebergin muistojuhla 6. toukokuuta 1878

111 Topelius pitää J. L. Runebergin muistojuhlaa, joka pidettiin tarkalleen vuosi runoilijan 6. toukokuuta 1877 tapahtuneen kuoleman jälkeen, yhtenä mieleenpainuvimmista esiintymisistään julkisuudessa ja yliopiston edustajana.62 »Den 14 September 1878», Tal vid K. Alexanders-Universitetets inskrifningar. Yliopiston juhlasalissa järjestetty juhla oli yksi upeimpia lajissaan. Sali oli verhottu kauttaaltaan mustin surukoristein kuvapaneeleineen, ja koristelussa oli käytetty paljon viherkasveja ja ruusuköynnöksiä. Rehtorina Topelius laati painetun kutsun, ja itse juhlissa hän piti muistopuheen.

112 Kutsussa kerrataan Runebergin elämää ja suhdetta yliopistoon, hänen aloittamaansa mutta keskeytynyttä akateemista uraa yhdistettynä Topeliuksen omiin muistoihin Runebergin kuuluisasta läksiäisjuhlasta, joka pidettiin Helsingissä vuonna 1837. Topelius tarkastelee Runebergiä suhteessa Geijeriin ja Tegnériin ja hahmottelee hänen tuotannossaan näkyviä vaikutteita klassisesta ja uudemmasta kirjallisuudesta, kuten Homerokselta, Vergiliukselta ja Goethelta aina C. J. L. Almqvistiin ja kansanrunouteen. Hän vertaa Runebergin runoa »Runoniekka» Tegnérin runoon »Den siste skalden» osoituksena runoilijan roolista ja Runebergin suomalaisuudesta.

113 Runebergin työ yliopistolla oli tuttua Topeliukselle, joka oli jo syksyllä 1832 asunut opiskeluaikoinaan alivuokralaisena hänen perheessään. Kutsukirjeessään vuonna 1878 Topelius tuo julki pettymyksensä siitä, että Runebergiä, joka oli ollut osa yliopistoa ylioppilaana, tutkinnon suorittaneena ja dosenttina sekä akateemisena opettajana, oli estetty jatkamasta yliopistouraansa: »Akateeminen arvonimi oli hänelle tärkeä heti ihmisen, kansalaisen ja runoilijan arvonimen jälkeen.» Runebergin ja runotaiteen kaunopuheisen esittelyn jälkeen puhe päättyi jäähyväisjuhlan tunnelmissa aamun sarastaessa Helsingissä 8. toukokuuta 1837 lausuttuihin loppusanoihin: »Ja tätä miestä yliopisto ei saanut pitää.»

114 Juhlasalissa pidetty puhe Runebergin merkityksestä isänmaalle on Topeliukselta upea retorinen taidonnäyte, jossa oli käytetty runsaasti retorisia kuvia, huudahduksia, kysymyksiä ja tehokkaita toistoja. Runeberg oli tavoittanut runoissaan Suomen kansan olemuksen vuoden 1809 jälkeen, minkä Topelius tiivistää toistamaansa iskulauseeseen »Me olemme oma kansamme!» Hän palaa Kalevalaan ja Vänrikki Stoolin tarinoihin isänmaan ja kansan kirjallisena perustana, Lönnrot ja Runeberg kohottivat Suomen nimen kotona ja ulkomailla. Lopuksi Topelius tarkastelee »Maamme»-runoa maan tulevaisuutta koskevana ennustuksena. Tässä yhteydessä hänen tapansa ilmaista itseään nostatti heti vastalauseiden myrskyn yleisön ruotsinmielisten keskuudessa, ja myöhemmin sitä pidettiin useasti osoituksena Topeliuksen enemmän tai vähemmän peitellystä penseydestä Suomen ruotsalaisuutta kohtaan:

115 Yksi on varmaa: se vuosisatansa runoilija, joka tuntemattomassa tulevaisuudessa on Runebergiä seuraava, voi, hänen laillaan nousta vain kansan koko elämää koskettavien suurten mullistusten ajasta. Tulevaisuuden laulun ei tarvitse olla korkeammin ajateltu tai kauniimmin laulettu. Mutta »korkeimman kaiun» voi saada vain sellainen laulu, joka laulaa julki korkeamman, syvemmän, yksimielisemmän ja yleisemmän kansantietoisuuden kuin se, jonka Runeberg on aikansa sydämestä kyennyt esittämään, ja tätä kansan vapautuneesta rinnasta kumpuavaa laulua lauletaan tulevaisuuden Suomessa suomen kielellä.

116 Topeliuksen vaimo Emilie oli juhlassa läsnä, ja hänen mukaansa Topelius puhui vapaasti lukematta käsikirjoituksesta – silmälasitkin hän oli jättänyt taskuunsa – ja innostui puhuessaan hieman liikaakin. Hänen vuonna 1878 esittämäänsä lausuntoa pidettiin sodanjulistuksena ruotsinkielisiä kulttuuripyrkimyksiä vastaan. Tämän vuoksi Topelius oli pitkään persona non grata orastavan ruotsalaisen yhtenäisyysliikkeen johtajille, etenkin Uusmaalaisen osakunnan »viikingeille».63 Nyberg, Zachris Topelius 1949, s. 485 ff.; Klinge, Kejserliga Alexanders-Universitetet 1989, s. 609 f.

Elias Lönnrotin 80-vuotispäivänä 9. huhtikuuta 1882

117 Elias Lönnrotin 80-vuotispäivää juhlistettiin 9. huhtikuuta 1882 tervehdyskäynnein, lauluin ja puhein päivänsankarin luona. 17. huhtikuuta yliopiston ylioppilaskunta järjesti ylioppilastalolla suuren kansanjuhlan, jonka ohjelmaan kuului useita puheita – kaikki suomeksi – ja ohjelmanumeroita.64 Ylioppilastalolla järjestetty juhla yltyi lopussa puhujiensa ja ohjelmansa vuoksi luonteeltaan suomenmieliseksi mielenosoitukseksi, Klinge, Kejserliga Alexanders-Universitetet 1989, s. 626. Illalla Suomalaisessa teatterissa järjestettiin juhlaesitys, jossa esitettiin musiikkiohjelmaa, kuvaelmia ja Aleksis Kiven Kullervon kantaesitys. Samana päivänä ylioppilaskunta julkaisi albumin Elias Lönnrotin kunniaksi. Topelius oli kirjoittanut albumiin runon »Ett folks kärlek» (»Yhden kansan rakkaus»). »Paikkari torp» (»Paikkarin torppa»), Topeliuksen kuvaus Lönnrotin syntymäkodista, julkaistiin toisessa muistolehdessä. Kansalliskirjaston Topelius-kokoelmaan kuuluu lisäksi Topeliuksen laatima puheluonnos, joka on otsikoitu »Till Elias Lönnrot på hans 80:de födelsedag» (»Elias Lönnrotille hänen 80-vuotispäivänään»). Puhe luettiin syntymäpäiväjuhlassa Nya teaternissa 13. huhtikuuta.65 Juhlan tarkoitus oli sivuuttaa kielipoliittiset kiistat, joita ylioppilaskunnan 17. huhtikuuta pidettävän juhlan valmistelut olivat herättäneet.

118 Ylioppilaskunnan muistolehdessä julkaistu »Ett folks kärlek» ei ole lainkaan yhtä henkilökohtainen eikä latautunut kuin Topeliuksen muistokirjoitus Runebergistä vuodelta 1878. Lönnrotia verrataan runossa muissa maissa toimineisiin kansan rakastamiin suurmiehiin, ja Topelius käsittelee myös Suomen historian merkkimiesten, sotureiden ja sivistyksen suurmiesten perinnettä. Lopuksi Topelius vertaa nöyrää, kärsivällistä ja toiveikasta Lönnrotia, »vaatimatonta ja kansanomaista työn miestä»», merkitykseltään Mikael Agricolaan. Eräänä päivänä Lönnrot on »ottava paikkansa tämän rinnalla maamme historiassa, ja hänen profeetallinen nimensä ennakoi uutta tulevaisuutta Suomen kansalle».

Fredrik Cygnæuksen muistolle

119 »Bidrag till en karakteristik af Fredrik Cygnæus och hans historiska arbeten» (»Lisiä Fredrik Cygnæuksen ja hänen historiallisten töidensä luonnehtimiseksi»), joka esitettiin Suomen Historiallisen Seuran kokouksessa 9. marraskuuta 1883, on yksi Topeliuksen upeimpia esityksiä puhujana, ja se loi perustan kaikille myöhemmille näkemyksille Cygnæuksen elämästä, hänen persoonastaan ja toiminnastaan. Topelius saattoi tukeutua yli neljäkymmentävuotiseen yhteiseen uraan yliopiston piirissä, historiantutkijana sekä runouden, taidekysymysten, teatterin ja kaikenlaisen julkisen toiminnan parissa. Pitkässä puheessaan Topelius käsittelee Cygnæuksen ominaisuuksia ja omalaatuisuuksia myös kriittisesti mutta ylistää häntä ennen kaikkea kirjailijana, historiantutkijana ja puhujana. Cygnæuksen runoille ei muistopuheessa liikene paljonkaan huomiota.

120 Cygnæuksen »suomalainen kanta» Ruotsin vallan aikaan, 1700-lukuun ja vuosien 1808–09 sotaan, saa tietysti tukea Topeliukselta. Cygnæuksen merkitystä pohjalaisopiskelijoiden aatteelliselle järjestäytymiselle 1830-luvulla, Porthan-kultille ja koko yliopistolle valotetaan perusteellisesti. »Helsinki sai vuonna 1828 yliopiston, jolla ei ollut historiallista kiinnekohtaa eikä selkeitä päämääriä ja jolla oli nöyristelevä hallitus ja puoliksi villiintynyt, puoliksi kirjoihin hautautunut, jakautunut ylioppilaskunta», Topelius muistelee, mutta Cygnæus nosti yliopiston isänmaallisten aatteiden keskukseksi. Cygnæuksen Flooranpäivän juhlassa Kumtähden kentällä 13. toukokuuta 1848 pitämää puhetta »Finlands namn» (»Suomen nimelle») Topelius kuvaa seikkaperäisesti kohokohtana ja tämän kehityksen huipentumana.66 Cygnæuksen merkityksestä yliopistolle ja ylioppilaskunnalle 1840-luvulla: Klinge, Kejserliga Alexanders-Universitetet 1989, s. 189–193.

121 Topelius kertoo myös kuinka Cygnæus sai osakseen arvostelua historiantutkijana (»omaperäinen käsittämättömyyteen saakka») ja ylenpalttisen, ryöpsähtelevän kirjoitustyylinsä takia. Aikalaiset ja Topelius kritisoivat niin ikään Cygnæuksen tapaa hahmottaa asioita subjektiivisesti ja pakkomielteenomaista tarvetta korostaa suurten yksilöiden merkitystä. »Pohdinnat vievät voiton tapahtumista», Topelius kirjoittaa viitaten siihen, että alkava 1880-luku vaati realismia Cygnæuksen suosimien suurten ideoiden, taiteellisuuden ja värikkään esitystavan sijaan. »Me janoamme elävää kuvausta tapahtumien ja toimijoiden olemuksesta kokonaisuutena», Cygnæus perustelee kantaansa.67 »Det är såväl i det ena fallet som det andra efter en lefvande åskådning af det hela i de handlandes och handlingarnas väsende vi trängta.» Cygnæus, Samlade arbeten 2 1882, s. 8. Topelius ylistää häntä yleisenä alullepanijana ja edelläkävijänä, tulevaisuuden »kylvömiehenä» kaikilla toiminnan osa-alueilla ja mainitsee, että hänen suunnittelemiaan ja aloittamiaan hankkeita on paljon enemmän kuin loppuun saatettuja. Cygnæuksen Suomen Taideyhdistyksessä käymää pitkäaikaista taistelua taideakatemian perustamiseksi Suomeen käsiteltiin vain ohimennen, samoin hänen kiinnostustaan teatteriin.

122 Muistopuheessa ei nimenomaisesti käsitellä Cygnæuksen työtä yliopiston dosenttina sekä estetiikan ja nykykirjallisuuden professorina (1854–1867). Siinä ei myöskään mainita hänen laajaa yhteys- ja kirjeenvaihtoverkostoaan, joka ulottui Pietariin saakka. Cygnæuksen kulissien takainen työ yhdessä vt. kansleri Alexander Armfeltin kanssa vaikutti ratkaisevasti siihen, että Topelius nimitettiin yllättäen ylimääräiseksi historian professoriksi vuonna 1853.68 Nyberg, Zachris Topelius 1949, s. 262 f. Nimitys merkitsi sitä, että Topelius kiinnitettiin 1840-luvun vuosia kestäneen odotuksen jälkeen lopullisesti yliopistoon.

Rehtorinpuheet

123 Yliopiston rehtorina Topelius piti viisi puhetta lukukauden avajaisissa 13. syyskuuta 1876, 20. tammikuuta 1877, 15. syyskuuta 1877, 19. tammikuuta 1878 ja 14. syyskuuta 1878. Rehtorin puhe kuului avajaisten perinteiseen ohjelmaan yliopiston virkamieskunnan ja in corpore läsnä olevien ylioppilaiden edessä yliopiston juhlasalissa. Puheen sisältö sai 1800-luvun aikana vakiintuneen muodon, jota noudatetaan nykyäänkin. Puheessa tuli luoda katsaus yliopiston ajankohtaisiin kysymyksiin, tarkastella kotimaan ja toisinaan ulkomaidenkin poliittista tilannetta sekä ennen kaikkea esittää opiskelevalle nuorisolle kehotuksia tai tunnustuksia, jotka koskivat uutteruutta ja käytöstä, moraalista asennoitumista ja suhtautumista yliopiston esivaltaan.

124 Syyslukukauden 1876 alussa rehtorina pitämässään puheessa Topelius palautti mieleen keisariparin vierailun kesällä Helsingissä. Hän korosti myös Porthanin ja Lönnrotin merkitystä opiskelijoille velvoittavina esimerkkeinä, exempla, työllään isänmaan palveluksessa. Topeliuksen näkemys kielikysymyksestä ja jakaantumisesta kielipuolueisiin tulee esiin hänen määritellessään vaihtoehtoja kysymyksen ratkaisemiseksi. Hänen mukaansa sitä tulisi tarkastella Suomessa joko kulttuuri- tai kansallisuuskysymyksenä. Kulttuurikysymys voidaan ratkaista sosiaalisin toimenpitein, joilla pyritään tulevaisuudessa suomalaisuuden ja ruotsalaisuuden tasa-arvoon. Kansallisuuskysymys on sen sijaan poliittinen kysymys, joka pahimmillaan voi kärjistyä siinä määrin, että Suomessa on kaksi kansaa, jotka taistelevat voimattomina toisiaan vastaan.

125 Kevätlukukauden alussa 1877 pidetyssä puheessa viitattiin Balkanin kriisiin ja turkkilaisia vastaan käytävän sodan uhkaan. Suomalaisen isänmaallisessa hengessä Topelius ilmaisi tukensa tuolloin ajankohtaiselle ehdotukselle Suomen yleisestä asevelvollisuudesta. Asevelvollisuudesta voisi tulla tapa kasvattaa nuorukaisia isänmaallisuuteen ja palauttaa mieleen ylioppilasnuorison panos aiempien vuosisatojen sodissa. Käynnissä olleiden valtiopäivien vuoksi poliittisten mielenosoitusten ja kiellettyjen kokoontumisten vastaiset kehotukset olivat taas tulleet ajankohtaisiksi. Topelius palasi myös kielikysymystä koskeviin näkemyksiinsä ja määritelmäänsä, että kyse oli joko kulttuuri- tai kansallisuuskysymyksestä.

126 Syyslukukauden 1877 avajaispuhe oli omistettu kevään promootiomuistoille ja vuoden mittaan kuolleille suurmiehille, muun muassa J. L. Runebergille ja Frans Ludvig Schaumanille. Topelius muisteli Schaumania, joka ennen nimitystään Porvoon piispaksi oli toiminut teologisen tiedekunnan professorina, Aleksanteri II:n aikaisen poliittisen suojasään sekä »kristillisen, valistuneen, vapaan ja lainkuuliaisen kansan» puhemiehenä. Topelius mainitsi tällä kertaa Bulgariassa käydyn Venäjän ja Turkin välisen sodan ja sen vastapainona Upsalan yliopiston upeat 400-vuotisjuhlat, joihin hän oli itse osallistunut. Hän ylisti ylioppilaiden työtä oman etnografisen museon perustamiseksi mutta varoitti heitä jatkuvista näkemysriidoista. Hän suositteli ratkaisuksi selviä enemmistöpäätöksiä ja maltillisia näkemyksiä niin osakunnissa kuin koko ylioppilaskunnassa.

127 Kevätlukukauden 1878 alussa pidetyssä puheessa käsiteltiin yliopiston yleistä asemaa ja koulutukselle asetettavia vaatimuksia sekä aatteellisessa että käytännön elämässä. »Hengen vapaan kansan» ei tulisi unohtaa merkitystään yhteiskunnalle, ja yliopiston tarkoitus oli »synnyttää itsenäistä ja siksi vapaata mutta yhtä lailla elinvoimaista ja juuri siitä syystä tuottavaa tietämystä». Topelius kuvasi tässä kuten aiemminkin Aleksanteri I:n syntymää esimerkiksi kaitselmuksen työstä historiassa, jossa sattumalle ei ollut sijaa, ja näki siinä yhtäläisyyksiä hallitsevaan keisariin Aleksanteri II:een. Lisäksi Topelius otti puheeksi yliopiston opettajien, etenkin nuorempien, taloudellisen tilanteen ja palkkauskysymykset sekä ylioppilaiden pahenevan velkaantumisen. Kurinpitokysymysten osalta tilanne oli hänen mielestään hyvä, mitä edesauttoi osakuntien oma tuomiovalta. Osakuntien julkaisemista kansankirjoituksista puhuttiin ylistävään sävyyn, ja ajankohtaiselle asevelvollisuudelle, jossa ylioppilaille oli myönnetty tuntuvia helpotuksia, hän ilmaisi hyväksyntänsä »käytännön isänmaallisuutena».

128 Topeliuksen viimeiseen puheeseen rehtorina syyslukukauden alussa 1878 sisältyi eräänlaisena yhteenvetona luotu katsaus yliopiston koko Helsingin-kauteen, joka oli alkanut vuonna 1827 ja jota hän oli itse päässyt seuraamaan lähietäisyydeltä 45 vuoden ajan. Ytimekkäin sanankääntein ja voimakkain kontrastein hän vertaili yliopiston toimintaa Turussa ja Helsingissä sekä akateemisen perinteen muuttumista. 1830-luvun suurmiehiä Runebergiä, Snellmania, Nervanderia, J. J. Nordströmiä ja J. J. Tengströmiä, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraa ja Kalevalaa hän luonnehti muutosvoimiksi. Ratkaisevat rajanvedot Turun-aikaan saivat 1830-luvulla tukea »perustuslaillisesta valtiomuodosta ja Hegelin filosofiasta». 1840-luvulla yliopisto nousi taiteen ja kirjallisuuden keskukseksi Cygnæus kantavana voimanaan. Yliopiston 50-vuotisen Helsingin-kauden suurina muutoksina Topelius mainitsi kielelliset siirtymät, ensin latinan syrjäyttämisen, sitä seuranneen ruotsin nousun ja viimein suomen käyttöön ottamisen akateemisena kielenä. Topelius tervehti ilolla ensimmäisten naisten tuloa yliopistolle, samoin vapauttavaa sanaa »valtiopäivät», joka ennen uutta kokoontumistaan vuonna 1863 oli lausuttu julki yliopistolla.

129 Topelius osoitti rehtorinpuheessaan monta kiitoksen sanaa yliopistolle ja sen jäsenille. Hän mainitsi ne monet kerrat, kun hänellä oli ollut »onni saada puhua kansallemme ja muille kansoille yliopiston kunniakkaissa nimissä». Hänelle suurimpia kohokohtia olivat olleet puheet Runebergin muistolle yliopiston juhlasalissa ja haudan äärellä Porvoossa sekä avajaisissa vuonna 1877, jolloin hän oli promoottorina »saanut juhlaseppeleellä Elias Lönnrotin harmaantuneella päälaella vihkiä köyhän, pitkään unohdetun suomalaisen mökin pojat tieteen valoon ja suureen tulevaisuuteen».

130 Erotessaan rehtorin virasta Topelius sai tilaisuuden esittää tiivistelmän toiminnastaan yliopiston puolesta hänelle luonteenomaisen vaatimattomaan tapaan:

131 En tiedä vähäiselle miehelle suurempaa kunniaa tai onnea tässä maassa kuin saada palvella tätä vanhaa opinahjoa, tätä vuosisatojen halki virtaavaa valon lähdettä, josta on nyt 238 vuoden ajan levinnyt siunausta tuovaa kulttuuria Suomen kansan mökkeihin.69 »Den 14 September 1878», Tal vid K. Alexanders-Universitetets inskrifningar, s. 36 f.

Rehtorin yksityinen diaari ja rehtorin Selonteko

132 »Rectors enskilda Diarium rörande Universitets-ärender» (»Rehtorin yksityinen diaari Yliopiston asioista») on Topeliuksen rehtorikaudellaan omakätisesti pitämä diaari, johon hän merkitsi »kaikki asiat, pienet ja suuret». Kirjassaan Elämäkerrallisia muistiinpanoja hän siteeraa diaaristaan »muutaman harvan, merkillisimmät» ja arvioi lopuksi omaa työpanostaan rehtorina.70 Topelius, Självbiografiska anteckningar 1922, s. 299–305. Diaari on aloitettu 3. elokuuta 1876 ja päättyy rehtorin vaihtuessa 14. syyskuuta 1878. Etenkin kahdelta ensimmäiseltä vuodelta on runsaasti muistiinpanoja ja kommentteja mitä moninaisimmista aiheista – taloudellisista, käytännöllisistä, kurinpidollisista, tieteellisistä ja hallinnollisista – yliopiston ja ylioppilaskunnan tapahtumista ja henkilösuhteista. Diaarissa käsitellään kysymyksiä, jotka eivät päädy samassa muodossa, usein seikkaperäisesti kommentoituina, yliopiston virallisiin asiakirjoihin ja pöytäkirjoihin tai muuten julkisuuteen sanomalehtien kautta, ja siksi ne ovat korvaamaton tietolähde yliopiston ja ylioppilaskunnan historiasta näinä vuosina. Ei myöskään tiedetä, ovatko Topeliuksen edeltäjät tai seuraajat rehtorin virassa pitäneet vastaavanlaisia päiväkirjoja.71 Topelius on lisännyt päiväkirjaan itse laatimansa hakemiston, mutta hän on lisännyt samaan päiväkirjaan sivulle IV otsikolla »Brefkoncepter, tal m.m.» paljon myöhemmin, 4.9. 1884–8.5. 1892, tietoja kirjeenvaihdostaan. Siinä luetellaan päivämäärineen muutama kymmenkunta kirjeiden vastaanottajaa Suomessa mutta myös useita ruotsalaisia merkkihenkilöitä: kuningas Oskar II, prinsessa Eugenie, Carl Snoilsky, Gunnar Wennerberg ja Werner von Heidenstam, heidän lisäkseen muun muassa Henrik Ibsen.

133 Vuonna 1852 annettuihin yliopiston statuutteihin oli kirjattu rehtorin tehtävät ja valtuudet yliopiston hallinnossa ja ylioppilaita koskevissa kurinpitokysymyksissä (§ 60). Rehtori toimi siinä ensimmäisenä oikeusasteena monenlaisissa kysymyksissä, ja Topeliuksen »yksityinen diaari» heijastelee mihin kaikkeen hänen oli otettava kantaa joko tekemällä päätöksiä tai siirtämällä asia edelleen käsiteltäväksi yliopistossa. Ylioppilaiden käyttäytyminen yleensä ja erityisesti pelko mielenosoituksista, jotka voitiin tulkita poliittisiksi protesteiksi yliopistoa ja sen suojelijaa, Venäjän valtiollista esivaltaa vastaan, olivat rehtoreille jatkuvasti ajankohtaisia kysymyksiä.

134 Statuutteihin sisältyy seikkaperäinen osuus »Om Studerandes skyldigheter, rättsförhållanden och ansvar för begångna förseelser» (»Opiskelijoiden velvollisuuksista, oikeussuhteista ja vastuusta tekemistään rikkomuksista») (§ 274–319) jossa määrätään rehtorin toimista. Siinä määritellään myös yliopiston perinteinen oma toimivalta suhteessa yleiseen lakiin ja poliisin säädöksiin. Yliopistolla tapahtuneita vakavia rikkomuksia selvittämään oli perustettu erityinen kurinpitokomissio.72 Författningar och beslut rörande Kejserliga Alexanders-universitetet i Finland från och med den 1 oktober 1852 till utgången af år 1887 1889, s. 60–67. Topeliuksen yleisenä periaatteena oli aina kuin mahdollista jättää pienten rikkomusten rankaiseminen osakuntien päätettäväksi.

135 Vuoden 1852 kurinpitosäännöstössä on yksityiskohtaisia säädöksiä läsnäolopakosta lukukausien aikana ja luennoilla sekä yliopiston johdon ja opettajien kunnioituksesta ja tottelemisesta. Ylioppilaiden tuli välttää yleensäkin kortti- ja noppapelejä sekä »erityisesti kaikenlaisia uhkapelejä» eikä heidän tullut oleskella majataloissa tai kellareissa kello kymmenen jälkeen illalla. Yliopistokaupungissa ja ulkosalla ylioppilaiden oli velvollisuus käyttää laissa määritettyä ylioppilasunivormua – Topeliuksen rehtorikaudella tätä sääntöä valvottiin yhä harvemmin, vaikka lyyralla koristettu ylioppilaslakki säilyikin ylioppilaiden erityisenä tunnusmerkkinä. Säännöissä oli määrätty rangaistus kaikenlaisesta »meluamisesta ja metelöinnistä», niissä kiellettiin kaksintaistelut, siivoton elämä ja juopottelu. Topeliuksen rehtorikaudella osakuntien suomen- ja ruotsinmielisten ryhmittymien keskinäiset kiistat ja radikalisoituminen kärjistyivät. Yksi näkyvimmistä kielimielenosoituksista, joka aiheutti Topeliukselle paljon päänvaivaa, tapahtui Nya Teaternissa »Lepakko»-operetin esityksen yhteydessä vuonna 1876.73 Se »Till Universitetets Student-Afdelningar» 1876.

136 Topeliuksen Redogörelse för Kejserliga Alexanders-Universitetets i Finland förvaltning och verksamhet ifrån den 1 september 1875 till samma dag 1878 afgifven af Universitetets d.v. Rektor (»Yliopiston rehtorin laatima selonteko Suomen Keisarillisen Aleksanterin Yliopiston hallinnasta ja toiminnasta syyskuun 1:stä 1875 samaan päivään vuonna 1878») on laadittu vuoden 1852 yliopiston statuuteissa rehtorin kolmivuotiskauden selonteosta määrättyyn muotoon.

137 Topeliuksen kertomus rehtorikaudestaan on perinpohjaisempi kuin hänen edeltäjillään ja käsittää 106 painettua sivua. Siihen sisältyy pakollisten asiatietojen ja tilastojen lisäksi myös yleisluontoisia kommentteja ja ehdotuksia tuleviksi toimiksi. Topelius on kirjannut erityisen tarkkaan yliopiston eri kokoelmien täydentämiseksi annetut lahjoitukset ja lahjat. Historiallis-etnografinen museo toimi hänen aiemmalla vastuualueellaan, ja hän oli myös hyvin kiinnostunut yliopiston kiinteistöjen käytännöllisistä rakennus- ja kunnostuskysymyksistä.

Ero 1878

138 Kirjassaan Elämäkerrallisia muistiinpanoja Topelius kommentoi työtään yliopiston hyväksi erotessaan rehtorin virasta 14. syyskuuta 1878:

139 Näin minä erosin samalla kertaa rehtorinvirasta, yliopistolta ja virkamiesuralta verraten itseäni veturinkuljettajaan, joka oli onnellisesti ohjannut junaansa läpi usvien, auringonpaisteen ja yön mutta noussut nyt sen kyydistä ja jäänyt asemalaiturille katsomaan, kuinka juna kiiruhtaa muiden kuljettajien johdolla eteenpäin kohti tuntemattomia kohtaloita. Ylistin Jumalaani enkä omaa voimaani tai huolenpitoa, sillä saatoin nyt jättää tämän kallisarvoisen instituution, maamme korkeakoulun, seuraajalleni yhtä arvostettuna, kukoistavana ja hyvinvoivana kuin itse vastaanotin sen edeltäjältäni. Olin halunnut jättää tämän suuren valonlähteen parempana, voimakkaampana ja siunausta tuottavampana kuin otin sen vastaan, mutta siihen en saanut aikaa eikä minulla ollut tarpeeksi kokemusta.74 Topelius, Självbiografiska anteckningar 1922, s. 305 f.

140 Sekä tässä lausunnossa että rehtorin selonteon sanamuodoissa erottuu Topeliuksen hienoinen pettymys siitä, ettei häntä valittu uudelleen rehtoriksi seuraavalle kolmevuotiskaudelle. Hän oli aiemmista erovihjailuistaan huolimatta asettunut ehdokkaaksi 1. toukokuuta 1878 pidettyyn rehtorin vaaliin. Siinä hän sai viisitoista ääntä, kun professori J. J. W. Lagus sai kahdeksantoista ja professori August Ahlqvist kaksitoista. Lagus, joka oli kreikkalaisen (aiemmin itämaisen) kirjallisuuden professori, seurasi näin Topeliusta rehtorina. Äänestyksen perusteella Topelius oli saanut vararehtorin paikan, josta hän kuitenkin kieltäytyi.

141 Äänestys heijasteli aikakauden kielipoliittisia näkemyksiä ja yliopiston professoreihin liittyneitä erimielisyyksiä. Yliopistokollegoiden läksiäispäivällisilla 1. lokakuuta 1878 pidettiin tavanomaisia ylistyspuheita, joista yhden piti jopa hänen vanha kiistakumppaninsa J. V. Snellman, ja tunnelma oli eloisa ja yksimielinen. Ylioppilaskunnan läksiäisjuhla, joka pidettiin 15. marraskuuta Ylioppilastalolla, heijasteli sen sijaan nuoremman yliopistoväen ja ylioppilaiden keskuudessa vallinnutta erimielisyyttä Topeliuksesta ihmisenä ja hänen työstään professorina. Aloitteen juhlaan oli tehnyt suomalaisuusmiehenä tunnettu lääketieteen kandidaatti Matti Äyräpää, ja ehdotus herätti kiistaa kaikissa osakunnissa. Länsisuomalainen osakunta, jossa Topelius oli itse toiminut inspehtorina, päätti äänestyksen jälkeen osallistua. Uusmaalainen osakunta päätti äänestyksen jälkeen selvin lukemin jäädä pois: useimpien mielestä »valtioneuvos Topelius ei ollut yliopiston opettajana ja rehtorina saavuttanut alkuunkaan sellaisia ansioita, jotka oikeuttaisivat kyseisen kaltaiseen kunnianosoitukseen». Uusmaalaisten mielestä hän ansaitsi kaikkien kunnioituksen runoilijana mutta ei professorina ja rehtorina.75 Nyberg, Zachris Topelius 1949, s. 470 f.

142 Itse ylioppilastalon salissa järjestetty juhla oli toteutettu komeasti koristeluineen ja transparangeineen. Esillä oli Topeliuksen muotokuva ja kartonkeja, joihin oli kirjoitettu hänen tunnetuimpien teostensa nimet. Musiikkinumerot, laulut ja puheet seurasivat toisiaan, ja juhlan päätteeksi nautittiin illallinen ja tanssittiin. Dosentti E. G. Palmén piti juhlapuheen ruotsiksi ja monet muista puheista, kuten uusmaalaisen Volmari Porkan, J. R. Danielsonin (-Kalmarin) ja Bertel Nohrströmin, pidettiin suomeksi. Maisteri Valfrid Vasenius – sittemmin Topeliuksen elämäkerran kirjoittaja – piti puheen yliopistolle. Vasenius käytti lähtökohtanaan Topeliuksen runoa »Islossningen i Uleå älv» (»Jäänlähtö Oulujoesta»), joka hänen mielestään kuvasi myös yliopiston suhdetta maahan ja kansaan. Se oli synnyttänyt »valon ja nuoruuden lämmön virran» ja siinä virtasi Suomen kansanhenki, puheessa ylistettiin »valon lähdettä isänmaassamme: Zachris Topeliusta ja Suomen yliopistoa!» 76 Morgonbladet 16/11 1878, jatkuu 18/11 1878. Kiitospuheessaan »Till Finlands Studenter» (»Suomen Ylioppilaille») Topelius esiintyi tutun vaatimattomana ja halusi suunnata ylioppilaiden kiitollisuuden »elämän ihanteellisiin pyrintöihin» ja toisten ansioihin. Puheeseen sisältyi taannehtiva katsaus yliopiston ja suurmiesten, etenkin Runebergin merkitykseen maalle ja kansalle. Itsestään Topelius sanoi: »Tieteellisten opintojeni tulokset olen, kuten ylioppilaat omissa esitelmissään, sirottanut kansan lasten keskuuteen: maani on ollut minun auditorioni.»

143 Ylioppilaskunnan vuonna 1878 pidetty läksiäisjuhla välitti ja lujitti ihanteellista perusnäkemystä yliopistosta ja sen asemasta Suomessa, ja tämä näkemys yhdisti Topeliusta ja hänen kannattajiaan: se oli valon lähde Suomen kansalle sen molemmilla kielillä ja kansakunnan tulevaisuuden sanansaattaja.

Yhdistykset Topeliuksen foorumina

144 Topeliuksen toimintaan monissa yhdistyksissä, jotka toimivat enemmän tai vähemmän akateemisen maailman osina, kuului kirjoittaa säännöllisesti tilapäärunoja, puheita ja muistokirjoituksia, josta osa säilyi myös painetussa muodossa ja osa käsiteltiin tai referoitiin sanomalehdissä.

Suomen Taideyhdistys

145 Suomen Taideyhdistys oli ensimmäinen Suomessa kotimaisen taiteen edistämiseksi perustettu vapaa yhteenliittymä, ja etenkin alkuvaiheessa sillä oli läheiset siteet yliopistoon. Vuonna 1846 sen perustajajäsenistä 22 oli professoreita tai yliopiston opettajia. Tarkoituksena oli herättää ja edistää yleisön kiinnostusta kuvataiteeseen sekä tarjota nuorille kotimaisille lahjakkuuksille mahdollisuus saada koulutusta. Yhdistys oli suunnattu pikemminkin taiteen tukijoille ja ystäville kuin maan vähälukuisille taiteilijoille. Ensimmäisinä toimintavuosina perustettiin piirustuskoulut Helsinkiin ja Turkuun.77 Yleistä Taideyhdistyksestä: Kallio, Dukaatti. Suomen Taideyhdistys 1846–2006 2006.

146 Taideyhdistyksen asioita hoiti johtokunta, ja siihen kuului puheenjohtaja ja kuusi jäsentä, joista yksi oli sihteeri, yksi taidekokoelmien intendentti ja yksi Helsingin koulun tarkastaja. Johtokunta valittiin kolmivuotiskaudeksi. Topelius toimi pitkään aktiivisesti yhdistyksessä, johtokunnan varajäsenenä 1846–1847, sihteerinä 1847–1869 ja sen jälkeen johtokunnan jäsenenä 1869–1880.78 Tikkanen, Finska Konstföreningen 1846–1896 1896, s. 302 f. Topelius keskittyi yhdistyksen toiminnassa ennen kaikkea käytännön tehtäviin, kun taas Fredrik Cygnæus ja Carl Gustaf Estlander hahmottelivat suuria linjoja.79 Pettersson, Suomen Taideyhdistyksestä Ateneumiin 2008, s. 135, 287.

147 Topelius oli pääpuhujana muistojuhlassa, joka järjestettiin Cygnæuksen kehotuksesta taiteilija Werner Holmbergin kuoleman yksivuotispäivänä, ja puhe painettiin Taideyhdistyksen julkaisussa Werner Holmbergs minne den 24 september 1861 (»Werner Holmbergin muistolle 24. syyskuuta 1861»). Topelius esiintyi johtokunnan jäsenen ominaisuudessa 10. maaliskuuta pidetyssä vuosikokouksessa, jossa hän loi katsauksen Taideyhdistyksen 25-vuotiseen toimintaan. 1870-luvun puolivälissä Topelius kuului niihin, jotka vastustivat suunnitelmia yhteisen rakennuksen pystyttämiseksi Taideyhdistyksen ja Suomen Taideteollisuusyhdistyksen, museon ja taidekoulutuksen käyttöön – sittemmin rakennus on tunnettu nimellä Ateneum.80 Tikkanen, Finska Konstföreningen 1846–1896 1896, s. 242.

148 Taideyhdistyksen vuosikokouksessa 1880 Topelius päätti toimintansa Taideyhdistyksessä ilmoittaen syyksi muuton pois Helsingistä. Kiitokseksi hänen toiminnastaan taideyhdistys tilasi taiteilija Gunnar Berndtsonilta hänen muotokuvansa.81 Ibid, s. 221.

Suomen taiteilijaseura

149 Suomen Taiteilijaseura (Konstnärsgillet i Finland) ei ollut virallisesti yhteydessä yliopistoon. Seuraa perustettaessa vuonna 1864 sen kuusitoista perustajajäsentä edustivat taide- ja kulttuurielämän eri aloja: joukossa oli kuvataiteilijoita, arkkitehtejä, kirjailijoita, säveltäjiä, muusikoita, näyttämötaiteilijoita ja muita taiteen ystäviä. Taiteilijaseuran oli määrä toimia vapaana etujärjestönä, jossa oli tilaa seuralliselle yhdessäololle, ja sen tarkoituksena oli koota taiteesta kiinnostuneita laajemmalta pohjalta kuin puolivirallinen Suomen Taideyhdistys, joka edusti Suomessa – oman taideakatemian puuttuessa – taiteen akateemis-isänmaallista suuntausta näyttelyineen ja omine piirustuskouluineen. Johtohahmot olivat kutakuinkin samat kuin Taideyhdistyksessä: Topelius ja seuran sihteeri, estetiikan professori Fredrik Cygnæus. Topelius valittiin seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi vuonna 1864, ja hän pysyi tässä virassa 25 vuotta.82 Selokari, »Kuvataiteilijan äänitorvi – 150 vuotta kuvataiteilijoiden ja kuvataiteen hyväksi» 2016, s. 26–33. Pettersson, Suomen Taideyhdistyksestä Ateneumiin 2008, s. 289.

150 Toiminnalle oli ominaista toverillinen yhdessäolo kokouksissa ja juhlissa, joissa oli tarjolla maan etevimpien kykyjen esittämää ohjelmaa. Taiteilijaseuraan oli otettu jo vuodesta 1866 naisjäseniä, mikä kasvatti sen merkitystä taide- ja kulttuurielämässä. Seuran vuosijuhlaa vietettiin aina Runebergin syntymäpäivän aattoiltana 4. helmikuuta järjestetyssä näyttävässä tapahtumassa, ja Topeliuksen ja Cygnæuksen valvonnassa pidetyt Taiteilijaseuran juhlat vaikuttivat merkittävästi niin sanotun Runeberg-kultin vakiintumiseen.

151 Taiteilijaseura pyrki pysyttelemään Suomen kieli- ja kulttuuripoliittisten raja-aitojen ulkopuolella, ja siitä tuli Topeliukselle tärkeä foorumi puhujana ja tilapäärunoilijana. Arkkitehti Jac Ahrenberg on luonnehtinut Topeliusta Taiteilijaseuran puheenjohtajana ja samalla myös puhujana:83 Ahrenberg, »Zachris Topelius» 1921, s. 195 f.

152 Kaikista toimintaympäristöistä Taiteilijaseura teki kiistatta parhaiten oikeutta Zachris Topeliuksen huomaavaiselle ja vaatimattomalle olemukselle. Minulla on tietty oikeus esittää tämä rinnastus, sillä näin häntä usein kouluissa, joissa hän piti toisinaan kieltämättä aika lapsellisia puheitaan. Olen nähnyt hänet niin suomalaista kuin ruotsalaista väriä tunnustavien oppineiden joukossa; siellä hän oli varovainen, sillä osapuolet tulkitsivat muitta mutkitta hänen sanojensa hyödyttävän milloin mitäkin asiaa. Olen nähnyt hänet suurissa virallisissa juhlissa, ja jos hän oli yksi esiintyjistä, hän sanoi sanottavansa eloisasti ja persoonallisesti mutta ikävä kyllä hyvin hiljaisella äänellä ja auttamatta ilman sellaista eloquentia corporista, jollaista kuitenkin olisi niin mielellään halunnut nähdä maamme runouden suurimmalta nimeltä Johan Ludvig Runebergin sävelten hiljettyä. Muuten hän vaikeni; myönnän, että hän osasi vaieta paljonpuhuvasti. Viimein olen nähnyt hänet Taiteilijaseurassa, jossa hän – jos oikeat ihmiset olivat läsnä – puhui suoraan ja avoimesti ja oli kuin kala vedessä.

153 Taiteilijaseura järjesti myös juhlia edesmenneiden taiteilijoiden ja kirjailijoiden muistoksi tai 1800-luvulle tyypilliseen tapaan satavuotisjuhlia kansainvälisten suurhahmojen kunniaksi. Topelius kirjoitti vuosijuhliin säännöllisesti »Prologeja» ajankohtaisista kysymyksistä ja muistosanoja edesmenneille taiteilijoille, muun muassa Robert Wilhelm Ekmanille ja Karl Emanuel Janssonille. Topeliuksen kirjoittamin juhlalauluin tai muistopuhein seuran muistojuhlissa ylistettiin myös Fredrika Bremeriä, Bertel Thorvaldsenia, Ludvig van Beethovenia ja Jenny Lindiä. Valikoima kertoo seuran laajasta taidekäsityksestä ja kiinnostuksesta.

154 Taiteilijaseura teki aloitteen käsityökoulun perustamisesta Helsinkiin vuonna 1871, ja hanketta ryhtyi sittemmin edistämään vuonna 1874 perustettu Föreningen för konstfliten i Finland (Vuodesta 1893 Konstflitföreningen i Finland, Suomen Taideteollisuusyhdistys), ja sen koulu, vuodesta 1885 nimeltään Centralskolan för konstflit (Taideteollisuuskeskuskoulu). Seura ja sen puheenjohtaja Topelius olivat myös perustamassa Artisternas och litteratörernas pensionsföreningiä (Taideniekkojen ja kirjailijoiden eläkeyhdistystä) vuonna 1873.84 Mer om pensionsföreningen: »För hvem? Och för hvad?».

Suomen Historiallinen Seura

155 Ensimmäinen Suomen historiaan ja arkeologiaan keskittynyt tieteellinen seura juontaa juurensa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran vuonna 1864 perustetusta Historiallisesta Osakunnasta. Osakunta ryhtyi vuonna 1866 julkaisemaan Historiallinen Arkisto-aikakauslehteä ja erotettiin itsenäiseksi seurakseen vuonna 1875. Sen perustajat olivat pääasiassa tunnettuja suomalaisuusmiehiä, kuten F. J. Rabbe, G. Z. Forsman, S. G. Elmgren, K. A. Bomansson ja K. E. F. Ignatius, mutta joukkoon kuului myös Topelius. Hän oli ollut Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Historiallisen Osakunnan jäsen sen perustamisesta saakka, ja hänet valittiin Suomen historiallisen seuran puheenjohtajaksi vuosiksi 1882–1883, vaikka hän oli suhtautunut kriittisesti seuran perustamiseen ja osallistui varsin passiivisesti sen toimintaan.85 Tarkemmin Suomen Historiallisesta Seurasta: Karonen, Tiede ja yhteiskunta 2019; etenkin seuran perustamisesta s. 64–74. Topeliuksen suhde sekä historialliseen jaokseen että Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraan etääntyi vuosien mittaan osaksi kielikysymysten takia. Ibid., s. 54.

156 Jäsenten määrä oli alussa rajoitettu viiteentoista, ja seura ilmoitti tarkoituksekseen muun muassa keskittyä erikoistutkimuksiin Suomen historian, arkeologian ja niihin liittyvien aputieteiden alalla sekä julkaista historiallisia asiakirjoja painettuna. Topeliuksen aloitteesta julkaistiin muun muassa kolme osaa Turun akatemian konsistorin vanhoja pöytäkirjoja osana seuran julkaisusarjaa Todistuskappaleita Suomen historiaan.86 Ibid., s. 175. Consistorii Academici Aboensis äldre protokoller, I 1884, II 1887 och III 1898. Suomenmielisten hallitseva asema seurassa oli peruja sen alkuperästä osana Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraa.

Suomen Muinaismuistoyhdistys

157 Suomen Muinaismuistoyhdistys perustettiin vuonna 1870, ja aloitteen tekijänä oli maisteri J. R. Aspelin, innokas muinaistutkija ja akateemisesti aktiivinen suomalaismielinen pohjalainen, yhdessä filosofian kandidaattien Emil Nervanderin ja K. A. Castrénin kanssa. Yhdistyksen perustajat olivat nuorempaa yliopistoväkeä ja ylioppilaita, sillä 22 perustajajäsentä olivat kaikki alle 30-vuotiaita. Yhdistyksen aseman ja arvostuksen kohottamiseksi Topelius kutsuttiin heti alussa »kunniapuheenjohtajaksi». Hän toimi tässä tehtävässä vuosina 1870–1875 ja uudelleen vuosina 1878–1879, ja välillä puheenjohtajana oli professori Wilhelm Lagus.87 Suomen Muinaismuistoyhdistyksen pöytäkirjat. Finska Fornminnesföreningens protokoll. I. 1870–1875 1909, s. 6 f.

158 Sekä Topelius että Aspelin olivat osallistuneet yliopiston historiallis-etnografisen museon perustamiseen Kemiallisen laboratorion uudisrakennukseen vuonna 1868. Suomen historian professorin ominaisuudessa Topelius oli toiminut museon kokoelmien esimiehenä vuodesta 1863, ja hän oli useaan otteeseen esiintynyt julkisuudessa muinaismuistojen säilyttämisen puolesta: näitä olivat Porvoon Linnanmäki vuonna 1863, Korsholman vallit vuonna 1864 ja Hämeen linnan varustukset vuonna 1869. Topeliuksen Välskärin kertomukset antoi virikkeen Turun tuomiokirkon muinaismuistojen ja 30-vuotisen sodan suomalaissankarien hautamuistomerkkien kunnostamiseksi vuonna 1865 järjestettyyn keräykseen.88 Knapas, Turun tuomiokirkon restaurointisuunnitelmat vuosilta 1896 ja 1901 1983, s. 10–18; Lindman, Anteckningar om Åbo domkyrka och dess fornminnen 1890. Yhdistys pyrki tasapainoilemaan suomen- ja ruotsinmielisten näkemysten välillä Suomen kansan historiaa koskevissa kysymyksissä, ja myös tästä syystä Topelius ilmoitti olevansa käytettävissä puheenjohtajan virkaan.

159 Muinaismuistoyhdistyksen ensimmäinen kokous oli 1. lokakuuta 1870 Tiedekuntien kokoushuoneessa yliopiston päärakennuksessa, ja Topelius piti yhdistyksen tavoitteita käsittelevän avauspuheenvuoron, jota lainattiin kokouspöytäkirjassa. Yhdistyksen vuosikokoukset pidettiin yleensä M. A. Castrénin kuolinpäivänä 7. toukokuuta, ja myös ensimmäisessä, vuoden 1871 vuosikokouksessa Topelius piti avajaispuheen. Sen jälkeenkin hän vastasi yleensä kokousten avauspuheenvuoroista.

160 Olavinlinnan 400-vuotisjuhlien alla kesällä 1875 Topelius teki ehdotuksen yhdistyksen kunniakäynnistä juhlille, ja »kunniapuheenjohtaja otti tehtäväkseen laatia suomenkielisen adressin, joka jonkun paikalle matkustavan yhdistyksen jäsenen tulisi luovuttaa yhdistyksen puolesta juhlatoimikunnalle». Adressi sisältyy liitteenä yhdistyksen painettuihin pöytäkirjoihin.89 Suomen Muinaismuistoyhdistyksen pöytäkirjat. Finska Fornminnesföreningens protokoll. I. 1870–1875 1909, s. 322, 328 f. Topeliuksen ja J. R. Aspelinin allekirjoittama Suomen Muinaismuistoyhdistyksen adressi julkaistiin kokonaisuudessaan suomeksi Uudessa Suomettaressa 4/8 1875 ja ruotsiksi Hufvudstadsbladetissa 5/8 1875, ilman allekirjoituksia tai muita kommentteja.

161 Topelius muisti Olavinlinnan juhlavuotta myös runollaan »Olofsborg (Savonlinna). Vid fyrahundraårs-festen den 29 juli»90 »Olofsborg», Nya blad och Ljung, ZTS II 2019., joka oli romanttiseen sävyyn laadittu katsaus linnasta vuosisatoja kestäneessä sodassa itää vastaan ja Savon ja Suomen historian muistomerkkinä. Juhla ja erityisesti professori August Ahlqvistin puhe Savonlinnassa pidetyssä pääjuhlassa herättivät kiivasta kiistelyä Suomen historiallisesta kiitollisuudenvelasta Ruotsille. Topelius oli käsitellyt samaa aihetta jo vuonna 1872 runossa »Originala skuldsedeln» (»Alkuperäinen velkakirja»)91 »Originala skuldsedeln», Nya blad och Ljung, ZTS II 2019. tuolloin vastauksena eräälle talonpoikaissäädyn valtiopäiväedustajalle, joka oli herättänyt kysymyksen Suomen »alkuperäisestä velkakirjasta» Ruotsille käynnissä olleilla valtiopäivillä.92 Kiitollisuudenvelasta, ks. erit. Engman, Kielikysymys 2016, s. 90–96. Tässä kysymyksessä professorit Ahlqvist ja Topelius olivat samalla linjalla: vuotta 1809 edeltänyt aika vaikutti ratkaisevasti Suomen yhteiskuntamuodon, kulttuurin ja sivistyksen kehittymiseen myös suomenkielisen väestön kannalta.

162 Topelius oli saapunut Muinaismuistoyhdistyksen 12. marraskuuta 1878 pidettyyn kokoukseen ja ilmoitti olevansa edelleen halukas osallistumaan yhdistyksen toimintaan »niin kauan kun hän oli vielä paikkakunnalla», vaikka hän pian luopuikin kunniapuheenjohtajuudestaan. Muinaismuistoyhdistys esitti 7. toukokuuta 1885 pitämässään vuosikokouksessa Topeliusta edellisenä vuonna perustetun Muinaistieteellisen Toimikunnan (Arkeologiska Kommissionen) jäseneksi valtionarkeologiksi nimitetyn J. R. Aspelinin tilalle.93Suomen Muinaismuistoyhdistyksen pöytäkirjat. Finska Fornminnesföreningens protokoll. II. 1876–1885 1915, s. 124, 405.

Topelius ja yliopiston historia

163 Topelius osallistui aktiivisesti suurmiesten etsintään Suomen historiasta, jolle ei vielä 1830-luvulla ollut selkeitä kansallisfilosofisia perusteita tai josta ei ollut edes kirjoitettu samankaltaista yleistä kokonaisesitystä kuin Erik Gustaf Geijerin Svenska folkets historia (1832–1836), joka ulottui Kaarle X Kustaan aikakaudelle saakka. Suurmiesten kansalliseen galleriaan ei ollut tarjolla kotimaassa syntyneitä kuninkaita eikä ruhtinaita. 1600-luvulta oli jonkin verran sotapäälliköitä, joita kuvattiin Välskärin kertomuksissa (1851–1866), mutta sen lisäksi Topelius päätti nostaa esiin kulttuurin sankareita kansallisen historiakäsityksen tueksi ja yleiseksi esimerkiksi. Näin Michael Agricolasta reformaattorina ja suomenkielisen kirjallisuuden perustajana, Per Brahesta kenraalikuvernöörinä, joka toteutti kaksi kulttuurista suurtyötä, Turun akatemian perustamisen ja Raamatun käännättämisen suomen kielelle, sekä Henrik Gabriel Porthanista professorina ja Suomen kansan, sen historian, runouden ja kielen löytäjänä tuli Topeliukselle monessa yhteydessä keskeisiä hahmoja.

Porthan kansallissankarina

164 Runot »Porthan» ja »Calonius» – jotka oli omistettu Turun akatemian 1700-luvun lopun kahdelle suurelle professorille – sekä kolmas runo, »Kraft och ära» sisältyvät kaikki akateemiseen runosikermään, joka ilmestyi Pohjalaisen osakunnan Joukahainen-julkaisussa vuonna 1873.94 Kaikki sisältyivät sittemmin kokoelmaan Ljung 1889. Porthan-runo on kirjoitettu keskusteluksi, jota professori käy oppilaansa kanssa Sokrateesta, viisaudesta ja Porthanin omasta roolista »kansan hengen»herättäjänä. Runo päättyy Topeliuksella usein esiintyvään viittaukseen Jumalaan kaiken viisauden lähteenä, tässä suunnattuna ylioppilaalle ja maan tulevaisuudelle: »Och böj ej knä för dödlige, som brista! / Böj knä för Honom, lifvet, sanningen». Vuoden 1894 promootioon kirjoittamassaan runossa Topelius palasi Porthaniin (»jonka haudalla kansa ymmärsi itsensä») johtohahmona sekä omalle ajalleen että Suomen kansan itsetunnolle 1800-luvulla Lönnrotin ja Runebergin rinnalla.

165 Pohjalaiset osakunnat juhlistivat Porthanin syntymän satavuotispäivää 9. marraskuuta 1839 sankoin joukoin Kaisaniemen ravintolassa, mitä Topelius kuvailee seikkaperäisesti päiväkirjassaan.95 Päiväkirjassa on Topeliuksen tunnettu kuvaus pohjalaisten ylioppilaiden kunniakäynnistä varakansleri A. A. Thesleffin luona anomassa lupaa juhlalle. Viipurilainen varakansleri ja kenraali symboloi tässä esivallan tietämättömyyttä, tyhmyyttä ja »kivettynyttä burlakismia» » vastapainona pohjalaisille, jotka audienssilla varakanslerin luona sanoivat: »’Prof. Porthan oli mies joka perusti ensimmäisenä Suomen kirjallisuuden ja pelasti meille muinaisuutemme ja tapamme.’ – ’No mutta tuntevatko herrat Porthanin? ovatko herrat nähneet häntä?’ – ’Emme,’ mutta olemme isiltämme oppineet kunniottamaan hänen nimeään. Hänhän syntyi tasan sata vuotta sitten.’» Topelius, Dagböcker, ZTS XXI 2018, 19–20/10 1839. Juhlan ideoinut Fredrik Cygnæus piti juhlapuheen, jota Topelius ihaili suuresti.96 Cygnæuksen juhlaruno ja juhlapuhe julkaistiin painatteessa Höstispiggarne, ströskrift 1841. Juhla herätti eloon Porthanin muiston maan ja kansan kulttuurisankarina, ja hänen syntymäpäiväänsä vietettiin pohjalaisten johdolla vuosittain akateemisena juhlapäivänä. Samasta päivästä tuli myös Suomen Historiallisen Seuran vuosipäivä. Topelius palasi ensimmäiseen Porthanin kunniaksi järjestettyyn juhlaan samassa juhlassa viisikymmentä vuotta myöhemmin pitämässään puheessa, joka julkaistiin Joukahaisen numerossa 11, 1897, »Den första Porthansfesten 1839». Siitä käy ilmi, että Porthanin muistoon viitattiin jo pohjalaisten lukukausijuhlassa syksyllä 1836 Lars Isak Ahlstubben pitämässä esitelmässä – sen taustalla oli Kalevalan julkaiseminen vuonna 1835 ja vuonna 1831 perustettu Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viisikymmentä vuotta myöhemmin Topelius luonnehti juhlaa historialliseksi käännekohdaksi: »Mutta ensimmäinen Porthan-juhla otti kantaa suuriin kysymyksiin, joita tuohon aikaan alkoi nousta esiin, niin kuin pian ilmeni vuoden 1840 juhlassa ja siitä eteenpäin. Siinä heräsi uudelleen syntynyt isänmaa.»

166 Porthanin kohottaminen akateemiseksi kansallissankariksi jatkui 1840- ja 1850-luvuilla Topeliuksen ja Cygnæuksen vahvalla tuella ja huipentui ensimmäiseen kansalaiskeräykseen muistopatsaan pystyttämiseksi Turkuun, missä patsas paljastetiin vuonna 1863. J. V. Snellman korosti Porthanin kansallista merkitystä artikkelissaan »Hvad var Porthan?» (»Mikä mies oli Porthan?»), joka julkaistiin Litteraturbladetissa vuonna 1861 ja suomeksi erillisenä julkaisuna vuonna 1864. Yliopiston kirjastossa Porthania ylistettiin kirjastomiehenä ja kotimaisesta kirjallisuudesta käytetyn Fennica-käsitteen perustajana.97 Knapas, Kunskapens rike 2012, s. 118 f.

Yliopisto 1640–1890

167 Topelius osallistui yliopiston vuonna 1890 pidettyyn 250-vuotisjuhlan promootioon vuoden 1840 maisterien tervehdysrunollaan ja Länsisuomalaisen osakunnan juhlajulkaisuun kirjoittamallaan artikkelilla »Det providentiela i världshistorien» (»Kaitselmuksesta maailmanhistoriassa»). Artikkeli heijasteli hänen perusnäkemystään historiasta kaitselmuksen työnä, jota Jumalan tahto ohjasi. Hän osallistui myös länsisuomalaisten kesällä Turussa järjestämiin suuriin juhlallisuuksiin, jotka oli omistettu yliopiston muistolle ja pidettiin 15. heinäkuuta, päivänä jona yliopisto oli perustettu vuonna 1640.98 Nyberg, Zachris Topelius 1949, s. 546 f. Juhlavuonna 1890 ilmestyi useita julkaisuja ja järjestettiin monia tapahtumia, jotka kaiken kaikkiaan lisäsivät kiinnostusta yliopiston historiaan ja perinteisiin.99 Klinge, Kejserliga Alexanders-Universitetet 1989, s. 656–660-

168 Ajatus yliopiston historiaa esittelevistä seinämaalauksista oli noussut esiin jo 1850-luvulla, ja estetiikan professori C. G. Estlander otti asian uudelleen puheeksi Finsk Tidskriftissä vuonna 1880 julkaistussa artikkelissaan.100 C. G. Estlander, »Öfversigt. Bildande konst», Finsk Tidskrift 1880:2, s. 161–164. Estlander ehdotti tehtävään sopivaksi Albert Edelfeltiä, joka oli jo tullut tunnetuksi historiamaalarina. Yliopiston konsistori käsitteli kysymystä 250-vuotisjuhlan yhteydessä ja päätti maaliskuussa 1890 julistaa aiheesta kilpailun Suomen taiteilijoille. Rehtori Th. Rein julkisti päätetyt kuva-aiheet, jotka liittyivät yliopiston historian merkittäviin tapahtumiin: 1) Vuonna 1640 pidetyt avajaiset, joihin osallistuivat Per Brahe sekä professorit Rothovius ja Petraeus, 2) Porthanin aikakausi 3) ja »ehkä vuoden 1840 riemujuhla», joka saattoi R. H. Rehbinder ja Frans Michael Franzénin yhteen aikakauden nuorempien suurmiesten, kuten Runebergin, Cygnæuksen, Lönnrotin, Nervanderin ja Snellmanin kanssa.101 Finland 19/4 1890. Reinin mielestä sommitelmasta voisi tulla joko »suoremmin historiallinen tai sitten allegorisempi, mutta siinä tulisi säilyttää henkilöiden ja vaatteiden näköisyys». Mahdollisena esikuvana hän mainitsi Wilhelm von Kaulbachin maalauksen »Uskonpuhdistuksen aikakausi» Berliinin Neues Museumin sisääntuloaulassa. Entisenä rehtorina ja kotimaisen kuvataiteen uupumattomana puolestapuhujana Topelius osallistui juhlasalin seinämaalauksista käytyyn keskusteluun Finland-lehdessä nimimerkillä »Konstvän» lähettämällään kirjoituksella helmikuussa 1891, kun kilpailu oli jo käynnissä.102Finland 28/2 1891; Nyberg, Zachris Topelius 1949, s. 546 f. Kirjoituksessaan hän toteaa, että arkkitehtuuriltaan, koristelultaan ja kaikessa yksinkertaisuudessaan sali sopisi paremmin veistoksille, jotka voisivat esittää – saliin jo pystytetyn Aleksanteri I:n suuren rintakuvan lisäksi – »Kristiina kuningatarta ja yliopiston ansiokkaimpia miehiä». Hän saattaisi hyväksyä maalaukset vain siinä tapauksessa, että ne sovitetaan salin arkkitehtuuriin valoisin, kevein ja ilmavin värisävyin. Topeliuksen näkemykset maalausten väriskaalasta ja toteuttamisesta jätettiin kuitenkin huomiotta. Seuraavien vuosien aikana käsiteltiin useita luonnoksia ja hahmotelmia, jotka oli kilpailun perusteella annettu Albert Edelfeltin, Eero Järnefeltin ja Axel Gallénin tehtäväksi. Albert Edelfelt sai ensimmäisen ja keskeisen, yliopiston vihkiäiskulkuetta vuonna 1640 kuvaavan maalauksensa valmiiksi vasta vuonna 1905. Kaksi muuta maalasi Eero Järnefelt vuonna 1919. Siinä vaiheessa ohjelmaa oli muutettu siten, että vuoden 1840 juhlan tilalle aiheeksi oli valittu avoimemmin isänmaallinen Kumtähden kentällä järjestetty Flooranpäivän juhla vuonna 1848.

169 Topelius oli paljon aiemmin Suomen Taideyhdistuksen sihteerinä ehdottanut ohjelmaa, jossa valittuja kohtauksia kotimaan historiasta kuvattaisiin maalauksina. Yliopiston historiaan perehtyneenä ja oman historiallisen tutkimushorisonttinsa pohjalta hän oli luonnollisesti kiinnostunut historiamaalauksista, joiden toteuttamiseen 250-vuotisjuhla tarjosi erinomaisen tilaisuuden.

170 Topelius oli esittänyt näkemyksiään yliopiston historiasta lukuisissa runoissa, kirjoituksissa, puheissa ja populaaritieteellisissä julkaisuissa, mutta hänellä ei ollut käytössään ainuttakaan yleistä historiallista esitystä niiden tueksi. Vaikka yliopiston Turun-ajasta oli laadittu useita historiallisia katsauksia, vuonna 1890 ei julkaistu ainuttakaan yhteen koottua 250-vuotishistoriaa, joskin Svenska litteratursällskapet julkaisi tuolloin ensimmäiset osat teossarjasta Åbo universitets lärdomshistoria. Tämä kymmenosainen sarja valmistui kokonaisuudessaan vasta vuonna 1908. Myöskään vuonna 1840 pidetty 200-vuotisjuhla ei tuonut tullessaan yhtään laajempaa teosta yliopiston historiasta, vaikka Per Brahen muisto, kuningatar Kristiinan aikakausi sekä 1600-luvun suurmiehet ja piispat saivatkin ensimmäistä kertaa osakseen huomiota myös ruotsinkielisissä kirjoituksissa.103 Julkaistu mm. Jakov Grotin »Minnen af Alexanders-Universitetet» teoksessa Calender till minne af Kejserliga Alexanders-Universitetets andra secularfest, 1842, s. 1–131, joka ilmestyi myös venäjäksi. Yliopisto hankki Ruotsista kopion Per Brahen suuresta muotokuvasta Turun palossa tuhoutuneen tilalle. Topelius saattoi tietysti nojautua moniin henkilöhistoriallisiin teoksiin, muun muassa arkkipiispa Jacob Tengströmin laatimiin 1600-luvun johtavien professoripiispojen Terseruksen ja Rothoviuksen elämäkertoihin sekä Johan Jakob Tengströmin laatimiin Turun piispojen Johan Gezelius vanhemman ja nuoremman elämäkertoihin (1825, 1833). J. J. Tengströmin Chronologiska förteckningar och anteckningar öfver finska universitetets fordna procancellerer samt öfver faculteternas medlemmar och adjunkter vuodelta 1836 sisältää viranhaltijoita ja heidän tuotantoaan koskevien matrikkelinomaisten tietojen lisäksi runsaasti kommentteja ja kertovaa ainesta.

Professori, tiede ja Jumalan sana

171 Topeliuksen aatemaailma ja näkemykset hänen eri rooleissaan kirjailijana, julkisuudessa esiintyvänä sanomalehtimiehenä ja professorina herättivät aika ajoin kiistoja ja arvostelua aikalaisten keskuudessa. Se ei niinkään koskenut hänen näkemystään Suomen historiasta tai Suomen kansasta vaan lähinnä hänen asennoitumistaan muihin tieteisiin. Topelius suhtautui alentuvasti 1800-luvulla esimerkiksi geologian, kemian tai biologian alalla tapahtuneeseen kehitykseen – muun muassa darwinismiin, sillä se tuki hänen vastenmieliseksi kokemaansa jumalatonta ja materialistista maailmankatsomusta. Asenne ei jäänyt huomaamatta opiskelijoilta ja nuoremmilta professorikollegoilta. Topeliuksen maailmankuvaa arvostelevia akateemisia puheenvuoroja ei julkaistu kovin monia, mutta yksi niistä oli Finsk Tidskriftin maaliskuun numerossa 1881 ilmestynyt nuoren Arvid Hultinin »Studier bland våra lyriker».104 Hultin, Finsk Tidskrift 1881:3, s. 169–196; Nyberg, Zachris Topelius 1949, s. 483–487.

172 Hultin vertailee Emil von Qvantenia ja Topeliusta runoilijoina ja arvostelee alkavan 1880-luvun positivistisessa hengessä Topeliuksen suhdetta tieteen edistymiseen. Hultin kiinnittää huomiota Topeliuksen epäjohdonmukaisuuksiin, sillä vaikka tämä kuinka »asettaakin lyyransa edistyksen palvelukseen ja virittää sointujaan kansan itsenäisyydelle, hengen vapaudelle ja valon voitolle», silti hän edustaa taantumuksellisia näkemyksiä. Tämä koskee erityisesti asennoitumista luonnontieteisiin ja tutkimuksen voitokkaisiin tuloksiin, jotka Topelius »hiljaisessa rukouksessaan» pyrkii mitätöimään viittaamalla yksin Jumalan työhön.

173 Hultinin mukaan Topelius tarkastelee jopa Saimaan kanavaa Jumalan työnä ja koko maapalloa Jumalan astinlautana. Topeliuksella oli tapana tarkastella luonnonkatastrofeja – kuten Suomen nälkävuosia 1867–1868 – Jumalan rangaistuksina kokonaisille maille ja kansoille, jotka olivat runon »Septembernatten 1867» (»Syyskuun yö 1867») mukaan vajonneet »velttouteen, turmelukseen, korskeuteen, koreiluun ja intohimoihin». Hultinin kriittinen puheenvuoro synnytti kiistelyä Hufvudstadsbladetissa, jossa Topeliuksen puolustaja Valfrid Vasenius oli tunnistavinaan kritiikissä »tiettyjen viikinkitahojen jargonia», viitaten sillä Uusmaalaisen osakunnan ympärille muodostuneeseen ruotsalaisuusliikkeeseen.105 Hufvudstadsbladet 30/3 1881.

174 Topeliuksen luomisusko ei liioin sopinut yhteen geologian tutkimustulosten kanssa, ja tämä aihe toistuu usein hänen runoissaan. Vielä vuonna 1893 hän suostui vain vastahakoisesti ja protestoiden päätoimittaja Leo Mechelinin esittämiin muutoksiin, jotka koskivat hänen teokseen Finland i 19:de seklet kirjoittamiaan, Suomen geologiaa käsitteleviä tekstejä.106 Knapas, »Landet och folket i Topelius verk», Topelius, Finland i 19de seklet, ZTS XIV 2019.

Topelius ja Suomen historia

175 Historian professorina Topelius oli alkuvaiheessa kiinnittänyt luennoissaan suurta huomiota deskriptiiviseen maantieteeseen, isänmaan ulkoiseen kuvaukseen historiallisten tapahtumien taustana ja näyttämönä.107 Lisää aiheesta: Grandell, »Inledning», Topelius, Föreläsningar i geografi och historia, ZTS XV 2017. 1860-luvulta alkaen hän alkoi yhä korostuneemmin tuoda esiin näkemystään siitä, että Jumala oli erityisesti valinnut Suomen kansan suorittamaan historiallista tehtävää maailmanhistorian jatkuessa ennalta määrättyä rataansa, mutta se ei nostattanut laajoja vastalauseita akateemisten historioitsijakollegoiden keskuudessa.

176 G. Z. Forsman (Yrjö Koskinen) julkaisi vuosina 1869–1872 suomalaiskansallisen synteesin Suomen historiasta, Suomen kansasta ja kansallisuudesta historian subjektina teoksessaan Oppikirja Suomen kansan historiasta. Ruotsinmieliset professori C. G. Estlanderin johdolla arvostelivat kirjaa ankarasti. Topelius asettui sovittelevalle kannalle kielipoliittisten ryhmittymien välillä ja otti vuonna 1874 tehtäväkseen laatia ruotsinkielisen kokoomateoksen Suomen historiasta edesmennneen valtioneuvos C. H. F. Furuhjelmin asettaman palkinnon turvin. Muut tehtävät ja kirjoitustyöt – Topelius mainitsee itse Maamme Kirjan ja rehtorinviran – pakottivat hänet viimein luopumaan hankkeesta vuonna 1878. Sen jälkeen tehtävä annettiin professori M. G. Schybergsonille, joka sai kaksiosaisen teoksensa Finlands historia valmiiksi vuosina 1887–1889.108 Topelius, Självbiografiska anteckningar 1922, s. 272 f.; Klinge, Suomalainen ja eurooppalainen menneisyys 2010, s. 184–190.

177 Sen jälkeen Forsmanista ja M. G. Schybergsonista tuli kahden kilpailevan ja kielipoliittisesti Suomessa jatkuvasti esillä olleen historioitsijoiden koulukunnan johtohahmoja. Historiaa koskevissa väittelyissä, joita käytiin muun muassa nuijasodasta, isovihasta tai G. M. Sprengtportenin merkityksestä Suomen 1700-luvun itsenäisyyspyrkimyksille, Topelius vetäytyi taka-alalle. Topeliuksen oma historianprofessori Gabriel Rein oli jättänyt jälkeensä laajan, vuonna 1860 valmistuneen luentokäsikirjoituksen, ja professori Matthias Akiander kokosi siitä vuosina 1870–1871 teoksen Finlands historia, jossa oli kaksi paksua osaa. Reinin historiankirjasta, jonka sisältö oli peräisin vanhemmalta aikakaudelta, ei ollut lyömäaseeksi sen paremmin suomalaiselle kuin ruotsalaisellekaan kansallisuusliikkeelle, eikä se näin ollen herättänyt samanlaisia intohimoja kuin Forsmanin tai Schybergsonin synteesit maamme historiasta.

178 E. G. Palmén, joka oli itse ollut kuuntelemassa Topeliuksen luentoja, laati yhden ensimmäisistä yhteenvedoista hänen työstään historian professorina Topeliuksen 70-vuotispäiväksi 14. tammikuuta 1887 painettuun juhlajulkaisuun.109 Zachris Topelius 14/1 1818 – 14/1 1888, s. 28 ff. Hän mainitsee, että ylioppilaat jäivät ensi alkuun mielenosoituksellisesti pois hänen luennoiltaan, mutta tuo esiin Topeliuksen kyvyn kuvailla aikakausia johtohahmoineen pääpiirteissään, keskeisiltä näkökohdiltaan ja ylevästä näkökulmasta sen sijaan että esittäisi »hyödyttömiä pikkutietoja». Myöskään Palmén ei mainitse Topeliuksen historianfilosofisia näkökohtia eikä hänen jumaluskon ja uskonnon sanelemaa historianäkemystään.

179 Palmén nostaa esiin nuoren Topeliuksen vuonna 1843 pitämän esitelmän »Äger Finska Folket en Historie?» ja seuraa, kuinka historiantutkimus kaikesta huolimatta hyväksyi hänen kärjistetyt näkemyksensä seuraavien yli 40 vuoden ajan. Vuotta 1809 edeltänyt aika oli »kouluaikaa», välttämätöntä valmistelua aikakauteen, jolloin Suomen kansalla »on herännyt kansallinen tietoisuus, joka ilmenee omana valtiollisena olemassaolona». Jopa Forsman oli pitänyt Topeliuksen perusnäkemyksiä oikeina Historiallisen Seuran ensimmäisenä vuosipäivänä pitämässään puheessa vuonna 1875.110 Se t. ex. Morgonbladet 11/11 1875.

180 Genom sin artikel slog Palmén fast en stor del av de drag hos Topelius som historiker som återkommer i många senare levnadsteckningar och minnesbilder, och som Topelius även själv i sina egna skrifter framhöll som riktgivande för sin gärning som akademisk lärare. Palmén nämner som särskilda höjdpunkter i Topelius framträdanden som historiker hans framställning över Alexander I:s epok vid universitetets minnesfest 1877 och hans tal över Fredrik Cygnæus i Historiska Samfundet 1883 som exempel på »den tjusning, dessa i stort gjorda teckningar kunde hafva».

Vastaanotto ja kritiikki

181 Topeliuksen akateemisia runoja ja puheita käsiteltiin ja lainattiin usein sanomalehdissä ajankohtaisista juhlista ja tilaisuuksista kertovien uutisten yhteydessä. Vain muutamat niistä synnyttivät varsinaista kritiikkiä tai laajempaa väittelyä. Näitä olivat lähinnä hänen Pohjalaiselle osakunnalle vuonna 1843 pitämänsä puhe Suomen historiasta ja hänen vuonna 1878 pitämänsä puhe Runebergin muistojuhlassa. Monet yliopistolle ja sen historiallisille, eläville tai kuolleille edustajille kirjoitetut runot julkaistiin Topeliuksen kuoltua Valfrid Vaseniuksen toimittamassa kootuissa teoksissa Samlade skrifter. Sarjan osa Sånger, niteet I–IV, ilmestyi vuosina 1904–1905, ja sen sisältö oli koottu aikajärjestyksessä ilman kommentteja. Sånger-kokoelmassa julkaistiin myös pitkät promootiorunot. Samaan sarjaan kuuluvaan niteeseen Smärre skrifter (1904) oli ensimmäistä kertaa koottu valikoima Topeliuksen vuosina 1841–1894 julkaistuista esitelmistä, akateemisista puheista, kutsu- ja muistokirjoituksista.

182 Kielitieteiden professori Werner Söderhjelm kommentoi osaa Smärre skrifter ja luonnehti myös Topeliuksen tyyliä visionaarisena historioitsijana ja akateemisena puhujana.111 Julkaistu teoksessa Söderhjelm, Utklipp om böcker. Tredje serien, första delen 1920, s. 102–114. Topeliuksen vuoden 1877 promootiossa esittämä katsaus vuoteen 1827 Suomessa saa osakseen suurta kiitosta (»suuri retorinen paatos ja maalailevan pehmeä musikaalinen sointi») kuvatessaan ajan henkeä ja sen heijastumia Suomessa. Yliopiston juhlassa vuonna 1877 pidettyä Aleksanteri I:n muistopuhetta luonnehditaan »muodoltaan ehkä eheimmäksi kirjan esityksistä», mutta sitä myös arvostellaan siitä, että Topelius esiintyy tässä kuten monessa muussakin yhteydessä »kiitollisena suomalaisena» eikä objektiivisena historioitsijana. Söderhjelm nostaa muutenkin esiin Topeliuksen taipumuksen nähdä kaiken »isänmaallisten tunteiden ruusunpunaisten lasien läpi» a sen, että hän kaiken muun ylle kohoavassa idealismissaan liioittelee kohtuuttomasti kotimaansa voimavaroja ja käsittelemiensä ihmisten merkitystä. Runebergin ja Cygnæuksen muistopuheet, varsinkin viimeksi mainittu, saavat sen sijaan suurta tunnustusta objektiivisempina esityksinä. »Heikompia ja subjektiivisempia ovat sen sijaan kaksi Elias Lönnrotille omistettua kirjoitusta (»Ett folks kärlek» ja »Paikkari torp»).» Snellmanin hautajaisissa vuonna 1881 pidettyä puhetta kiitellään puolestaan retorisesti erinomaiseksi ja kohottavaksi: »Meillä tuskin kukaan on aiemmin puhunut paarien äärellä näin komeasti ja samalla koko sydämestään.»

183 Söderhjelmin tavoin Topelius oli sillä kannalla, että Suomen suomalaiset ja ruotsalaiset ovat yhtä kansaa, jonka kahdella kielellä tulee olla yhtäläinen oikeutus. Arvostelussa kommentoidaan myös seikkaperäisesti käsityksiä Topeliuksesta »pseudofennomaanina» ja hänen esiintymistään Runebergin muistojuhlassa vuonna 1878: »Mutta joka tapauksessa häntä ymmärrettiin usein sydämettömästi väärin jos lainkaan, ja yhdeksi tahroista kieliriitojemme historian lehdille on ikuisesti jäävä se vaino, jota runoilija joutui vielä vanhoilla päivillään suvaitsemattomien ruotsinmielisten taholta kokemaan.»

184 Werner Söderhjelm toteaa, että Topeliuksen tyyli pysyi hämmästyttävän yhdenmukaisena vuosikymmenestä toiseen ja että hänen ensimmäinen Pohjanmaasta kertova tekstinsä vuodelta 1841 on jo kirjoitettu upealla tyylillä, »ehkä hieman laveammin kuin myöhemmin, mutta yhtä notkeasti, sointuvasti ja puhtaasti ja merkillistä kyllä ei niin täynnä kukkaiskieltä ja muita runollisia koristekuvia kuin myöhemmin, pelkistetymmin ja asiallisemmin muttei siksi yhtään vähemmän miellyttävästi». SSöderhjelm tunnustaa kokevansa Topeliuksen vahvan uskonnollisen paatoksen ja taustalla häämöttävän saarnaavan sävyn itselleen vieraaksi. Loppuarvio kirjasta kokonaisuutena on erittäin myönteinen: »Ja tällaista proosatyyliä ei ole Suomessa, tuskin Ruotsissakaan, kirjoitettu ruotsiksi aiemmin eikä myöskään hänen jälkeensä. Tämä on akateemista kaunopuheisuutta koristeltuna romanttisen kielen parhain ominaisuuksin, ja kaiken läpi kulkee runoilijan henki.»

Rehtorinpuheet retorisena ja historiallisena lajityyppinä

185 Aikalaisarviot Topeliuksen akateemisista puheista olivat vahvasti sidoksissa suomalaiseen tulkintahorisonttiin, jonka keskiössä pysyivät kansallisuus- ja kielikysymykset. Niitä ei verrattu aiempien rehtorien puheisiin eikä vastaavanlaisiin esiintymisiin muissa yliopistoissa. Rehtorinpuheet olivat kuitenkin 1800-luvulla tieteellisessä julkisuudessa vakiintunut kirjallinen genre naapurimaissamme Ruotsissa ja Norjassa sekä Tanskassa ja erityisesti saksankielisissä yliopistoissa. Puheista käytettiin nimitystä Rektoratsreden, ja niiden merkitystä korostettiin myös Suomessa julkaisemalla ne painettuina.

186 Niin Suomessa, Skandinaviassa kuin Saksassa rehtorin- ja juhlapuheiden yhteisenä teemana oli yliopiston asema kansakuntaa tukevana ja luovana instituutiona, joka harjoitti tutkimusta ja koulutti yhteiskunnan johtohenkilöitä. Saksalainen yliopistomalli juonsi juurensa 1810-luvulta Berliinin uudesta yliopistosta, ja se vaikutti ratkaisevasti uusien kansallisvaltioiden syntyyn ja oli Suomessa hyvin ajankohtainen asia koko 1800-luvun. Yliopiston rehtorina Topelius osallistui tähän prosessiin, ja hänen yliopiston nimissä pitämänsä puheet edustivat sekä sisällöltään että retorisilta tyylikeinoiltaan tätä aikanaan kansainvälisesti vakiintunutta lajityyppiä. Tätä osaa Topeliuksen tuotannosta ei ole tähän mennessä tutkittu problematisoivasta tai vertailevasta näkökulmasta. Saksalaisen kielialueen rehtorinpuheisiin, Rektoratsreden, on nykyään kiinnitetty yhä enemmän huomiota merkittävänä yliopistohistoriallisena lähdeaineistona.112 Historische Kommission bei der Bayerischen Akademie der Wissenschaften Münchenissa kokosi vuonna 2001 Dieter Langewieschen ja Rainer C. Schwingesin johdolla bibliografisen tietokannan saksalaisvaltioissa ja Sveitsissä pidetyissä rehtorinpuheista. Siinä on tiedot lähes 3000 rehtorinpuheesta 1800- ja 1900-luvuilta, ja sen pohjalta on tehty useita uusia tekstilaitoksia ja tutkielmia. Ks. www.historische-kommission-muenchen-editionen.de/rektoratsreden.

187 Upsalan, Lundin, Kööpenhaminan ja Oslon yliopistoissa rehtori ei toiminut yhtä näkyvässä asemassa kuin Helsingissä. Yliopistojen säännöt olivat erilaisia, samoin suhde kanslerinvirkaan ja poliittiseen esivaltaan. Esimerkiksi Upsalassa kanslerilla ja varakanslerilla – arkkipiispalla – oli vahva asema, kun taas rehtorit vaihtuivat lukuvuosittain. Rehtorin kirjoituksiin, jotka vuoteen 1853 saakka luettiin tuomiokirkossa, kuului eroavan rehtorin laatima kutsu, jossa kerrottiin vuoden nimityksistä ja merkkitapahtumista. Vuodesta 1861 alkaen selvitykset julkaistiin yliopiston vuosikirjassa, Uppsala universitets årsskriftissä.113 Frängsmyr, Uppsala universitet 1852–1916, volym 2:1 2010, s. 74.

188 Pohjoismaiden yliopistojen yhteisenä perustana oli saksalaisen yliopistoihanteen pyrkimys yhdistää Forschung ja Lehre, mutta opetuksen ja tieteen välinen suhde muuttui vuosisadan mittaan, ja usein sitä ohjattiin ulkoapäin valtakunnallisilla yliopistopoliittisilla päätöksillä. Samaan aikaan kuin yliopistot siirtyivät avoimesti tieteellisempään suuntaan ja opiskelijamäärät kasvoivat, kaikissa maissa virisi kansallismielisiä liikkeitä. Yliopistot, ja ylioppilaat niiden radikaalina siipenä, kulkivat uusien kansalaisyhteiskuntaa ajavien kansallisvaltioiden kärjessä. Ylioppilasskandinavismi ja Ruotsin venäjänvastainen liikehdintä eivät saaneet Suomessa jalansijaa 1800-luvun puolivälissä. Sen sijaan uskollisuudesta keisarille tuli yliopiston virallinen tunnusmerkki, ja sen edustajat keskittyivät Topeliuksen tavoin vuosikymmenien ajan kiistelemään, tulisiko suomesta vai ruotsista kansakunnan ja kansan kulttuurin sekä poliittisen tulevaisuuden kieli. Näkyvä osa kansallista mobilisointia kaikissa maissa oli oman historiakulttuurin luominen juhlineen tai kansallisille suurmiehille omistettuine muistopäivineen. Suomessa Topelius ja hänen aikansa rehtori- ja professorikollegat käyttivät usein yliopistoa kansallishistoriallisten esitysten näyttämönä puhein, runoin ja erilaisin tapahtumin.

189 Yliopistojen riemujuhlien ohjelmilla Helsingissä ja Upsalassa oli monia yhteisiä piirteitä: yleviä puheita, kantaatteja ja juhlarunoja sekä upeita päivällisiä. Lukuisien riemujuhlien puheet julkaistiin painettuna niin Helsingissä kuin Upsalassakin. Upsalassa muun muassa Linnén, vuonna 1593 pidetyn Upsalan kokouksen sekä Ruotsin historiallisten sankarikuninkaiden, kuten Kustaa Vaasan, Kaarle XII:n ja Kustaa II Aadolfin kunniaksi järjestettiin suuret muistojuhlat.114 Frängsmyr 2010, s. 55–72 (»Jubelfesternas tidevarv»). – Frängsmyr ei käsittele tarkemmin juhlapuheiden ja -runojen sisältöä eikä retorisia piirteitä, mutta itse lajityyppi liittyy luonnollisesti monin tavoin Helsingin vastaaviin. Ruotsalaisten riemujuhlien aatemaailma oli Topeliukselle tuttu. Hän osallistui vuonna 1877 Upsalan yliopiston 400-vuotisjuhlaan Helsingin yliopiston edustajana ja oli niin ikään osallistunut Lundin yliopiston 200-vuotisjuhlaan vuonna 1866.

Akateeminen vaikutushistoria

190 Topeliuksen akateemisia runoja, puheita ja kirjoituksia ei ole tutkittu järjestelmällisesti vaikutushistorian näkökulmasta, lähdeaineistona yliopiston yhteiskunnalliseen historiaan yleensä tai tutkittaessa itse yliopistossa vallinneita käsityksiä. Academica-aineiston pohjalta perehdyttyä esiin nouseekin kiintoisa kysymys: miten suuressa määrin Suomessa vallitseva yksimielisen myönteinen käsitys yliopiston ja koko yliopistolaitoksen vanhemmasta historiasta juontaa juurensa Topeliuksesta ja hänen tuotannostaan? Topeliuksen yliopisto, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto, oli vuoteen 1918 saakka maan ainoa, ja Topelius muisti enemmän kuin kukaan aikalaisistaan jatkuvasti korostaa sen ainutkertaista asemaa valistuksen, tieteen, kirjallisuuden ja taiteen yleisinstituutiona, maan »lempilapsena» ja »silmäteränä». Yliopiston suuri tehtävä oli 1600-luvulta asti ollut levittää valoa, valistusta ja sivistystä maan ja kansan ylle. 1800-luvulla sen rinnalle nousi tehtävä herättää Suomen kansa »kansalliseen olemassaoloon» tieteen ja kirjallisuuden alalla sekä julkisuudessa toimivien etevimpien suurmiestensä johtamana – Topelius itse esiintyi tietoisesti mutta näennäisen vaatimattomana yhtenä heistä.

191 Topelius loi yhä yleisesti vallitsevan käsityksen yliopiston johtavasta roolista Suomen kulttuurihistoriassa ja popularisoi sen vuonna 1875 ilmestyneessä Maamme Kirjassa, yliopiston vuonna 1840 järjestettyä 200-vuotisjuhlaa käsittelevässä luvussa:

192 Sillä tätä maamme korkeinta oppilaitosta, jossa on enemmän kuin 60 opettajaa ja virkamiestä sekä 600 sisäänkirjoitettua ylioppilasta, ovat viime vuosiin saakka sekä hallitsijat että koko kansa suosinut maamme lempilapsena. ´Pienen kansamme, jolla ei ole muuta rikkautta, täytyy saavuttaa menestyksensä hyödyllisillä tiedoilla ja perustaa arvonsa siihen, että se sivistyksessä, avuissa ja kaikenpuolisessa edistyksessä on maailman valistuneimpain kansain tasalla.115 »188. Universitetets jubelfest 1840», Boken om Vårt Land ZTS XVII, 2017, suom. Paavo Cajander.

193 Topelius esitteli sen kotimaisen kulttuurin suurmiesten rivistön, jossa kaikilla oli yhteys yliopistoon ja joka muodostaa maan oppineisuuden historian rungon. Hän vakiinnutti käsityksen siitä, että Henrik Gabriel Porthan oli ensimmäisenä löytänyt Suomen kansan:

194 Hän opetti meille, että Suomen kansa oli saanut Jumalalta sellaisen meille ominaisen luonteenlaadun, että sen tulee omasta itsestään etsiä parhaat elinvoimansa ja kehittyä vapaasti omalla tavallaan, jotta kaikki ne jalot siemenet, jotka Jumala on kylvänyt tähän kansaan, kypsyisivät ja hyödyttäisivät ihmiskuntaa.

195 Sellainen suuri aate, jota ei kukaan ennen ollut selvästi tajunnut, alkoi nyt vähitellen selvitä Porthanille. Niin kuin Luther muinoin tutki raamattua ja löysi siitä Jumalan evankeliumin, niin tutki Porthan maamme historiaa, maantiedettä, kansanrunoutta ja kieltä ja löysi niistä Suomen kansan.116 »178. Henrik Gabriel Porthan», Boken om Vårt Land ZTS XVII, 2017, suom. Paavo Cajander.

196 Maamme Kirjassa Topelius luonnehtii yliopiston merkittävimpiä professoreita 1870-luvulle saakka esimerkeiksi siitä, kuinka Porthanin perintö on kantanut heissä hedelmää »tieteen ja isänmaan hyväksi». Tässä hän mainitsee historiantutkijat, G. Z. Forsmanin mukaan lukien, Snellmanin »valtavan vaikutuksen ajattelijana, kirjailijana ja uuden ajan puolestapuhujana», Lönnrotin, Castrénin, Wallinin, Nervanderin ja monta muuta.117 »188. Universitetets jubelfest 1840», Boken om Vårt Land ZTS XVII, 2017.

197 Yliopisto, tiede ja isänmaa muodostivat erottamattoman kolminaisuuden, jota Topelius käsitteli toistuvasti akateemisissa kirjoituksissaan historiallisina katsauksina ja henkilökuvauksina. Professorina ja rehtorina hän otti voimakkaasti kantaa sen puolesta, että yliopisto vastaisi hänen omaa käsitystään Suomen kansasta kaksikielisenä kansana. Topelius oli ollut luomassa ajatusta kaksikielisestä Suomesta vastapainona radikaalin suomalaisuusliikkeen vaatimuksille tehdä suomesta tulevaisuudessa ainoa kansalliskieli, ja hän vaikutti ratkaisevasti siihen, että niin yliopisto, sivistyneistö, koululaitos kuin hallintokin pysyivät Suomessa jatkossakin kaksikielisinä.

198 Topelius oli ollut koko ikänsä tekemisissä yliopiston asioiden kanssa, joten hänellä oli automaattisesti sisäpiiriläisen perehtynyt näkökulma asioihin. Historiallisissa kuvauksissaan yliopistosta tai kommentoidessaan ajankohtaisia kysymyksiä hän ei koskaan arvostellut omaa alma materiaan, ja hänen ajoittain voimakkaasti yliopistoa ihannoiva perusnäkemyksensä on sittemmin välittynyt monille myöhemmille yliopiston palveluksessa olleille sukupolville. Kritiikki kohdistui ulkopuolisten puuttumiseen yliopiston tai ylioppilaskunnan asioihin, ei koskaan itse instituutioon. Yliopiston henkinen monopoliasema kesti vuosiin 1918 ja 1920 asti – jolloin Turkuun perustettiin kaksi ensimmäistä yksityistä yliopistoa – ja se synnytti Suomeen melko ainutkertaisen »valtionälymystön» perinteen, kun professorit, yliopiston opettajat, maisterit ja ylioppilaat oli valettu samasta matriisista tai muotista, Helsingin yliopistosta.

199 Yliopiston historian ja itseymmärryksen osalta Topelius vahvisti ja selkiytti tätä matriisia. Sitä on ollut helppo soveltaa ja kehittää myös hänen kuolemansa jälkeen samalla tavoin kuin Maamme Kirjasta ilmestyi 1950-luvulle saakka uusia painoksia, joihin oli lisätty itsenäistä Suomea käsitteleviä kappaleita. Suomen itsenäistymistä vuonna 1917 oli helppo tarkastella Topeliuksen hengessä kaitselmuksen Suomen kansan historialle asettamana päämääränä, johdonmukaisena jatkona kansalliselle herätykselle, jota yliopisto oli kautta aikojen ja koko 1800-luvun virittänyt.

200 Yliopiston 300-vuotisjuhlassa 1940 filosofian professori Eino Kaila palautti juhlakirjoituksessaan Kolmesataa vuotta suomalaista yliopistoelämää, aatehistoriallinen katsaus – joka julkaistiin myös saksaksi – mieleen Helsingin yliopiston ratkaisevan merkityksen Suomen historiassa, sen Sendungin, korkeamman tehtävän, jonka päämääränä oli poliittinen itsenäisyys.118 Kaila, Die finnische Staatsuniversität durch dreihundert Jahre 1940, kansainvälistä käyttöä varten kirjaa on hieman laajennettu suomenkielisestä laitoksesta. Ivar A. Heikelin vuonna 1940 julkaistussa 300-vuotishistoriassa on varattu jo itsestään selvästi paljon tilaa samoille teemoille, joita Topelius käsitteli aikoinaan 1800-luvun historiassa.119 Heikel, Helsingfors universitet 1640–1940 1940. Sekä Kaila että Heikel käsittelevät yliopiston vanhempaa ja uudempaa historiaa samojen merkkihenkilöiden näkökulmasta kuin Topelius. Valtionyliopisto loi Suomen kansakunnan historiaa toimiessaan sekä 1800-luvun kansallisen herätyksen että vuosisadan vaihteen venäläistämispolitiikkaan kohdistuneen vastarinnan keskuksena ja itsenäistymispyrkimysten aatteellisena perustana. Sen sijaan Kaila ja Heikel eivät kumpikaan anna vuonna 1940 kovinkaan suurta merkitystä Topeliukselle historioitsijana tai maan identiteetin rakentajana verrattuna Porthaniin tai Snellmaniin.

201 Vaikka yhteiskunnan rakenne, poliittinen aatteenmuodostus ja koulutuslaitos ovat muuttuneet perin pohjin sotavuosia 1939–1944 seuranneella aikakaudella, Topeliuksen perusnäkemys Helsingin yliopiston historiasta ja sen erityisestä tehtävästä maan ja kansan puolesta sekä hänen luomansa akateemisten suurmiesten galleria elävät yhä. Yliopiston konkreettinen ja ideologinen jälleenrakennus 1950-luvulla tapahtui 1800-luvun perinteestä lainatussa kansallisessa hengessä, jossa klassinen perintö yhdistyi kansalliseen ja joka säilytti asemansa itsenäisessä Suomessa. Yliopiston suurin 1950-luvulla noussut uudisrakennus sai kuvaavasti nimekseen Porthania. Topelius loi oman aikansa tarpeisiin sopivan, kirjallisesti ja retorisesti vetoavan kuvauksen yliopiston historiasta ja sen keskushahmoista. Hänen kansallista päälinjaansa kirjallisine myytteineen ja 1800-luvun romantiikalle ominaisine aineksineen ei ole koskaan ratkaisevasti kyseenalaistettu, tarkistettu tai dekonstruoitu yliopiston historiassa.

202 Yliopiston 1800-luvun historia nostettiin uudelleen näkyvästi esiin 1960-luvulla ylioppilaskunnan 100-vuotisjuhlan yhteydessä, jolloin julkaistiin Matti Klingen kirjoittama laaja historiateos.120 Klinge, Ylioppilaskunnan historia I–IV 1967–1968. Topelius – ja Cygnæus – esiintyvät siinä osana yliopiston ja ylioppilaskunnan mikrokosmosta aikakauden suurten aatteiden puhemiehinä Suomessa ja Euroopassa, Ruotsin ja Venäjän ristipaineessa. Kun Helsingin yliopisto vietti 350-vuotisjuhlaansa vuonna 1990, historiallisen omakuvan tarkentamiseen tarjoutui uusi tilaisuus, ja tuolloin myös julkaistiin uusi kolmiosainen yleishistoria, joka käsitti yliopiston koko historian vuosilta 1640–1990.121 Klinge, Knapas, Leikola & Strömberg, Helsingfors universitets historia 1640–1990 I–III 1990. Siinä korostetaan voimakkaasti yliopiston merkitystä kansallisena, aatteita luovana ja yllä pitävänä laitoksena ja tuetaan sitä avoimesti saman perinteen hengessä, jota Topelius oli 1840-luvulta saakka kehitellyt ja esttänyt academica-kirjoituksissaan.

Viitteet

1 Vasenius, Zacharias Topelius III 1918, s. 10.
2 Knapas Kunskapens rike 2012, s. 108 ff. (suomeksi Tiedon valtakunnassa. Helsingin yliopiston kirjasto - Kansalliskirjasto 1640–2010 2012).
3 Ks. »Consist. Protkoll för d. 19 Jan.» (koskien Maria Tschetschulinia 1870), »Till Consistorium den 10 April 1878» (koskien naisten opinto-oikeutta). Ks. myös liitettä, jossa on eri arkistoista koottu luettelo Topeliuksen toiminnasta. Konsistori esitti 12/9 1878 naisille oikeutta päästä yliopistoon samoilla ehdoilla kuin miehet, mutta kansleri (tuleva keisari Aleksanteri III) määräsi, että lupa tulee myöntää jokaisessa tapauksessa erikseen. Naisille myönnettiin lopulta oikeus suorittaa oikeus suorittaa ylioppilastutkinto ilman erillistä anomusta 11/7 1901.
4 Ks. liite yliopiston organisaatiosta ja korkeimmista viranhaltijoista.
5 Heikel, Helsingfors universitet 1640–1940 1940, s. 477, 483 ff., 498. Ks. myös esim. »Anmärkningar vid Komitens Utkast till ordnande af studentkorpsens angelägenheter» (1876), »Till ViceKansler 12 Juni 1877» ja »Till t.f. Vice Kansler» (1878).
6 Perustettu 1821 ja 1831.
7 Saneltu tai kirjoitettu muistiin 1876–1895, toimittanut Paul Nyberg 1922 (suomennos Elämäkerrallisia muistiinpanoja 1923).
8 Ruotsinnos Idyll och hot. Zacharias Topelius – hans politik och idéer, 2000.
9 Ks. liite Ylioppilaskunnan jakautumisesta.
10 Topelius, Självbiografiska anteckningar 1922, s. 61.
11 Ibid., s. 60–62; Nyberg, Zachris Topelius 1949, s. 217 f.; »Till Österbottniska Afdelningen» 1848, ZTS XVI 2020.
12 Pöytäkirja 9/11 1841, PohjO Ba:2, Österbottniska avdelningens arkiv. Ks. liite Österbottniska avdelningens arkiv.
13 Nyberg, Zachris Topelius 1949, s. 155 f.
14 »Finsk Literatur», Aftonbladet 29/7 1845.
15 G. L. Silverstolpe, »Det moderna Suomi», Dagligt Allehanda 11/11 1845.
16 »Tidnings-öfversigt», Post- och Inrikes Tidningar 11/11 1845.
17 Nyberg, Zachris Topelius 1949, s. 157.
18 »Misceller», Helsingfors Tidningar 22/11 1845.
19 ZT–Emilie Lindqvist 11/11 1843.
20 Klinge, Suomalainen ja eurooppalainen menneisyys 2010, s. 94 f.
21 Nyberg, Zachris Topelius 1949, s. 106 f.
22 »Det går ett rop», Övrig lyrik, ZTS III 2019.
23 Klinge, Kejserliga Alexanders-Universitetet 1808–1917 1989, s. 154–193, luvut »Studentlivets politisering» ja »Vicekanslern och revolutionen»; Klinge, Suomalainen ja eurooppalainen menneisyys, s. 107–117.
24 »Den första blodsdroppen», Övrig lyrik, ZTS III 2019.
25 Vasenius, Zacharias Topelius II 1914, s. 29–34, Topeliuksen »oppineisuustiedoista» ylioppilaana, joita käsitellään usein myös päiväkirjoissa, ZTS XXI 2018.
26 Klinge, Kejserliga Alexanders Universitetet 1808-1917 1989, s. 395; Nyberg, Zachris Topelius 1949, s. 114 f.; Topelius, Dagböcker, ZTS XXI 2018, toukokuu 1836, toukokuu 1838, toukokuu, kesäkuu 1839, toukokuu, heinäkuu 1840; Vasenius, Zacharias Topelius II 1914, s. 174.
27 Heikel, Helsingfors universitet 1640–1940 1940, s. 358
28 Topelius viittaa J. J. Nordströmin laajaan työhön Bidrag till den svenska samhällförfattningens historia efter de äldre lagarna till sednare hälften af sjuttonde seklet, joka oli ilmestynyt 1839–1840; myös J. V. Snellman käsitteli kirjoituksissaan avioliittoa ja perhettä yhteiskunnan perustana.
29 Topelius oli itse yksi Akateemisessa Lukuyhdistyksen perustajista vuonna 1846. Yhdistyksen tärkein tehtävä oli ylläpitää opiskelijoille tarkoitettua lukusalia ja huolehtia siitä, samalla kun ylioppilaat saattoivat myös kokoontua sen tiloihin keskustelemaan yhteisistä kysymyksistä.
30 (»On Oolannista Sitkaan yhtä maata / yks’ kruunu vain, yks’ kansa, valta vakaa») »Thronen utan like», Ljungblommor, ZTS I 2010.
31 Nyberg, Zachris Topelius 1949, s. 231.
32 Tunnettu esimerkki on hänen riitansa varakansleri Casimir von Kothenin kanssa vuonna 1871 liittyen professori A. Nordqvistiin ja ylioppilaiden mielenosoituksiin tätä vastaan poliittisesti herkässä kysymyksissä vuosien 1808–09 sodan muistoista. von Kothen ei hyväksynyt Topeliusta uudelle kaudelle Länsisuomalaisen osakunnan inspehtoriksi, ja hänen kerrotaan sanoneen: »Topelius on hyvä lapsille ja pikkulinnuille, mutta ylioppilaille hän ei kelpaa».Självbiografiska anteckningar 1922, s. 256.
33 Helsingfors Dagblad 26/5 1865; Suometar 26/5 1865. Juhlaohjelman aluksi esitettiin F. von Schantzin säveltämä surumarssi ja kuoro-osuus Cherubinin Requiemista, sitten Topelius piti puheensa, jota seurasi kuoro-osuus »Lacrymosa» samasta Requiemista. Dosentti ja maisteri Julius Krohn piti muistopuheen suomeksi ja juhlan lopuksi kuoro esitti laulun »Pie Jesu» Cherubinin Requiemista. Rehtori A. E. Arppe oli laatinut kutsukirjeen, joka julkaistiin Topeliuksen runon ja Krohnin puheen kanssa erityisenä muistojulkaisuna.
34 Helsingfors Tidningar 27/6 1857.
35 »Nikolai Alexandrovtisch», Nya blad och Ljung, ZTS II 2019.
36 Ahrenberg, Människor som jag känt 1921, s. 194.
37 Nyberg, Zachris Topelius 1949, s. 378.
38 Promootiorunojen perinteestä: Huldén, »Den akademiska dikten och mitt Universitet» 1992, s. 260–270.
39 Vuoden 1832 promootiosta: Knapas, »Det akademiska ögonblicket. Aura besöker Helsingfors 1832» 2001, s. 57–66.
40 Promootioista ja kieliriidan ryhmittymistä: Klinge, Kejserliga Alexanders-Universitetet 1808–1917 1989, s. 609–611, 662–667.
41 Topelius, Självbiografiska anteckningar 1922, s. 99.
42 Nyberg, Zachris Topelius 1949, s. 210; yleisesti 1840-luvun ylioppilasliikkeestä: Klinge, Ylioppilaskunnan historia. Ensimmäinen osa 1828–1852 1967, erityisesti s. 70–118; Klinge, »Omvälvningens decennium», Kejserliga Alexanders-Universitetet 1808–1917 1989, s. 154–179.
43 »Till Finlands Mödrar», Helsingfors Tidningar 4/1 1845.
44»Lönnrot, Castrén», Ljungblommor, ZTS I 2010.
45 Helsingfors Morgonblad 27/6 1844.
46 Topelius, Självbiografiska anteckningar 1922, s. 99.
47 Promootiota kuvattiin Helsingfors Tidningarissa 1/6 1853 ja Morgonbladetissa 2/6 1853, ilman kommentteja Topeliuksen runosta.
48 Helsingfors Tidningar 1/6 1853.
49 Knapas, »Striden om ljuset. Topelius promotionsdikt 1860 och dess tidssammanhang», Författaren Topelius 2019, s. 227–264. Artikkelissa käsitellään perinpohjaisesti promootiota, tapahtumaa, puheita ja ilmestyneitä julkaisuja.
50 [Elmgren], S. G. Elmgrenin muistiinpanot 1939, s. 379 f.
51 Vasenius, Zacharias Topelius IV 1924, s. 128–133.
52 Ibid., s. 134–137.
53 Nyberg, Zachris Topelius 1949, s. 322 ff.
54 Nyberg, Zachris Topelius 1949, s. 557 f.
55 Topeliuksen tunnetuimmat muistopuheet ja kutsukirjoitukset julkaistiin teoksessa Samlade skrifter, osassa Smärre skrifter 1904: Seurahuoneella 24. syyskuuta 1864 taiteilija Werner Holmbergin muistojuhlassa pidetty puhe, »Året 1827», kutsukirje filosofian maisteri- ja tohtoripromootioon 31. toukokuuta 1877; kutsu yliopiston Aleksanteri I:n syntymän satavuotispäivän kunniaksi järjestämään juhlaan 24. joulukuuta 1877; kutsu ja puhe yliopiston järjestämään J. L. Runebergin muistojuhlaan 6. toukokuuta 1878 (»Runebergs uppfattning av skaldekonsten», »Runebergs betydelse för fosterlandet»); Puhe J. V. Snellmanin hautajaisissa 7. heinäkuuta 1884; Elias Lönnrotin 80-vuotispäivänä 9. huhtikuuta 1889 (»Ett folks kärlek», »Paikkari torp», »Till Elias Lönnrot på hans 80:de födelsedag»); puhe »Bidrag till en karakteristik af Fredrik Cygnæus och hans historiska arbeten», joka pidettiin Finska Historiska Samfundetin kokouksessa 9. marraskuuta 1883; muistopuhe Fredrik Paciukselle Taiteilijakillan vuosijuhlassa 5. helmikuuta 1891.
56 Nyland, Lokala detaljer 38. Torp i Sammatti, Finland framställdt i teckningar, ZTS XII 2011.
57 Yleisesti muistojuhlasta: Tikkanen, Finska konstföreningen 1846–1896 1896, s. 114 f.
58 Helsingfors Dagblad 31/5 1877, jatkui 2/6 1877.
59Hufvudstadsbladet 31/5 1877.
60Topeliuksen kaitselmuksellisen historianäkymyksen perusteista: Mauri Noro, Kaitselmusaate Topeliuksen historianfilosofiassa 1968.
61 Topelius, Självbiografiska anteckningar 1922, s. 303.
62 »Den 14 September 1878», Tal vid K. Alexanders-Universitetets inskrifningar.
63 Nyberg, Zachris Topelius 1949, s. 485 ff.; Klinge, Kejserliga Alexanders-Universitetet 1989, s. 609 f.
64 Ylioppilastalolla järjestetty juhla yltyi lopussa puhujiensa ja ohjelmansa vuoksi luonteeltaan suomenmieliseksi mielenosoitukseksi, Klinge, Kejserliga Alexanders-Universitetet 1989, s. 626.
65 Juhlan tarkoitus oli sivuuttaa kielipoliittiset kiistat, joita ylioppilaskunnan 17. huhtikuuta pidettävän juhlan valmistelut olivat herättäneet.
66 Cygnæuksen merkityksestä yliopistolle ja ylioppilaskunnalle 1840-luvulla: Klinge, Kejserliga Alexanders-Universitetet 1989, s. 189–193.
67 »Det är såväl i det ena fallet som det andra efter en lefvande åskådning af det hela i de handlandes och handlingarnas väsende vi trängta.» Cygnæus, Samlade arbeten 2 1882, s. 8.
68 Nyberg, Zachris Topelius 1949, s. 262 f.
69 »Den 14 September 1878», Tal vid K. Alexanders-Universitetets inskrifningar, s. 36 f.
70 Topelius, Självbiografiska anteckningar 1922, s. 299–305.
71 Topelius on lisännyt päiväkirjaan itse laatimansa hakemiston, mutta hän on lisännyt samaan päiväkirjaan sivulle IV otsikolla »Brefkoncepter, tal m.m.» paljon myöhemmin, 4.9. 1884–8.5. 1892, tietoja kirjeenvaihdostaan. Siinä luetellaan päivämäärineen muutama kymmenkunta kirjeiden vastaanottajaa Suomessa mutta myös useita ruotsalaisia merkkihenkilöitä: kuningas Oskar II, prinsessa Eugenie, Carl Snoilsky, Gunnar Wennerberg ja Werner von Heidenstam, heidän lisäkseen muun muassa Henrik Ibsen.
72 Författningar och beslut rörande Kejserliga Alexanders-universitetet i Finland från och med den 1 oktober 1852 till utgången af år 1887 1889, s. 60–67.
73 Se »Till Universitetets Student-Afdelningar» 1876.
74 Topelius, Självbiografiska anteckningar 1922, s. 305 f.
75 Nyberg, Zachris Topelius 1949, s. 470 f.
76 Morgonbladet 16/11 1878, jatkuu 18/11 1878.
77 Yleistä Taideyhdistyksestä: Kallio, Dukaatti. Suomen Taideyhdistys 1846–2006 2006.
78 Tikkanen, Finska Konstföreningen 1846–1896 1896, s. 302 f.
79 Pettersson, Suomen Taideyhdistyksestä Ateneumiin 2008, s. 135, 287.
80 Tikkanen, Finska Konstföreningen 1846–1896 1896, s. 242.
81 Ibid, s. 221.
82 Selokari, »Kuvataiteilijan äänitorvi – 150 vuotta kuvataiteilijoiden ja kuvataiteen hyväksi» 2016, s. 26–33. Pettersson, Suomen Taideyhdistyksestä Ateneumiin 2008, s. 289.
83 Ahrenberg, »Zachris Topelius» 1921, s. 195 f.
84 Mer om pensionsföreningen: »För hvem? Och för hvad?».
85 Tarkemmin Suomen Historiallisesta Seurasta: Karonen, Tiede ja yhteiskunta 2019; etenkin seuran perustamisesta s. 64–74. Topeliuksen suhde sekä historialliseen jaokseen että Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraan etääntyi vuosien mittaan osaksi kielikysymysten takia. Ibid., s. 54.
86 Ibid., s. 175. Consistorii Academici Aboensis äldre protokoller, I 1884, II 1887 och III 1898.
87 Suomen Muinaismuistoyhdistyksen pöytäkirjat. Finska Fornminnesföreningens protokoll. I. 1870–1875 1909, s. 6 f.
88 Knapas, Turun tuomiokirkon restaurointisuunnitelmat vuosilta 1896 ja 1901 1983, s. 10–18; Lindman, Anteckningar om Åbo domkyrka och dess fornminnen 1890.
89 Suomen Muinaismuistoyhdistyksen pöytäkirjat. Finska Fornminnesföreningens protokoll. I. 1870–1875 1909, s. 322, 328 f. Topeliuksen ja J. R. Aspelinin allekirjoittama Suomen Muinaismuistoyhdistyksen adressi julkaistiin kokonaisuudessaan suomeksi Uudessa Suomettaressa 4/8 1875 ja ruotsiksi Hufvudstadsbladetissa 5/8 1875, ilman allekirjoituksia tai muita kommentteja.
90 »Olofsborg», Nya blad och Ljung, ZTS II 2019.
91 »Originala skuldsedeln», Nya blad och Ljung, ZTS II 2019.
92 Kiitollisuudenvelasta, ks. erit. Engman, Kielikysymys 2016, s. 90–96.
93Suomen Muinaismuistoyhdistyksen pöytäkirjat. Finska Fornminnesföreningens protokoll. II. 1876–1885 1915, s. 124, 405.
94 Kaikki sisältyivät sittemmin kokoelmaan Ljung 1889.
95 Päiväkirjassa on Topeliuksen tunnettu kuvaus pohjalaisten ylioppilaiden kunniakäynnistä varakansleri A. A. Thesleffin luona anomassa lupaa juhlalle. Viipurilainen varakansleri ja kenraali symboloi tässä esivallan tietämättömyyttä, tyhmyyttä ja »kivettynyttä burlakismia» » vastapainona pohjalaisille, jotka audienssilla varakanslerin luona sanoivat: »’Prof. Porthan oli mies joka perusti ensimmäisenä Suomen kirjallisuuden ja pelasti meille muinaisuutemme ja tapamme.’ – ’No mutta tuntevatko herrat Porthanin? ovatko herrat nähneet häntä?’ – ’Emme,’ mutta olemme isiltämme oppineet kunniottamaan hänen nimeään. Hänhän syntyi tasan sata vuotta sitten.’» Topelius, Dagböcker, ZTS XXI 2018, 19–20/10 1839.
96 Cygnæuksen juhlaruno ja juhlapuhe julkaistiin painatteessa Höstispiggarne, ströskrift 1841.
97 Knapas, Kunskapens rike 2012, s. 118 f.
98 Nyberg, Zachris Topelius 1949, s. 546 f.
99 Klinge, Kejserliga Alexanders-Universitetet 1989, s. 656–660-
100 C. G. Estlander, »Öfversigt. Bildande konst», Finsk Tidskrift 1880:2, s. 161–164.
101 Finland 19/4 1890. Reinin mielestä sommitelmasta voisi tulla joko »suoremmin historiallinen tai sitten allegorisempi, mutta siinä tulisi säilyttää henkilöiden ja vaatteiden näköisyys». Mahdollisena esikuvana hän mainitsi Wilhelm von Kaulbachin maalauksen »Uskonpuhdistuksen aikakausi» Berliinin Neues Museumin sisääntuloaulassa.
102Finland 28/2 1891; Nyberg, Zachris Topelius 1949, s. 546 f.
103 Julkaistu mm. Jakov Grotin »Minnen af Alexanders-Universitetet» teoksessa Calender till minne af Kejserliga Alexanders-Universitetets andra secularfest, 1842, s. 1–131, joka ilmestyi myös venäjäksi.
104 Hultin, Finsk Tidskrift 1881:3, s. 169–196; Nyberg, Zachris Topelius 1949, s. 483–487.
105 Hufvudstadsbladet 30/3 1881.
106 Knapas, »Landet och folket i Topelius verk», Topelius, Finland i 19de seklet, ZTS XIV 2019.
107 Lisää aiheesta: Grandell, »Inledning», Topelius, Föreläsningar i geografi och historia, ZTS XV 2017.
108 Topelius, Självbiografiska anteckningar 1922, s. 272 f.; Klinge, Suomalainen ja eurooppalainen menneisyys 2010, s. 184–190.
109 Zachris Topelius 14/1 1818 – 14/1 1888, s. 28 ff.
110 Se t. ex. Morgonbladet 11/11 1875.
111 Julkaistu teoksessa Söderhjelm, Utklipp om böcker. Tredje serien, första delen 1920, s. 102–114.
112 Historische Kommission bei der Bayerischen Akademie der Wissenschaften Münchenissa kokosi vuonna 2001 Dieter Langewieschen ja Rainer C. Schwingesin johdolla bibliografisen tietokannan saksalaisvaltioissa ja Sveitsissä pidetyissä rehtorinpuheista. Siinä on tiedot lähes 3000 rehtorinpuheesta 1800- ja 1900-luvuilta, ja sen pohjalta on tehty useita uusia tekstilaitoksia ja tutkielmia. Ks. www.historische-kommission-muenchen-editionen.de/rektoratsreden.
113 Frängsmyr, Uppsala universitet 1852–1916, volym 2:1 2010, s. 74.
114 Frängsmyr 2010, s. 55–72 (»Jubelfesternas tidevarv»). – Frängsmyr ei käsittele tarkemmin juhlapuheiden ja -runojen sisältöä eikä retorisia piirteitä, mutta itse lajityyppi liittyy luonnollisesti monin tavoin Helsingin vastaaviin.
115 »188. Universitetets jubelfest 1840», Boken om Vårt Land ZTS XVII, 2017, suom. Paavo Cajander.
116 »178. Henrik Gabriel Porthan», Boken om Vårt Land ZTS XVII, 2017, suom. Paavo Cajander.
117 »188. Universitetets jubelfest 1840», Boken om Vårt Land ZTS XVII, 2017.
118 Kaila, Die finnische Staatsuniversität durch dreihundert Jahre 1940, kansainvälistä käyttöä varten kirjaa on hieman laajennettu suomenkielisestä laitoksesta.
119 Heikel, Helsingfors universitet 1640–1940 1940.
120 Klinge, Ylioppilaskunnan historia I–IV 1967–1968.
121 Klinge, Knapas, Leikola & Strömberg, Helsingfors universitets historia 1640–1990 I–III 1990.

Topeliuksen latinankielisten tekstien yleisiä piirteitä Robert Luther

203 Topeliuksen latinalla on takanaan pitkät perinteet. Kristuksen syntymää edeltäneen viimeisen vuosisadan kirjailijat loivat kielellisen mallin, jota kaikki myöhemmät latinankieliset kirjailijat ovat pyrkineet jäljittelemään. Klassisista proosakirjailijoista tunnetuimpiin nimiin kuuluvat Cicero ja Caesar. Myöhempien kirjailijoiden ja klassisten esikuvien latinankielen yhtäläisyydet ovat vaihdelleet suuresti eri aikakausina. Renessanssin aikainen latina pyrki lähestymään mahdollisimman suurelta osin antiikin kieltä, mutta muun muassa oikeinkirjoituksessa esiintyi merkittäviä poikkeamia. Topelius käyttää mallinaan klassisia kirjailijoita muokattuna kuitenkin vaikutteilla myöhemmiltä latinankielisiltä kirjailijoilta aina renessanssista hänen omaan aikaansa.

204 Topelius ei aina noudata klassisen latinan oikeinkirjoitussääntöjä. Taivutusmuodoissa hän käyttää yleensä kielioppiteoksissa klassiseksi luonnehdituista poikkeavia muotoja, ei kuitenkaan niin, että se vaikeuttaisi ratkaisevasti tekstien ymmärtämistä. Hän noudattaa syntaksin pääsääntöjä niin tarkkaan, että hänen tekstinsä ovat täysin ymmärrettäviä klassisen latinan sääntöjen perusteella, mutta toisinaan hän ei noudata koulukieliopin normeja. Hän hallitsee useampia klassiselle latinalle ominaisia tyylipiirteitä ja rakentaa usein pitkiä lauserakenteita kutakuinkin klassisen mallin mukaisesti. Topelius on melko monisanainen, ja teksteissä onkin runsaasti tarpeettomalta vaikuttavia pikkusanoja. Suurimmat tulkintavaikeudet johtuvat pääasiassa sanavarastosta. Klassisen latinan tavoin hän käyttää yhtä ja samaa sanaa eri kohdissa eri merkityksissä, ja toisinaan hän näyttää antavan sanoille toisen merkityksen kuin klassisessa latinassa on tapana.
Topeliuksen latinasta kerrotaan yksityiskohtaisemmin ruotsinkielisessä versiossa.

Tekstikriittinen selonteko Katarina Pihlflyckt

Aineistovalinnan periaatteita

205 Tämä editio sisältää tekstejä, jotka Topelius kirjoitti toimiessaan Keisarillisessa Aleksanterin Yliopistossa ja siihen läheisesti liittyvissä laitoksissa ja yhdistyksissä. Kokoelman tavoitteena on ollut luoda mahdollisimman laaja-alainen katsaus Topeliuksen akateemiseen toimintaan.

206 Editioon kootut 135 tekstiä on jaettu eri osastoihin. Tekstiaineisto käsittää kaiken kaikkiaan 40 käsin kirjoitettua tekstiä, 22 erillispainatetta, 17 kirjoitusta päivälehdistä ja 15 aikakauslehdistä sekä 41 muualla julkaistua kirjoitusta. Ensimmäisessä osastossa on 28 puhetta, esitelmää, esseetä ja artikkelia eri yhteyksistä, jotka liittyvät akateemiseen maailmaan. Toiseen osastoon on koottu 37 ylistysrunoa yliopistomaailmassa toimineille henkilöille sekä akateemisia tilapäärunoja. Promootiotekstit käsittävät yhdeksän kirjoitusta. Pohjalaiseen osakuntaan liittyvä aineisto käsittää 17 tekstiä, muun muassa runoja, esitelmiä ja lausuntoja. Yhdistyksiin liittyvään aineistoon kuuluu 20 puhetta ja runoja, joita Topelius kirjoitti Suomen Taideyhdistykselle, Suomen Taiteilijaseuralle, Suomen Muinaismuistoyhdistykselle ja Historialliselle Seuralle. Latinankieliset tutkintoaineet ja teesit käsittävät kolme latinankielistä tekstiä, joista Robert Luther on laatinut uudet ruotsinnokset. Topeliuksen professori-, vararehtori- ja rehtorikauden teksteille varattuun osastoon sisältyy 19 Kansalliskirjaston Topelius-kokoelmasta valittua yliopistoon liittyvää tekstiä; konsistorille annettujen lausuntojen hahmotelmia ja luonnoksia sekä kirjeitä. Topeliuksen rehtorinpäiväkirja ja -selonteko julkaistaan faksimilenä omana osastonaan. Aineisto esitetään aikajärjestyksessä julkaisuvuoden tai käsikirjoituksen päiväyksen mukaan.

207 Mukaan ei ole otettu akateemisia kysymyksiä käsitteleviä lehtiartikkeleita, kuten promootioista laadittuja raportteja. Ne kuuluvat pikemminkin Topeliuksen journalistiseen tuotantoon ja sisältyvät siksi osaan Publicistik (Journalistinen tuotanto, ZTS XVIII, 2021). TTopeliuksen luennot on julkaistu osassa Föreläsningar i historia och geografi (Luentoja maantieteestä ja historiasta, ZTS XII, 2017 och 2020).

208 Topeliusta koskevat maininnat yliopiston hallinnon ja osakuntien pöytäkirjoissa on kirjattu Pertti Hakalan laatimaan luetteloon. Luettelot julkaistaan erillisenä liitteenä, samoin Rainer Knapasin ja Katarina Pihlflycktin laatima katsaus yliopiston organisaatiosta ja ylioppilaskunnan osakuntajaosta.

Perusteksti, käsikirjoitusen ja painatteiden kuvaukset

Käsikirjoitukset

209 40 käsin kirjoitettujen tekstien perusteella etabloitujen tekstien käsikirjoitukset ovat Helsingin Kansalliskirjaston (NB) Topelius-kokoelmassa:
(selonteko ruotsiksi)

210

»1 okt. 78»: NB 244.115. Lägget mäter 21,4 x 17,1 cm. Koncept, gråaktigt papper, brunsvart bläck. Paginering av Topelius (1.–44).

»19 Mars 79»: NB 244.108. Lägget mäter 21,8 x 17,2 cm. Koncept, gulaktigt papper, blyerts. Paginering av Topelius (1.–8.).

»[Angående besättandet av professuren i filosofi]»: NB 244.115. Lägget mäter 21 x 15,8 cm. Koncept, gulaktigt papper, brunt bläck. Paginering av Topelius (1.–4.).

»[Angående besättandet av professuren i matematik]»: NB 244.115. Bladet mäter 27,8 x 18,3 cm. Koncept, vitt papper, brunt bläck. Paginering av annan hand (203.–[204.]).

»Anmärkningar vid Komitens Utkast till ordnande af studentkorpsens angelägenheter»: NB 244.115. Lägget mäter 34 x 20,9 cm. Koncept, vitt rutpapper, brunsvart bläck. Paginering av Topelius (1.–4.).

»Consist. Academ. d. 16 Maj 1871»: NB 244.115. Lägget mäter 25 x 18,3 cm. Koncept, gulaktigt papper, brunt bläck. Paginering av Topelius (1.–4.).

»Consist. protkokoll för d. 19 Jan.»: NB 244.115. Lägget mäter 23,3 x 17,5 cm. Koncept, gulaktigt papper, brunsvart bläck. Paginering av Topelius (1.–[4.]).

»De causis quae ad promovendam et augendam potestatem paparum maxime conduxerunt»: NB 244.115. Bladet mäter 29,6 x 22,6 cm. Koncept, vitt papper, svart bläck. Paginering av annan hand (253.–[254.]).

»Ej bryts den länk»: NB 244.132, se manuskriptbeskrivning i Dagböcker ZTS XXI 2018.

»För F. Pacius»: NB 244.108. Texten består av ett lägg och ett interfolierat blad, och mäter 23 x 18,5 cm. Koncept, vitt papper, blyerts. Paginering av Topelius (1.–[6].).

»Förklaring angående ett yttrande på årsfesten 1845»: NB 244.115. Lägget mäter 22,1 x 16,2 cm. Koncept, gulaktigt papper, svart bläck. Paginering av Topelius (1.–4.).

»Förslag till ändringar i Universitetets Statuter»: NB 244.115. Lägget mäter 27,8 x 16,4 cm. Koncept, gulvitt papper, brunt bläck. Paginering av Topelius (1.–[12.]).

»Högborne Storfurste, Cesarewitsch och Thronföljare, Kejserliga Alexanders Universitetets Höge Kansler!» : NB 244.115. Bladet mäter 31,7 x 20 cm. Koncept, gulaktigt rutpapper, svart bläck. Paginering av annan hand (163.–[164.]).

»Högborne Storfurste, Thronföljare och Cesarewitsch, Kejs. Alexanders Universitetets Höge Kansler!»: NB 244.115. Bladet mäter 34,6 x 21 cm. Koncept, gulaktigt papper, svart bläck. Ofullständig paginering av Topelius (1.–[4.]).

»Högvälborne Herr Grefve, Minister-Stats sekreterare och Werklige Geheimeråd m.m.» : NB 244.115. Lägget mäter 36 x 21 cm. Koncept, gulaktigtrut papper, brunt bläck. Paginering av Topelius (1.–[8.]).

»Om Betydelsen af Nations-Indelningen wid Universitetet samt Studentens werksamhet inom sin Afdelning»: NB PohjO Ma:76. Lägget mäter 23,5 x 17 cm. Koncept, vitt papper, brunsvart bläck. Paginering av Topelius (1.–8).

»Om det religiösa momentet i finska folkbildningen»: NB 244.108. Lägget mäter 22,5 x 18,5 cm. Koncept, vitt papper, brunsvart bläck. Paginering av Topelius (1.–24).

»Om Finlands geografiska läge»: NB 244.108. Texten består av ett lägg och ett interfolierat blad, och mäter 22,5 x 18,5 cm. Koncept, vitt papper, brunt bläck. Paginering av Topelius (1.–26.). Texten har tidigare publicerats av Sigrid Stenij i Terra 66 (1:1954).

»Om Finska Folkets och Stammens Betydelse i Historien»: NB 244.108. Lägget mäter 22,5 x 18,5 cm. Koncept, gulaktigt papper, brunsvart bläck. Paginering av Topelius (1.–23.). På första sidan finns några matematiska uträkningar i marginalen.

»Promotionstal d. 31 Maj 1877»: NB 244.108. Texten består av ett lägg och ett interfolierat blad, och mäter 23 x 20 cm. Koncept, gulaktigt papper, svart bläck. Paginering av Topelius (1.–38.).

»Rectors enskilda diarium rörande Universitets-ärender 1876–1878»: NB 244.144. Diarium. Den inbundna skrivboken på 198 sidor mäter 22,7 x 16,7 cm. Papperet är gulvitt, rutigt. Svart bläck. Paginering av Topelius (rektorsdiariet på s. I–VI samt 1.–130.).

»Reservation till Österbottniska Afdelningens Protokoll för den 14 Mars 1848»: NB PohjO Ma:109. Lägget mäter 21,4 x 17,5 cm. Koncept, gråaktigt papper, brunsvart bläck. Ofullständig paginering av Topelius.

»Sagorna om den högsta norden»: NB 244.108. Det 24-sidiga lägget mäter 22,5 x 19 cm. Koncept, vitt papper, brunsvart bläck. Ofullständig paginering av Topelius.

»Skål proponerad å ett Tafvastländska Afdelningens Nations kalas den [–] Nov. 1840»: NB 244.115. Lägget mäter 17 x 10,4 cm. Koncept, vitt papper, brunt bläck. Paginering av annan hand (33–35).

»Skål vid Tafvastländska Afdelningens nations kalas den [–] Maji 1842 i egenskap af Curator»: NB 244.115. Lägget mäter 17 x 10,4 cm. Koncept, vitt papper, brunt bläck. Paginering av annan hand (35–[36]).

»Studentsång»: NB 244.151. Ohyflade koncepter. Den inbundna skrivboken består av 280 sidor och mäter 21,3 x 11,2 cm. Papperet är gulvitt, vattrat. Svart bläck. Paginering av Topelius (dikten på s. 213.).

»Till Consistorium den 10 April 1878»: NB 244.115. Lägget mäter 30 x 18,3 cm. Koncept, gulaktigt papper, svart bläck. Paginering av Topelius ([1.]–4).

»Till delegationen för Finlands Studenter»: NB 244.115. Lägget mäter 41,2 x 25 cm. Koncept, gulaktigt papper, lila bläck. Paginering av annan hand (217.–[220.]).

»Till Elias Lönnrot på hans 80:de födelsedag»: NB 244.108. Lägget mäter 16,1 x 10,3 cm. Renskrift, gulaktigt rutpapper, svart bläck. Paginering av annan hand (103.–[108]).

»Till Studentkorpsens Delegation»: NB 244.115. Lägget mäter 40 x 25 cm. Koncept, gulaktigt rutpapper, svart bläck. Paginering av annan hand (209.–[212.]).

»Till t.f. Vicekansler»: NB 244.115. Lägget mäter 36,5 x 22 cm. Koncept, vitt papper, svart bläck. Paginering av annan hand (129.–131.).

»Till Universitetets Student-Afdelningar»: NB 244.115,

»Till Vicekansler 12 Juni 1877»: NB 244.115. Lägget mäter 37,2 x 21,8 cm. Koncept, gulaktigt papper, svart bläck. Paginering av Topelius (1.–8.).

»Till Österbottniska Afdelningen»: NB 244.115. Lägget mäter 21,5 x 16 cm. Koncept, gulaktigt papper, brunsvart bläck. Paginering av Topelius ([1.]–8.).

»Univ:s Vicekansler»: NB 244.115. Bladet mäter 39 x 23 cm. Koncept, gulaktigt papper, svart bläck. Paginering av annan hand (119.).

»Vid Johan Vilhelm Snellmans jordfästning i Helsingfors den 7 Juli 1881»: NB 244.108. Texten består av ett lägg och ett interfolierat blad, och mäter 20,8 x 16,6 cm. Renskrift, gulaktigt rutpapper, svart bläck. Paginering av Topelius (1.–6.).

»Votum i Consistorium Academicum d. 28 nov. 1868»: NB 244.115. Lägget mäter 27,8 x 21 cm. Koncept, vitt papper, brunsvart bläck. Paginering av Topelius (1.–[8.]).

»Wåra julidagar»: NB 244.148. Promenader, Häftet G: VII Polymnia. Häftet består av ett 48-sidigt sytt lägg 17,4 x ca 10 cm (kanterna ojämnt skurna). Papperet är gulvitt, vattrat. Brunt bläck. Paginering av Topelius (dikten på s. 271.–274.).

»Z. Topelii votum i frågan om anslagen för Vskapssocieteten»: NB 244.115. Lägget mäter 22,9 x 17,1 cm. Koncept, gulaktigt papper, svart bläck. Paginering av Topelius (1.–4.).

»Är Österbottningarnas Stjerna i nedgående?»: NB PohjO Ma:83. Lägget mäter 23,5 x 17 cm. Koncept, vitt papper, brunt bläck. Paginering av Topelius (1.–4.).

Lehdet ja aikakauslehdet

211 17 lehtipainoksen mukaan etabloidun tekstin perusteksteinä on käytetty kappaleita, jotka on tallennettuna digitaalisesti Kansalliskirjaston Finskt Historiskt Tidningsbibliotek -kirjastoon:

212

»Afskeds Ord till Hrr Lönnrot, Castrén och Bergstadi den 26 Febr. 1845.»: Helsingfors Tidningar 1/3 1845.

»Den 14 Mars 1851»: Helsingfors Tidningar 19/3 1851.

»Den 19 Mars 1879»: Helsingfors Dagblad 20/3 1879.

»Georg August Wallin»: Helsingfors Tidningar 27/10 1852.

»Helsning till Konstnärsgillet den 5 februari 1876»: Helsingfors Dagblad 7/2 1876.

»[Hälsningstal vid jubelfesten i Uppsala 1877]»: Morgonbladet 15/9 1877.

»[Karl Collan]»: Hufvudstadsbladet 20/9 1871.

»[Magnus von Wright]»: Morgonbladet 27/5 1872.

»Majblommor 1864»: Helsingfors Tidningar 4/6 1864.

»[Ordförandes tal vid Finska fornminnesföreningens årsmöte]»: Helsingfors Dagblad 9/5 1871.

»Prolog vid Shakespeare-festen»: Helsingfors Dagblad 25/4 1864.

»Till Emma Irene Åström»: Wasa Tidning 28/7 1882.

»Till statsrådet Fredrik Wilhelm Pipping»: Helsingfors Tidningar 14/2 1863.

»Vår enda arfvelott»: Helsingfors Tidningar 18/2 1852.

»[Vid Frans Ludvig Schaumans jordfästning]»: Hufvudstadsbladet 5/7 1877.

»[Vid J. L. Runebergs jordfästning]»: Borgåbladet 116/5 1877.

»Vid Konstnärsgillets Vårfest den 7 Juni»: Helsingfors Tidningar 9/6 1865.

213 15 lehtipainoksen mukaan etabloidun tekstin perusteksteinä on käytetty kappaleita, jotka on tallennettuna digitaalisesti Kansalliskirjaston Finskt Historiskt Tidningsbibliotek -kirjastoon:

214

»Calonius»: Joukahainen 1873:7.

»Den första Porthansfesten 1839»: Joukahainen 1897:11.

»Den Resande Studenten»: Necken. Poetisk kalender för 1846.

»Finlands öde»: Joukahainen 1860:4.

»Kraft och Ära»: Joukahainen 1873:7.

»Minne af Karl Emanuel Jansson»: Finsk Tidskrift 1876.

»Om Österbotten»: Joukahainen 1843:1.

»Porthan»: Joukahainen 1873:7.

»Robert Wilhelm Ekman»: Lännetär 1874:5.

»Studentsånger. 1. Till Lektor Runeberg»: Joukahainen 1848:3.

»Studentsånger. 2. Till Mag. Doc. Rektor Cygnæus»: Joukahainen 1848:3.

»Studentsånger. 3. Till Professor Runeberg»: Joukahainen 1848:3.

»Studentsånger. 4. Till Professor J. J. Tengström»: Joukahainen 1848:3.

»Wasa Gymnasisters sång»: Joukahainen 1864:5.

»Äger finska folket en historie?»: Joukahainen 1845:2.

Erillispainatteet

215

(selonteko ruotsiksi)
»Den 15 Maj 1856», Helsingfors: Finska Litt.-sällsk. tryckeri 1856; Svenska litteratursällskapets bibliotek (Top1/småskrifter). Inlagan mäter 20,2 x 14 cm.

»Det providentiela i verldshistorien», Helsingfors: Finska Litteratur-Sällskapets tryckeri 1890, s. 311–332; Svenska litteratursällskapets bibliotek (Jörg Mapp 29/M63696). Inlagan mäter 25,2 x 16,2 cm.

»Elias Lönnrot. Vid Kejserliga Alexanders-Universitetets i Finland minnesfest den 13 maj 1884», Helsingfors: J. C. Frenckell & Son 1884; Svenska litteratursällskapets bibliotek (Top6/F8222). Inlagan mäter 28 x 21,1 cm.

»Fredrika Bremers minne vid Konstnärsgillets Årsfest i Helsingfors den 5 Februari 1866», Helsingfors: Theodor Sederholms boktryckeri 1866; Svenska litteratursällskapets bibliotek (Jörg Mapp 29/M63692). Inlagan mäter 22,9 x 14 cm.

»För Fredrik Cygnæus, studentsång vid grafven den 11 Februari 1881», Helsingfors: Hufvudstadsbladets tryckeri 1881; Svenska litteratursällskapets bibliotek (Top1/Småskrifter/F20120). Inlagan mäter 21,9 x 14,5 cm.

»Helsning till de den 30 Maj 1890 promoverade Filosofie Magistrarne från 1840 års magistrar», Helsingfors: Finska Litteratur-Sällskapets tryckeri 1890; Svenska litteratursällskapets bibliotek (Top6/F15274). Inlagan mäter 28,6 x 22,2 cm.

»Johan Jacob Nordström», Helsingfors: Hufvudstadsbladets tryckeri 1874; Svenska litteratursällskapets bibliotek (Top1/Småskrifter/F20120). Inlagan mäter 27,3 x 21,5 cm.

»Konstnärsgillets Prolog. Den 5 Februari 1869», Helsingfors: Theodor Sederholms boktryckeri 1869; Svenska litteratursällskapets bibliotek (Top1/Småskrifter/F20101). Inlagan mäter 23 x 14,3 cm.

»Ord, afsjungna af Studenterne vid Professoren J. J. Nervanders graf den 20 mars 1848», Helsingfors: A. W. Gröndahls Boktryckeri 1848; efter det exemplar som återges i det elektroniska publikationsarkivet Doria, upprätthållet av Nationalbiblioteket.

»Ord till Festsången den 19 Nov 1870», Minnesfest, anordnad af Konstnärsgillet i Helsingfors med biträde af konstvänner på hundrade årsdagen af Bertel Thorwaldsens födelse den 19 November 1870, Helsingfors: Theodor Sederholms boktryckeri 1870, s. [3]–[4]; Svenska litteratursällskapets bibliotek (Top3/Småskrifter/F20097). Inlagan mäter 23,1 x 14,1 cm.

»Ord till musiken vid Studenthusets invigning i Helsingfros den 26 November 1870», Helsingfors: Theodor Sederholms boktryckeri 1870; Svenska litteratursällskapets bibliotek (Top6/Academica/F20100). Inlagan mäter 21,4 x 13,3 cm.

»Prolog vid Akademiska Sångföreningens Musikaliska Soiré den 7 December 1858 till förmån för Veteranerne», Helsingfors: Finska Litteratur-sällskapets Tryckeri 1858; Svenska litteratursällskapets bibliotek (Rbg 17/M33482). Inlagan mäter 21 x 13,5 cm.

»Prolog vid Lotterisoiréen till förmån för Finske Artisternes och Literatörernes Pensionsförening den 25 Mars 1873», Helsingfors: Hufvudstadsbladets tryckeri 1873; Svenska litteratursällskapets bibliotek (Jörg Mapp 30/M63783). Inlagan mäter 21,6 x 14,3 cm.

»Sanningen i går, i dag och i morgon. Helsning till de den 31 maj 1894 vid Kejserliga Alexanders Universitetet i Finland promoverade Filosofie Magistrarne af Z. Topelius», Helsingfors: J. C. Frenckell & Sons boktryckeri 1894; Svenska litteratursällskapets bibliotek (Top6/F8224). Inlagan mäter 28,4 x 22,3 cm.

»Theses», Aboæ: Typis Christ. Ludov. Hjelt 1845; Svenska litteratursällskapets bibliotek (Top6/F8232). Inlagan mäter 21,6 x 18,5 cm.

»Till Musik-Direktorn och Riddaren Fredric Pacius den 19 Mars 1859», Helsingfors: Finska Litteratur-sällskapets Tryckeri 1859; Svenska litteratursällskapets bibliotek (Rbg 17/M). Inlagan mäter 21,3 x 13,7 cm.

»Till Professor Fredrik Cygnæus den 1 April 1857», Helsingfors: F. Litt. –sällsk. tryckeri 1857; Svenska litteratursällskapets bibliotek (Jörg Mapp 29/M63697). Inlagan mäter 20,2 x 14,1 cm. Dikten avtrycktes i Fredrik Cygnaeus, Samlade arbeten. XI. Supplementband. Minne af Fredr. Cygnaeus, 1892.

»Till Professorn och Riddaren Fredrik Pacius den 19 Mars 1869», Helsingfors: Theodor Sederholms boktryckeri 1869; Svenska litteratursällskapets bibliotek (Top6/Sne85182). Inlagan mäter 22,6 x 14 cm.

»Vid Konstnärsgillets Årsfest. Helsingfors 4–5 Febr. 1865», Helsingfors: Finska Litteratursällskapets tryckeri 1865; Svenska litteratursällskapets bibliotek (Jörg Mapp 25/M63562). Inlagan mäter 21,1 x 13,7 cm.

»Vid M. A. Castréns graf. Den 12 Maj 1852», Helsingfors: Finska Litteratur-Sällskapets Tryckeri 1852; Svenska litteratursällskapets bibliotek (Jörg Mapp 29/M63748). Inlagan mäter 27,9 x 22,5 cm.

»Vid Professor J. L. Runebergs Graf, Sång af Finlands Studenter den 12 Maj 1877», Svenska litteratursällskapets bibliotek. Inlagan mäter 27,5 x 21 cm.

»Åbo marsch, tillegnad Westfinska Afdelningen samt Åbo Gymnasister den 23 oktober 1868», Åbo: G. W. Wilén & Co:s boktryckeri 1868, efter det exemplar som återges i det elektroniska publikationsarkivet Hereditas culturalis, upprätthållet av Åbo Akademis bibliotek.

Muut julkaisut

216

(selonteko ruotsiksi)
Bidrag till en karakteristik af Fredrik Cygnæus och hans historiska arbeten. (Hisoriska Samfundet 9 Nov. 1883), Helsingfors: Finska Litteratur-sällskapets tryckeri 1884; Svenska litteratursällskapets bibliotek (Top1/F12045b). Inlagan mäter 22,1 x 14,1 cm.

De modo matrimonia jugendi apud Fennos quondam vigente, Helsingforsiæ: ex officina typographica Frenckelliana 1847; efter det exemplar som återges i det elektroniska publikationsarkivet Doria, upprätthållet av Nationalbiblioteket.

»Ett folks kärlek», Finska studentkårens album tillegnadt Elias Lönnrot på åttionde årsdagen af hans födelse 9/6 1882, Helsingfors: Hufvudstadsbladets tryckeri 1882, s. 1–15; Svenska litteratursällskapets bibliotek (Top3/F23894). Inlagan mäter 23 x 15,2 cm. Föredraget har senare ingått i Samlade skrifter af Zacharias Topelius. Smärre skrifter 1904.

»Ett minnesblad. 12 Sept 1680», Per Brahes minne 1680 1880. Den 12 September, Stockholm: Ivar Hæggströms boktryckeri 1880, efter det exemplar som återges i det elektroniska publikationsarkivet Digi, upprätthållet av biblioteken.fi.

»Fest-Kantat», Vid Kejserliga Alexanders Universitetets i Finland fest den 10 December 1866, Helsingfors: Kejserliga Alexanders-Universitet i Finland 1867, s. 3–6; Nationalbiblioteket. Inlagan mäter 13,7 x 10 cm.

»För hvem? Och för hvad?», Concordia. Konstnärsgillet den 25 mars 1873, Helsingfors: Finska Litteratur-sällskapets tryckeri 1873, s. 1–15; Svenska litteratursällskapets bibliotek (Top3/F12607). Inlagan mäter 50,5 x 34,8 cm.

»Gudarnes amen. (Minne af Skandinaviska Studentmötet i Upsala 1843.) Till Carl Ploug», Z. Topelius, Ljung. Sånger III, Helsingfors: G. W. Edlund 1889, s. 116–118; Svenska litteratursällskapets bibliotek (Top1/Sne 80271). Inlagan mäter 19,3 x 12,9 cm.

Har vetenskapen ett fädernesland? Sång, tillegnad de med allernådigste tillstädjelse den 30 maj 1853 vid Kejserliga Alexanders-Universitetet i Finland promoverade sextioen philosophiae magistrar, Helsingfors: Finska Litteratur-Sällskapets Tryckeri 1853; Svenska litteratursällskapets bibliotek (Top6/F8225). Inlagan mäter 22,2 x 18 cm. Dikten har senare ingått i Samlade skrifter. Andra delen. Sånger 1904.

»Helsning till Upsala. (Universitetets jubelfest den 5 September 1877.)», Z. Topelius, Ljung. Sånger III, Helsingfors: G. W. Edlund 1889, s. 113–115; Svenska litteratursällskapets bibliotek (Top1/Sne 80271). Inlagan mäter 19,3 x 12,9 cm.

Inbjudning till Kejserliga Alexanders-Universitetets i Finland Minnesfest på hundrade årsdagen af H. M. Kejsar Alexander I:s födelse den 24 December 1877, Helsingfors: J. C. Frenckell & Son 1877: Svenska litteratursällskapets bibliotek (Top6/F8219). Inlagan mäter 28 x 22,4 cm. Talet har senare ingått i Samlade skrifter af Zacharias Topelius. Smärre skrifter 1904.

Inbjudning till Kejserliga Alexanders-Universitetets i Finland Minnesfest över Professoren Johan Ludvig Runeberg den 6 Maj 1878, Helsingfors: J. C. Frenckell & Son 1877: Svenska litteratursällskapets bibliotek (Top6/F8220). Inlagan mäter 28,5 x 21,8 cm. Talet har senare ingått i Samlade skrifter af Zacharias Topelius. Smärre skrifter 1904.

Inbjudningsskrift till de magister- och doktorspromotioner hvilka af Filosofiska fakulteten vid Kejserliga Alexanders-Universitetet i Finland komma att med sedvanliga högtidligheter anställas i Helsingfors den 31 Maj 1877, Helsingfors: J. C. Frenckell & Son 1877; Åbo stadsbiblioteks gamla bibliotekssamling.

»Inledande ord», s. [2], »Den 13 September 1876», s. [3]–15, »Den 20 Januari 1877», s. [17]–27, Tal vid K. Alexanders-Universitetets inskrifningar, Helsingfors: G. W. Edlunds förlag 1877; Svenska litteratursällskapets bibliotek (Top6/F12046a). Inlagan mäter 22 x 14,2 cm. Talen har senare ingått i Samlade skrifter af Zacharias Topelius. Smärre skrifter 1904.

»Inledande ord», s. [2], »Den 15 September 1877», s. [3]–12, »Den 19 Januari 1878», s. [13]–25, »Den 14 September 1878», s. [26]–38, Tal vid K. Alexanders-Universitetets inskrifningar, Helsingfors: G. W. Edlunds förlag 1878; Svenska litteratursällskapets bibliotek (Top6/F8231b). Inlagan mäter 22 x 14,2 cm. Talen har senare ingått i Samlade skrifter af Zacharias Topelius. Smärre skrifter 1904.

»Inre motiv. 1. Arkitektur. 2. Skulptur. 3. Måleri. 4. Musik. 5. Dramatisk konst», Konstnärsgillets Julblad 1894, Helsingfors: Wentzel Hagelstams förlag 1894, s. 1–2; Nationalbiblioteket (Fennica). Inlagan mäter 33,1 x 26,2 cm.

»Jenny Lind. Minnesord vid Konstnärsgillets årsfest i Helsingfors den 5 februari 1888», Svea. Folk-kalender för 1889, Stockholm: Albert Bonniers förlag 1888, s. 66–69; Svenska litteratursällskapets bibliotek (Top3/F15132). Inlagan mäter 15,8 x 11,8 cm.

»Julgåta för gillet. (Ur teckningar och utkast af Konstnärsgillets medlemmar den 20 Dec. 1876).», Brokiga blad utgifna af Konstnärsgillets skriftställarloge I, Helsingfors: Söderström & C:o 1899, s. 24–28; : Svenska litteratursällskapets bibliotek (tidskrift/M816). Inlagan mäter 26 x 17,8 cm.

Kejsaren, Storfursten Alexander II:s minne den 29 April 1894, Helsingfors: Söderström & Co. 1894: Svenska litteratursällskapets bibliotek (Top1/F8242). Inbunden, inlagan mäter 25,8 x 17,6 cm.

»Ludvig van Beethovens minne. (Konstnärsgillets fest i Helsingfors d. 17 Dec. 1870.)», Z. Topelius, Ljung. Sånger III, Helsingfors: G. W. Edlund 1889, s. 137–142; Svenska litteratursällskapets bibliotek (Top1/Sne 80271). Inlagan mäter 19,3 x 12,9 cm.

»Lund», Z. Topelius, Nya blad. Sånger II, Helsingfors: G. W. Edlunds förlag 1870, s. 108–109; Svenska litteratursällskapets bibliotek (85 Arb.rum 304/548). Inlagan mäter 21 x 13,9 cm.

»Minnesord», Werner Holmbergs minnne den 24 September 1861, Helsingfors: Finska Konstföreningens förlag 1861, s. 15–41; Svenska litteratursällskapets bibliotek (Top6/F12548). Inlagan mäter 18,8 x 12,8 cm.

»Minnesord, uttalade af Z. Topelius, professor i finsk, rysk och nordisk historia», Vid Kejserliga Alexanders Universitetets sorgefest den 24 maj 1865, med anledning af dess Höge Kanslers hans Kejserliga Höghet Thronföljaren, Cesarevitsch och Storfursten Nikolai Alexandrovitsch’s dödliga frånfälle, Helsingissä: Suomal. Kirjall. Seuran kirjapainossa 1865, s. 9–19; Svenska litteratursällskapets bibliotek (Top3/F15232). Inlagan mäter 26,8 x 21,8 cm.

»Om Qvinnan hos de skandinaviska och finska folken i forntiden», Litterära soiréer i Helsingfors under våren 1850. Sjette soiréen, Helsingfors: Öhmanska Bokhandeln 1850, s. 311–332; Svenska litteratursällskapets bibliotek (Top3/F8244). Inlagan mäter 23 x 14,4 cm. Föredraget har senare ingått i Samlade skrifter af Zacharias Topelius. Smärre skrifter 1904.

»Ord till cantaten af Rietz», Werner Holmbergs minnne den 24 September 1861, Helsingfors: Finska Konstföreningens förlag 1861, s. 42; Svenska litteratursällskapets bibliotek (Top6/F12548). Inlagan mäter 18,8 x 12,8 cm.

Ord till musiken vid Philosophiae Doctors- och Magister-Promotionen i Helsingfors den 21 Junii 1844, Helsingfors: Waseniuska Boktryckeriet 1844; Åbo stadsbiblioteks gamla bibliotekssamling. Inlagan mäter 27,7 x 24,2 cm.

»Paikkari torp», Elias Lönnrot. Ett minnesblad. Den 9 april 1882, Helsingfors: G. W. Edlunds förlag 1882, s. 14–15; Svenska litteratursällskapets bibliotek (Top3/F12562). Inlagan mäter 42 x 28,8 cm.

Redogörelse för Kejserliga Alexanders-Universitetets i Finland förvaltning och verksamhet ifrån den 1 september 1875 till samma dag 1878 afgifven af Universitetets d.v. Rektor, Helsingfors: J. C. Frenckell & Son 1878; Svenska litteratursällskapets bibliotek (Top6/F8221). Inlagan mäter 25 x 20 cm.

Striden om ljuset. Kalevala 47–49. Sång, tillegnad de med allernådigste tillstädjelse den 31 maj 1860 vid Kejserliga Alexanders-Universitetet i Finland promoverade åttiosex magistrar, Helsingfors: Finska Litteratur-Sällskapets Tryckeri 1860; Svenska litteratursällskapets bibliotek (Top6/F8216). Inlagan mäter 26 x 21 cm. Dikten har senare ingått i Samlade skrifter. Andra delen. Sånger 1904.

»Studentvisa», Z. Topelius, Ljungblommor. Tredje Samlingen, Helsingfors: Förf:s förlag 1854, s. 88–89; Svenska litteratursällskapets bibliotek (Top2/ 15229). Inlagan mäter 13,5 x 10 cm.

Sång, tillegnad de med allernådigste tillstädjelse den 21 Junii 1844 vid Kejserliga Alexanders-Universitetet i Finland promoverade sextioen philosophiae magistrar, Helsingfors: Waseniuska Boktryckeriet 1844; Svenska litteratursällskapets bibliotek (Top6/F8223). Inlagan mäter 22,2 x 19 cm. Dikten har senare ingått i Samlade skrifter. Andra delen. Sånger 1904.

Tal vid det finska universitetets fest till J. L. Runebergs minne den 6 Maj 1878, Helsingfors: Finska Litteratur-Sällskapets tryckeri 1887: Svenska litteratursällskapets bibliotek (Top6/F8228). Inlagan mäter 19,1 x 12,8 cm. Talet har senare ingått i Samlade skrifter af Zacharias Topelius. Smärre skrifter 1904.

»Till Finlands Studenter», Ylioppilasjuhla Zachris Topelius’en kunniaksi. Studentfesten för Zachris Topelius 15/11 1878, Helsingfors: Helsingfors Tryckeri-Bolags Tryckeri 1879, s. [39]–45 ; Svenska litteratursällskapets bibliotek (Top6/F12008a). Inlagan mäter 22,8 x 15,7 cm.

»Till Herr Rector Magnificus och Amplissimum Consistorium vid Kongliga Universitetet i Upsala», Upsala universitets fyrahundraårs jubelfest september 1877, Stockholm: Norstedt 1879, s. 221–222; Nationalbiblioteket. Inlagan mäter 13,2 x 8,1 cm.

»Till Magn. v. Wright. (D. 7 Juni 1865. Melodi af Kjærulf.)», Z. Topelius, Nya blad. Sånger II, Helsingfors: G. W. Edlunds förlag 1870, s. 91; Svenska litteratursällskapets bibliotek (85 Arb.rum 304/548). Inlagan mäter 21 x 13,9 cm.

»Ur en målares lif», Konstnärsgillets Julblad 1896, Helsingfors: Wentzel Hagelstams förlag 1896, s. 2–3; : Svenska litteratursällskapets bibliotek (Top3/F12589). Inlagan mäter 40 x 28,4 cm.

»Vid aftäckandet af Frans Mikael Franzéns bröstbild i Uleåborg», Svea. Folk-kalender för 1881, Stockholm: Albert Bonniers förlag 1880, s. 144–147; : Svenska litteratursällskapets bibliotek (Top3/F15133). Inlagan mäter 15,2 x 11,1 cm.

Kollaatiokappaleet

217 Useimmista erillispainatteista on löytynyt vain yksi kappale, ja siksi kollaatio on suoritettu perustekstistä. Poikkeuksena jäljessä mainitut tekstit, joissa on käytetty seuraavia kollaatiokappaleita:

218

Bidrag till en karakteristik af Fredrik Cygnæus och hans historiska arbeten. (Hisoriska Samfundet 9 Nov. 1883), Helsingfors: Finska Litteratur-sällskapets tryckeri 1884; Svenska litteratursällskapets bibliotek (Top1/F12045a).

»Det providentiela i verldshistorien», 1640–1890. Till Universitetets 250-års minne. Festskrift utgifven af Västfinska Afdelningen, Helsingfors 1890, s. [3]–10; tillh. Rainer Knapas.

Kejsaren, Storfursten Alexander II:s minne den 29 April 1894, Helsingfors: Söderström & Co. 1894: Svenska litteratursällskapets bibliotek (Top1/F8236), häftad.

»Konstnärsgillets Prolog. Den 5 Februari 1869», Helsingfors: Theodor Sederholms boktryckeri 1869; Svenska litteratursällskapets bibliotek (Top1/Småskrifter/F20101).

Etabloinnin periaatteita

219 Laitoksen etablointiperiaatteista kerrotaan kohdassa Anvisningar.

220 Lukuteksti on etabloitu painetun tekstin mukaan, jos sellainen on käytössä. Muutoin on käytetty käsikirjoitusta. Ellei käsikirjoitusta eikä alkuperäistä painatetta ole ollut saatavilla, teksti on esitetty päivälehdissä julkaistussa muodossa. Topeliuksen käsin kirjoittama rehtorinpäiväkirja ja painettu rehtorin selonteko julkaistaan ainoastaan faksimilenä.

221 Topelius julkaisi nelisenkymmentä akateemisissa yhteyksissä kirjoittamistaan runoista myöhemmin eri runokokoelmissaan (sisältyvät kokoelmiin Ljungblommor, ZTS I 2010, ja Nya blad och Ljung, ZTS II 2019). Runoista julkaistaan Academicassa niiden ensimmäinen painettu versio, koska se liittyy suoraan runojen akateemiseen asiayhteyteen. Kuuden runon alkuperäispainatetta ei ole löytynyt, ja sen sijaan teksti on etabloitu kulloisenkin runokokoelman lukutekstin mukaan (»Lund», »Helsning till Upsala», »Gudarnes amen», »Studentvisa», »Till Magn. v. Wright» ja »Ludvig van Beethovens minne»).

Tekstien kommentoinnin periaatteita

222 Jokaiseen tekstiin on liitetty kommentti, joka kuvaa sen syntyhistoriaa ja asettaa teoksen omaan viitekehykseensä. Pistekommentteihin on lisätty vieraskielisten tekstien käännökset ja tekstissä käytettyjen sitaattien lähteet. Vieraskielisten teosten sitaatit on ruotsinnettu, jos käytettävissä on ollut ruotsinkielinen teksti.

Lähteet ja kirjallisuus

Lähteet

Centralarkivet, Helsingfors universitet

Centralförvaltningens arkiv:

Konsistoriets protokoll

Nationalbiblioteket, Helsingfors

Coll. 244.35–36:

Brev Elias Lönnrot–Z. Topelius 26/2 1882

Coll. 244.97:

Brev Z. Topelius–Sophie Topelius 30/4 1858

Brev Z. Topelius–Emilie Topelius 9/7 1881

Coll. 244.98:

Brev Z. Topelius–Emilie Lindqvist 11/11 1843; 1/10 1845

Coll. 244.115:

Handlingar rörande Alexander II:s monument

Coll. 309.7:

Brev Z. Topelius–Wilhelm Schalin 13/5 1881

Privat samling/Thesleff:

Brev Z. Topelius–Fredrik Pacius 18/3 1886

Österbottniska avdelningens arkiv, Varia, PohjO:

Protokoll

SKS Kirjallisuusarkisto, Helsinki

Elias Lönnrot. Kirjeenvaihtoa 16–18:

Brev Z. Topelius–Elias Lönnrot 12/2 1882

Digitaaliset resurssit

Biografiskt lexikon för Finland, SLS 2014, http://www.blf.fi

Digi – bibliotekens digitala publikationsarkiv, https://digi.kirjastot.fi

Doria – Nationalbibliotekets digitala publikationsarkiv, https://www.doria.fi/

Fennica – Finlands nationalbibliografi, https://fennica.linneanet.fi

Finna söktjänst, https://finna.fi

Helsingfors universitets studentmatrikel 1640–1852, https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/svenska/

Helsingfors universitets studentmatrikel 1853–1899, https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/1853-1899/

Hereditas culturalis – Åbo Akademis digitala publikationsarkiv, https://bibbild.abo.fi/hereditas/

Kansallisbiografia, https://www.kansallisbiografia.fi

Nationalbibliotekets digitala samlingar, https://digi.kansalliskirjasto.fi

Nationalencyklopedin, https://www.ne.se

Nordisk familjebok, första utpplagan och Uggleupplagan, http://runeberg.org/nf/

Project Runeberg, http://runeberg.org

Suomen Historiallinen Seura, www.histseura.fi

Svenska Akademiens ordböcker, https://svenska.se

Svenska dagstidningar, http://tidningar.kb.se/

Svenskt biografiskt lexikon, https://sok.riksarkivet.se/sbl/Start.aspx

Uppslagsverket Finland, http://www.uppslagsverket.fi

Zacharias Topelius Skrifter, http://topelius.sls.fi

Kirjallisuus

Aftonbladet, »Finsk Literatur» 29/7 1845

Ahlberg, Axel W., Nils Lundqvist & Gunnar Sörbom, Norstedts latinsk-svenska ordbok, andra upplagan, Gjøvik 2004

Ahrenberg, Jac., Människor som jag känt. Personliga minnen, utdrag ur bref och anteckningar Tredje delen, Helsingfors: Söderströms & C:o 1921

Aittomaa, Sofia, »Monumenten över Alexander II i Helsingfors och Peter den store i Viborg. Två olika öden - likheter och olikheter», Historisk Tidskrift för Finland 2017:2, s. 177-233

Almqvist, C. J. L., Samlade Verk. Del 8. Törnrosens bok: duodesupplagan, Bd 8–11, Bertil Romberg (red.), Stockholm: Svenska Vitterhetssamfundet 1996

Björneborgs Tidning, »Literatur och konst» 19/12 1896

Cygnæus, Fredr., Samlade arbeten. Historiska arbeten Andra bandet 1, Helsingfors: G. W. Edlunds förlag 1882

Cygnæus, Fredr., Samlade arbeten. XI. Supplementband. Minne af Fredr. Cygnæus. Anteckningar af E. Nervander. Med porträtt, Helsingfors: G. W. Edlunds förlag 1892

Deutsches Wörterbuch von Jacob Grimm und Wilhelm Grimm, Leipzig: Verlag von S. Hirzel 1854–1961. Quellenverzeichnis Leipzig 1971, woerterbuchnetz.de

[Elmgren, Sven Gabriel], S. G. Elmgrenin muistiinpanot, Aarno Maliniemi (julk.), Suomen Historian Lähteitä II, Helsinki: Suomen Historiallinen Seura 1939

Engman, Max, Språkfrågan. Finlandssvenskhetens uppkomst 1812-1922, Finlands svenska historia 3, SSLS 702:3, Helsingfors 2016

Estlander, C. G., »Öfversigt. Bildande konst», Finsk Tidskrift 1880:2, s. 161–164

Finland, »Konstmålningar i universitetets solennitetssal» 19/4 1890

Finlands Allmänna Tidning, »Helsingfors» 28/4 1852

Finlands Allmänna Tidning, »Helsingfors» ¼ 1858

Finlands Allmänna Tidning, »Helsingfors» 27/5 1858

Finlands Allmänna Tidning, »Festen för F. Pacius» 22/3 1869;

Finlands Allmänna Tidning, »Konstlotteriet» 24/3

Finlands Allmänna Tidning, »Konstlotterifesten» 26/3 1873

Finlands Allmänna Tidning, »Konstnärsgillet» 21/12 1876

Finlands Allmänna Tidning, »Finska Historiska Samfundet» 10/11 1882

Forsgård, Nils Erik, I det femte inseglets tecken. En studie i den åldrande Zacharias Topelius livs- och historiefilosofi, diss., SSLS 616, Helsingfors 1998

Frängsmyr, Carl, Uppsala universitet 1852–1916, volym 2:1, Uppsala universitet 2010

Författaren Topelius – Med historien mot strömmen, Pia Forssell & Carola Herberts (red.), SSLS 828, Helsingfors 2019

Författningar och beslut rörande Kejserliga Alexanders-universitetet i Finland från och med den 1 oktober 1852 till utgången af år 1887, Valfrid Vasenius (utg.), Helsingfors: J. C. Frenckell & Son 1889

»Förslag till Stadgar för De Finske Artisternes och Literatörernes Pensionsförening», Concordia 25/3 1873

Geijer, Erik Gustaf, Svea rikes häfder. Första delen, Uppsala: A. Wiborg 1825

Geijer, Erik Gustaf, Tal vid Jubelfesten till den store Gustaf Adolfs Minne den 6 November 1832 i Upsala, Upsala 1832

Geijer, Erik Gustaf, »Om historiens nytta. En föreläsning» 1819, Valda smärre skrifter. Första delen, Stockholm 1842

Georges, K. E., Ausführliches Lateinisch-Deutsches Handwörterbuch. Achte verbesserte und vermehrte Auflage von H. Georges, Hannover und Leipzig 1913–1919

Grandell, Jens, Från ett årtionde i Finland. August Schauman och det liberala genombrottet, diss. 2020, manuskript under arbete

Heikel, Ivar A., Helsingfors universitet 1640–1940, Helsingfors: Helsingfors universitet 1940

Helsingfors Dagblad, »Sorgefesten efter H. K. H. Tronföljaren Nikolai […]» 26/5 1865

Helsingfors Dagblad, »Konstnärsgillets vårfest» 9/6 1865

Helsingfors Dagblad, »Högtidligheten i universitetet» 11/12 1866

Helsingfors Dagblad, »Fredrik Pacius» 22/3 1869

Helsingfors Dagblad, »Rektorsombytet vid Universitetet» 15/9 1869

Helsingfors Dagblad, »Artisternes och Litteratörernes Pensions- och Understödskassa» 19/10 1872

Helsingfors Dagblad, »Konstlotteriet» 17/3 1873

Helsingfors Dagblad, »Universitetet» 16/9 1875

Helsingfors Dagblad, »Ur inbjudningsskriften till magister- och doktorspromotionen» 31/5 och 2/6 1877

Helsingfors Dagblad, »Från jubelfesten i Upsala» 14/9 1877

Helsingfors Dagblad, »För statsrådet Z. Topelius» 2/10 1878

Helsingfors Dagblad, »Studenternas fest för statsrådet Z. Topelius» 18/11 1878

Helsingfors Dagblad, »Fredrik Pacius» 20/3 1879

Helsingfors Dagblad, »Till Lönnrotsdagen» 9/4 1882

Helsingfors Morgonblad, »Filosofie-Doktors- och Magister-Promotionen» 27/6 1844

Helsingfors Tidningar, »Promotionen 1864» 4/6 1864

Helsingfors Tidningar, »Vid Konstnärsgillets Vårfest» 9/6 1865

Hirn, Yrjö, Runebergskulten, SSLS 248, Helsingfors 1935

Horatii Oder och Epoder, G. Adlerbeth (övers.), Stockholm: A. Gadelius 1817

Hufvudstadsbladet, »Universitetets fest» 11/12 1866

Hufvudstadsbladet, »Konstlotteriet» 25/3 1873

Hufvudstadsbladet, »Adress från finska fornminnesföreningen till Nyslotts stad och bestyrelsen för sekularfesten den 29 Juli 1875» 5/8 1875

Hufvudstadsbladet, »Theaterskandal» 23/11 1876

Hufvudstadsbladet, »Johan Ludwig Runebergs begrafning» 13/5 1877

Hufvudstadsbladet, »Promotionen» 31/5 1877

Hufvudstadsbladet, »Resestipendium» 18/4 1878

Hufvudstadsbladet, »Hyllning» 24/10 1878

Hufvudstadsbladet, »Festen för Elias Lönnrot» 14/4 1882

Hufvudstadsbladet, »Alexandersmonumentet» 1/5 1894

Hufvudstadsbladet, »Alexandersmonumentets aftäckning» 1/5 1894

Hufvudstadsbladet, »Konstnärsgillets julblad» 9/12 1894

Hufvudstadsbladet, »Konst och literatur» 13/12 1896

Hufvudstadsbladet, »Literatur» 10/12 1899

Huldén, Lars, »Den akademiska dikten och mitt Universitet», Universitas Helsingiensis 350. Yliopiston juhlavuosi 1990, Päivi Setelä (päätoim.), Helsinki: Helsingin yliopisto 1992

Hultin, Arvid, »Studier bland våra lyriker. I–II. Topelius och v. Qvanten», Finsk Tidskrift 1881:3, s. 169–196

Hwasser, Israel, Om allians-tractaten emellan Sverige och Ryssland år 1812. Politisk betraktelse öfver Nordens nuvarande ställning, Stockholm: Hörbergska boktryckeriet 1838

Kaila. Eino, Kolmesataa vuotta suomalaista yliopistoelämää, aatehistoriallinen katsaus, Helsinki: Otava 1940

Kalevala, öfversatt af M. A. Castrén, Helsingfors: J. Simelii enka 1841

Kallio, Rakel, Dukaatti. Suomen taideyhdistys 1846–2006, Helsinki: WSOY 2006

Karonen, Petri (toim.), Tiede ja yhteiskunta. Suomen Historiallinen Seura ja historiantutkimus 1800-luvulta 2010-luvulle, SKST 1449, Helsinki 2019

Klinge, Matti, Ylioppilaskunnan historia. Ensimmäinen osa 1828–1852, Helsinki: WSOY 1967

Klinge, Matti, Ylioppilastalo. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan kiinteistöjen vaiheita, Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan historia 10, Helsinki 1970

Klinge, Matti, Rainer Knapas & John Strömberg, Kejserliga Alexanders Universitetet 1808–1917 Andra delen, Helsingfors: Förlagsaktiebolaget Otava 1989

Klinge, Matti, Idyll och hot. Zacharias Topelius – hans politik och idéer, Helsingfors: Söderströms & Co Förlags AB 2000

Klinge, Matti, Suomalainen ja eurooppalainen menneisyys. Historiankirjoitus ja historiakulttuuri keisariaikana, SKST 1285, Helsinki 2010

Knapas, Marja Terttu, Turun tuomiokirkon restaurointisuunnitelmat vuosilta 1896 ja 1901, otryckt licentiatavhandling i konsthistoria, Helsingfors universitet 1983

Knapas, Rainer, Bibliotheca academica. Helsingfors universitetsbibliotek. Finlands nationalbibliotek, Helsingfors: Helsingfors universitets bibliotek 2001

Knapas, Rainer, »Finsk eller svensk nationallitteratur i Finland. Litteraturhistoriska frontlinjer på 1850- och 1860-talen», Videnskab og national opdragelse: Studier i nordisk litteraturhistorieskrivnin Del 1, Per Dahl & Torill Steinfeld (red.), København: Nordisk Ministerråd 2001

Knapas, Rainer, Kunskapens rike. Helsingfors universitetsbibliotek – Nationalbiblioteket 1640–2010, SSLS 764, Helsingfors 2012

Koskimies, Rafael, Y. S. Yrjö-Koskisen elämä II. Nuijamieheksi luotu, Helsinki: Historian Ystäväin Liitto 1974

Lindman, Adolf, Anteckningar om Åbo domkyrka och dess fornminnen, 3. uppl., Helsingfors 1890

Lördagen, »Doktors- och magisterpromotionen i Helsingfors 1853. Ett femtiårs minne» 30/5 och 6/6 1903

Morgonbladet, »Promotionen» 2/6 1853

Morgonbladet, »Från Historiska Samfundets årsdag» 11/11 1875

Morgonbladet, »Universitetets lärare [...]» 2/10 1878

Morgonbladet, »Den akademiska fest,» 16/11 1878

Morgonbladet, »Den akademiska festen för Z. Topelius» 18/11 1878

Morgonbladet, »Vid Johan Vilhelm Snellmans graf» 8/7 1881

Morgonbladet, »Studentkårens båda festalbums till Elias Lönnrots ära [...]» 17/4 1882

Morgonbladet, »Fredrik Pacius» 20/3 1884

Mustelin, Olof, Studier i finländsk historieforskning 1809–1865, SSLS 361, Helsingfors 1957

Mäkelä, Tomi, Fredrik Pacius, kompositör i Finland, SSLS 732, Helsingfors 2009

[Nordqvist, A. F.], »Icke-Officiela Afdelningen», Finlands Allmänna Tidning 8/4 1871

Noro, Mauri, Kaitselmusaate Topeliuksen historianfilosofiassa, Porvoo/Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö 1968

Nyberg, Paul, Zachris Topelius. En biografisk skildring, Helsingfors: Söderströms 1949

Pettersson, Susanna, Suomen Taideyhdistyksestä Ateneumiin. Fredrik Cygnaeus, Carl Gustaf Estlander ja taidekokoelman roolit, Historiallisia Tutkimuksia 240, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura Dimensio 6, Helsinki 2008

Pitkäranta, Reijo, Lexicon neolatinum dissertationum Academiae Aböensis (1642 – 1828). Uuslatinan sanasto Turun akatemian väitöskirjoissa (1642 – 1828), Helsinki 2018

Post- och Inrikes Tidningar, »Tidnings-öfversigt» 11/11 1845

Runeberg, Joh. Ludv., Kung Fjalar. En dikt i fem sånger, Borgå 1844

Saarenheimo, Mikko, »Länsisuomalaisen Osakunnan inspehtorit», Satakunta. Kotiseutututkimuksia IX, Satakuntalainen Osakunta (julk.), Vammala 1931, s. 1–61

Savelainen, Hannele, Zacharias Topelius i bild. Människan, porträtten och sinnebilderna, SSLS 712, Helsingfors 2009

Savolainen, Raimo, Med bildningens kraft. J. V. Snellmans liv, SSLS 827, Helsingfors 2019

Selokari, Hanne (toim.), 150 vuotta kuvataiteilijoiden puolesta. Suomen Taiteilijaseura Konstnärsgillet i Finland 1864–2014, Helsinki: Suomen Taiteilijaseura 2016

Silverstolpe, G. L., »Det moderna Suomi», Dagligt Allehanda 11/11 1845

Sjöstrand, Nils, Ny latinsk grammatik, Malmö 1953

Strinnholm, Anders Magnus, Svenska folkets historia från äldsta till närwarande tider I–V, Stockholm 1834–1854

Suomalainen Wirallinen Lehti, »Ylioppilaskokouksessa» 1/10 1870

Suomen Muinaismuistoyhdistyksen pöytäkirjat. Finska Fornminnesföreningens protokoll. I. 1870–1875, Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys 1909

Suomen Muinaismuistoyhdistyksen pöytäkirjat. Finska Fornminnesföreningens protokoll. II. 1876–1885, Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys 1915

Suometar, »Surujuhla» 26/5 1865

Söderhjelm, Wener, Utklipp om böcker Tredje serien, första delen, Helsingfors: Söderström & Förlagsaktiebolag 1920

Tammerfors Aftonblad, »Promotionen» 3/6 1890

Tapio, »Kuopiosta. Kirje Helsingistä» 27/11 1878

Tegnér, Esaias, »Hjelten» 1827

Tegnér, Esaias, Samlade skrifter. Ny kritisk upplaga. Kronologiskt ordnad, åttonde delen 1836–1839, Evert Wrangel & Fredrik Böök (utg.), Stockholm: P. A. Norstedt & Sönders förlag 1923

Tigerstedt, E. N., »Snellman och den unge Topelius», Ord och Bild. Illustrerad Månadsskrift, Femte häftet, Stockholm 1944, s. 219–222

Tiitta, Allan, Harmaakiven maa. Zacharias Topelius ja maantiede, diss., Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk 147, Helsinki 1994

Tikkanen, J. J., Finska konstföreningen 1846–1896, Helsingfors 1896

Tommila, Päiviö, Suomen historiankirjoitus. Tutkimuksen historia, Porvoo/Helsinki/Juva: WSOY 1989

[Topelius], » Philosophiæ Doktors- och Magister-Promotion i Helsingfors den 21 Juni 1844», Helsingfors Tidningar 22/6 1844

[Topelius], »Till Finlands Mödrar», Helsingfors Tidningar 4/1 1845

[Topelius], »Misceller», Helsingfors Tidningar 22/11 1845

[Topelius], »Från Helsingfors. Kapten Leopold i Bender. 1848 Mars 31», Helsingfors Tidningar 1/4 1848

[Topelius], »Helsingfors», Helsingfors Tidningar 4/5 1850

[Topelius], »Filosofie Doktors- och Magisterpromotionen i Helsingfors den 30 Maj 1853», Helsingfors Tidningar 1/6 1853

[Topelius], »Universitetet», Helsingfors Tidningar 17/5 1856

[Topelius], »DD. KK. HH. Thronföljaren» Helsingfors Tidningar 27/6 1857

[Topelius], »Helsingfors», Helsingfors Tidningar 12/5 1858

[Topelius], Helsingfors», Helsingfors Tidningar 15/5 1858

[Topelius], »Helsingfors», Helsingfors Tidningar 2/6 1858

[Topelius], »Finska Konstföreningen», Helsingfors Tidningar 16/3 1859

[Topelius], »Universitetets Promotionsfest», Helsingfors Tidningar 31/5 och 2/6 1860

Topelius, Z. & J. R. Aspelin, »Helsingistä. Savonlinnan juhla», Uusi Suometar 4/8 1875

Topelius, Z., »Universitetets hr rektors skrifvelse till studentafdelningarne», Helsingfors Dagblad 26/11 1876

[Topelius], Konstvän, »Till Red. för ’Finland’. Målningarna i solennitetssalen», Finland 28/2 1891

Topelius, Zacharias, Blad ur min tänkebok, Helsingfors: Söderströms 1898

Topelius, Zacharias, Samlade skrifter. Tjugutredje delen. Smärre skrifter, Helsingfors: G. W. Edlunds förlagsaktiebolag 1904

Topelius, Zacharias, Självbiografiska anteckningar, Paul Nyberg (utg.), Helsingfors: Holger Schildts förlagsaktiebolag 1922

Topelius, Zachris, Fästmansbrev i urval, Paul Nyberg (utg.), Stockholm: Alb. Bonniers förlag 1948

Topelius, Zacharias, Finlands krönika 1860–1878, Rainer Knapas (utg.), SSLS 660, Helsingfors 2004

Topelius, Zacharias, Ljungblommor, Carola Herberts (utg.), ZTS I, SSLS 742, Helsingfors 2010

Topelius, Zacharias, Finland framställdt i teckningar, Jens Grandell & Rainer Knapas (utg.), ZTS XII, SSLS 747, Helsingfors 2011

Topelius, Zacharias, En resa i Finland, Katarina Pihlflyckt (utg.), ZTS XIII, SSLS 775, Helsingfors 2013

Topelius, Zacharias, Hertiginnan af Finland och andra historiska noveller, Pia Forssell, Matti Klinge & Anna Movall (utg.), ZTS V, SSLS 782, Helsingfors 2013

Topelius, Zacharias, Korrespondens med förlag och översättare, Carola Herberts (utg.), ZTS XX:1, SSLS 835:1, Helsingfors 2015

Topelius, Zacharias, Naturens Bok och Boken om Vårt Land, Magnus Nylund (utg.), ZTS XVII, SSLS 816, Helsingfors 2017

Topelius, Zacharias, Föreläsningar i geografi och historia, Jens Grandell (utg.), ZTS XV, Helsingfors 2017

Topelius, Zacharias, Dagböcker, Pia Asp (utg.), ZTS XXI, SSLS 823, Helsingfors 2018

Topelius, Zacharias, Korrespondens med föräldrarna, Eliel Kilpelä (utg.), ZTS XX:2, SSLS 835:2, Helsingfors 2018

Topelius, Zacharias, Finland i 19de seklet, Katarina Pihlflyckt (utg.), ZTS XIV, SSLS 837, Helsingfors 2019

Topelius, Zacharias, Nya blad och Ljung, Carola Herberts (utg.), ZTS II, SSLS 838, Helsingfors 2019

Topelius, Zacharias, Övrig lyrik, Carola Herberts (utg.), ZTS III, SSLS 839, Helsingfors 2019

Wasabladet, »Festen till Elias Lönnrots ära» 19/4 1882

Wasa Nyheter, »Literatur och konst» 29/11 1896

Vasenius, Valfrid, »Antikritik», Hufvudstadsbladet 30/3 1881

[Vasenius, Valfrid] V., »Kotimaan kirjallisuutta», Valvoja 1882:9, s. 204–209

Vasenius, Valfrid, Zacharias Topelius. Hans lif och skaldegärning Andra delen, Helsingfors: G. W. Edlunds förlagsaktiebolag 1914

Vasenius, Valfrid, Zacharias Topelius. Hans lif och skaldegärning Tredje delen, Helsingfors: G. W. Edlunds förlagsaktiebolag 1918

Vasenius, Valfrid, Zacharias Topelius. Hans lif och skaldegärning Fjärde delen, Helsingfors: Holger Schildts förlagsaktiebolag 1924

Vasenius, Valfrid, Zacharias Topelius. Hans lif och skaldegärning Femte delen, Helsingfors: Holger Schildts förlagsaktiebolag 1927

Vasenius, Valfrid, Zacharias Topelius. Hans lif och skaldegärning Sjette delen, Helsingfors: Holger Schildts förlagsaktiebolag 1930

Westermarck, Helena, Finlands första kvinnliga läkare. Rosina Heikel. Kvinnospår i finländskt kulturliv, Helsingfors: Söderström & Co Förlagsaktiebolag 1930

Wiborgs Tidning, »Konstlotteriet» 22/3 1873

Åbo Tidningar, »Helsingfors» 28/5 1850

Åbo Underrättelser, »Bref från Hufwudstaden» 6/10 1875

Teosrekisteri

Aakkosellinen luettelo

223
1 okt. 78. [Tacktal vid avskedet från universitetet]	🔗
19 Mars 79	🔗

Afskeds Ord till Hrr Lönnrot, Castrén och Bergstadi den 26 Febr. 1845	🔗
[Angående besättandet av professuren i filosofi] (1869)	🔗
[Angående besättandet av professuren i matematik] (1877)	🔗
Anmärkningar vid Komitens Utkast till ordnande af studentkorpsens angelägenheter (1876)	🔗

Bidrag till en karakteristik af Fredrik Cygnaeus och hans historiska arbeten (1883)	🔗

Calonius (1873)	🔗
Consist. Academ. d. 16 Maj 1871. [Angående studerandes och universitetslärares ställning till politiken]	🔗
Consist. protkokoll för d. 19 Jan. [Angående Maria Tschetschulins rätt att avlägga studentexamen] (1870)	🔗

De causis quae ad promovendam et augendam potestatem paparum maxime conduxerunt. [Skrivprovet pro gradu] (1839)	🔗
De modo matrimonia jungendi apud Fennos quondam vigente. [Avhandling i historia] (1847)	🔗
Den 14 Mars 1851	🔗
Den 15 Maj 1856	🔗
Den 19 Mars 1879	🔗
Den första Porthansfesten 1839 (1897)	🔗
Den Resande Studenten (1845)	🔗
Det providentiela i verldshistorien (1890)	🔗

Ej bryts den länk (1835)	🔗
Elias Lönnrot (1884)	🔗
Ett folks kärlek (1882)	🔗
Ett minnesblad (1880)	🔗

Fest-Kantat (1866)	🔗
Finlands öde (1860)	🔗
Fredrika Bremers minne vid Konstnärsgillets årsfest i Helsingfors den 5 februari 1866	🔗
För F. Pacius (1884)	🔗
För Fredrik Cygnaeus (1881)	🔗
För hvem? Och för hvad? (1873)	🔗
Förklaring angående ett yttrande på årsfesten 1845	🔗
Förslag till ändringar i Universitetets Statuter (1869)	🔗

Georg August Wallin (1852)	🔗
Gudarnes amen (1889)	🔗

Har vetenskapen ett fädernesland? Sång, tillegnad de med allernådigste tillstädjelse den 30 maj 1853 vid Kejserliga Alexanders-Universitetet i Finland promoverade sextioen philosophiae magistrar	🔗
Helsning till de den 30 maj 1890 promoverade filosofie magistrarne från 1840 års magistrar	🔗
Helsning till Konstnärsgillet den 5 februari 1876	🔗
Helsning till Upsala (1889)	🔗
[Hälsningstal vid jubelfesten i Uppsala 1877]	🔗
Högborne Storfurste, Cesarewitsch och Thronföljare, Kejserliga Alexanders Universitetets Höge Kansler! [Angående besättandet av professuren i finsk, rysk och nordisk historia samt professuren i allmän historia] (1875)	🔗
Högborne Storfurste, Thronföljare och Cesarewitsch, Kejs. Alexanders Universitetets Höge Kansler! [Avskedsansökan från universitetet samt tjänsteförteckning] (1878)	🔗
Högvälborne Herr Grefve, Minister-Stats sekreterare och Werklige Geheimeråd m.m. [Angående studenternas demonstration mot professor Nordqvist] (1871)	🔗

Inbjudning till Kejserliga Alexanders-Universitetets i Finland Minnesfest på hundrade årsdagen af H. M. Kejsar Alexander I:s födelse den 24 December 1877	🔗
Inbjudning till Kejserliga Alexanders-Universitetets i Finland minnesfest öfver Professoren Johan Ludvig Runeberg (1878)	🔗
Inbjudningsskrift till de magister- och doktorspromotioner hvilka af Filosofiska fakulteten vid Kejserliga Alexanders-Universitetet i Finland komma att med sedvanliga högtidligheter anställas i Helsingfors den 31 Maj 1877	🔗
Inre motiv. 1. Arkitektur, 2. Skulptur, 3. Måleri, 4. Musik, 5. Dramatisk konst (1894)	🔗

Jenny Lind (1888)	🔗
Johan Jacob Nordström (1874)	🔗
Julgåta för Gillet (1899)	🔗

[Karl Collan] (1871)	🔗
Kejsaren, Storfursten Alexander II:s minne (1894)	🔗
Konstnärsgillets prolog (1869)	🔗
Kraft och Ära (1873)	🔗

Ludvig van Beethovens minne (1889)	🔗
Lund (1870)	🔗

[Magnus von Wright] (1872)	🔗
Majblommor 1864	🔗
Minne af Karl Emanuel Jansson (1875)	🔗
Minnesord, uttalade af Z. Topelius, professor i finsk, rysk och nordisk historia (1865)	🔗
Minnesord. Werner Holmbergs minne den 24 september 1861	🔗

Om Betydelsen af Nations-Indelningen wid Universitetet samt Studentens werksamhet inom sin Afdelning (1844)	🔗
Om de orsaker som har bidragit mest till att befordra och öka påvarnas makt. [Skrivprovet pro gradu] (1839)	🔗
Om det religiösa momentet i finska folkbildningen (1852)	🔗
Om det sätt att ingå äktenskap som en gång var i bruk hos finnarna. [Avhandling i historia] (1847)	🔗
Om Finlands geografiska läge (1854)	🔗
Om Finska Folkets och Stammens Betydelse i Historien (1848)	🔗
Om Qvinnan hos de skandinaviska och finska folken i forntiden (1850)	🔗
Om Österbotten (1843)	🔗
Ord, afsjungna af Studenterne vid Professoren J. J. Nervanders graf den 20 mars 1848	🔗
Ord till cantaten af Rietz. Werner Holmbergs minne den 24 september 1861	🔗
Ord till festsången den 19 Nov. 1870	🔗
Ord till musiken vid Philosophiae Doctors- och Magister-Promotionen i Helsingfors den 21 Junii 1844	🔗
Ord till musiken vid Studenthusets invigning i Helsingfors den 26 November 1870	🔗
[Ordförandes tal vid Finska fornminnesföreningens årsmöte] (1871)	🔗

Paikkari torp (1882)	🔗
Porthan (1873)	🔗
Prolog vid Akademiska sångföreningens musikaliska soiré den 7 december 1858 till förmån för veteranerne	🔗
Prolog vid Lotterisoiréen till förmån för Finske artisternes och literatörernes pensionsförening (1873)	🔗
Prolog vid Shakespeare-festen (1864)	🔗
Promotionstal d. 31 Maj 1877	🔗

Rectors enskilda Diarium rörande Universitets-ärender 1876–1878	🔗
Redogörelse för Kejserliga Alexanders-Universitetets i Finland förvaltning och verksamhet ifrån den 1 september 1875 till samma dag 1878 afgifven af Universitetets d.v. Rektor	🔗
Reservation till Österbottniska Afdelningens Protokoll för den 14 Mars 1848	🔗
Robert Wilhelm Ekman (1874)	🔗

Sagorna om den högsta norden (1858)	🔗
Sanningen i går, i dag och i morgon. Helsning till de den 31 maj 1894 vid Kejserliga Alexanders Universitetet i Finland promoverade filosofie magistrarne	🔗
Skål proponerad å ett Tafvastländska Afdelningens Nations kalas den [–] Nov. 1840 (1839)	🔗
Skål vid Tafvastländska Afdelningens nations kalas den [–] Maji 1842 i egenskap af Curator (1843)	🔗
Striden om ljuset. Kalevala 47–49. Sång, tillegnad de med allernådigste tillstädjelse den 31 maj 1860 vid Kejserliga Alexanders-Universitetet i Finland promoverade åttiosex magistrar	🔗
Studentsång (1865)	🔗
Studentsånger. 1. Till Lektor Runeberg den 28 Mars 1842 (1848)	🔗
Studentsånger. 2. Till Mag. Doc. Rektor Cygnæus. Afsjungen den 22 Maj 1843 (1848)	🔗
Studentsånger. 3. Till Professor Runeberg. Afsjungen den 25 Maj 1846 (1848)	🔗
Studentsånger. 4. Till Professor J. J. Tengström. Afsjungen på hans 60:de födelsedag den 22 oct. 1847 (1848)	🔗
Studentvisa (1854)	🔗
Sång, tillegnad de med allernådigste tillstädjelse den 21 Junii 1844 vid Kejserliga Alexanders-Universitetet i Finland promoverade sextioen philosophiae magistrar	🔗

Tal vid det finska universitetets fest till J. L. Runebergs minne den 6 Maj 1878 (1887)	🔗
Tal vid K. Alexanders-Universitetets inskrifningar. [Inledande ord] (1877)	🔗
Tal vid K. Alexanders-Universitetets inskrifningar. [Inledande ord] (1878)	🔗
Tal vid K. Alexanders-Universitetets inskrifningar. Den 13 September 1876	🔗
Tal vid K. Alexanders-Universitetets inskrifningar. Den 14 September 1878	🔗
Tal vid K. Alexanders-Universitetets inskrifningar. Den 15 September 1877	🔗
Tal vid K. Alexanders-Universitetets inskrifningar. Den 19 Januari 1878	🔗
Tal vid K. Alexanders-Universitetets inskrifningar. Den 20 Januari 1877	🔗
Teser. [Teser för ansökan om lektorstjänsten i historia vid Vasa gymnasium] (1845)	🔗
Theses. [Teser för ansökan om lektorstjänsten i historia vid Vasa gymnasium] (1845)	🔗
Till Consistorium den 10 April 1878. [Angående kvinnors rätt att studera]	🔗
Till delegationen för Finlands Studenter. [Angående inköp av R. W. Ekmans tavla] (1874)	🔗
Till Elias Lönnrot på hans 80:de födelsedag (1882)	🔗
Till Emma Irene Åström (1882)	🔗
Till Finlands Studenter (1878)	🔗
Till Herr Rector Magnificus och Amplissimum Consistorium vid Kongliga Universitetet i Uppsala (1879)	🔗
Till Magn. v. Wright (1870)	🔗
Till Musik-Direktorn och riddaren Fredric Pacius den 19 Mars 1859	🔗
Till professor Fredrik Cygnæus Den 1 April 1857	🔗
Till Professorn och Riddaren Fredrik Pacius den 19 Mars 1869	🔗
Till statsrådet Fredrik Wilhelm Pipping (1863)	🔗
Till Studentkorpsens Delegation. [Angående inköp av R. W. Ekmans tavla] (1873)	🔗
Till t.f. Vicekansler. [Angående disciplinära förhållanden bland studerande] (1878)	🔗
Till Universitetets Student-Afdelningar. [Angående studentdemonstrationen mot operetten Läderlappen] (1876)	🔗
Till Vicekansler 12 Juni 1877. [Angående studerandes rätt att sammankomma till allmänna möten]	🔗
Till Österbottniska Afdelningen (1848)	🔗

Univ:s Vicekansler. [Avskedsord till universitetets rektor professor Adolf Moberg] (1875)	🔗
Ur en målares lif (1896)	🔗

Wasa Gymnasisters sång (1864)	🔗
Vid aftäckandet af Frans Mikael Franzéns bröstbild i Uleåborg (1880)	🔗
[Vid Frans Ludvig Schaumans jordfästning] (1877)	🔗
[Vid J. L. Runebergs jordfästning] (1877)	🔗
Vid Johan Vilhelm Snellmans jordfästning i Helsingfors den 7 Juli 1881	🔗
Vid Konstnärsgillets Vårfest den 7 Juni (1865)	🔗
Vid Konstnärsgillets årsfest (1865)	🔗
Vid M. A. Castréns graf den 12 Maj 1852	🔗
Vid Professor J. L. Runebergs graf (1877)	🔗
Votum i Consistorium Academicum d. 28 nov. 1868. [Angående en ritläraretjänst vid universitetet]	🔗
Vår enda arfvelott (1862)	🔗
Wåra Julidagar (1840)	🔗

Z. Topelii votum i frågan om anslagen för Vskapssocieteten (1873)	🔗

Åbo marsch (1868)	🔗

Äger finska folket en historie? (1845)	🔗
Är Österbottningarnas Stjerna i nedgående? (1845)	🔗

Kronologinen luettelo

224
1835
Ej bryts den länk	🔗

1839
De causis quae ad promovendam et augendam potestatem paparum maxime conduxerunt. [Skrivprovet pro gradu]	🔗
Om de orsaker som har bidragit mest till att befordra och öka påvarnas makt. [Skrivprovet pro gradu]	🔗
Skål proponerad å ett Tafvastländska Afdelningens Nations kalas den [–] Nov. 1840	🔗

1840
Wåra Julidagar	🔗

1843
Om Österbotten	🔗
Skål vid Tafvastländska Afdelningens nations kalas den [–] Maji 1842 i egenskap af Curator	🔗

1844
Om Betydelsen af Nations-Indelningen wid Universitetet samt Studentens werksamhet inom sin Afdelning	🔗
Ord till musiken vid Philosophiae Doctors- och Magister-Promotionen i Helsingfors den 21 Junii 1844	🔗
Sång, tillegnad de med allernådigste tillstädjelse den 21 Junii 1844 vid Kejserliga Alexanders-Universitetet i Finland promoverade sextioen philosophiae magistrar	🔗

1845
Afskeds Ord till Hrr Lönnrot, Castrén och Bergstadi den 26 Febr. 1845	🔗
Den Resande Studenten	🔗
Förklaring angående ett yttrande på årsfesten 1845	🔗
Teser. [Teser för ansökan om lektorstjänsten i historia vid Vasa gymnasium]	🔗
Theses. [Teser för ansökan om lektorstjänsten i historia vid Vasa gymnasium]	🔗
Äger finska folket en historie?	🔗
Är Österbottningarnas Stjerna i nedgående?	🔗

1847
De modo matrimonia jungendi apud Fennos quondam vigente. [Avhandling i historia]	🔗
Om det sätt att ingå äktenskap som en gång var i bruk hos finnarna. [Avhandling i historia]	🔗

1848
Om Finska Folkets och Stammens Betydelse i Historien	🔗
Ord, afsjungna af Studenterne vid Professoren J. J. Nervanders graf den 20 mars 1848	🔗
Reservation till Österbottniska Afdelningens Protokoll för den 14 Mars 1848	🔗
Studentsånger. 1. Till Lektor Runeberg den 28 Mars 1842	🔗
Studentsånger. 2. Till Mag. Doc. Rektor Cygnæus. Afsjungen den 22 Maj 1843	🔗
Studentsånger. 3. Till Professor Runeberg. Afsjungen den 25 Maj 1846	🔗
Studentsånger. 4. Till Professor J. J. Tengström. Afsjungen på hans 60:de födelsedag den 22 oct. 1847	🔗
Till Österbottniska Afdelningen	🔗

1850
Om Qvinnan hos de skandinaviska och finska folken i forntiden	🔗

1851
Den 14 Mars 1851	🔗

1852
Georg August Wallin	🔗
Om det religiösa momentet i finska folkbildningen	🔗
Vid M. A. Castréns graf den 12 Maj 1852	🔗
Vår enda arfvelott	🔗

1853
Har vetenskapen ett fädernesland? Sång, tillegnad de med allernådigste tillstädjelse den 30 maj 1853 vid Kejserliga Alexanders-Universitetet i Finland promoverade sextioen philosophiae magistrar	🔗

1854
Om Finlands geografiska läge	🔗
Studentvisa	🔗

1856
Den 15 Maj 1856	🔗

1857
Till professor Fredrik Cygnæus Den 1 April 1857	🔗

1858
Prolog vid Akademiska sångföreningens musikaliska soiré den 7 december 1858 till förmån för veteranerne	🔗
Sagorna om den högsta norden	🔗

1859
Till Musik-Direktorn och riddaren Fredric Pacius den 19 Mars 1859	🔗

1860
Finlands öde	🔗
Striden om ljuset. Kalevala 47–49. Sång, tillegnad de med allernådigste tillstädjelse den 31 maj 1860 vid Kejserliga Alexanders-Universitetet i Finland promoverade åttiosex magistrar	🔗

1861
Minnesord. Werner Holmbergs minne den 24 september 1861	🔗
Ord till cantaten af Rietz. Werner Holmbergs minne den 24 september 1861	🔗

1863
Till statsrådet Fredrik Wilhelm Pipping	🔗

1864
Majblommor 1864	🔗
Prolog vid Shakespeare-festen	🔗
Wasa Gymnasisters sång	🔗

1865
Minnesord, uttalade af Z. Topelius, professor i finsk, rysk och nordisk historia	🔗
Studentsång	🔗
Vid Konstnärsgillets årsfest	🔗
Vid Konstnärsgillets Vårfest den 7 Juni	🔗

1866
Fest-Kantat	🔗
Fredrika Bremers minne vid Konstnärsgillets årsfest i Helsingfors den 5 februari 1866	🔗

1868
Votum i Consistorium Academicum d. 28 nov. 1868. [Angående en ritläraretjänst vid universitetet]	🔗
Åbo marsch	🔗

1869
[Angående besättandet av professuren i filosofi]	🔗
Förslag till ändringar i Universitetets Statuter	🔗
Konstnärsgillets prolog	🔗
Till Professorn och Riddaren Fredrik Pacius den 19 Mars 1869	🔗

1870
Consist. protkokoll för d. 19 Jan. [Angående Maria Tschetschulins rätt att avlägga studentexamen]	🔗
Lund	🔗
Ord till festsången den 19 Nov. 1870	🔗
Ord till musiken vid Studenthusets invigning i Helsingfors den 26 November 1870	🔗
Till Magn. v. Wright	🔗

1871
Consist. Academ. d. 16 Maj 1871. [Angående studerandes och universitetslärares ställning till politiken]	🔗
Högvälborne Herr Grefve, Minister-Stats sekreterare och Werklige Geheimeråd m.m. [Angående studenternas demonstration mot professor Nordqvist]	🔗
[Karl Collan]	🔗
[Ordförandes tal vid Finska fornminnesföreningens årsmöte]	🔗

1872
[Magnus von Wright]	🔗

1873
Calonius	🔗
För hvem? Och för hvad?	🔗
Kraft och Ära	🔗
Porthan	🔗
Prolog vid Lotterisoiréen till förmån för Finske artisternes och literatörernes pensionsförening	🔗
Till Studentkorpsens Delegation. [Angående inköp av R. W. Ekmans tavla]	🔗
Z. Topelii votum i frågan om anslagen för Vskapssocieteten	🔗

1874
Johan Jacob Nordström	🔗
Robert Wilhelm Ekman	🔗
Till delegationen för Finlands Studenter. [Angående inköp av R. W. Ekmans tavla]	🔗

1875
Högborne Storfurste, Cesarewitsch och Thronföljare, Kejserliga Alexanders Universitetets Höge Kansler! [Angående besättandet av professuren i finsk, rysk och nordisk historia samt professuren i allmän historia]	🔗
Minne af Karl Emanuel Jansson	🔗
Univ:s Vicekansler. [Avskedsord till universitetets rektor professor Adolf Moberg]	🔗

1876
Anmärkningar vid Komitens Utkast till ordnande af studentkorpsens angelägenheter	🔗
Helsning till Konstnärsgillet den 5 februari 1876	🔗
Till Universitetets Student-Afdelningar. [Angående studentdemonstrationen mot operetten Läderlappen]	🔗

1877
[Angående besättandet av professuren i matematik]	🔗
[Hälsningstal vid jubelfesten i Uppsala 1877]	🔗
Inbjudning till Kejserliga Alexanders-Universitetets i Finland Minnesfest på hundrade årsdagen af H. M. Kejsar Alexander I:s födelse den 24 December 1877	🔗
Inbjudningsskrift till de magister- och doktorspromotioner hvilka af Filosofiska fakulteten vid Kejserliga Alexanders-Universitetet i Finland komma att med sedvanliga högtidligheter anställas i Helsingfors den 31 Maj 1877	🔗
Promotionstal d. 31 Maj 1877	🔗
Tal vid K. Alexanders-Universitetets inskrifningar. [Inledande ord]	🔗
Tal vid K. Alexanders-Universitetets inskrifningar. Den 13 September 1876	🔗
Tal vid K. Alexanders-Universitetets inskrifningar.Den 20 Januari 1877	🔗
Till Vicekansler 12 Juni 1877. [Angående studerandes rätt att sammankomma till allmänna möten]	🔗
[Vid Frans Ludvig Schaumans jordfästning]	🔗
[Vid J. L. Runebergs jordfästning]	🔗
Vid Professor J. L. Runebergs graf	🔗

1878
Högborne Storfurste, Thronföljare och Cesarewitsch, Kejs. Alexanders Universitetets Höge Kansler! [Avskedsansökan från universitetet samt tjänsteförteckning]	🔗
1 okt. 78. [Tacktal vid avskedet från universitetet]	🔗
Inbjudning till Kejserliga Alexanders-Universitetets i Finland minnesfest öfver Professoren Johan Ludvig Runeberg	🔗
Rectors enskilda Diarium rörande Universitets-ärender 1876–1878	🔗
Redogörelse för Kejserliga Alexanders-Universitetets i Finland förvaltning och verksamhet ifrån den 1 september 1875 till samma dag 1878 afgifven af Universitetets d.v. Rektor	🔗
Tal vid K. Alexanders-Universitetets inskrifningar. [Inledande ord]	🔗
Tal vid K. Alexanders-Universitetets inskrifningar.Den 15 September 1877	🔗
Tal vid K. Alexanders-Universitetets inskrifningar.Den 19 Januari 1878	🔗
Tal vid K. Alexanders-Universitetets inskrifningar.Den 14 September 1878	🔗
Till Consistorium den 10 April 1878. [Angående kvinnors rätt att studera]	🔗
Till Finlands Studenter	🔗
Till t.f. Vicekansler. [Angående disciplinära förhållanden bland studerande]	🔗

1879
19 Mars 79	🔗
Den 19 Mars 1879	🔗
Till Herr Rector Magnificus och Amplissimum Consistorium vid Kongliga Universitetet i Uppsala	🔗

1880
Ett minnesblad	🔗
Vid aftäckandet af Frans Mikael Franzéns bröstbild i Uleåborg	🔗

1881
För Fredrik Cygnaeus	🔗
Vid Johan Vilhelm Snellmans jordfästning i Helsingfors den 7 Juli 1881	🔗

1882
Ett folks kärlek	🔗
Paikkari torp	🔗
Till Elias Lönnrot på hans 80:de födelsedag	🔗
Till Emma Irene Åström	🔗

1883
Bidrag till en karakteristik af Fredrik Cygnaeus och hans historiska arbeten	🔗

1884
Elias Lönnrot	🔗
För F. Pacius	🔗

1887
Tal vid det finska universitetets fest till J. L. Runebergs minne den 6 Maj 1878	🔗

1888
Jenny Lind	🔗

1889
Gudarnes amen	🔗
Helsning till Upsala	🔗
Ludvig van Beethovens minne	🔗

1890
Det providentiela i verldshistorien	🔗
Helsning till de den 30 maj 1890 promoverade filosofie magistrarne från 1840 års magistrar	🔗

1894
Inre motiv. 1. Arkitektur, 2. Skulptur, 3. Måleri, 4. Musik, 5. Dramatisk konst	🔗
Kejsaren, Storfursten Alexander II:s minne	🔗
Sanningen i går, i dag och i morgon. Helsning till de den 31 maj 1894 vid Kejserliga Alexanders Universitetet i Finland promoverade filosofie magistrarne	🔗

1896
Ur en målares lif	🔗

1897
Den första Porthansfesten 1839	🔗

1899
Julgåta för Gillet	🔗