Kuddnäsistä Ouluun

Zacharias Topelius syntyi Kuddnäsissä Uudessakaarlepyyssä 14. tammikuuta 1818. Hänen vanhempansa olivat aikaisemmin menettäneet kaksi poikaa, ja Zacharias oli sen vuoksi kaivattu lapsi. Tilan puutarhuri vieläpä ennusti tähdistä, että vastasyntyneestä tulisi kuuluisa. Parin vuoden kuluttua syntyi tytär Sofia, mutta onnea varjosti se, että perheenisän, piirilääkäri Zacharias Topelius vanhemman alaruumis halvautui samana vuonna ja hän invalidisoitui loppuelämäkseen.

Vinttikamarikoulu

Topelius sai monipuolisen kasvatuksen ja sivistyksen. Franzénin ja Porthanin ihanteet olivat vaikuttaneet isään. Lapset piti karaista ja opettaa tekemään työtä varhain, mutta heitä tuli myös kannustaa leikkeihin, luovuuteen ja itsetutkiskeluun. Topelius oppi lukemaan Anna Sahlbomin pikkulastenkoulussa ja perheen ensimmäisen kotiopettajan, serkkunsa Frans Toppeliuksen, johdolla. Syksyllä 1826 kotiin tuli kotiopettajaksi Fredrik Blanck, ja niin aloitettiin Kuddnäsin vinttikamarissa kolme vuotta kestänyt opetus. Siihen osallistuivat Topeliuksen sisarusten lisäksi myös serkut Rosa, Alexander ja Mathilda Lithén, jotka näinä vuosina viettivät monia päiviä ja öitä Kuddnäsissä. Kotiopettaja Blanckilla tuli olemaan tärkeä osuus mm. Topeliuksen hyönteistieteen harrastuksen heräämisessä. Kokoelmassa Ljung (1889) olevassa runossa »En vindskammare» (»Ullakkohuone», suom. Yrjö Jylhä) vanha Topelius kuvaa muistojaan tältä ajalta.

Zacharias vanhemman mukaan kunnon miehen tuli elää kynä kädessä, päivääkään ei saanut kulua ilman kirjoitettua riviä. Tätä kehotusta poika noudatti koko pitkän elämänsä ajan moninkertaisesti, ja jo Kuddnäsissä hän otti tavakseen pitää kirjaa elämästään ja kirjoittaa kertomuksia. Musiikista kiinnostuneessa kodissa huolehdittiin myös siitä, että Topelius oppi soittamaan pianoa ja että hän sai käydä viipurilaisen Rehmalin kiertävässä tanssikoulussa.

Oulun triviaalikoulu

Topelius lähetettiin 11-vuotiaana setänsä, lääkäri Gustaf Toppeliuksen luo Ouluun, missä hän kirjoittautui kaupungin triviaalikouluun. Näin vanhemmat halusivat antaa pojalleen paitsi lisää elämänkokemusta ja tietämystä myös mahdollisuuden oppia suomea. Koulu oli tietenkin ruotsinkielinen, mutta seurustelukielenä oli usein suomi. Tätä koulua olivat käyneet myös F.M. Franzén, J.L. Runeberg, J.V. Snellman, J.J. Nervander ja M.A. Castrén, ja koulun ilmapiiri oli hyvin erilainen kuin vinttikamarissa Kuddnäsissä. Monet tovereista olivat paljon vanhempia kuin Topelius, joka kuvasi itseään ujoksi, unelmoivaksi pojaksi, itsekseen kirjoituspöydän, kirjan tai pianon ääressä viihtyväksi. Koulun hän suoritti menestyksellisesti kolmessa vuodessa tavanomaisten neljän asemesta.

Oulu oli tuolloin maan kolmanneksi suurin kaupunki, ja siellä nuoren Topeliuksen näköpiiri avartui. Tätiensä lainakirjaston ansiosta hänellä oli mahdollisuus lukea kasoittain romaaneja ja historiallisia kirjoja. Lukuelämyksensä hän talletti pieniin vihkosiin, joita hän kutsui Pikku Kirjastoksi, tai hän toisti niitä leikkiessään sotaisilla paperinukeillaan. Hän kirjoitti myös tilapäisrunoja ja uneksi kotona Uudessakaarlepyyssä olevasta serkustaan Mathilda Lithénistä.

Ikuinen kesä

Topelius palasi mielellään lapsuudenkotiinsa joulu- ja kesälomillaan, sekä Oulun kouluaikana että opiskellessaan yliopistossa Helsingissä, ja vielä senkin jälkeen, kun hän oli jo perustanut oman perheen. Hevosen vetämissä kieseissä suoritettuja matkoja Helsingin ja Uudenkaarlepyyn välillä kertyi lukuisia. Hänen kirjailijantyössään lapsuus ja kodin merkitys ovat tärkeitä kirjallisia johtoaiheita. Kuddnäs merkitsi Topeliukselle ikuisen kesän vertauskuvaa. Kirjassaan Lehtisiä mietekirjastani hän kirjoittaa:

»Kun lapsena palasin koulusta, syleilin minä riemuissani haapojani puutarhassamme, ne levittivät lehtensä minun ylitseni ja tervehtivät minua lehtiensä suhinalla. Näistä puista kasvoi maani ja kansani; tuulen suhinasta puhui minulle luonnon kieli.» (Suom. Juhani Aho)

Topeliuksen äiti Sofia asui Kuddnäsissä kuolemaansa 1868 asti, ja talo myytiin muutaman vuoden kuluttua. 1930-luvun puolivälissä voitiin Topeliuksen lapsuudenkoti avata museona suuren yleisen keräyksen ansiosta.

Lukuvihjeitä

Pelle Kevin & Gunnar Bäckman, Kuddnäs. Topelius barndomshem, Nykarleby stad 1999.
Zacharias Topelius, Lehtisiä mietekirjastani, Porvoo: WSOY 1898.
Valfrid Vasenius, Zacharias Topelius ihmisenä ja runoilijana. Ensimmäinen nide, Helsinki: Otava 1912.