Ylioppilaana Helsingissä

Käytyään Oulun triviaalikoulun Topelius jatkoi opintojaan ns. ylioppilasleipomon yksityisoppilaana Helsingissä. Tämä oli tavallinen ja nopeampi tapa saavuttaa haluttu ylioppilastutkinto kuin kymnaasitietä. Serkkunsa, entisen kotiopettajansa Frans Toppeliuksen neuvosta Topelius valitsi maisteri Johan Ludvig Runebergin valmentajakseen ylioppilastutkintoa varten. Matka uuteen pää- ja yliopistokaupunkiin syksyllä 1832 oli pisin ja seikkailukkain Topeliuksen siihen saakka kokemista matkoista, ja hän kuvaileekin sitä vilkkaasti päiväkirjassaan.

Runebergeillä

Helsingissä Topelius asettui asumaan Runebergien tilavaan asuntoon Kruununhaassa. Topeliuksen lisäksi Runebergeillä oli alivuokralaisina seitsemän muuta koulupoikaa ja ylioppilasta. Runeberg oli Helsingfors Morgonbladin toimittaja, ja hän oli hiljakkoin (1832) julkaissut suuren heksametrillä kirjoitetun kansanelämänkuvauksensa Elgskyttarne (Hirvenhiihtäjät). Samalla kun Topelius valmistautui ylioppilastutkintoonsa, Runeberg työskenteli toisen runokokoelmansa Dikter, (1833) parissa. Topeliuksen runolliset yritelmät tältä ajalta todistavat opettajan inspiroivasta vaikutuksesta. Myös musiikin harrastus oli heille yhteinen.

15-vuotiaalla Topeliuksella oli ensimmäisenä vuotenaan pääkaupungissa runsaasti aikaa omistautua omille harrastuksilleen ja seurustella uusien tuttavuuksien kanssa. Hän kävi usein »teatteriladossa» Esplanadinpuistossa ja merkitsi huolellisesti muistiin näkemänsä kappaleet voidakseen sitten esittää niistä oman versionsa kotona Uudessakaarlepyyssä. Hän kävi myös piano- ja miekkailutunneilla sekä tanssikoulussa. Nyt niin kuin myöhemminkin hän kävi lähes päivittäin tätinsä Augusta Rosenkampffin perheessä päivällisellä ja seurustelemassa. Rosenkampffien talossa Kasarmitorin varrella Topelius sai mahdollisuuden seurustella myös ylempien yhteiskuntaluokkien piirissä.

Kesäkuussa 1833 Topelius suoritti ylioppilastutkinnon, minkä jälkeen hän kirjoittautui yliopistoon ja Pohjalaisen osakunnan kirjoihin.

Yliopistossa

Syksyllä 1833 Topelius aloitti opintonsa Keisarillisessa Aleksanterin-Yliopistossa sen hiljattain vihityssä päärakennuksessa. Yhdessä entisen kotiopettajansa Fredrik Blanckin kanssa hän vuokrasi pari huonetta Etelä-Esplanadin varrelta ja asui siellä neljä lukukautta. Myöhemmin Topelius asui samassa huoneistossa vuosina 1839–1841. Muiden lukukausien aikana hänellä oli kortteeri neljässä eri osoitteessa.

Ylioppilas Topeliukselle seurustelu Pohjalaisessa osakunnassa merkitsi paljon. Osakuntajuhlien puheet, kohotetut maljat, ääneenluku ja toveruus tekivät häneen suuren vaikutuksen ja herättivät isänmaallisia tunteita. Hän lauloi osakunnan kuorossa ja oli osakuntalehden toimituksen jäsen, ja hänet nimitettiin osakunnan runoilijaksi. Harrastus ylioppilasosakuntien toiminnan parissa säilyi hänellä koko elämän.

Syksyllä 1839 Topelius opiskeli ahkerasti kesän promootion ja yliopiston 200-vuotisriemujuhlien alla. Toukokuussa 1840 hänestä tuli filosofian kandidaatti ja heinäkuussa, kuusipäiväisten riemujuhlien aikana, hänet promovoitiin maisteriksi vielä vihkimättömässä Nikolainkirkossa.

Joulu- ja kesälomat Topelius vietti kotona Uudessakaarlepyyssä ja sukulaistensa kesäpaikassa Alörnissä. Lomillaan hän julkaisi sukulaisilleen ja ystävilleen omaa käsin kirjoitettua lehteä, Ephemerer. Siihen häntä lienee innoittanut Runebergin esimerkki sanomalehdentoimittajana. Syksyllä 1838 Topelius vietti koko lukukauden kotikaupungissaan opiskellen, mutta vähintään yhtä paljon aikaa kului seuraelämään, sillä teatteriesitykset ja tanssiaiset seurasivat tiuhaan toisiaan tuona syksynä. Saman vuoden heinäkuussa Topelius oli julkaissut ensimmäisen runonsa »Den stolta Rosen» Helsingfors Morgonbladissa. Runo oli aikaisemmin ollut Topeliuksen omassa, yllä mainitussa lehdessä.

Topelius kiinnostui useista nuorista neitosista Helsingissä ja Uudessakaarlepyyssä, heidän joukossaan oli Emilie Lindqvist. Suurimman vaikutuksen häneen teki Kahran kestikievarin Greta Alavudella. Kievarissa hän yöpyi monilla matkoillaan yliopistoon ja sieltä takaisin. Monet hänen nuoruudenrunoistaan kuvastavat hänen kestikievarin tyttäreen kohdistamiaan ristiriitaisia tunteita. Toinen tapaus, joka jätti jälkensä Topeliuksen varhaiseen runouteen oli hänen parhaan ystävänsä Henrik Backmanin kuolema 1842 Uudessakaarlepyyssä. Hyvin läheiset ystävät olivat ahkerassa kirjeenvaihdossa Topeliuksen oleskellessa Helsingissä.

Lukuvihjeitä

Gunnel Biskop, Zachris Topelius i dansens virvlar. En studie i den unge Topelius upplevelser i dansnöjena på 1830-talet, Publikationer utgivna av Finlands svenska folkmusikinstitut nr 26, Vasa/Helsingfors: Finlands svenska folkmusikinstitut och Finlands Svenska Folkdansring rf 1998.
Granér, Martin, Zacharias Topelius’ kärlekslyrik, Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet i Finland 307, Helsingfors 1946.
Arne Törnudd, Flickan från Kahra i Topelius liv och diktning, Åbo: Bro 1948.