Koivuniemen aikakausi

Erottuaan 1878 yliopistosta Topelius tahtoi vetäytyä pois kaupungista ja siellä kohtaamastaan huomiosta. Perhe muutti seuraavana vuonna Helsingin itäpuolelle Sipooseen Koivuniemen tilavaan kaksikerroksiseen puuhuvilaan. Yhteisvoimin he herättivät eloon suuren puutarhan ja kauniin kasvihuoneen ja aloittivat pienimuotoisen maanviljelyn. Topelius sai nyt myös mahdollisuuden omistautua enemmän rakkaalle harrastukselleen kalastukselle.

»Ruhtinattarien» parissa

Topelius eli kaksikymmentä viimeistä vuottaan »Koivuniemen ruhtinattarien» parissa, kuten hän puolisoaan ja tyttäriään kutsui. Koivuniemessä asuivat myös eripituisia aikoja kirjailijattaret Alexandra Gripenberg, joka oli kiinnitetty Topeliuksen puhtaaksikirjoittajaksi, ja Toinin suojatti ja ystävä Alta Dahlgren sekä nuorimman tyttären Evan taiteilijaystävätär Anna Wengberg. Tämä taiteesta ja kirjallisuudesta kiinnostuneiden lahjakkaiden ihmisten seurue antoi leimansa elämälle ja keskusteluille tuolla luonnonkauniilla niemellä. Vanhimman tyttären Ainan suuri perhe liittyi myös usein mielellään tähän yhteisöön. Elämää synkensi kuitenkin Emilien jatkuvasti huono terveydentila. Hän kuoli syksyllä 1885.

Koivuniemestä Topelius kävi kirjeenvaihtoa lukuisien henkilöiden kanssa. Erityisen laaja on hänen kirjeenvaihtonsa hänen ruotsalaisen kustantajansa Albert Bonnierin kanssa. Moni nuori kirjailija lähetti kirjoituksiaan Topeliuksen arvosteltavaksi, muiden muassa nuori Verner von Heidenstam. Myös Topeliuksen oma tytär Toini lähetti hänelle nimettömänä runojaan, jotka isä hyväksyi kehuen. Koivuniemessä otettiin usein vastaan vieraita, jotka halusivat keskustella iäkkään kirjailijan kanssa. Huomattavimpia vieraita oli ruotsalainen lyyrikko Carl Snoilsky.

Viimeiset kirjailijavuodet

Ensimmäisinä Koivuniemen vuosina Topelius ja hänen perheensä työskentelivät tiiviisti keräten ja kirjoittaen puhtaaksi hänen aikaisemmin kirjoittamiaan kertomuksia kokoelmaksi Talvi-iltain tarinoita (Vinterqvällar 1880–1897, suom. 1881–1886), joka ilmestyi kolmena osana. Topelius työskenteli uusien niteitten parissa teokseen Lukemisia lapsille (Läsning för barn 1865–1891, suom. 1874–1897) sekä valmisteli uuden virsikirjan julkaisemista, joka ilmestyi 1886. Hän omistautui myös aikaisempien teosten, kuten Välskärin kertomusten, Luonnon kirjan ja Maamme kirjan, korjailuun; niistä julkaistiin jatkuvasti uusia painoksia.

Sanomalehtityötä Topelius ei raskinut kokonaan jättää. Hän kuului uuden kristillis-isänmaallisen lehden, Finlandin, perustajiin. Lyhyenä elinaikanaan lehti sai häneltä monta avustusta, mm. »Anteckningar från det Helsingfors som gått» (Muistiinpanoja vanhasta Helsingistä). Hänen viimeiset suuret kirjalliset työnsä olivat runokokoelma Ljung (1889), kuningatar Kristinan aikaa käsittelevä romaani Tähtien turvatit (Planeternas skyddslingar 1886–1888, suom. 1890) sekä kauan suunnitteilla ollut Evankeliumi lapsille (Evangelium för Barnen, molemmilla kielillä 1893). Lisäksi hän kirjoitti kaksi lukua suureen kuvateokseen Suomi 19:llä vuosisadalla (Finland i 19de seklet 1893, suom. 1893). Vanhuudessaan Topelius omistautui yhä enemmän uskonkysymyksille. Vuonna 1887 hän aloitti kirjan Lehtisiä mietekirjastani, joka ilmestyi postuumisti molemmilla kielillä 1898.

Topelius oli aina kunnioitettu vieras kaikenlaisissa juhlissa Helsingissä. Hän istui lisäksi myös monissa komiteoissa ja hallituksissa, jotka vaativat usein käymään pääkaupungissa. Moniin tilaisuuksiin hän kirjoitti puheita ja juhlarunoja, kuten promootiorunot 1890 ja 1894. Hän osallistui myös muualla maassa pidettyihin juhlallisuuksiin. Oulussa hän oli rautatien vihkiäisissä 1886 ja Turussa (Helsinkiin siirretyn) yliopiston 250-vuotisjuhlallisuuksissa 1890. Hänen syntymäpäiviään vietettiin suurin juhlallisuuksin sekä Helsingissä että Koivuniemessä. Kaikkein juhlallisin oli tammikuussa 1898 Helsingin Palokunnantalossa vietetty 80-vuotisjuhla. Syntymäpäivää juhlistettiin myös useimmissa muissa kaupungeissa ja kunnissa. Palokunnantalon juhlasalia koristi lapsuudenkoti Kuddnäsiä esittävä jättiläismäinen taulu, ja koko juhla aloitettiin Vaasan marssilla. Juhlan päänumerona oli Topeliuksen satuhahmojen sekä kertomusten ja Kaarle kuninkaan metsästys oopperan henkilöiden vaikuttava kavalkadi.

Monta päivää kestäneet juhlallisuudet ja kotimatka Helsingistä veivät Topeliuksen viimeisetkin voimat, ja 12. maaliskuuta hän kuoli rauhallisesti kotonaan Koivuniemessä.