Kirjeet ja päiväkirjat

Topeliuksen kirjallisessa jäämistössä on paljon yksityishenkilö Topeliusta koskevaa materiaalia. Hän kirjoitti nuoruudessaan päiväkirjaa ja oli koko elämänsä ajan ahkerassa kirjeenvaihdossa. Hän kirjoitti myös erilaisia kronikoita ja muistiinpanoja yksityiselämästään ja perheestään. Tällainen on Pantheon Amicorum, kuvaus nuoren Topeliuksen ystävistä. Myöhemmin hän ylläpiti päiväkronikkaa, jossa on lyhyitä päiväkirjamerkintöjä (1858–1882), listoja perheen joululahjoista, katsauksia lapsenlapsista ym.

Kirjeet

Topeliuksen kirjoittamista kirjeistä noin 4 800 on säilynyt, hänelle kirjoitetuista noin 6 500. Topeliuksen ensimmäinen säilynyt kirje on kirjoitettu 6-vuotiaana serkulle ja kotiopettajalle Frans Toppeliukselle. Viimeisen kirjeensä hän kirjoitti kustantaja Werner Söderströmille noin kuukautta ennen kuolemaansa.

Suuri osa kirjeenvaihdosta käsittää kirjeitä perheelle. Hän kirjoitti äidilleen Uuteenkaarlepyyhyn sekä matkoillaan puolisolleen ja tyttärilleen. Mutta Topelius oli 1800-luvulla kirjeenvaihdossa myös useimpien Suomen merkittävien kulttuuripersoonallisuuksien kanssa sekä monien pohjoismaisten ja eurooppalaisten kirjailijoiden, muusikkojen, näyttelijöiden ym. kanssa. Topeliuksen kirjekokoelmassa on myös satoja kirjeitä lapsilta, koululuokilta ja muilta suomalaisilta ja ruotsalaisilta ihailijoilta.

Suurin osa kirjeistä löytyy Kansalliskirjaston Topelius-kokoelmasta. Täällä säilytetään myös Topeliuksen vuosina 1833–1898 ylläpitämiä kirjediaareja saamistaan ja kirjoittamistaan kirjeistä. Svenska litteratursällskapet i Finlandin, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Kansallisarkiston, sekä Kungl. biblioteketin (Tukholma), kokoelmista löytyy satoja kirjeitä. Jonkin verran kirjeitä löytyy myös muista pohjoismaisista yliopistokirjastoista ja yksityisistä kokoelmista.

Paul Nyberg julkaisi pienen osan Topeliuksen kirjeenvaihdosta kahtena nidoksena 1956 ja 1960 nimellä Konstnärsbrev. Kirjeenvaihtotovereina ovat Johan Ludvig ja Fredrika Runeberg, Fredrik Pacius, Fredrika Bremer, Carl Anton Wetterbergh ja Bernhard von Beskow. Laajan kirjeenvaihdon tanskalaisen kirjailija-historioitsija Frederik Barfodin kanssa on Barfodin tyttärenpoika julkaissut 1908.

Editioon sisältyvät osat Zacharias Topelius korrespondens med förlag och översättare ja Zacharias Topelius korrespondens med föräldrarna.

Päiväkirjat

Jo 10-vuotiaana Topelius teki ajoittain päiväkirjamaisia muistiinpanoja almanakkoihin. Mutta muutettuaan Helsinkiin 14-vuotiaana vuonna 1832 hän alkoi kirjoittaa seikkaperäisempää ja henkilökohtaisempaa päiväkirjaa tekemisistään, keitä tapasi, mitä mieltä hän oli asioista ja mitä hän ajatteli. Kyseessä on selvästi tulevan kirjailijan ja kronikoitsijan kynänjälki, kieli on rikasta ja kynä lentää. Topelius kirjoitti päiväkirjaa itseään varten, mutta ajan tavan mukaan hän antoi toisinaan läheisten ystävien lukea siitä otteita. 1830-luvun loppua kohden päiväkirjassa on yhä enemmän yleisiä poliittisia ja ajankohtaisia mietteitä. Kun Topelius kirjoitti arkaluonteisista aiheista, yleensä tytöistä, hän käytti salakirjoitusta ja itse keksimiään piktografisia merkkejä.

Vanhemmilla päivillään Topelius alkoi sanella muistelmiaan sukunsa historiasta ja elämästään tyttärilleen. Sanelu sai alkunsa perheen oleskellessa Cannesissa talvella 1876, jatkui ajoittain koko 1880-luvun, ja lopui 1895. Självbiografiska anteckningar julkaistiin 1922 varustettuna Paul Nybergin kommentein (suom. Elämäkerrallisia muistiinpanoja 1923).

Päiväkirjoista enemmän edition osassa Dagböcker.