Topelius-kokoelman runokäsikirjoitukset

7 Kansalliskirjaston Topelius-kokoelmassa on säilytettynä kaksikymmentäkaksi käsikirjoitusvihkoa, joissa on runoja, ja niiden lisäksi useita irtolehtiä (ks. luettelo [lopussa]). Varhaisin runo on vuodelta 1833, viimeinen 1898.7Muutamia runoja on lisäksi kirjattu päiväkirjoihin (1832–1842) ja kirjeisiin mm. hänen morsiamelleen Emilie Lindqvistille (1841–1845). Suurimman osan runokäsikirjoituksistaan Topelius otti mukaan runokokoelmiinsa. 1830- ja 1840-luvuilta on eniten julkaisemattomia runoja, ja sen jälkeen runojen määrä vähenee mutta julkaistujen osuus kasvaa. Käsikirjoitusaineiston perusteella on vaikea sanoa, kuinka monta runoa Topelius kirjoitti, ja siihen on monta syytä: suuri osa on epätäydellisiä ja keskeneräisiä, monissa on kirjoitusharjoituksen tuntua ja jotkin niistä hän on päättäväisesti yliviivannut. Jotkin tekstit edustavat lyyristä proosaa.8Runokokoelmissa on kaikkiaan 373 runoa. Niiden lisäksi runsaat 40 runoa on julkaistu ainoastaan erillispainatteina tai sanoma- tai aikakauslehdissä. Lastenlehdissä ja Lukemista lapsille -kokoelmassa on lisäksi satakunta runoa ja laulua, jotka on luettu luokkaan Academica 26. Useimmista painetuista runoista on säilynyt käsikirjoitus, toisinaan useampia, kaikkiaan runsaat 700. Valmiiksi kirjoitettuja julkaisemattomia runoja on itse asiassa vähän; tässä julkaistujen kolmentoista lisäksi vain kymmenkunta. Seuraavassa katsauksessa on otteita myös julkaisemattomista runoista.

8 Valfrid Vasenius luo katsauksen Topeliuksen ensimmäisiin runovihkoihin elämäkertateoksessaan Zacharias Topelius. Hans liv och skaldegärning II (1914). Werner Söderhjelm on julkaissut ja kommentoinut valikoituja osia artikkelissaan »Topelius’ tidigaste lyriska diktning» (1931).9Vasenius, Zacharias Topelius. Andra delen 1914, s. 11 ja Söderhjelm, »Topelius’ tidigaste lyriska diktning», Historiska och litteraturhistoriska studier 7, SSLS CCXX, Helsingfors 1931, s. [1]–82.

9 Varhaisimpina säilyneinä vihkoina mainitaan Urval från Mina Nöjen 1–2 ja Mina Nöjen 3–4.10NB 244.249. Mina Nöjen mainitaan päiväkirjassa vuoden 1834 lopulla. Ks. myös Vasenius II, s. 315. Vihkot on kenties nimetty J. H. Kellgrenin teoksen »Mina Löjen» (1778) innoittamana. Ensimmäinen vihko alkaa vuoden 1834 joululahjavärssyillä, ja niiden jälkeen seuraa enimmäkseen julkaisemattomia runoja ja luonnoksia. Edellä mainittujen vihkojen kanssa on sidottu yhteen myös seuraavat tekstit: vuonna 1836 kirjoitettu Ephemerider-vihko, jossa on pääasiasiassa hänen käsin kirjoittamaansa Ephemerer-lehteen laatimiaan proosatekstejä; esimerkiksi »Scen ur Kriget i början på 18 seclet», luultavasti yksi Topeliuksen varhaisimmista kokeiluista historia-aiheisen dramaattisen proosan alalla; kaksitoistasivuinen vihko, johon on kopioitu Rückertin runoja sekä vihko, joka jäljittelee runokokoelmaa sisällysluetteloineen ja siisteine käsialoineen ja käsittää pääasiassa kopioita tunnistamattomista runoista.

10 Seuraavien käsikirjoitusvihkojen nimeksi Topelius on antanut Promenader (1837–1841); »jokin niissä kuvastaa huolta – nimi johtuu lukuisista kävelyistä oman pienen kamarini lattian poikki ».11Dagboken 14/3 1839. Kahdeksan vihkoa (NB 244.148) on koottu aakkoselliseen järjestykseen B–I; ensimmäinen ei siis ole säilynyt. Yksittäiset vihkot on lisäksi nimetty yhdeksän muusan mukaan.12Euterpe, Thalia, Melpomene, Terpsichore, Erato, Polymnia ja Calliope. Vihkojen nimilehdelle kirjoitettu motto tavallaan luonnehtii sisältöä: »Drifvor och blommor, mordgonrodnad, solskenshimmel, norrsken och mörkan natt.» [Kinoksia ja kukkia, aamurusko, aurinkoinen taivas, revontulia ja pimeä yö.] Vajaat puolet sivuista sisältävät säemuotoon kirjoitettua aineistoa, lopuilla on proosatekstejä, draamaluonnoksia ja muutamia päiväkirjamerkintöjä. Tässä esiintyy hieman päällekkäisyyttä Urval från Mina Nöjen- ja Mina Nöjen -vihkojen kanssa: yhdessä vihkossa on usein runoluonnoksia ja toisessa pitemmälle työstettyjä versioita.13Joskus luonnokset ovat kapselissa 244.148 ja työstetty versio kapselissa 244.149 – joskus päinvastoin. Muita irtolehdille kirjoitettuja versioita on säilytetty osastossa »Diverse lyrik» kapselissa 244.107.

11 Topelius julkaisi useimmat Ljung Blommornas Bok ja Zonas Bok -vihkoihin (1835–1852) kirjoittamansa runot kokoelmissaan Ljungblommor I–III, mutta mukana on myös keskeneräisiä runoluonnoksia ja julkaisemattomia proosarunoja.

12 Vuosilta 1853–1857 ei ole vihkoja mutta sen sijaan irtolehdille kirjoitettuja runokäsikirjoituksia (NB 244.107). Käsikirjoitusvihkoissa Ohyflade koncepter ja Ungskogen (kumpikin aloitettu vuonna 1858) on pääasiassa runoja, jotka julkaistiin kokoelmassa Nya blad (1870).14Ohyflade koncepter (278 s.) NB 244.151 ja Ungskogen (221 s.) NB 244.152. Nimikin viittaa siihen, että Ohyflade koncepter sisältää keskeneräisiä runoluonnoksia, kun taas Ungskogen -vihkossa on puhtaaksikirjoituksia. Vihkoissa on myös joululahjavärssyjä ja lyhyitä lastennäytelmiä.

13 Topelius aloitti Vild skog -kirjoitusvihkon vuonna 1871, ja siinä on muutamia runokäsikirjoituksia; alussa muutama runo, jota Topelius kirjoitti Maamme kirjan (1875) Ensimmäiseen lukuun. Sisällysluettelon muita otsikkoja ovat muun muassa Sienipäiväkirja, Björkuddenin luonnonhistoria, Taloudellisia havaintoja, Susien syömiä lapsia, Poltettuja lapsia, Murhattuja lapsia, Pelastettuja lapsia ja Varoituksia. Kirjoitusvihko Vild Skog. II. (1871–1993) sisältää yksinomaan runokäsikirjoituksia – useimmat niistä otettiin kokoelmiin Ljung (1889) ja Läsning för barn.

14 Viimeiseen vihkoon nimeltä Blåbär (1895–1899) sisältyy uskonnollisten pohdiskelujen sarja Reflexioner, muutamia tilapäärunoja sekä joululahjavärssyjä. Vihkon päättävä runo, joka on luultavasti Topeliuksen viimeinen, on omistettu hänen serkulleen Oskar Toppeliukselle tämän 70-vuotispäivänä 1. helmikuuta 1898; Topelius kuoli 12. maaliskuuta samana vuonna.

15 Seuraavassa on katsaus Topeliuksen runovihkojen sisältöön. Runot on linkitetty suoraan faksimileversioon. Kokoelmissa julkaisuja runoja ei kommentoida tässä.

Varhaiset runovihkot (1834–1852)

16 Ensimmäisen vihkon Urval ur Mina Nöjen ensimmäinen runo on vuodelta 1834, ja se on otsikoitu (Efter Runeberg). On varsin kuvaavaa, että Topelius aloittaa runojen kirjoittamisen jäljittelemällä Runebergiä – opettajan vaikutus näkyykin selvästi koko nuoruusajan. Joukossa on esimerkiksi mukaelma runosta »Den enda stunden» sarjassa »Notturno» (1838):

17Allena var jag

och blef allena

Min stig var lätt

på den gröna jorden;

en enslig stig

alltfrån barndomsdagar,

de glada dagar,

då allt var lust

och i yra svärmar

vi lekte många;

men tidigt ensam

jag sökte mål

för det unga hjertat –

[…]15Runo on päivätty 17/5 1838, NB 244.148, s. 234.

18 Runon »Månskens fantasier» innoittajana voi aavistaa runon »Vid en källa»:

19Jag satt en stjernklar quäll engång

wid fönstret helt allen

och obemärkt mång timma lång

rann bort i månans sken.

20Och mången silfwerstråle fann

en väg till hjertats grund,

och mången dunkel aning brann

i enslighetens stund.16 NB 244.149, s. 22. Runo on päivätty 21/4 1835, eli pari kuukautta »Ej bryts den länk» -runon esityksen jälkeen.

21 Nuori runoilija suuntaa usein, kuten edellä, katseensa yötaivaalle: »Bleka stjerna uti nattens sky», »Så blek skiner månen på jordringen ner», »Aj Flicka / hvi blicka / din granna stjerna». Kalpea kuu on romantiikassa vakiintunut runokuva, ja sitä käytetään usein kaipuun tunnusmerkkinä.17Peter Hallberg, Natursymboler i svensk lyrik. Från nyromantiken till Karlfelt. II 1951, s. 715.

22 Ääretön ja usein öinen taivaankansi kuineen ja tähtineen on innoittanut Topeliuksen kirjoittamaan romanttisen haaveellisia runoja, mutta kosminen näkökulma maiseen elämään herättää myös filosofisempia pohdintoja. Näillä aihevalinnoillaan Topelius kirjoittaa itsensä osaksi perinnettä: taivaankappaleita esiintyy runsaasti juuri romantiikan ajan runoudessa.18Hallberg 1951, s. 728.

23 Luontoromanttisten runojen kanssa vuorottelevat leikilliset runokertomukset, kuten »Hararna», mutta joukossa on myös uskonnollisia pohdiskeluja muun muassa otsikoilla »Tankar och Tröst», »Nattwarden», »Långfredagen 1835» ja »Verldslif. Andelif».19Viimeksi mainittu on julkaistu kokoelmassa Ljungblommor I (»Jag älskar ej verlden»).

24 »Du lätta lif!» on Topeliuksen ensimmäinen paraabeli. Tätä tyylilajia hän kehitteli myöhemmin Herderin ja Krummacherin innoittamana ja otti paraabeleja myös kokoelmaansa Ljungblommor I.20NB 244.149, Urwal från mina Nöjen. 2, 1835, s. 4. Seuraavaa runoa »Bilder. 1835» luonnehtii myös paraabelin pohdiskeleva ote, mutta se on kirjoitettu silosäkeellä. Siinä Topelius käsittelee useita myöhemmälle runoudelleen tyypillisiä aiheita ja teemoja:

25[...]

Hur gränslöst syns ej hafwet. Himlens båge

det kysser i omätlig cirkelrund.

Så sluter kring jordlifwets dunkla spherer

en högre werld i obegränsad allmagt.

Den frommes enfald skådar uti den

den gode Guden famnande all werlden, –

den öfwerkloke dåren med all magt

will dess bestånd ha utredt af physiken!

26Hwad! nickar ej i djupet der en bild,

en bild utaf mig sjelf, en tonlös helsning

från en för menskans blick förborgad werld!

Ja jag förstår ditt språk fast ej mitt öra

det fatta kan. Du will mig säkert tyda

att jag har gissat rätt. O jag förstår.

Den andewerd[!] jag anar uti tingen

den är ej foster af min tanke blott,

den är en ewig obestridlig wishet.

men, gode ande, icke uti djupet,

i höjden will jag söka denna wishet.21NB 244.149, Urwal från mina Nöjen. 2, 1835 s. 5–8.

27 Vedenpinta, joka kuvastaa ikuisuutta, ihmisen sydän joka heijastaa jumaluutta, järjen riittämättömyys, ihmisen pienuus ja luomakunnan suuruus ovat kaikki toistuvia aiheita Topeliuksen runoudessa. Aihevalinnat heijastelevat platonista ideamaailmaa, joka hallitsee myös Topeliuksen myöhempiä runoja, ja teema esiintyy myös hänen lukemillaan myöhäisromantikoilla, kuten Tegnérillä, Almqvistillä, Stagneliuksella, Atterbomilla ja Goethella.22Vastaavuusajatus esitetään tiivistetyssä muodossa Tegnérin kirjan Axel, en romans johdannossa, jonka Topelius usein mainitsee päiväkirjassaan: »Från himlen kommer sångarljuset, / dess första färg har ingen sett. / Det bryts i skyn, det bryts i gruset, / för Gud allena är det ett.» (1822, s. [4]). Taivaankannen ja maanpäällisen elämän vastaavuutta selostetaan seuraavassa runossa (vihkosta »Några ögonblickets barn. Strövers»), joka on päivätty Alörnilla elokuussa 1835. Aiheiltaan ja teemoiltaan sekin liittyy Runebergin runoon »Vid en källa»:

28Hur skönt när öfwer molnig sky

den ljufva solen blickar ner

till jorderingens dunkla spher

och skuggorna och molnen fly!

Hur skönt när genom nattens flor

en wänlig stjerna skådar ner

från himlen, från en högre spher

der kärleken och ljuset bor!

Så skönt, så skönt, när åter i

twå rena själars himmel än

sig friden smyger in igen

och ewig, ewig harmonie.

Och när en mulen töcknig dag

sin aftonrodnad skådar röd

gå upp ur westerns purpurglöd,

hur skönt! hur skönt! – hur lycklig jag!23NB 244.149, s. 14 f.

29 Runo kuvaa tunteen ja luonnon yhteensulautumista, rakkaus ja luomakunnan kauneus vahvistavat toisiaan ja hurmion tunne ruumiillistuu luonnonilmiöissä. Kuva täydellisessä sopusoinnussa kohtaavista kahdesta rakastavaisesta toistuu monissa runoissa ja kirkastuu myöhemmin »Vintergatanissa» (1852).

30 Runebergin lisäksi runoissa näkyy vaikutteita muiltakin kirjailijoilta – toisinaan Topelius mainitsee esikuvan, toisinaan ei. Seuraavat sapfiset säkeet hän ilmoittaa kirjoittaneensa Friedrich Gottlieb Klopstockia mukaillen:

31Om jag wille måla dina ögons glans,

den ljufva blick du mig sände – ack,

flicka, flicka, hwem lånar mig då

färger från himmelen?

32 »Andarnes sång öfwer Wattnet» on kirjoitettu Goethen innoittamana:

33Se, menskans ande

den liknar wattnet:

från himmlen kommen

till himlen stigen

och åter neder

till jorden tvungen

i ewig wexling.

[...]24NB 244.149 (päiväämätön).

34 Seuraavan nimettömän laulun innoittajaa ei ole mainittu, mutta ensimmäisessä säkeistössä voi kuulla kaikuja Bellmanin luutusta ja kolmannessa jälleen Runebergin runon »Vid en källa»:

35Upp, du min luta! Upp, du ljufva ton.

du klara strängaspel, mitt hjertas fröjd!

Upp! Klinga åter – att all lifvets storm

må öfver dina strängar gå och dö.

36Väl är din röst så sakta, ljufva ton,

lik källans sorl, der utur själens djup

den rena spegelbölja qväller fram;

och ringa, o min luta, är din klang;

37Dock är du nog för mig, du vid hwars rand,

jag skådar i min andes dunkla djup,

och dricker längtansfull din klara våg,

och badar i din friska flod min kind!25Runossa on vielä kuusi vajaata kuusirivistä säkeistöä. Yhtä säettä Topelius käyttää myöhemmin runossaan »Själens frid»: »Du höga själens frid! Du blå Seraph.» (Ljungblommor II, 1850).

38 Bellmanin vaikutus kuuluu myös runossa »Polonaise»:

39Hör! fiolen klingar, klarinetten ljuder,

och tambour de bassqueus dån till dans dig bjuder

kom, min fru, och låt oss då

muntert med i dansen gå,

glädjas med de unga,

än med steg ej tunga,

med i glada ringen gå.

40 Käsikirjoitusvihkoissa esiintyy hyvin monenlaisia runomittoja ja säetyyppejä – Topelius jäljitteli kaikkea lukemaansa. »Smärtan» vuodelta 1834 lienee hänen ensimmäinen kalevalamittainen kokeilunsa:

41Smärtan, syndens dotter, fordom

fostrad på den gröna jorden,

(öfver skyar når hon icke.

salighetens himmel skyr hon)

Dotterdotter af den vilda

jemren i de dömdas boning

irrade omkring på jorden,

utan hem och utan fristad.26NB 244.149, s. 21.; toinen versio runosta »Smärtan» on vihkossa Promenader. B (244.148, s. 49 f. [24/3 37]).

42 Kalevalamittaisia runoja syntyi 1840-luvulla Kalevalan ja Kanteletaren jäljissä useampiakin; monet niistä päätyivät esikoiskokoelmaan.

43 Hän kokeilee myös balladia pitemmässä kertomuksessa, jossa on havaittavissa lajityypille ominaisia elementtejä ja fraseologiaa:

44Herr Otto han sadlar sin gångare grå

Mitt hjerta, mitt hjerta det blöder

Han rider en käresta sig att få

[…]

45 Lansar dras, plymer vajar och kungen i riket tar till orda:

46Den mig till marken kastar i denna stund

Han skall min syster taga, skön Hildegund,

Men hwar jag någon kufwar att bedja frid.

Han skall förwisst mig tjena i all sin tid.27Mina Nöjen 3. vuodelta 1836, s. 36. Promenader alkaa balladilla, joka on päivätty d. 12 Martii 1837.

47 »Lärkan» (14. maaliskuuta 1836) 244.149 0041 on varhainen esimerkki runosta, jossa Topelius antaa luonnon puhua – lintuperspektiivi ja anapestinen säemuoto ennakoivat Sylvian lauluja (kirjoitettu 1850-luvulla):

48Wäl är jorden så skön i sin daggiga wår,

prydd med blommornas krans i sitt grönskande hår

Wäl är luften så warm och naturen så rik,

och hwar droppe så klar i den speglande vik –28S. 47. Vrt. »Lärkröster i Maj» (päivätty keväälle 1844), Ljungblommor I.

49 »Drama» (lokakuu 1836), on suunnattu »kauniskatseiselle nuorten parvelle», ja se on kirjoitettu kolmimittaan, jota muun muassa Tegnér käytti päiväkirjassa usein mainitussa Fritjofin saagassaan, mutta sitä käytetään myös Topeliuksen opiskeluaikoinaan lukemissa antiikin draamoissa. Parafraasia on koristeltu viittauksin klassiseen draamakirjallisuuteen:

50O vänner ungdom korad ibland landets barn,

ynglingaflock med blonda lockar, jungfrurs ring

i rosenkindade, från Cyperns gyllne fält,

från Lemnos dal, från Bachos drufomhängda hem,

hwi hafwen i nu alla samlat eder här?29NB 244.149, s. 14 f.

51 Runo lienee kirjoitettu luettavaksi ääneen Pohjalaisen osakunnan kokoontumisessa, kuten todennäköisesti myös heksametrillä kirjoitettu »Wår Tid»:

52Soppan är wattig och tunn; men morot, persilja och flugor,

mustiga kryddor, o ve! simma i mängd deruti

Skåda den narrn, publiken, ändock hur han sörplar, och slukar

Glupsk som en hungrig poët, wattnet och flugorna med.

[…]30NB 244.149, s. 13.

53 Käsikirjoitusvihkoissa satiirisille ja parafrastisille runoille on varattu oma luokkansa, mutta niistä tuskin yhtäkään on julkaistu, sillä Topelius kirjoitti sellaisia juuri opiskelijatapaamisia varten ja käsin kirjoitettuun Ephemerer-lehteensä.31Topelius toimitti käsin kirjoitettua Ephemerer-lehteä opiskeluaikanaan ystävilleen Uusikaarlepyyssä. Tässä laitoksessa niitä edustavat »Hin Ondes påhitt» ja »Berättelse Om en fjäril och ett nattfly». Toinen esimerkki on sarja »Papilioner», jonka ensimmäinen runo on silosäkeellä laadittu rakkaudentunnustus Tšuudien heimon Nadešdalle, Vaseniuksen mukaan yhdelle Topeliuksen muusista.32Runebergin Nadeschda-eepos ilmestyi toukokuussa 1841, ja Topeliuksen runo on päivätty 27. maaliskuuta 1841 – todennäköisesti hän on kuullut suunnitellusta teoksesta. Kertojaminä tunnustaa, ettei hän nuoruudessaan pitänyt slaaveja »sivistyskansan» nimityksen arvoisina – mutta toteaa tarkistaneensa käsitystään:

54I sanning! Slaver äro menniskor,

det will jag yrka emot hwem som heldst

Och den som annan mening yttra djerfs

han skall förwisso göra få med mig.

[...]

Nadeschda, ja! Det låter underbart,

men är det wisst likväl att för en blick

af dig jag gåfve verldens kronor bort

åt skäggiga burlacker, prisande

ditt nobla folk som jordens yppersta,

och för en kyss af dig, Nadeschda – ack!

jag ville låta skägget växa långt,

omgifva mig med tschi och tschai och tschin

Och bli en slaf, Nadschda, – slaf af dig!33NB 244.148, s. 327. Vasenius III, s. 142 f. 2. huhtikuuta 1841 päivätyn puhtaaksikirjoitetun version otsikko kuuluu »Bekännelse. Erotiskt Qväde inspirerat af Nadeschdas vackra ögon».

55 Toinen kategoria koostuu rakkausrunoista. Etenkin Uusikaarlepyyssä vietetyt lomat innoittivat useita haaveellisia runoja. Mukana on pitkä vuoropuhelu Ludwig och Amanda, jossa kaksi rakastavaista haaveilee yhteisestä elämästä. Kaipuun kynsissä Ludwig vaeltaa valittunsa ikkunan alle – kuten runoilija päiväkirjassaan Mathilda Lithénin ikkunan ääreen. Välissä on uskonnollisia runoja:

56Sänd o Gud din helge And’

djupt uti mitt hjerta neder.

Hör mig då min själ dig beder

lyftad öfwer stoftets band

blif mig när o fader kär

himlen i mitt hjerta bär!

[...]34Päivätty 22/3 1835, NB 244.149, s. 5 f. [51, juokseva sivunumerointi].

57 Seuraavana päivänä hän kirjoittaa runon »Min stjerna» (23. maaliskuuta 1835):

58Hulda flicka, söta flicka

låt mig på ditt öga blicka,

och jag tänker ack hur gerna

att du är min lefnadsstjerna

hulda flicka du! [...]

59 Ja muutamaa päivää myöhemmin samasta aihepiiristä runon »Fantasi i månsken» (29/3 1835), joka kuvaa eroottisen ja jumalallisen rakkauden välistä jännitettä:

60Själ hwi dröjer du? –

sakta höjer du

lätta vingen

mot stjerneringen,

will ofwan will ofwan.

[...]

på gränsen står hon

af det råa sinliga,

och det öfversinliga,

ej engel buren

ej ett bland djuren,

men bäggedera

och ingendera. [...]

61 Topeliuksen lyriikassa hahmottuu jo varhain pystysuora akseli korkean ja matalan, taivaan ja maan välillä. Taivaanpiiri edustaa puhdasta, tahratonta ja täydellistä, ja sitä käytetään sekä maallisen että jumalaisen rakkauden trooppina. Samalla hän korostaa sielunelämän ja luonnon yhteyttä.

62 Monet runot on kirjoitettu tuttuun melodiaan, kuten tämä »afsjunget af en chör ungdom» (nuorisokuoron laulettavaksi kirjoitettu) runo Runebergin lauluun »Svanen»:

63Kring jord och himmel står så klar

den unga wår på nytt,

och hwarje moln från wintern quar,

och hwarje drifva flytt.

[...]35NB 244.148, s. 58 f.

64 Musikaalinen aines näkyy myös runossa »Quadrille Svedoise. Den förtrollade staden», joka on luultavasti tarkoitettu kevyeksi viihteeksi ystäville Uudessakaarlepyyssä:

65Jag härom dan fick lust i staden promenera –

bekika verldens gång – allt a la mode hos oss –

på torget, mente jag, plär alt sig presentera –

hvad ser jag? – ingen själ – ej Lappoi[tt]ers tross –

blott en och annan katt med mer som sluppit loss. –

– Hm! tänkte jag – låt se! – en stad med torg och gränder

der ingen kristen själ syns till – hm! hm! jaså –

här står ej riktigt till – här bo visst troll – slikt händer!

[...]36NB 244.148, s. 68.

66 Tässä hän käyttää varsin yleiseen tapaansa musiikkitermiä eräänlaisena lajityypin kuvauksena, joka ilmaisee rytmin ja tunnetilan. Päiväkirjassaan hän kuvaa vastaavasti eri tunnetiloja musiikkitermein.37Vasenius II, s. 310 f.

67 Päiväkirjan tavoin Topelius kokeilee runovihkoissaan muita kieliä, erityisesti saksaa, ja silloin yleensä ilmaistakseen haaveellisia tunteita. »Lied an Emmy» on yksi ensimmäisistä yrityksistä, joka on kirjoitettu Emilie Lindqvistin innoittamana:

68Vögel sass am Linde grün

am Linde grün –

ich bin ein kleines hübsches Vögelein,

kan spielen gut und singen – [...]38NB 244.148, s. 133 f.

69 Runossa näkyy Goethen vaikutus. Muutamaa vuotta myöhemmin Topelius muokkasi säkeistä runon »Fågelens visa» (Ljungblommor I, 1845).

70 Topeliuksen varhaisissa käsikirjoitusvihkoissa esiintyy hyvin laajasti monenlaisia säetyyppejä ja tunnetiloja. Antiikin säemittoja, kuten aleksandriinia, heksametria, silosäettä ja sapfista runoa esiintyy runsaasti, mikä saattaa johtua siitä, että opiskeluaikoinaan hän luki useita klassikoita alkukielellä. Runoissa näkyy selviä vaikutteita lähempänä hänen omaa aikaansa eläneiltä runoilijoilta, erityisesti ruotsalaisilta romantikoilta mutta myös saksalaisilta, kuten Schilleriltä, Goethelta ja Heinelta. Vihkoissa runojen muoto vaihtelee suuresti, mutta aiheet, kuvakieli ja teemat ovat vakiintuneempia ja toistuvat jatkuvasti. Topeliuksen romanttiset aihelmat nousevat jo varhain esiin: korkeus ja syvyys, meri joka syleilee taivasta ja heijastelee ikuisuutta, luonnossa tapahtuvat muutokset, jotka heijastelevat ihmisen sielua, järjen riittämättömyys ja ihmisen sydän jumaluuden tyyssijana – kaikki nämä troopit ovat luonteenomaisia Topeliuksen koko runotuotannolle.

71 Samalla on syytä todeta, että julkaisemattomat runot, etenkin varhaisimmat niistä, ovat ymmärrettävää kyllä luonteeltaan kirjoitusharjoitelmia, jäljitelmiä ja parafraaseja. Nuori Topelius jäljittelee ja kokeilee erilaisia äänialoja ja tyylilajeja, riimejä ja säemittoja. Mutta jo varhaisissa runoissa näkyy kansallisromanttinen ominaislaatu, josta tuli Topeliuksen lyriikan tunnusmerkki.

Myöhäistuotanto (1871–1898)

72 1870-luvulla ja myöhemmin kirjoitetuista harvoista julkaisemattomista runoista mainittakoon »Språkfrågan», keskeneräinen luonnos, joka on päivätty 16/2 73. Se syntyi tilanteessa, jossa kysymys ruotsin ja suomen keskinäisestä asemasta oli noussut ajankohtaiseksi:

73De möttes der på gränsemark

Emellan Svensk och Finne,

Och der sken sol på löfvad park,

Och der sken sol i sinne.

Och Sigrid kom från Westanby,

Och Antti kom från Linnais39Vild skog. II, NB 244.166, s. 31.

74 Lähes kaksi vuosikymmentä myöhemmin Topelius kirjoitti runon »I aftonlugn» (1890), jossa hän myös saattaa yhteen suomen- ja ruotsinkielisen näkökulman.

75 Huomio kiinnittyy myös runoon »Till en furste», päivätty 9/10 1874. Siinä Topelius ylistää keisaria, Aleksanteri II:ta yhtä pidäkkeettömästi kuin suomii hänen alamaisiaan. Runo alkaa sanoilla »Jag älskar dig så högt» ja jatkuu muutamaa säettä myöhemmin:

76[...] men utsäga det

Och prisa dig i ord – det kan jag ej.

Kring thronerna stå ständigt köpta slafvar,

Guldsmidda hycklare. Det låga smickret,

Som skulle sminka sjelfva solens kinder,

Besudlar allt, men frie män förvägra

Sitt manligt öppna, ärligt menta loford,

Der intet nej kan läggas ned som motvigt

Mot detta krypande och usla ja.

O, att du kunde tadlas, furste, – tadlas öppet

Och utan svek, ej, såsom nu, i löndom

Af falska tungor smädas, medan luften

Till dina öron bär ett hycklat lof!

[...] Allt ville vi

För dig med glädje offra – lif och blod,

Gods, välfärd, lycka – våra hjertans kärlek,

Blott ej vår heder och vårt m[änni]skovärde,

Vår fria ande och vårt fria ord!

77Engång, o furste, har jag, trött att stänga

Min barndomskärlek inom slutna läppar,

Upphöjt min röst och vågat med de andra

För verlden prisa dig. Jag brann af fröjd,

Af hopp, af tjusning, när din morgonrodnad

Stod i sin fägring öfver folkens mörker

Och hvarje ädel ande längtansfullt

Utsträckte emot dig sin öppna famn.

O furste, ringa rörde mig det hån,

Som kallade mig köpt: uddlös föllo

Förtalets pilar, doppade i gift;

Men när de uslaste, de lägsta kryp,

Som jorden bar, när alla pölens paddor

Uppblåste krälade vid mina fötter

Och prisade mitt ord, för att mitt ord

Var deras ord, för att en ärbar man

Var sjunken lika djupt som de ock skulle,

Som de, med guld och äretitlar mutas

För hela loftal; – då uppreste sig

Min fria ande. Och jag stötte dem,

Föraktligt bort och svor uti mitt hjerta

Att tiga till min lefnads slut, så länge

De ensamt tala, som förmätet kalla

Sig folkets röst och äro folkets drägg.

[...]40Vild skog. II, NB 244.166, s. 58 ff.

78 Topelius ihaili koko ikänsä Aleksanteri II:ta, ja hän oli vahvasti mukana luomassa keisarin ympärille syntynyttä kulttia. Useaan otteeseen häntä myös arvosteltiin uskollisuudestaan keisarille, varsinkin Krimin sodan aikoihin (ks. »Den första blodsdroppen», 1856). Julkaisemattomassa runossaan »Till en furste» Topelius korostaa kaunopuheisesti rakkauttaan keisariin mutta viittaa samalla johonkin suurempaan, »Vår fria ande och vårt fria ord» [vapaaseen henkeemme ja vapaaseen sanaamme]. Mistään ei ole löytynyt suoranaista syytä siihen, että runo syntyi juuri lokakuussa 1874.

79 Varsinaisten runojen lisäksi etenkin myöhäisissä runovihkoissa on useita joululahjavärssyjä. Seuraavassa on pari esimerkkiä lajityypistä:

80 Eva-tytär sai lahjaksi Mathilda Langletin kirjan Husmodern i staden och på landet:

81O Kajsa Varg, på din ruin

Nylander, Björklund & Weltzin

Allt intill mamsell Carger,

Allt sopas bort af tidens qvart.

O Hagdahl, Hugdahl, stå ditt kast,

Hvad du nu skall bli arger!

Snart äfven du, epikuré,

Får plats i ett slaskämbare!41Vild skog. II, NB 244.166, s. 199.

82»Toini, röd halsduk»

Rätt fint, men inte prunkande, sad’ kissen,

när hon lät måla svansen gräsegrön.

Detsamma tänker sländan, när så skön

Hon nästa gång får skåda redaktrissen.42Vild skog. II, NB 244.166, s. 249.

Käsikirjoitukset

94 Käsin kirjoitettujen tekstien perusteella etabloitujen runojen käsikirjoitukset ovat Helsingin Kansalliskirjaston (NB) Topelius-kokoelmassa:

95 »Berättelse om en fjäril och ett nattfly»: NB 244.152, Ungskogen, muistikirja tummanruskein, kulunein sidoksin, selkämys vaaleanruskeaa nahkaa. Sivukoko on 21,4 x 11,3 cm., paperi on kellanvalkoista. Nimiölehden päiväys Helsingfors 30 Mars 1858. Mustanruskea muste. Topeliuksen käsin kirjoittamat sivunumerot (1.–221.), runon paikka s. 124. f.

96 »(Efter Runeberg)» 1834: NB 244.149, Urval från Mina Nöjen. 1., runovihko käsittää 32-sivuisen sidotun paperinipun sekä nimiölehden, sivukoko 17,0 x 10,2 cm. Nimiölehden päiväys: 1835. Topeliuksen käsin kirjoittama sivunumerointi (s. 3.–29.), nimiölehdellä ja viimeisillä sivuilla ei sivunumeroita. Runon paikka s. 5. f. Paperi on kellanvalkoista ja läikehtiväpintaista, ja siinä on vesiviivoja ja -leima (näkyvä: & A). Ruskea muste.

97 »Ej bryts den länk»: NB 244.132, ks. käsikirjoituksen kuvaus teoksesta Dagböcker II, s. 24

98 »Färd mot hemmet»: NB 244.149, Urval från Mina Nöjen. 1., runovihko käsittää 32-sivuisen sidotun paperinipun sekä nimiölehden, sivukoko 17,0 x 10,2 cm. Nimiölehden päiväys: 1835. Topeliuksen käsin kirjoittama sivunumerointi (s. 3.–29.), nimiölehdellä ja viimeisillä sivuilla ei sivunumeroita. Runon paikka s. 10. ff. Paperi on kellanvalkoista ja läikehtiväpintaista, ja siinä on vesiviivoja ja -leima (näkyvä: & A). Ruskea muste.

99 »Hangolas Dikt»: NB 244.148, Promenader, Häftet G: VII Polymnia, nimiösivun päiväys Helsingfors den 17 September 1839. Vihko käsittää 48-sivuisen sidotun paperinipun, 17,4 x ca 10 cm (reunat leikattu epätasaisesti). Topeliuksen oma juokseva sivunumerointi (s. 249.–295.), runo sivuilla 278.–295. Paperi on kellanvalkoista ja läikehtiväpintaista, ja siinä on vesiviivoja ja -leima (näkyvä: & A). Ruskea muste.

100 »Himlens och hoppets stjernor»: Urval från Mina Nöjen. 1., runovihko, joka käsittää 32-sivuisen sidotun paperinipun ja nimiölehden, sivukoko 17,0 x 10,2 cm. Nimiölehden päiväys: 1835. Topeliuksen käsin kirjoittama sivunumerointi (s. 3.–29.), nimiölehdellä ja viimeisillä sivuilla ei sivunumeroita. Runon paikka s. 14.–15. Paperi on kellanvalkoista ja läikehtiväpintaista, ja siinä on vesiviivoja ja -leima (näkyvä: & A). Ruskea muste.

101 »I aftonlugn»: puhtaaksi kirjoitettu runo yksityisomistuksessa, kellastunut ruutupaperi jossa taittojälkiä, n. 25,5 x 10,5 cm. Mustanruskea muste.

102 »Påsknatten»: NB 244.149, Mina Nöjen [irtolehtiä], 28-sivuinen paperinippu, n. 17 x 10 cm, nimiölehti puuttuu. Topelius on numeroinut jotkin sivut, jonkun toisen lyijykynällä tekemä juokseva sivunumerointi, runon paikka s. 71 f. Paperi on läikehtiväpintaista, tahriintunutta ja kellastunutta, ruskea muste.

103 »Ragnörn»: NB 244.150, Zonas Bok. Andra Häftet, Helsingfors / Christi Himmelsfärdsdag den 16 Maj 1844. Vihkossa on useita yhteen liimattuja lehtiä ja sidottuja paperinippuja. Runo on kirjoitettu yhteen 28-sivuisista nipuista (Topeliuksen sivun. 95–122.) sivulle 110. Sivukoko 17,3 x 10,5 cm. Paksu kellanvalkoinen paperi, ruskea muste.

104 »Sverige på afstånd»: NB 244.149, Urval från Mina Nöjen. 2., nimiölehden päiväys 1835. Vihko käsittää 32-sivuisen paperinipun, 17,3 x 10,2 cm, mutta kaksi viimeistä lehteä on leikattu pois, joten vihkossa on 28 sivua. Topeliuksen oma sivunumerointi alkaen paperinipun kolmannelta sivulta, runon paikka s. 9 f. Paperi on kellanvalkoista ja läikehtiväpintaista, ja siinä on vesiviivoja ja -leima (HONIG). Ruskea muste.

105 »Två sammanlindade träd»: NB 244. 150, Zonas Bok. Andra Häftet, Helsingfors / Christi Himmelsfärdsdag den 16 Maj 1844. Vihkossa on useita yhteen liimattuja lehtiä ja sidottuja paperinippuja. Runo on kirjoitettu yhteen 28-sivuisista paperinipuista (Topeliuksen s. 95–122.), paikka s. 109. Sivukoko 17,3 x 10,5 cm. Paksu, kellanvalkoinen paperi, ruskea muste.

106 »Under mitt porträtt»: NB 244.176, Runoja ja lauluja, kellastunut ruutupaperi, 23,5 x 18,4 cm, ei sivunumerointia. Musta muste.

Lehdet

107 Kymmenen lehtipainoksen mukaan etabloidun runon perusteksteinä on käytetty kappaleita, jotka on tallennettuna digitaalisesti Kansalliskirjaston Finskt Historiskt Tidningsbibliotek -kirjastoon.46Björneborgs Tidning, Helsingfors Morgonblad, Helsingfors Dagblad, Helsingfors Tidningar, Lördagsqvällen; https://digi.kansalliskirjasto.fi/serial-publications.

Erillispainatteet

108 Björneborgs-marschen (Första gången sjungen den 7 December 1858), Helsingfors: Finska Litteratur-Sällskapets tryckeri 1858, Imprimatur: L. Heimbürger; Svenska Litteratursällskapets Runbergs-bibliotek (Rbg 7, signum M32515); vihko, 21,2 x 13,7 x cm, nimiösivun keskellä sotilasaiheinen vinjetti.

109 Den 17 Juli 1877., Helsingfors, J. C, Frenckell & Son, 1877; SLSA 801.6, nimeämätön lehti, 21,5 x 13,9 cm.

110 För Fredrik Pacius. Vid aftäckningen af hans byst i Kajsaniemi park den 8:de Juni 1895, Z. Topelius, Helsingfors: Hufvudstadsbladets nya tryckeri; SLSA 801.6, vihko 27,6 x 21,3 cm, tekstin ympärillä ornamenttikehys.

111 För Wasa stads nya folkskolehus den 12 Oktober 1893., Z. T., Nikolaistad: F. W. Unggrens boktryckeri 1893; Åbo Akademis Bibliotek, Topelius (IV b I); vihko 21 x 14 cm.

112 Minne af Öfverinspektorn m. m. Uno Cygnæus. Till Wasa folkskolebarn den 12 oktober 1888., Nikolaistad: F. W. Unggrens boktryckeri 1888; Nationalbiblioteket (NfB 16456), vihko (n. 23 x 16 cm).

113 Romans ifrån skogen, Z. Topelius, Helsingfors: Finska litteratur-sällskapets tryckeri 1856 [särtryck ur Till Johan Ludvig Runeberg vid dess silfverbröllop den 23 januari 1856., 14 s.]; SLSA 801.6, sivukoko 18,9 x 11,3 cm, nimeämätön, kuulakärkikynällä kirjoitettu merkintä: »Till J. L. Runebergs silverbr.»

114 Slutord ur »1787» Divertissement af Z. Topelius., Helsingfors: Finska litteratur-Sällskapets tryckeri 1887; Svenska litteratursällskapets bibliotek, SLSA 801.6, nimeämätön vihko 23,9 x 15,4 cm, ornamentti otsikon edellä.

115 Sångens makt., Helsingfors: Hufvudstadsbladets tryckeri 1871, Företedt P. Th. Stolpe; Svenska litteratursällskapet, nimeämätön lehti, 22,8 x 14,6 cm.

116 Sångens minne. Tillegnadt Helsingfors’ bildade Ungdom, som deltagit i »Kung Carls Jagt.» Den 19 April 1852., Helsingfors: Finska litteratur-Sällskapets tryckeri 1852, Imprimatur: Herman Molander; SLSA 801.6, nimeämätön vihko, 20,9 x 13,5 cm, lyijykynämerkintä: »24 Mars 1852/1877».

117 Sångtexter. Den 8 Februari 1887. »1787». Divertissement af Z. Topelius., Finska litteratursällskapets tryckeri 1887; Åbo Akademis Bibliotek; nimeämätön vihko, n. 21 x 13,5 cm, Topeliuksen laulutekstejä sivuilla 1–2, sen jälkeen »Die Maikönigin» ([Johan Henrik] Scheffel, säv. A. Krug) ja »Herdinnor och herdar» (K. R. Malmströmin runo, säv. M. Wegelius).

118 Till Kommerserådet Henrik Borgström och fru Carolina Borgström vid deras Silfverbröllopp d. 17 Juli 1852, Helsingfors: Finska litteratursällskapets tryckeri, Imprimatur: Herman Molander; Jörgensenska samlingen (29) i Svenska litteratursällskapets bibliotek, (M63747); vihko 20,2 x 13,2 cm, koristekehys tekstin ympärillä.

119 Till Lifgardets Finska Skarpskyttebataljon. den 16 Mars 1854, Helsingfors: Finska Litteratur-Sällskapets Tryckeri, 1854, Imprimatur: H. Molander; Åbo Akademis Bibliotek, nimeämätön vihko, n. 17 x 15 cm.

120 Vid Kappseglingsfesten i Marstrand d. 5 Juli 1862. Neptun., Göteborg: D.#F. Bonnier 1862; Svenska litteratursällskapets bibliotek, Topl/småskrifter (F15245); vihko 17,9 x 11,8 cm.

121 Vid Svenska Fruntimmersskolans Invigningsfest. 29/IX 1885. Elevernas tack., Z. Topelius., Helsingfors: Tryckeriet Heleneg. 3; SLSA 801.6., vaaleanpunainen, nimeämätön lehti, 25,5 x 16,7 cm.

Muut julkaisut

122 »3. Romans vid C. A. Wetterberghs och hans makas guldbröllop d. 5 sept. 1887.», Svea. Folk-kalender för 1890, Stockholm: Albert Bonnier 1889, s. 203 f.; Svenska litteratursällskapets bibliotek (Top3/F15131), 256 s. sekä ilmoitusliite 16 s., sivukoko 15,2 x 11,5 cm.

123 »Det går ett rop», i Valfrid Vasenius, Zacharias Topelius. Hans lif och skaldegärning III, Helsingfors: Edlunds 1918, s. 280; kappaleen on lahjoittanut SLS:lle Rainer Knapas.

124 »Gamla Upsala Högar», Necken. Poetisk kalender, utg. Fredrik Berndtson, Helsingfors: J. C. Frenckell & Son 1847, s. 230–233; Jörgensenska samlingen (29) i Svenska litteratursällskapets bibliotek (M27976); sivukoko 15,7 x 10,5 cm.

125 »Lang-Matt», Album utgifvet af Konstnärsgillet i Helsingfors 1866, s. 7–8; Svenska litteratursällskapets bibliotek (Top 3, F12390); ruskea ohut suojakansi, johon on merkitty nimi, paino, vuosiluku ja paikka; nimiösivulla siro ornamentti sekä tunnuslause »Ej blott för nöje.»; 24 s., 27,6 x 21,5 cm.

126 »Lärarinnan», Album utgifvet af forna elever vid Privata lärarinneklassen och Fortbildnings-läroverket vid Svenska Fruntimmersskolan i Helsingfors, Helsingfors: G. W. Edlund 1893, s. [36] ff.; Nationalbiblioteket.

Lähteet

Runokäsikirjoitukset, ks. edellä.

Topelius–Emilie Lindqvist 1/10 1845 (NB 244.98)

Digitaaliset resurssit

Biografiskt lexikon för Finland, SLS 2014, http://www.blf.fi

Helsingfors universitets studentmatrikel 1853–1899, https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/1853-1899/

Nationalbibliotekets digitala samlingar, https://digi.kansalliskirjasto.fi

Björneborgs Tidning
Finland
Finlands Allmänna Tidning
Helsingfors Dagblad
Helsingfors Morgonblad
Helsingfors Tidningar
Hufvudstadsbladet
Paradisfogeln. Olitterärt hvarjehanda för skämt och skämt
Phœnix. Litterärt allehanda för skämt och allvar
Vasabladet
Wasa Tidning
Åbo Underrättelser

Nationalencyklopedin, https://www.ne.se

Litteraturbanken, https://litteraturbanken.se

Svenska Akademiens ordböcker, https://svenska.se

Sveriges periodiska litteratur, Kungl. biblioteket, http://www.kb.se/Sverigesperiodiskalitteratur/

Göteborgsposten

Uppslagsverket Finland, http://www.uppslagsverket.fi

Zacharias Topelius Skrifter, http://topelius.sls.fi

Åbo Akademis bibliotek, http://bibbild.abo.fi/smatryck/topelius

Kirjallisuus

Alhoniemi, Pirkko, Isänmaan korkeat veisut. Turun ja Helsingin romantiikan runouden patrioottiset ja kansalliset motiivipiirit, diss., SKST 294, Helsinki 1969

[Björkstén, Emilie], Några Minnen af e***, Helsingfors: G. V. Edlund 1871

Castrén, Gunnar, »Topelius’ fosterländska lyrik», Zacharias Topelius hundraårsminne. Festskrift den 14 januari 1918, SSLS 137, Helsingfors 1918, s. [216]–269

Castrén, Gunnar, »Vårt land», Historiska och litteraturhistoriska studier 30, SSLS 346, Helsingfors 1954, s. [154]–169

Castrén, Gunnar, »Topelius’ politiska diktning», Humanister och humaniora 1958, s. [171]–187, [ursprungligen i Nordisk Tidskrift 1943]

Engman, Max, Språkfrågan. Finlandssvenskhetens uppkomst 1812–1922, Finlands svenska historia 3, SSLS 702:3, Helsingfors 2016

Hallberg, Peter, Natursymboler i svensk lyrik. Från nyromantiken till Karlfelt. II, Göteborg: Elanders boktryckeri 1951

Klinge, Matti, »Omvälvningens decennium», red. Matti Klinge et al. Helsingfors universitet 1640–1990. 2 delen, Kejserliga Alexandersuniversitetet 1808–1917, Helsingfors: Förlagsaktiebolaget Otava 1989, s. [140]–215

Klinge, Matti, Finlands historia 3. Kejsartiden, 2. uppl., Esbo: Schildts 2004

Lagerlöf, Selma, Zachris Topelius. Utveckling och mognad, Stockholm: Bonniers och Helsingfors: Schildts 1920

Lagus, Ernst, »Björneborgarnes marsch», Johan Ludvig Runebergs hundraårsminne. Festskrift den 5 februari 1904, SSLS 62, Helsingfors 1904, s. 305–344

Lunelund-Grönroos, Birgit, Zachris Topelius’ tryckta skrifter, SSLS 342, Helsingfors 1954

Luukkanen, Tarja-Liisa, »Cygnæus, Uno», Biografiskt lexikon för Finland, URN:NBN:fi:sls-4668-1416928957274

Mustelin, Olof, Theodor Sederholm. Publicist och författare, förläggare och boktryckare, Finländska Gestalter V, Ekenäs 1966

Mörne, Arvid, »Studier i Finlands press 1854–1856», Förhandlingar och uppsatser 26, SSLS 112, Helsingfors 1912, s. 109–196

Nyberg, Paul, Zachris Topelius. En biografisk skildring, Helsingfors: Söderströms 1949

Paradisfogeln. Olitterärt hvarjehanda för skämt och skämt 4/1 1868

Phœnix. Litterärt allehanda för skämt och allvar 4/1 1868

Schauman, August, Från sex årtionden i Finland. Levnadsminnen upptecknade av Aug. Schauman II, Helsingfors: Holger Schildts förlagsaktiebolag 1922

[Sjöberg, Erik], »Allmänheten», Samlade dikter af Vitalis, Stockholm: Johan Hörberg 1828, s. 206–210

Snellman, J. V., »Om tidningar i allmänhet och Saima i synnerhet», Saima 4/1 1844

Snellman, J. V., »Knäpp», Saima 29/2 1844

Snellman, J. V., »Schlaraffenland», Saima 6/3 1845

Strömborg, Johan Elias, Biografiska anteckningar om Johan Ludvig Runeberg I–III, utg. Karin Allardt, SSLS 202, Helsingfors 1928

Söderhjelm, Werner, »Topelius och Tavaststjerna. Anteckningar ur efterlämnade papper», Ateneum I, 1898, s. 207–215

Söderhjelm, Werner, »Topelius’tidigaste lyriska diktning», Historiska och litteraturshistoriska studier 7, red. Bernhard Estlander, Emil Hasselblatt & C. A. Nordman, SSLS 220, Helsingfors 1931, s. 1–82

Tegnér, Esaias, Axel, en romans, Lund: Berlingska boktryckeriet 1822

[Topelius, Zacharias], »Tidningarna i Finland», Helsingfors Tidningar 17/8 1844

[Topelius, Zacharias], »Getingar II. Tidningspolemiken», Helsingfors Tidningar 22/2 1845

[Topelius, Zacharias], »Festen för Sjöekipagerne», Helsingfors Tidningar 6/5 1854

[Topelius, Zacharias], »Lang-Matt», Ord och bild 1904, s. 667 f.

Topelius, Zacharias, Självbiografiska anteckningar, utg. Paul Nyberg, Helsingfors: Schildts 1922

[Topelius, Zacharias], Konstnärsbrev I–II, utg. Paul Nyberg, SSLS 360, SSLS 381, Helsingfors 1956, 1960

Topelius, Zachris, 120 dikter, kommentarer av Olof Enckell, SSLS 435, Helsingfors 1970

Topelius, Zacharias, Finlands krönika 1860−1878, utg. Rainer Knapas, SSLS 660, Helsingfors 2004

Topelius, Zacharias, Ephemerer. Zacharias Topelius första tidning 1834–1835, utg. Carola Herberts & Laura Mattsson, SSLS 689, Helsingfors 2006

[Topelius, Zacharias], Zacharias Topelius Skrifter I–XXI, Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland 2010–

    I Ljungblommor, utg. Carola Herberts under medverkan av Clas Zilliacus, SSLS 742, Helsingfors: SLS och Stockholm: Atlantis 2010, URN:NBN:fi:sls-3795-1403178433010

    XX:1 Brev. Zacharias Topelius korrespondens med förlag och översättare, utg. Carola Herberts, SSLS 835:1, Helsingfors 2015, URN:NBN:fi:sls-6604-1508156429

    XX:2 Brev. Zacharias Topelius korrespondens med föräldrarna, utg. Eliel Kilpelä under medverkan av Mats Dahlberg, SSLS 835:2, Helsingfors 2018, URN:NBN:fi:sls-6632-1525325973

    XXI Dagböcker, utg. Pia Asp under medverkan av Eliel Kilpelä, SSLS 823, Helsingfors 2018, URN:NBN:fi:sls-7059-1525330243

Törnudd, Arne, Flickan från Kahra i Topelius’ liv och diktning, Åbo: Bro 1948

Vasenius, Valfrid, »Upplysningar», Blad ur min tänkebok. Upplysningar, Zacharias Topelius Samlade skrifter 25, Stockholm: Bonnier 1905

Vasenius, Valfrid, Zacharias Topelius. Hans lif och skaldegärning I–VI, Helsingfors: Edlunds I–III 1912–1918, Schildts IV–VI 1924–1930 och Stockholm: Bonniers I–V 1913–1927

Vest, Eliel, Zachris Topelius. En biografisk studie, Helsingfors: Söderströms 1905