Johdanto

1 Matkustus Suomessa ilmestyi kahtenatoista erillisenä vihkona, ensimmäinen helmikuussa 1872 ja viimeiset talvella 1874. Jokainen vihko sisältää kolme teräspiirrosta ja yhdestä viiteen Topeliuksen kirjoittamaa lukua. Kolme ensimmäistä lukua »Maa», »Kansa» ja »Matkustuksia Suomessa» ovat katsauksenomaisia ja kuvittamattomia. Niiden jälkeen seuraa 36 lyhyttä numeroitua lukua, joiden yhteisenä otsikkona on »Maan ja kansan kuvia». Luvun teksti liittyy aina johonkin kuvaan, paitsi lukujen 31 ja 32, joiden kuvitus on yhteinen. Aiheet ovat ensi sijassa Etelä-Suomen rannikkoseuduilta, mutta edustettuina ovat myös Häme, Karjala ja Savo. Teos sisältää myös tilastotieteellisen katsauksen, jonka on laatinut Tilastollisen Keskustoimiston johtaja K. E. F. Ignatius. Tarkoitus oli julkaista vielä vihkoja, joissa olisi käsitelty maan pohjoisempia osia, ja sen vuoksi sidotun laitoksen alaotsikkona oli Ensimmäinen Jakso. Tilaajia ei kuitenkaan kertynyt riittävästi, jotta julkaiseminen olisi ollut kannattavaa, ja siksi useampia osia ei ilmestynyt. Koko teos julkaistiin samalla kertaa sekä ruotsiksi että suomeksi. Sen suomensi dosentti, myöhempi suomen kielen ja kirjallisuuden ylimääräinen professori Julius Krohn. Saksan- ja venäjänkieliset laitokset ilmestyivät 1874 ja 1875.

2 Topeliuksesta oli vuonna 1854 tullut Helsingin yliopiston Suomen historian ylimääräinen professori, ja vuonna 1863 hänet nimitettiin Suomen, Venäjän ja Pohjoismaiden historian vakinaiseksi professoriksi. Kirjoittaessaan teosta Matkustus Suomessa Topelius käytti hyväkseen yliopistossa pitämiään luentoja, sillä hän oli sivunnut niissä samoja aiheita. Luvuissa »Maa» ja »Kansa» toistuvat teemat, joita Topelius käsitteli luennoissaan syyslukukaudella 1871. Niissä kerrotaan muun muassa Suomen maaperän synnystä, maankohoamisesta, metsänhaaskauksesta, kansasta ja historian yleispiirteistä. Varsinkin kansaa ja historiaa käsittelevissä osuuksissa Topelius toistaa usein sanatarkasti luentojensa sanamuotoja.1Luennot syyslukukaudelta 1871, 244.130, Kansalliskirjasto. Kansalliskirjaston Topelius-kokoelman aineistoon viitataan näissä lähdeviitteissä arkistokotelon signumilla, joka on tässä tapauksessa 244.130. Samalla tavoin hän on lainannut muidenkin luentosarjojensa aineistoa, esimerkiksi luvussa »Viipurin kaupunki» on otteita hänen syyslukukausina 1863 ja 1865 pitämistään luennoista.2Luennot 1863 ja 1865 244.126 ja 244.128. Matkustuksen teksti oli tarkoitettu laajalle lukijakunnalle, joten Topelius muokkasi joskus luentojen sisältöä. Esimerkiksi luonnonilmiöt hän esitti kaunokirjallisessa asussa.

3 Teoksen Finland framställdt i teckningar (1845–1852) julkaisemisen jälkeen Topelius jatkoi työtään suomalaisen kuvataiteen puolestapuhujana. Vuosina 1847−1869 hän toimi Suomen Taideyhdistyksen sihteerinä ja sen jälkeen sen hallituksen jäsenenä. Taideyhdistys oli tuolloin Suomen ainoa taidekokoelmista, näyttelyistä ja taidekoulutuksesta vastaava instituutio. Topelius toimi pitkään puheenjohtajana myös 1864 perustetussa Taiteilijaseurassa, jossa taiteilijat, kirjailijat ja taiteenystävät keskustelivat heitä kaikkia yhteisesti kiinnostaneista asioista.

4 Matkustusta on usein verrattu Finland framställdt i teckningar -teokseen. Jäsentelyltään kirjat muistuttavat periaatteessa toisiaan: alussa esitellään maa ja kansa, ja sen jälkeen seuraavat luvut, joiden lähtökohtana on kuvitus. Matkustuksen tekstit ovat kuitenkin suppeampia ja osittain toisenlaisia luonteeltaan. Vanhemmasta teoksesta poiketen Matkustuksessa teksti seuraa läheisesti kuvitusta. Osassa teksteistä keskitytään samoihin historiallisiin ja kansatieteellisiin aineksiin kuin teoksessa Finland framställdt i teckningar, ja paikoitellen Topelius lainaa enemmän tai vähemmän sanatarkasti jälkimmäisen tekstiä, kuten luvussa »Naantali». Muut luvut sen sijaan ovat pikemminkin kuvituksen esseististä analysointia, jossa Topelius pukee kuvien sisällön sanoiksi. Ihmisiä kuvataan lähinnä arkisissa kansanomaisissa puuhissa, kuten kalastamassa, tekemässä metsätöitä, pelaamassa korttia tai keittämässä viinaa. Tekstin jäsentely ei perustu maakuntiin, kuten Finland framställdt i teckningar -teoksessa. Kuvasta ja luvusta toiseen siirrytään näennäisen sattumanvaraisessa järjestyksessä, ja maakuntien, kaupunkien ja pitäjien erityspiirteiden kuvaus jää vähäiseksi.

5 Topeliuksen teoksista on historian ja maantieteen alalla vaikuttanut voimakkaimmin Maamme kirja. Sitä käytettiin 1950-luvulle saakka koulujen lukukirjana, ja se on muokannut merkittävästi suomalaisten historiankäsitystä useiden sukupolvien ajan. Maamme kirjassa ja Matkustuksessa on monia yhtäläisyyksiä.Lukukirja ilmestyi vasta 1875, mutta Topelius oli aloittanut työn sen parissa jo paljon aiemmin. Yhtenä esimerkkinä yhtäläisyyksistä ja tekstin uudelleenkäytöstä on molempien teosten »Imatra»-luvun sisältö. Toinen esimerkki on »Laatokka»-luku ja kolmas suomalaisen kansanlaulun ja runosävelmien kuvaus luvussa »Pentti Lyytinen lukee runojansa Savossa». Monelle aiheelle, jotka Topelius Matkustuksessa vain mainitsee lyhyesti, kuten Pyterlahden graniittilouhokset, Ruskealan marmorilouhos ja Lapin kulta (kappale 43, luku »Maa»), on Maamme kirjassa omistettu kokonainen luku.3Ks. Zacharias Topelius, Maamme kirja 1887. Maamme kirja tarkoitettiin nuorille lukijoille, joten Topeliuksen ei tarvinnut pyrkiä esityksessään tieteellisyyteen, vaan varsinkin kansankuvauksessa hän saattoi liikkua laajemmissa perspektiiveissä.4Allan Tiitta, »Maamme kirja 130 vuotta – voiko 2,5 miljoonaa ihmistä olla väärässä?», Topelius elää – Topelius lever, toim. Satu Apo & Märtha Norrback, 2005, s. 22. Tämäkin piirre toistuu Matkustuksessa.

6 Topeliuksen muihin historiallis-maantieteellisiin teoksiin verrattuna Matkustukselle ovat ominaisia kaunokirjallisempi ote ja tekstilainat. Ne antavat vaikutelman, että Topelius tekee tässä teoksessa yhteenvedon aiemmista käsityksistään. Hän on hyödyntänyt Matkustuksessa myös kaunokirjallisia teoksiaan. Esimerkiksi teksti, jossa hän kuvaa vesistöjä ja veden virtausta jokia myöten mereen (kappale 24, luku »Maa»), muistuttaa runoa »Islossningen i Uleå elf» vuodelta 1856 (»Jäänlähtö Oulujoesta»).5Zacharias Topelius, »Islossningen i Uleå elf», Ljungblommor, utg. Carola Herberts under medverkan av Clas Zilliacus, ZTS I, 2010. Runosta lisää Clas Zilliacuksen kirjoittamassa johdannossa; ibid. kappale 53; Z. Topelius, Kootut teokset. Runoja 1931, s. 272. Lyhyt kolmikymmenvuotisen sodan maininta (kappale 18, luku »Kansa») palautuu runoon »Finska rytteriets marsch i trettioåriga kriget» (»Suomen ratsuväen marssi kolmikymmenvuotisessa sodassa»), jonka Topelius kirjoitti samoihin aikoihin, 1872.6Zacharias Topelius, »Finska rytteriets marsch i trettioåriga kriget», Ljung 1889, s. 156–157; Z. Topelius, »Suomen ratsuväen marssi kolmikymmenvuotisessa sodassa», Kootut teokset. Runoja, s. 462. Topeliuksen omat henkilökohtaiset kytkennät eri paikkoihin näkyvät paikoitellen tekstistä. Hän kuvaa seikkaperäisesti ja elävästi äänielämyksiään Imatrankoskelta (kappale 5–7, luku »Imatra»), missä hän oli vieraillut 1851 matkaillessaan Karjalassa ja Savossa vaimonsa Emilien kanssa. Kesät 1871 ja 1872 Topeliuksen perhe vietti Länsi-Uudenmaan saaristossa, ja voi aavistaa, että kirjoittaessaan lukua »Tammisaaren kaupunki» hän on nähnyt Tammisaaren elävänä silmiensä edessä.

Toistuvia teemoja

7 Matkustus Suomessa -teoksen rajallisesta koosta huolimatta Topelius otti siinä esille useita aiheita, joihin hän myöhempinä vuosikymmeninä palasi. Niitä olivat muun muassa Suomen turvaton pohjoinen sijainti, maankohoaminen, metsänhaaskaus, eläintensuojelu ja kulkuneuvojen kehitys. Myös Suomen kansan kuvauksissaan hän seuraa järjestelmällisesti aiempia konseptejaan.

8 Topelius oli Suomen näkyvimpiä ilmasto-opin ja laajemmin environmentalismin kannattajia. Environmentalistien mukaan luonnonolot ja etenkin ilmasto vaikuttavat kansan historiaan. Hänen laajojen kuvateostensa maakuntakuvaukset ovat voimakkaasti luoneet yleistä ja yhteistä käsitystä kansasta, yksittäisistä paikkakunnista ja eri maakunnista. Osittain juuri kuvateosten vaikutuksesta sisämaasta tuli suomalainen ihannemaisema.7Vertaa esim. Maunu Häyrynen, »Topeliaaninen maisemakuvasto ja sen muutos» ja Allan Tiitta, »Maamme kirja 130 vuotta – voiko 2,5 miljoonaa ihmistä olla väärässä?» teoksessa Topelius elää – Topelius lever. Niiden suosituimpia aiheita oli Imatrankoski, josta Topelius kirjoitti Matkustus Suomessa -teokseen peräti kaksi lukua.

9 Topelius korosti monissa yhteyksissä Suomen pohjoista sijaintia ja asemaa idän ja lännen välissä, olipa sitten kyse fyysisestä maantieteestä, kasvistosta, eläimistöstä tai kansanluonteesta. Suomi »saa välittäjänasemansa vuoksi mittaamattoman suuren merkityksen. Maantiede pysähtyy tähän tosiseikkaan ja jättää sen seuraukset historialle».8»Trettonde Föreläsningen 4/4 55», 244.125. Matkustuksessa Topelius kuvaa Suomen välittäjänasemaa germaanien ja slaavien alueiden välissä ja poimii esiin sen luonnosta sekä skandinaavisia että venäläisiä piirteitä. Kuten monessa muussakin yhteydessä, hän esittää, miten Suomen maantieteellinen asema Itämeren rannalla ja luonnolliset rajat ovat vaikuttaneet maan historiaan (kappale 26–29, luku »Maa»).

10 Toistuvana teemana Topeliuksella on kansanluonne. Hänen mielestään Suomen kansalla on yksi yhteinen luonteenpiirre: rauhallisuus, hitaus ja »härkäpäisyyttä» lähentelevä itsepäisyys.9»Fyrtionde Föreläsningen 7/12 1871», 244.130. Vuonna 1871 pitämissään luennoissa hän kuvaa maantieteen vaikutusta kansanluonteeseen: »Avoimet esteettömät tasangot ja rannikkoseudut, missä aurinko ja tuulet temmeltävät vapaina, kasvattavat liikkuvamman, vapaamielisemmän, rohkeamman ja helpommin lähestyttävän, mutta myös epävakaamman väestön kuin syvät metsät ja vaikeakulkuiset vuoristot. Syrjäisten järvien rannoilla kasvaa mietteliäämpi – sisäänpäin kääntynyt, vakava, miltei surumielinen – kansa kuin avoimella ja vapaalla rannikolla.»10»Andra föreläsningen 22/9 1871», 244.130. Vrt. myös Zacharias Topelius, Finland framställdt i teckningar, utg. Jens Grandell och Rainer Knapas, ZTS XII, 2011, kappale 8, luku »Allmän öfversigt». Topeliuksen näkemyksiin ilmasto-opista ja kansasta vaikutti todennäköisesti J. L. Runeberg, vrt. esim. Runebergin artikkeli »Några ord om nejderna, folklynnet och lefnadssättet i Saarijärvi socken», Helsingfors Morgonblad 6, 13 ja 16/7 1832 (Samlade Skrifter av Johan Ludvig Runeberg VIII:2, utg. Pia Forssell, SFSV XVI, SSLS 433:2, 2003, s. 31−44). Matkustuksessa Topelius luonnehtii Suomea maana puolittain taistelevaksi, puolittain mietiskeleväksi (kappale 10, luku »Maa»). Hän kuvaa alueellisia eroja, eikä vain luonteenpiirteiden eroja (hämäläisiä pidetään »hitaina, umpimielisinä ja jyrkästi itsepäisinä jöröinä» ja karjalaisia »puheliaina, hilpeinä, avosydämisinä», kappale 9, luku »Kansa»), vaan myös ulkoisia. Varsinkin Pohjanmaan naista hän mielellään kehuu erityisen kauniiksi. Teoksessa Finland framställdt i teckningar hän esittää, että »[Närpiön] naiset ovat, kuten myös Vöyrin, kauneimpia ruotsalaisia naisia Suomessa.»11Topelius, Finland framställdt i teckningar, ZTS XII, kappale 24, luku »Österbotten». Syksyn 1871 luennoissaan hän toteaa, että »maassamme on seutuja, esimerkiksi paikoitellen Pohjois-Hämeessä ja Pohjanmaan etelä- ja pohjoisosissa, missä nainen on yleensä kaunis».12»Trettionionde Föreläsningen 13/11 1871», 244.130. Myös Matkustuksen luvussa »Talonpoikais-väkeä Vaasan seuduilta» hän mainitsee pohjalaisen naisen kauneuden.

11 Maankohoamisesta oli keskusteltu 1700-luvun lopulta saakka. Niin kutsutut neptunistit katsoivat, että maankohoaminen johtui veden määrän vähenemisestä, kun taas vulkanistien mielestä maa kohosi. Topelius kuului jälkimmäisiin ja oli sitä mieltä, että maankohoaminen johtui maankuoren epätasaisesta jäähtymisestä maanalaisen tulivuorenpurkauksen jälkeen. Louis Agassizin jääkausiteoria tuli kansainvälisesti tunnetuksi vasta 1870-luvulla.13Ks. kappale 3:n kommentit luvussa »Allmän öfversigt» teokseen Topelius, Finland framställdt i teckningar, ZTS XII. Luennoissaan syksyllä 1871 Topelius ottaa kantaa jääkausiteoriaa vastaan ja puolustaa Nils Gustaf Nordenskiöldin teoriaa, jonka mukaan maanpinnan ja harjujen muodot olivat syntyneet, kun merivirta, ei siis jäämassa, oli kulkenut maanpinnan yli. Hiidenkirnut olivat enimmäkseen syntyneet aaltojen hyökyessä edestakaisin ja niiden mukana kulkeutuvien kivien uurtaessa vähitellen kalliota.14»Fjerde föreläsningen 26/9 1871», 244.130. Tätäkin teoriaa hän selvittää Maamme kirjassa 1887, s. 17−19. Matkustuksessa Topelius puolustaa voimakkaasti sekä vulkanistista perinnettä että merivirtateoriaa jääkausiteorioita vastaan, esimerkiksi luvussa »Maa», jossa hän selvittää Suomen maaperän syntyä (kappale 19–24, luku »Maa»), ja luvussa »Imatra», jossa hän kuvaa hiidenkirnujen syntyä (kappale 9).

12 Yhtenä keskeisenä aiheena Matkustuksessa on metsä.Topelius keskusteli aktiivisesti metsäasioista ja katsoi, että metsävaroja käytettiin tuhlaillen. Metsänhaaskauksella oli Topeliukselle myös henkilökohtaista merkitystä hänen työskennellessään Matkustuksen parissa, sillä 1868 hänen äitinsä Catharina Sofia Topeliuksen kuoltua hänen lapsuudenkotinsa Kuddnäs Uudessakaarlepyyssä oli myytävä, ja Topelius oli huolissaan talon metsien kohtalosta. Loppujen lopuksi uudet omistajat eivät kuitenkaan ehtineet ryhtyä hakkaamaan metsiä ennen kuin tukkikauppa taantui.15Kuddnäsin metsien myyntiin liittyvät ongelmat ovat usein esillä Topeliuksen kirjoittaessaan sisarelleen Johanna Sofialle ja vävylleen Lars Wilhelm Schalinille, ja talokaupan jälkeen hän kirjoittaa: »Onko totta, että Nordman on saanut koko metsän vuokralle 1.500 markalla ja että hän on saanut oikeuden lunastaa sen kaiken 15 vuoden kuluttua 20.000:lla? – Täällä suunnitellaan säälittä joko vientitullia tai vientikieltoa raakapuulle, kaivospölkyille jne. Jotakin on tehtävä – sillä metsänhaaskaus on yltynyt hulluuteen saakka. Joka päivä Kymijoessa ui 15.000 tukkia. Leopold T[oppelius] tekee suuria kauppoja. Meillä on ollut keskenämme kiivaita väittelyjä, mutta on huvittavaa, miten minusta tuntuu kuin minua läpsäistäisiin suulle, kun hän sanoo: olethan sinäkin myynyt metsää! – Minä joudun vain lauhkeasti vaikenemaan, vaikka sormiani syyhyttäisi kirjoittaa tästä», Topelius Lars Wilhelm Schalinille 4/100 1873, 309.7, Kansalliskirjasto. Useimmissa säilyneissä kirjeissä vuosilta 1868−1874 Topelius mainitsee metsän ja kirjoittaa sen arvosta ja myymisestä. 31/100 1874 päivätyssä kirjeessään hän toteaa, että jotkut ovat kärsineet tappioita ja että »Metsänhaaskauksen aika näyttää nyt onneksi olevan ohitse ainakin toistaiseksi». Kirjeet ovat Schalin-kokoelmassa, kotelot 309.6 ja 309.7, Kansalliskirjasto. Topelius oli kuitenkin puuttunut metsäkysymykseen jo paljon aiemmin. Vuonna 1855 hän toteaa artikkelissa »Skogens värde» (Metsän arvo) että »metsää – siellä missä sitä vielä on – ei kohdella maassamme yhtään paremmin kuin esi-isämme kohtelivat sitä tuhat vuotta sitten, jolloin sen vähentäminen oli hyvä teko ja yhtenä edellytyksenä viljelylle. Ei nyt viitsitä toistaa, mitä on niin monesti sanottu tervasta, sahoista, aitaamisesta, kaskenpoltosta y.m. Niiden väärinkäyttö johtuu yksinomaan käsityksestä, joka on piintynyt syvälle kansanluonteeseen, nimittäin ettei kasvavalla puulla ole mitään arvoa».16Zacharias Topelius, »Skogens värde», Helsingfors Tidningar 13/100 1855. Syksyllä 1871 pitämissään luennoissa Topelius käsittelee metsän historiallisen tarpeen ja senaikaisen käytön välistä eroa.17»Tjuguåttonde Föreläsningen 13/110 1871», 244.130. Aihe toistuu samoihin aikoihin kirjoitetussa runossa »Skogssköflingen» (»Metsänhaaskaus») vuodelta 1874 (Ljung, s. 51−56; Kootut teokset. Runoja, s.0 482) ja Maamme kirjassa 1887, s.0 87–88. Samaa hän korostaa useissa kohdin Matkustuksessa, esimerkiksi luvuissa »Maa» ja »Kaskimaa Iisalmessa». Kun sahaelinkeino oli vapautettu vuosina 1857−1861 ja 1860-luvulla ryhdyttiin valmistamaan mekaanista puumassaa, metsien arvo kohosi. Sen seurauksena metsiä myytiin enemmän kuin koskaan ennen. Artikkelissa »Skogens förstöring är Finlands förderf» (Metsien tuhoaminen vie Suomen perikatoon) vuonna 1857 Topelius ottaa asian esille ja jatkaa pohdiskeluaan muun muassa korostamalla metsän merkitystä vuodenaikojen vaihtelun lieventäjänä.18Zacharias Topelius, »Skogens förstöring är Finlands förderf», Helsingfors Tidningar 24/100 1857. Myös teoksessa Matkustus Suomessa hän aprikoi, onko ilmasto muuttunut ja onko metsien paljaiksi hakkaaminen edistänyt sitä (kappale 49, luku »Maa»).

13 Topelius ei ajanut pelkästään metsiensuojelua, vaan myös eläintensuojelua. Luultavasti ruotsalaisen Onkel Adamin (C. A. Wetterberghin) lastenlehden Linnean innoittamana hän perusti 1870 Suomen ensimmäisen eläintensuojeluyhdistyksen (Majföreningenin). Sen ensisijaisena tavoitteena oli pikkulintujen suojelu.19Allan Tiitta, Harmaakiven maa. Zacharias Topelius ja Suomen maatiede 1994, s. 211. Matkustuksessa Topelius luettelee sukupuuttoon hävitettyjä eläimiä (kappale 59–62, luku »Maa»), ja luvussa »Kotiin-tulo linnunpyynniltä» hän kertoo tilanteesta, jossa lintujensuojelu 1800-luvun jälkipuolella syntyi. Topeliuksen suhtautumiseen suurpetoihin sen sijaan vaikuttivat senaikaiset näkemykset, ja hän katsoi, että ne pitäisi kokonaan hävittää.20Allan Tiitta, »Johdannoksi», Zacharias Topelius, Luonnonkirja. Ala-alkeiskouluin tarpeeksi 2009, s. XI. Karhua hän kohteli tietyllä kunnioituksella, mutta erityisen kielteisesti hän suhtautui suteen, jota »ahdistellaan maan pahimpana vihollisena» (kappale 59, luku »Maa»). Lukukirjassa Luonnonkirja, joka ilmestyi ensi kerran 1856, Topelius kuvaa karhun ja suden välistä eroa. Karhu sanoo: »En minä tee pahaa lapsille. En minä tee pahaa äidille.» Susi taas kulkee »isoissa joukoissa saaliin pyydössä. Waro silloin pieniä lapsia, jotka juoksewat kartanon poikki».21Zacharias Topelius, Luonnonkirja Ala-alkeiskouluin tarpeeksi 2009, s. 30. Vuonna 1871 Topelius kuvailee luennoissaan, miten sutta yritettiin turhaan hävittää, sillä sitä pidettiin maanvaivana: »Yhtä rakastettu kuin karhu on ollut, yhtä vihattu on susi».22»Trettionde föreläsningen 16/11 1871», 244.130.

14 Matkustus Suomessa -teoksen ilmestyessä olivat ajankohtaisia Saimaan kanava ja rautatiet. Saimaan kanava vihittiin käyttöön 7. syyskuuta 1856, ja Suomen ensimmäinen rautatie avattiin liikenteelle Helsingin ja Hämeenlinnan välillä 17. maaliskuuta 1862. Siihen saakka matkustavaiset olivat joutuneet turvautumaan hevoseen ja rattaisiin, ja talvella rekeen. Topeliuksella oli pitkä kokemus epämukavista kulkuvälineistä, hänen matkustettuaan monet kerrat Helsingin ja Uudessakaarlepyyssä sijainneen lapsuudenkotinsa väliä. Vuonna 1851 hän oli matkustellut myös Itä-Suomessa, Karjalassa ja Savossa. Novellissa »Simeon Lewin matka Suomessa» (1860) hän kuvailee uusien kulkuvälineiden merkitystä, mutta arvioi rautatiet kalliiksi ja vanhanaikaisiksi, vaikka novellin julkaisemisen aikoihin junat eivät olleet vielä edes alkaneet liikennöidä.23Topelius, Zacharias, »Simeon Levis resa till Finland», Noveller, utg. Pia Forssell, ZTS IV, 2012, kappale 19 ja 113. Lisää kulkuneuvoista novellissa »Simeon Levis resa till Finland» Pia Forssellin kommenteista. Topelius, Zacharias, »Simeon Lewis resa i Finland / Simeon Lewin matka Suomessa», 1998. Matkustuksen luvussa »Matkustuksia Suomessa» hän kuvailee maalaillen matkustamisen rasituksia, mutta mainitsee samalla vain ohimennen uudet liikenneyhteydet, jotka pikku hiljaa helpottivat matkustamista. Sen sijaan hän palaa teoksessa toistuvasti muutoksiin, joita uusista liikenneyhteyksistä aiheutui kaupankäynnissä ja eri paikkakuntien kehityksessä. Yleensä Topelius suhtautui kehitykseen myönteisesti. Maamme kirjassa hän sanoo: »Koska menestys ja sivistys niin varsinaisesti riippuvat sellaisesta yhdistyksestä, arvostellaan kunkin maan edistymistä siitä, onko sillä paremmat vai huonommat yhdistyskeinot.»24Topelius, Maamme kirja 1887, s. 445. Mutta Matkustuksen luvuissa »Jääsken kirkkotiellä» ja »Tammisaaren kaupunki» hän myös muistuttaa, että jotkut ammattiryhmät ja kokonaiset yhteiskunnat joutuvat kärsimään siitä, että rautatie siirtää kaupan ja kuljetusten painopisteen toisille paikkakunnille.

Tilastotieteellinen katsaus

18 Matkustus Suomessa -teoksen viimeisessä vihkossa julkaistiin Karl Emil Ferdinand Ignatiuksen (1837−1909) tilastotieteellinen katsaus. Vuodet 1865−1870 Ignatius toimi historian dosenttina, ja kun Suomen Tilastollinen Keskustoimisto 1865 perustettiin, hänet palkattiin sinne. Vuodet 1868−1885 hän toimi viraston päällikkönä (vuodesta 1875 johtajan nimikkeellä). Vuonna 1867 muun muassa Tukholmaan, Kööpenhaminaan, Pariisiin, Firenzeen ja Berliiniin suuntautuneella matkallaan Ignatius keräsi tietoja eri maiden tilastollisista toimistoista ja niiden toiminnasta. Sen jälkeen hän järjesti Suomen uuden toimiston ja kehitti tilastotieteellistä tutkimusta ulkomaisten esikuvien mukaan. Tilastotieteilijänä Ignatius sai myöhemmin osakseen myös kansainvälistä huomiota.32GeorgLuther, Statistikens historia i Finland till 1970 1993, s. 69 ja 71−72.

19 Suomessa valtiollinen tilastotieteellinen tutkimus alkoi kun perustettiin Tilastollinen Keskustoimisto, uudistettiin väestö- ja läänintilastoja, laadittiin yhtenäiset lomakkeet ja ryhdyttiin tekemään jatkuvaa tilastoa muun muassa koululaitoksesta ja rautateistä. Toimiston toiminnan käynnistyttyä tilastotiedot saatettiin tehokkaasti suuren yleisön – myös ulkomaisen – ulottuville, ja niistä julkistettiin otteita sanomalehdissä ja taulukoita kalentereissa.33Ibid., s. 71−75 ja 138. Paitsi että Matkustuksen laaja tilastollinen katsaus antaa arvokasta tietoa Suomen silloisista olosuhteista, se on myös tärkeä osa uutta tilastotutkimusta.

20 Topelius sisällytti tilastotiedot myös Maamme kirjaan, sen lukuun »Edistyminen varallisuudessa». Myöhemmin Ignatius julkaisi, luultavasti Topeliuksen innostamana, teoksen Finlands geografi. Handbok för medborgare (1881–1890), joka oli Topeliukselle merkittävä lähde hänen kirjoittaessaan osuuttaan teokseen Finland under 19:de seklet 1893. Se ilmestyi samanaikaisesti suomeksi nimellä Suomen maantiede kansalaisille (1880–1890).

Synty ja julkaiseminen

21 Aloitteen uuden Suomea käsittelevän kuvateoksen julkaisemisesta teki luultavasti litografi ja kustantaja Ferdinand Friedrich Christoph Tilgmann (1832–1911). Saksalaissyntyinen Tilgmann muutti Suomeen 1862 Ruotsin kautta. Ensin hän työskenteli teknisenä johtajana kivipaino F. Polén & Co:ssa, jonka osakas hänestä tuli jo 1863. F. Polén & Co:n jouduttua vararikkoon hän perusti 1869 oman kivipainon Pohjoinen Esplanaadikatu 39:ään, mistä hän muutti vuonna 1871 Antreankadun (sittemmin Lönnrotinkadun) ja Annankadun kulmaan. Painon toiminta laajeni kirjojen painamiseen. Tilgmannilla oli maan nykyaikaisimmat painokoneet, ja hän kykeni valmistamaan laadukkaita painotuotteita. Jo 1864 hän sai tehtäväkseen painaa maanmittaushallitukselle Suomen yleiskartan, ja tästä työstä hänet palkittiin mitalilla eräässä näyttelyssä Wienissä 1873.34Ström, Tilgmann 100 vuotta. Kehitys perinteiden pohjalta nykyaikaiseksi painoyritykseksi 1869–1969 1969, s. 7−22.

22 Matkustus Suomessa -teoksen valmistelusta ei tiedetä paljon. Tilgmannin arkistossa ei ole säilynyt juuri mitään aineistoa tästä työstä vuoden 1874 kululaskelmaa lukuun ottamatta.35Hufvudbok 1875−1881, kotelo 104:4, OY Tilgmann AB:n arkisto, Suomen elinkeinoelämän keskusarkisto. Topeliuksen ja Tilgmannin välinen tunnettu säilynyt kirjeenvaihto ei sisällä mitään tietoa Matkustuksen syntyvaiheista.36Kirjeenvaihtoa säilytetään Topelius-kokoelmassa, 244.53, Kansalliskirjasto. Käsikirjoituksia tai muuta Topeliuksen kirjeenvaihtoa, jossa hän neuvottelisi Matkustuksesta, ei ole tutkijoiden tiedossa. Muutamassa ulkopuolisille kirjoittamassaan kirjeessä Topelius mainitsee työstään teoksen parissa aivan ohimennen.37Topelius–Albert Bonnier 6/10 1872, Bonniers förlagsarkiv, Tukholma. Arkistoaineistosta ei ole löytynyt tietoja myöskään painosten koosta, ei alkuperäispainoksesta eikä käännöksistä. Vain muutamissa Ignatiukselle kirjoittamissaan kirjeissä Tilgmann käsittelee muuan muassa tilastokatsauksesta maksettavaa palkkiota ja katsauksen aikataulua.38Ferdinand Tilgmann–K. E. F. Ignatius 30/4, 21/9 ja 25/10 1873, kotelo 5, K. F. Ignatiuksen kokoelma, Kansallisarkisto. Teoksen synnystä on näin ollen vaikea saada kattavaa ja selvää kuvaa.

23 28. toukokuuta 1871 kuvateosta esiteltiin Helsingfors Dagbladissa. »Finland framstäldt i taflor» -teoksen suunnitelmista kerrottiin, että teoksesta tulisi »jotakin aivan muuta kuin tunnettu teos Finland framställdt i teckningar» tarkentamatta yksityiskohtia sen enempää kuin että uutuus kuvitettaisiin teräspiirroksin. Kerrottiin Topeliuksen valinnasta kirjoittajaksi ja taiteilijoiden valinnasta: »Näin ollen voidaan saada aikaan parasta mitä maamme voi tällä alalla tarjota». Myös luvatun kohtuullisen hinnan ja suomenkielisen käännöksen oletettiin voivan vedota suureen lukijakuntaan.39»Ett nytt inhemskt artistiskt företag», Helsingfors Dagblad 28/5 1871.

24 Kuvat tilattiin kotimaisilta taiteilijoilta. Toistaiseksi ei ole tullut esille lähdeaineistoa, josta kaikki mukana olleet kävisivät ilmi – Tilgmann, Topelius, taiteilijat – ja heidän roolinsa maalauksia tilattaessa, päätökset siitä, mitä töitä valittaisiin kaiverrusten luonnoksiksi, ja muista teknis-käytännöllisistä toimista teoksia reprodusoitaessa ja painettaessa. Useimmat maalaukset tehtiin ensi sijassa Matkustus Suomessa -teosta varten, teoksen kuvista vain kolme oli jo ennestään olemassa olleiden teosten kopioita. Nämä olivat Werner Holmbergin »Maisema Pirkkalassa», Robert Wilhelm Ekmanin »Pentti Lyytinen laulaa kanteletta soittaessaan» ja Karl Emanuel Janssonin »Tyynen aikana Ahvenanmaan jaalan kajuutassa».40Topeliuksen selvitys näistä kappaleessa 3, luvussa »loppusanat». Tilgmann kustansi taiteilijoiden matkat heidän lähtiessään maalaamaan uusia töitä. Matkat tehtiin kesinä 1871−1873, ja kun maalaukset olivat valmistuneet, ne lähetettiin Leipzigiin August Wegerin »Graphische Kunstanstaltiin», graafisen taiteen instituuttiin, jossa oli tunnettu teräspiirrostyöpaja (»Stahlstecherei»). Laatat valmistettuaan Weger lähetti ne Tilgmannille, joka painoi kuvat. Jokaisen kuvan alle painettiin taiteilijan ja kaivertajan nimi sekä teoksen nimi suomeksi, ruotsiksi ja ranskaksi, tulevia käännöksiä ajatellen. Planssit varustettiin myös tekstillä »Helsingfors F. Tilgmann, Éditeur». Teoksen tekstit painettiin Suomalaisen Kirjallisuudenseuran kirjapainossa.41Maalausten synnystä seikkaperäisemmin jäljempänä osiossa »Tilaus, valikointi, jäljentäminen ja painotyö».

25 Ensimmäinen kahdestatoista vihkosta ilmestyi 29. helmikuuta 1872, ja se sisälsi tekstin lukuun »Maa» sekä teräspiirrokset »Maisema Savossa» Berndt Lindholmilta, »Talonpoikaista kansaa Waasan seudulla» Adolf von Beckeriltä ja »Helsingin Satama» Bernhard Reinholdilta. Vihkon kantta koristi Reinholdin piirtämä vinjetti. Jokaisen vihkon oli Helsingfors Dagbladin mukaan määrä sisältää kolme »tyypillistä tai historiallisesti merkittävää kuvaa Suomen luonnosta ja kansasta». Samalla kerrottiin, että Carl Eneas Sjöstrandin koko sarjaa varten piirtämä nimiölehti ilmestyisi ensimmäisen sarjan jälkeen ja että K. E. F. Ignatiuksen tilastotieteellinen katsaus julkaistaisiin myöhemmin.42»Af det nya plancheverket», Helsingfors Dagblad 29/2 1872. Ignatius toimitti tilastotieteellisen katsauksen Tilgmannille vasta lokakuussa 1873. Se tuli huomattavasti myöhässä, sillä Tilgmann oli pyytänyt häntä lähettämään sen jo kesällä. Ei käy ilmi, miten aikataulu määräytyi. Ferdinand Tilgmann–K. E. F. Ignatius 30/4 1873 ja 21/9 1873, kotelo 5, K. F. Ignatiuksen kokoelma, Kansallisarkisto.

26 Ensimmäisen vihkon ilmestyessä julkaistiin lehti-ilmoituksia, joissa lukijoille tarjottiinn mahdollisuutta tilata koko sarja tai ostaa yksittäisiä Matkustukseen sisältyviä vihkoja. Tilausmaksun voi maksaa kahdessa erässä, 12 markkaa ensimmäisen vihkon ilmestyttyä ja toiset 12 markkaa, kuseitsemäs vihko oli tulossa.43»Matkustus Suomessa», Hufvudstadsbladet 29/2 1872. Vihkoja voi ostaa myös yksitellen, ja tilaajille ensimmäinen vihko maksoi 2 markkaa, muille 3 markkaa.44»I Waseniuska bokhandeln», Morgonbladet 29/2 1872. Koko teoksen ilmestyttyä sitä sai ostaa valmiiksi sidottuna 36 markalla.45»Planschverket», Helsingfors Dagblad 21/12 1876. Aluksi Tilgmann ilmoitti, että teoksesta julkaistaisiin saksan-, ranskan- ja englanninkielinen painos.46»En resa i Finland», Hufvudstadsbladet 29/2 1872 Teoksen 25. marraskuuta 1873 päivätyissä loppusanoissa Topelius ilmoittaa: »Suomen yleisö, kuinka suuresti se rakastaakin kotimaatansa, ei jaksa kuitenkaan yksinään kannattaa tätä teosta. Siitä syystä toimitetaan paitsi ruotsalaista alkuperäistä tekstiä ynnä sen suomennosta vielä franskalainen, saksalainen, venäläinen, kukaties vielä englantilainenkin painos.» (kappale 59, luku »loppusanat»).

27 Sarjan kaikki kaksitoista vihkoa ja 36 kuvaa valmistuivat ennen vuoden 1873 loppua. Tilaajien oli mahdollista sidotuttaa tekstivihkot ja teräspiirrokset kloottikansiin, jotka oli valmistettu erityisesti tätä julkaisua varten ja koristettu C. E. Sjöstrandin vinjetistä lainatulla aiheella, joka sisälsi viitteitä Kalevalaan ja Vänrikki Stoolin tarinoihin. Tällöin kirjailija ja kustantaja puhuivat vielä toiveikkaasti »ensimmäisestä sarjasta», toivoen että useampia sarjoja seuraisi.47Pertti Koistinen, »Matkustus Suomessa – rohkea yritys», Zacharias Topelius, Matkustus Suomessa, julk. Pertti Koistinen & Rainer Knapas, 1998, sivunumeroimaton. Kuten on jo mainittu, hankkeesta tuli kuitenkin aivan liian kallis, eikä jatkoa seurannut.

28 Kirjeessään Ignatiukselle lokakuussa 1873 Tilgmann mainitsee, että Topeliuksen palkkio tekstistä oli 200 markkaa arkilta. Ignatius itse sai 250 markkaa arkilta, sillä hänen osuutensa ladottiin paljon tiheämpään.48Ferdinand Tilgmann–K. E. F. Ignatius 25/10 1873, kotelo 5, K. F. Ignatiuksen kokoelma, Kansallisarkisto. Myös Elämäkerrallisia muistiinpanoja mainitsee Topeliuksen palkkion 200 markkaa painoarkilta (Zacharias Topelius, Elämäkerrallisia muistiinpanoja, julk. Paul Nyberg, 1923, s. 304). Taideteoksetkin olivat suuri maksuerä, mihin Topelius viittaa teoksen loppusanoissa: »Muistettava näet on että melkein jokainen näistä kuvista on teräkseen piirretty varsituisesti sitä varten tehdyn alkuperäisen maalauksen mukaan» (kappale 3, luku »loppusanat»). Säilyneestä kululaskelmasta saa kustannuksista selvemmän kuvan ja käy ilmi, miten kannattamaton hankkeesta tuli. Vuoden 1874 loppuun mennessä myynnistä oli saatu 37 330,48 markkaa. Lisäksi Tilgmannilla oli perimättömiä saatavia kustantaja T. O. Weigelilta Leipzigista 2 300 markkaa,49Kustantaja ja kirjakauppias Theodor Oswald Weigel (1812−1881) Leipzigissä oli Matkustuksen saksannoksen kustantaja. Samson & Wallinin kirjakaupasta Tukholmasta 4 452 markkaa ja Suomesta vielä 3 000 markkaa. Vuonna 1874 teoksesta saataisiin siis yhteensä 47 082,48 markkaa. Mutta kulut ylittivät tuotot. Vuoden loppuun mennessä Tilgmann maksoi 53 799,84 markkaa »sekalaisista töistä», joihin sisältyivät myös Topeliuksen ja Ignatiuksen palkkiot, 7 500 markkaa August Wegerille Leipzigiin, 1 005 markkaa kirjansitoja J. R. Herzogille Leipzigiin50Vaikka teksti ja kuvat painettiin Suomessa, näyttää siltä että ainakin osa painoksesta sidottiin Leipzigissä. Yhdessä kirjoittajan käsiinsä saamassa venäjänkielisessä kappaleessa (vuodelta 1875) lukee kloottikannen sisäpuolelle liimatussa lapussa »J. R. Herzog. Buchbinderei. Leipzig». Lappu on todennäköisesti 1870-luvulta. (Seven Roads. Gallery of Book Trade Labels http://sevenroads.org/Labels/H.html, luettu 23/4 2012). ja 782,60 markkaa Herzogille Tukholmaan. Kaikkiaan kustannukset nousivat siis 63 087,44 markkaan ja vuoden 1874 lopussa tappio 16 004,96 markkaan, mikä oli miltei neljännes kokonaiskuluista.51Hufvudbok 1875−1881, kotelo 104:4, OY Tilgmann AB:n arkisto, Suomen elinkeinoelämän keskusarkisto. Vaikka seuraavaa sarjaa varten oli jo valmistettu joitakin teräspiirroslaattoja, Tilgmann joutui luopumaan jatkosuunnitelmista. Tilauksia ei ollut tullut riittävästi, eivätkä irralliset vihkotkaan olleet tehneet kauppaansa toivotusti.52Koistinen, »Matkustus Suomessa – rohkea yritys», sivunumeroimaton. Tilgmannin yleinen taloudellinen tilannekin on voinut vaikuttaa asiaan. Kirjapainolla riitti työtä, joten Tilgmann oli tehnyt suuria investointeja. Käytännössä tämä tarkoitti, että niin tulot kuin menotkin olivat moninkertaistuneet, ja vaikka oli tavallista, että alakanttiin arvioitiin mieluummin voitot kuin tappiot, 1870-luvun alussa Tilgmannin tilit jäivät joka tapauksessa alijäämäisiksi.53Ström, Tilgmann 100 vuotta. Kehitys perinteiden pohjalta nykyaikaiseksi painoyritykseksi 1869–1969, s 15.

29 Vuonna 1875 keskusteltiin siitä, voisiko osaa Matkustus Suomessa -teoksen kuvista käyttää myös Maamme kirjassa. Tilgmann vastusti tätä.54Ferdinand Tilgmann–Topelius 30/9 1875, 244.53. Joulukuussa 1875 Albert Bonnierille kirjoittamassaan kirjeessä Topelius suhtautui ajatukseen myönteisesti. Tilgmannille hän oli vastannut, että kalentereihin ja lukukirjoihin on »yli 20 vuotta painettu otteita töistäni ilman suostumustani».55Topelius–Albert Bonnier 28/12 1875, Bonniers förlagsarkiv, Tukholma. Topelius lisää kirjeessään, että »Taiteellista ja kirjallista omistusoikeutta suojaavaan lakiin, jota käsitellään Suomen vuoden 1877 valtiopäivillä ja johon minullakin on jonkinlaista osuutta, sisältyy myös säädös, joka muiden maiden lainsäädännön tavoin varaa yleisten sivistyspyrkimysten nimissä oikeuden julkaista koulukirjoissa otteita ja kuvauksia muuten suojatuista töistä». Tilgmannin vastalauseista huolimatta Maamme kirjaan tuli kymmenen kuvaa, ja useita kuvia käytettiin muissakin teoksissa. Kirjakauppias ja kustantaja Gustaf Wilhelm Edlund ilmoitti vuonna 1886 julkaisevansa Matkustus Suomessa -teoksen alkuperäiskuvin mutta uudella tekstillä varustettuna, sillä aiempi painos oli loppunut kirjakaupoista. Tällä kertaa tekstin laati kirjailija ja kääntäjä Karl Gustaf Samuli Suomalainen ja teoksen nimeksi tuli Suomi. Kuvia Suomen maasta ja kansasta etevimpäin kotimaisten taiteilijain maalausten mukaan. 56-sivuinen teksti ilmestyi 1888 seitsemänä Tilgmannin painamana vihkona. Teoksen ruotsinsi Ellen Nervander, ja se sai nimekseen Suomi. Teckningar af Finland och dess folk efter de förnämsta inhemska målares taflor. Kuvat eivät ole tismalleen samoja kuin Matkustuksessa, ja jotkut kuvat ovat kaksivärisiä, niin kutsuttuja sävylitografioita. Mikkeliä esittävää kuvaa ei otettu mukaan, Reinhold maalasi Helsingistä uuden näkymän, ja Albert Edelfeltin teos vaihdettiin toiseen. Kuvien järjestystä ja nimiäkin muutettiin. Kaksikymmentä Matkustuksen kuvaa sisältyi myös venäläisen maantieteilijän ja tilastotieteilijän Pjotr Petrovitš Semjonov-Tjan-Šanskin laajaan kuvateokseen Živopis naja Rossija, otetšestvo naše v jego zemelnom, istoritšeskom, plemennom, ekonomitšeskom i bytovom znatšenii (1881−1885), sen Luoteis-Venäjää käsittelevään osaan.56Koistinen, »Matkustus Suomessa – rohkea yritys», sivunumeroimaton.

30 Matkustus Suomessa -teosta käytettiin myöhemmin muihinkin tarkoituksiin. Vuonna 1886 saatiin Helsingfors Dagbladista lukea, että »hr Assonow» oli julkaissut Pietarissa Imatran matkaoppaan. Oppaaseen, joka kuvaili reittiä Pietarista Saimaan kanavaa myöten Imatrankoskelle, sisältyi selvitys kanavan rakentamisesta. Tämä kuvaus oli tosiasiassa lainattu Matkustuksesta.57»En Imatra-guide […]», Helsingfors Dagblad 8/5 1886. Kyseinen opas oli Imatra. Putevoditel. Opisanije Saimenskogo kanala, g. Vilmanstranda, oz. Saimy, gg. Neišlota, Sen-Mihelja i Kuopio, r. Vuoksy vodopada Imatry, jonka oli laatinut kirjailija ja tutkija Vasili Ivanovitš Assonov.

Aikalaiskritiikki

34 Matkustus Suomessa -teoksen ensimmäisen vihkon ilmestyminen havaittiin kotimaisissa sanomalehdissä monella taholla, vaikka varsinaiset arviot antoivat odottaa itseään. Gabriel Laguksen toimittama vapaa- ja ruotsalaismielinen Wiborgs Tidning antaa ymmärtää, ettei olisi voitu löytää parempaa luonnon ja historiallisen kulttuurielämän kuvaajaa kuin Topelius. Lehdessä pannaan merkille, että kirja on selvästi sukua Finland framställdt i teckningar -teokselle, mutta kirjoittaja huomaa myös eroja. Matkustuksessa on »aiempaa teosta enemmän etsitty avuksi taiteellista innoitusta, valitsemalla kaiverrusten pohjaksi ennestään valmiita tauluja, ja sen aihepiiri käsittää myös kansanelämän». Lehdessä arvosteltiin kuitenkin sitä, ettei Topelius ollut suhtautunut riittävän pidättyvästi Hwasserin ajatukseen Suomen historiallisesta tehtävästä, mikä ei jäisi ulkomaiselta lukijakunnalta huomaamatta.62»Litteratur», Wiborgs Tidning 20/3 1872.

35 Helsingfors Dagblad toivoo, ettei hanke pysähdy yleisön mielenkiinnon puutteeseen.63»Af det nya plancheverket […]», Helsingfors Dagblad 29/2 1872. Sanomalehti Björneborg toteaa, että teos on ainoa laatuaan, »lähinnä vanhaa jo kelvottomaksi tuomittua Finland framstäldt i teckningar -teosta» ja ettei se sitä siitä syystä »sen paremmin kotimaassa kuin ulkomaillakaan jää huomiotta». Björneborg olisi kuitenkin toivonut hieman suurempaa sivukokoa, jotta jotkut taulut, kuten »Helsingin Satama», olisivat päässeet paremmin oikeuksiinsa.64»En resa i Finland», Björneborg 22/3 1872.

36 Kolmannen vihkon ilmestyttyä marraskuun alussa 1873 vastaanotto vaihteli. Sanomalehti Vikingen analysoi laajassa arviossaan Finland framställdt i teckningar ja Matkustus Suomessa -teosten yhtäläisyyksiä ja eroja. Tärkein ero nähdään kuva-aineistossa; edellisessä teoksessa litografiat kuvaavat »kotimaan luontoa», mutta jälkimmäisen teräspiirroksissa pyritään esittämään myös »kotimaista kansanelämää». Edellinen teos kopioi Suomea, mutta jälkimmäinen edustaa sitä. Matkustus Suomessa pyrkii pikemminkin »antamaan viitteitä kotimaamme yleisestä luonteesta ja elämästä, joka sen sisällä liikkuu», sen sijaan että uskollisesti kopioiden »tarjoaisi jonkinlaisen mosaiikkimaisen kuvan siitä, millaista nähtävää Suomen luonto voi katsojalle tarjota». Kirjoittaja ylistää Matkustuksen plansseja, mutta huomauttaa, että teräspiirroksista olisi pitänyt tehdä kookkaampia ja ettei teräspiirrostekniikka tee oikeutta kaikille maalauksille.65»Konst och literatur», Vikingen 16/11 1872.

37 Seuraavassa Vikingenin numerossa Topeliusta kiitetään hänen omaleimaisesta tyylistään ja siitä, että hän on nyt sallinut itselleen suuremman runollisen vapauden kuin Finland framställdt i teckningar -teoksessa. Mutta vahvan ruotsalaismielinen Vikingen on myös kriittinen. Kirjoittaja on eri mieltä Topeliuksen kanssa etenkin kieliryhmien merkityksestä Suomessa. Topelius »näyttää nim. takertuvan edelleen» vanhentuneeseen käsitykseen »joka on vasta viime aikoina alkanut jossain määrin antaa tilaa selkeämmälle ja luonnollisemmalle katsomukselle». Kirjoittaja tarkoittaa, ettei Topelius ymmärrä, että ruotsinkielisellä väestöllä on omat »kansalliset erityispiirteensä ja oma erityinen ajattelutapansa», vaan katsoo, että vain aidosti suomalainen väestö on antanut kansakunnalle sen yleiset luonteenpiirteet. Vikingenin kirjoittajan mukaan Topelius ei ole ottanut huomioon sitä, että ruotsin- ja suomenkielinen väestö eroavat toisistaan niin luonteeltaan kuin elintavoiltaankin ja että »eloisampi, käytännöllisempi luonteenlaatu täytyy varmasti tunnustaa luonteenomaiseksi meidän ruotsalaisillemme» verrattuna »suomalaiseen väestöön, jolle taas on ominaista hitaus ja mietteliäisyyteen taipuvainen mielenlaatu».66»Konst och literatur», Vikingen 20/11 1872.

38 Helsingfors Dagbladissa epäili Suomen taideyhdistyksen intendentti Berndt Otto Schauman teoksen julkaisijan Tilgmannin mahdollisuuksia ehtiä saada valmiiksi kaikkia plansseja vuoden 1873 aikana. Erityisesti Schauman murehti sitä, että taiteellinen taso saattaisi kärsiä. Vikingenin tavoin Schauman huomauttaa, että jäljennökset ovat osittain epäonnistuneita. Hän mainitsee, ettei K. E. Janssonilla ollut mahdollisuutta hyväksyä teräspiirrosta henkilökohtaisesti, sillä hän oleskeli ulkomailla. Kokonaisarvio on kuitenkin se, että taiteellisessa mielessä Matkustus Suomessa ylittää kaikki Suomessa aiemmin julkaistut kuvateokset, myös Finland framställdt i teckningar -teoksen. Tekstiä suomalaismielinen Schauman kommentoi toteamalla, että se »on niin runsasta kuin kansalliselta runoilijalta ja Suomen historian professorilta voi odottaa». Schauman kommentoi myös suunniteltuja käännöksiä. Hänen mielestään suomennoksen lisäksi riittäisi, jos teksti käännettäisiin saksaksi, sillä muualla Euroopassa Suomea ja suomalaisia taiteilijoita tunnettiin huonosti.67B. O. S., »Anhåller ödmjukast om plats i Helsingfors Dagblad […]», Helsingfors Dagblad 24/11 1872. Noin viikon kuluttua seuraa Tilgmannin vastine. Hän oikaisee Schaumanin käsitystä aikataulusta kertomalla, että »työ käsittää tällä hetkellä yli 10 maisemaa, 11 kaupunkinäkymää ja 9 laatukuvaa, joista on 4 alkuperäisakvarelleja, 2 öljyvärikopioita, yksi valokuva ja 23 alkuperäismaalauksia» ja että puuttuvat kuusi alkuperäistyötä on tilattu ja pantu alulle. Hän puolustaa teräspiirrosta ja korostaa, että se on kestävämpi ja käyttökelpoisempi »kansantajuisten kuvateosten» painotöissä kuin kallis kuparipiirros. Tilgmann toteaa myös, että useat taiteilijat, joiden mielipidettä hän on kysynyt, ovat olleet sitä mieltä, että Janssonin maalauksesta tehdyn teräspiirroksen osittainen epäonnistuminen johtuu »puutteista [itse taulun] valaistuksessa», mikä sitten näkyy teräspiirroksessa selvemmin kuin alkuperäistyössä.68Ferdinand Tilgmann, »Till redaktionen af H:fors Dagblad», Helsingfors Dagblad 1/12 1872.

39 Neljännen ja viidennen vihkon ilmestyessä yhtä aikaa tammikuun lopussa 1873 huomiota herätti R. W. Ekmanin teräspiirros »Pentti Lyytinen laulaa kanteletta soittaessaan», sillä kuvassa ei ollut kanteletta. Finlands Allmänna Tidningin pakinoitsija arvelee, ettei taulu luultavasti ole taiteilijan itsensä nimeämä ja että kuva tuskin esittää Pentti Lyytistä. Pakinoitsijan mielestä Lyytisellä olisi pitänyt olla runsaslukuisempi yleisö kuin kuvassa, kun kerran hän oli kuuluisa. Pakinoitsija katsoo myös, että kuva »tuo pikemminkin mieleen kirjoitustaitoisen lukkarin kuin improvisoivan kansanrunoilijan», sillä kuvassa olevalla henkilöllä on edessään paperia, mustetta ja kynä, ja kuulijoiden ilmeet viittaavat pikemminkin siihen, että kyse olisi tärkeästä perheasiasta kuin musiikkiesityksestä, koska kannel ei ole näkyvissä. Lisäksi kirjoittaja arvelee, että kuvaa katsovat ulkomaalaiset voivat saada »melko omalaatuisen kuvan suomalaisesta kanteleesta». »Suomalaisen laulun kyvystä houkutella kuulijoita» ei myöskään saisi kovin korkeaa käsitystä.69»Causerie», Finlands Allmänna Tidning 29/1 1873. Ekman kuoli 19/2, muutamia viikkoja arvion julkaisemisen jälkeen. Tiettävästi hän ei ole kommentoinut pakinaa. Tässä voi huomauttaa, että Pentti Lyytinen (1783–1871) oli ensi sijassa runoilija eikä kanteletta soittava laulaja. Hän oli kirjoitustaitoinen ja kirjoitti itse useita runoistaan, mistä varmaan johtuu, että niin monia hänen runojaan on säilynyt. Ks. esim. Kustavi Grotenfelt (toim.), Kahdeksantoista runoniekkaa. Walikoima Korhosen, Lyytisen, Makkosen, Kymäläisen, Puhakan, Räikkösen y.m. runoja ja lauluja 1889, s. 189–190. Myös Helsingfors Dagblad mainitsee kanteleen puuttumisen ja esittää hieman leikkisästi, että saksalainen kaivertaja on tehnyt kustantajalle kepposen muuttamalla kanteleen paperiksi, kynäksi ja musteeksi.70»Kuriöst misstag», Helsingfors Dagblad 31/1 1873.

40 Teos sai osakseen jonkin verran huomiota myös suomenkielisessä lehdistössä, joskin kyse oli lähinnä lyhyistä kiittävistä maininnoista. Kirjallisessa Kuukauslehdessä sen sijaan todetaan, että yritys on hyvä mutta teksti ei kestä yksityiskohtaisempaa kritiikkiä; tyytymättömyyden syytä ei paljasteta.71»Kirjallisia tarkastuksia ja ilmoituksia. Jälkikatsahdus menneen vuoden kirjallisuuteen», Kirjallinen Kuukauslehti 1/1 1874. Sanomalehti Karjalatar mainitsee tammikuussa1875, että teos välittää jo tietoa Suomesta ulkomailla.72»Muutamia sanoja suomen-riennoista ja suomenkielisestä kirjallisuudesta», Karjalatar 29/1 1875. Joulukuussa 1874 teokseen oli kiinnitetty huomiota myös ulkomailla. Finlands Allmänna Tidning kuvailee »erään ulkomaisen lehden» arviota nimeä mainitsematta. Saksankielinen käännös oli ilmestynyt juuri ennen joulua, joten kyseessä on voinut olla saksalainen sanomalehti. Kriitikko katsoo, että teoksen »tyylikäs ulkoasu lupailee, että teos voisi olla ylivertainen muihin vastaaviin töihin verrattuna».73»Icke-Officiela Afdelningen», Finlands Allmänna Tidning 29/12 1874.

41 Venäläisissä Moskovskije Vedomosti ja S:t Peterburgskije Vedomosti -sanomalehdissä julkaistiin myös arvioita, joita Hufvudstadsbladet ja Morgonbladet myöhemmin lainasivat. Heinäkuussa 1875 Hufvudstadsbladet referoi Moskovskije Vedomostin arviota: teos saa kritiikkiä siitä, että se on aivan liian isänmaallinen »totuuden kustannuksella ja ristiriidassa tosiasioiden kanssa». Kuten Wiborgs Tidning oli ennustanut, viittaus Hwasseriin saa osakseen runsaasti kritiikkiä, ja venäläinen kirjoittaja huomauttaa, että Topeliuksen käsitykset tuntuvat erityisen kuohuttavilta, kun otetaan huomioon, että hän on Venäjän historian professori. Kirjoittaja arvostelee samalla Topeliusta siitä, ettei tämä osaa venäjää, vaan perustaa luentonsa ulkomaisiin lähteisiin. Kirjoittaja esittää, että Venäjällä on nykyisin, kuten on ollut aiemminkin, monia yhteyksiä ja »siltoja» Eurooppaan, jotka eivät kulje »köyhien, syrjäisten ja harvaan asuttujen pohjoisten rajaseutujen läpi, vaan rikkaiden ja lähempänä Eurooppaa sijaitsevien Itämeren ja Veikselin maakuntien kautta».74»En resa i Finland», Hufvudstadsbladet 26/7 1875. Kriittinen sävy liittyy tässä osittain siihen, että Mihail Nikolajevitš Katkovin toimiessa päätoimittajana 1863–1887 Moskovskije Vedomosti profiloitui vanhoilliseksi slavofiiliseksi Moskova-henkiseksi lehdeksi ja siitä tuli eräänlainen hallituksen puolivirallinen äänitorvi. Tuomo Polvinen, Valtakunta ja rajamaa. N. I. Bobrikov Suomen kuvernöörinä 1898–1904 1985, s. 39–40.

42 Morgonbladetissa referoidaan kahdesti S:t Peterburgskije Vedomostia, ja kyse saattaa olla samasta artikkelista. Ensimmäisen kerran referaatti ilmestyy venäläisen sanomalehden pidemmän raportoinnin yhteydessä heinäkuussa 1875 ja toisen kerran erillisenä artikkelina lokakuussa 1876. Referaatissa lainataan venäläistä kirjoittajaa, joka arvostelee Topeliusta siitä että tämä sallii »itsensä viehättyä hyökkäävästä isänmaallisuudesta, totuuden kustannuksella ja tosiasioiden vastaisesti». Tässäkin puututaan Hwasser-viittaukseen, ja etenkin ensimmäistä lukua »Maata» arvostellaan liian ihannoivaksi.75»En korrespondens från Helsingfors», Morgonbladet 23/7 1875. Ensimmäisen artikkelin kritiikki toistuu toisessa. Pietarilaislehti arvostelee myös teoksen jäsentelyä, sitä ettei kirjassa matkusteta paikasta toiseen. Lisäksi kirjoittajan mielestä ei Mikkelin, Tampereen ja Kuopion kuvista tunnista kyseisiä paikkakuntia. Tähän Morgonbladet kommentoi, ettei pidä »pahastua venäläisestä arvostelijasta» joka ei ymmärrä suomalaisten isänmaallisuutta eikä Topeliuksen sanamuotoja, kun kerran ei ole suomalainen, ja joka katsoo kaikkea venäläisten näkökulmasta, »josta pienen Suomen kansan olisi parasta sulautua venäläisiin».76»Det af hr Tilgmann utgifna planschwerket En resa i Finland», Morgonbladet 10/10 1876. Kahden venäläislehden arvioissa oli ilmeisesti kyse Matkustus Suomessa -teoksen ruotsinkielisestä alkuperäislaitoksesta. Moskovskije Vedomosti kirjoittaa, että on »tarkoitus julkaista työ venäjäksi» (Hufvudstadsbladet 26/7 1875) ja S:t Peterburgskije Vedomosti mainitsee, ettei venäjänkielistä käännöstä ole vielä julkaistu (Morgonbladet 23/7 1875). Molemmissa lehdissä saattoi jopa olla kyse samasta arviosta. Aiemmin vapaamielinen S:t Peterburgskije Vedomosti, joka oli siihen saakka vastustanut vanhoillista Moskovaa, alkoi vuonna 1875 vähitellen suuntautua oikealle, jolloin sekin joutui Mihail Katkovin vaikutusvallan alaiseksi. (Sankt-Peterburgskije Vedomosti, Kratkaja istoritjeskaja spravka http://www.spbvedomosti.ru/history.htm, luettu 23/4 2012). Alkuperäisartikkeleita ei ollut saatavilla teoksen julkaisemiseen mennessä, joten arvostelijan tai arvostelijoiden henkilöllisyys jää avoimeksi.

43 Matkustus Suomessa -teoksen viimeisten vihkojen ilmestyessä sanomalehdistön mielenkiinto teosta kohtaan näyttää hiipuneen. Lehdistä löytyy vain lyhyitä luonnehdintoja ja mainintoja uusista vihkoista ja myöhemmin sidotuista laitoksista.

Kirjallisuuskatsaus

44 Monista muista Topeliuksen teoksista poiketen Matkustus Suomessa mainitaan tutkimuksissa usein vain sivulauseissa. Se on jäänyt vuonna 1875 ilmestyneen Maamme kirjan varjoon. Jos aikalaiset mielellään vertasivat Matkustusta Finland framställdt i teckningar (1845–1852) -teokseen, niin jälkimaailmaa ja myöhempää tutkimusta vanhempi teos on kiinnostanut huomattavasti enemmän. Enemmän huomiota tutkijat ovat omistaneet myös samoihin aikoihin ja samoista aiheista pidettyihin luentoihin. Tähän on vaikuttanut vahvasti se, että Finland framställdt i teckningar -teos ja luennot ovat selvästi asiapitoisempia ja tieteellisempiä, kun taas Matkustuksessa Topelius laajan lukijakunnan saavuttaakseen turvautui kaunokirjallisempaan ja maalailevampaan tyyliin.

45 Clas Zilliacus on käsitellyt Topeliuksen tapaa pukea taideteos sanoiksi artikkelissaan »Till löjtnant Leopold i Grusien» teoksessa Opinionens tryck. En studie över pressens bildningsskede i Finland (1985). Zilliacus vertaa Matkustuksen tyyliä tapaan, jolla Topelius esitteli Helsingfors Tidningarissa R. W. Ekmanin maalauksen »Pentti Lyytinen lukee runojaan» vuodelta 1848.77»Från Helsingfors», Helsingfors Tidningar 1/4 1848. Zilliacus panee merkille, miten pitkälle taulua kuvailevan tekstin tyyli on sopusoinnussa itse maalauksen kanssa. Taulua ei voinut näyttää lehdessä, joten monet lukijat eivät koskaan näkisi sitä, ja siksi taulun kuvauksesta tuli näkemisen korvike. Topelius tulkitsi kuvia myös silloin, kun lukija näki kuvan, kuten Matkustuksessa, jossa hän »lukee» kirjan kuvasisältöä samalla tavalla.78Clas Zilliacus, »Till löjtnant Leopold i Grusien», Clas Zilliacus & Henrik Knif, Opinionens tryck. En studie över pressens bildningsskede i Finland 1985, s. 159–160. Lähinnä tässä Matkustus Suomessa eroaa Topeliuksen muista historiallis-maantieteellisistä teoksista.

46 Matkustus Suomessa tuli ajankohtaiseksi 1984 Aarni Krohnin julkaistua siitä suomenkielisen käännöksen. Laitos on vaatimaton, ja se sisältää vain lyhyen johdantoesittelyn. Tilastotieteellinen katsaus – jota luonnehditaan »varsin vanhentuneeksi» – on jätetty pois.79Zacharias Topelius, Matkustus Suomessa, toim. Aarni Krohn, 1984, s. 8. Vuonna 1998 Matkustuksesta ilmestyi näköispainos. Se sisältää myös Pertti Koistisen ja Rainer Knapaksen kirjoittamat artikkelit, jotka valaisevat lähinnä teoksen syntyhistoriaa, kuva-aineistoa ja taiteilijoita. Matkustus Suomessa on mukana myös Maakuntien Suomen kolmannessa osassa, joka sekin ilmestyi 1998, Allan Tiitan lyhyillä jälkisanoilla varustettuna. Maakuntien Suomessa julkaistiin myös Hannu Vallan valokuvia 1990-luvulta Matkustus Suomessa -teoksessa kuvatuista paikoista Kai Linnilän kuvatekstein ja kommentein varustettuina.

47 Paul Nyberg kommentoi Matkustus Suomessa -teosta parilla sivulla teoksessaan Z. Topelius. Elämäkerrallinen kuvaus (1950). Hän kuvaa ajan henkeä kertomalla esimerkin luvusta »Maantie Tampereen seudulla». »Maanvuokraaja tai pienehkö maanomistaja» istuu kyytirattaissa kyytimiehen rinnalla, mikä Topeliuksen mielestä kertoi, etteivät säätyennakkoluulot ulottuneet »maantielle asti». Nybergin mukaan ihmisillä oli 1870-luvulla käsitys että suomalainen yhteiskunta oli »rakentunut laajalle kansanvallan pohjalle». Nyberg panee merkille myös Topeliuksen kuvauksen pohjalaisista naisista ja kaskun, jonka mukaan nuorissa miehissä on jäljellä »normannien ritarillisuutta» (kappale 64, luku »Talonpoikais-väkeä Vaasan seuduilta») heidän kilpaillessaan jostakusta tytöstä. Yksityiskohtiin menemättä hän arvelee, että kyseinen yksityiskohta liittyy jotenkin Topeliuksen Kahran Greta Matintytärtä koskeviin nuoruudenhaaveisiin.80Paul Nyberg, Zachris Topelius. En biografisk skildring 1949, s. 427–428. (Suomeksi Paul Nyberg, Z. Topelius. Elämäkerrallinen kuvaus 1950, s. 502–504.) Topelius käytti usein Gretaa aiheenaan. Tästä lisää Clas Zilliacuksen johdannossa teokseen Topelius, Ljungblommor, ZTS I, kappale 22–28.

48 Nyberg ottaa esille myös Topeliuksen oman selityksen sille, ettei kirjan lukuja ole järjestetty ikään kuin matkaksi (mitä muun muassa venäläisen S:t Peterburgskije Vedomostin kirjoittaja arvostelee). Topeliuksen mukaan matkan tuli muistuttaa »oikukasta unennäköä» (kappale 1–2, luku »Matkustuksia Suomessa»), jossa laskeuduttiin kotkan tavoin huomionarvoiselle paikalle sen sijaan, että olisi valittu ensin lähin kohde ja sen jälkeen kauempana sijaitseva.81Nyberg, Zachris Topelius. En biografisk skildring, s. 427. (Suomeksi Z. Topelius. Elämäkerrallinen kuvaus, s. 502.) Topelius suojautuu oikukkaan jäsentelyn kritiikiltä toteamalla, että eri ympäristöihin hyppely saattaa tuntua sattumanvaraiselta, mutta loppuun saakka lukevalle muodostuu kuitenkin kokonaiskuva. Maantieteellisestä jaottelusta Topelius tosin kirjoittaa myös, että ensiksi taiteilijat piirsivät »lähempänä sijaitsevia ja helpommin tavoitettavia osia maasta» (kappale 2, luku »loppusanat»). Mikä merkitys tällä oli luonnokselle tai »matkalle», se jää epäselväksi.

49 Artikkelissaan »Naturen och människan hos Topelius» (1997) Maija Lehtonen toteaa, että Topeliuksella oli hyvät edellytykset kirjoittaa matkakuvaus Suomesta, sillä hän tunsi suuren osan maasta omilta matkoiltaan. Lehtosen mukaan voi aistia Topeliuksen löytöretkeilijän innon hänen antaessaan maalle kirjallisen hahmon ja tuodessaan sen lukijan ihmeteltäväksi.82Lehtonen, »Naturen och människan hos Topelius», SFV-kalendern årg. 111 1997, s. 16–17. Johan Wrede taas kirjoittaa artikkelissaan »Zachris Topelius – barnatro och fosterland» teoksessa Finlands svenska litteraturhistoria (1999), että Topelius sallii »nähdyn ja koetun värittää ja elävöittää asiatietoa ja historiaa».83Johan Wrede, »Zachris Topelius – barnatro och fosterland», Finlands svenska litteraturhistoria. Första delen: Åren 1400–1900 1999, s. 322.

50 Yrjö Varpio esittelee matkakirjallisuutta teoksessaan Matkalla moderniin Suomeen. 1800-luvun suomalainen matkakirjallisuus (1997) ja kommentoi Matkustuksen aikalaisilta saamaa melko laimeaa vastaanottoa. Hänen mukaansa teos ilmestyi kymmenen vuotta ennen kuin Suomessa yleensä oli mitään mitä voisi kutsua matkailuksi. Lisäksi hän katsoo, että kuvateoksen tavoitteet ovat ristiriitaisia ja ettei maata esittäviä kuvia olisi voinut luontevasti liittää matkaoppaaseen.84Yrjö Varpio, Matkalla moderniin Suomeen. 1800-luvun suomalainen matkakirjallisuus 1997, s. 109.

51 Ainoana tutkijana Matkustus Suomessa -teosta erittelee yksityiskohtaisesti ja järjestelmällisesti Allan Tiitta väitöskirjassaan Harmaakiven maa. Zacharias Topelius ja Suomen maatiede (1994). Hän vertaa Matkustusta Topeliuksen muihin historiallis-maantieteellisiin teoksiin ja luentoihin. Tiitta panee merkille erityisesti Topeliuksen toistuvat maantieteelliset aiheet Suomen maaperän synnystä ja maan maantieteellisestä sijainnista kansan erityispiirteisiin.

52 Matkustus Suomessa on yksi monista tärkeistä teoksista, joissa Topelius pyrki rakentamaan kansallista itsetuntoa. Tiitan mielestä Topeliuksen tavoitteena oli välittää Suomesta käsitys, joka heijastelee niin aiempien sukupolvien työtä kuin luonnon vaikutusta. Topeliuksen kuva Suomesta pohjoismaana idän ja lännen välissä on vaikuttanut paljossa suomalaisten käsityksiin omasta maastaan, ja Tiitta katsoo, että se lisäksi vastasi pitkällä aikavälillä yhteiskunnan ja poliittisen kehityksen luomaan tilaukseen.85Tiitta, Harmaakiven maa. Zacharias Topelius ja Suomen maatiede, s. 161–163.

53 Topeliuksen toistuva paluu Hwasseriin ja sivistyksen välittämiseen Suomen kautta Venäjälle ja Aasiaan ilmentää käsitystä syrjäisestä Suomesta sivistyksen etuvartiona. Tiitta uskoo Topeliuksen luultavasti saaneen tämän ajatuksen kuvateoksesta Meyer’s Universum (1835), jossa Suomen historiallisen merkityksen katsottiin olevan siinä, että kansa on vapaa, vaikka se elääkin puristuksissa kahden suuren heimon välissä ja joutuu lisäksi taistelemaan ankaraa luontoa vastaan.86Ibid., s. 313–314. Tiitta toteaa, että Topeliuksen kasvavan luottamuksen Suomen mahdollisuuksiin lunastaa paikkansa muiden kansakuntien joukossa voi havaita ensimmäisen luvun myyttisestä kertomuksesta »Maa», jossa Topelius sijoittaa Suomen Eurooppaan ja maailmaan.87Ibid., s. 316. Artikkelissaan »Finlands folk i Topelius’ verk» (1918) kuvaa Gunnar Castrén Topeliuksen näkemystä Suomen »maailmanhistoriallisesta tehtävästä» sellaiseksi, että Topelius uneksii kulttuurin alueella »rohkeimpia suuruudenunelmiaan» siitä, miten korkea kulttuuri maahan voi syntyä, ja että hän antaa unelmiensa »levitä kauas niiden alueiden rajojen ulkopuolelle, jotka Suomen kansa nyt omistaa».88Gunnar Castrén, »Finlands folk i Topelius’ verk», FU 31 1918, s. 359.

54 Pirkko Alhoniemi panee merkille väitöskirjassaan Isänmaan korkeat veisut. Turun ja Helsingin romantiikan runouden patrioottiset ja kansalliset motiivipiirit (1969) Topeliuksen näkemyksen Suomesta kylmänä, syrjäisenä ja kaikkein pohjoisimpana maana. Alhoniemi vertaa Matkustuksen lausetta »Tästä Euroopan viimeisestä, köyhimmästä, syrjimmäisestä tyttärestä tulee nyt puhe näissä lehdissä» (kappale 10, luku »Maa») ja muita vastaavia kohtia Topeliuksen muissa töissä, kuten runoissa »Vår enda arfvelott» (»Ainoa perintömme») ja »I Finlands vinter» (»Suomen talvi») sekä satunäytelmässä »Prinsessan af Cypern» (»Kypron prinsessa»).89Pirkko Alhoniemi, Isänmaan korkeat veisut. Turun ja Helsingin romantiikan runouden patrioottiset ja kansalliset motiivipiirit 1969, s. 106. Maija Lehtonen kiinnittää huomiota samaan lauseeseen. Hän katsoo, että Topelius oli aikansa kosmopoliittisin kirjailija Suomessa ja että Topelius tahtoi »auttaa nuorta kansakuntaa itseymmärrykseen, mutta lisäksi hän halusi Suomen löytävän paikkansa eurooppalaisten kansakuntien joukossa».90Lehtonen, »Naturen och människan hos Topelius», SFV-kalendern årg. 111 1997, s. 22.

55 Artikkelissa »Maamme kirja 130 vuotta – voiko 2,5 miljoonaa ihmistä olla väärässä?» (2005) Tiitta muistuttaa, että Topeliuksen kuva Suomesta ja suomalaisista oli tarkoituksellisen myönteinen ja ihannoiva, sillä Topeliuksen käsitykseen kasvatuksesta ja valistuksesta sisältyy hyvänä esimerkkinä toimiminen.91Tiitta, »Maamme kirja 130 vuotta – voiko 2,5 miljoonaa ihmistä olla väärässä», s. 25. Myös Gunnar Castrén katsoo, että Topelius halusi esitellä Suomen kansan hyviä ominaisuuksia ja lisätä maanmiestensä ylpeyttä tähän kansaan kuulumisesta.92Castrén, »Finlands folk i Topelius’ verk», s. 360. Castrén arvelee kuitenkin, että Topeliuksen kansallinen »innostus» laimeni hieman 1840-luvun jälkeen ja vaihtui yleisemmäksi vapauden- ja kulttuurinrakkaudeksi.93Ibid., s. 352. Johan Wrede kuvaa Topeliusta luonnon, maan, kansan ja kansakunnan tulkiksi. Hän vertaa Matkustuksen »isänmaallista luonnontunnelmaa joihinkin Topeliuksen muihin teoksiin: Finland framställdt i teckningar, koulujen lukukirjoihin Luonnonkirjaan ja Maamme kirjaan sekä runokokoelmiin Ljungblommor I–III (1845–1854) ja kolmeen satukokoelmaan Sagor (1847–1852).94Wrede, »Zachris Topelius – barnatro och fosterland», s. 322.

Maisema- ja laatukuvamaalaus vuosina 1870−1873

56 Teoksen Finland framställdt i teckningar (1845–1852) kuva-aiheita voi luonnehtia isänmaallis-romanttisiksi ja pittoreskeiksi ja niiden taiteellista toteutusta provinsiaaliseksi ja puolittain harrastelijamaiseksi. Matkustus Suomessa yltää jo korkeammalle ja kuvastaa akateemista taidekoulutusta ja aikansa skandinaavisia virtauksia.95Lyhyt tiivistelmä Matkustus Suomessa -teoksen taiteellisesta sisällöstä: Aimo Reitala, »Matkustus Suomessa», Ars Suomen taide 3, päätoim. Salme Sarajas-Korte, 1989, s. 125. Sen kuvituksen aiheet ovat huomattavasti monipuolisempia kuin vanhemman staattis-idyllisen 1840-luvun teoksen yleisnäkymät, historialliset muistomerkit ja topografiset maisemat.

Viitteet

Lyhenteitä

Painamattomat lähteet

Lauri ja Lasse Reitzin säätiön kokoelmat, Helsinki

      Inventaarionro V 026

Kansalliskirjasto, Helsinki

Schalin-kokoelma

      Kapsel 309.6 Brev från Zacharias Topelius till Johanna Sofia Schalin
      Kapsel 309.7 Brev från Zacharias Topelius till Lars Wilhelm & Johanna Sofia Schalin

Topeliuskokoelma (Coll. 244)

      Kotelo 244.53 Brev till Zacharias Topelius från Ferdinand Tilgmann
      Kotelo 244.125 Föreläsningar. Finlands Geografi Wårtermin 1855
      Kotelo 244.126 Föreläsningar i Finlands Historia Hösttermin 1863
      Kotelo 244.127 Föreläsningar. Wårtermin 1864; Höst-termin 1864
      Kotelo 244.128 Föreläsningar. Höst-termin 1865
      Kotelo 244.130 Föreläsningar. Höst-termin 1871; Wårtermin 1872

Kansallisarkisto, Helsinki

K. F. Ignatiuksen kokoelma

      Kotelo 5 Brev från Ferdinand Tilgmann till K. E. F. Ignatius

Suomen elinkeinoelämän keskusarkisto, Mikkeli

OY Tilgmann AB:n arkisto, o

      Kotelo 104:4 Hufvudbok 1875−1881

Bonniers förlagsarkiv, Stockholm

      Kapsel 055 Brev från Zacharias Topelius till Albert Bonnier
      Kapsel 071 Brev från Zacharias Topelius till Albert Bonnier

Digitaaliset lähteet (2011 ja 2012)

Dalin, Anders Fredrik, Ordbok öfver svenska språket I−II, Stockholm 1850−1853, https://spraakbanken.gu.se/karp/

Helsingfors universitets studentmatrikel 1640−1852, http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/

Helsingfors universitets studentmatrikel 1853−1899, http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/1853-1899/

Kansallisbiografia, http://www.kansallisbiografia.fi/

Kuvataiteilijamatrikkeli, http://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/

Nationalbiblioteket, Historiska tidningsbiblioteket, http://digi.kansalliskirjasto.fi/index.html

Nationalencyklopedin, http://www.ne.se

Nordisk familjebok. Konservationslexikon och realencyklopedi, första och andra upplagan, http://runeberg.org/nf/index.htm

Riddarhusets stamtavlor på CD-ROM, 2002

Sankt-Peterburgskije Vedomosti, Kratkaja istoritjeskaja spravka, http://www.spbvedomosti.ru/history.htm

Seven Roads. Gallery of Book Trade Labels, http://sevenroads.org/Labels/H.html

Svenska Akademins ordbok, http://www.saob.se

Uppslagsverket Finland, http://www.uppslagsverket.fi/bin/view/Uppslagsverket/WebHome

Zacharias Topelius Skrifter, http://topelius.sls.fi

Painettu aineisto