Nya blad (1870)

6 Kymmenen vuotta sen jälkeen kun Albert Bonnierin kustantamo oli vuonna 1860 julkaissut Sånger I. Ljungblommor -kokoelmasta laajennetun ja tarkistetun laitoksen, Topelius ilmoitti aikovansa koota kesän aikana yhteen sen jälkeen syntyneet runot. Ljungblommor oli myynyt hyvin, ja siitä oli otettu 1860-luvulla neljä painosta. Uuden kokoelman 96 runosta yhdeksän on peräisin vuosilta 1835–1859, muut vuosilta 1860–1870. Topelius ryhmitteli runot neljään osaan: Fäderneslandet (Isänmaa), Hågkomster (Muistoja), Lifvet och naturen (Elämä ja luonto) ja Visor och Romanser (Lauluja ja romansseja).

7 Ensimmäisessä osassa huomio kiinnittyy Suomen historiaan ja nykyaikaan, ja Topelius nostaa esiin tavoiteltavia hyveitä. Hän korostaa erityisesti valon ja sivistyksen merkitystä pohjoiselle maalle sekä rakkautta, jonka kohteena ovat »furste, folk och land» (maa, kansa, ruhtinas); »För Finlands konstitution» (»Suomen perustuslaille», suom. Otto Manninen), »I mörka tider» (»Synkkinä aikoina», suom. Yrjö Jylhä). Nuoria kehotetaan rakentamaan maata »med ära och tro» (kunnian ja uskon voimin); »Finlands höjning» (»Suomen kohoaminen», suom. Yrjö Jylhä), »Arbetaresång» (»Työmiehen laulu», suom. Elina Vaara), »att stå på vakt / För lifvets och för ljusets makt» (sen tunnus soi:/tult’ elon, valon vartioi!); »Wasa marsch» (»Vaasan marssi», suom. Otto Manninen), ja murtamaan »mörkrets damm!» (pimeyden padon!); »Åbo marsch», ja »Finland, vår älskade moder» kehottaa tekemään työtä ja kehittämään itseä (Vuoks Suomemme, äitimme armaan!; »Arbetaresång»). Ilmeikkäimmin ja tunteikkaimmin rakkaus karuun kotimaahan ilmaistaan runossa »I Finlands vinter» (»Suomen talvi», suom. Elina Vaara). Neljä viimeistä, maatamme 1867–1868 koetelleiden katovuosien johdosta kirjoitettua runoa, kehottavat elämään kohtuullisesti ja pelkäämään Jumalaa (ks. jäljempänä s. XXX).

8 Hågkomster-osan alussa on kahdeksan muistorunoa, muun muassa »Min moder» (»Äitini», suom. Otto Manninen), jonka Topelius kirjoitti vuosi sen jälkeen, kun hänen äitinsä Catharina Sofia oli kuollut kesällä 1868. Seuraavat runot on omistettu eri aloilla kunnostautuneille henkilöille, kuten vapaustaistelija August Maximilian Myhrbergille, pappi ja kirjailija G. H. Mellinille, säveltäjä Fredrik Paciukselle ja taidemaalari Magnus von Wrightille. Useimmat ovat tilapäärunoja, jotka on lausuttu tai laulettu merkkipäivinä. Taiteilijaseuran vuosijuhlissa 5. helmikuuta luettiin kolme runoa: »Fredrika Bremers minne», »Vid konstnärsgillets årsfest» ja »Konstnärsgillets prolog 1869».

9 Kolmannessa osassa, jonka otsikkona on kattavasti Lifvet och naturen, Topelius luo katsauksen maailmalle ja kommentoi maamme rajojen ulkopuolisia tapahtumia. »Shakespeare» ja »Votum för den dramatiska konsten i Finland» kumpuavat samasta runokäsikirjoituksesta; ensin mainittu kirjoitettiin Shakespearen 300-vuotisjuhlan kunniaksi vuonna 1864, toinen laadittiin nostattamaan mielialoja Helsinkiin rakennettavan uuden teatteritalon kannalle. Topeliuksen katolisuuden vastainen näkemys nousee esiin runoissa Giuseppe Garibaldista, jonka taistelua Italian vapauden puolesta seurattiin kiinnostuneina Suomessakin, ja paavi Pius IX:stä (»Pio Nono»). Seuraavissa neljässä runossa Topelius käy aikakauden positivististen virtausten kimppuun ja tuomitsee ankarasti kylmäksi järkeilyksi (ks. jäljempänä s. XXXI) kokemansa näkemykset. Runossa »Gamla året till det nya» (»Vanha vuosi uudelle», suom. Yrjö Jylhä) nykyaika näyttäytyy mätänä, valheellisena ja itsekkäänä. Sen jälkeen seuraa neljä runoa, joissa esitetään parannuskeino tähän vääristymään: varaukseton usko, Jumalan ja luomakunnan kunnioittaminen, lapsen kirkas katse.4Esim. »Gåtor»: »Hvi står det, som är doldt för högsta snille, / Så enkelt välbekant för denne lille?», s. 167. Osan päättää runosarja »Nordiska taflor» (»Pohjan kuvia», suom. Elina Vaara), jonka aiheet ovat peräisin pohjoismaisesta mytologiasta. Aihepiiri kiinnosti 1800-luvun jälkipuoliskolla useita pohjoismaisia kirjailijoita.

10 Viimeisen osan, Visor och Romanser, aloittaa sarja »Skog och sjö». Siihen on koottu runoja pitkältä ajanjaksolta. Niistä »På Roines strand» (»Roineen rannalla», suom. Elina Vaara) kuuluu Topeliuksen tunnetuimpiin: Karl Collan sävelsi sen, mutta sitä laulettiin myös suomalaisen kansanlaulun sävelin. Sylviavisorna (Sylvian laulut) 13 ja 14 sekä kuusi seuraavaa laulua on kirjoitettu Vårföreningen-kuorolle, jonka Topeliuksen vanhin tytär Aina oli perustanut vuonna 1864 Aline (Inna) Hæggströmin ja viiden muun tytön kanssa.5Muut jäsenet olivat Ellen Nervander, Ada Linsén, Fanny Decker, Augusta Cadenius ja Thérese Decker, josta tuli kuoron johtaja; nimetön julkaisu ilman tekijän nimeä, Vårföreningenin arkisto, 244.116 ja Självbiografiska anteckningar 1922, s. 254. Topelius oli kuoron kunniajäsen ja kirjoitti useita runoja, jotka nuoret säveltäjät Karl Collan, Henrik Gustaf Borenius, Gabriel Linsén tai Karl Moring sävelsivät kuoroa varten. Luontolyriikkaa edustavat runot jäljittelevät muodoltaan ja sisällöltään kansanlaulua, niiden sävy on osin haikea, osin leikkisä, ne sijoittuvat suomalaiseen järvimaisemaan ja niiden aiheita ovat nuori rakkaus, elämänhalu ja kaipaus. Useimmat osan runoista on sävelletty.

Ljung (1889)

11 Viimeiseen runokokoelmaansa, Ljungiin, Topelius kokosi runoja lähes kuudelta vuosikymmeneltä; varhaisin on päivätty vuodelle 1837, mutta useimmat syntyivät 1870-luvulla (vähintään 45) ja monet 1880-luvulla (vähintään 34). Eräiden runojen syntyaikaa ei ole pystytty selvittämään.

12 Runot on jaoteltu osittain samoihin alaotsikkoihin kuin Nya bladissa. Useimmat Fäderneslandet-osaston runoista on kirjoitettu jonkin kansallisen muistopäivän tai juhlan johdosta: Aleksanteri II:n ja kruununperijä Nikolai Aleksandrovitšin kuoltua, ylioppilastalon ja Helsingin tyttökoulun (Helsingfors fruntimmerskola) ja Tammisaaren ja Uudenkaarlepyyn kansakouluseminaarien vihkiäisiin sekä Olavinlinnan 400-vuotisjuhliin. Runot »Kymmene bär sin moder till grafven» (»Kymi kantaa emoaan hautaan», suom. Yrjö Jylhä) ja »Skogssköflingen» (»Metsänhaaskaus», suom. Yrjö Jylhä) käsittelevät Topeliuksen sydäntä lähellä ollutta aihetta (ks. s. XXXI). Otsikolla Banbrytare (Uranuurtajia) hän muistaa useita edelläkävijöitä, kuten Pietari Brahea ja Frans Michael Franzénia, ja heidän elämäntyötään. Tähän osaan kuuluu myös monia lauluja, jotka esitettiin J.#L. Runebergin, Fredrik Cygnæuksen ja Elias Lönnrotin hautajaisissa ja muistojuhlissa. Ne on koottu kutakuinkin kronologiseen järjestykseen.

13 Osaan Hågkomster on koottu ylistysrunoja henkilöille, jotka olivat kunnostautuneet kunniakkailla ja ansiokkailla teoillaan, kuten vähäosaisten puolesta toimineelle prinsessa Eugenielle (»Fridhem»), kirjailijakollega C.#A. Wetterberghille, Suomen ensimmäiselle naismaisterille Emma Irene Åströmille ja skandinavisti Carl Ploughille (»Gudarnes amen»). Osaston kahdessa viimeisessä runossa muistetaan Kustaa II Aadolfia (ks. s. XXVI). Useimmat Skön konst (Kaunotaide) -osastoon kootut runot Topelius kirjoitti Taiteilijaseuran juhliin. Edustettuna on eri taiteenaloja ja Pohjoismaita. Joukossa on kuvanveistäjä Bertel Thorvaldsenille, taidemaalari Robert Wilhelm Ekmanille, säveltäjä Fredrik Paciukselle, laulajatar Jenny Lindille sekä näyttelijättärille Hedvig Charlotte Raa-Winterhjelmille ja Ida Aalbergille (»Cendrillon») omistetut runot.

14 Naturen och lifvet -osaston aloittavan »Motiv»-sarjan runoissa Topelius pyrkii uudistamaan muotokieltään (ks. s. XXXVII). Muiden sisältö vaihtelee. »Noli me tangere» on omistettu vuonna 1885 kuolleen Emilie-vaimon muistolle. Seuraavana vuonna Topelius matkusti tyttärensä Evan kanssa kylpylöihin Saksan ja Sveitsin Alpeille, ja hänen runollinen innoituksensa palasi. Matkan tuloksena syntyivät »Novemberqväll» (»Marraskuun ilta», suom. Toivo Lyy), jonka hän kirjoitti Linköpingissä asuvalle ystävälleen C. A. Wetterberghille, apokalyptinen »Rigi Kulm» (»Rigin huipulla», suom. Toivo Lyy), sekä »Strandbrinken», joka oli omistettu kööpenhaminalaiselle lääkäri Arnold Gamelille (osassa Hågkomster). Visor och romanser -sarjan ensimmäiset laulut oli julkaistu aiemmin Topeliuksen muissa teoksissa, kuten »Hellas’ barn» Kypron prinsessassa ja »Ballad ur operan Kung Carls Jagt». »Julvisa» (»Joululaulu», suom. Toivo Lyy) -nimen taakse kätkeytyy sittemmin (eri suomennoksena) tunnetuksi tullut virsi »En etsi valtaa, loistoa», joka syntyi syksyllä 1887. Alaosastossa Barndomsminnen (Lapsuudenmuistoja) luodaan nostalginen silmäys Uudenkaarlepyyn Kuddnäsissä sijainneen kotitilan ihmisiin ja maisemiin. Lapsuudenkoti näyttäytyi Topeliukselle ihannoidussa valossa, ja siitä tuli ikuisen kesän vertauskuva.

15 Kokoelman viimeiseen osaan I förgårdarna (Esikartanossa) Topelius on sijoittanut uskonnollisia teemoja käsitteleviä runoja (ks. jäljempänä). Niissä hän asettaa arvot oikeaan järjestykseen: »Det enda verkliga är Gud», »Det enda goda, tingens rot, / Är Gud». Neljä runoista on syntynyt adventin tai joulun aikaan.

Haaskaus

52 Kolmessa vuosina 1868–1878 kirjoittamassaan runossa Topelius esittää tunteikkaan vastalauseensa metsien lisääntyneitä hakkuita vastaan. Aihe oli lähellä hänen sydäntään, ja hän oli nostanut sen puheeksi jo 1850-luvulla.51Esim. »Skogens värde» (HT 13/10 1855) ja »Skogens förstöring är Finlands förderf» (HT 24/10 1857). Metsien hakkaaminen symboloi Topeliuksella maailman tuhoamista yleensäkin. Ongelma nostetaan esiin nälkävuonna 1868 syntyneen »Fåglalåt»-runon (»Linnunlaulu», suom. Yrjö Jylhä) aloituksessa: »Hur skall det land ej frysa uti den höga nord, / Som kläder af sin pels, de gröna skogar?» (»Ei ihme vaikka värjyykin maa tää pohjoinen, / kun turkkinsa se riisuu, vehreen salon.») (s. 31 f.).52Monien Sylvia-laulujen tavoin komeaan runoon sisältyy moraalinen ulottuvuus, ks. Lassila, Runoilija ja rumpali 2000, s. 73 f. ja Zilliacus, ZTS I, s. XXVII. Runossa hän esittää näkemyksenään, että hallan hävitykset ovat suora seuraus ilmastoa säätelevän metsän hävittämisestä. Hän asettaa hallaa seuranneen köyhyyden ja kurjuuden rinnalle yltäkylläisyyden ja ylellisen kuluttamisen. Topelius piti hakkuita myös osoituksena laiskuudesta ja velttoudesta, vaatihan kaskeaminen vähemmän työtä kuin peltoviljely. Samaa teemaa käsitellään myös runossa »Kymmene bär sin moder till grafven» (1878; ks. s. 199 ff.).53Runon kirjoitusaikaan metsäteollisuus laajeni voimakkaasti – pelkästään vuonna 1874 Suomeen perustettiin 25 uutta höyrysahaa, useimmat Kymijoen varrelle. Kuisma 1993, s. 232 ff.

53 Ruotsissa metsien suojelua ajoi muun muassa piispa ja kasvitieteilijä Carl Adolph Agardh, jota Topelius luonnehti sanoin »den genialiske svensken» (nerokas ruotsalainen).54Föreläsningar i historia och geografi, ZTS XV, 6/10 1871, s. 53. Tutkimukseen Om Sveriges skogsväsen (1857) kirjoittamassaan esipuheessa Agardh julistaa, että Ruotsin olemassaolo sivistysvaltiona »on sen varassa, onko maalla metsiä vai ei». Metsä suojelee tuulelta, kylmyydeltä, kuumuudelta ja kuivuudelta. Topeliuksen tavoin Agardh piti metsää voimavarana, joka torjuu köyhyyttä ja tarjoaa »rikkaan tavoittelemaa viihtyisyyttä», näin ollen se on »suurimman luokan hyväntekeväisyyslaitos, jota luonto pitää yllä.»55Esipuhe (12 s.) teokseen Försök till en statsekonomisk statistik öfver Sverige. Del 3. Om Sveriges skogsväsen (1857). Agardhin oppilas Elias Fries käsittelee samaa aihetta teoksessaan Botaniska utflygter (1843–1864): »Metsien hävitessä ilmasto huononee, sateet vähenevät, maanpinta menettää talvella kasvillisuudelle välttämättömän lumipeitteen, kun lumi sulaa nopeasti ja valuu pois, minkä jälkeen myös lähteet ja purot ehtyvät, ja aurinko ja tuulet imevät paljailta mailta kaiken ravinnon ja kosteuden.» Botaniska utflykter 1964, s. 129. Topelius otti todennäköisesti vaikutteita Agardhilta, hänen teoksiaan oli Topeliuksen kirjastossa ja heillä esiintyy samankaltaisia ajatuskulkuja ja perusteluja. Molemmat korostavat metsän reaalista ja symbolista arvoa kansalle aikana, jolloin taloudelliset edut olivat nousseet määräävään asemaan metsän hyödyntämisessä.

54 Runossa »Skogssköflingen» (»Metsänhaaskaus», suom. Yrjö Jylhä) vuodelta 1874 Topeliuksen kritiikki on entistä ankarampaa:

55Ne ryöstävät ja myyvät sinut, maani!

Ne vievät talvimekkos lämpöisen

kuin juomari, jok’ äidin parhaan nutun

myy julkein käsin viinatilkkasesta. (s. 201)

56 Topelius muistuttaa, että kirvestä on historiallisesti pidetty sivistyksen ja kulttuurin edellytyksenä. Mutta hävityksen jalanjäljissä saapuvat kaikenlaiset paheet: mässäily, saituus ja laiskuus mutta myös juopumus; uusille teollisuuspaikkakunnille perustettiin kapakoita ja viinaa poltettiin salaa. Topeliuksella silmittömistä hakkuista tuli metafora ajan vääristyneille arvoille ja asioiden tärkeysjärjestyksen unohtumiselle. Säkeet uhkuvat moraalista närkästystä ja suuttumusta kaupustelijoille, jotka riehuvat pyhillä mailla ja hävittävät koko arvopohjan. Tie hyvinvointiin, »[t]ill ljus, till frihet och till mensklig lycka,» (ja valoon, vapauteen, ihmisonneen) on »bön och arbete och enkel sed.» (työ ja rukous ja tavat hurskaat).56Myös runossa »Fåglalåt» teroitetaan tätä järjestystä, joka antaa kansalle turvaa: »enkla seder och arbete och bön», s. 32.

Kylvö

57 Topelius näki etenkin 1880-luvun modernissa kirjallisuudessa merkkejä arvoperustan murenemisesta. Erityisesti häntä huoletti normien häviämisen tuhoisa vaikutus nuorisoon. Monessa yhteydessä, etenkin 1880-luvun jälkipuoliskolla, hän korosti painetun sanan mahtia ja kirjailijoiden ja kustantajien vastuuta; »det talade eller skrifna ordet är ett samtal med några få, det tryckta är ett samtal med verlden» (puhuttu tai kirjoitettu sana on keskustelua muutaman harvan, painettu sana keskustelua maailman kanssa).57Blad ur min tänkebok 1898, s. 132. Hän vaati, että kirjallisuudella tuli olla »siveellinen perusta»: »Nutidsrealismen har ingen botten alls» ( Nykyrealismilla ei ole mitään perustaa.)58ZT–Albert Bonnier 26/2 1888; Brev ZTS XX 2013. Tämän näkemyksensä hän tuo julki runossaan »Utsäde» (1884). Kaksi nuorta tyttöä löytää äitinsä kätketyn kirjan, joka saa heidän poskensa punoittamaan:

58»Fällan» eller någon annan

Af tidens sopor, – intressanta laster

Och styggelserna af ett uselt lif

Förutan heder, blygsel, tro och sed.59Kirjan nimi viittaa Émile Zolan proletaariromaaniin (1877), käännetty ruotsiksi nimellä Fällan. Sedemålning ur folklifvet i Paris (1879). (s. 285)

59 »Hvarje ord är ett frö, ur hvilket intryck uppspira» (Jokainen sana on siemen, josta versoo vaikutelmia), Topelius tähdentää sanomalehtiklubin joululehdessä vuonna 1887: » Det tryckta ordet går ut i verlden som aspens fjun, när det kringströs af vårvinden: ingen vet hvar det en dag slår rot; ingen kan beräkna de plantor, som i dag, i morgon eller efter mansåldrar skola framgå ur dess utsäde.» (Painettu sana lähtee maailmalle kuin haavan hahtuva kevättuulen riepottelemana: kukaan ei tiedä mihin se jonain päivänä juurtuu; kukaan ei tiedä laskea taimia, jotka tänään, huomenna tai miespolvien päästä vielä versovat sen siemenestä.»60Jul-qvällen 7, s. 10 ff., julkaistu postuumisti teoksessa Blad ur min tänkebok 1898, s. 136. Raamatullinen vertaus kylvöstä ja sadosta esiintyy myös runoissa, jotka Topelius kirjoitti, kun miesten ja naisten opettajaseminaarit vihittiin käyttöön: »peltomiehet» kylvävät taimia ja jaloja siemeniä – Herra antaa sadon. Koulu on »kylvöpelto» ja »kukkaistarha».61»Ekenäs seminarium för folkskolans lärarinnor», s. 186 f. ja »Nykarleby seminarium för folkskolans lärare», s. 187–191. Samat vertaukset esiintyvät myös runoissa »För Wasa stads nya folkskolehus den 12 Oktober 1893» ja »Lärarinnan» (1893). Runossa »Svarta gardet» latojat ovat palvelijoita, jotka levittävät sanan siementä »långt ut öfver länder och vatten» (kauas yli maiden ja vetten, s. 25 f.).

60 Topeliuksen journalismissa huomio kiinnittyy siihen, että hän nosti jo varhain esiin sosiaalisia kysymyksiä. Hän kirjoitti esimerkiksi köyhien kurjista asunnoista, palvelusväen turvattomasta asemasta, korkeista vuokrista ja laati perusteellisen neljätoistaosaisen rikosreportaasin eräästä murhasta. Hänen mielestään kansalaisvelvollisuuksiin kuului saattaa julki sellaisia »taflor af laster, elände och brott» (kuvia paheista, kurjuudesta ja rikoksista), jotta yhteiskunnan varjopuolet tulisivat yleiseen tietoon.62Helsingfors Tidningar 1/12 1858. Olof Enckell toteaa, että Topelius katsoi toimittajan työssä aiheelliseksi »tonkia yhteiskunnan likatunkioita» ja siivota sosiaalisia »roskia», joista hän kirjallisissa teoksissaan pysyi pöyristyneenä loitolla.63Enckell, »Topelius’ dikt Kommunismens vagga», HLS 45, 1970, s. 12. Tämän reaktion taustalla oli syvälle juurtunut käsitys siitä, että kirjallisuudella – kuten taiteella yleensäkin – oli korkeampi tehtävä. Topeliukselle kirjailijan moraalinen vastuu omalle ajalleen ja jälkimaailmalle oli keskeinen arvo ja kirjallisuuden tuli olla esikuvallista, sen »arvopohja» oli kaiken horjumaton perusta.

61 Topeliuksen kirjallinen maailma edusti täysin eri arvoja ja hyveitä kuin läpimurtoaan tekevän modernismin maailma. Eroa kuvastaa hyvin P. A. Gödecken arvio teoksesta Vinterqvällar vuodelta 1880. Hän toteaa Topeliuksen edustavan ihanteita, »joista uudempi ja epäuskoisempi aika on kasvanut eroon». Topelius tarjoaa lukijalle »sankaritaruja», »uskoa ja kunniaa uhkuvia nuorukaisia», uhrautuvia, urheita ja velvollisuudentuntoisia.64Aftonbladet 17/6 1880. Topelius symboloi ihanteita, jotka alkoivat yhä pahemmin haalistua ja ajautua kyseenalaiseen valoon. Sitä paitsi hänen myöhemmät teoksensa kävivät aina vain saarnaavammiksi ja tendenssimäisemmiksi – ilmeisesti siksi, että hän pyrki tietoisesti esiintymään vastavoimana sellaiselle kirjallisuudelle, joka repi hajalle kaiken sen mitä hän piti pyhänä: Jumalan, uskon, perheen ja isänmaan.65Topelius osallistui vuonna 1885 Finland-sanomalehden perustamiseen, koska hän kaipasi »vakavamielisesti suuntautunutta lehteä joka kunnioittaa kristinuskoa» (ZT–Albert Bonnier 1/10 1885). Hänen viimeisessä romaanissaan Tähtien turvatit, joka ilmestyi kirjakauppoihin samaan aikaan kuin Ljung, pääteemana on toisaalta taistelu kunnianhimon ja itsekkyyden ja toisaalta nöyryyden ja uskonnollisuuden välillä (julkaistiin jatkokertomuksena Nya Dagligt Allehanda -lehdessä Tukholmassa 1886).

Aihelmia

75 Kahdeksan Motiv (Aihelmia) -sarjan runoa (s. 284–289) vuodelta 1884 vaikuttavat muodoltaan Topeliuksen yllättävimmiltä. Runot ovat eräänlaisia pienoistauluja, ja ne koostuvat neljästä parista: kaksi maisema-aihetta, kaksi laatukuvaa ja kaksi historiallista maalausta – mikä vastasi ajalle tyypillistä maalausten aihepiirien jakoa – ja lisäksi kaksi raamatullista aihetta. Kaikki on kirjoitettu silosäkein.

76 Muodoltaan sarja heijastelee Topeliuksen pyrkimystä kokeilla uusia, modernimpia ilmaisumuotoja, vaikka hän muuten sanoutui irti realistisen runouden aatesisällöstä.

77 Aihelmille on ominaista impressionistisuus: ne pyrkivät tavoittamaan tuokiokuvan ja korostamaan näkövaikutelmaa. Pari esimerkkiä aloitussäkeistä:

78Tie, kuusimetsää. Lunta, kallioita

ja varjoja. Ja vasemmalla kulon

tuhoja. (Suom. Toivo Lyy)

79Valoisa kammio, täynn’ aurinkoa

ja loistoa ja kirjosilkkiä

ja peilejä… ja aamupuuhain

monia merkkejä (Suom. Toivo Lyy)

80 Impressionistinen tyyli synnyttää erityyppisiä aikaa, tilaa ja laatua koskevia illuusioita, toteaa Hans Lund. Sanat ja syntaksi vapautuvat kielen tavanomaisista rakenteista. Kertoja ei kommentoi, ei selitä. Metonyymiset kuvat edustavat kokonaisuutta. Esitystapa tehostaa aistuvaikutelmien välittämistä (komplex apperception) ilman selittävää analyysia.83Hans Lund, Impressionism och litterär text 1993, s. 61–65. Lund käyttää lähtökohtanaan mm. Sven Møller Kristensenin tutkielmaa Æstetiske studier i dansk fiktionsprosa 1870–1900 1938. Juuri nämä piirteet ovat ominaisia runosarjalle »Motiv». Taulujen tunnelma syntyy välittömien aistihavaintojen yhteisvaikutuksesta. Aloitussäkeet muistuttavat näyttämöohjeita tai ekfrasista (kuvien selityksiä). Esitystapa on havainnollinen, ja sen vaikutus on dramaattinen; vaikka säkeet välittävät tuokiokuvan, niiden taustalla piilee kertomus tai liike. Runossa »Töcknen vid Lützen» keskitytään historiallisesti ratkaisevaa taistelua edeltäneisiin liikkumattomiin, latautuneisiin hetkiin. Runossa »Dothan» kuvataan niin ikään taistelua edeltävää näkymää: »Taflan / Bär bortom ramen aningens fullbordan:». (Taulu / suo, kuvaamatta, lopun aavistaa:) (Suom. Toivo Lyy)

81 Kaikissa maalauksissa on oma erityinen valaistuksensa, joka luo niille ainutlaatuisen ympäristön: kuutamo, auringonpaiste, valaistu myymälä iltapimeässä, purppuranpunainen auringonlasku, harmaa aamuhämärä, kuutamoyö ja tähtikirkas yö. Tunnelmallisessa runossa »Midsommarnatt» (»Juhannusyö», suom. Toivo Lyy) valo esiintyy johtoaiheena – valon taika herättää eloon Pohjolan kesäyön:

82Se kuvaamaton, joka häipyy pois,

kun sivellin sen kokee jäljentää,

on päivän kruunu ylhääll’ otsall’ yön.

Kaikk’ uinuu, säteilee. Mist’ on se valo?

[…]

se kaiken luodun kätketty on sielu,

mi henkii suviyössä pohjolan

salaista kaipuutaan ja haaveitansa.

83 Kesäkuun yö edusti Topeliukselle maisen valon perusolemusta, toteaa Clas Zilliacus, ja se antoi hänen lyyrisyydelleen tilaa liikkua vapaasti.84Zilliacus, »Inledning», ZTS I, s. XXXVIII. Juhannusyön valoa kuvataan esim. hänen varhaisissa novelleissaan. Toinen maisemamaalaus, »Vinterqväll» (»Talvi-ilta», suom. Toivo Lyy), on sen vastakohta. Tässä aihetta kuvataan talvisessa kuunvalossa, ja talvikuva eroaa kesäyön hiljaisuudesta siten, että sitä hallitsevat liike ja elämän jäljet:

84Kuu oikealla, kuusen latvassa;

sen kirkas hohde lankee hevoseen

ja rekeen, joss’ on, turkki yllä, mies,

iloista laukkaa laskettaen: aivan

on kuulevinaan, kuinka tiuku helkkää!

85 Topelius kuvaa samaa aihetta vuonna 1858 julkaisemassaan artikkelissa »Till en målare», jossa hän ehdottaa, että »talvi-iltaa» voisi kuvata »skog af snötyngda granar, och fullmånen hängande, som runan säger, på granens grenar.» (lumen painama kuusikko, ja täysikuu riippuu kuin kansanrunossa kuusen oksilla)85Helsingfors Tidningar 2/10 1858. Samalla tavoin kuin runosarjassaan hän kuvaa aiheita sanallisesti sellaisina kuin näkee ne sisimmässään, jotta taiteilija voisi muuttaa ne kuvaksi. Samanlaista ekfrastista esitystapaa hän käyttää myös artikkelissaan »Taflor från Helsingfors», jonka hän kirjoitti »Motiv»-sarjan tavoin vuonna 1884.86Artikkelissa hän hahmottelee muutamia aiheita »tulevaisuuden maalarin siveltimelle»: »År 1555. Höstmorgon, regnmoln, solglimt. Konung Gustaf Wasa står på bron öfver Helsinge fors och betraktar den nya staden. […] 1642. Estnäsudden, vårdag. Utsigt från Broberget öfver en oändlig halfö af skogbevuxna berg och sumpmarker. Hafvet med dess öar i söder och till höger en hafsvik, der fiskare upptaga sina nät. […] 1984. Panorama från Nikolaikyrkans torn. En stor hufvudstad i sommarens grönska. Esplanader och boulevarder sträcka sig i långa båglinier kring hela halfön, omslutande Thölö park och dess fordna hafsvik.» Artikkeli julkaistiin Finland-lehden näytenumerossa 6/12 1884. – »Motiv»-sarjalle tyypillinen visuaalinen realismi ja täsmälliset, lyhyet lauseet esiintyvät niin ikään runoissa »Rigi Kulm» (s. 301–304) ja »Maria» (s. 330 ff.), molemmat vuodelta 1886.

Nya blad

86 Runokokoelma Nya blad ilmestyi kirjakauppoihin 5. joulukuuta 1870 sekä Suomessa että Ruotsissa.

87 Åbo Underrättelser toteaa, että suuri osa »uusista lehdistä» oli jo julkaistu kalentereissa ja sanomalehdissä.87Åbo Underrättelser 17/12 1870. Paul Nyberg olettaa, että kirjoittaja on päätoimittaja Ernst Rönnbäck (1949, s. 403). Kokoelma arvioidaan myös ÅU:ssa 9/2 1871 Fredrik Cygnæuksen teoksen Skaldestycken kanssa. Arvostelija olettaa, etteivät kokoelman varhaiset runot olleet Topeliuksen mielestä ansainneet päästä Ljungblommoriin, ja siksi niiden julkaisemista nyt pidettiin merkkinä heikentyneestä itsekritiikistä. Muun muassa Sylvian lauluille ominainen lapsellinen lempeys, huolettomuus ja aurinkoisuus ovat saaneet Nya bladissa rinnalleen pohdiskelua ja kaihoa. Runojen kielestä todetaan »tason laskeneen hieman». Taiturimaisena kielenkäyttäjänä Topeliuksesta oli tullut suosittu tilapäärunoilija, mutta jotkin runoista osoittavat, ettei runollinen innoitus synny tilauksesta. Lisäksi todetaan, ettei Topelius tyydy kiistelemään Raamatun vastaisia näkemyksiä edustavien filosofien ja tiedemiesten kanssa yksinomaan proosan keinoin: runomuoto »sallii hänen hylätä uppiniskaisen logiikan ja taistella antiteesein, runollisin iskulausein ja fraasein», kuten runoissa »Septembernatten 1867» (»Syyskuun yö», suom. Yrjö Jylhä) ja »Werldarnes daning» (»Maailmoitten synty», suom. Yrjö Jylhä). Arvostelija perustelee kritiikkinsä ankaruutta huomauttamalla, ettei »Topeliuksen kaltaista suureksi tunnustettua runoilijaa arvioida samalla mitalla kuin runoilijoita minorum gentium». Monet runot ovat harvinaislaatuisen kauniita, kuten »Finlands höjning» ja »Ödemark» (»Erämaa», suom. Yrjö Jylhä). Runoja »Till G. A. Montgomery» ja »Till M. v. Wright» kannattelee runollinen ylevyys. Todellisina helminä nostetaan esiin »hurmaavan kauniit» »Aprilnarri» ja »En glad visa» (»Iloinen laulu», suom. Elina Vaara).

88 Helsingfors Dagbladissa runokokoelma arvioidaan samaan aikaan kuin Fredrik Cygnæuksen Skaldestycken.88Helsingfors Dagblad 22/12 1870; Eliel Vest olettaa, että arvostelija on C. G. Estlander (1905, s. 333). Arvostelija toteaa, että Topeliukselle on Nya bladissa kehittynyt taipumus pohdiskella luonnon ratkaisemattomia kysymyksiä. »Aftonstjernan» (»Iltatähti», suom. Yrjö Jylhä) kuvaa kauniisti uskon ja tiedon välistä kiistaa, kun taas »Septembernatten 1867» esittää paikkansapitämättömästi ja rumasti, että tietämyksen edistyminen oli syynä Jumalan rangaistukseen. Vahvimpia runoja ovat isänmaalliset muistot, kuten »Typografernas sång» ja »Wasaminne» (»Vaasanmuisto», suom. Elina Vaara), »Till Gustaf Adolf Montgomery» ja »Lejonet på Parola malm». Runoa»Min moder» kuvataan kokoelman kaunistukseksi. Sarjaa »Nordiska taflor» (»Pohjan kuvia», suom. Elina Vaara) pidetään kaiken kaikkiaan heikkona, samoin osastoa Visor ja romanser muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Kun innoitus on jäänyt puolitiehen, runot on täytetty retoriikalla, kuten »Åbo marsch» ja »Marstrand». Sen jälkeen mainitaan esimerkkejä hutiloinnista – heikkoja riimejä ja epäuskottavia kuvia – jota Topeliuksen kaltaisen oppimestarin ei pitäisi itseltään hyväksyä. »v. Dreyses graf» olisi saanut jäädä kirjoittamatta ja »Voltaires hjertan» aihe on hyvin epäsympaattinen, »mutta hän päätyy niin humaaniin ja oikeaan tuomioon, että runosta tuli suorastaan yksi kokoelman kauneimmista».

89 Wiborgs Tidningin arvio oli jaettu peräti neljään numeroon, ja siinä Topeliuksen lyriikkaa luonnehditaan suomalaiskansalliseksi, ja samalla »aidosti pohjoismaalaishenkiseksi», muodottomaksi »ja omalla tavallaan epämääräiseksi»: »Tuntuu kuin se, mikä itse tekstiä lukiessa tuntui kaikkein hurmaavimmalta, hajoaakin lähemmin tarkasteltuna katoavaan sumuun.» Tätä ei koeta puutteeksi – vaan sen katsotaan johtuvan sisällön sulautumisesta muotoon, mutta vähemmän onnistuneissa runoissa musikaalinen kielikään ei onnistu peittämään sommittelun heikkouksia. 89Wiborgs Tidning 15/2, 18/2, 22/2 ja 25/2 1871. Arvostelija on todennäköisesti Gabriel Lagus (Nyberg 1949, s. 403). Runo »Till min moder» julkaistaan arviossa kokonaisuudessaan, ja sitä kiitetään konstailemattomuudestaan, yksinkertaisuudestaan ja lämmöstään. Kun tunne saa virrata vapaasti, runot ovat oivaltavia ja kauniita, mutta kun Topelius haluaa tarkastella aihettaan objektiivisemmin, »eeppinen aines ei oikein ota istuakseen runoilijalle ominaiseen lyyriseen tunnelmaan », esimerkiksi runossa »Öfverste Fabviers Adjutant». Viimeisen, Visor och romanser -osaston runot »suhtautuvat yksinomaan vihamielisesti runoilijan aiempiin tuotoksiin samalla alalla». Uusimmissa lauluissa ei ole samanlaista yksinkertaista suloa kuin aiemmissa, mutta monet niistä ovat silti yhtä kauniita ja siivekkäitä, arvostelija toteaa.

90 Myös Kirjallisessa Kuukauslehdessä Fredrik Cygnæuksen Skaldestycken ja Nya blad arvostellaan samassa numerossa, ja arvostelijana toimii Thiodolf Rein, filosofian professori.90»Nya blad af Z. Topelius», Kirjallinen Kuukauslehti 1/3 1871. Topeliuksen suosio myös maamme rajojen ulkopuolella perustuu siihen, että hän osaa pukea lukijoiden tunteet, ajatukset ja mielalat sanoiksi. Sama lämmin, herkkä tunne, sama taiturimainen muoto, joka on ominaista aiemmille kokoelmille, on luonteenomaista uudellekin – toisinaan kuitenkin siten, että muoto viettelee kirjailijan laatimaan fraaseja, joista puuttuu varsinainen sisältö. Uskonnollinen aines nousee yhä voimakkaamin esiin, ja toisinaan se esitetään »kirkolliseen» sävyyn, joka joskus jättää varjoonsa runolliset ansiot.

91 Ruotsin lehdissä Nya blad sai hyväntahtoisen myönteisen vastaanoton, ja huomio kiinnittyi »suomalaisiin» erityispiirteisiin. Stockholms Dagbladissa, jossa Nya blad arvioitiin samassa numerossa kuin J. L. Runebergin Samlade skrifter -kokoelman uusin painos, Topeliusta luonnehditaan Runebergin »etevimmäksi oppilaaksi», mutta »suomalaisemmaksi».91»Litteratur», Stockholms Dagblad 8/12 1870, nimetön kirjoitus. »Wasa Marschille» ominaisten piirteiden sanotaan kuvaavan yleensäkin Topeliuksen runoutta: kaihoa mutta samalla myös voimaa ja uskollisuutta, ja luonnon välitön vaikutus näkyy selvästi. »Omista kirjailijoistamme vain harva ymmärtää käyttää Ruotsin kieltä yhtä mestarillisesti kuin tämä suomalainen.» Uusien lehtien sanotaan olevan yhtä tuoreita kuin aiemmatkin. Monet ovat syvämietteisempiä ja muodoltaan viimeistellympiä. Isänmaanrakkaus soi runossa »Lejonet på Parola malm», rakkaus Ruotsiin runossa »Konstnärsgillets prolog», jossa ylistetään muun muassa Beskowia ja Blanchea. »Kaikesta huomaa, kuinka vilkkaasti jalo runoilijansydän sykkii sille mikä on kaunista, totta ja hyvää.» Vaikka kaikissa runoissa ei näykään »kiistattomasti mestarin kädenjälki», Topelius on aina todellinen runoilijaluonne, joka tuntee syvästi ja hallitsee vaivattomasti ulkoiset keinot. Hänen rakastettavin puolensa pääsee esiin osastossa Visor och romanser. Kokoelman typografiaa kehutaan erityisen kauniiksi.

92 Vaikka Topelius tunnetaan sekä epiikan että draaman kirjoittajana, kaikkein vahvimmillaan hän on kiistatta lyyrikkona, arvioi Nya Dagligt Allehanda.92»Litteratur», Nya Dagligt Allehanda 13/12 1870, nimetön. Laulaessaan elegisen kaihoisasti »sydämensä aamuisista unelmista» hän kirjoittaa itsensä osaksi »suomalaisen runotaiteen perinteistä suuntausta», jota edustivat muun muassa Frese, Creutz ja Franzén. Osastossa Visor och romanser »kuuluivat puhtaimmin, syvimmin ja yksinkertaisimmin juuri nämä tunnelmalliset soinnut, nämä hurmaavat pienet runosäkeet, jotka aina niin lämpimästi puhuttelevat jokaisen ruotsalaisen sydäntä». Huomio kiinnittyy myös isänmaallisiin lauluihin, kuten »I Finlands vinter» (»Suomen talvi», suom. Elina Vaara).

93 Aftonbladet löytää Nya bladista »runsaan sadon vaihtelevaa sisältöä, ja mitä erilaisimpia makuja edustavien lukijoiden tulisi näin ollen viehättyä tästä tuoreesta runoudesta, jonka viimeistellyissä säkeissä painavat ajatukset kohtaavat syvän tunteen.»93Aftonbladet 22/12 1870, nimetön. »Komeasta runosta» »Finlands höjning» lainataan neljää ensimmäistä säkeistöä. Huomio kiinnittyy myös siihen, että Topelius ylistää useita ruotsalaisrunoilijoita, kuten Fredrika Bremeriä, August Blanchea ja Bernhard von Beskovia. Elegistä perustunnelmaa kuvataan runoilijan erityisenä tunnusmerkkinä mutta esiin nostetaan myös »häivähdys veijarimaista huumoria, kuten pienessä viehättävässä runossa ’Det vet ingen’». Garibaldista, Pio Nonosta ja Napoleonista kertovissa runoissa tulee esiin Topeliuksen »rakkaus vapauteen ja leiskuva innostus kaikkeen ylhäiseen ja jaloon».

94 Arvid Hultin arvioi Ljungblommorin ja Nya bladin vuoden 1880 painoksia Finsk Tidskriftiin kirjoittamassaan pitkässä artikkelissa vuonna 1881. Hän toteaa, että uskonnollinen tunnelma on luonut myöhempiin runoihin aivan oman sävynsä, ja suhtautuu epäillen siihen, että tämä suuntaus merkitsisi runouden kannalta edistystä. Runoilijan parhaissa runoissa sisältö ja muoto kuitenkin kietoutuvat toisiinsa »täydellisessä sopusoinnussa». Topelius ei tarjoa »avaria näkyjä eikä syviä ja suuria totuuksia», pohtii Hultin, mutta runoissa on »innoittava, hehkuva kehotus toimia totuuden, vapauden ja kotiseudun puolesta» ja »asettaa ihanteet korkealle». Topeliuksen soinnukkaan sanankäytön lisäksi tämä selittää, miksi hän on saanut niin paljon vastakaikua.94Finsk Tidskrift 1881, Tom X, s. 169–196. Valfrid Vasenius reagoi närkästyneesti epäoikeudenmukaiseksi kokemaansa kritiikkiin (Hufvudstadsbladet 30/3 1881). Kiivas kiista jatkui koko huhtikuun lehden palstoilla: AH 6–7/4, VV 10/4, AH 16/4 och VV 19/4 1881. Ks. Johdanto teokseen Ljungblommor ZTS I, s. LIII.

Ljung

95 Finland-lehdessä julkaistu arvostelu on lyyrinen ylistys kanervankukkien runoilijalle, joka kolmannessa runokokoelmassaan »vaeltaa isänmaan halki», »veistelee muistojaan» ja »maalailee luontoa ja elämää» sellaisella otteella, että lukijan silmät avautuvat tarkastelemaan tuttuja asioita uudella tavoin. Topelius esittelee maan suurmiehistä muiston toisensa jälkeen sortumatta kuitenkaan »nerouden palvontaan» – hänen runoissaan »aina jokin piirre tuo miehen elävänä ja suurena silmiemme eteen». Kirjoittaja mainitsee erityisesti suuriruhtinas Nikolai Aleksandrovitšista kirjoitetun runon ja muistelee, kuinka taitavasti Topelius tulkitsi kansan muistojuhlassa osoittamaa surua ja rakkautta. Osastoa Naturen och lifvet pidetään kokoelman vahvimpana, etenkin Motiv-sarjaan kuuluvia tauluja, jotka ovat »niin todenmukaisesti piirrettyjä, niin kirkkaita väreiltään, niin todellisia sommittelultaan, että lukija kokonaan unohtaa niiden olevan mustia kuolleita merkkejä valkoisella pohjalla uppoutuessaan kokonaan väriin ja valoon.» Arvostelija toteaa, että Topeliusta on usein pidetty liian haaveellisena, pehmeänä ja hämäränä, ja väittää, että tämä teos on osoitus päinvastaisesta: »Mikään haaveilija ei ole nyt lukemassa ’luonnon vihreitä ajatuksia’, vaan mies, joka puhuu lujasti ja jalosti kansalle ja maalle.»95»Literatur», Finland 16/12 1889, nimetön kirjoitus.

96 Åbo Underrättelserin arvostelija siteeraa aluksi nimirunoa ja toteaa, että Topelius on koonnut yhteen vanhempia ja uudempia runoja. Monet ovat tilapäärunoja, mutta niitä siivittävät »jalo, lämmin henki» ja »usein syvälliset, aina kauniit ajatukset», ja siksi niistä on »elämään pitkään nykyhetken tuolle puolen». Kokoelmasta huokuu hiljainen haikeus: vanha mies »luo katseensa menneiden aikojen taisteluihin, tappioihin ja voittoihin». Tässä alistumisessa on kuitenkin »sielun aatelisuutta ja sydämen lämpöä», jonka ansiosta lukijan »on hyvä olla» – kuin kauniina kesäiltana, kun rauha laskeutuu ja kutsuu lepäämään ja miettimään. Mutta kokoelmassa on myös iloisempia ja hilpeämpiä runoja, esimerkiksi »De gamlas kadrill på de ungas bröllop» (»Vanhain katrilli nuorten häissä», suom. Toivo Lyy) ja »Qvarnen och smedjan». Uskonnollisuus ja isänmaanrakkaus kulkevat punaisena lankana läpi kokoelman, ja niistä syntyy »sen elämä ja todellinen arvo». »Viehättävänä» osoituksena tästä rakkaudesta mainitaan »Vaggsång för hafvet» (»Kehtolaulu merelle», suom. Toivo Lyy).96»Literatur», Åbo Underrättelser 17/12 1889, nimetön.

97 Nya Pressen julistaa, että Topeliuksen runokokoelma on kirjallinen tapaus ja monelle lukijalle »kauniin runouden ja viimeistellyn sanataiteen ruumiillistuma.» Sen jälkeen kokoelma esitellään osa kerrallaan. Runosta »Olofsborg» tunnistaa väkevän runoilijan, joka kirjoitti runon »Islossningen i Uleå elf». Runoa »J. L. Runeberg inför sitt rykte» (»J. L. Runeberg ja hänen maineensa», suom. Yrjö Jylhä) pidetään kokoelman hienoimpana, »ihmisarvon aateliskirjana». Elias Lönnrotin muistorunon kuvausta luonnehditaan sen sijaan elottomaksi, kun taas Frans Sedmigradskylle omistettu runo »on niin sydämellinen, niin yksinkertainen, niin lämmin ja elävä kunniakas muisto, että se ylittää kaikki kehut». Runoja »Gudarnas amen» ja » Ett Lützenminne» pidetään sanataiteellisesti ja laajuudeltaan suurenmoisina. Monista Skön konst -osaston tilapäärunoista näkyy selvästi laimea innostus, ja näyttelijättärelle omistetuissa soneteissa hämmentävät ristiriitaiset lauseet. Arvostelijalle jää epäselväksi, mihin Topelius pyrkii Motiv-sarjan »impressionisistisilla» tauluilla. Runoissa »Rigi Kulm», »Nystads skräddare» ja »Fonografen» on havaittavissa samaa ironiaa, jota Topelius viljeli kokoelmassa Nya blad, kun taas viimeisen osan pikkurunot »En vindskammare» (»Ullakkohuone», suom. Yrjö Jylhä) ja »Mina aspar» (»Haapani», suom. Yrjö Jylhä) ovat »hänen erikoislaatuisen mielenlaatunsa väärentämättömiä tuotteita».97»Literatur», Nya Pressen 18/12 1889, kirjoittanut nimimerkki –a.

98 Land och Stad -lehdessä (Helsinki) julkaistiin lyhyt arvio, jonka kirjoittaja tuo julki ilonsa siitä, että iäkkäältä Topeliukselta on ilmestynyt uusi runokokoelma. »Lämmin ja puhdassydäminen runoilija on Pohjolassa jo niin rakastettu, että hän ei puhemiestä tarvitse».98»Bokanmälan», Land och Stad 18/12 1889, nimetön. Wiborgsbladetin arvostelija toteaa, etteivät »kanervan runoilijan» sävelet ole suinkaan hiipumassa iän myötä, vaan Topeliuksen varhaisten runojen pehmeä tunnelma on päinvastoin vaihtunut »väkevän miehekkäisiin sointuihin», jotka osoittavat, että hänen jäntevyytensä ja »lämmin, kannustava intonsa» isänmaan puolesta ovat yhä tallella. Mutta hän käsittelee myös uusia aiheita: naisen asemaa tyttökoululle omistetussa runossa ja »erityisen vetoavassa kappaleessa ’Qvinnans rätt’». Muissa aikalaisrunoissa, kuten »Rigi Kulm», »Fonografen» ja »Utsäde», näkyy sen sijaan ironinen vivahde. Laatukuvaa »Kommunismens vagga» (»Kommunismin kehto», suom. Toivo Lyy) luonnehditaan kokoelman tunnelmallisimmaksi.99»Bokmarknaden», Wiborgsbladet 21/12 1889, nimetön. Lyhyempi arvio julkaistiin samassa lehdessä 11/12 1889.

99 Åbo Tidningin Gustaf Cygnæuksen mielestä onnistuneimmat runot löytyvät osista Fäderneslandet ja Naturen och lifvet. Aiempien kokoelmien tapaan Topelius osoittaa niissä olevansa »mestari löytämään oikeat sanat kuvaamaan tunnelmaa, jonka hän haluaa välittää, kyvyssään houkutella kielestä koko sen soinnukkuuden, luoda oikean soinnin ja muovata siitä mieleenpainuvia kuvia.» Lämmin uskonnollisuus, vahva isänmaallisuus, ihanteellinen taidekäsitys, myötätunto heikkoja kohtaan, sivistyksen arvostus – vaihtelevat tunnelmat näyttäytyvät tätä taustaa vasten. Nopeita vaihteluja pidetään sekä Topeliuksen vahvuutena että heikkoutena: hänellä on kyky heittäytyä kokonaan kuvaamaansa aiheeseen, mutta hän myös osoittaa kunniaa »mitä erilaisimmille ihmisille» ja ylistää »ideoita, jotka eivät oikein sovi yhteen». Runoa »Originala skuldsedeln» kuvataan kaikkein »miehekkäimmäksi», kun taas runosta »Skogssköflingen» puuttuu sekä sisältö että runollinen arvo. Lopussa runokokoelman hinta arvioidaan »verraten korkeaksi».100»Från bokvärlden», Åbo Tidning 21/12 1889. Cygnæus ihmettelee alussa nimiölehden vinjettiä, jossa kantele ja kanerva on kuvattu Venäjän kauppalipun rinnalla.

100 Wasa Tidningissa julkaistiin Johan Kristian Svanljungin henkilökohtainen arvio. Hän keskittyy Ljungblommoriin ja Nya bladiin ja niiden ansioihin. Ljungista hän ei sen sijaan ole vakuuttunut. Motiv-sarjan runoja pidetään ala-arvoisina, koska ne on kirjoitettu loppusoinnuttomin säkein, joita »ei pitäisi koskaan käyttää» lyyrisessä kirjallisuudessa. Runoja »Novemberqväll» (»Marraskuun ilta», suom. Toivo Lyy) ja »Barndomsminnen» kuvataan kuitenkin »upeiksi töiksi». »Till Finlands mödrar» muistuttaa liikaa Nya bladin runoa »Till min moder» ja »Ett Lützenminne» tuo mieleen K. A. Nicanderin runon »Arnliot Gellina». »Den första fonografen» olisi pitänyt jättää pois, koska kirjailija lausuu siinä julki pakkomielteensä siitä, että »ihmisen nerous kallistuu aina ateismin kannalle»; arvostelun lopussa on runomittaan kirjoitettu vastalause tätä runoa vastaan.101»Literatur», Wasa Tidning 31/1 1890.

101 Hemmet och Samhället -kuukausilehdessä (Helsingissä) julkaistiin nimimerkki R. W:n pitkä arvostelu. Senkin alussa siteerattiin muutamia säkeistöjä Ljungblommor- ja Nya blad -kokoelmista. Arvostelija toteaa, että uutta kokoelmaa hallitsevat lapsenusko ja isänmaanrakkaus. Topelius »ei koskaan kyllästy laulamaan maamme kauneudesta yhdistämällä luontotunnelmoinnin ja runokuvansa kalleimpiin toiveisiinsa tai pelottavimpiin vaaroihin» – kuten runoissa »Morgonsång» (»Aamulaulu», suom. Otto Manninen) ja »Aftonsång» (»Iltalaulu», suom. Yrjö Jylhä). Uranuurtajille omistetuista runoista »Mathias Caloniusta» ja »H. G. Porthania» kuvataan vetoaviksi, samoin runoa »J. L. Runeberg inför sitt rykte». Lapsuudenmuistojen »ihanasta kimpusta» parhaana pidetään runoa »En vindskammare». Arvostelija panee merkille, että monissa runoissa ylistetään naista. Lopuksi Ljung arvioidaan Topeliuksen parhaaksi runokokoelmaksi: siinä »hänen henkensä rikkaus ja ajatuksensa kirkkaus yltävät sellaisiin korkeuksiin, että ne saisivat meidät ihastumaan ilman harvinaislaatuisen kaunista runomuotoakin.»102»Ljung af Z. Topelius», Hemmet och Samhället 15/5 1890 (toim. Alli Trygg).

102 Karl Warburg arvioi kokoelman Göteborgs Handels- och Sjöfartstidningissä. Hänen mielestään Topeliuksen luutun sävelet ovat hienoja, pehmeitä ja melodisia, mutta »niissä ei ole montakaan oktaavia laulutaidetta». Topelius on taiteilijanlaadultaan konservatiivinen, uskollinen ja hartaan uskonnollinen eikä kuuntele kovin herkällä korvalla politiikan, ajattelun ja kirjallisuuden moderneja suuntauksia. Sen sijaan huomio kiinnittyy, kuten »jokaisessa kirjallisesti sivistyneessä suomalaisessa», synnynnäiseen vapauden tajuun: Topelius ylistää monissa runoissa naisen oikeuksia ja vapautta sekä mielipiteenvapautta runossa »Ett Lützenminne». Hän tuo julki kielipoliittisen kantansa runossa »Draktänder» ja rakkautensa Ruotsiin muun muassa runossa »Originala skuldsedeln» ja runokirjeessä C. A. Wetterberghille. Taiteilijarunoista nostetaan esiin R. W. Ekmanin muistoruno ja tämän vaimolle omistettu runo. Runoilijan satiirinen puoli nousee esiin runoissa »Herr Meyer», »Var lugn för vår tid» ja »Rigi Kulm». Lopuksi Warburg toteaa, että Topeliuksen metriikka kylläkin edustaa ruotsalaisen sanataiteen huippua, mutta riimit eivät aina »kuulosta täydellisiltä ruotsalaiseen korvaan».103»Bokvärlden», 19/12 1889. Otteita arvostelusta julkaistiin Hufvudstadsbladetissa 28/12 1889 ja Finlandissa 2/1 1890.

103 Ny Illustrerad Tidningin arvio on hyväntahtoisen arvostava. Siinä luetellaan useita runoja nimeltä, mm. »Skogssköflingen», »Originala skuldsedeln», »J. L. Runeberg inför sitt rykte», »Motiv», »Aftonsång», »En vindskammare». Topeliuksen runous on kuin »rakkaan käden hyväily, ja ne lohduttavat kaksin verroin nykyisinä rikkinäisinä ja levottomina aikoina.»104»Nya böcker», 21/12 1889, s. 469.

Myöhempi vastaanotto ja tutkimus

104 Topeliuksen elämäkertojen kirjoittajat Eliel Vest (1905) ja Paul Nyberg (1949) käsittelevät kumpaakin runokokoelmaa vain lyhyesti. Vestin mielestä Nya bladin ja Ljungin aiheet, perustunnelma ja näkemykset ovat samat kuin kokoelmassa Ljungblommor. Hänestä kielenkäyttö on kuitenkin yksinkertaisempaa, luonnollisempaa ja varmempaa ja runot ovat selkeämpiä, havainnollisempia ja viimeistellympiä etenkin viimeisessä kokoelmassa ja siten lähempänä Topeliuksen edeltäjiä Runebergiä ja Franzénia.105Vest, »Nya blad på gammal stam», Zacharias Topelius 1905, s. 399–403, yksittäisistä Nya bladin runoista, ks. s. 329–341.

105 Nyberg panee merkille, kuinka tilapäärunojen suuri osuus Nya bladissa kertoo siitä, miten usein Topelius suostui kirjoittamaan tilapäärunoja kaikenlaisiin juhliin ja tilaisuuksiin. Hän toteaa myös, että runoissa heijastuu Topeliuksen voimistunut uskonnollisuus: »Toisinaan jokin uskonnollinen ajatus tai suuntaus tulee voimakkaammin esiin kuin runon poetiikka kestäisikään. Tendenssi nousee liian hallitsevaan asemaan. Muotoa laiminlyödään samassa määrin. Runoissa on huolimattomia, häiritseviä riimejä.» Nyberg löytää myös muutamia »lyyrisiä mestariteoksia»: »På Roines strand», »Karin Månsdotters vaggvisa» (»Kaarina Maununtyttären kehtolaulu Eerik XIV:lle», suom. Elina Vaara), »Saga vid spiseln» (»Liesitarina», suom. Elina Vaara) ja »Min moder». Hän toteaa, että henkilökohtaiset runot puuttuvat miltei kokonaan.106Nyberg, Zachris Topelius. En biografisk skildring 1949, s. 401 f. Ljungia ei kommentoida lainkaan.

106 Olof Enckell käsittelee ja kommentoi lyhyesti 69 runoa kokoelmista Nya blad ja Ljung teoksessa Zachris Topelius. 120 dikter (1970). Muutoin kokoelmiin on kiinnitetty vain niukasti huomiota tutkimuksessa ja kirjallisuushistoriallisissa katsauksissa. Erik Ekelund käsittelee muutamia runoja teoksessa Finlands litteraturhistoria (1969).107Ekelund s. 189–201. Matti Klinge on julkaissut runoja ja otteita niistä kirjassaan Idylli ja uhka. Topeliuksen aatteita ja politiikkaa (1998) mutta myös muissa teoksissaan. Yksittäisiä säkeitä ja säkeistöjä molemmista kokoelmista on kommentoitu seuraavissa väitöskirjoissa: Harmaakiven maa. Zacharias Topelius ja Suomen maantiede (1994), kirjoittanut Allan Tiitta, Isänmaan korkeat veisut. Turun ja Helsingin romantiikan runouden patrioottiset ja kansalliset motiivipiirit (1969), kirjoittanut Pirkko Alhoniemi ja I det femte inseglets tecken. En studie i den åldrande Zacharias Topelius livs- och historiefilosofi (1999), kirjoittanut Nils-Erik Forsgård. Ks. myös Ljungblommor-edition katsaus tutkimukseen.108»Inledning», ZTS I, s. LIV–LIX

Nya blad. Sånger II

Julkaisuhistoria

107 Sittemmin nimen Nya blad saanut runokokoelma mainitaan luultavasti ensimmäisen kerran hävinneessä kirjeessä, jonka Topelius lähetti Albert Bonnierille 26. toukokuuta 1865.1Päiväys käy ilmi Bonnierin vastauskirjeestä ja Topeliuksen diaarista. Bonnierin vastauskirjeestä voidaan tulkita, että hän hyväksyy Topeliuksen tarjouksen julkaista Sånger -kokoelman toinen osa seuraavana vuonna; Sånger I. Ljungblommor oli ilmestynyt Bonnierin kustantamana vuonna 1860. 2AB–ZT 10/6 1865: »Tartun ilolla tilaisuuteen julkaista Teidän mainitsemanne 3 asiaa, nimittäin 2. Osan teoksesta Dramat Dikterna, seuraavana vuonna 2. Osan teoksesta Sångerna ja 5. jakson Välskäristä [...].» Kun Bonnier tiedustelee neljännen Ruotsin-painoksen julkaisun alla vuonna 1866, onko Topelius aikeissa täydentää tai muuttaa kokoelmaa, Topelius vastaa, että hänelle on »kertynyt melkoinen varasto uusia ja enimmäkseen julkaisemattomia runoja», mutta että hän »katsoo paremmaksi lähettää ne erillisenä niteenä, esimerkiksi 1867, jos vielä olemme elossa, kuin liittää ne jo niin laajalle levinneeseen ensimmäiseen vihkoon.»3AB–ZT 19/12 1865, ZT–AB 5/1 1866. Syksyltä 1865 puuttuu ainakin viisi kirjettä Topeliukselta Bonnierille, ja saattaa olla, että runokokoelma mainitaan jossakin niistä. Heinäkuussa hän toistaa: »lähetämme uuden niteen, heti kun vuosi vuodelta kasvava aineisto on karttunut tarpeeksi, mikä ei kestäne kauaa.»4ZT–AB 30/7 1866.

108 Marraskuussa 1867 Topelius ilmoittaa seuraavana vuonna tulevasta uudesta runokokoelmasta, »sillä 8 vuoden aikana on, vaikka välttämätöntä karsintaa on tehtykin, syntynyt useita julkaistuja ja julkaisemattomia runoja.»5ZT–AB 2/11 1867. Kun Bonnier ilmaisee maaliskuussa 1868 toiveensa kirjan toteutumisesta,6AB–ZT 27/3 1868: »Koska tuskin lienee syytä olettaa, että välskärin kertomusten uusi osa olisi niin lähellä valmistumista, että sen julkaisemista voisi ajatella tänä vuonna, olisi kieltämättä hauskaa, jos Hra Prof. sen sijaan antaisi niteen »Uudempia runoja» nähdä päivänvalon.» Topelius vastaa, että runoja on, »mutta koska ensimmäisen osan menestys synnyttää vaatimuksen, ettei toinen osa saa olla sitä huonompi, katson viisaimmaksi soveltaa jokseenkin ankaraa karsintaa – poistaa runsain mitoin isompia ja pienempiä sekalaisia tekstejä ja sen sijaan täydentää eräitä osastoja uusin runoin.»7ZT–AB 16/6 1868. – Keväällä 1868 osapuolet pääsivät sopimukseen runokokoelmien kustannusehdoista: Bonnier saisi pysyvän julkaisuoikeuden Sånger-kokoelman ensimmäiseen ja toiseen osaan. Vielä julkaisemattomasta Sånger II -kokoelmasta Topelius saisi palkkiona 40 riikintaaleria (riksmynt) oktaavoarkilta (16 s.), sekä tekijänkappaleen kirjasta. Ks. lopullinen sopimus. Kokoelmasta Sånger I oli vuonna 1868 otettu Ruotsissa neljä painosta, noin 5 000 kappaletta

109 11. kesäkuuta 1870 Topelius ilmoittaa aikovansa toimittaa runot kesän aikana ja ehdottaa, että uusi kokoelma voisi ilmestyä jouluksi.8ZT–AB 11/6 1870: »Koska Lukukirjan painatus pääsee puupiirroksia odotellessa käyntiin vasta syksyllä, ajattelin että voisin käyttää kesän toimittamalla kymmenen vuoden aikana kerääntyneitä uusia runojani, ja niinpä kysynkin, haluaako Herra Bonnier julkaista tämän toisen laulukokoelmani jouluksi.» Se julkaistaisiin samanaikaisesti kahtena laitoksena, toisen kustantaisi Frenckell & Sons Bokhandel Helsingissä ja toisen Bonnierin kustantamo Tukholmassa.9Frenckellin G. W. Edlund ja Topelius neuvottelivat sopimusehdoista todennäköisesti suullisesti. Heidän väliltään on säilynyt vain muutama sopimus ja myöhemmin päivätty kirje. Koska sekä Albert Bonnier että G. W. Edlund (Frenckells bokhandel) olivat ilmaisseet toiveensa käsikirjoituksen »ensikäyttöoikeudesta», Topelius lähetti käsikirjoituksen molemmille.10ZT–AB 8/7 1870: »Minulle olisi kyllä mukavinta lähettää ms.cr. [käsikirjoituksen korjaukset] jommallekummalle kustantajista ja hänen kauttaan korjausvedokset toiselle. Mutta siinä tapauksessa ensioikeudesta aiheutuu ristiriitoja. Edlund nimittäin ehdotti minulle aivan samaa kuin nyt Herra Bonnier, että lähettäisin hänelle ms. cr., josta lähetettäisiin kopio Tukholmaan. Mutta koska ennakoin, ettei Herra Bonnier halua tekstiä vasta toisena, minun oli päädyttävä kahteen käsikirjoitukseen, jotta Herrat saisivat ne, jos mahdollista, täysin samanaikaisesti.» Ne lähetettiin Uudestakaarlepyystä useammassa erässä kesän mittaan: ensimmäinen osasto lähetettiin Edlundille 8/7, seuraavat kaksi todennäköisesti elokuun alussa ja viimeinen luultavasti lokakuussa.11Käy ilmi Topeliuksen diaarista; kirjeet puuttuvat. Bonnierille hän lähetti ensimmäisen osaston 19/6, toisen 15/7, sen jälkeen yhden elokuussa, ja viimeinen käsikirjoitus lähetettiin 17/10; nimiruno lähetettiin hieman myöhemmin (21/10).

110 Edlundin kanssa tehdystä sopimuksesta ei ole tietoa, mutta Bonnierin sopimus perustui Edlundin sopimusehdotukseen, jota Topelius esitti Bonnierille malliksi (ZT–AB 11/6 1870). Siinä ehdotetaan, että Edlund hankkii kustannusoikeuden »Nya Dikter» –kokoelman painokseen 75 Suomen markalla painoarkilta 8:o, että sitä painetaan 1 500 kappaletta ja että Topelius saa omaan käyttöönsä 25 kappaletta.12ZT–AB 11/6 1870.

111 Bonnierin kanssa tehdystä sopimuksesta selviää, että Topelius luovutti Nya bladin kustannus- ja omistusoikeuden oktaavokokoista painosta varten 100 riikintaalerin palkkiota vastaan.13Sopimuksessa määrätään, että palkkio on maksettava siten, että »puolet suoritetaan heti kirjan tultua painosta ja loput kuusi kuukautta sen jälkeen.» Painoksen suuruus oli 3 000 kappaletta, joista Bonnier sai painattaa haluamansa määrän pienemmässä koossa. Ensimmäisen korjausvedoksen lukemisesta huolehti Bonnierin kustantamo ja toisen lukemisesta kirjailija. Topelius pidätti itsellään oikeuden myydä kustannusoikeuden suomalaiselle kustantajalle Suomessa tapahtuvaa myyntiä varten, kun taas Bonnierilla oli oikeus myydä omaa laitostaan vain Suomen ulkopuolella. Jos painosta ei myytäisi loppuun viidessä vuodessa, Topeliuksella ei olisi oikeutta julkaista uutta painosta muualla ilman Bonnierin suostumusta.14Vrt. hylätty ehdotus, pykälä 4. Bonnier allekirjoitti sopimuksen 18. heinäkuuta 1870 ja Topelius 24. elokuuta 1870.15Sopimus on Bonniersin arkistossa Tukholmassa.

112 Topelius mietti viimeiseen asti kokoelman nimeä. Bonnier kirjoitti maaliskuussa 1870: »ostajien kannalta olisi kyllä ollut hauskaa, jos tulevan uuden kokoelman nimi olisi ollut Sånger II Ljungblommor II tai jotain sen kaltaista, jolloin se olisi liittynyt paremmin edeltävään kokoelmaan.» Sånger II on johdonmukainen nimi, Topelius myöntää, »vaikkakin pidän niin musiikillista nimeä vähemmän sopivana. Muuten olen ajatellut nimeä Nya blad, mutta pyydän vielä hieman miettimisaikaa. Haluaisin nimestä mahdollisimman yksinkertaisen.»16ZT–AB 24/8 1870. Pari kuukautta aiemmin Topelius kirjoitti runokokoelmasta: »Lienee pakko antaa sen nimeksi Sånger II, koska ensimmäisen kokoelman lopussa on ykkönen – mutta minusta nimi on liian musikaalinen ja kunnianhimoinen», ZT–AB 11/6 1870. Bonnier luonnehtii »Nya bladia» »sekä vaatimattomaksi että sopivaksi» nimeksi.17AB–ZT 28/9 1870. Bonnier ottaa huomioon nekin ostajat, jotka haluaisivat sitoa runokokoelmat yhteen: hänen mielestään sellaisissa tilanteissa olisi »oikeimmin» käyttää yhteistä otsikkoa. Hän kuitenkin lisää: »Nimihän on muuten tässä täysin sivuseikka […] ainoastaan bibliognostit kiinnittänevät niin paljon huomiota nimeen» (ibid.). Vastauskirjeessään Topelius esittää nimiösivun lopullisen sanamuodon ja ulkoasun. Hän ilmoittaa myös hyväksyneensä Edlundin pyynnön kääntää painoksensa nimet toisin päin: Nya Blad / af / Z. T. / Sånger II.18ZT–AB 21/10 1870.

113 Nya blad ilmestyi kirjakauppoihin 5. joulukuuta sekä Suomessa että Ruotsissa. Kolme päivää aiemmin Topelius ilmoittaa Bonnierille, että Edlundin painos on valmis mutta että kokoelma julkaistaan sopimuksen mukaan samanaikaisesti molemmissa maissa. Hän lisää: »Lehdistöhallitus ei ollut ihastunut runosta ’Lejonet på Parola malm’ eikä monesta muustakaan vaan kirja pysyi takavarikossa useamman päivän ajan, mutta sitten järki voitti ja karjuva villipeto päästettiin irti.»19ZT–AB 2/12 1870.

114 – Suomessa yksi kirja maksoi nidottuna 4,50 Suomen markkaa, sidottuna 6,50;20Frenckell & Sons -kirjakaupan ilmoitus, Helsingfors Dagblad 5/12 1870. Ruotsissa nidottuna 3 riikintaaleria, sidottuna ja kangaskantisena 5 rdr.21Bonnier mainosti kokoelmaa seuraavasti: »Tämä uusi kokoelma Kanervankukkien Runoilijan Runoja lienee kiistatta yksi vuoden uuden kirjallisuuden merkittävimmistä.» (Stockholms Dagblad 16/12 1870).

115 Ote Topeliuksen kirjeestä Albert Bonnierille, jossa Topelius määrää Nya bladin kustannusehtoja (11/6 1870).

116 Nya bladin menekki oli hieman huonompi kuin Ljungblommorin, jota oli myyty poikkeuksellisen hyvin.22AB–G. W. Edlund 25/8 1871 (kirjekopio). Ljungblommorista otettiin useampia mutta pienempiä, 1 000–2 000 kappaleen painoksia. Maaliskuussa 1875 Ruotsin painos alkoi olla loppuunmyyty, samoin Ljungblommorin viides painos. Bonnier tarjosi 2 500 kruunua kummankin teoksen uudesta, 4 000 kappaleen painoksesta.23AB–ZT 31/3 1875. Nya bladin toinen painos ilmestyi vuonna 1876.

117 Edlund julkaisi uuden painoksen vuonna 1880. Kustannussopimuksesta käy ilmi, että Suomen-painoksen levikki oli 2 000 kappaletta. Palkkio oli samansuuruinen kuin minkä Bonnier maksoi Ruotsin-painoksista. Lisäksi mainitaan, että kirjailijan tuli lukea korjausvedokset, ja hän sai 25 kappaletta kumpaakin teosta. 24Edlundin oli määrä maksaa osamaksuna 4 000 Suomen markkaa ennakkoa; sopimus koski Nya bladin lisäksi Ljungblommorin toimitettua painosta sekä kirjoja Läsning för barn 5, Berättelser och noveller ja Regina von Emmeritz. Edlundin toinen painos painettiin Hufvudstadsbladetin kirjapainossa.

Edlundin ja Bonnierin painosten eroja

118 Koska Edlundille ja Bonnierille annettiin erilliset käsikirjoitukset, laitokset eivät ole täysin identtisiä. Itse asiassa niissä on merkittäviä eroja, jotka jäivät myös seuraaviin painoksiin.

119 Topelius ei kommentoi eroja tallella olevissa, Edlundille tai Bonnierille lähettämissään kirjeissä. Saatuaan kappaleen Sånger II:sta hän toteaa, että Bonnierin laitos on huomattavasti »nitidare» (siistimpi) kuin Edlundin ja että siinä esiintyy muutamia »harmillisia painovirheitä».25ZT–AB 12/6 1871.

120 Edlundin laitoksen nimiösivulla lukee »Nya Blad / af / Z. Topelius. / Sånger II. / Helsingfors. / Finska litteratursällskapets tryckeri, 1870. / G. W. Edlunds förlag.» Ruotsin laitoksessa on kaksi nimiölehteä. Ensimmäisellä lukee: »Sånger / af / Z. Topelius. / II. / Nya Blad.», toisella »Nya blad / af / Z. Topelius / Stockholm. / Alb. Bonniers Förlag.» ja kääntöpuolella »Stockholm. / Alb. Bonniers Boktryckeri 1870.»26Typografiset erot eivät näy tässä.

121 Kokoelman 97 runosta 11 on identtisiä Edlundin ja Bonnierin laitoksessa, 48 runon välimerkeissä tai oikeinkirjoituksessa on eroja (myös nimissä) ja 38 runossa on sanatason eroavaisuuksia (muodon vaihtelu mukaan lukien).27Nya blad 1870 sisältää 97 runoa, jos sarjoihin »Nordiska taflor» ja »Skog och sjö» kuuluvat runot lasketaan erillisiksi. Sarjojen otsikot on kuitenkin ladottu samalla kirjasimella kuin runojen nimet, ja näin niitä voidaan pitää myös yksittäisinä runoina, joissa on monta osaa. Sen lisäksi »Mitt hjertas kung» on sijoitettu laitoksessa Sånger II osaston »III. Lifvet och naturen» viimeiseksi ja »Novembervisa» ennen »Julvisaa». Puolipistettä käytetään eri tavoin: Sånger II:ssa puolipiste on yleensä korvattu pilkulla tai pisteellä, mutta joskus myös päinvastoin. Sånger II:ssa sanoja on kirjoitettu enemmän erikseen tai yhdysviivalla, kun Helsingin laitoksessa sanat on kirjoitettu yhteen.

122 Bonnierin toista, vuoden 1876 painosta Sånger II:sta korjattiin hieman: 12 sanatason ja hieman useampia välimerkkien muutoksia. Monet niistä näyttävät ladontavirheiltä ja joistakin runoista puuttuu kokonaisia säkeistöjä ja rivejä.28Nimiösivulla ei mainita, että laitos on korjattu. Säkeistöt puuttuvat runoista »Finlands höjning» ja »Julvisa». Edlundin toisessa painoksessa (1880) on huomattavasti enemmän muutoksia, ja ne ovat suurempia: Topelius muutti 33 runon sanamuotoa ja lisäsi yhden runon.29Runo »Samma öde» on ZTS:ssä sijoitettu Nya bladin viimeiseksi (s. 171). Nimiösivulla ilmoitetaan, että laitos on tekijän tarkastama. Vain kaksi muutoksista on samoja kuin Bonnierin vuoden 1876 laitoksessa.

123 Nya bladin (1870) nidotun painoksen kansi oli pelkistetty – joissakin arvioissa kommentoitiin »korutonta ulkoasua». Sidotut kappaleet olivat sitäkin näyttävämpiä, sillä niissä oli kultasyrjät ja kansi oli koristeltu tyylikkäin ornamentein.

Ljung. Sånger III

Julkaisuhistoria

128 Jo joulukuussa 1880 Topelius ilmoitti Albert Bonnierille lähettämässään kirjeessä, että hänellä on aikomus julkaista seuraavana vuonna kolmas runokokoelma: »On kulunut 11 vuotta, joiden aikana paljon on toisaalta julkaistu siellä täällä, toisaalta on syntynyt myös jonkin verran julkaisemattomia tekstejä, ja siksi katson, ettei ole syytä jättää toimitustyötä epävarmaan tulevaisuuteen, jolloin toiset kädet saattavat penkoa jälkeen jääneitä papereita. Toivon mukaan olen oppinut karsimisen vaikean taidon.»36ZT–AB 9/12 1880. Bonnier ilahtui uutisesta, mutta helmikuussa 1881 Topelius ilmoittaa, etteivät runot ehättäne »painokelpoisiksi tänä vuonna. Ne kirjoitetaan puhtaaksi ja viimeistellään myöhemmin.»37AB–ZT 14/12 1880 ja ZT–AB 14/2 1881. Kaikkiaan 30 Ljungin runoista päivätty vuosille 1881–1889 sekä runoryhmä Barndomsminnen (7 runoa), joiden päiväys on vuosilta 1873–1889. – Topeliusta työllistivät tuolloin Dramatiska dikter I -kokoelma (1881), novellikokoelman Vinterqvällar toinen osa (1881–1882) ja Välskärin kertomusten muokkaus vuosina 1883–1884 ilmestynyttä kuvitettua laitosta varten.

129 Sen jälkeen runokokoelma mainitaan kirjeenvaihdossa vasta tammikuussa 1889, kun Topelius esittelee vuoden julkaisusuunnitelman. Hän ilmoittaa, että kokoelman »pitäisi tulla julkaisuvalmiiksi kesällä». Heinäkuussa Bonnier muistuttaa lupauksesta: »Olisi hienoa saada se valmiiksi hyvissä ajoin».38ZT–AB 17/1 1889 ja AB–ZT 17/7 1889. Topelius vastaa, että käsikirjoitus on valmis ja painatuksen voi käynnistää heti, kun Bonnier ja G. W. Edlund Helsingissä ovat päässeet yksimielisyyteen ehdoista. »Mitä sanoisit lyhyestä nimestä ’Ljung’, joka liittäisi kolmannen kokoelman edellisten luontosymboliikkaan?» hän kysyy, ja Bonnier vastaa, että se on »sekä runollinen että vetoava nimi.»39ZT–AB 2/8 1889 ja AB–ZT 6/8 1889. Vrt. keskustelu nimestä Nya blad, s. 348.

130 Edlund halusi mieluiten julkaista erillisen painoksen Suomessa, mutta Topelius ja Bonnier kannattivat Bonnierilla painettua yhteistä laitosta, jossa kummallekin kustantamolle oli omat nimiölehtensä – näin oli menetelty 19 vuoden ajan Topeliuksen muita teoksia julkaistaessa.40ZT–AB 2/8 1889: »Edlund tarjoaa 125 mk arkilta 3000 kappaleesta ilman Ruotsin myyntioikeuksia. Laajuus lienee sama kuin Nya Bladin eli 17 à 18 arkkia, painatus ja kaksi eri sivukokoa kuten Nya Bladilla. Olen nimittäin luopunut alkuperäisestä ajatuksestani ottaa mukaan kaikki painokelpoinen joka ei sisälly kahteen ensimmäiseen kokoelmaan, ja pitäydyn pelkässä valikoimassa.» Ks. myös ZT–GWE 6/8 1889. Edlund hyväksyi Bonnierin tarjouksen ostaa 3 000 kappaletta 84,50 kruunulla arkilta. Bonnier korostaa, että hintalaskelma, joka oli sama kuin vastikään ilmestyneelle teokselle Vinterqvällar, oli edullinen, koska siihen sisältyi ainoastaan paperi, ladonta ja painokustannukset. Hän lisää, että kirjan ladonnasta oli määrä tulla »erinomaisen kaunis ja käytännössä aivan uudentyylinen (mistä oheen liitetään näyte)» ja että paperi on parasta laatua.41AB–GWE 6/8 1889 [kirjekopio, Bonniers].

131 Sopimuksesta tunnetaan kaksi allekirjoitettua kappaletta, joista molemmat Bonnier on päivännyt 29/8 1889 ja Topelius 4/9 1889. Bonnier sai kokoelman omistusoikeuden maksamalla 180 kruunun palkkion oktaavokokoista painoarkkia kohti. Kokoelmaa painettaisiin 6 000 kappaletta ja Bonnierilla oli oikeus painattaa haluamansa määrä kappaleita pienemmässä koossa. Hänellä oli oikeus myydä kokoelmaa ainoastaan Suomen ulkopuolella. Kirjailijan tuli lukea taitettu korjausvedos ennen painatusta, ja hän sai 25 vapaakappaletta.42Sopimukset ovat Topelius-kokoelmassa, signum 244.113, NB Helsinki ja Bonnierin arkisto, Tukholma; allekirjoitettu sopimus on julkaistuna teoksessa Zacharias Topelius förlags- och översättarkorrespondens, ZTS XX:1. Topelius vastaa Bonnierin sopimusehdotukseen (6/8 1889): »Palkkiosta minulla ei ole huomautettavaa, vain se, että painoksesi, 6000, on hieman liian suuri, jotta minulla olisi toivoa kokea toinen painos. Kunhan pysyn hengissä ja terveenä, joka vuosi kuitenkin syntyy jotain uutta, josta kenties olisi aihetta ottaa mahdollisesti uusi painos, sillä on tuskin todennäköistä että ehdin julkaista neljännen kokoelman. Jätän sinun päätettäväksi, voisiko sopimuehdotuksessasi painoksen asettaa hieman pienemmäksi, esim 5,000 kappaleeseen.» (ZT–AB 10/8 1889). Kokoelma käsitti 18 arkkia, ja lopullisen palkkion suuruudeksi tuli 3 240 kruunua.43Vertailun vuoksi todettakoon, että Topelius sai teoksesta Planeternas skyddslingar (1889) 200 kruunua arkilta, yhteensä 8 400 kruunua, ja teoksesta Läsning för barn 7 (1891) 1 400 kruunua (AB–ZT 3/12 1889; ZTS XX:1, johdanto).

132 Ljungin (1889) kansikuvaan on koottu kanerva, kantele ja hieman yllättäen Venäjän kauppalippu – Suomen luonnon, suomalaisen kulttuurin ja keisarikunnan symbolit.

133 Topelius ilmoittaa, että julkaistava käsikirjoitus on syntynyt monen vuoden työn tuloksena, monen käden kautta eikä »ole aina kovin helppolukuista»44Varhaisin runo on vuodelta 1837, useimmat syntyivät 1870-luvulla(vähintään 45) ja monet 1880-luvulla (vähintään 34). Eräiden runojen syntyaikaa ei tiedetä. – siksi hän pyytää, että korjausvedos annetaan »luotettaviin käsiin». Lisäksi hän muistuttaa, että käsikirjoitus pitää lähettää takaisin.45»Ehkä muistatkin, että tämä ehto on vanha; en edes luota siihen että lupaat tuhota ne. Ei kulu kuukauttakaan, etten saisi Ruotsista kirjeitä, joissa pyydetään nimikirjoituksia. En halua, että nämä päätyvät muutoksineen johonkin maustepuotiin.» ZT–AB 10/8 1889. 12/12 1889 Topelius kiittää palautetuista käsikirjoituksista. Jo 4. syyskuuta Topelius oli oikolukenut kaksi ensimmäistä arkkia, josta hän löysi useita virheitä – »sarkafog», kun pitäisi olla »sarkofag», »syke», kun pitäisi olla »byke», »oändliga», kun pitäisi olla »obändiga» – ja siksi hän muistuttaa, että »oikoluku on välttämätöntä suorittaa huolellisesti». 24. lokakuuta hän lähettää viimeisen oikovedoksen, josta ei löytänyt yhtään virhettä, ja pyytääkin, että latoja palkittaisiin »työlleen soveliaasta valppauden lahjasta».46ZT–AB 4/9 1889 ja ZT–AB 24/10 1889.

134 Runokokoelma painettiin sekä oktaavo- että duodeesikoossa. Se ilmestyi kauppoihin 9. joulukuuta.47Topelius oli ilmoittanut toiveenaan saada lisäksi muutaman kappaleen »hienommalle paperille painettuna toimitettavaksi kirjailijalta hienommille asiakkaille» tai »suosijoille» (ZT–AB 4/9 1889 ja 22/11 1889). Kaksitoista paksummalle paperille painettua kappaletta lähetettiin Helsinkiin (AB–ZT 26/11 1889). Suomessa kirja maksoi nidottuna 5 markkaa 25 penniä, kluuttisidoksisena 6:75 ja kluuttisidoksisena kultasyrjin 7:25.48Ks. esim. Edlundin ilmoitus Hufvudstadsbladetissa 15/12 1889; Ljungblommor ja Nya blad maksoivat sidottuna 5:50. – Vertailun vuoksi mainittakoon, että Hufvudstadsbladetin puolen vuoden tilaus maksoi 7:50 mk (»kotiin kannettuna»), Fältskärns berättelser 22:50, Fänrik Ståls Sägner (A. Malmströmin kuvittamana) 20 ja Kalevala 5:50 (Hbl 15/12 1889). Esimerkkejä torihinnoista: 1 kappa perunoita 50 p., 1 tiu munia 1 mk, 10 kg ruisleipää runsaat 2 mk, sylys koivuhalkoja 20 mk (Folkwännen 24/10 1889). Ruotsissa kirjan hinta oli kluuttisidoksisena 3 kruunua ja kluuttisidoksisena kultasyrjin 4 kruunua.49Göteborgs Handels- och Sjöfartstidning 19/12 1889.

135 Bonnier ilmaisee tyytyväisyytensä siihen, että sekä Ljung että Planeternas skyddslingar olivat valmistuneet hyvissä ajoin ennen joulua – siitä oli kiittäminen suurelta osin Topeliuksen »poikkeuksellista ripeyttä korjausvedoksen toimittamisessa». Hän toivoo, että sekä kirjoittaja että yleisö ovat tyytyväisiä »kirjojen ulkoiseen asuun»: »Sitten ei puutukaan muuta kuin että viimeksi mainittu on hyvä ja tekee oman osuutensa eli ostaa sitä innolla.»50AB–ZT 3/12 1889. Topelius on mielissään: »Ljungen näyttää huolitellulta ja, mikä vielä parempaa, virheettömältä.» Myös hän ilmaisee toiveenaan, että kokoelma saisi lukijoita »vaikka nämä runot edustavatkin näkemyksiä, joiden katsotaan nyt kuuluvan menneisyyteen».51ZT–AB 4/9 1889. Vastaanotosta hän toteaa: »Nuorella iällä on herkkä niin hyville kuin huonoillekin asioille; vanhemmalla iällä kuori kovettuu. Yhtä jos toistakin voi pitää vanhentuneena; sopii minulle, se mikä ajassani on parasta nousee kyllä takaisin pintaan; kuori vain pitää perata pois. Kummallista, ettei koskaan voi karsia liikaa: nytkin huomaan 4 tai 5 kappaletta, jotka olisivat vaivatta voineet jakaa monien karsittujen kohtalon.»52ZT–AB 12/12 1889.

136 Ljung kävi joulun alla hyvin kaupaksi, Bonnierin sidotut kappaleet myytiin loppuun.53AB–ZT 31/12 1889. Kun Topelius kysyy maaliskuussa Ljungin myynnistä, Bonnier vastaa diplomaattisesti, että nyt on »hiljainen aika» eli se aika vuodesta kun myynti oli pienimmillään (ZT–AB 14/3 1890 ja AB–ZT 18/3 1890). Kokoelmasta ei otettu Topeliuksen eläessä uusia painoksia.

Toimittajan tekemät muutokset

141 Toimittajan tekemät muutokset perustuvat useimmissa tapauksissa muihin painatteisiin.

Digitaalisen ja painetun laitoksen eroja

144 Topeliuksen kirjoitusten digitaalisessa laitoksessa (eZTS) on laajempi tekstikriittinen kommenttiosio kuin kirjaversiossa. eZTS:ään sisältyy faksimilekopio painetusta kirjasta ja käsikirjoituksesta, käsikirjoituksen kuvauksia, sisäisiä muunnelmia (käsikirjoitukseen tehtyjä muutoksia), sekä puhtaaksi kirjoitettuja valmistelutöitä. Painetussa laitoksessa muutoksista tehtyyn luetteloon on koottu vain sanatason muutokset, ei välimerkeissä, oikeinkirjoituksessa, yhteen ja erikseen kirjoittamisessa ja lyhenteissä (käsikirjoituksessa: mska, painetussa kirjassa: människa) esiintyviä muutoksia. Digitaaliseen laitokseen on merkitty välimerkkien käytössä ja oikeinkirjoituksessa esiintyvät erot.

Lukuohjeita ja kommenttien esitysperiaatteita

145 Jokaisen runon yhteydessä on kommentti, jonka tarkoitus on sijoittaa runo elämäkerralliseen, historialliseen ja kirjalliseen viitekehykseen, sekä lyhyt runomitan kuvaus. Jos yksittäiset sanat tai säkeet vaativat tarkempaa selitystä, niihin on liitetty yksittäiskommentti. Kommenteissa on lisätietoa asioista ja henkilöistä, sanojen selityksiä (lähteet: Svenska Akademiens ordbok, Ordbok öfver svenska språket av A. F. Dalin, Nordisk familjebok o.a.) ja relevantteja viittauksia.

146 Kommentin lopussa viitataan kirjoihin, joissa runo on mainittu, sekä sekundääriskirjallisuutta, jota kommentin laatimisessa on käytetty. Täydelliset bibliografiset tiedot on lisätty kirjallisuusluetteloon.

Painoasun normalisointi

147 Runojen otsikot on ladottu kapiteelein ja tasattu vasemmalle. Nya bladissa ne on ladottu gemenalla ja puolilihavoitu, Ljung gemenalla. Molemmissa alkuperäiskokoelmissa otsikot on keskitetty.

148 Nya bladissa kaikkien säkeistöjen alut on sisennetty. Näitä sisennyksiä ei käytetä tässä laitoksessa.

Lyhenteet

Viitteet

Lähteet

Helsinki

Kansalliskirjasto

Zacharias Topelius arkiv (Topeliussamlingen)

244.8 Ernst Bojesen–Zacharias Topelius
244.14 Prinsessan Dagmar av Danmark–Zacharias Topelius
244.36 E. J. Löfgren–Zacharias Topelius
244.45 Christian Richardt–Zacharias Topelius
244.57 Wasa Gymnasister–Zacharias Topelius
244.60 Åbo gymnasister–Zacharias Topelius
244.96 Zacharias Topelius–Carl Ploug (kopia)
244.104 Dramatik. Kung Carls jagt
244.107 Diverse diktkoncept
244.108 Installations-föreläsning 1854
    Anteckningar, rörande Elias Lönnrots plats i Finlands Historia
    Naturvetenskaperna och bibeln.
    Föredrag i Kristliga ynglingaföreningen i Helsingfors den 11 Maj 1890.
    Tal vid Sedmigradskys småbarnsskolas 25-årsjubileum d. 15 Dec. 1885
244.110 Vild skog [diktmanuskript]
244.116 Brev och anteckningar rörande Vårföreningen
255.148 Promenader, häftena B–I (1837–1841) [diktmanuskript]
244.150 Ljungblommornas Bok 1–2, Zonas bok (1835–1852) [diktmanuskript]
244.151 Ohyflade Koncepter (1858–1870) [diktmanuskript]
244.152 Ungskogen 1858 [diktmanuskript]
244.166 Vild skog II. 1871 [diktmanuskript]
244.168 Hesperider 1858 [anteckningsbok]
244.176 Dikter och visor [opaginerade lösa blad]
244.178 Diverse [»Julnatten»]

Svenska litteratursällskapets arkiv

SLSA 141 Zacharias Topelius–Wasa Gymnasister
SLSA 312 Zacharias Topelius–K. J. Moring

Tukholma

Bonniers arkiv

Diktmanuskript [»Julvisa» (Nya blad) och »Frans Michael Franzén»]
Tryckeriets arbetsböcker 1862–1888

Kungliga biblioteket

Topelius autografsamling: diktmanuskript [»Bittida i skog» och »Sylvia-visa 13»]

Nordiska museet

Diktmanuskript [»Novemberqväll»]

Digitaaliset resurssit

Biografiskt lexikon för Finland, SLS 2014, http://www.blf.fi

Dalin, A. F., Ordbok öfver svenska språket I–II, Stockholm 1850, 1853, https://spraakbanken.gu.se/swe/resurs/dalin

Helsingfors universitets studentmatrikel 1640–1852, https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/svenska/

Helsingfors universitets studentmatrikel 1853–1899, https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/1853-1899/

LIBRIS, http://libris.kb.se

Levande musikarv, http://levandemusikarv.se

Litteraturbanken, https://litteraturbanken.se

Nationalbibliotekets digitala samlingar, https://digi.kansalliskirjasto.fi

Nationalencyklopedin, http://www.ne.se

Ordbok över Finlands svenska folkmål, URN:NBN:fi:kotus-201330, http://kaino.kotus.fi/fo/

Project Runeberg, http://runeberg.org

Svenskt biografiskt lexikon, https://sok.riksarkivet.se/sbl/

Uppslagsverket Finland, http://www.uppslagsverket.fi

Zacharias Topelius Skrifter, http://topelius.sls.fi

Kirjallisuus

–a, »Litteratur», Nya Pressen 18/12 1889

Aftonbladet 1865, 1881

Aftonbladet 22/12 1870 [osign. recension]

Album utgifvet af Konstnärsgillet i Helsingfors 1866, Helsingfors 1866

Alhoniemi, Pirkko, Isänmaan korkeat veisut. Turun ja Helsingin romantiikan runouden patrioottiset ja kansalliset motiivipiirit, diss., SKST 294, Helsinki 1969

Allardt Ekelund, Frans Michael Franzéns Åbodiktning. Ett urval med inledning av Karin Allardt Ekelund 1969, SSLS 431, Helsingfors 1969

Asker, Björn, »Montgomery, Gustaf Adolf», Svenskt biografiskt lexikon, urn:sbl:9474, hämtad 2015-12-02

Aspelin, Eliel, Werner Holmberg. Hans lefnad och verk, Helsingfors: Otava 1890

Beretning om Studentertoget til Upsala i Juni Maaned 1843 afgiven af den danske Bestyrelse, utg. Carl Ploug, Kjøbenhavn 1844

Bibeln eller den Heliga Skrift, innehållande Gamla och Nya Testamentets canoniska böcker, London: Brittiska och utländska Bibel-sällskapet 1847

Biografiskt lexikon för Finland 1. Svenska tiden, red. Henrik Knif et al., SSLS 710:1, Helsingfors: SLS och Stockholm: Atlantis 2008

Biografiskt lexikon för Finland 2. Ryska tiden, red. Henrik Knif et al., SSLS 710:2, Helsingfors 2009

Bruun, P., »August Maximilian Myhrberg. Legend och verklighet», Historiska och litteraturhistoriska studier 38, red. Torsten Steinby et al., SSLS 399, Helsingfors 1963

Bruun, Patrick, »Myhrberg i Grekland», Historiska och litteraturhistoriska studier 41, red. Torsten Steinby, SSLS 413, 1966, s. 133–172

Burman, Carina, »Fredrika Bremer (1801–1865). Presentation», https://litteraturbanken.se/forfattare/BremerF/presentation (hämtad 2018-04-29)

Brändström, Kjell-Arne, Kommentar till Kung Fjalar, Samlade skrifter av Johan Ludvig Runeberg XII:II:3, SSLS 536:3, SFSV XVI, Helsingfors och Stockholm 2004

Carlsson, Sten, »Nordström, Johan Jakob», Svenskt biografiskt lexikon, urn:sbl:8331 (hämtad 2018-05-28)

Castrén, Gunnar, »Topelius’ fosterländska lyrik», Zacharias Topelius hundraårsminne. Festskrift den 14 januari 1918, SSLS 137, Helsingfors 1918, s. [216]–269

Castrén, Gunnar, Kommentar till Dikter I–III, Samlade Skrifter av Johan Ludvig Runeberg X, Gunnar Castrén och Sixten Belfrage, SSLS 270:1–6, 1954–1956

Castrén, Gunnar, »Topelius’ politiska diktning» samt »Sverige i finlandssvensk lyrik», Humanister och humaniora, SSLS 368, Helsingfors 1958, s. [171]–187 resp. [216]–235

[Cygnæus, Fredrik], Magnus von Wright. Vid Konstnärsgillets Vårfest på Willinge ö, den 7 Juni 1865, af Fredr. Cygnæus, Helsingfors 1865

Cygnæus, Gustaf, »Från bokvärlden», Åbo Tidning 21/12 1889

Dagbladet 1888

Ek, Sverker, »Bremer, Fredrika», Svenskt biografiskt lexikon, urn:sbl:16936 (hämtad 2016-01-05)

Ekelund, Erik, »Topelius och hans samtid», Finlands svenska litteratur 2. Från Åbo brand till sekelskiftet, Helsingfors: Söderströms 1969, s. 174–211

Enckell, Olof, »Topelius’ dikt Kommunismens vagga», Historiska och litteraturhistoriska studier 45, red. Torsten Steinby, SSLS 438, Helsingfors 1970, s. 5–27

[Estlander, C. G.], »Litteratur», Helsingfors Dagblad 22/12 1870

Finland 1884–1992

Finland, »Litteratur», 16/12 1889 [osign. recension]

Finlands Allmänna Tidning 1862–1881

Finsk Anthologi eller samling af valda skaldestycken af Finska författare från äldre till nyare tider, jemte korta karakteristiker och biografiska notiser, utg. Robert Tengström, Helsingfors: A. C. Öhmans förlag 1845

Folkwännen 1877

Forsgård, Nils Erik, I det femte inseglets tecken. En studie i den åldrande Zacharias Topelius livs- och historiefilosofi, diss., SSLS 616, Helsingfors 1998

Forsgård, Nils Erik, »Utopisten Topelius», Finlands svenska litteraturhistoria. Första delen: Åren 1400–1900, utg. Johan Wrede, Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland 1999, s. 331–336

Franzén, F. M., Dikter, psalmer, tal och brev, urval och inledning av Torsten Bohlin, Stockholm: Svenska kyrkans diakonistyrelse 1947

Franzén, F. M., Frans Michael Franzéns Åbodiktning, ett urval med inledning av Karin Allardt Ekelund, Finlandssvensk vitterhet 6, SSLS 431, Helsingfors 1969

Gamle herrn och hans skola, Stiftelsen Sedmigradsky 1968

Gardberg, C. J. & P. O. Welin, Finlands medeltida borgar, Esbo: Schildts 1993

Geijer, Erik Gustaf, »Ord till Karl XII:s Marsch vid Narva», Dikter, red. Carina Burman och Lars Burman, Svenska klassiker utgivna av Svenska Akademien, Stockholm: Atlantis 1999, s. 111

Granér, Martin, Zachris Topelius’ kärlekslyrik, diss., SSLS 307, Helsingfors 1946

Helsingfors Dagblad 1872–1882

Helsingfors Tidningar 1855–1864

Hintze, Bertel, Robert Wilhelm Ekman 1808–1873. En konsthistorisk studie, Helsingfors: Schildts 1926

Hirn, Sven, Imatra som natursevärdhet till och med 1870. En reselitterär undersökning med lokal begränsning [diss.], Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk 102, Helsingfors: Söderström & C:o Förlagsaktiebolag 1958

Hirn, Yrjö, Runebergskulten, SSLS 491, Helsingfors 1935

Hirn, »Voltaires hjärta», De lagerkrönta skoplaggen och andra uppsatser från åren 1902–1948, Helsingfors: Schildts 1951, s. 146–150

Holmström, Edith & Margit von Willebrand-Holmérus, Franz Fredric Sedmigradsky (1783–1855) och hans skola, Helsingfors 1933

Hufvudstadsbladet 1866–1894

Hultin, Arvid, »Studier bland våra lyriker. Topelius och von Qvanten», Finsk Tidskrift 1881, Tom. X, s. 169–196

Hultin, Arvid, »Sjelfförsvar», Hufvudstadsbladet 6–7 1881

Hultkrantz, Åke, Vem är vem i nordisk mytologi. Gestalter och äventyr i Eddans gudavärld, Stockholm: Prisma 1999

Hämäläinen 1868

Ilmoni, Synnöve, »Den blide skalden», Nya Argus 2/1937

Jones, Michael, »Landhöjningen i Zachris Topelius ögon», Österbotten. Årsbok nro 16–1971, Skrifter utgivna av Svensk-Österbottniska samfundet 26, Vasa 1971, s. 205–232

Jägerskiöld, Stig, »Myhrberg, A. Maximilian», Svenskt biografiskt lexikon, urn:sbl:8585 (hämtad 2015-12-04)

Kalewala taikka Wanhoja Karjalan runoja suomen kansan muinoisista ajoista, julk. Elias Lönnrot, Helsinki: Frenckell 1835

Kalevala. Sednare Delen, övers. M. A. Castrén, Helsingfors: J. Simelii enka 1841

Klinge, Matti, Finlands blåvita färger, Helsingfors: Schildts 1988

Klinge, Matti, »Undervisning och studier», Kungliga Akademien i Åbo 1640–1808, Matti Klinge, Rainer Knapas, Anto Leikola och John Strömberg, Helsingfors: Förlagsaktiebolaget Otava 1989, s. [355]–537

Klinge, Matti, »Landets hjärta – fosterlandets hopp», Kejserliga Alexanders Universitetet 1808–1917, Matti Klinge, Rainer Knapas, Anto Leikola och John Strömberg, Helsingfors: Förlagsaktiebolaget Otava 1989, s. [483]–602

Klinge, Matti, »Cygnæus, Fredrik», Biografiskt lexikon för Finland, SSLS 710:2, Helsingfors och Stockholm 2009, URN:NBN:fi:sls-4668-1416928957274

Klinge, Matti, Idyll och hot. Zacharias Topelius – hans politik och idéer, övers. Nils Erik Forsgård, Helsingfors: Söderströms och Stockholm: Atlantis 2000

Klinge, Matti, »Alexander II: borgerlighet och medborgerlighet», Finlands historia 3. Kejsartiden, 2. uppl., Esbo: Schildts 2004, s. 201–249

Knapas, Rainer, »Nybyggnaderna och universitetsmiljön», Kejserliga Alexandersuniversitetet 1808–1917, Matti Klinge, et al., Helsingfors: Förlagsaktiebolaget Otava 1989, s. 757

Knapas, Rainer, »Inledning», Zacharias Topelius, Finland framställdt i teckningar, utg. Jens Grandell & Rainer Knapas, ZTS XII, SSLS 747, Helsingfors 2011, URN:NBN:fi:sls-3975-1403530137050

Konstnärsgillets Minnesrunor öfver hädangångne under året 1870. Prolog vid Konstnärsgillets årsfest. Den 6 Februari 1871, Helsingfors 1871

Koskimies, A. V., »Topeliuksen runo Roineen rannalla», Uusi Suomi 14/1 1968

Kuisma, Markku, Metsäteollisuuden maa. Suomi, metsät ja kansainvälinen järjestelmä 1620–1920 Helsinki: Suomen Historiallinen Seura 1993

Kyrkligt Veckoblad 1867

[Lagus, Gabriel], »Nya Blad af Z. Topelius. H:fors 1870», Wiborgs Tidning 15/2, 18/2, 22/2 och 25/2 1871

Laine, Tuija, »Pipping, Fredrik Wilhelm», Biografiskt lexikon för Finland, SSLS 710:2, Helsingfors och Stockholm 2009, URN:NBN:fi:sls-5389-1416928957995

Land och Stad, »Bokmarknaden» [osign. recension], 18/12 1889

Lappalainen, Seija, »Pacius, Fredrik», Biografiskt lexikon för Finland, SSLS 710:2, Helsingfors och Stockholm 2009, URN:NBN:fi:sls-4340-1416928956946

Lehto, Katri, »Linder, Marie», Biografiskt lexikon för Finland, SSLS 710:2, Helsingfors och Stockholm 2009, URN:NBN:fi:sls-4611-1416928957217

Lehtonen, Maija, »Brasaftnar i vindskammaren. Fältskärns gestalt och ramberättelsen i Fältskärns berättelser», Historiska och litteraturhistoriska studier 72, red. John Strömberg & Henrik Svahn, SSLS 608, Helsingfors 1997, s. [87]–114

Lehtonen, Maija, »Naturen och människan hos Topelius», SFV-kalendern, Helsingfors: Svenska folkskolans vänner 1997, s. 13–23

Leinberg, K. G., De finska klostrens historia, SSLS XIV, Helsingfors 1890

Litteraturblad för allmän medborgerlig bildning 1852

Lund, Hans, Impressionism och litterär text, Stockholm: B. Östlings bokförlag Symposion 1993, s. 61–65

Lunelund-Grönroos, Birgit, Zachris Topelius’ tryckta skrifter. Bibliografisk förteckning, SSLS 342, Helsingfors 1954

Lördagsqvällen 1890

Majamaa, Raija, »Lönnrot, Elias», Biografiskt lexikon för Finland, SSLS 710:2, Helsingfors och Stockholm 2009, URN:NBN:fi:sls-4590-1416928957196

Maliniemi, Irja, »En motivkrets i Topelius’ vaggvisor», Historiska och litteraturhistoriska studier 37, red. Torsten Steinby et al., SSLS 391, Helsingfors 1962, s. 115–129

Marjomaa, Risto, »Munck, Johan Reinhold», Biografiskt lexikon för Finland, SSLS 710:2, Helsingfors och Stockholm 2009, URN:NBN:fi:sls-4797-1416928957403

Minnesfest, anordnad af Konstnärsgillet i Helsingfors med biträde af konstvänner på hundrade årsdagen af Bertel Thorwaldsens födelse den 19 November 1870, Helsingfors 1870

Morgonbladet 1874–1881

Mosaiker samlade af e***, utg. Emilie Björkstén, Helsingfors 1874

Mustelin, Olof, Theodor Sederholm, Levnadsteckningar, SSLS 414, 1966

Mörne, Arvid, »Studier i Finlands press 1854–56», Förhandlingar och uppsatser 26, SSLS 112, Helsingfors 1912, s. [109]–196

[Nervander, Johan Jakob], Skrifter af Johan Jakob Nervander, utgifna till minne för landsmän, Helsingfors 1850

[Nervander, Johan Jakob], Samlade skrifter I 1850

Nordost-passagen. Vid Publicistklubbens fest för Nordenskiöld den 30 april 1880, utg. af Publicistklubben, Stockholm 1879

Ny Illustrerad Tidning, »Nya böcker» [osign. anmälan], 21/12 1889

Ny Illustrerad Tidning 1883, 1889

Nya Dagligt Allehanda, »Litteratur» [osign. recension], 13/12 1870

Nya Pressen 1888–1894

Nyberg, Paul, Zachris Topelius. En biografisk skildring, Helsingfors: Söderströms 1949

Nyqvist, Kerstin & Lars Oljelund, Helena Solstrand-Pipping, Johan Wrede (utg.), Fänrik Ståls sägner, Samlade Skrifter av Johan Ludvig Runeberg V, SSLS 459, SFSV XVI, Helsingfors och Stockholm 1974

Pettersson, Björn, »Bildliga naturmotiv i Topelius’ lyrik», Historiska och litteraturhistoriska studier 27–28, SSLS 335, Helsingfors 1952, s. [1]–135

Rask, Henry, »Varför firas Gustav Adolfsdagen som svensk dag i Finland?», Finsk Tidskrift 1982:8, s. 357–371

Rask, Henry, »’I högan nord . . .’ Zacharias Topelius patriotiska lystringssång för Wasa gymnasister 1864», Opera et dies. Festskrift till Lars-Folke Landgren, red. Pirkko Hautamäki, Stefan Nygård & Peter Stadius, Helsingfors: Schildts 2011, s. 11–28

Rein, Thiodolf, »Nya blad af Z. Topelius», Kirjallinen Kuukauslehti 1/3 1871

Reitala, Aimo, »Jansson, Karl Emanuel», Biografiskt lexikon för Finland, SSLS 710:2, Helsingfors och Stockholm 2009, URN:NBN:fi:sls-4749-1416928957355

Reitala, Aimo, »Ekman, Robert Wilhelm», Biografiskt lexikon för Finland, SSLS 710:2, Helsingfors och Stockholm 2009, URN:NBN:fi: sls-4683-1416928957289

Ruin, Hans, »Ett land stiger fram», Ett land stiger fram, Helsingfors: Schildts 1941, s. [81]–176

[Runeberg, J. L.], Samlade skrifter av Johan Ludvig Runeberg I–XX, Svenska författare utgivna av Svenska Vitterhetssamfundet XVI, Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland och Stockholm: Svenska Vitterhetssamfundet 1933–2005

    I Dikter I–III, utg. Sven Rinman, SSLS 234, SFSV 1933

    III Episka dikter, utg. Gunnar Tideström, SSLS 329, 1950

    V Fänrik Ståls sägner, utg. Kerstin Nyqvist, Lars Oljelund, Helena Solstrand och Johan Wrede, SSLS 459, 1974

    VIII:2 Uppsatser och avhandlingar på svenska. Journalistik, utg. Pia Forssell, SSLS 433:2, 2003

    X Kommentar till Dikter I–III, Gunnar Castrén och Sixten Belfrage, SSLS 270:1–6, 1954–1956

    XII:II:3 Kommentar till Kung Fjalar, Kjell-Arne Brändström, SSLS 536:3, SFSV XVI, 2004

    XIV Kommentar till Fänrik Ståls sägner, Johan Wrede, Helena Solstrand-Pipping och Ulla Terling Hasán, SSLS 515:1–2, SFSV XVI, Helsingfors och Stockholm 1987 resp. 1983–1984

[Rönnbäck, Ernst], »Litteratur», Åbo Underrättelser 17/12 1870

[Rönnbäck, Ernst], »Litteratur», Åbo Underrättelser 17/2 1871

Schalin, Zachris, Kuddnäs. Skalden Z. Topelius’ forna hemgårds historia, SSLS 251, Helsingfors 1935

Schybergson, M. G., Henrik Gabriel Porthan. Lefnadsteckning I, SSLS 83, Helsingfors 1908, s. 195–226

Schybergson, M. G., »Zachris Topelius bland västfinnar», Zacharias Topelius hundraårsminne. Festskrift den 14 januari 1918, SSLS 137, Helsingfors 1918, s. 102–114

Simonsson, Ivar, »von Beskow, Bernhard», Svenskt biografiskt lexikon, urn:sbl:18136 (hämtad 2015-11-30)

Solstrand-Pipping, Helena, Ulla Terling Hasán & Johan Wrede, Kommentar till Fänrik Ståls sägner, Samlade Skrifter av Johan Ludvig Runeberg XIV, SSLS 515:1–2, SFSV XVI, Helsingfors och Stockholm 1987 resp. 1983–1984

Stagnelius, Erik Johan, »Hösten», Lyriska dikter efter tiden omkring 1818. Liljor i saron, Samlade skrifter. Andra delen, utg. Fredrik Böök, Svenska författare utgifna af Svenska vitterhetssamfundet, Stockholm: Albert Bonniers förlag 1913, s. 75

Stiernhielm, Georg, »Hälse-prijsz», Poetiska skrifter, red. Johan Nordström & Bernt Olsson, Samlade skrifter. Första delen, Stockholm: Svenska Vitterhetssamfundet 1973, s. [141] ff.

Stockholms Dagblad, »Litteratur», 8/12 1870 [osign. recension]

Stora sångboken. 250 finlandssvenska sånger och visor, kommenterade av Ann-Mari Häggman, Svenska folkskolans vänner 160, Helsingfors 2001

Svanljung, Kristian, »Literatur», Wasa Tidning 31/1 1890

Sylwan, Otto, Svensk verskonst, Stockholm: Albert Bonniers förlag 1934

Tarkiainen, Kari, Finnarnas historia i Sverige 2. Inflyttarna från Finland och de finska minoriteterna under tiden 1809–1944, Helsingfors: Gummerus 1993

Tarkiainen, Kari, »Myhrberg, August Maximilian», Biografiskt lexikon för Finland, SSLS 710:2, Helsingfors och Stockholm 2009, URN:NBN:fi:sls-5170-1416928957776

Tarkiainen, Kari, »Nordström, Johan Jakob», Biografiskt lexikon för Finland, SSLS 710:2, Helsingfors och Stockholm 2009, URN:NBN:fi:sls-4801-1416928957407

Tarkiainen, »Porthan, Henrik Gabriel», Biografiskt lexikon för Finland, SSLS 710:2, Helsingfors och Stockholm 2009, URN:NBN:fi:sls-4550-1416928957156

Teerijoki, Ilkka, »Brahe, Per», Biografiskt lexikon för Finland, SSLS 710:2, Helsingfors och Stockholm 2009, URN:NBN:fi:sls-4535-1416928957141

Tegnér, Esaias, »Sång den 5 april 1836», Samlade skrifter. Ny kritisk upplaga kronologiskt ordnad. Åttonde delen 1836–1839, utg. Ewert Wrangel och Fredrik Böök, Stockholm: P. A. Norstedt & Söners förlag 1923, s. 3–10

Tidskrift för hemmet 1880

Tiitta, Allan, Harmaakiven maa. Zacharias Topelius ja Suomen maantiede, diss., Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk 147, Helsinki: Suomen tiedeseura 1994

[Topelius, Zacharias], »Knoppar. I. Fredrika Bremers Dagbok», Helsingfors Tidningar 27/1 1844

[Topelius, Zacharias], »Literatur. Fredrika Bremers ’I Dalarna’», Helsingfors Tidningar 26/11 1845

[Topelius, Zacharias], »Bref om Saima Kanal och dess omgifningar», Helsingfors Tidningar 10/9 1851

Topelius, Z., Sångpartierna i Kung Carls Jagt. Romantisk Opera i tre akter af Fredrik Pacius, Text af Z. Topelius, Första gången uppförd å Helsingfors Theater den 24 Mars 1852, 2 uppl., Helsingfors 1852

[Topelius, Z.], »Bref från Gabriel. (Om Ferdinand v. Wrights taflor.)», Helsingfors Tidningar 21/4 1855

[Topelius, Z.], »Skogens värde», Helsingfors Tidningar 13/10 1855

[Topelius, Z.], »Bref från Gabriel. (Om finska visor och taflor)», Helsingfors Tidningar 12/4 1856

[Topelius, Z.], »Söder om Östersjön», Helsingfors Tidningar 24/9–1/11 1856, 17/1–20/6 och 3/10–30/12 1857

[Topelius, Z.], »Skogens förstöring är Finlands förderf», Helsingfors Tidningar 24/10 1857

[Topelius, Z.], »Nordiska Taflor. (Till en målare.)», Helsingfors Tidningar 2/10–9/10 1858

[Topelius, Z.], »Festen för Pacius», Helsingfors Tidningar 23/3 1859

Topelius, Z., Sångpartierna i Sagospelet Prinsessan af Cypern, första gången uppfördt den 27 November 1860, vid invigningen af Nya Theatern i Helsingfors. Text af Z. Topelius. Musik af F. Pacius., Helsingfors 1860

[Topelius, Zacharias], »Porthans Minnesvård», Helsingfors Tidningar 3/1 1860

[Topelius, Z.], »Konstfrågor», Helsingfors Tidningar 1/3–6/10 1860

[Topelius, Z.], »Om ett Folkskoleseminarium i Österbotten», Helsingfors Tidningar 10/5 1860

[Topelius, Z.], »Werner Holmberg», Helsingfors Tidningar 9/10 1860

Topelius, Z., Dramatiska dikter. Första samlingen, Stockholm: Albert Bonnier 1861

Topelius, Z., »Ord till cantaten af Rietz», Werner Holmbergs minne den 24 September 1861, Helsingfors: Finska Konstföreningens förlag 1861, s. 42

Topelius, Z., »London-bref. 8. London om natten», Helsingfors Tidningar 21/10 1862

Topelius, Z., Läsning för barn. Andra boken, Stockholm: Albert Bonnier 1866

[Topelius, Z.], »Fredrika Bremer», Helsingfors Tidningar 11/1 1866

Topelius, Z., Läsning för barn. Tredje boken, Stockholm: Albert Bonnier och Helsingfors: G. W. Edlund 1867

[Topelius, Z.], »Daniel August Sælan», Kyrkligt Veckoblad 23/1 1867, s. 31

Topelius, Z., Nya blad. Sånger II [Stockholm: Sånger II. Nya blad], Stockholm: Albert Bonnier och Helsingfors: G. W. Edlund 1870

Topelius, Z., Läsning för barn. Fjerde boken, Helsingfors: G. W. Edlund 1871

Topelius, Z., Läsebok för de lägsta läroverken i Finland. Andra kursen. Boken om Vårt Land, Helsingfors: Edlund 1875

Topelius, Zacharias, Nya blad. Sånger II [Stockholm: Sånger II. Nya blad], Andra upplagan, Stockholm: Albert Bonnier och Helsingfors: G. W. Edlund 1876

Topelius, Z., Tal vid K. Alexanders-Universitetets inskrifningar höst-termin 1876 och vår-termin 1877 af Universitetets n. v. rektor., Helsingfors: G. W. Edlund 1877

Topelius, Z., Nya blad. Sånger II [Stockholm: Sånger II. Nya blad], Stockholm: Albert Bonnier och Helsingfors: G. W. Edlund 1880

Topelius, Z., Vinterqvällar. Andra cykeln, Stockholm: Albert Bonnier och Helsingfors: G. W. Edlund 1881–1882

Topelius, Z., »Ett folks kärlek», Finska studentkårens album tillegnadt Elias Lönnrot på åttionde årsdagen af hans födelse 9/6 1882, Helsingfors 1882, s. 1–15

[Topelius, Z.], »Paikkari torp», Elias Lönnrot. Ett minnesblad. Den 9 april 1882, Helsingfors: G. W. Edlund 1882, s. 14 f.

Topelius, Zacharias, Ljungblommor och Nya blad. Urval för skolorna, Helsingfors: G. W. Edlund 1883

Topelius, Z., Läsning för barn. Sjätte boken, Stockholm: Albert Bonnier och Helsingfors: G. W. Edlund 1884

Topelius, Z., Bidrag till en karakteristik af Fredrik Cygnæus och hans historiska arbeten. Historiska samfundet 9 november 1883, Helsinki: Suomen Historiallinen seura 1884

[Topelius, Z.], »Böcker till Julen», Finland 6/12 1884

Topelius, Z., »Fyra blad ur min tänkebok», Julqvällen. Publicistklubbens jultidning 7, 1887, s. 10 ff.

Topelius, Z, Ljung. Sånger III [Stockholm: Sånger III. Ljung], Stockholm: Albert Bonnier och Helsingfors: G. W. Edlund 1889

Topelius, Z., Läsning för barn. Sjunde boken, Stockholm: Albert Bonnier och Helsingfors: G. W. Edlund 1891

Topelius, Z., Finska Qvinnor på olika arbetsområden. Biografiskt album utgifvet af Finsk Qvinnoförening, Helsingfors: Otava 1892

Topelius, Z., Kejsaren, storfursten Alexander II:s minne den 29 april 1894, Helsingfors 1894

Topelius, Z., Blad ur min tänkebok, Helsingfors: Söderström 1898

Topelius Z., Sånger, Samlade Skrifter 1–4, Stockholm: Albert Bonnier och Helsingfors: G. W. Edlund 1904

Topelius, Z., Resebref och hågkomster, Samlade Skrifter 23, Stockholm: Albert Bonnier och Helsingfors: G. W. Edlund 1904

Topelius, Z., Självbiografiska anteckningar, utg. Paul Nyberg, Helsingfors: Schildts och Stockholm: Albert Bonnier 1922

[Topelius, Z.], Konstnärsbrev I–II, utg. Paul Nyberg, SSLS 360 och 381, Helsingfors 1956 och 1960

Topelius, Z., 120 dikter. Med kommentar av Olof Enckell, SSLS 435, Helsingfors 1970

Topelius, Z., Finlands krönika 1860–1878, utg. Rainer Knapas, SSLS 660, Helsingfors 2004

[Topelius, Z.], Zacharias Topelius Skrifter I–XXI, Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland 2010–

    I Ljungblommor, utg. av Carola Herberts under medverkan av Clas Zilliacus, SSLS 742, 2010, URN:NBN:fi:sls-3795-1403178433010

    VII Fältskärns berättelser, utg. av Sebastian Köhler och Anna Movall under medverkan av Pia Forssell, SSLS 826, 2018, URN:NBN:fi:sls-6616-1525325813

    XII Finland framställdt i teckningar, utg. Jens Grandell och Rainer Knapas, SSLS 747, 2011, URN:NBN:fi:sls-3975-1403530137050

    XIII En resa i Finland, utg. av Katarina Pihlflyckt, SSLS 775, 2013, URN:NBN:fi:sls-7229-1552035312

    XIV Finland i 19de seklet, utg. av Katarina Pihlflyckt, SSLS 837, 2019, URN:NBN:fi:sls-9000-1550473610

    XV Föreläsningar i geografi och historia, utg. Jens Grandell, 2017, URN:NBN:fi:sls-6549-1508154916

    XVII Naturens Bok och Boken om Vårt Land, utg. Magnus Nylund under medverkan av Håkan Andersson, Pia Forssell och Henrik Knif, SSLS 816, 2017, URN:NBN:fi:sls-6597-1508156359

    XX:1 Brev. Zacharias Topelius korrespondens med förlag och översättare, utg. Carola Herberts, SSLS 835:1, Helsingfors 2013/2015, URN:NBN:fi:sls-6050-1432660576513

    XX:2 Brev. Zacharias Topelius korrespondens med föräldrarna, utg. Eliel Kilpelä, SSLS 835:2, 2018, URN:NBN:fi:sls-6632-1525325973

    XXI Dagböcker, utg. Pia Asp under medverkan av Eliel Kilpelä, SSLS 823, 2018, URN:NBN:fi:sls-7059-1525330243

Tyynilä, Markku, »Calonius, Matthias», Biografiskt lexikon för Finland, SSLS 710:2, Helsingfors och Stockholm 2009, URN:NBN:fi:sls-4659-1416928957265

Törnudd, Arne, Flickan från Kahra i Topelius’ liv och diktning, Åbo: Bro 1948

Uleåborgs Tidning 1880

Upsala Universitets fyrahundraårs jubelfest september 1877, red. Anders Leonard Bygdén, Stockholm: P. A. Norstedts 1879

Wacklin, Sara, Hundrade minnen från Österbotten, Stockholm: Looström 1844–1845

Valerius, Samlade vitterhets-arbeten 2, Stockholm: Samson & Wallin 1855

Vasabladet 1860–1880

Vasenius, Valfrid, »Antikritik», »Replik» och »Slutord till hr A. Hultin», Hufvudstadsbladet 30/3, 10/4 resp. 19/4 1881

Vasenius, Valfrid, Zacharias Topelius. Hans liv och skaldegärning IV–VI, Helsingfors: Schildts 1924–1930

Vest, Eliel, Zachris Topelius. En biografisk studie, Helsingfors: Söderströms 1905

Vetterlund, Fredrik, »Finlands romantiker. Några studier i Zachris Topelii lyrik», Zacharias Topelius hundraårsminne. Festskrift den 14 januari 1918, SSLS 137, Helsingfors 1918, s. [3]–28

Väisänen, Maija, »Emma Irene Åström», Biografiskt lexikon för Finland, SSLS 710:2, Helsingfors och Stockholm 2009, URN:NBN:fi:sls-4851-1416928957457

Wallin, Johan Olof, Dikter. Andra delen. Dikter 1810–1839, utg. Emil Liedgren och Sten Malmström, Stockholm: Svenska vitterhetssamfundet 1963

Warburg, Karl, »Bokvärlden», Göteborgs Handels- och Sjöfartstidning 19/12 1889

Wasa Tidning 1888, 1894

Wiborgsbladet, »Bokmarknaden» [osign. recension], 21/12 1889

Wiborgs Tidning 1871–1889

[von Willebrand, Reinhold Felix], »Ljung af Z. Topelius», Hemmet och Samhället 15/5 1890

Wrede, Johan, Kommentar till Fänrik Ståls sägner, Samlade Skrifter av Johan Ludvig Runeberg XIV, Johan Wrede, Helena Solstrand-Pipping och Ulla Terling Hasán, SSLS 515:1–2, SFSV XVI, Helsingfors och Stockholm 1987 resp. 1983–1984

Wrede, Johan, »Zachris Topelius – barnatro och fosterland», Finlands svenska litteraturhistoria. Första delen: Åren 1400–1900, utg. Johan Wrede, Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland 1999, s. 317–330

von Wright, Magnus, Dagbok 1863–1868. Konstnärsbröderna von Wrights dagböcker 5, SSLS 600:5, Helsingfors 2004

Zilliacus, Clas, »Inledning», Zacharias Topelius, Ljungblommor, ZTS I, SSLS 742, Helsingfors 2010, URN:NBN:fi:sls-3795-1403178433010

Zola, Émile, Fällan, Stockholm: Albert Bonniers förlag 1879

Åbo Underrättelser 1863–1888

Åbo Underrättelser, »Literatur» [osign. recension], 17/12 1889

Åhlén, Carl-Gunnar, »Viskningar och rasp från talande maskin», Under strecket, Svenska Dagbladet 23/1 2009

Åkerblom, K. V., Korsholms historia. Första delen, Vasa: Korsholms kommuns förlag 1941

Österbotten 1873

Östra Finland 1880